älä ole itsesi vastustaja,
vaan kaveri,
paras kaveri, juuri se
hemmo
jonka haluaisit esitellä
elämällesi
älä ole itsesi vastustaja,
vaan kaveri,
paras kaveri, juuri se
hemmo
jonka haluaisit esitellä
elämällesi
älä ole elämällesi
jyrkkämielinen,
vaan kaveri,
joka pönkittää silloinkin kun
jalat heikottaa,
tunteet alimmillaan,
ylimmillään, sillä vain siten pystyt
hymylemään huonoimmillekin hetkillesi
älä kiipeä niitten yli,
joiden takana häämöttää
onnela jossa ihmiset ovat itseensä
patsastuneet,
vaan kiipeä niitten yli,
jossa häämöttää
mahdollisuudet,
ne kaikki ja mahdottomatkin,
koska
siellä voit paremmin kuin
siellä jossa turhat omahyväistyvät
on aina parempi,
kun kaikilla menee kohtalaisesti,
kuin katsella rikkaita
köyhiä,
heitä meitä osattomia,
joilla ei vähintäkään
katsele kaikkea
hyvinsilmin,
niitäkin joita muut alta
kulmien,
sillä vain siten näet
tunnet enemmän
aikameri on
iäisyys
pohjaton huominen,
tuhansien unelmien vaatopää,
mahdollisuus,
jos elät ajassasi
kiipeät huomisiin ja muistelet
hyvinpäin rantojesi laitureita
lokakuu on
kurkien muuttokuu,
hanhiekin ja heidän jotka
eivät tykkää hiihellä,lasketella
punaposkisina viiletellä
joutikkaat
elämänparantajat
eivät rikkaa ristiin laita,
vaan kulkevat hyvimmissään,
noituvat pahempiaan
Savonlinna on
Etelä-savon
hoddokki,
luonnollinen,maistuvaisen
tunnelmallinen joka jättää hyvän maun
mielenpäälle
lokakuu on
riisuttu suvesta,
puettu talvisiin,
se on kuu jolloin hiljaisuus
on läsnä,vaikka olisit
meluavalla päällä
monet syntyvät
sattumisista
ohimenevien kosketuksesta,
sopimattomista hetkistä,
tunnelmien jälkimainingeista,
vahingoista, eteen
tipahtaneista
iloinen itäsuomi
hymyilee sateella
silloinkin,
kun elämä on räystään
suojissa,
silloinkin kun asiat
ovat toisinpäin,sillä
sielläpäin kaikki viennätään
hyvinpäin
maailma on pieni
silloin kun unelmoit,
mahtava silloin, kun ääriään
mittailet,
arkipäiväinen silloin, kun
teet sovitusti,poimit uusia,
parsit eilisiä,
silloinkin kun vietät aikaasi
yhes, erikseen
joutohetkes luontos kyles,
hyvän leppoisissa hetkis,
siel tääl mis ihmiskäsi ei viellä
kerennyt karsimaan,raakkuja
tuhoamaan
lääkkeillä siirrät
tämänpäiväisiäsi
huomisiin,
mutta pidemmälle näkisit
elämäntapa remontilla
tulevaisuus on
tämänpäivän jälkeen,
siksi meidän täytyy olla
edustavassa kunnossa,sillä
huomiset eivät hyvällä katso
elämäänsä kyllästyneitä
vakiintuneita käytäntöjä
kannattaa silloin tällöin
tarkistella,
varsinkin silloin kun
ne estävät huomisia
rakkaus on hetki
ennnen arkea,
mutta
aidoimmat
sovittelevat itsensä tositreeneihin
kaikkiin hetkiin,
jokaiseen askeleeseen
ammatikseen ihmisiä ymmärrättävät
ihmiset joutuvat menemään
syvemmälle kuin
tavallisten,
sillä
se homma ei ole sittenkään työtä,vaan
jähimmäisen auttamista silloinkin,
kun asiakas on ventovieras
rehelliset ihmiset eivät
pihistele mielipiteitään,
niinkuin
laveat elämän kulkijat
älä jää eilisiin,
vaan mee tämänpäiväisten
kautta tuleviin,
sillä siellä on
huominen
mahdollisuus ja seuraavat
aamut,hetket joiden kanssa voit
jatkaa matkaa
lokaluu,
hiljaisuuden hetki,
jossa äänet vaimennneet
kukat kukkineet,
päivät yöllistyneet,
esipakkaset punaposkisina tulleet,
aamuusvaiset aamut haukottelevat
ihmiset jotka katsovat
huomisiin,
ovat askeleen edellä
eilisiä,
menneitä,taantumia,
tekemättömyyksiä
syksyinen hetki
kiireetön,
harmaan ajattelevainen
mietiskelevä,
elämän tyyni,
vaikka mieli tahtoisi kevään jatkuvan,
iltojen myöhemmin yöksi muuttuvan,
silti oon,
oon kuten ennenkin ja meen
luontoni mukaan
kun elämä on
läpinäkyvää
se on viattomampaa,
jokaiselle hyväksyttävää,
sillä eihän siellä verhojakaan
joiden takana päätetään
en ole jeesihminen
jokaisen hyväksymä
seinätapetti,sillä elän
tunnen ja huomiseni hahmottuu
tänään
sadepisarat syntyvät
syyshämärissä
tyyntyvissä hetkissä,
joita koristaa pihlajanmarjat
hiljaisuus ja poispäin lentävien joutsenten
äänet, sekä tyhjän lisääntyminen
kesätorille,
laivarantaan,
hetkiin joita suvimieli ennen niin
laulavasti somisteli
syys on
levonaikaa,sillä kukat haluavat taipua,
juurilleen saapua
lehtipuut pukunsa vaihtaa
muuttolinnut pois muuttaa,
sillä ei enään yhtäkään kevään
ensimmäistä näy
kukaan ei omista mitään,
ei rikkain
mahtavinkaan
sillä hallintaoikeus alkaa ja
päättyy aikanaan
elämän herkimmillä
hetkillä
pitää olla vahvempi,
mahtavampi kuin hetkillä,
jotka on huomisilla valaistu
kun yksinäisyys on
ainut seuralaisesi,
niin
hätistä hänet
pois
veks
ja ota lähemmistä
kii
ja muutenkin avartele
elämääsi,
katselelemalla nurkkien
ees taas
sinne tänne,
jossa huomaat elämän
jaloittelevan
elämä on matka,
reissu,
joka kannaattaa talsia
hyvinpäin,sillä jos toisinpäin,
joudut jatkuvasti kohentelemaan
itseäsi,jälkiäsi,jotta tyynyttyisit hyvin
ihminen on melkomoinen,
ajattelevainen
olija,
muttei olijo,sillä ne pystyvät
elämään niin etteivät synnytä
kaatopaikkoja
syksy on värikästä
