ne ihmiset jotka jaksavat
silloinkin, kun muut
luovuttavat, ovat
heitä jotka
ylläpitävät huomisia
ne ihmiset jotka jaksavat
silloinkin, kun muut
luovuttavat, ovat
heitä jotka
ylläpitävät huomisia
syys on
värikästä aika,
sillä silloin harmaakin on
kaunis,
etenkin vanhan heinäladon hirsissä,
jossa sen jumalaisen kaunis siniharmaus
luo tunnelmavalaistusta alakuloisten iloksi
jos omistaisin metsää,
antaisin sen
luonnolle, sen pienille ja suurille
liitäjäisille,
jaloillaan tassuttaville,
jokasään olijoille,
marjastajille,
luontopolkujen kävelijöille,
mutten elämän karsijoille
rakastaa voit monilla
tavoin,
mutta parhain tapa on
huomioida hänen
heikot hetkensä,
sillä juuri silloin hän eniten
kaipaa tukijaa
demokratia ei ole
yhteiskuntien elämänkehto,
mutta se on enemmänkuin
muut,
sillä se sallii enemmänkuin
auktoriset yhteiskunnat,
joissa vapaudelta on leikattu siivet,
sanoilta sanottavansa
syyskuu on
varisevien ajatusten kuu,
ruskaantuvien mietteiden kuu,
hetki jolloin ihminen ja luonto
talveensa varautuvat,lämpimiinsä
pukeutuvat, toistensa läheisyyteen
hakeutuvat, sillä syyskuussa elämä on
aikuinen,
eikä keväinen ajatus,
se hetken tunteiden välähdys joka kukasta kukkaan
lentelee,kunnes liitonsa lyhenee,matkat kukasta kukkaan
harvenevat, eikä hän yllä varisevien ajatustensa luo
ihminen ei synny
valmiina,
ei edes
puolivalmiina,
vaan hänen täytyy elää,
jotta näyttäisi itseltään
köyhiä ja autettavia
on enemmän,
siksi valtiovallan
on edullisempaa
avittaa rikkaitaan
valta anastetaan,
sillä siihen ei ylletä
tosiasioiden toteamisella,
vaan siihen tarvitaan
haavekuvia
kiinnostavat ihmiset
eivät asu
lähelläsi,
vaan niin kaukana,
ettet näe heidän
arkeaan
rahalla ostetut
vanhenevat,
sillä ne eivät ole
elämänkestäviä,
niinkuin
teot jotka tehdään,saadaan sydämmen lämmöllä,
mielen hyvyydellä
ystävyydellä, sillä ne kestävät
kaikenmaailman inflaatiot,
kurjuudet ja unettomat yöt
pienien asioiden yli pääsee
hyppäämällä,
mutta suuremmat vaativat
jo kiipeilytaitoa,
ellei ole seiväshyppääjä,
mutta jokaisen on ylitettävä
elämässään pieniä ja isoja,
vaikka ei osaisi yhtäkään
katsot hyvinvoivan näköistä
ihmistä,
ihailet hänen asusteitaan,
käytöstään,
sinä näet häessä enemmän kuin
itsesi,
vaikka hän on vähemmänkuin
sinä,
sillä häneltä puuttuu
itsetunto,
siksi hän on enemmän kuin onkaan
kun olet alamaissa,
ole,
sillä välillä ihmisen täytyykin
alistua,
jotta voisi jalostautua
seuraaviin
kevät tulee
lumihiutalaitten jälkeen,
siksi mun täytyy saapastella
ensin tän syksyn ohi,
jotta voisin lasketella
keväisille rintehille
pois on kevään
äänet menneet,
kuiskaukset haihtuneet
poispäin liitäneet
kukkasetkin taipuneet,
puut itsnsä riisuneet,
on hiljaisen kaikuvaista,
mutta vähän sieniä, noita jotka
eivät menneet muillemaille vierahille,
vaan naapurin sienikoriin
en palele, vaikka viluttaa,
sillä tänään on syksy,
kosteaa ja hiljaista
sieniretkeni antoi puolikkaan
kopallisen puolukoita,
punaposkisia marjoja,
muttei yhtään sientä,
sillä tutut mättäät
olivat toisten jaloista painautuneet,
sienet toisten sienikopallisiin
jalkautuneet
tavallisissa päivissä
on
vähemmän mäkiä,
sillä tavallinen elämä
tahtoo talsia tasaisella
syyskuu on
yhtä lätäkköö ja harmaan
sinistä ,
punaisia liikennevaloja,
siksi syyskuussa ei kiinnosta
mennä mihinkään,
mutta mentävä on,
sillä ilman menemistä en
kerkiä seuraavaan kevääseen
ihminen on
tilapäisesti alkuloinen,
kun aurino ei helota,
mutta myös muistakin
syistä,
mutta ne ilmestyvät yleensä
arkipäivisin,
silloin kun ollaan muutenkin
alamaissa
elämä ei ole
läpinäkyvää,
sillä huomiset näkyvät vasta
aamulla,
pitkän yön raottuessa
ensimmäiseen valonpisaraan
joka tirkistää ikkunaverhon
rakosesta
herkät ihmiset ovat
vahvempia,
sillä hehän tuntevat,
kärsivät ja näkevät,
itsensä peliin laittavat,
he
ovat ihmisiä jotka eivät
suuria keräile
mahtavia suunnittele,
vaan elävät hetkensä
hekumalla,
arkensa akkunalla
et ole kaikkeen pystyvä,
vähään vain
mutta riittävään,
siihen jolla soudat
aamus iltaan,
päiväs toiseen
jutusta toisiin,
sillä olet elämäs tähtihetki
heikkonakin,
silloinkin, kun muut menevät,
etkä sinä yhtäkään
ihminen on hento
olento,
vaikka hällä olisi kaikkea,
sillä hän on vain
itsensä mittainen,
kevättään nuorempi
siksi ole kuka olet,
kumarra vain luojasi
tähdille,
älä enemmille,
paitsi äidillesi, sillä hän
ymmärtää myöhemminkin
kerralla voitaisiin
tehdä lopullisen hyvääkin,
mutta ei infran suunnittelussa
toteutuksessa,
sillä tilanteet muuttuu
vapaus on
mahdollisuutta olla
myös toista mieltä,
vapaus,
tuo kahleista vapaa mielipiteitten
ilmaisuvapaus
on menestyvien yhteiskuntien
hyvinvoinnin salaisuus
syksyllä lätäköt
syntyvät,
niist pienet ilot syttyvät,
eikä syys ole moksiskaan,
vaikka rapa lentää yhtenään,
sillä syksy on punaposkisten
omenien aikaa,
jolloin iloitaan elämän pienimmistäkin
pisaroist,
niistäkin, jotka nenänpäähän osuvat
vihollinenkin on
ihminen,
siksi
valkoinen rauhanlippu liehukoon
silloinkin kun tunteet ovat sokaisseet
rintamalinjalaiset
työolosuhteet ovat
yhtä merkittäviä kuin palkkaus,
siksi kummankin täytyy olla
houluttelevia,
ainakin heille jotka katselevat
tulevaisuuttaan
syysmyrsky lähestyy,
harmaina pilvinä leijailee,
salamanmiekan välähdyksinä
uhmailee, rankkasateellaan taivuttelee
luontopuut taipumaan
pieneläimet koiloihinsa,
isommat ikimännyn kylkeen,
onhan
nyt on luonnon uhmakas hetki,
sillä luontoäitee on nyt pahalla tuulella
elintasopakolaiset,
jotka ensisijaisesti hakeutuvat suomen
sosiaaliturvan turvakehikkoon
saavat lähteä,
sillä hehän vain imevät
voimavaroja maahanmuuttajilta jotka
haluavat pärjätä omillaan
syysilta utuinen,
pienen hetken vertainen,
sillä pian syysyö tähtineen
tummentaa pihapolun ja kaikki
pirttiin tahoo,
illallistaan tuvan pöyvässä iltapalaa vartoo,
mut sitä ennen istahan hetken toviksi
pihakeinuun ja annan sen kiikuttaa minut
aikojen taakse,
sinne missä elämään aloin, vartuin ja
maailmalle lähdin
ajat ja tavat muuttuneet,
katseet ja mietteet toisiksi
vaihtuneet,
muttei pihapiirin kamarat,
matalan kotomökin tunnelmat,
sillä täällä on kaikki se mitä
elämäni tahtoo
lapsuus oli selväpiirteistä,
sillä sain olla
lapsi,
kaikkineen,
sain opetella elämään,
olemaan ja tekojani seuraamaan
siitä kiitos yksinhuoltaja äidilleni,
joka antoi elämän opettaa,
koettaa,
tavoilleen sovittaa,
uskon että ilman äitini viisaita
katseita, en keinuisi elämäni
onnellisinpiä hetkiäin
kunnissa on monenlaista
väkkee,
siksi siellä kaikenmoista
näkkee
on suurta
pientä,ohimenevää ja pysyvämpää,
muttei ikuisuutta,
sillä siihen tarvitaan
valtiovaltaisen kokoiset
puistot
kunnnissa on
monia mahdollisuuksia,
suurissa enemmänkin
jonon viimeinen on
lyhyin,
siksi hän marssii toisten
tahtiin,
mutta hällä on lyhin matka
maailman mahtiin,
sillä sehän seuraa aina
aikansa viimeistä
jos asioita käsitellään
kollektiivisesti,
ne jäävät aikakirjoihin,
mutteivät olemassaoleviin
päihin
venäjällä valta vaihtuu
verisesti, koska siellä
ei demokratialla ole
mahdollisuuksisa
mielijohteesta
ostetut tavarat ovat
yleensä
täyttä sekundaa,
mutta ne ostokset,
joiden tarpeellisuden olet
perustellut itsellesi, sopivat myös
myöhemmin muille,
vaikka kierrätyskeskuksen kautta
ihmiset ovat sukulaisia toisilleen,
kaukaisemmatkin,
vaikka näyttävät eri sorttisilta,
mutta sen selittää
elinolosuhteet
ihminen voi ylittää
itsensä,
mutta tärkeämpää on
säilyttää tasonsa,
sillä se ei elämänpuntarissa
heilahtele
ihmiset jotka eivät ole
mistään kotoisin,
ovat sulavan notkeita ihmisiä,
sillä he eivät ole sopeutuneet
turhannurkkiin
ihmisen ei kannata olla
tyyppi,
joka on joka paikassa,
vaan hän joka viihtyy
siellä missä mielensäkkin
ihmisen ei kannata olla
elämänsä
uhri,
vaan hahmo, joka sopeutuu aikaansa,
nauttien ja kylpien sen antimista,
illoista
aamuista, jokaisesta päivästä,
niistäkin joissa joutuu itseään
tämäntästä paimentamaan
entisyys loistaa
heinäladosta,
sen siniharmaista seinistä,
painuneesta katosta, jonka
peltikatto on ruosteen kynsissä
palokärki on hakannut reikiä
katonrajaan,
reijistä joista pääskyset lentelevät
keväisin
sinne tänne ja palaavat ylähirsillä
oleville pesilleen,
ruokkimaan lapsiaan
pelloilla ei seivästäjiä näy,
sillä heinät paalataan,
muovitetaan,
eivätkä nämä siksi tarvitse
sateen suojaa
entisyys ei enää soinnu
ihmisten äänistä,
vaan jäljelle jääneistä rakennuksista,
muistoista
tänään ihmisiä tarvitaan vähemmän
työntekoon,sillä koneet on valjastettu
työhön,joka oli raskasta ja kuluttavaa,
sillä sitä tehtiin hartiavoimin,
hevosvoimin,
suomenhevosella
urholla,
joka oli vanttera hevonen,joka
ahersi aamusta iltaan isäntäväen
kanssa tilan töissä
kesälomalla ei kannata tehä
mitään,
sillä muuten lomat suuttuvat,
apeiksi muuttuvat,
eikä kelläkään oo
kliffaa
hyvällä tuurilla pääsee
pitkälle,
huonommallakin,
mutta jos luottaa tekemisissään
osaamisiinsa,
niin luultavammin
pääsee ainakin sinne saakka jossa
vasta tuurin tynkää kaivataan
kaikkeen ei voi
varautua,
mutta pahimpiin kyllä,
siksi ihmisen kannatttaa
pitää aspiriinia lääkekaapissaan,
hyväämieltä takataskussaan
kun tapaat tutun ihmisen
vuosikymmenten
jälkeen,
katsot häntä aluksi
samoilla silmin kuin erotessanne,
mutta sitten arjenkuva hahmottuu,
nykyisyyksiin raamittuu,
mutta yhäkin muistelet häntä
ja sinua kuten silloin olitte,
elämäänne vietitte,
siksi kumpikin katsoo toistaan
vieraan koreasti,
mutta lämpöisästi,
sillä kumpikin näkee toisessaan
itsensä,
silloin ja nyt
syksyllä elämä
kauniisti hiljenee,
viehkonsomiasti ruskastuu,
sillä kaikkialla luonto vaihtaa
pukuaan,
sillä onhan
kevään ilot hyytyneet,
suvituulet syyssateisiin
vaihtuneet
muuttolinnut pois liidelleet
sadonkorjuut loppuneet,
ladot heinistä täyttyneet,
ihmiset talventuloon
valjastuneet,
siksi
jäljelle jäävät he jotka
ovat tänne ankkuroituneet,
pesiään rakennelleet,
jälkipolviaan hoidelleet
ratikan ikkunoista kun katsoo
ihmisiä,
he näyttävät uupuneilta,
sillä hymy on jäänyt eilisiin,
on vain tiukka ote tämänpäiväisiin,
eikä yhtään silmäniloa,
minullakaan
jokainen ihminen
on arvokas
jo senkin vuoksi,
että häneen on sijoitettu
paljon ruokaa,
hänet on vaatetuttu,
kouluun saateltu,
hyviä päiviä toivoteltu,
siksi kukaan ei ole arvoton,
vaikka välillä tuntuisikin siltä
jokaisella ihmisellä
on
elämänenkeli,
hän joka viimehädässä
ottaa kädestä kiinni
ja ohjaa parempiin hetkiin
totuutta kun katsoo
silmiin,
tulee alaston olo,
sillä silloin et voi
suojautua valheen verhoihin
saimaan norppa
elelee vain puhtahissa
vesistöis,
siel mis puruveen
muikkukii
siellä, saimaan vesistössä,
luontoäiteen lähteellä
itäsuomessa on
herkullisemmat sienet,
koska
siellä luonto elelee
entiseen malliin, eikä metsiä
aukkohakata tunteettomasti, sieniltä
ja muilta metsänherkuilta kyselemättä,
siksi tikanpojatkin näyttävät
sielläpäin olevan onnellisempia,
niinkuhi
luontolinnutkii,nisäkkäät,sammalpeitteessään
asuvat mikrobit, puruveden muikku maukkahin,
sulkavan siika hopeekylkinen,siellä myös
ravutkin ovat jo
syntyessään kakskyt senttisii
arki alkaa
aamusta,
päättyen kun tähdet syttyvät,
elämä tyyntyy,
mieli ja keho vuoteeseen
peitottuu,
pää tyynylle tyynyttyy
ihhminen joka etenee
pelkästään
toisten vetäminä,
elelee kaksilla kasvoilla,
ajellen tuplarattailla,
on melkolailla hatara ihmiseksi
älä lannistu vastaankäymisistä,
vaan heittäydy
aloilles,
tuumaile niitä näitä,
virkkaile unelmiesi tähtivöitä
ja aloita uudestaan
ja
aloita
niin, ettet suuria odota,
vaan mahdottomia,
sillä ne luovuttavat mielellään
ihmiselle, jolla on mielenlujuutta ja
kestävyyttä, tervaskantoista jäntevyyttä
mitä vanhemmaksi tulet,
sitä tasaisemmaksi
muutut,
sillä sua ei enää
kiinnosta
~joutavanmetkut
hienot autot maksavat
paljon,
niin paljon ettei niitä pysty
palkoillaan ostamaan,
paitsi he jotka eivät elätä edes
itseään
saatana on
pirun lempiheila,
kiero ja polttavakatseinen
tyyppi,
joka vainoaa tavallisia ihmisiä,
joten jos näet polttavakatseisia
kieroilijoita joilla on kaunis otsakihara
nenänvarressa,
ota hatkat,
äläkkä kiroile mennessäsi,
sillä tuo viehko olento mielellään
seurailee tyyppejä jotka perkeleitä mättävät,
kuin halkoja pinoon
syksyllä ihmisten kaulukset nousevat
pystyyn,
ilmeet vakavoituvat,
omenat punertuvat ja ihmiset
pukeutuvat itseensä,
sillä pois on kesän mehukkaat
iloittelut,
puolialastomat seikkailut
syys luo hetkiä,
jotka eivät pyri mihinkään,
eivät saavu mistään,
vaan ovat lumpeenkukan lailla
tyynenä odottamassa syyssateiden
pisaroita,
niitä jotka tanssivat mielellään
lumpeenlehdellä
ihmisen kannattaa
iloita pienistä,
koska ne ovat kaikkein
viattomampia, sillä ne ovat
viellä vapaalla jalalla, toisinkuin isommat
ilot
älä takerru
joutaviin,
älä huvillaiskaan,
sillä niistä ei oo hitonkaan
hyötyy, sillä ne vaan pesityvät
elämääsi ja imevät itseensä osasi
pienistä ei kannata
välittää
ja suurempia kannattaa
väistää,
näillä ohjeilla pääset
ainakin alkuasi pidemmälle,
sinne saakka jossa sinä jo itse
pystytkin näkemään
venäjä ja kiina toteuttavat sen
minkä siirtomaavaltiot jättivät
puolitiehen,
afrikan tyhjentämisen
tilhet napostelevat
pihlajanmarjoja,
napsivat nokka ammollaan,
sillä tämän jälkeen heillä alkaa
muuttomatka etelään, jossa näitä herkkuja ei
laisinkaan
varis katsoo äimänkäkenä
kun puu marjoistaan tyhjenee,
linnut parvena taivaan ylisille
lentelee,
muttei virko mitään, sillä
omapahan on asianne,
hän on kuitenkin päättänyt
jäädä sinivalkoiseen suomeen,
tänne jossa elämä on elämisen
arvoista,vaikka pakkanen nipistääkin
pikkuvarvasta
syysyöt ovat
tummanpuhuvia,
hiljaisen äänekkäitä,
vaikkei ainuttakaan risahdusta,
sillä yö puhuttelee tunteilla joita
ei korvilla kuule, vaan mielentunteilla,
joita täysikuu keinuttaa
yksilöt ovat ihmisiä,
jotka eivät nojaile
toisiinsa,
ajattele toistensa aivoilla,
eivtkä heilastele toistensa
puolisoilla
ihmiset asuvat
nykyään
kaupungeissa,
siksi he päivettyvät vain
takapuoleltaan,
kuntaas ne harvat jotka viellä
laiduntavat elämäänsä maaseudulla
saavat luonnollisen kokovartalo
päivityksen,
jolla kehtaa keinutella itseään
tyylikkäimmissäkin latotansseissa
tulevaisuudessa
valtiovalta säätelee
ihmistä etänä,
koska sillä on semmoiset
nappulat ja vekottimet
ettei niitä pääse karkuun
muutoin kun muuttamalla
PADASJOELLE,
tuonne PÄIJÄNTEEN helmen
kainaloon,johon valtiovallan
hulavitkuttimet eivät yllä
aika ei jätä
ketään puolikypsäksi
ei ketään,sillä se sen marinadissa
kypsyvät sitkeimmätkin
tavallisina päivinä
aamut aukenevat samaan aikaan,
päivät täyttyvät tutuista,
illat ja yöt eivät muuta
aikataulujaan,
mutta erikoisina
päivinä vuorokauden hetket
muuttavat järjestystään ja silloin
ihmisiltä hukkuu ainakin toinen sukka,
myöhästyävät töistään,
unohtavat avaimet löytötavaratoimiston
kätköihin,
siksi kuitenkin on vaivatonta elää
tavallisinä päivinä
vapaus on sitä että
saan sanoa,
olla sanomatta,
mutta viellä enemmän se
merkitsee silloin, kun joudun korjailemaan
mieltäni
sanoja ja sanomattomia,
tunteita jotka esitän nähtäville
tosi rakkaus kestää
monia kolhuja
ikäviä
ja poissaoloja,
sillä se yltää sinnekkin
mihin eivät muut
ennalta ei kannata elää,
sillä ne ovat huomisilta
pois ja tämänpäinäinenkin
jää välistä,
siksi elä hetkilläs,
tanssi haluillas
syö ja juo ajallas,
äläkkä turhaa eilisiäs vahtoo,
huomisias volmota,
sillä vain tämä hetki on
hyvinvointisi lähde
syystaivas on
sadepilvinen,hilhainen
ja odottavan tuntuinen,
harmaakin,
sillä sieltä puuttuvat lintuset,
nuo suvisoinnukkaat laulajaiset,
tuhannen ilmeen liitäjäiset,
satakielet
peipposet ja
kesän kauniimmat auringonsäteet,
suvipilvet jotka höyhenen kevyesti
keinuttelivat toisiaan
elämällä liian laveasti
tarvitset paljon tilaa,
eikä se yleensä yhteen elämään
mahu,
joten supistele elämäsi
reunoilta,
turhan laitamilta,
niin sovit enempään
syysade ropisee
erilailla,
kuin kesäiset ropinat,
sillä sen sävel on pehmeämpi,
siksi sen säveliin mieluusti
nukahan teltassain,
jossa yövyn usein syksyisin,
sillä syksy on vuodenajoista se aika
jolloin ihminen luonnostaan on lähempänä
luojaansa
kaikilla ihmisillä ei ole
menneisyyttä,
sillä he ovat
ajelleet tuhatta ja sataa
päätepysäkilleen
padasjoen nyystölän koulussa
nuoret oppivat
lukemaan ja laskemaan,
mutta ennenkaikkea
~näkemään
vanhoja ukonjääriä
vituttaa, kun
nuoremmat hyppivät
siellä täällä, kiipeävät jopa
yhteiskunnan johtopaikoille,
siksi he hikoilevat olemattomistakin
asioista
venäjällä alkavat kohta
kevätmarkkinat,
mutta ensin täytyy
kattaa toripöydät
notkuviksi ja se vaatii
kasakoitten tanssia punaisella torilla
rahan arvo määräytyy
siint
miten haluttua se on,
siksi on tärkeää että manit
tasapainottelevat kysynnän ja tarjonnan
puntarissa
maailmassa on paljon hyviä asioita,
huonojakin ja niitä joita ollaan vasta
ihailemassa,aloittelemassa,
sillä maailma on elämän
tarjotin ihmisille,
ihmiskunnalle,
heille, meille
jotka
itse vaikutamme millaisissa yhteiskunnissa
haluamme elää,
mutta tämä vaatii vapautta,
estotonta demoklratiaa,vuoropuhelua
vapaus tuottaa enemmänkuin
vie,
siksi maat joissa demokratia
kukkii vain pyykkinarulla,
ovat elämän kehitysmaita
maailman kapitalisin valtio
on venäjä,
sitten tulee kiina
ja vihoviimein muut
ihmisen ei pitäisi
viisastua yli äyräittensä,
sillä sen jälkeen hältä
menee elämän viehätys,
sillä viisaus on yhtä
diagrammia,älyn käyrää,
joilla ei ole yhtään
kukkasta vierellään,
eri ainoatakaan onnen kyyneltä,
surujen summaa, vaan kylmää
tietokäyrää
ajatukset juoksevat
nopeammin kuin
nopeimmatkaan
sadanmetrin pikapyrähtelijät,
sillä ne ottavat ravihevosten
tapaan volttilähtöjä
mustarastas ei muuta enää
kaukomaille,
kuten teki
silloin kun olin lapsi,
silloin kun oli viellä tulipalopakkasia,
metrien kokoisia hankisia,
vaan nyt se tykkää asustella
pihakoivun juurella,
siellä risukasan sisuksissa joissa
hällä on lämmin koto ja evästä
yllinkyllin
enää ei ole jaloja
ihmisiä,
sillä kaikki kulkevat
autoilla,
tahi ovat upporikkaitten lapsia,
heitä näitä,
jotka eivät osaa edes pyyhkiä pyllyään
menestyvä urheilija
harjoittelee sopivasti,
nukkuu riittävästi,
syö mehukkaan täyvellisesti,
ajattelee tavallisesti,
eikä kiemurtele ikävien kanssa,
sillä
kaikki muut tekijät
jarruttelevat menestystä
mitä harvemmassa
ihmiset ovat,
sitä luonnikkaampaa on
ympärillään,
sillä ihminen raivaa aina
liikaa elintilaa paikallisilta
kaikkien jälkeen
nousee uusi
aamu
uudet hetket ja huomiset
ja niiden jälkeen seuraavat,
joten pyyhi kyynelees
ja tuu mukaan
kaakkoissuomen lähin
naapuri on venäjä,
tuo hirmuvalta
joka hyvinä
aikoina
kylvi
positiivistä energiaa maakuntaan,
sillä se on luonnollinen maakannas
kaupankäyntiin,
tänään kaikki on toisinpäin,
sillä venäjä on toimillaan tehnyt
kanssakäymiset mahdottomiksi
joskus kannattaa pysähtyyä,
ainakin silloin,
kun eteenpäin ei
pääse,eikä
taaksepäin ei kannata mennä
ympäristöään voi seurata
katseilla,
tunnustelemalla varpaillaan,
mutta varmemman käsityksen
siitä saa menemällä lähimetsään ja
halaamalla puita,juttelelemalla
elämän viattomille,
vilkuttelemalla taivaan tuulille,
naapurin suulille, jonka seinät ovat
kauniisti siniharmaantuneet
vahvat ihmiset
eivät taivu
suurienkaan edessä,
sillä heillä on selkärankaa ja
omanmielen tahto,
joita ei suurimmatkaan voi
lannistaa
enemmistöpäätöksillä
kunnan asioita
hoijellaan,
mutta kotopirtin asiat
emännän
kaulimen kopautuksella
vastusta vain
