telttaretki,,

vuorokausi vaihtuu

puolilta öin,

ikimetsä nukkuu,

maisemat tyyntyneet,

äänet vaimenneet,

mutta yöperhonen yökkönen siivillään

yössään liitelee,

elämänonneaan tapailee

 

kääriydyn makupussiini

pehmeään ja kuuntelen hiljaisuutta,

tuota äärettömän puheliasta puhisijaa, 

samalla kun

katselen yötaivaan tähtösii, noita elämän herttasii,

joista olen oppinut muutamat tuntemaankin, mutta useimmat

sielunimieltä tähdityttävät ja antavat ymmärtää kokoni täällä teltassain,

koko elämässäin 

 

aamu sarastaa ja on saanut muutkin

heräämään.

 

itikkaparvi pyörii telttani ympärillä,

huuhkaja huhuilee kuusikosta,

jänis loikkii metsälammen rannalla

ketunpoikanen perässään

 

keittelen aamukahvit

ja kasaan teltan, sillä on aika palata

arkeen, tuonne pääkaupungin ruuhkabussin

ohjaamoon,

silti

hymyilen sillä saan näiltä luontoretkiltäin

elinvoimaa työhöni, kaikkeen elämääni