aikaa luonnossa,
mutta petoniviidakossa
kaikki ovat kostean harmaita,
alakuloisia
menijöitä tulijoita,joilla ei ole
yhtään kiinnostuksen pisaraa
silmissään,
lämmintä aatosta mielessään
syksyn harmailla hetkillä ei ole
kohokohtia,eikä yhtään
suurempaa,vain usvainen
mieli,kostean kylmäkäs,
vaikka pihlajanmarjat
ovat loistoossan,
tilhet mieli
puuhissaan
luonnonlapset ovat
kaupunkilaistuneet,
kylistään saman kadun
asukkaiksi kirjautuneet,
samannäköistyneet,elämästään
harmaantuneet,sillä he ovat kaukana
kotoaan
syksy on hiljainen
vaikkakin tuulispäänä tuhisee,
puitten latvoja heiluttelee,
sillä se ei tanssituta niinkuin
kevät,vaan on arjen pyhin,
se hetki vuodesta jolloin ei uusiin
pyritä,
vaan jäljellejääneitä parsitaan
sattumat tulevat
sattumalla,
sen kummempia koputtelematta,
sillä ne haluavat yllättää,
puheliaammankin hiljentää
aina ei suju,
ei useinkaan, siksi
sinun pitää taivutella
itsesi uuteen asentoon,
seuraaviin mahdollisuuksiin,
tosin
sielläkin on samat kompuroinnit,
mutta sinähän oletkin jo rutinoitunut
elämäsi matkustaja
ihmisen pitää ajatella
itseään,
sitten toisiaan,
mutta ennen heitä luontoaan,
ympäristöönsä,
sillä sen kautta kaikki alkaa
loppuu
toisista ihmisistä erottuvat
he jotka eivät kävele samassa
tahdissa muitten kaa,
aattele samoin,
eivätkä mahdu sovittuihin
he ovat toisinajattelijoita,
omienpolkujensa kulkijoita,
tahtinsa määritteleviä,
mutta samojen äitien ja isien
lapsia kuin sinäkin,
ruodussa oleva,
yhteisissä viihtyvä
siksi sana-ja ilmaisuvapaus
monen hyvän juttu,
myös heidän,
jotka kulkevat massoittain,
sillä usein
toisinajattelijat avaavat portteja,
kehittelevät ennennäkemittömiä ja
uskaltavat puuttua sellaisiin joihin muut
eivät rohkene
pysty
jos elämä meinaa mennä
ylösalaisin,
kahtele ikkunastasi
sinitaivaan pilviä,
yön seutuvilla tähtösii,
möllöttävää kuutamoo,
jokapäivittäisiä juttujais,
kastele kukkasiais ja hymyile
tutuille mielikuvissasi, mutta älä me heidän luokseen,
sillä siellä saattaa olla pilvisempää,
siksi hymyile vain heille etänä ja senjälkeen ota nuttus ja mee
päiväkävelylle,
mielellään luontometsään,
sillä sieltä saat hyviä neuvoja,vaikket mitään
kuulekkaan,sillä pelkkä puitten läsnäolo,
huokaus
vakauttaa elämäntahtias,
niin ettet pyöri maailmassas jatkuvast
ylösalaisin
alussa ei ole mitään muuta
kuin
innokas mieli,
sitten rakentuu ensimmäinen,
sitten seuraavat
ja lopuksi hetki,
jolloin vietetään
harjakaisia
luonto kaupungistuu
varjoonsa kangistuu,
sillä tekovalot
yleistyy,
arki teolistuu,
näyteikkunoiksi valaistuu,
vuodenajoistaan haalistuu,
luonnostaan nuhistuu,
siin myös ketunpoikanen
kesyketuksi puistoihin asettuu,
sillä eväät täällä on äärellään
junissa on tunnelmaa
kulkiessaan lomiin
päin,
toisin kuin
poispäin,
arkea kohden
ne vain yksitoikkoisesti
kolkuttelevat,
siellä täällä pysähtelevät
paras kotieläin on
kissa,
kaluton mirri,
punavärinen,tuuheaviiksinen
viiksivallu joka suurinpiirtein
nukkuu aina,kehrää ja syö
katsikatsia,paskoo omaan
vessanpönttöön,naukuu kun vituttaa,
laittaa häntänsä kippuraksi kun
tahtoo olkapäälle
yhteiskunnan kannattaa
rakentaa
purettavaa,sillä se
työllistää,
sillä kaikki mitkä elävät
kestävät
sukupolvien yli,
ovat
museotavaraa,
antiikin platinaa
jotka ovat lokkien paskomia
koristeita
elämä on valintoja,
sillä se ei kulje
yhtä ja samaa
rataa,vaan
suuntia on useita,
siksi on hyvä suunnistaa
elämänarvojensa ohjaamina,
sillä silloin et eksy itsestäsi
älä myy itsesi kelvottomille,
älä niillekkään
jotka
tarjoavat enemmän,sillä
he eivät pysty pukemaan
sinua huomisiin
vanhat ja jäykistyneet
asenteet
vänkäävät nuorempia asenteita,
mutta lopulta haurastuvat,
sillä ilmastotekijät eivät suosi
entisiä
rikkailla ei ole
oikopolkuja,
halpis kauppoja,
eikä mitään tavallisia,
sillä he joutuvat kulkemaan
arvonsa mukaisesti,
kun taasen vähemmät
voivat oikoa edullisempien suuntaan
jokainen on
eilisen lapsi,
hän joka vie huomisiin
eilisten
parhaat palat,
jättäen kaatopaikat ympäristölleen,
eilisilleen
heille jotka eivät sopeudu tuleviin
jos putinilla ei olisi
sodassa panoksena
henkilökohtaisia asioita,
sukulaisia ja heitä,
joita on nostanut dynastian
huipulle,
niin hän käyttäisi automiasetta,
mutta sen verran terve on,
ettei tapata itseään ja heitä
sovittelu on hyvästä,
sillä sen kautta
kaikki saavat osansa,
ne hetket jotka johtavat
seuraaaviin sovontoesityksiin
syys on
kevättä vanhempi,
satoisempi,sillä onhan
sillä kevään ja kesän viljemät
laareissaan,sadepisarat niskassaan,
sieniherkut herkuteltavanaan
syysilme on uninen,
villapuseroinen,
harmaan utuinen, mutta
samalla elämänvärikäs, sillä
kaikkialla loistuu huominen,eilinen
isommat nielevät aina
pienemmät,
siksi
yritysten täytyy kasvaa
olosuhteitaan suuremmaksi
kaikkiin päiviin ei mahdu
ne hetket jolloin
elit kuin viimeistä päivää,
eikä niitä,
jotka jätit huomisiin
elämä muuttuu,
sillä enään ei tarvitse
kävellä sinne tänne,
hoidella asioitaan
siellä täällä,
sillä nyt on digiaika,
elämänvaihe, jossa kaikki on
lähellä,liian lähellä, siksi emme
tosipaikan sattuessa pois pääse
paikaltamme
sateinen sunnuntai,
joutopäivä muutenkin,
joten ei haittaa,vaikka oonkin ilman
paitaa,
sisätiloissa,joka on vuorattu mukavilla,
itseni kokoisilla asioilla
jokainen päivä on
mahdollisuus
mihin vain
niihinkin jotka ovat
korkeammalla,
vähemmällä,kaikkialla,
sillä jokainen päivä pystyy
mahottomiinkin
elämä on haavoittuvainen
sillä se on tehty
aikansa kestävistä
meistä heistä, luonnon
ihmeistä,auringon ja kuun
valoista,
tummista pilvistä,
sinitaivaan loisteesta,
kaikesta niitä jotka ovat hetkiensä
ikäisiä
arkipäivä on koottu
tavallisista,
se on kudottu eteenpäin
vievistä,tutuista ja puolitutuista,
niistä näistä eteentulevista
syksyinen rankkasade
taivuttaa puita ja pensaita,
muttei ikipuuta,
honkapuuta humisevaa
joka seisoo paikallaan,
kuten on tehnyt vuosisadan
meen puun juureen
lämmittelemään,
sillä puussa on
elämänlämpöö,sitä
joka saa mielen mukavaksi,
harmit haaleammiksi,
hetket rakkaimmiksi
salama piiskoo
pilvissä,
jyrisee,
muttei pelota, sillä olenhan
ikihongan sylissä,
taivaanisän kainalossa
pienet
jokapäiväiset hetket,
pidemmätkin ovat
tavallisen päivän näköisiä,
niitä näitä jotka ovat lähelläsi
kaikki kävelevät
ohitseni,
minäkin,
heidän,sillä ovat vittumaista
väkeä,
kaiketi syntyneet olosuhteiden
pakosta,
toisinkuin minä,
yksinäisten ensimmäisenä
elämä on
yksi juttu muiden joukossa,
siksi älä hosu,
vaan ole kaveri jokaisen kaa,
niidenkin jotka viheltelevät
innottomasti
kaikkien jälkeen
alkaa uusi alku,
siksi älä käännä toiveillesi
selkää,
äläkkä muutakaan,
sillä elämä on jatkuvien kynnysten
ylittämistä
luonnonvaroista
tuuli-ja aurinkovoimalat
ovat ympäristö
ystävällisempiä,
sillä ne tuottavat
kestävänkehityksen
tuotteita
aika on venyvän
ikuinen ja ajankohtainen,
eilinen ja vanhempikin,
mutta silti nuorekas,
eteenpäinpyrkijä
pienet kysymykset eivät
vastauksia vaadi,
vaan toivovat,
että kuulija kääntää
katseensa
aurinkoon päin
jokainen hetki on
mahdollisuus, pienimmätkin,
sillä niillä on hyvä
vastustuskyky, koska
ovat immuuneja
vahvemmilleen
syksyinen sadepisara
on elämänlapsi,
se joka järven pintaan tiahtaessaan
tekee kauniin renkaan ja suutelee
lumpeeenkukalle, joka talveaan
vartoilee
yhteiskunta on yksilöistään
koottu,
heistä
vähemmistä enemmistä,
isoimmista ja pienimmistä
se valtio joka osaa huomioida
jokaisen
on menestynempi kuin
ne jotka harvojaan keinuttelee
kumarra luonnonsuojille
kettutytöille
kadunvaltaajille,
sillä he ovat
epäitsekkäimpiä,
kuin tavallinen päiväsi
enään ei ole
nälänhätä,
vaan
ympäristön,
sillä kaikki elämänkauniit karsittu
arokankaiksi hakattu,
jossa ei yhtään lintuakaan,
heinäntupsun nupukkaa,
sillä ikimetsät kaadettu,
joet padottu, suot ojitettu,
jäljellä on vain raakut,
nuo jotka syntyivät ennen meitä,
he jotka eivät tekojemme seurauksena
näe huomista,vaikka ovatkin odottaneet sitä
parinsadan vuoden ajan
elän ja hengitän
koska sinä hymyilet minut
hyväksi
vahvemmaksi kuin luontoni
puu
hetket jotka ovat kasvattaneet minut
pystyssä pitäneet
arjessani ajatelleet
pyhäseutuihin vietelleet,
elän, sillä tunnen tuskani
rakkauteni ja sinut hymyilevä seuralaiseni
elämä,aamut ja päivät ja myöhemmät,
nekin jotka eivät viellä ole tulleet
minuun
kaikkien jälkeen
ei ole
mitään,
vaan tyhjyys ja ihminen joka
on sinne päässyt,
siksi älä pyri elämääsi pidemmälle,
sillä sen lopussakin sulla on
mahdollisuus hymyillä menneille ja
heille
luontopäivä tarjoaa ihmiselle
jokaiselle,
hetkiä joihin
tavallinen päivä ei ylety,
sillä ne ovat ojan tuolla puolen,
ryteikön takana,
siellä missä luonto kehrää
omillaan,tavoillaan, vuosista toisiin,
siksi se on säilyttänyt identiteettinsä,
hetkensä joita voit tuntea vain
laittamalla kätesi ikihongan
ympärille,
istahtamalla lahokannolle ja aistimalla
hetkiä,
niitä jotka eivät valtateiltä näy
en halua olla kaikkien tuttu,
sillä en riittäisi moneen,
siksi he jotka sopivat
syliini ovat heitä,
joille syvemmät
tarjoan
metsä on kotoni,
vaikka torppani onkin
niityn
laidalla,siellä missä ei voi niittää kylvää,
koska kivet ja varjot tekevät rajojaan,
siksi viihdyn
metsän suojissa,
sillä siellä minulla on elämä suojanain
hyvät tuulet mukanain,
mielenhyvät sylissäin
katselen pieniä
asioita,
heitä jotka eivät ensimmäisinä
päätäni vaivaa,
asioitteni ensimmäisinä ja huomaan,
että ne ovat vaatimattoman kauniita
välttämättömiä,
niitä heitä, joiden kautta voin
ja muutkin,
isommatkin
katselen elämää
hyvin silmin,
silloinkin kolottaa
vähemmän naurattaa,
sillä tiedän meidän kaikkien
kuuluvan yhteen
liian makeaan ei kannata takertua
pysyvästi,eikä vähäänkään,
sillä kaikista jää
jälkiä,
tunteitten itkuisia päiviä
olen lavea ihminen
luonteiltain,sillä minulla
ei ole äkkijyrkkiä kohtia
putouksia vaan hetkiä,
jotka odottavat seuraavaa
aamua
syys ei hurmaa
vihertämällävaan kuiskaamalla,
sumusilminensä,
kauniin ruskaisilla
silmillään,
sadepisaroillaan jotka tanssivat
kurotan yhä ylemmäks
vaikka nykin
hyvä,
kurotan,odotan ja riennän,
vaikka aloillanikin on hyvä,
menen ja tulen ehkä siksi että
olen tottunut elämään,
jokapaikan koluamaan,
ylemmäksi kurottamaan
elämä on herkkiä
hetkiä
kovia vaiheta,sillä se on
olosuhteista ommeltu,
jokapäiväisistä ja
ventovieraista
päivitetty
jokainen päivä
ei ole viettämistä
vaille,
vaan se tarvitsee
askeleita, jotta pääsis
iltaan
yö on kesellä
elämää,sen korkeimmalla
kohdalla,
sinne pääsee illan
kautta,
poispäin aamun
sarastaessa
ja aina kulkusuunta on
sama
yhden mielipide,
elintavat
eivät
edusta itseään enempää
vaikka suulakkaan suusta
kuultuna niin voisi
kuvitellakin
koulutus avittaa
tietämään,
uusia tutkimaan,
mutta valmista se ei tee,
sillä viimeisen
silauksen opintiellä taotaan
kantapään kautta
olen olosuhteitten
kasvattilapsi,
siksi mieleni hymyilee kaikille
huomisille,
uusille ja vanhoille,eletyille,
matkanvarrelle jääneille,
kaikille,heillekkin jotka ovat
myöhästyneet tapaamisestamme,tahi ovat
kiertäneet tuonnenpaa
älä etsi onneasi
maailman
ääristä,
vaan
läheltäis,sillä hän on
laadukkaami kuin
etelänkasvatti
syksyllä kevään
katseet karisevat,
syysateisiin pyyhkityvät,
lämpimisiinsä pukeutuvat,
sillä poissa ovat
aurinkoiset päivät,
yöttömät yöt,
satakielen lauluset ja
kesälomat,
hitto vie
vanhetessaan ihminen
ei enää hötkyile,
sinne tänne
taipuile, vaan istuu
keinutuolissa ja
parsii eilisiään
politiikan äärilaidoilla
vaikuttavat ihmiset
ovat syrjäytyneet
tavallisen
ihmisen
elämästä,siksi he
toivottomia tekevät,
jyrkästi sanovat,
piruja seinille maalaavat
syksy tuoksuu
luonnolliselle,jokapäivissil
le,niille noille jotka eivät
keväällä
olleenkaan,sillä silloin
luonto pukeutuu
kukittuu,parhaimpiinsa
sovittuu,
mutta syksyllä kaikkialla
tunnet elämänhymyn
kosketuksen,sen
pienimmätkin
pisarat,kuivuneet lehdet
hetket jotka kirjavissaan
hymyilevät sinulle,
elämänpoikanen
eläminen on
jokapäiväinen
asia,siksi siihen turtuu,
nurkkasokeutuu
eikä aina hoksaa kiitellä
olojaan,jotka eivät ole
itsestään syntyneet,
vaan kaikkien
vaikutuksesta
syksyllä pienen kunnan
väkiluku vähenee,
sillä arki
ajauttaa monet sinne missä
useimmat,
mutta jäljelle jäävät he jotka
pysyvämmin pysyvät,
elämäänsä pyhittävät
syys on hetki,
jolloin monet loppuvat
alkavat,
unelmatkin ja seuraavat suvet,
hetket jotka jäivät käyttämättä
käymättä,sillä syksyllä on
on aikaa haravoida,muistella ja
uusia istutella
kaikilla menee paremmin
jos ei kukaan puilla paljailla,
sillä
silloin yhteiskunnan
kustannukset,huolenpito,
vähenee,
jokaisen mieli kevenee
kodittomalla ei ole vuodetta
nukkuakseen,peseytyäkseen,
hetkeä,
jolloin voi istua
sohvallaan,
sillä hällä taivas kattonaan,
arjenpyhät seininään,
pelko ja turvattomuus
peittonaan
jokaisen hetken
takana on toinen
hetki
mahdollisuus,
mahdottomuus,
kaikki ja kaikkea, siksi
älä jätä kiveä kääntämättä,
huomista
avaamatta,seuraavia
kokematta
syksy on värikkään
iloinen,vaikka silmissään
pisaroita,jättämisen
kyyneleitä,
sillä
syksy on hiljaisia askeleita
mietteitä,se on melkein
oranssin värinen,
ellei pihlajanmarjojen
punaisuus hymyilisi
tienoita rusehtaviksi
elämä on
jokapäiväistä,
siksi siinä ei ole
yhtään joutavaa
hetkeä,
kuollutta kulmaa, vaan
jokainen hetki on ennen
seuraavaa
jos jämähdät sijoillesi et
etene,
vaan maadut
itseesi,
häneen jolla ei ole
eläväisiä silmiä,
innokkaita elämänotteita,
eikä yhtään valoista
liikettäkään
alussa on kaikki
edessä,
sitten vähemmän,
kunnes ei yhtään
mitään,
alkuakaan,sitä josta
voisi nähdä
tuonnemmaksi
en olisi paljoakaan
jos en seisoisi
ryhdikkäänä,tavoittelisi
taivaan tähtiä, pyörittelisi
unelmiani,
en olisi,sillä silloin olisin
tyhjän päällä elävä
harhailija,joka etsii
sopivaa pesäpaikkaa
asiat voidaan ilmaista
monin tavoin,
mutta
joskus niiden kertomiseen
riittää katse,
sillä ne puhellaan silmillä
yöt syntyvät
illan jälkeen,
vaivihkaa ja hiljaisesen
tunnelmallisesti
sillä keinuttelevathan sitä
taivaan tähtöset,kuutamon
isoäidillenen olemus
jos et ole
eksynyt syntymäpitäjästäs
kummemmaks,
niin et ole mitään
menettänytkään,
sillä kaikkialla on
samanlaisia aamuja,
hetkiä joiden yli on
päästävä,
oli keli mikä tahansa
ihminen ei ole
yöeläin,
mutta silti toiset
nauttivat yöstä,
ehkäpä siksi, että silloin
on tilaa ja aikaa ajatella
kaikki mikä on jäänyt
nykyisyyteni taakse
on hyvinmielin
talsittu,
sillä jo silloin miulla
oli kiire tähän hetkeen,
huomisiin joissa on
kaikki mahollisuudet,
nekin joihin en yllä,
mut mitä mä niistä,
sillä sopivia haenkin
eiliset ovat menneet,
siks en mä niit
haikaillen
parsi,
vaan riennän joutusasti
huomisiin,tuleviin,
kaikkiin mahollisiin,
niihin joihin kyntein
pystyvät,tahtoin tarttuu
älä ajattele menneitä
synkinmiettein,
vaan etsi niistä
valoisat hetket,
tuokioitten varttiset,
hyvänmielen saattajaiset,
joilla oli vain taivas
rajana,
eikä mikään selkäis
takana
huomiseis eessä,
hikireessä,
vastatuules,
sillä ne olivat hetkiä
jotka ovat saattaneet
sinut nykyisyyteen
kaunein syyskukkani
olet sinä,
ruskainen
ympäristöni,
sillä sinä kukit
hyvinmielin,
satoi tai paistoi,
silloinkin kun muut
ovat synkän pilven
varjossa
asenteesi lauhtuu
kun tutustut,
tiedät ja siedät,
sillä
muutosvastarintaisuus
syntyy
tietämätyömyydestä
jokainen hetki
on elämän
eräretki,
se juttu mihin sinut
on valjastettu,
valittu,
siksi kiitä kaikkea
ympärilläs olevaa,
sillä olet yksi heidän
valinnoistaan
elämää voi myös
hahmotella,
mukavammaksi
sommitella
tuunatakkin,
mutta yleisesti ottaen
kulje elämänvirran
mukana,
mutta varo hetkiä joissa
on suulas virta
ihminen on jokapaikan
hetkinen,sillä hänkin
maatuu,
laantuu
ajallaan,
mutta ennen sitä he
ovat sitä ja tätä,
mahdotonta ja
mahdollista,
sillä onhan ihminen on
luomakunnan
kylkiluusta syntynyt
älä jätä huomisille
turhanpaljon joutavan
painavia,
sillä siellä odottavat
kaipuun ylemmät,
ne elämän tärkeimmät
joiden kanssa
elät päivästä
päivään hetkestä toiseen
et voi omistaa
huomista
mitäkään,sillä olethan
se joka on viimeiksi
tullut,
pesäsi rakentanut
älä ajaudu hyvästelemään,
vaan tervehtimään,
sillä se on
mukavampaa,eteenpäinvievempää,
mutta joskus on toisin,
siksi
katso häntä sielusi silmin,
sydämmesi pohjin,
tunteittesi täydeltä
ja halaa,halaa niin että
yhteen kuuluisitte,
iät ja ajat vaikka välimatkanne
kasvaa ikuisuuden mittaiseksi
kaupunki,
ihminen ja varjonkuvat,
pyhät
elämät ja kuolleet unelmat,
kiviset kasvot,
kylmät rappuset ja kaikki lähellä,
ihmiset ja toiset,
vieraat ja tutut,
paitsi mummot ja papat jotka
asuvat yhä mummolassa,
luonnonpienessä
paratiisissa,
jossa tuoksuu elämä ja pullan tuoksu
silloin on viellä huomiset,
kun on unelmia jäljellä,
elämää elämättä,
silloin, kun
oikein makiasti itkettää,
suruttaa,
silloinkin kun oikein sapettaa,
sillä se närästää ja pakottaa
mielen katselemaan mukavempia
älä särje itseäsi
turhan tähen,
älä tärkeimpienkään
sillä kuvasi on ehjänä
hyvännäköisempi,
kuin särjetyn sydämmen siruset
ihminen ei ole pohjaton
loputon,eikä ajaton,
sillä hän on
elämänlapsi,
niinkuin
kaikki muutkin luonnonluomat,
vaikka he näyttävät
vuosisadoista toisiin
samanlaisilta
joskus ajatelluttaa,
mutta harvemmin,
sillä kaikki on
valmiiksi funtsittu,
talsittu,sillä elämä on toistoja
päivästä päivään,
alusta loppuun,
mutta joskus,
silloin tällöin ajatelluttaa ja ne
hetket ovat mieltä avartavia
älä asu liian lähellä
kaikkea,
sillä elämä tarvitsee väljyyttää
etäisyyttä,
jotta koti tuntuisi
enemmältä
tunnontuskaton
elämä on
vain
vahanukeilla,
sillä ihminen on
kaikista päivistä tehty,
kaikilla mutkien kautta saatettu,
siksi omantunnonkoloseen jää joskus
jotakin
syksyllä haaveet koristuvat,
maisemat vaihtuvat,
sillä elämänkiireet
väsyneet,
puunoksille värittäytyneet
lätäköihin pisaroituneet
ihmisen tulee suoristaa
itseään
asenteitaan
silloin tällöin,
sillä nurkkasokeus
on kavala tauti
kuvat kertovat
eilisistä,
katseen kosketus
tämänpäiväisitä,
hetkistä jotka
eilistyvät kun katseet
kääntyvät kuulopuheiksi,
niiksi heiksi,
jotka eivät ole
tätäpäivää
kaikkien kanssa
ahistaa,
sillä mä tykkään
ilmavista olosuhteista
hetkistä joissa voin ottaa
pikkuisia pyrähdyksiä
ihminen pystyy
kaikesta huolimatta
olemaan itsensä
herrakuningatar,
jos ei riipu jokaisen
housunhameen lahkeen
helmoissa
älä aliarvio
heikkoa
haperoo,häntä joka
on lyhyenläntä
vaatimaton,
sivustaseuraaja,sillä
heistä kehittyy seuraavat,
he jotka ymmärtävät
enemmänkuin
aikaisemmat
lapsista jotka lähtevät
vähästä
tulee todennäköisemmin
heitä,jotka tietävät ja
näkevät elämää
syvemmältä,
siksi heidän jälkensä
ovat puhtaampia kuin
joidenkin
olet hetkenmurunen
aikasi kuvajainen
itsesi mukainen,
muttet muuta
muille,
sillä jokaiset
menevät itsenänsä,
paitsi erikoisyksilöt,
muotovirheet,jotka
ovat monistautuneet
toisiin
muilla
aikaajoin tulee
hetkiä
jolloin on pakko
katsoa peräpeiliin,
sillä pelkkä eteenpäin
tuijottaminen ei jätä
jälkiä
aikojen alussa
ihminen oli
petojen kynsissä,
mutta he selvisivät
kehittämällä kättä pidempiä
tänään meidän tulee
hillitä itseämme ja antaa
alistetujenkin elää,
sillä se on itsemmekin etu,
sillä heistä voimme
ihminen ja ympäristö ovat
yhteensopivia,
kunhan kumpikin mukautuu
olemassaoleviin,
eikä karsi toinen toistaan
en kysele,
totean vain,sillä mitäpä
minä
sinusta, kun kerran olet lähtenyt,
vaikka jäit
puoliksi,
sillä mitäpä minä puolikkaalla tekisin
suuret olivat ensin
vaatimattomia,
heitä jotka kasvoivat
ajanmitassa,olosuhteissaan,
kunnes valjastivat itsensä nykyisyyteen,
jossa ne näkyvät maailmanääriin,
jokaiseen ihmiseen,
pienimmästä vanhempaan
aamu
on keväänlapsi,
pyhimys ja kaikkien olosuhteiden
rakas,
sillä hällä on elämänmyönteiset kasvot,silmät
ilmeet,
lounaistuulten pehmeys,
tuoksuen
tuomen kukalta,
siksi minäkin tyytyväisenä
venyttelen,juon aamukaffeeta ja katselen
odottavin silmin päiväni alunmerkkejä,
elonkin,vaikka on syyskuu,
kuu joka on pukeutunut
kauniin kirjaviin
sunnuntai,
päivä jota ei ole,
sillä silloin vain ollaan,
karistellaan eiliset
menneet ja ootellaan
maanantaita jonka kautta
päästään elämänalkuun
kunnon ihmisellä
pitää olla elämännäköinen
puutarha ja avoin mieli,
sellainen joka pystyy
hymyilemään heillekkin
jotka eivät elämänkukista
tykkää
ihmisen tulee pärjätä
omillaaan,
mutta suuremmissa
hankinnoissa tarvitaan
yhteiskunnan tukea,
sillä sieltä huominen
virkiää
ihastua voit
satumaisestikkin,
mutta rakastua voit vain
arjessa,sen jokaisessa
hetkessä,olosuhteissa,
niissäkin jotka eivät
virko mitään
hiljaisuudessa
kuulet enemmän
itseäsi
kaikkia,heitäkin jotka ovat
menneet
tuloillaan,
sillä hiljaisuus on avara
tila
älä rynni
elämäsi ohi,sillä
sen tienvarret tarvitsevat
aikaasi,jotta olisit elämäsi
loppusuoralla
mielenrohkea ihminen,
hän joka vain luonnolleen
kumartaa,
vähempiään saattelee
esihenkilö voi
olla myös
viehättävä
yhteiskunnan kansalainen
ajatteleva ja hetkien
aistija,
mutta usein he ovat
toista maata,
eivätkä voi muuta taata
jos teet hikipäässä
töitä,
oot hoikka
poikatyttö,
luonnonraikas,
hän johon ihastuvat hekin
jotka ovat tuulten viemiä
tuomia,sillä sulla on ote
arkeen
aamun ensimmäiset tunnit ovat elämän luonnollisempia,sillä silloin ne ovat nuoria,vailla yhtään,vähän kulutettuja,eikä illan illanväsynyt
en kuule elämänkaikkia,mutta aavistan ja ennustelen,kuvittelen, sillä näin pääsen lähemmäksi
ensimmäinen askel
otetaan arastellen,
viimeinen vihotellen,
sillä askel sairastunut
kävellessä vanhettunut,
mutta se otetaan kuten
ensimmäinenkin
sillä se on ihmisen
ajanmitta
sopusointuisasti eletty
elämä ei jätä suuria,
pahoja,eikä heitä
jotka karsastavat
sinua,
jos olet
mukava naapuri,harmiton
kansssakulkija,
jokaisen
näköinen,mutta siltikkin ihminen joka
tietää mihin astuu,
mitä kuvia pidempään katsoo
parhaiten elät itsellesi,
hyvinvoinnitat elämääsi,
kun et ole sidoksissa
kuin välttämättömiin,
sillä kaikki muu on
ajastasi pois,
hetkistäsi
arki on tavallisia,
menemisiä tulemisia,
sovittuja ja monista kieltäytymisiä,
sillä siihen ei sovi kuin työ,
ilta ja yö,
sekä joitakin välipaloja,
hetkiä jotka eivät jälkiään
jätä
suomenhevonen,
tavallinen
suomalainen
jäyhä paksuniska
jalomieli,
ennenvanhaan yhteisten
töitten tekijä,
elämänreen vetäjä,
sotatantereiden uskollinen
soturi,
tänään raviratojen ylväs
ravaaja,terapiaystävä
parahin
älä puske päätäs
epätoivon seinään,
päiviin.hetkiin joista
sinulle ei ole mitään
iloa,
vaan elele
vaatimattomasti,
elämää taivuttelevasti,
niin hymyilet enemmän ja
tyynysikin tykkää
virkahenkilöt ovat
joviaalisia
kaikille,
sillä heidän hommansa
on pitää huominen
kunnossa
puun latvasta näkee
kauas,
mutta
elämänpienet eivät
hahnotu,
siksi ihminen laskeutui
aikanaan puusta
ihminen on
melkolailla
syömisiensä
kuvajainen,
mutta toiset peittävät
sen liikunnalla,
hyvissä paikoissa
piehraroimalla,
pimeitä kulmia kierrellen
iloa ja hyvää mieltä
ei tarvitse markkinoida,
sillä se loistaa ilmaisen
näkyvän
luonnollisesti
esimiehet on
kuolleet sukupuuttoon,
mut
tilalle on syntyneet
esihenkilöt,jotka ovat
sukupuuttomia
kun pysyt kohtuudessa
et turpoa yli
äyräitten,
nukahda seisaaltas,
etkä muutenkaan näytä
väsähtäneeltä
venäjällä rikkaat
jakavat kansakunnan
rikkauksia,
muut taistelevat
itärintamalla,
vuokseen
aina ei tarvitse
olla elämän
sileä,
sillä ryppyisenä aukeavat
tavalliset hetket
luonnollisemmin
suomenhevonen
ystävä ja uljas
kaveri
hän
jolla on suomalainen
sydän ja mieli,
vahva kuin ikipetäjä,
lauhkea kuin lounais
tuuli, siksikin tämä
liinaharja
on osa isänmaata,
sen kohtaloita,
huomisia
päämääriin pääset vain
menemällä,
mutta älä kyynärpäilläsi,
toisia tönien,väheksyen,
sillä tarvitset heitä
loppusuorallasi
rakkaus on tunnetta,
ei taloutta,
eikä mitään sen ihmeempää
kuin tunnetta,
mielen huumetta,jonka ei soisi haihtuvan
laihtuvan vieroitushoitoiseksi,eron kyyneleiksi,
itkun ja ikävän pisaroiksi
elä niin ettei
jälkiäsi tarvitse
silotella,tekopyhillä
selitellä,pahoitella,
ikävänmielillä muistella
älä katkeroita elämääsi
asioilla joihin et voi
vaikuttaa,
vaan
kulje mielesi teitä,
niitä joissa tuoksuu
huomisen mahdollisuus
syys on
marjojen kuu,
se on omenoitten ja
sienien kuu ja monien
muidenkin,
siksi se pukeutuu
värikkään tunnelmallisen
sävyisesti,oranssisen
viehkeästi, niin somasti
että siitä jää miellyttävät
tunnelmat syvempiin
sivistynyt ihminen
on elämän punnitsija,
sanojen ja tekojen
mittainen, eikä yhtään
ryntäileväinen,
paitsi silloin kun hän
haluaa pikaista
lähikaupassa
kotona ei tehä enää
ruokaa entisten tavoin
sillä meillä ei ole enää
elämän selviintymis
viettiä, kuten
aikaisemmillamme,
vaan sammutamne
nälän einesruuilla,
puolivalmisteilla,
jotka tehdään suuren
tehtaan suurella
liukuhihnalla,
eikä kuten
esi-isiemme aikaan,
jolloin he hakivat
luonnosta
tarvitsemansa,
läävästä lähemmät
aika joka on
just nyt oikeassa
kohdassaan
on sinun hetkesi,
siksi silloin yllät
helposti myös
mahottomuuksiinkin
alussaan ihminen
kiirehtii seuraaviin,
keskiiässä tyyntyy
olemassaoleviin,
varttuneenpana
punnitsee
olemisiaan,
tekemisiään ja onnellinen
on hän joka hymyilee
mielellään
elämä on
päivänvalo
yö, se on
aamunsarastuksia,
hetkiä jotka menevät
tulevat kanssasi,
meitä heitä,kaikkea
ympärillämme,
unelmissamne olevaa
sopeutumalla sovit
ahtaimpiinkiin,
mutta älä sielläkään
lannistu,alistu tahi
muuksi muutu,
sillä kaikki hyvä saa
arvoisensa tilan,hetken ja
pysyvämmätkin
kaikki mikä minua
ympäröi,
ovat olleet tässä iät
ajat,
minä vain olen
uustuloks,
se joka karsii
olemassaolevaa
mieleisekseen
tosirikkaat ovat
maanpaossa
suomesta,
sillä täällä heitä syynätään,
kateudetaan ja vihoviimein putsataan,
siksimonet tahtovat pysyä tavallisina,
heinä meinä,jotka emme erotu toisistamme
mitä lähemmäksi ihminen tulee
toistaan,
sitä tunteikkaimmiksi
käyvät,
siksi turhat kitkat syntyvät,
mutta myös elämän läheisemmät
maailmanpolitiikan
voimatasapaino
taivuttelee
kansakuntia yhdessäpysymiseen,
vaikka kaikkiin kysymyksiin ei voida
vastatakkaan samalla
mitalla
tärkeistä asioista
pitää puhua kuuluvasti,
sillä supattelut eivät kaiju
itseään pidemmälle
vähävaraiset tarvisevat
yhteiskunnan kassaa
toimeentullakseen,elämisen elellytyksiin,
jokaisesta päivästä selvyytyäkseen
enemmän
kuin muut yhteiskuntaluokat,
siksi yhteiskunnan säästötavoitteet
osuvat heihin,
ensin ja kipeämmin,
sillä heidän elämänsä on ollut
tukien varassa
siksi
nämä ihmiset ovat orpon ja purran hallituksen
leikkauslistojen ensikohde,
vaikka juuri heidän ansiostaan
purrakin saksineen siellä heiluu
perussuomalaiset siis pettivät
tavalliset ihmiset,mutta ei ihme,
sillä
ovathan he lahtareista
raaimpiä
kaikki sujuu levokkaammin
leutotuulilla,
hyvän sään aikaan,
mutta kun olosuhteet
kääntyvät pohjoisten puolelle,
niin silloin kylmä sää kangistaa
hyvällä tuurilla
pääsee vaikka kuinka
pitkälle,
mutta pystyvätkö tuurin avulla
saavutetut asettumaan,
sillä eihän niillä perustuksiakaan
uneni loppuvat
päivänvaloon
hetkeen jolloin herään
tavalliseen,
siksi olen aamiaisen
verran,
tavallista enemmän
aika ei hienostele,
ihmiset vaan,
siksi muoti vaihtuu
ajan mukaan, etenkin silloin,
kun tavataan tavan takaa
yksinkertainen totuus
voi kasvaa
patsaan kokoiseksi,
monen sukupolven
mittaisiksi,
sillä ne kestävät päivänvalon
ja myöhemmätkin
ihminen on
vilpittöämimmillään
lapsena,
sillä heihin ei ole viellä
tarttunut olosuhteitten arki
tavallisen ihmisen jälkeen
avautuvat tavalliset maanantait,
ihan samanlaiset kuin elinaikanaan
kirjoista oppii
vaivattomimmin
kuin kantapään kautta,
mutta ketkä yhdistävät nämä
tiedonhakumatkat,
menestyvät,sillä he eivät tee
samoja haaksirikkoja useasti
ihminen suuntautuu
johonkin kulmaan elämässään,
joko ajautuen tai soutaen,
tahtoen tai tahtomattaan,
siksi he eivät aina ole omillaan,
juurillaan,vaan joutuvat nyhtämään
olosuhteista tarvittavat olemassaolonoikeudet
valtiontalous on
massojen talous,
siksi sen säästötoimetkin
otetaan sieltä,
sillä mitä hyödyttää
nyhtää superrikkailta, sillä
heitä on vähän
perehtymällä tosiasioihin
asiat näkyvät valoisammin,
eikä niissä varjon varjoo,
epäilyksen häivää, vaan
puhdasta faktaa joka
riisuu populistit sanattoman
alastomiksi
loma on semmoinen
hetki,
jolloin ihmisen pitäisi
olla itsekseen,
pitkällään,
eikä yhtään murheen
jyvää kylvettävänään,
uusia niitettävänään
ota ilonpäästä
kii,
hyväntuulen
helmoist enemmän,
sil siel elämä hymyilee
enemmänkuin allapäin
kurmuuttelee
menestyäksesi
sinun tulee olla
muita
kirkkaampi,
sillä muuten
olet yhtä ja samaa
pölyttynyttä massaa
ihmisen kannattaa valita
elämänsuunta jossa
voi selvitä ehjänä,
siksi elämänvalottomiin
suuntiin ei kannata ottaa
askeltakaan
rikkaan sukujuuret ovat
syvällä,
mutta vaurastua voi voi hänkin,
joka ei tunne juuriaan,
jos vain ahertaaa,
pettymystenkin jälkeen yrittää
taivaan tähtöset ovat puolellaan
aina ei kaikki mene
odotetusti
sovitusti,
ei useinkaan,
mutta he jotka pääsevät niiden
yli,
pääsevät enimmistäkin
köyhän lapsi tuntee vähäisyyden
arjen ja pyhän,
sillä hän on elänyt ne kaikki,
siksi hän aikuisena ymmärtää
herkemmin hyvinvoinnin
pienimmätkin,
siksi linjat ajetaan
aikanaan,
tavarat kuskataan sovitusti,
sillä onhan heillä hyvä kasvatus,
joka ei ole tarjonnot mitään
ilmaiseksi
jos vedät kaikki
elämäsi asiat suoriksi
joudot outoon valoon,
siihen valokeilaan jonka kanssa
ei neuvotella, sillä et edusta
kompromissihakuisuutta
ilmeet paljastavat
herkimmin,
sillä ne eivät
itseensä somistele,
hyviin kulmiin kääntele,
vaan ovat niinkuin ovat
askel askeleelta
olet alkuas lähempänä,
joten ole reippain
mielin, äläkkä ajattele
liikoja