päälle tulijaa,
älä heitä jotka eivät
sinua tunnistakkaan,
siksi anna jokaiselle ihmiselle
ihmisarvo,
heillekkin joita et ole tavannut
asioilla on monta
puolta,
ennemmänkuin laatikolla,
runsaammin kuin
aikaisemmin syntyneillä,
sillä ne ovat hetkenlapsia,.tuhansia
kysymyksiä
haparoivia askeleita
jokaisen on etsittävä
elämäntiensä
alkupää ja
kuljettava se alusta loppuun,
viimein pysähdyttävä ja katsottava
huomisiin,
sillä se on lyhyempi tie,
onneksi sillä onhan jalat jo kuluneet,
mieli kaiken kuluttanut
ja iltaaurinkokin nousee jo aamuvarhain
syksyinen ilme
ei ole ryppyinen,
sillä kaikkialla loistaa
levollisuus,
pienten sadepisaroiden
luoma herkkyys, joka ei vaadi
suuria tekoja,
ei huutavia ääniä,
vaan kauniita katseita,
niitä isoäidin lempeitä,
joiden vuoksi sateen pisarakaan ei tipu
nuutuneen kesäkukan
terälehdeltä
peruna on
lautasen maukkain,
sillä se kerää ympärilleen
monia herkkupaloja,
jotka eivät olisi mitään
ilman ilman perunaa,
tuota lautasen herkuttelijaa
ihminen on varakkaimmillaan
tyhjätaskunna,
sillä vain silloin hän
tuntee rahan arvon,
tuon varakkuuden lähteen
ihminen on
sukupolvensa mittainen,
sitten tulevat toiset,
melkein samanlaiset,
mutta eivät entisenlaiset,
koska heillä ei ole eilisten
otetta, sillä he ovat syntyneet
puolivalmiina
etsin joskus itseäni,
joskus vain,
sillä useimmin hän elelee
kanssani,
on ja toimii kuin minäkkin,
vaikka useimmin hän tahtoo
enemmänkuin minä,
elämän vähimmillä alkuun laitettu
on eduksi että kaverit ovat ystäviä,
eivätkä vihollisia,
sillä vihollisten kanssa joutuu
vartioimaan
yötä päivää,
ystävien kanssa vain
silloin kun on heikommillaan
aika mittaa ees taas,
mutta minä jatkan huomisiin,
en eilisiin,
sillä siellä ei ole enään
elämänvaloja,
niitä joita rakastan,
ei elämäni keväitä,
mahdollisuuksia ja hetkiä jotka
voisi jäädä kokemattakin
en ole luovuttanut,
vaikka käännyinkin pois,
en ole lähenyt vaikka
otin takkini ja hattuni,
suljin ovesi,
sillä olen lähelläsi lähempänä,
kun olen huomisen päässä
sivistyneen ihmisen
huomaa sivusilmälläkin
siint,
että hän huokuu
ympäristökauneutta,
kaikkien huomioon ottamista,
heidänkin jotka tulevat vasta
myöhemmin
on olemassa kaikkea,
sitäkin
mitä et näe,aisti
havannoi,
mutta ne tahtovat piiloutua sinulta
siksi, ettet sinä mahtuisi niihin,
sillä olethan jo elämääsi täynnä
huomennakin
pääomasijoittajat eivät katso kauneusarvoja,
menneisyyttä,
kotiseuturakkautta,
historiaa, vaan rahan poikimista
mahdollisimman pienin synnytyskivuin
jäykkäniskaisemmatkin voivat
muuttaa käsityksiään,
taivuttaa itsensä
nykyisyyteen,
mikäli heille avataan verhot
pieniä ja köyhiä,
vanhoja ja vaivaisia,
heikkoja ja heitä kaikkia
jotka eivät pysty itse,
tulee jelpata,
pidemminkin auttaa,
sillä vain siten olemme
ihmisiä, heitä meitä,
joita kutsutaan meiksi
syksyllä valo
tanssii,
silloinhan hällä on
tilaa,
siksi taivaan tähtösetkin
näyttävät syysöinä valoisan
onnellisilta
joskus on päiviä
jotka eivät ole mitään,
tai ovat kaikkia
yhtäaikaa, etkä jaksa yhtäkään,
joskus,
onneksi vain sillointällöin, sillä
muulloin on enemmän
kaikkea
ihminen viisastuu
tehokkaimmin
kantapäänsä kautta,
sillä sen kautta tieto
jalostuu askel askeleelta
älä tyrkytä itseäsi itsellesi,
vaan kuuntele ja tunnustele,
sekä silloin tällöin koettele
hänen venyämiskykyjään, sillä
niistä hyödyt itsekkin
syksy on harmauden koti,
eilinen ja huominen,
hetkinen, kunnes
pakkanen saavuttaa akkunasi,
johon voit piirtää hymynkasvot
venäjä on ajautunut
muista valtioista
poispäin,
siksi se kylvää tuhoa
ympäriinsä,
tappaa summittaisesti,
eikä kunnioita edes parhaimpia
hyveitäänkään,
inhimillisyyttä,
sillä venäjä on ajautunut tilaan,
jossa se häpeää nykyisyyttään
pienestä ja vaatimattomasta
voi kasvaa
vahvempi ja menestyvä,
sillä hän tietää ja tuntee
lähtökohtansa
jokainen ihminen on
elämänsä raivaaja,
hekin,
jotka myötätuulten saattamina
kotoaan lähtevät
ihminen on onnellisimmillaan
silloin,
kun hällä on sopivasti
.ei yhtään liikaa.
ihmiset eivät näytä
siltä miltä
ensiuntumalta vaikuttavat,
sillä he narraavat silloin itseäänkin
vastakkainasettelu
mittaa pituuksia,
huonojen ja hyvien,
muttei tavallisten, siksi
tuota mittaustapaa ei kannatta
käyttää tavallisissa päivissä,
eikä niiden illoissakaan
kaikkein voimakkain ihminen
ei lannistu vaikka
hänet litistettäisiin,
tyhjäksi vaiennettaisiin,
tylysti sivutettaisiin,
sillä hällä on muita enemmän
tavalliset asiat eivät ole
ylitsepääsemättömiä ja
vaarallisia, sillä ne
ollaan ylitetty
tuontuostakin,siksi niiden jälkeen
urautuvat polut,
tutut tiet, joiden pientareilla ei
erilaisia huomisia kuki
uranuurtajat ovat
ikivanhoja ihmisiä,
mutta elossa, sillä he haluavat
nähdä päivänvalonsa
askeleen edellä kulkevat ihmiset
vesakoivat tulevaa,
eivätkä jää
elämänsä perässäpitäjiksi
elokuu on kesän
viimeinen
kuu,
sitten alkaa satamaan,
marjat kypsymään,
omenat punertamaan
ja metsän antimet parhaimmillaan
silloin ollaan lomatkin pidetty,
arkeen palattu,
poskipäät ahavoituneet,
maalaisen väriseksi vaihtuneet
elokuun jälkeen tutut ilmestyvät
tutuissa kohdissa,
eikä kukaan puhu mitään,
en minäkään,
sillä elokuun jälkeen ollaan palattu
arkeen
ihminen on
järjellä varustettu,
mutta ei niin viisaaksi
kehitelty,että hän pystyisi
linnun lailla lentelemään,
perhosten lailla liitelemään,
koska ihmisessä on noihin hommiin
ylipainoo, eikä heidän kehonosat muutenkaan
ole höyhenen kevyitä,
vaan aikalailla raskaita liikutella
meidän tulisi säilyttää
osa metsistämme
ikimetsiksi,
joissa elämä
kulkeutuu luonnollisia uomiaan,
jossa synnytään ja kuollaan ajallaan,
jokainen tavallaan,
hekin jotka eivät päällepäin näy
he luomakuntamme hyvinvoinnittajat,
migropit ja muut alkuelämän lähteet
metsässä tavoitat
sen
mitä muualta et saa
mielenrauhaa,
hiljaisuutta joka koskettaa
myös huomisiasi,
sillä sieltä saat mieleneväät
tulevaan
ihminen toistaa itseään
monestii,
sillä hän mielellään
elelee tottutuilla,
hyväksi havaituilla,
mutta joskus vastaalkaja
kokeilee suoriutua hommasta
poikkeavasti ja onnistuessaan
tämä suorite korvaa entiset,
mutta vain heiltä, joiden luihin aja ytimiin
ei iänikuisuudet ole luutuneet
päivät toisiaan seuraa,
heillä ei hetkenkään tuuraajaa,
pekkaspäivääkään,
vuosilomaa
sillä
heidät on määrätty iät ajat
aamusta valkenemaan,
illasta vaipumaan,
öiksi taipumaan
lapinkoivu ei kasva
etelän pituiseksi,
sillä se kasvattaa runkonsa
sisukkaan taipuisaksi,
jottei siitä tehtäisi vanerii,
tuota etelänvetelien koivupuiden
kohtaloo
ihminen ei jaksa yhteensoittoon
valvoa pidempiä aikoja,
sillä hänet on luotu
kaheksaisiksi
kun suurinpiirtein teet töitä
kahdeksan tuntii,
viettelet seuraavat kaheksannet
omaan tahtiisi, sitten
nukahdat toiset keheksikot
oot ihmisen näköinen,
silloinkin, kun tuo 3x8
painottuu elämän ehtooseen
syksy on
hetkenharmaata,
uupuneita kukkasii,
pois liitäneitä lintusii,
se on sadepisaroita,jotka
tekevät ympyröitä lätäköihin,
joita on mukava jalallaan lätsäyttää
syksy on kesän jälkeen,
silloin kun ihmiset ovat
kasaantuneet talvikoteihinsa,
neljän seinän sisälle,jossa saa pissata
sisälle, toisinkuin lomalla hommat
hoidettiin syrjemmässä, mutta kuitenkin
sinitaivaan alusilla, tutun puskan suojissa
syksyllä aloitetaan uusia asioita,
vanhojakin, jotka ovat jääneet
elämänriennoissa,
siksi koulut täyttyvät,
harrastustilat saavat entisiä nuoria
käyttäjikseen
syksyllä ihminen
kasvaa elämänsä verran,
sen verran kun latistuu
muina vuodenaikoina
ihmiselämä
on
päiviä,öitä ja aamuja, se on
iltoja,ilonpitoja, mutta enimmäkseen
tulemisia lähtemisiä,
jokapäiväisen ruuan eteen työskentelemistä
nykyajan ihmisten kehon osat kestävät
tietyn tuntimäärän,
ihan samankuin
elektroniikka tuotteidenkin,
mutta
toisin oli ennenvanhaan, sillä ihmisten jäsenet eivät
nitisseet edes viimeisillä hetkillään
ihminen ei riitä
itselleen,
siksi he tavoittelevat
toisiaan,joskus ihan
tosissaan, joskus vain
koskettaakseen,
jutellakseen,
hyvää päivää toivottaakseen
jos tylsyttää,
ota mielikuvituksesi
esiin,
ja kahtele sen sivuja
ees taas,
niin varmasti löydät
uutta kipinää
ruska kaunistaa karuimmatkin
rinteet,
ihmismielet,
sillä sen värit hyväilevät
ankeudenpäitä,
niitä,
hymyttömiä mieliä, jotka
eivät näe arjessaan muuta kuin tuskaa
kolmivuorotyössä
arjet ja pyhät sekoittuvat,
päivätkin toisiin
vaihtuvat nukkuessa,
seuraavaa työpäivää
tavoitellessa,
omaa elämää hakiessa
syys on hetki
jolloin et enää
kohentele kukkapenkkiäis,
vaan nostattelet kauluksiasis,
sillä
sä et kevään tavoin
kasva itseäsi rehevämmäksi
persut eivät tahdo
maahanmuutajia,
joihin joudutaan sijoittamaan,
samalla he sysäävät syrjään
myös kantasuomalaiset joista ei ole enää
yhteiskunnallista hyötyä,
joten huono on monen ihmisen
ennuste orpon hallituksen toimintojen
johdosta
ihminen on osa
luontoaan,
hekin jotka kauempana
olevat,
siksi älä karsi itseäsi,
älä taivuta huomista huonompaan,
vaan anna kaikkien elää, myös itsesi
ihminen voi kevyemmin,
kun hällä ei ole
turhia tuntojensa
painoja kannettavanaan,
ikäviä säilöttävinään
syys on hiljaisuuden
aikaa,
pienten sadepisaroitten taikaa,
se on tunnelmia,
hiljaisuutta joka kuvittuu
elämänkauneutena,hetkinä jotka
eivät puhututa,vaan koskettavat
kauneudellaan
olemalla mahdollisimman
yksinkertainen,
jää sinulta monta turhanmutkaa
kiertämättä,
tuhan sanoja sanelematta
vääryyksiä tekemättä
papit ovat ihmisiä,
presidentitkin
ja kaikki muutkin joilla on
arvomerkkejä
rinnassaan,
sillä
he ovat joutuneet merkattaviksi,
joten jos silloin tällöin huomioit heitä
inhimillisesti,
he ilahtuvat
ihminen on parhaimmillaan
silloin,
kun hänellä on
hymy yllään, sinitaivaan lintuset
ylisillään ja elämä edessään
syyshetki sienimetsässä
on
utuisen kosteaa,hiljaisuutta
huokuva, sillä
jokaisen oksan risahduksen kuulevat
kaikki tuntemattomatkin,sillä
kuljen jokaisten mailla,
heidän ja meidän, jotka muodostamme
yhteiskunnan
keräämättömiä marjoja on paljon,
minäkin jätän ne sijoilleen,
sillä tänään etsin mustia
torvisieniä
istun kaatuneen honkapuun kylellä,
jossa
leppuutan jäseniäin,
ovat väsyneet eivätkä jaksa
innostunutta minääni
ylenmäärin rytteikössä
juoksuttaa
en ole tavannut ainuttakaan
etsimääni sientä,
mutta olen nähnyt enemmänkuin
olisin mennyt brisman sienikeitaalle,
sillä täällä syysmetsässä elämä tarjoilee
tuotteitaan
luonnollisemmin, ei kuormalavottain,
siksi on hyvksyttävä ettei kaikkea
aina ole
kellä mieli
hyvillään,
hän hymyillen sitä
ympärilleen loistuttuu,
mukavuuden joustavuutta
säteilee, eikä hällä ikävän
harmaatakaan, sillä hänhän kulkee
tunteitten valoisinta kaistaa
ihminen on kiiltävän
hohdokas keski-iässään,
sitten hän hopeutuen
sopeutuu
luontoonsa
nojautuu, kunnes viimeisen haavanlehden kanssa
vierekkäin hymyilevät
ihmisen ei tule ainoastaan
näyttää hyvältä,
vaan myös olla
sitä,
myöhemminkin
syvemmin, sieltäkin mihin
ei voi sipaista kaunausvoidetta
ylimmillä orsilla olevat
ihmiset ovat
itsensä nostattaneet,
alimmilla maksattaneet,
suurempiaankin huijanneet,
sillä ei ihmisen tule istua
muiden yläpuolella vaan
saman pöydän ääressä
ilman arkea ei
pyhätkään
maistuis
hyvältä tuntuis,
sillä kaikki levolliset hetket syntyvät
pitkän päivän päätteeksi
syksy on
punertavii vaahteroit
kahisevii haapapuit,
se on punaposkisii omenoit,
marjoja ja luontometsän
antimii, sienii ja marjosii,
tunnelmii,unelmii,
sillä syksy on elämän kaunein
hetki,
tuokio joka on sadepisaran
kokoinen,
hyvänmielen vertainen
suomeen ei ole helppo
tulla sotavoimilla,
sillä suomalaiset ovat
isänmaansa eturintamassa,
kaikki,
koska suomalaiset ovat oppineet
näkemään
kokemaan ja tarvittaessa
puolustautumaan,
vihollisiaan nitistämään
älä ota päältäpäin
kaunista,
sillä hällä ei usein sen enempää,
vaan valkkaa pinkan alin,
sillä hällä saattaa olla
tuhat hehtaaria maata ja
ison mahtisuvun varakkuus
joutavana laiskistut,
pyöristyt ja toimettomaksi
tunnotut,
siksi ota liike siinnetänne
ja pian huomaat olevasi
monen jutun edelläkävelijä
markkaaikana ei
pienistä neuvoteltu,
vaan suuremmatkin devalvoitiin
ja itseämme ihannoitiin
et ole elämän
ensimmäinen
viimeinen,
vaan yksi kulkija vain,
siksi älä turhaan numeroituta itseäsi
jokainen voi luoda
itselleen työpaikan,
vaivattomimmin se sujuu
toisen palveluksessa,
mutta itsellisenä saat avarammat
mahdollisuudet
vanhanaikaisesti tehdyt
ovat kauniilla käsialalla
kirjailtu,
vuoltu ja työstetty,
sillä silloin ihminen kuunteli
luontonsa neuvoja
vapaat ihmiset eivät
ole sitoutuneet isojen brändin
logoihin,
siksi heitä hymyilyttää silloinkin,
kun siellä sanerataan,
ihmisiä lajitellaan,
toisia nostellaan,jotkut
poispotkitaan
syys on vuodenaika
jolloin päivät lyhenee
yöt pitenee,
pirtit lämpiää,
sillä
syys on hetki, jolloin ihminen
säilöytyy pitkään talveen
jatkuva tekeminen
ei jätä
salli hetkiä,
jolloin huuhkajan kanssa huhuiltais,
salokankailla samoltaisiin,
pihanurmella istuttaisiin,
sillä jatkuva tekeminen
tarvitsee pyörittäjiään
huominen ihminen ei pärjää
tämänpäivän
opeilla,
siksi hänen täytyy etsiä
hetkiinsä sopivat
yksinäiset hetket,
äänettömän harmaat
mitättömät,
ovat sittenkin niitä tuokioita jotka
sytyttävät seuraavia,
niiden avulla monet asiat
itävät kunnes näkevät päivänvalonsa,
jolloin silloin sinä,
niiden herrarouva
elät, elät ja olet enemmänkuin se hetki joka
synnytti sinut nykyisyyteesi
kun olet vähempi kuin
firmasi muut,
niin joudut
tekemään enemmänkuin he,
sillä hehän eivät pysty enää taipumaan,
perusasioita parsimaan,
vaan johtopaikoillaan vapisemaan,
kulkukoiran tavoin, almuja anelemaan
yhteiskunnan päättäjäksi
pääsee matelemalla
rehvastelemalla,
mutta myös menestymällä korkealle maailmanmestaruus
kisoissa,kuten myös
puhelemalla
olemattomia, siksi tosiasioiden edessä
nämä hyväkkäät hakeutuvat ja pääsevät eläkeläisvirkoihin
uhkakuvilla maalaaminen
joutuu uuteen valoon
kun oikeat aamut
aukenevat,
sillä ne
eivät kestä päivänvaloa,
tosiasioita, eikä niiden suurempia,
sillä valheella on aina huonot perustukset
syysyö on
tummempi kuin
tavalliset,sillä
luontoäitee sommittelee
tähtiä taivahalle,
kuuta unelmien sillan ylisille
rehelliset ihmiset
varastavat eniten,
sillä heillä on avaimet
sinne, minne muiden avaimilla
ei pääse
vastustajat ovat
vahvoja silloin, kun heillä ei ole
mitään toteen näytettävää,
kuin uhkakuvia,
pelotteluita
hyvämieli on
hetkellistä,
sillä sitä ei voi varastoida,
ikihymyllä hymyillä,
vaan hyvämieli syntyy teoista,
sanoista jotka leijailevat hetkisen,
sen verran että uudet saavat tilaa
entisajan orjista
pidettiin hyvää huolta,
tämänpäiväiset saavat
tulla toimeen ominnokkineen
kun on tarpeeksi
vähän,
ne eivät tunnu samantekeviltä,
vierailta,
vaan omilta,
sillä nehän ovat osa
minua
liialliset miettimiset
väljähnyttävät asioita,
sillä ne karsivat uutuudet,
ennenkuulimattomat pois,
jättäen jäljelle tavalliset ja
kuluneet
liharuuat maistuvat
hyviltä niin kauan
kun en muistele eläimen
silmiä,heiluvia häntiä
elämänriemujaan
muuttolintujen jälkeen
on metsälammella hiljaista,
vain vesisirkka ja pinnastaan
heijastuva sinitaivas ovat
jääneet
ikimetsä on valmistautumassa
talveen,
hiljalleen,
sillä eihän sillä kiire
mihinkään
metsätyökoneet eivät
aukkohakkaa tätä luonnon
pyhimpää,
sillä se sai luonnonsuojelu
statuksen
statuksen, joka suojelee sitä
turhankarsijoilta,ahneuksien
käärijöiltä
onnelliset ihmiset
katselevat useinmiten
kauneutta,
harvemmin ikävän
harmautta,
paitsi silloin,kun he haluavat
sen hymyilevän kanssaan
presidentit syntyvät
pikkuhiljaa,
sillä ensin he ovat tuppisuita,
mutta vähitellen raottavat
sanottaviaan ja hyvien säiden
koittaessa
levittävät koko olemuksensa
kaiken kansan nähtäväksi
syksyllä suven muistot lorisee
pois,
mutta jotakin jää,
laskut ja muistot,
joten saappaat jalkaan,
nutun kaulukset ylös ja vastatuulen
elämme avaruudessa,
me kaikki,
koko tellus,
me jokapäiväiset tähtiin tiirailijat,
iänkaikkisuuteen haikelevat,
kuunsilloilla unelmoivat
syyspihlaja on kaunis,
sillä
onhan se pukeutunut parhaimpiinsa,
siksi oksillaan tilhet viihtyvät,
samoin kun ohikulkijoiden katseet,
jotka tavoittelevat syliiinsä
marjaterttuja,
mutta ne kuuluvat tilheille ja yhdelle
kiisselin keittäjälle joka tekee niistä
intohimoisen maistuvaa hilloa
jos elää vain ajankulukseen,
niin silloin aika on pitkä,
eikä se hohdakkaan,
siksi
elämässä tarvitsee
heitellä kuperkeikkoja
suuret kokonaisuudet
ovat kömpelöitä käännöksissään,
siksi ne menevät vanhalla kaavalla
silloinkin,kun pienet ja ketterämmät
ovat tehneet täyskäännöksen
jos maailmassa ei olisi
meriä,
eläisimme yhdelllä aavikolla,
emmekä soutelisi päijänteellä,
reinin tunnelmallisissa illoissa,
tonavan siltojen alusilla,
äänisen aalloilla
kiiltomato ei ole
mato,
vaan koppakuorikainen,
siksi se osaa hehkutella syyspimeillä
sulholleen, joka ei ole yksiavioinen, vaan
liitelee aina uuden hekuvan typykän luo
isoissa valtakunnissa on paljon
köyhiä
rikkaita, väliinputoajia,
syntyviä ja kuolleita,
siksi siellä elämänäänet kaikuvat
pidemmälle kuin pienimmissä
ihminen yltää
vaikka mihin,
pystyy mahdottomuuksiinkin ja
ei mihinkään,
sillä ihminen on mahdollisuuksien
kokonaisuus
mitä vaikeimmat olosuhteet
ihmisellä on,
sitä sitkeämmäksi
laadukkaammaksi hän jalostuu,
mutta
kaikki tuo tulostuu
arkipäiväistyy
hyvinvoinnittuu
vain
olosuhteiden muuttuessa levolliseksi
pitkän päivätyön tehneet
ihmiset ovat tottuneet,
siksi he eivät pienistä kangistu,
suurista innostu,
vaan jatkavat samaan tahtiin tahkon
pyörittämistä
vuodet vierivät
yksi kerrallaan,
menevät ja ihmistä saattavat,
sillä ihminen ei ole vuodenaikojen
lapsi,kuten luonnonpuut,pensaat ja jäkälät,
vaan hän vetää koko satsin yhteen menoon,
kuntaas muut taittuvat talveksi,
nuukahtavat juurilleen ja palaavat elävien kirjoon
kevään ensimmäisen auringonsäteen osuessa terälehdelleen
pitkän työpäivän jälkeen
saapuu yö,
tuo levollinen päivänpäällinen,
jossa ihmismieli levähtää,
kehonsa huohahtaa
ja saa luvan kellahtaa untenmaille,
sinne tyynyn tyynyttämille
linja-autonkuljettaja
on
ihminen,
mutta hänet korvataan tuotapikaa
koneella, tekoälyisellä vempakkeella,
joka ei yski, eikä mulkoile asiakkaita
inhimillisin silmin
jokapaikanviisaat ovat
raskasta sakkii,
sillä ne
eivät tosiasiassa osaa edes solmia
suhteita, niitä joissa joudutaan ratkomaan
tavallisia
vain riittävän
yksinkertaiset ja pienet
mahtuvat jokapäiväiseen
elämääni,sillä ne eivät heiluttele sitä
sinne tänne
ihmisen ei tulisi hävittää
itseään,
ei pienenpientä osastakaan,
sillä korvaavat varaosat eivät
sovi, tahi jos sopivat,
ne natisevat ja vaikeroivat,
eivätkä tahdo kävellä samaan suuntaan
kanssasi
jokaiset ihmiset menevät
johonkin,
hekin jotka eivät
oveaan aukaise,
sillä elämä on menemisiä,
vaeltelemisia,
pitkänmatkan suunnistuksia,
vaikkei mihinkään meniskään
kaikki asiat eivät tapahdu
heti,
sillä ensin niiden on synnyttävä,
sitten valmistauduttava
ja viimein pukeuduttava kulloiseenkin
tilanteeseen
portaat ovat ylös-ja alaspäin
viettäviä rappusia,
mutta kyllä niitä tarvitaan
myös elämäntasaisilla
osuuksillakin,
sillä asiat etenevät askel askeleelta,
porras portaalta
elämä on tila,
isompi kuin suurinkaan,
koska se ei lopu mihinkään,
on vain syntymiä ja kuolemia,
vuodenaikoja ja ihmisiä,
puita pensaita ja eläimiä,
sikinsokin
kaupungeissä ovat
häkitetty,
maaseudulla elävät villeinä,
mutta sielläkin kaikille on määrätty
paikkansa
elämä on
hengittelemistä,
jäsentelen liikuttelemista,
suvituulessa heilumista,
mato onkeen tarttumista,
paistinpannulla paistumista,
mutta ei kaikille, sillä toiset
ovat kasvissyöjiä ja nyhtävät
juurekset juurineen,
syövät multineen ja kuulemma
luovat näin elämälle parempia huomisia
onni on
pieni hetki,
niin pieni, ettei hällä
ole enempiä tullessaan kuin hyvä mieli,
joka saa tunteesi mukavoitumaan
luther oli uskonpuhdistaja,
toisinajattelijoiden
polttaja,
siksi elämä itkee yhäkin monissa silmissä,
sillä heiltä vietiin vapaus
ihmiset maistuvat
imeliltä
ja luokseen työntäviltä,
jos niitä ei marinoi
meneystyksen marinaadeissa,
niissä humpuukkien kastikkeissa,
joissa paskakin saa maukkaimmat
arominsa
saatana on kova sana,
niin kova,
ettei sitä saa rippikoulun
käynyt sanoa
muutoinkuin silloin kun
vasaralla peukolonkynteensä nakkaa
kun aloin elämään,
soutelin siellä täällä,
usein vain senhetkiset päälläin,
mutta aikojen saatossa viisastuin ja
rantauduin elämänlähteille, sinne josta monet
huomiset pulppuavat
tänään soutelen vielläkin siellä täällä,
mutta nyt mulla on elämäni päämäärä, sinä
ihminen on elämänsä
asiakas,
siksi hän toivoo toivottomia,
rähjää mitättömistä,
kerjää alennusta alennetuista ja
maksaa jos jaksaa
kun tulet riittävän
vanhaksi
huomaat että
sinulta suljetaan teitä
ja joudut kulkemaan eri teitä,
ilman heitä,
joita aikaisemmin saattelit
maaseutu,
mielenrauha ja tyyni järvenselkä,
lintujen laulusii
käen kukuntaa
hetkiä
jotka koskettavat tuntojais,
hyväilevät mieltäsi, eikä niillä ole
kiire,
ei ennen talvea,
ja silloinkin ne hymyilevät
ja tahtovst rinnallasi lasketella,
kevätauringossa
paistatella,tuntojais tuuletella,
sillä maaseudulla kaikki on lähellä,
kaikki ne joita tunteesi tarvitsevat
älä vihoittele
pitkään,älä ainakaan
kyllästymiseesi saakka,
sillä silloin menetät monta
valoisempaa hetkeäsi
demokratia sallii
myös hetket jolloin
se kärsii,
jotta se pystyy luomaan
paremman huomisensa
päijänteessä on
luonnonrikkauksia
kultaa ja muita jalometalleja
mutta niihin ei päästä käsiksi kuin
viimeisen päivän aattona
ääriainekset ovat
pahasta
itselleen ja uskonnolleen,
siksi he ovat kehnoja esikuvia
synnyinmaalleen,
nykyisyydelleen,
huomisille
venäjällä alkaa
pian uusi aikakausi,
sillä se eroaa euroopasta
ja siirtää kirjansa aasiaan
kaksitoista vuotta
suomen predidenttinä
tekee ihmisestä avaran,
~ensimmäinen kausi menee
solmuja availlessa
kun katsot hyvinpäin,
huonotkin haalenee,
paranee,
sillä hyvän kierrättäminen
kannattaa
en erkane monesti,
vain silloin kun eilisyyteni ja
nykyisyyteni tahtovat
huomisiin,
sinne jonne en voi kaikkea viedä
syksy on
putoavia lehtiä,
punaisia omenoita
satoisia marjamaita,
makoisia sienikankaita
syksy on myös sadepisaroitten
juhlaa, sillä ne saavat tiputtaa pisaroitaan
lätäköihin ja piirrellä niihin renkaita
syksy on kesän viimeinen päivä,
huomisten ensimmäinen
onni on hymyjä
ja nauravia ilmeitä
iloisia liikkeitä,
se myös iloisesti vilkuttelee
katseillaan muita kohtelee
politiikkoja ei pidä
kehua kuuluvasti,
sillä he elävät suhdanteitten harjalla,
siksi he muovautuvat helposti
tilanteesta toiseen
padasjoki on
elämänranta,jossa
elämän pienemmätkin viihtyvät,
sillä onhan tuolla pikkuisella kunnalla
enemmän tarjottavanaan kuin enemmillä
luontokauneutta,tuota luontoäiteen luomaa
luonnonkehtoa,jota ei oke salpietarilla
kasvatettu,keinotekoisuuksilla muokattu,
sitä riittää tuolla päijänteen helmen
kukkasella,luontoäiteen esikoisella,
jota ympäröi kaksi kansallispuistoa
ja kolmaskin, jos vaan ympäristökunnat
niin tahtovat, sillä evontiedekansallispuisto
olisi maailman mittakaavassakin sellainen
luontoparatiisi jota ei muualta löydy
tuulimyllyt sopivat mainiosti
elämäntuulia pyörittämään,
elinkeinorakentetta vahvistamaan,
sillä ihminen tarvitsee toimeentullakseen
myös maallista hyvää,jotka pyörivät
myötätuulessa
kun ihminen tekköö
oikeita töitä,
niin häntä nukuttaa
iltaisin
makiasti,
sillä muut hommat eivät saa tyynyäkään
tyynyttymään
kun oikein harmittaa,
mee mehtään kävelemään,
hallaile sen puita,
juttele sammaleille
käpysille
ja pienen pienille metsän eläjille
ja oo, oo niin paljon kun oot,
sillä paluumatkalla huomaat olevasi
keventynyt
me vähävaraisetkin
pääsemme tutustumaan
maailmanääriin nykyään
liikahtamatta,sillä meillähän on
multimedialaitteet ja hitosti tunnelmii
kun kulutat vähemmän
kuin tienaat
joudut vahtimaan
säästöjäsi,
siksi anna mennä vain,
heissulivei, niin on yksi
asia vähemmän vahittavana
kun ajattelet
jokapäiväisesti,
mietiskelet yksinkertaisesti,
et kohtaa ylipääsemättömiä
hetkiä
harharetkiä
kesälomien jälkeen
syntyvät uudet
lomat ja kukkaset,
mutta ensin hiihdellään
lasketellaan ja hankia lapioidaan,
koululaukkua kannellaan,
ahkerasti aamusta yöhön työskennellään,
vasta sitten häämöttää
kevät,tuo kesälomien
silmunen
syys on aikaa,
jolloin maaseutu hiljenee,
kaupungit täyttyvät,
se on myös tuhansien
tähtien aikaa, sillä nehän
tahtovat säteillä yön tummina
hetkinä,silloin kun elämä on
tyyneimmillään
kaukomaille ei kannata
ennemmin lähteä,
kun on itsenssä
kanssa sinut,
eikä sinne kannata mennä harhailemaan
ainakaan silloin kun
lähipiirilläsi on jotain hampaankolossa
lappi on ruskan pääkaupunki,
se on unelmien sivukylä,
onnelan paratiisi,
jos sinne meet
sopivaan
aikaan
ihmisen pitäisi elää
elämäänsä
vaiherikkaasti,
mutta sillä tavalla,
ettei jäljet ikuisesti
näkyisi,
muistot vain
syksyllä tunnelmat
kerääntyvät
yhteen,
sillä
onhan niillä seuranaan tumma taivas
tähtineen,
tuhannet kesän työt tehtynä,
menemiset ja tulemiset takanaan
joutavat ajatukset
ovat
elämänrikaste
niitä tähtipölyn hiukkasia
jotka saavat pienet ja suuret
syntymään
liiat juhlimiset,
vievät ilon,
sillä ryyppääminen on raskasta,
oikeitten rantojenmiesten hommia,joten
on parempi vietellä sellaisia juhlahetkiä, joiden
jälkeen voi tanssitella itseään
suomeen tarvitaan
presidentti,
jolla on sukulaissuhteita
tavallisiin kansalaisiin, sillä
heidän kauttaan hän ymmärtää paremmin
missä milloinkin mennään
viinaa ei kannattaisi
juoda,
vaan nauttia,
omassa rauhassaan, eikä heilua
kenenkään kaulassa,
sillä viina viettelee pahoille teille,
niille elämäntaipaleille joissa on kankkusen
kalpeat tiet
ihminen liioittelee,
liihoittelee
jotta näyttäisi
merkittävämältä, siksi hän
itseään somistelee ja isompia kuvia maalailee
haaveilee
ja mieluusti nostaa itsensä viattomien
yläpuolellekkin, sillä sieltä näkee hyvänpäivän kuulumiset
olen elämäni aikana
muuttanut paljon,
siksi en ole
juurtunut
olen tavannut kaikkia,
hyviä ja vähempiäkin,
olen elänyt hyvin
ja vähemmin,
siksi minusta kaikki nykyisyytni on
kauniin suuremmoista, sillä yhtähyvin
olisin voinut kadota elämäni käännekohtiin
kiitollinen olen kaikille,
heillekkin joille
en heti alkuun vilkuttele,
sillä he ovat olleet osa
elämänpolkuani
siksi käännyn usein katsomaan
ihmisiä joilla ei mene yhtä hyvin kuin
muilla,
siksi pysähtelen heidän kohdallaan
jotka katseellaan konttaavat,
jaloillaan haparoivat,
siksi, että olen kulkenut
samaa polkua,
mutta en onnekseni kadottanuut itseäni
elämäni käännekohtiin,
siksi haluan pysähtyä ja tervehtiä heitä,
joissa näen osan itsestäni
elokuussa kaikki loppuu
alkaa,
päivät lyhenevät
yöt vähemmän,
mutta niinä vähinä hetkinään
omenat punertuvat,
sienet synnyttävät uusia sieniä
ja marjat odottavat kerääjiään
elokuussa ekaluokkalaiset menevät
kouluun,
vanhemmat tottuneemmin,
mutta aina heidän vanhempansa
vilkuttelevat haikeina
elokuu on
tyyni kuu,vaikka silloin satelee,
jyrähtelee
ja taivaanranta punertelee,
sillä elokuussa elämä sonnustautuu
talvikamppeisiin
kun välität vähäsen,
välität enemmän,sillä
kaikki pienet ja huomaamattomat
synnyttävät enempiä
ihmisen pitäisi tarjoilla
itselleen myös
tavallisia hetkiä,
niitä tuokionkuvia, joissa ei ole
kiirettä,
muutoinkuin juoksulenkillä
jokainen haluaa olla
hyväksytty
rakastettu ja menestyvä,
hyvin yönsä nukkuva,
mutta aina se ei ole
mahdollista,
mutta jos annat itsellesi
mahdollisuuden,voit hyvänäpäivänä
olla itsesi mannekiini, se ihminen jollainen
haluaisit muidenkin olevan
isot persoonat ovat
ihmisiä,
tuntevia, sillä he syntyivät
karuista oloista,vaikeista ajoista,
ojanpohjista,
sillä ihmiset jotka nousevat
kaapinpäälle ovat olleet joskus
sen alimpana
et ole ainut ihminen elämässäsi,
et vaikka olet yksin,
sillä sinun ystäväsi
ovat kauempana,
siellä täällä ja vain
siksi että et ole kutsunut
heitä luoksesi
sodat ja rauhat syntyvät
ihmisistä,
kumpikin,
peräjälkeen,
mutta usein myös yhdessä,
sillä niillä on elämännälkä,
vilu ja huoli huomisista
silloin olet todella
vapaa,
kun
et tiedä mihin seuraavaksi meet,
silloinkin,kun haluat jokapaikkaan ,
mutta eniten silloin,
kun voit jo puolimatkasta juosta takaisin ja
liidellä tuleviin
syyssade hyväilee
kesäisiä niittyviä,
elämänpientareita,
niitä näitä joissa kesämieli
piehtaroi,kukkaset vihannoivat,
perhoset kukasta kukkaan liitelivät,
niitä se hyväillen huuhtelee, vesipisaroitaan
hyvästiksi tiputtelee
asioita ei kannata
katsoa aina vain yhdeltä kantilta,
sillä usein ne ovat useamman pintaisia,
monia koskettavia ja siksi useammalle tärkeitä
syys
on tulevien ensimmäinen
hetki,
sadonkorjuun ja pitkän talven
ensihetkinen,
harmaa, mutta lämminkatseinen,
pienten lätäköiden kokoinen
tosivanhat syntyvät uudelleen,
kun niistä pyhkäsee
pölyt
veks
ja asettelee ne nykypäivän
ikkunalaudalle, juuri samaan paikkaan,
jossa mummon belargonia kukki kauniimmin
ihminen polveutuu
toisestaan ja he taas
samanlaisista,
siksi olemme melkolailla
toistemme tapaisia
näköisiä,
mutta onneksi olosuhteet ovat
korvamerkinneet meidät,
jotta erottuisimme itsestämme
joskus on eduksi,
että on vain,
eikä virko sen enempiä,
mutta yhtä usein on tilanteita
joissa on eduksi virkkoa ja vielläpä
kuuluvasti
nuoret haluavat nopeasti
vanhettua,
vanhemat nuorentua,
sillä kumpikin haluaisi päästä
menomestoihin joissa iällä on
merkitystä
perinteet haihtuvat,
mutta ne mitä jäävät
ovat elämänkestäviä,
niitä näitä, joista kutoutuu
sukupolvien ketju, se sukupolvia
yhdistävä tekijä, joka ei itseään
etuimmaksi työnnä,
vaan tarjoutuu hetkiin joissa
kaivataan eilisiä,heitä, joista
nykyisyys mahdollistui
syksy syntyy kevään
kukkasista,
tuhansista unelmista,
poislentäneistä lintusista,
se syntyy hetkistä, jotka
aurinkoisesti hymyilivät,
jokapaikkaan ehtivät,
siksi syksy on kauniitten hetkien
lapsi,
kaunis pisara
jokaisella ihmisellä on
elämänlanka,
toiset ovat saaneet sen
perintönä,
toiset hankkineet
itse
syys on tuokion hetki
syysretki,
hiljaisesti luokseen kutsuva,
hyvän tuoksuinen,
metsämarjojen makuinen,
herkkusienten maistuvainen,
melkein alaston,mutta haapapuu
viellä kahisee ja minä kuuntelen,
kuuntelen sen soinnukasta tuhinaansa,
samallakun katselen ympärillein, joissa lehdet leijailevat,
mäntypuuut ja kuuset jykevinä jököttävät
eivätkä pukujaan vaihtele,
olemustaan kainostele, vaan seisovat
jykevinä siinä paikassa johon aikanaan luontoäitee
heidät istutti
syksy on tunnelmien
aikaa,
aikaa jotka hetkien keinuvat,
mieliin vaipuvat,
takkatulten ääressä taipuvat,
kynntilänliekeistä somistuvat,
sillä syksyllä tunnelmat syttyvät,
.syvenevät.
lämpöiset aatokset tapaavat
rakkaimpiaan halaavat
jos ihmiskunta olisi
muurahaisten kokoinen,
ei meillä olisi näin hitosti
ilmastollisia ongelmia,
sillä murkut eivät saastuttele teoillaan
luontoa, eivätkä edes pesäänsä,
kekoaan, sillä sehän on rakennettu
luonnollisesti, korsi kerrallaan, eikä
niitä ole keräilty puusta vihreimmillään,
vaan maahan vanhuuttaan pudonneina,
kestävänkehityksen oppien mukaisesti
elämänujot ovat itsenään
aikamoisia bilettäjiä,
heitä jotka eivät
ulospäin näytyä
arkeaan enempää
luontomarjojen kerääjät
sienestäjät, tahi muuten vain
itseään metsässä viihtyvät
ihmiset ovat
elämänluonnollisia,
heitä, jotka näkevät
muutenkin hyvin elämänsä
satokaudet
ongelmat syntyvät,
kun tulee
elämänruuhkaa, tahi muutenvain
hommat eivät avaudu,
sillä ongelmat eivät synny itsestään,
vaan ovat jonkun aikaansaamia
on hyvä,
ettei ihminen tunne
kaikkia ihmisiä,
sillä hän näkisi liikaa
itsensä kaltaisia,
heitä jotka kannattaa sivuuttaa
hyvänsään aikaan
koulussa opitaan
yhteiskuntakelpoisuutta,
lukemaan ja laskemaan,
vähentelemään ja jostakin
jakamaan
koulu on ihmiselle tärkeää
siksi,että siellä näet kavereita,
tapaat tuttuja ja tuntemattomia,
siellä myös tutustut entisaikoihin,
tulevaisuuteenkin,
sillä koulussa on paljon tarvikkeita
joiden avulla vaikeimmatkin asiat
on helpompi ymmärtää
ilman kouluja ihminen
tietäisi
vähemmän,
eikä hänelle avautuisi
aikuisena tuhannet mahdollisuudet,
sillä niihin pääsee vain
lukemalla ja laskemalla,
piirtelemällä, laulutunneilla laulamalla,
liikuntatunneilla liikkumalla ja muissa
lukujärjestyksen tunneilla olemalla,
ei nukahtamalla,
sillä oma tyyny kotosalla antaa makiammat
unet
kuunteleminen on jalo taito, sillä sen avulla avautuvat sanomattomatkin