kevätaurinko lämmittä
kaikkien syväntä,
niin ihmisten kuin
multamaassa vipeltäjien,
heidänkin jota sinitaivaalla
liitelevät,puitten kolosiin
pesiytyneet ja etenkiin lumpeen
lehteen, joka pian kauniin kukkansa
lammenpintaan nostattaa
vanhat tavat iskostuvat syvään, siksi ihminen rutinoituu,tapoihinsa kangistuu, muutosvastarintaistuu, itsensä kokoiseksi hahmottuu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti