en ole maatilan poika,
vaan sen kummilapsi,
karjakon lapsi ja juurikasmaat,
heinätyöt,pitkät kesäyöt, joissa
elämä näkyi läpi,jokainen hetki,
vähemmätkin, sillä silloin ei piiloteltu
itseään,kukaan,
vaan elettiin ja käveltiin
paljasvarpain
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti