kosketa asioita hellästi,
koviakin,
sillä säpsähtäessään
ne muuttavat pois
ihminen on aikansa
nuori,
kevyteläjäinen,aikansa
ehtiväinen ja sitten pois,
sillä hänellä on muita tehtäviä
kestävänkehityksen hommissa
jokaisessa kunnassa
täytyy olla
hyvinvointilähde, joka
tuottaa kuntalaisilleen
hyvinvointia, toisille se on
kaivannaisteollisuus,
toisille luonnonenergialähtet,
joillekkin luontomatkailun tarjoamat,
useimmille jotkut muut,
mutta pelkät hyvinvointialueiden
tarjoamat palvelut eivät tuota itseään
enempää
ihminen pärjää
hyvin itsenään,
tavallisina päivinään,
mutta erikoisimmissa hetkissä
hän tarvitsee laumasuojaa
kaikkein herkin
on
luontoni,minun
siksi yritän olla suurempani vahvuinen
kestävämpi,
vaikka tiedänkin etten pysty kasvamaan
kelohongan mittoihin,
pajupuun jäntevyyteen
pihakoivun kaltaiseksi
uusi vuosi
eessäin,
hohtavan hankisena,
jossa pakkasherra kasvattaa
kuurankukkiaan,noita hennonkauniita
kukkasia,joita en voi poimia muuten kuin
silmilläin
niin on myös minun uusi vuotenikin,sillä enhän
voi koskea ennalta tulevaan, voin vain sieluni
silmillä katsella,hiihdellä elämääni,
voin vain hahmotella käännöksiäni,miettiä eteentulevia,
siksi hiihtelen elämääni pää pystyssä,
mieli kirkkaana, sillä tulipa mitä tahansa,haluan
olla kohtaloni arvoinen
maaseutu,
hiljaisuus ja vanhuus,
viimeinen vähittäiskauppa,
kirjasto, eikä yhtään soraääntä,
sillä kaikki ovat kepulaisia,
paitsi yksi, joka on entinen pyhäkoulun
opettaja
maaseutu suurenee,
sillä väki vähenee,
siksi tikanpoikanenkin on
hyvillään,kestäväkehitys
luonnollisimmillaan
maaseudulla talot ovat entisiä,
liiterit ja heinäladotkin,
sillä eihän siellä enää
suomenhevostakaan
maaseutulaiset ovat
paenneet asutuskeskuksiin,
koska
siellä ei tarvitse
lämmitellä tuvan uunia,
ulkosaunaa,eikä hikipäässä
kolailla polkua kaivolle,
postilaatikolle,
eikä etenkään väännellä
telkkarin anteenia, joka kääntyilee
tämän tästä kun myrskytuulet pyörittelee
sitä katonharjalla samaan malliin, kun
peltistä kukkoa joka laitettiin siihen
pyörimään
talonrakentamusvuonna, viis kaheksan,
viime vuosisadalla
vuosi vaihtui,
entiset haihtui,
nyt
uudet tuulet puhaltavat
yötaivaalla, jossa tuhannet tähtöset
uutta ja vanhaa kahtoo,
mut niille maalliset ajat eivät
merkitse vähänkään mittaa, sillä ovathan
he valovuosien päässä,jossa vuodet
vaihtuvat harvemmin
tähtitaivas on
kauneimmillaan
vuodenvaihteen pakkasessa,
sillä se on hetki,
jolloin pohjantähti
katsoo lähemmin
kaunista kotomaatamme
toisiin eivät hetket tee
mitään,
toisiin jättävät,
mutta jokaiseen tarttuu
vuosista jotakin, toisiin
enemmänkin
älä ole entisistä
kaunainen,
älä,
sillä ne jarruttavat
huomisiasi,hetkiä jolloin sinun
täytyy loistaa itsenäsi
uudenvuoden loputtua
alkaa seuraava
joka on
edellisen kaltainen jos entiset merkit
paikkansa pitävät,
sillä ihminen on muutosvastarintainen
vanha vuosi vähenee,
uus lähenee,
mut se mulle merkitsee
vain uuden allakan
ostoa,
sillä en oo aikonut
nykyisyyttäni muuhun vaihtaa,
en tapojani toisiin vaihtaa,
vaan elän kuten ennenkin,
päivästä päivään,joskus
enemänkin
Uutta ja Wanhaa
ei voi verrata,
sillä Wanhat ovat
Vanuneet,
uudet viel Vanumatta
Hyvää Uutta Vuotta
syväntalvi pakkasineen
nenänpäätä punoittaa,
poskipäitä ahavoittaa,
korvanipukoita heiluttelee,
sillä syväntalvi on vekkuli
itsensä komentaminen
on
tiukan kurin
juttu,
sillä on tuhat kertaa helpompaa
saada muut järjestykseen kuin itsensä
vuosi vaihtuu,
uudet toiveet tinoiksi
valottuu,
lupaukset ja toiveet
matkaan saatetaan,
mutta eiliset varmuuden vuoksi
mukaan otetaan
pakkanen hiljentää
luonnonäänet,
sillä kaikki
energia tarvitaan
lämpöisenä pysymiseen,
siksi talvilinnut talvisuojissaan.
karhunpennut omissaan,
kurre sammalvuotessaan
köllöttelee,
häntänsä sisässä kuorsailee,
ilves, tupsukorva koivunoksallaan
hyräilee,tuttuja biisejään myhäilee
henkilökohtaista elämää
kannattaa siirrellä
pieninä siirtoina
mukavampaan suuntaan,
sillä sekin tarvitsee hiljaista
sopeutumista
uus vuos on nuorempi
kuin entisensä,
mutta minnuu se vanhettaa,
ikipetäjää vahvistaa
ja kotipihan riihen pintaa
entisestäännkin siniharmauttaa
vuosi vaihtuu,
eiliset laihtuu,
kuviksi raamittuu,
muistoiksi hahmottuu,
sillä
uudet katseet valtaavat mielenpäät,
lupaukset ja toiveet tinoiksi valuttuu,
siksi taivahan tuhattähtösetkin
tanssittavat kuutamoo, tuota elämän
unelmien varjostelijaa
ajan myötä
eiliset näkyvät
siniharmaana riihen seinässä,
siinä ne ovat,
miettivät ja aikaansa kuluttavat,
sillä niillä ei ole enää kiire,sillä
tämänpäiväiset eivät tarvitse
vanhanaiksisia
jos olisin perhonen,
liihoittelisin yöt
päivät, syksymmätkin,
mutta eniten viilettelisin
latusilla,laskettelisin pulkkamäkilöissä,
nytkyttelisin pilkkireijillä paksussa
turkissa jonka sain lahjaksi
luontoäiteeltä,
mut nyt joudun
olemaan omillain,
eikä perhosetkaan muuta
elintapojaan
ihmisen ei kannata
nostattaa
itseään
itsensä yläpuolelle, sillä
siellä hän ei ole mitään,
mutta kun sen tekevät muut,
silloin ollaan hyvän rappusilla,
hetkillä jossa häntä katsellaan
ylöspäin
turhan tärkeät ihmiset
ovat usein heitä jotka elävät
toisista,
sillä heillä on avaimet
yhteiskunnan kyökkiin
kaikkien ihmisten jälkeen
syntyy uusia vauvoja,
ihmisten lapsia,
heitä jotka ovat elämänsä
ensimmäisiä,
siksi turvaa heidän
elinolosuhteet
ihmisessä on paljon
sisäelimiä,
jotka tuntevat
enemmänkuin,
pää,
siksi elä kohtuudella
jos asias on
sikinsokin,
aloita lähinnä olevastas,
väännä sitä vähsenverran
oikeinpäin,niin pian huomaat
muittenkin asettuvan hyvinpäin
mikään ei ole niin
terapeuttista, kuin tiskaaminen,
polttopuitten tekeminen ja
lumenluonti,sillä yksinkertaiset
asiat saavat monimutkaisemmatkin
aukenemaan
arjessa on monia päiviä,
pyhissä vähemmän,
siksi ihmisen
kannattaa
sovitella kaikki ajalleen
kaikki tarvitsevat
elämänsä jossakin
vaiheessa yhteiskunnallista
tukea,
ihmiset, yritykset,sosiaaliset palveluntarjoajat,
siksi yhteiskunnan täytyy
olla niin vahva että se pystyy kannattelemaan
heikompiaan kehnoimpien aikojen yli,
sillä autettavat kyllä tuottavat yhteiskunnalle
satsaamansa avun moninverroin takaisin, jo siinäkin
mielessä että he ovat toimintakykyisiä,tuottavia jäseniään
yhteiskunta joka
tarjoaa kaikille
mahdollisuuden
elää vahvuuksillaan,
olla heikommillaan
on yhteiskunta joka
kukkii maailman merillä
ja niissä pöydissä jossa
päätetään huomisista
vihollinenkin on ihminen,
siksi lähesty häntä
herkimmillä
aseillasi,
sillä ne
ovat voittamattomia
ihminen pystyy kiipeämään
itseään
korkeammalle,
alemalle,
mutta useimmat tyytyvät
vain tasapainoittelemaan
nykyisyyksissään
silloin tällöin kannattaa
istahtaa,
miettimään,
sillä vain istahtamalla aatokset
ovat sylissäis
työmarkkinoiden osalliset,
duunarit ,yrittäjät,
valtiovalta
ovat heitä joista
huomisten hyvinvointi
mahdollistuu
vaivattomimmin pääset
tavoitteisiisi,
jos et takerru eteesi sattuviin,
sinulle kuulumattomiin,
vaan menet suorinta
tietä tavotteitasi kohden
ihmiset ystävystyvät
kohtaloitten
kautta,
sillä ne sitovat heidät yhteen,
joskus vain hyvänpäivän
kavereiksi,
toisinaan toistensa sijaisiksi
hetket jotka eivät
tartu hihasta kiinni eivät
ole sinua varten,vaan ne ovat
matkalla jonkun muun luo,tahi
muutenvaan ajankanssa reissaavat,
siksi älä ole huolissasi,
jos sulle ei päiväkausiin tapahdu mitään
ihmeempää
olen tavallisen päivän
aamussa,
hetkissä jotka ovat
tuttuja,siksi en oikaise,vaan
teen kuten ennenkin,
sillä kaikki se mistä
nyt oikaisen, perästäni löydän,
siksi en kuormita huomisiani,
en keventele,
vaan keittelen kahffeet kuten eilenkin
joulukinkku ei enää
maistu,
sillä nyt mieleni mutustelee
nakkeja salaatteja,
joita sitten vuodenvaihteessa
mussuttelen,tähtitaivasta
ihastelen,paukkuja katselen,
uudenvuoden tinoja valailen
ole vierelläin vain
hetki,
sen verran, että
saan otteen onnenhelmasta,
saan nauttia heleistä tuulista
tunnelmista joita minun ei tarvitse
rakentaa,
olla vain ja tuntea
tavallisen ihmisen
arki on
leivänhakua,itsensä pukemista,
välittämistä ja iltasin
nukkumaan
panoa,
joten ei ihme jos ihminen
välillä haluaa olla jokin muu,
sellainen, joka voisi aamusta iltaan
piirrellä vain taivaanrannalle kauneinpiaan
vuosi lähenee loppuaan,
vaikka jaksaisihan se
samoilla silmillään
ikuisuuteenkin,
mutta ihmiskunta pyökittää
elinkaartaan vuosi kerrallaan,
siksi uutena vuotena
luvataan luvattomatkin,
paukutellaan ja samppakaljaa
naukkaillaan,vanhoja rötöksiä
hautaillaan
silloin olenkaukana,
kun kotimökistä
näkyy vain savupiippu,
silloin olen elämäni
valtateillä,jssa muut
määräävät tahdin ja
minun on sopeuduttava
kulloisiinkin tilanteisiin,
jotten joutuisi elämästäni
ohitetetuksi,valtavirrasta
erotutuksi, siksi käyn
harvoin savupiipun tuollapuolen,
sillä olen hiljainen ihminen,
elämänkömpelö ja omaa tahtiani
kulkeva pohjantähden poikanen
kaukana kotimaasta
kaksi sumalaista oli
hengenhädässä, siellä jossa
demokratian kukkaset eivät kuki,
mutta onneksi suomi ei hylkää
kansalaisiaan,
heitäkään jotka
vastustavat demokratiaamme, vaan auttoi
syksyn haavoittama
puunlehti ei itke
kohtaloaan,
sillä hän tietää kevään
koittavan,
kevään jolloin hän silmustaan
kaikkialle heiluttelee
vertaamalla itseäsi
muihin, saat mittanauhan
joka valehtelee,
sillä se mitta
tavoittaa vain
keinotekoiset askeleet
säätyyhteiskunnissa
elää perinteitten
lait,
siksi siellä tavataan
harvoin yhdenvertaisuutta
jeesuksella oli
sisaruksia,
tyttöystäväkin ja kaikkea,
muttei roomalaisten valtaa,
siksi hän sai ihmiset laumoittumaan,
seuraamaan itseään,
josta taasen eivät
valtaapitävät pitäneet,
siksi hänestä tuli
ihmiskunnan
vapahtaja,
maailman suurimman uskontokunnan
luoja
oikeudenmukaisuus
on
demokratian hyvintä,
sillä silloin kaikki
ovat mittansa
arvoisia
ihminen on
pakotettu hissimusiikin
kuuntelijaksi,
sillä digiaikana olet
joukon viimeisenä
avara mieli sallii
enemmän,
ymmärtää
syvemmin, eikä sillä
nurkkiakaan,
kattoa,seiniä,vaan
ikuinen mielenavaruus,
jossa ei rappustakaan
jos elämäsi on
hunksisvonksis,
niin kokoo mitä
on jäljelle jäänyt ja
mee niine hyvineen
seuraaviin,jossa kuitenkin yrität olla
toisinpäin,
sillä ihminen elää niinkuin
petaa
kun yhdestä suunnassa
synkistää,
käännä ihtes
valoisempaan suuntaan,
sillä niinhän kukkasetkin tekevät ja
sitten nauravat
kun oikein synkistää,
aattele mukavii,
soutele niissä
joissa
joissa tunnet elämäs sua
hyvinpäin keinuttavan
ihminen ei aina voi
hymyillä,
olla tyynenpäällä,
sillä eihän hän silloin kestäisi
myrskynsilmiä,elämän katalia,
matalia, niistä jotka ovat huomisten
aamuissa,iltapäivissä,
tahi missävain
talvi on
valkoinen,ainakin
lumisena,
kylmäkin,pakkasissaan,
se on vuodenhetki jolloin luistellaan
hiihdellään,
töpöstellään ja pilkitään,
talitinttejä syötellään,
lumipalloja pyöritellään
uuden vuoden jälkeen
lasketellaankin elämänkevättä
kohti,
sillä auringon säteet herättelevät
elämänsilmut,
jotka pian hiirenkorville nousevat,
muut kukkivaiset päätään
hankisista puskevat ja kaikkialla
on hymyt herkimmässä,ryhdit ylväästi
suoristuneet
mestarit syntyvät
harjoituksista
toistojen toistoista,
epäonnistumisista,
hyvänolontunteista,,
sillä
siellä he ovat
oppineet tunnistamaan
itsensä
uni tykkää tulla
heille,
jotka ovat sopivasti
ahertaneet,
mutteivät liian kireälle
itseään vedättäneet
älä mutkistele elämääsi,
vaan painele sitä mielihalujesi
juoksuttamana,
mutta muista,
ettei missään mikään ole ilmaista,
vaan kaikesta joudut maksamaan
itselläsi
älä katso kaikkea
poispäin,
vaan nurinpäin,
sillä jokaisessa on
jotakin, joskus jopa
asioita jotka kääntyvät
sielussasi
hyvinpäin
askeleenmitan edellä olevat
ihmiset, eivät ujostele
uusia,
kainostele vastaantulevia,
sillä he ovat tuulenhalkaisijoita
arki on
tavallisia,tutttuja, se on
maanantai,tahi joku muu päivä,
mutta ei pe la su, sillä silloin ollaan
jo vapauttaneet itsemme mielihaluillemme
ajan päästä tulee
seuraavat ajat,elämäntavat ja
hetket jotka jatkuvat seuraaviin, siksi
tämänhetkisyys on vain ohikulkumatka ajalle
jonka nykyisyys syntyy huomisissa uusiin ihmisiin
ihminen on
nuorena kuin pajupuu,
taipuiva,joka suuntaan
taipuileva,mut vanhemmiten
asenteensa jäykistyvät, mielipiteensä
harvenevat,sillä onhan hän juurettunut
katselen
luonnollisen
kaunista ympäristöä,
tunnen vapautta,tulevaisuutta,
sillä täällä ihminen ei ole
itsekkäästi riehunut,
lompakkoaan lihotellut,
vaan antanut kestävälle kehitykselle
kasvot, kasvot jotka on raamitettu
kansallispuistoksi
ihminen on
itsensä
ylin ja alamainen,
hän,joka nauttii ja kärsii itsestään,
hän,
jonka tunteet ensin itse koet,
jonka nälän ja janon
ensimmäisenä tunnet,
siksi huolehdi hänestä,
kuten itsestäsikin
talvi on
hyinen hälle joka ei ole
pukeutunut
elämänlämpöisiin, niihin tunteisiin,
jotka lämmittävät häntä kuten
koskikaraa,
tuota purosten jaloa luonnonlintua,
johon ei ulkoiset kylmyydet pysty,
sillä hällä on tunteittensa elämänlämpö
suojanaan,vaikka jäinen puro hänet tuon tuosta
kylmettää,kalareissullaan jähmettää, niin sisäinen
tunteidenlämpö pitää tuon jalon linnun elämänlämpöisenä
luonto on harsottunut
lumivalkoisiin,
paksuun lumiturkkiin,
josta loistuttuu
hiljaisuuden kauneus,
katseitten ja tunteiden
hyväntahtoisuus joka saa ihmismielen
myötäilemään elämää,
nykyisyyttä,menneitä, tulevia, vaikka vaivoja olisi
sylittäin
kaukaa katsottuna
ihmiset näyttävät hyviltä,
yhteiskuntaan sopivilta,
mutta lähempänä
huomataan etteivät he itsenään
sinne mahdu, sillä ihminen on
hahmoaan laajaalaisempi, sillä hän
elää ympäristöstään,
ympärilläin tuoksuu
levollisuus,
ohimenevien askeleet
kevyet,
sinitaivas pilvetön, eikä
ikävänpilviä missäkään,
siksi minäkin levoton,hymyilen,
enkä kaikkeen kompastu
pienet ja vähäpätöiset
ovat usein heitä joista
elämänvalo kauniimmin
loistuu,sillä he eivät myy
sitä verkkokaupassa
ei sun kaikkia tarvitse
rakastaa,
senkus ees vähän hyvällä
kosketat,
kauniisti sanot ja hyviä
toivot
pian uusi vuosi
koittaa
ja vanhan vuoden lupaukset
volttia heittää,
sillä uudet haasteet
entiset
peittää
joulun jälkeen
ollaan hetki ihmisiksi,
hienovaraisia,ujoja ja
hyväkäytöksisiä,
mutta mitä pidemmälle vuosi etenee,
sitä enemmän muistutamme raatokärpästä,
perskärpästä,joka elää toisistaan
älä unohda eilisiäsi,
vanhoja,
iänaikaisia,
sillä niillä on asiaa,
vanhan kerrottavaa,
muinaisilla ajoilla syntynyttä
jutunjuurta,joista hyötyisit,
sillä kaikki tämänpäiväinen
on sieltäpäin alkanut
vanhan talon
ikkunat ovat tyhjenneet,
pimeäksi sammuneet,
eikä savupiippusta tupruta
elämänsavuakaan,
sillä aika on vaihtunut, eikä tyhjyys tarvitse elämää,
vaan se pysyy pystyssä muistoillaan,
niinkuin tässä mökissä,
joka on hirrestä rakennettu,
jokainen hirsi itse vuoltu, salvettu,
jokasäänkestäväksi pystytetty,
siksi hirtensä hymyilevät siniharmaasti,
jykevän koristeellisesti, sillä niistä huokuu
eilinen,
eilinen joka rakentui ylisukupolviseksi,
ikuisiksi,siksi mökkiä koskettaessasi
saat lämpöisän olon,
sellaisen turvallisen hyvänolon tunteet,
joita ei muulta saa
kosketa toista ihmistä
katseellasi,
hymyllä,
kunnioituksella, sillä hän vastaa
siihen ennemmänkuin uskotkaan,
sillä sen hetken jälkeen sinä ja hän
olette elämänkuninkaita,
heitä meitä joiden silmissä
elää hyvyys
-inhimmillisyys
kaikki kääntyy aikanaan
parhain päin,
sillä nekään eivät halua
ikuisesti olla
-allapäiin
vaik kaikki loppuis
kerralla pois,
en suruhein vaipuis,
sillä minulla ei ole
yhtään
elämänvelkaa,
velvollisuutta,
eikä mitään jota pitäisi uudelleen rakentaa,
sillä olen elänyt,
silloinkin kun olin vähemmän
ihmisistä hylätty
yksinäinen,
kulkee elämänkumarassa,
hetkissä jotka hän vaihtaisi
vaikka pieniin tuokionkuviin,
joissa joku välittäisi hänestä,
ihmisen näköisestä
köyhän ja yksinäisen
joulu
ei ole hienoilla koristeltu,
ulkokultaisilla somisteltu,
mutta se on valtavilla päällystetty,
tulevaisuudella siunattu,
sillä hänen turvanaan
on elämämme valtias,rakas taivaan
isämme, jonka valta ja voima on pyhän
rakkauden siunaamaa
vaikka sun elämältäs
katoaisi tutut ja tavalliset,
niin sinun turvanantas ei katoa
luojasi suojelus,pyhänhengen lupaus
ikuisesta varjelustas,olitpa sitten missä vain
jouluyön hiljaisuus
huokuu ikuisuuden
hyvyyttä,
sillä vain hiljaisuudessa
kuulet syvintäs,
heitä jotka eivät
ole saaneet puheenvuoroa,
eivätkä heitä jotka eivät enää ole lähelläsi,
heitä meitä,yhteisiä,luontoa,
ympäristöämme, tavallisia päiviämme,
toisenlaisiakin,sillä meidän tulee kuunnella
myös elämämme varjopuoliakin
kauralyhde on
asetettu
heinäseipääseen,
siihen johon ennenvanhaan seivästettiin heinät kuivumaan,
tänään se elää jälleen, sillä saahan se kantaa
elämänlyhdettä joka ruokkii keltasirkkuja,
noita kauranjyvän ystäviä
jouluyön tähtöset
yötaivaalla tanssivat,
kuutamo unelmoittaa
öistä kulkijaa,
ketunpoika tuuheahäntää,
joka tutulla polullaan tassuttelee,
pesäkoloselleen jolkuttelee,
sillä onhan jouluyö jolloin
äitimuorinsa on kattanut
pöydän maukkahaksi
huuhkaja katselee
öistä menijää,
muttei viitsi toista
silmäänsä avata tutun kulkijain
vuoksi,
vaan jatkaa päivystystään
ikikuusen latvuksen suojassa,
siellä jonne ei päivänvalokaan
tirkistele, pakkasherra huurustele
ihmisten asunnoitten ikkunoista
kynttilät loistavat,
askeleet hiljenneet,
mutta joulusaunan tuoksut
viellä tuoksuvat,
sillä onhan onhan jouluyö,
juhlistamme juhlavin,
elämämme
suuri juhla jonka vapahtajamme
muistoksi vietetään,
juhla,jossa ihmiset eivät
tarvitse kunniamerkkejä,titteleitä, tahi
muutakaan maanpäällisiä koristeita, vaan
juhlimiseen riittää itsenään oleminen
joulunaikana eivät kiireet
paisko ovia,
sillä rukkaset naulakoon
nakatut,
sillä työt saavat nyt
odottaa tekijäänsä,
sillä onhan joulunaika,
jolloin on hetkemme kuuluvat läheisille,
rakkautemme mahdollisuuttajille
joulu on iloisia
lasten ilmeitä,
tuikkivia odotuksia,
hetkiä jotka odottavat
joulun tähtihetkeä,
pukin tuloa ja hänen
tuomisia,
lahjapaketteja jotka ovat
odotuksista täyttyneet
Joulupukin rekikellot
kilkattaa ja pian pukki
ovelle koputtaa,
Hyvää Joulua toivottaa,
mut sitä ennen täytyy
jokaisen jouluruokaa
napostella
jotta jaksaa pukin kanssa
höpötellä,lahjojaan availla
Joulumieli Hyväntuulinen,
hymyhuulinen,
josta
Rakkauden hyvämieli heiluttuu,
tyytyväisenä tuudittuu,
siint iloisesti
Joulumieli tarjottuu,
kaikkialle loistuttuu
jouluaatto on hyvän ja hartaan
hetki,eikä yhtään kysymystä,
vaan olemista,toisiamme
tukien,hyviä ja lämpöisiä
kehräillen,rakkaiden lämpöä
jaellen,
siksi jouluaatto on elämämme
juhlittavin hetki,sillä silloin olemme
lähempänä toisiamme
joulumieleni
syntyy läheisistä,
heistä meistä kaikista
arkipäivistä,pyhimmistäkin,
siksi katan joulupöydän meille
kaikille,tuleville,eilisille ja unelmille
on hetkiä joita ei voi
käsillä koskea,
kovilla sanoilla kovistella,
on hetkiä, joita haluaisit olevan
enemmän,
mutta et voi enempää haalia,
elämääsi haravoida,
sillä ne hetket eivät kotiloidu
hetkiin joissa on hyytävän kylmää
joulunaika on
kynttilänliekin
liehuvainen,
hyvien tuoksujen
tuksuvainen,se on suuri juhla
johon kaikki on kutsuttu,
eikä yhtään enempää,
ei yhtäkään itseään suurempaa
kaikki on askeleen päässä,
pienten hetkien ulottuvissa,
niissä elämän tilanteissa,
joissa arki ja pyhä asustavat
joulumieli on
hiljainen,
kauniisti hymyilevä,
mielensä ojentava,
sylinsä armaan,sillä
joulumieli on pienien hetkien suuri juhla,
läheisyyden lämmin puristus
ole vain hetki
älä ikuisuus,
älä ainakaan sen ikävät,
murheet ja harmaat,
älä ole kaukaisuuus,tunteettomuus,
sillä minä en kaipaa etäisiä
kylmiä,joutavien sanojia,
enkä etenkään itsensä unohtaneita
kumarru elämälles,
mut
älä taivu,
sillä kohtalonkukka tahtoo
pääsi näkyvän
itses yllä
joulujuhla elämän
jaloin,
herkkä ja tunnelmallinen,
sillä silloin jokainen
on
elämänsä lapsi,
luojan luomajainen,
askeleittensa mittainen
jouluna syödään
karjalanpaistii,
avataan lahjat,
sitten niitä sovitellaan,
pieniksi todetaan ja takaisin
lähetellään
joulu on jokavuoden
loppupää
juttu
toiset ottavat joulun tosissaan,
jotkut toisinpäin,
muttta monille se on
elämän suurin juhla,
sillä sitä ei vietetä
huvikseen,vaan perinteiden ja
suurten asioiden johdosta,
siksi pakanatkin
hiljenevät
joulutähden nähdessään
maailmassa on kahdeksan miljardia
minunlaista,
sinun ja heidän laistaan,
mutta silti olemme uniikkeja,
ainutkertaisia,
sillä meillä jokaisella
on oma nenä
ollaksesi itsesi verran
onnellinen,
sinun
pitää olla kaverisi,
hän jonka ottaisit mukaan
sinnekkin,
mihin et haluaisi
elämä on jälkiä
kohtalonmutkia,aamuja ja
pitkiä päiviä,odotuksia
ja iltoja jolloin vain yötaivaan
tähdet ovat seuranasi,
elämä on paljon muutakin,
mut ne menevät omaa tahtiaan
vuosi uudeksi vaihtuu
vanha uudeksi taittuu,
siloposki ryppyisiksi muuttuu,
mut niistä miel ei suutu,
sillä nehän vain otsaa
koristaa,yleisilmettä somistaa
ja kertoohan ne eletystä
elämästä,elämästä ja sen
käännetyistä sivuista
jouluna voin
katsoa viattomasti,
sillä yläni on vain
luojani,
hetkeni ja hyväntoivo,
joka auttaa minua kulkemaan
hyvinpäin
kilikilikellot kilkattavat,
sillä pukki poroineen
korvatunturilta
alaspäin laskettelevat,
lasten luokse
kiirehtivät
monta on heillä kotia kierrettävänään,
mutta pukki tonttuineen
kyllä urakastaan selviäää,
sillä pukin porot ovat nopikinttuisia
juoksijoita joilta matka joutuisasti taittuu
reissussa pukkiakin nälättää,
siksi he hyvänpaaikan tullen
leiriintyvät ja matkaeväitään
nauttivat,
pukki kinkkuaan,
tontut torttusiaan,
porot maukkaita
jäkäliään,
siksi pukki tonttuineen
jaksaa jokaisessa kodissa
hyväntuulisesti vierailla,
lapsia tapailla, lahjojaan
jaella
joulumieli leikkiväinen,
hyvänpäivän hyväntuulinen
saa joulujuhlat hyvinmielin
kevenemään,
lahjoja ja ystävällisyyttä
jakelemaan,
sillä onhan joulunsanoma
ilonpäivän hyväntuulinen,
koska vapahtajamme kärsi
surut ja ikävän hetket
puolestamme
hohtavaiset hanget
leventävät joulufiilistäin,
sillä oonhan hankkimassa
joulukuusta,tuota joulupuuta
joka saa pirttiin joulumieltä
samalla matkalla tapaan
hyvänpäivän tutun,
hänkin kuusta hakemassa,
juttelemme päällimmäisemmät
pois,
pian kuitenkin jatkamme kuusenhaku
matkaamme
joulukuusen myyjä
on tomera kylänvanhin,
siksi kuusikauppa sujui oksattomasti
ja niinpä onnellisena aloitin kotimatkan armaan,
joka ei ole harmaa,sillä kaunis talvisää laulattaa
luontolintusia, kuin ihmismielenkulkijaa
hyvät jutut kylvävät
seuraavia,
siksi niitä kannattaa kylvää
myös silloin kun on hallempaa
ihminen voi olla myös
elämänkevät,
hän joka ymmärtää
huonompia puoliaan,
hän,joka haluaa pystyttää hyviä,
siksi ihmisyys on luonnonvoima,
joka on elämänpurojen
alkulähde
joulunaika hiljentää
mielet ja kylätiet,
se saa myös luonnon vaimenemaan,
lumipeitteeseensä taipumaan,
sillä jouluntähti
pohjantähti on
vapahtajan merkki
hetki jolloin elämä on enemmän
elämä on elämistä,
oikopolkuja ja suorempia
hetkiä jotka tulevat
menevät,eivätkä jää,
enkä haluakkaan sillä minä täytyn huomisista,
en entistisistä,
vaikka ne ovatkin ylläni
pakkaslumi narskuu
jalkojein alla,
tähtitaivas
tähdittää kulkuain jouluyössä,
joka on jumalaisen rauhallinen,
lämmin,vaikka pakkanen hyväilee
poskipäitäni,
kuuntelen narskuntaa,
katselen valokiilaa jonka jäljessä
kierrän totuttua iltalenkkiäin
talojen ikkunoista
kynttilät loistavat,äänettöminä
kuutamonvarjossa luovat
tutun tunnelmallista
turvallisuutta,
sillä pimeä
saa mielikuvitukseni laukkaamaan
yötaivas on
tumman puhuva,
tähtensä ovat
turvallisen leikkkisiä,
kuutamon varjo luo
tutun turvallisuutta,
siksi mieleni hymyilee,
jalkani toistaan juoksuttavat,
aatoksiain kirittävät,
eteenpäin viettävät
on jouluyö,
elämänhyvin,hetki jolloin katseeni
tähtitaivaalle nostattuu,
kunnioituksesta ja kiitollisuudesta
kumartuu
aika ei himmene,
vaikka se vanheneekin
yötämyöten,
sillä aika synnyttää vuorokauden
vaihtuessa
itsensä uudelleen
en ole tosiuskovainen
harras,
enkä pakanapappi,
vaan tavallisen arkeni
vaeltaja,
pyhien tähtien taivaltaja,
siksi joulu on minulle tärkeä
juhla,
sillä enhän mä muuten mitään
olisikaan
jouluni on
tyyntä,herkkiä aatoksia,
unelmia ja niitä näitä jotka
ovat hetkissäin,
jouluni on
kuiskauksia ja kauniita katseita,
ymmärtämistä ja silittämistä,
ei selittämisiä,ei entisten haravointeja,
vaan huomisten kuvia, niissä
joissa menemme ylemmäs,
hyvemmäks
joulumiel
hymyilee siel tääl,
siksi on kivamiel
pyöriskel hyvän mail,
niil seutuvil jost hyvämieli
herkiää
jos liiaksi vartoilet,
jäät paitsi elämän
arjesta,siint jossa
kaikki hetket
voivat
saunantuoksu tuoksuu
pihapiirissä,
huurteiset pihapuut huokuvat
joulumieltä,
iloiset kynttilät
akkunalla vilkuttavat,
joulupöytä notkuvin,
mut viellä kohentelen asusteitani,
aistittelen joulun luomista
hetkistä ennenkuin meen
jouluiseen pirttiin, jossa
joulutunnelma odottavaisin,
sillä tämä hetki tarjoaa elämänkauneutta
pohjantähden valaisemalla
saunapolulla, josta näen tuhansien
tähtien tanssivan,
unelmoivan kuutamon kanssa,
kuulen ikimetsän huminaa,
luonnon kuisketta, joka saa minut
hyvinpäin astumaan pirttiin,
jossa joulupöytä maittavin,
lapset ja lapsenlapset oottavatkin,
sillä pukin tuloa kärsimättömästi jo
vartoilevat
asiat korjaantuvat
jos ihmiset niin
tahtovat
välinpitämättömyys
johtaa viimein siihen,
ettei ole enää mistä
välittää
vuodet vaihtuvat
uutenavuotena,
vanhat jäävät muistikirjoihin,
uudet astuvat entisten saappaisiin
talvinen metsä
lumipuvussaan ei taivuttele
itseään
keväiseen malliin,
vaan huokaillen huhuilee,
lumiturkissaan tuumailee,
seuraavaan kevääseen huilailee,
samalla kun
vieruskaverilleen kuittailee siint, että tämä
tiputti alaoksansa, jottei mesikämmen
keväällä herätessään niisä venytteleis
talitiaiset ovat toistensa
näköisiä,
paitsi yksi,
jolla on silmälasit,
se on muutenkin jalostuneemman
näköinen,
sillä se on maalannut varpaansa
kynnet sateenkaaren väreillä
muut tintit eivät siitä
sen kummemmin
välitä,
paitsi yksi,
joka pyrkii aina samalle
talipalloille,
minusta vaikuttaa että he ovat
muunsukupuolisia
ukkovarista puistattaa
nämä nykyaikaiset talitintit,
sillä hänhän on vanhanliiton miehiä,
joka ei uusiin kotkotuksiin taivu
sähkölangalla päivällistään päivystävä
varpuspöllö diggasi heti lintuparvesta
nämä kaksi elämästään haavoittunutta,
mutta jätti heidät pois ruokalautaseltaan,
sillä antaa kaikkien kukkien kukkia ja päätyi
perinteiseen tarjontaan
mitä lähemmäksi
jouluaatto
lähestyy,
sitä kiireellisemmäksi
ihmismieli villiintyy,
vaikka kaikki olisikin
valmista
Joulunhetki Hyvänmielinen
Muistamisten Suuri Juhla
Verraton
sillä Jouluna loistaa
kirkkaimmin
Elämän Tärkein Lahja
Läheisyys
vaikka olisimme
Pohjantähden tuolla puolen
täyttyköön joulusi herkuista,
maustuttukoon hyvistä
tunnelmien palasist,
hetkistä jotka hyväilevät mieleis syvintäs
joit
joululaulut tahdittelee,
aatoksiais tanssittaa,
täyttykööt se myös
hyvänmielen kattauksesta,
jouluterkuista muistavaisista,
joulusaunan tuoksuist,
muistoista,läheisyydestä,
sillä joulu on juhla jolloin
poissaolevatkin viettävät
suurta juhlaa kanssasi
joulunaika on
hiljaisia askeleita
hyväntahtoisuutta,lämpimiä
villasukkia,
aatoksia
läheisyyttä,
se on muistoja jotka saavat
tunteet heräämään,
eilisiä keräilenään,
muistelemaan,
mutta se on myös kiitollisuuden
aikaa,sillä tämänhetkisistä joulumieli
koristuu
asiat ovat suuria
silloin kun ne ovat
vieraita,
sillä mitä tutummaksi
käyvät, sen läpinäkyvimmiksi
käyvät
jouluna maistellaan
herkkuja,
mutustellaan tulevia,
muistellaan poismenneitä,
hymystellään nykyisyyksiä,
mutta ennenkaikkea ollaan
yhdessä
jouluinen mieli
on
hyväntahtoinen,
hetki ja tunne,kaikki,
joka hyväilee mielenmaisemaa,
sydäntä ja tunteitten suurimpia,
kaikkea hyvää,
sillä se tahtoo vain tarjota
hyvänmieltä, sitä jota arki usein varjostaa
jouluaatto
saa ihmiset jouluansa
viettämään,
jouluherkuja maistelemaan,
menneitä muistelemaan,
nykyisyyttään päivittelemään,
sil
onhan se hetki jolloin ihminen
pysähtyy luojaansa kunnioittamaan,
toisiaan ymmärtämään, sillä joulunaika
ei ole vihalla koristeltu,vaan hyvyydellä
lahjoitettu,läheisyydellä paketoitu
joulun kellot kilkattaa,
ulkona loistaa täysikuu,
tuhannet tähdet
joulujuhlaa tähdittää,
pohjantähti siel kirkkaimpana
siintää,
kuutamo luo tunnelmien
unelmia,
niitä kauneimpia haaveita,
joista myös
joulupäytä notkuaa,
sil siin
saunapuhtaat lapsoset
jouluruoalla herkuttelevat,
samalla kun vahtaavat
joulukuusen
alusilla olevia lahjoja,
mutta viellä on syötävä,
joka herkkua maisteltava
ennenkuin lahjat avataan
älä kumarra turhille,
vaan paikallaan olijoille,
heille,jotka pysyvät rinnallasi silloinkin,
kun ajat muuttuvat
yleistäminen
väljähdyttää yksilöt,
heidät jotka ovat omissa nahoissaan,
omilla tavoillaan
tahoillaan
yksinäisyys on
surullisimmillaan
silloin kun olet kadottant
itsesi,
mutta muutoin se on elämän
valoisin hetki, sillä silloin et
tarvitse itsesi lisäksi muita,
kuin heitä meitä,
jotka olemme kanssasi
rapala ui pois
vääksystä,
kutupaikastaan ja tuskin
takasisin löytää,
sillä maailmanmarkkinat luovat
kotojärvelle liian mittavat esteet
joulu on hetki,
jolloin hyvät kukkivat,
läheiset lähestyvät,
poismenneet palaavat,
sillä se on elämänhetkien suuri juhla,
juhla jossa kaikki ovat läsnä, hekin
kaikki elämänasiat
ovat olleet kaikille
ihmisille ajankohtaisia,
ovat selvinneet,
sillä jokaisella sukupolvella
on omat keinonsa,
niin meilläkin
rauhan aikana ihmiset
ovat
sekarotuisia,
mutta sodan aikana
löytävät identiteettinsä,
valitettavasti
kohtalo heittelee
ihmisiä
mielihalujensa mukaisesti,
paitsi heitä jotka ovat ankkuroituneet
itseensä
ihmiset ovat samoja
tyyppejä
syntyessään,
mutta myöhemmin heistä
tulee eri pitäjien asukkaita
talvi on
totuuden hetki,
hiljaisen valkoinen,
hyinen ja luistavainen,
siksi talvella hymyilevät vain
elämän tasapainoisemmat
älä usko kaikkeen
vähäänkään,
vaan siihen jolla
on mielesi, usko häneen
ja itseesi
yksi elämä voi
tarjota satoja,
jopa tuhansia muitakin jos vain
ihminen uskaltautuu
kurkistelemaan
joulumieleni
syntyy joulukuusen kynttilöistä,
joulupöydän tarjoiluista,
ulkosaunan tuoksuista,
hetken rauhasta,
jolloin on
kiire
ei mihinkään
hiihtämisestä mene
maku,
jos joutuu hikipäässä
lykkimään,
siksi kannattaa lasketella
ihan vaan mielikseen
talvi on
hetki jolloin
luonto nukkuu,
juurillaan huojuu,
siksi metsässä on
hiljaista, vain talvisopeutujat
pitkäntalven eläjät asustelevat
luontomme hiljaisilla hetkillä, hetkillä,
josta huokuu elämän rauhallisuus,seesteellisyys
ja elämän vahvuus
erakot eivät asu yksin,
sillä heillä on paljon
äänettömiä kavereita ,
heitä jotka ovat
tunnossaan
joulunaika huokuu
hyväntahtoisuutta,
hymyileviä ihmisiä,
heitä meitä jotka
haluamme olla arkeamme
enemmän,siksi satsaamme
jouluun enemmänkuin
tavallisiin
jos haluat auttaa,
auta avun tarvitsijaa,
sillä he tarvitsevat apuasi
enemmänkuin muut, sillä he
itsekkin voisivat
vapaus on sitä,
kun saa hengittää
huoletta,
tulla ja mennä kysymättä,
eikä mitään tarvitse peitellä
kukaan ei halua olla
läpikuultava
koppava,
eikä pilviin verhottu,
sillä olemmehan ihmisiä,
minäja sinä,kaikki ja huomisetkin,
siksi kun näen hymyn ihmisen kasvoilta,
se saa minutkin kokeilemaan,
kun koen surun jostakin,
minäkin vaivun,
mutta kun tunnen keväisen elämänvirran
läheilläin,
olen elämäni vedossa
joulunaika on
muistamisia,
entisille ja nykyisyysille,
sillä ilman heitä meitä ei joulu koristuisi,
tunnoillamme tuntusi
joulukinkku uunissa
puhisee,
makuisekseen kypsyttyy,
asteita sata kakskymmentä
ja viiden tunnin päästä
joulupöydän herkku
saa peitokseen kuorrutksen,
sitten vien sen viileään
viilettymään,jonka jälkeen
se onkin joulupöydän
halutuin
joulumieli virittyy joulun valmisteluista,
joulukuusen pystyttämisestä,
joulusaunasta,
joulupöydän antimista,sekä
lahjoista arvokkaamman,
läheisyyyden läsnäolosta
ennenkuulumattomat
aiheuttavat aina
muutosvastarintaa,
sillä niin
on
aina ollut ihmisen elämässä,
puut ja ympäristön muut
eivät ole yhtä ensihetken
herkkiä, sillä nehän ovat
tottuneet, kohtaloonsa
taipuneet
kun teet elämässäsi hyvinpäin,
olet omantuntosi kanssa
sujut
kaverit, jotka joivat
tavata huomisetkin
mielipiteet ovat
usein toisten
mielipiteitä,
sillä vain harvat pystyvät sanomaan
mitä ajattelevat
yhteiskuntamme
ei avita tarpeeksi tavallisia
ihmisiä,
vaan heitä jotka ovat
ympärillään
asiat täytyy nähdä
nykyisyyden
silmin,
mutta samalla on hyvä
katsella eilisiin
tuleviin,
sillä vain niiden kanssa
kompinaatio on kukassaan
ihmisen tulisi punnita
itseään
aika ajoin,
sillä vain siten havaitset
nykyisyytesi, sillä ihminen nurkkasokeutuu,
vanhoihnsa taivuttuu,
tavallisuuksiinsa hämärtyy
kaikkea ei kannata
ymmärtää
käsittää,
sillä silloin jää
tämänpäiväiset
vähemmälle
tulevaisuus on
hetken
päästä, joskus pitkänkin ajan
jälkeen,
mutta se tulee,
kunhan tämänpäiväinen yövyttyy
turhuuksien pyrkijät
eivät vastatuuleen
kulje,
vaan he jotka eivät
itseään ajattele,
totuutta viljelevät
jouluviikolla ihmiset
varovat konnankoikkuiluja,
siksi he harkiten tekevät,
tasaisesti elävät ,
jottei aattona
harmittaisi
katso kaikkia asioita
oikeinpäin,
kaikilta puolilta,
katsele ja piirtele ajatuksesi itsellesi,
nuku yö, tahi muutamatkin
ja toista katselusi,
niin vasta silloin sulle selviää
oliko se heijastusta
ihminen ei ole
elämän
kaikkea,
vaan sen osanen,
siksi hänen tulee sopeutua
kestäväänkehitykseen,
kuten muidenkin,
jotta säilyisivät, huomisia
näkisivät
älä kypsytä asioita
ylikypsiksi,
vaan mutustele niitä
päivittäin, sillä silloin
ne ovat ajankohtaisimman
elämänmakuisia
pilvien yläpuolella paistaa
aina aurinko,
mutta siellä ei saa
hiihellä,kävellä kesäisillä
niityillä,keräillä syksyisin
luonnonantimia,viiletellä
yöttömässä
yössä,
siksi mä viihyn paremmin
maankamaralla,elämäni seisakkeella
älä päästä
itseäsi itseltäsi
kyllästymään, vaan
kääntele kylkiäs,tutki tapojas
ja opettele uusia,niin sillä tavalla
virkistyt
menneet haalistuvat,
platinoituvat,
mutta toiset elävät
ikuisesti,sillä ne eivät ole
irrottaneet otettaan
vain menestyvissä
yhteiskunnissa sallitaan
mielipidevapaus,
onneksi isänmaani on
sen hohdokkaimpia
ihmisen tunnistaa
ihmiseksi
vasta sitten, kun
tämä pysyy heikkona hetkenäkin
rinnallasi,
sillä kaikki muut ovat
oman onnensa onkijoita
ole elämäsi rohkea
ja katso maailmaa
avoimin silmin
ja valitse paikkasi,
sillä vain sinä
pystyt siihen
sen viellä ymmärtää,
että työnantaja teettäisi
töitä alipalkalla,
vailla minkäänlaisia työturvallisuus
normeja,
mutta sitä en voi käsittää,
että rakkaan isänmaamme
tämänhetkinen hallitus
toteuttaa tämän heidän
puolestaan
elämänlahja on
kaikkein arvokkain
lahja,
lahja jota ei paketoida,
sillä sillä on
inhimillisyyden jokapäiväinen
elämä,
arjen ja pyhän ahertavainen,
siksi se on arvokkaampi kuin arvokkain
joulumieli hehkuvainen,
kynttilänliekin liekehtelijä
on
herkkien tunteiden juhla,
elämän herkkuhetki,harras ja valoisa,
sillä silloin entisetkin elävät,huomiset hahmottuvat,
tämänpäiväiset hyvinpäin,
eikä kukaan jää osattomaksi,sillä joulu on elämänjuhla,
jossa kaikki jakavat kaikki
Yrityksemme on
Onnellinen siitä
että olemne Yhdessä
Hyvää Joulua Sinulle
ja
Läheisellesi!
Joulunaika tuo
hyvät Aatokset luokseni,
Sinut,
siksi hyvin mielin
Toivotan Sulle ja Läheisellesi
Hyvää Joulua
ja
Uutta Vuotta !
Joulurauhaa
Rakkahinta
Kanssas olkoon Ainahin,
Hyvää Joulua ja Onnellista
UUTTA VUOTTA
Ystäväin
ajan päästä olet
kypsempi,
nähneempi,etkä ole enää
pilkuntarkka,sillä olet
kasvanut heistä.meistä.
olosuhteista,
siksi sinusta on kasvanut elämänpuu,
hetkien ymmärtäjä,ilmansuuntien
haistelija,
elämänympäristösi oloinen,
hän johon katsotaan,
vähät ja paljot,sillä he tietävät että
sinä tiedät ja tunnet syvemmin
beetlehemissä
syntyi vapahtajamme,
syntiemme sovittaja,
hyvän ja pahan
erottaja,
siksi tänäänkin voimme katsoa
hyvinmielin ylöspäin,
sillä meillä on mahdollisuus,
vaikka olisimme kurjista kurjimpia
joulu on
vuoden
lahjakkain hetki,
hyväntuulinen,eikä yhtäkään alakuloinen,
sillä silloin taivaan tähtöset tuikkivat
hyvänmielen kuutamoidessa,
hohtavat hankiset kukittavat maisemat
jouluisilla kuurankukkasilla,
luonto ympärillään
talvipuvussaan,
metsäneläimet pesäkoloissaan,
paitsi vanha pihalintu varis,
jolla on silmää kaikelle hyvälle
ihmiset jouluaan valmistelevat,
saunat lämpiävät,
puurot porisevat,
laatikot ja kinkut valmistuvat,
lasten mielet iltaan tahtovat,
sillä silloin pukin syliin istahtavat
ja pian lahjojaan availevat,
mutta viellä on paljon tehtävää
ja niissä jokainen kykyjensä mukaisesti
ahertaa,
sillä onhan joulu, tuo juhlista juhlavin
kun tyydyt
vähempään,kerkiät
enempään,sillä sun ei tarvitse
vahtia turhuuksiasi, vaan voi mennä
eteenpäin itsenäsi
ajan jälkeen tulee hiljaisuus
ja sitten toiset ajat
jotka menevät entisten
tahtiin,
eteenpäin,
mutta jättävät paljon
jälkeensä
joulukynttilä lämmittää
mieltäni
yksinäistä hetkeäni,
sillä sen kautta hyvät muistot
heräävät,joulumieltä tuottavat,
aatoksein lapsuuteeni
juontavat,
lapsuuteni joulunalus aikoihin
viettävät,sen
savusaunan tuoksuihin,jouluisan
navetan ja hevostallin tuoksuihin
niinkuin
eläisin ne tässä hetkessäin,
vaikka välillämme on aikaa
yli puolivuosisataa,
sillä aistin yhä
lapsuuteni rakkaaat kotitiet,
maisemat,kivet ja kannot.
jouluinen savusaunan lämmitys
aloitettiin aamusta,vedet kannettiin
saaveihin ämpäreillä ja saunavastat
haettiin liiterin vintiltä,
kuusen havut levitettiin kynnykselle.
joulukuusi haettiin pirttiin,
koristeltiin ja kynttilöitiin
äidin avustuksella,
kollikissa miukumaukukin osallistui
koristeluun mutta vain tiputtelemalla
kaiket heiluvaiset.
äiti oli valmistellut jouluruuat
maistuvaiset
leivonnaiset ja muut suussa
sulavaiset
kun ilta hämärtyi, mentiin
joulusaunaan,
otettiin löylyjä oikein olantakkaa,välillä
jäähyteltiin ulkosalla,pyöriskeltiin
hohtavalla hangella ja sitten kiireesti
jälkilöylyihin jonka jälkeen pesulle
ja lopuksi pirttiin pää kolmantena jalkana
ja kas
kummaa pukki oli
kerinnyt käydä ja jättänyt kuusen
viereen lahjat joita tirkistelimme
altakulmain
ruokaa syödessämme
kun ruuat oli syöty
saimme luvan rientää
lahjojen luo joita äiti ojenteli
jokaiselle samanmäärän,
pehmeitä ja kovia paketteja
minä sain kauan toivomani
huopatöppöset sillä ne olivat
kiva sutkauttaa jalkaan ja ne sopivat
hyvin suksien siteisiin
ruokaa ei viety yöksi pöydästä,
vaan sitä sai käydä syömässä
kelle viellä maistui,
mutta minä nukahdin töppöset jalassani
ja näin maailman onnellisimpia unia,
jossa hiihtelin töppösilläni ja ihastelin
kaunista luontoa,sen
eläimiä,talvimaisemia,elämäni unelmia
jotka olivat kuurankukkaisilla hankisilla,
haaveilin ja unelmoin joskus olevani
enemmänkuin
silloin oli mahdollistakaan
kynttilänliekki kyynelehtii
kanssani, tähtitaivas valaisee jouluani,
hymyilen,sillä onhan minulla viellä
muistot, hyvät ja rakkaat hetkeni,
joita ei voi kukaan pyyhkiä pois
talvinen ikimetsä
lumipuvussaan hiljaisesti
huokuu,
puitten latvat tyynesti
katselevat salokorven elämää,
jota ei karsita,
sillä onhan se kansallispuistotettua,
siksi se pystyy
tarjoamaan latvojaan lintusille
jotka siipiään leppuuttavat
luonnonmaisemia ihailevat
lentoratojaan suunnittelevat
talvinen ikimetsä on
luonntoeläinten suojaisa
elinympäristö,
sillä
siellä ne ovat kotonaan
talvinen ikimetsä on elämäntaulu
kaunis ja alkuperäinen,
suomalainen,
sillä sen juurelta olemme
lähteneet,luonteemme kasvattaneet
arvomme juurettaneet,
siksi älkäämme tuhotko itseämme,
syvintämme,sillä ikimetsä tarjoaa
huomiset
talvi on valkoinen,
puhdas ja joulukuusen
tuoksuinen,silloin myös
pakkasukko huurupartainen
kuurankukkiaan kasvattelee,
hyvinmielin lumikinoksiin asettelee
talvella voit hiihdellä,
pulkkamäessä lasketella,
lumilinnoja rakennella,
lumipalloja heitellä,
pilkkiavannoilla pilkitellä,
jääkentillä luistella,
tahi muutenvaan
mukavia muistella
talvella on hyvä myös
katsella eläinten jälkiä,
sillä niistä oppii heidät
tunnistamaan,elinolosuhteisiinsa
suunnistamaan
jouluyön suurin tähti,
pohjantähti
valaisee joulupukin tunturia,
pienemmät tähdet tanssivat ympärillään,
sillä pian pukki lähtee tonttujen
kanssa hyvää joulumieltä jakamaan,
mutta sitä ennen pukki tarjoa tontuilleen
joulupuuron maittavan,poroille jäkälät
rouheat,metsän eläinten
ruokakaukalon täyttää,
lintusille
kauralyhteet pystyttää ja kaikille
tunturin asujille joulurauhaa toivottaa
kaikki lähtee itsestään,
niin hyvät kuin pahat,
keskeneräiset,
loppuunpalaneet,
siksi katso aina itseäsi
ennenkuin alat karsia ympäristöäsi
ystävät syntyvät
yhteisistä kokemuksista,
niistä asioista,
jotka sitovat heidät
yhteen
ajan päästä
aikaisemmat ovat eilisiä
menneitä ja kaikkein
vanhempia,
niitä näitä joita ei voi
enää kosketella,
vaan ainoastaan muistella,
kunnes aika verhoaa
aikansa taa
silloin ihmisen on
hyvä olla,
kun hetkensä hyväilee,
eivätkä arjen harmaudet
ikäviä maalaile,
silloin ja silloinkin,
kun jalka nousee
kevyen joutuisasti,
eivätkä menneet ikävästi
kaipaile
joulumieli hymyilee
pienistä,
sillä juuri niistä
joulu saa tunnelmansa,
hyvänmielen aatoksista,
läheisyyden läsnäolosta,
ystävyyden voimasta joka koristuu
kaikkien käytöksestä,hyvänmielen
herkimmistä
maapallon olijoista
vain
ihminen on se,
joka osaa
pelata jalkapalloa
ja mennä naimisiin,
erota ja vanheta
paarijakkaralla
ihminen on sukupolvesta
toiseen
luonnoltaan edellisten
kaltainen,
sillä heillä on yhteinen
esi-isä
jouluna ollaan
kiltisti,
tahi ainakin niin hiljaa,
ettei pukki aavista mitään
kun hyvät asiat ovat
etäällä,
huoneeni ovat kylmiä
isoja,eikä niissä yhtään
elämänvaloakaan, vaan odottamista,
hetkiä,jotka veisivät minut lähemmäksi
etäälle,luoksesi
älä kerjää elämältäs
liikoja,
vähäsen vaan,
ja vasta silloin kun olet
elämännälkäinen
asiat jotka etenevät
omaan tahtiinsa,
jättävät vähän
jälkiä,
kun taas jutut jotka kertarykäisyllä
istutetaan tavallisen elämän tavalliseen
päivään,
sillä ne luovat varjoja, jotka ilmestyvät
jokainen päivä samaan aikaan,
paitsi ei ukonilmalla, jolloin elämä on muutenkin
pyöryksissä
kun duunari lakkoilee,
hän välittää kaikkien huolista,
siis myös yhteiskuntansa
huomisesta,
lapsenlastensa puolesta
yhteiskunta voi
ñiin hyvin,
kuin sen heikoin,
siksi demokraattisia
vaikutusmahdollisuuksia
ei saa karsia
älä odota että
muut tekevät,
vaan tee
ite,
sillä vain siten pääset
vaivattomimmin huomiseen
lumivalkoinen jouluaatto on
tuhansien tunteiden
tähtihetki,
unelmoivien kuunsäteiden
hetki,jolloin pohjantähti
valaisee joulun
viettäjää,sillä onhan
vapahtajamme syntymäpäivä,
hetki jolloin vähätkin ovat
suuria,sillä ne ovat rakkaudella
soviteltu,rakkauden hyvyydellä
siunattu
kuuntele kaikkia
elämänääniä,
kuiskauksia ja hetkiä,
jotka kuiskaavat,
kuuntele niitä mielesi korvilla,
arkesi teoilla,
ympäristöteoillasi,sillä elämä ei huuda
äänekkäästi,vaan kuiskaten
vaikeat asiat pyytävät
pysähtymään
ajattelemaan,
helpoimmat sillointällöin
poikkeamaan
joulunaika merkitsee
kaikille jotain,
sillä
silloin ollaan
lähempänä lähempiään,
vaikka välimatkat olisivatkin
mannerten kokoisia
kiireen jälkeen tulee
hetki,
jolloin et peremmälle pyri,
taaksepäin etäänny,
sillä olet ehtinyt
siellä missä
vapahtajamme syntyi
soditaan,
taas,
sillä pirut ja muunuskoiset
tahtovat teurastaa
kristinuskon,
vapahtajamme,
mutta niinkauan kuin hyväntahto maailmassa
vallitsee,
niin nämä terroristit eivät saavuta tuhoisia
halujaan
joulupöytä notkuvin,
tuoksuista kattavin,
nauttioistaan
runsahin,
sillä joulupöytä tarjoaa
myös mielenhyvää,
niitä hyvänolon juttusii
joita ei ole tarjolla
vuoden muina päivinä,
sillä joulupöytä on katettu
hyvillä elämän eineksillä,
hyväsydämmilisyyydellä,
eikä siinä yhtäkään
kitkerää välipalaa
joulunaika on hyvän hetki,
jolloin hyvemmät
pääsevät peremmälle,
heikoimmat eturiviin,
silloin ajatellaan lämpimästi,
puhutellaan lempeäsi,
ei kä kiroilla,
kovilla sanoilla
vahvistella,
sillä joulunaika on hyvän
hetki
hetkenaika ei koputtele,
jätä jäähyväisiä,
ei,
sillä se
lauleskelee
tupaan tullessaan,
viheltelee mennessään
jokaisella ihmisellä
on
elämänsivut, kohtalon kääntämät,
luojan kirjoittamat,
arkipäivien sanelemat,
siksi olemme nykyisyytemme
näköisiä
joulumieli juhlistuu
tukkivist unelmist,
tuhansist tähtösist,
lähimmäisistä
kaukaisemmistakin,
sillä heistä
meistä loistuu hyväntahto,
sen pienen pienet pienet elämänhyvät
jotka saavat joulumielen tuikkimaan,
hyvyyteen nojaamaan
kun olet kuilun
kielekkeellä,
epätoivon rajalla,niin silloin
katso itseäs ylemmäksi,
niin korkealle kuin pystyt,
niin sieltä avautuu sulle elämäsi
mahdollisuus,
ihan kaikki,sillä sieltä tarjoutuu sulle
elämäs avaimet
joilla
hylkäät epätoivosi,
murheet,ikävät ja tavoitat
jälleen itsesi
.arkesi.
kaikki on ohimenevää,
surut ilot,
rakkaudet,nuoruus ja tämänpäiväiset,
siksi elä hetkilläs,
naura ja iloitse
ajoillas,
sure ja itke tahoillas,
sillä kaikki on
on ohimenevää
nyt on itsenäisyys
juhlittu,
mut viellä on
joulut ja uudetvuodet,
sitten lasketellaankin
jo päässiäiseen,
jolloin seuraavan kerran
.enemmän.
maailmanäärissäkin mulle
tulee kotoinen
olonen,
kun tiedän,et juurein on
suomenmaassa,
tuossa kalevalaisen kantelettaren
kunnahilla,
joka on suonsilmäkkeestä syntynyt,
suopellon antimilla varttunut,
hyvinvoinnillaan
maailman
kiehtonut,.tuo sinivalkoinen
pohjantähdenmaa jolla on
tiukanpaikantullen isänmaallinen
yhtenäisyys,
vaikka arkiasioissa mutkikkaampia
olemmekin
itsenäisyys merkitsee
enemmänkuin
uskotkaan,
sillä se
saa
siniristilipunninkin heilumaan
.vapaasti.
itsenäisyys säteilee sen
jokaisessa kansalaisestaan,
sillä heidän ei tarvitse
vieraille polvistua
suomi on
pohjolan kaunein maa,
sillä sitä pohjantähti valaisee,
vuodenajat ilmettään vaihtelee
isänmaa on
jokapäiväinen hetki,
toimet ja tulevaisuus,
sillä se yhdistää,tukee ja
liehuttaa vapauden voimaa,
synnyttäen itsenäisyyttä, tuota
elämänalkulähdettä josta saamme
elinvoimamme
106 vuotias on
on jo kyllin
vanha
päättämään puolustuksestaan,
siksi naton yhteiskumppanuus
vahvistaa itsenäisyyttään
satakuus itsenäistä
vuotta,
historiallista vuotta
joiden aikana olemme
kasvaneet sinivalkoiseksi
pohjolan ylvääksi kansakunnaksi,
valtioksi jolla on huominen ja rakas
eilinen
maailman onnellisin kansakunta
asuu
kotimaassani,
sillä täällä jokaisella on
mahdollisuus,
niin ihmisillä kuin
luonnonmonimuotoisuudellakin,
jokaisella,
sillä olemmehan yhteisiä
toisillemme
minun isänmaassani ei unohdeta
jätettyjä,ei eteenpäin työnnettyjä,
sillä isänmaani tarvitsee jokaista
minun isänmaassani
on mahdollisuus
asettua poikkiteloin,lakkoilla ja
viisastella,
siksi me olemme,
onnellinen kansakunta heikkonakin
minun isänmaani ei ole
luokkayhteiskunta,
sillä meillä köyhät ja rikkaat
näyttävät samoilta
minun isänmaani
on hyvänmaa,
kaunis ja luonnollinen,
sillä meillä ymmärretään
kestävänkehityksen merkitys,
siksi voimme hyvinmielin silmuttua
huomisiin
isänmaani on kynnetty
suosta,
viljelty rehellisyydellä,
siksi kotimaani siniristilippu
liehuu sinivalkoisen vapaana,sillä onhan
luonteenlaatumme maustettu
sisulla,periksiantamattomuudella
neljän vuodenajan
isänmaani,
elämä,
ja kaikkien,luonnon ja ympäristön,
demokratian ja vaikeiden hetkien,
hyvien,
sillä isänmaahani mahtuu kaikki se
mistä ihminen alkaa
suomalainen
sisupussi,
perkele,
tuhansien kantojen repijä,
pettuleivän syöjä,
suonsilmäkkeiden
ojittaja,
itseppäinen mullikka,
olet tänään vuotta vanhempi
ja parempi,sillä kasvat vuosien saatossa
kuokkimaan myös maailman soita,
rauhantöitä,
kiitos isänmaani,
kiitos sen alun ahertajille,
tämänpäiväisille.huomisille.
kuunteleminen on jalo taito, sillä sen avulla avautuvat sanomattomatkin