tämän hetken
olemassaolevat
ovat syntyneet
keväällä,
siksi ne näyttävät
kauniilta nuutuneinakin
sodat runtelevat
uutta
vanhaa eurooppaa,
siksi tänään meillä
on synkempää,
emmekä pysty
entistenlailla ihailemaan
syksyämme,
joka kantaa kaunista
satoa,muistoja,niitä
näitä joista koko
maailma on hymyillyt
ole hetki,
elämäni retki,
silloinkin arki alkaa
varjot syttyvät,eikä yhtään
toivonkipinää,
ole silloin ja nyt, sillä olet
elämänvalo,huomisen
suoja,mielihyvän tuoja
yhä uudelleen uudelleen
tulen
hetkeen jolloin joudun
toteamaan,
voi luoja, miksen pysty
sinua enempää
koristelemaan
ihmisen pitäisi
pyrkiä siihen
olotilaan,
jossa hänellä on
kysyntää,
mutta samalla siihen,
että voi sanoa
kiitos ei
huomisten jälkeen
tulevat uudet
tämänpäiväiset
mutta he ovat
nuorekkaimpia,
heitä joita ei vaivaa
eiliset
älä myötäile
heitä jotka eivät
alistu rakentamaan,
suojelemaan,hyviä asioita
varjelemaan,
vaan heitä jotka antavat
enemmänkuin itsensä
jokainen uusi päivä
on
eilisen poikanen
paitsi ensimmäisen,
jolloin koko elämä oli
yhtä hymyä
innostunut ihminen
laajenee,
ylettyy ja huomentuu
sulavasti ja kaiken hän
tekee hymyillen,
eikä itkunpalanen
kurkussaan
elämässä on ylämäkiä
tasaisia ja rotkojen
pohjia,
alamäkiäkin,
onneksi, sillä ne luovat
vaihtelua ykstoikkoseen
elämänmenoon
kun olet siinä iässä
ettei sinua
vanhempia ole,
olet hetkessä jossa
näet kauemmaksi,
sillä olet ainoa
jäljelläoleva näköeste
kaikki luonnonluomat
haurastuvat
aikanaan,
mutta vain ihmistä
kohennellaan
lääkkeillä,
jotka on toisista tehty
kaikki elämä alkaa
pienestä,
vähäpäästöisistä,
mutta varttuessaan
rupeavat tuottamaan
haitallisia,
sillä kilpajuoksu
kiihdyttää aineenvaidunta
saasteita
kun olet riittävän vanha
et kelpaa edes
jonon jatkoks,
sillä sielläkin
suositaan
alaikäisiä
älä rakenna itseäsi
tuurin päälle,
sattumien varaan,
vaan hanki jykevämpää
olotilaa,
sillä ne kestävät enemmänkuin
hyväthetket,
sillä niillä on taipumusta
lurpsahtaa,kun hymyt haihtuvat,
varjot laskeutuvat,
mielialat muuttuvat
parempia ihmisiä ei
oo,
sillä on vain ihmisiä jotka
osaavat mennä sutjakkaasti
päivästä toiseen ja heitä,
jotka eivät pääse yhenkään yli
elämä on joskus
syksyistä,
hetkiä jolloin kerätään
mitä on,
pyyhitään entiset ja ruvetaan
menemään talvea kohti,
talvea, joka ei ole läpihuutojuttu,
sillä siellä tarvitaan suksia ja hiihtotaitoo ja
vähän muutakin,
lämmikettä
jos päästät itsesi
elämään
helpolla, et näe täysin elävää
itseäsi,
vaan houristelevan,
elävältä kuihtuneen tyypin,
joka ei jaksa liikuttaa edes
ajatuksiaan
säästäminen laihuttaa,
yhteiskuntia,
kyläkuntia ja pienempiä
yhteisiä,
mutta yksilöä se
somistaa,
sillä maha hoikkenee,
kulut pienenee,
elämänvauhti paranee
nykyihminen on
entisen orjan jälkeläinen,
siksi hällä on viellä taipumusta
alistua,tulistua,kun markkinavoimat
piiskaavat heitä,
mutta niin on orjaisäntäkin
väljähtynyt,
sillä hän joutuu jakamaan
yhteiskunnalle,
työnantajaliitolle jäsenmaksut,
siirtokorvaukset,kumppanuuden
provikat,
joten ei mee hyvin,
heilläkään
sodissa kuolee
viattomia,
sillä he eivät ymmärrä
puolustautua,
koska eivät näe vihollisia
toisissaan
elämässäni on ahkeriakin
päiviä,
mutta vähemmän,
sillä viilettelen
enempi siellä jossa
ei mittailla tekemisiä
terveet ihmiset lihovat,
siksi mua ei niin haittaa,
vaikka näytän jo
yliterveeltä
tavallisen ihmisen
ei tarvitse keinutella
itseään
kävellessään, vaan
riittää kun tossua siirtää
toisen eteen
hyvä esihenkilö
on
hän joka saa
hommat kitkattomasti
rullaamaamaan,
henkilöstön tullaamaan
kaiken osaamisensa
työlleen
ajan kulkua on
vaikea seurata,
mutta kun katsoo peilistä
itseään sivusilmällä
huomaa se
kiirehtineen
ennakkoon ei kannata
useinkaan
mennä paikan päälle,
vaan sinne pääsee
kevyemmin
kuvittelemalla
arki on samoja
toistoja,
turvallisia,
siksi silloin aikakin tikittää
tavalliseen tapaan,
niinkuin kaikki muutkin
sukupolvet ovat
aikansa kokijoita
näkijöitä,
sitten tulevat toiset
ja kolmannet, joiden
jälkeen
historiaa kirjoitellaan,
vanhoja muistellaan
vaaleissa punnitaan
seuraava vaalikausi,
mutta usein
vaaka ei kerro
totuutta, vaan voittajat
ovat kevyempiä
ihminen vankiloituu,
jos jää yksin,
siksi älä kotiloidu
erakoidu, vaan pyri
ihmisten ilmoille,sillä
siellä on valoisempaa
syksy on
oranssin värinen,
kaunis
unelmia
synnyttävä, sillä se kantaa
herkkuja oksillaan,
ruskaa olallaan
ennen vanhaan
venäläiset
rynnivät
idästä
päin,
tänään, turusta,
sillä sieltä pääsee
tunnissa helsinkiin
syyskuu,värikkään
harmahtava,
pikkuhiljainen,
sillä äänetkin vaimenneet,
linnut poispäin lentäneet,
mutta sadepisarat tulleet,
nuo luontoäiteen
vesipisarat jotka tekevät
lätäkköön ympyrän jonka
hetimiten muuttuu
tasaiseksi, sellaiseksi josta
näen itseni ja sinitaivaalla
lentävän tuulihaukan
joka päivystää revirillään,
näkee samnakon, joka
aivastaa ja samalla hyppää
ruohikkoon jota
kiiltomato valaisee
ken ei luontoaan
kunnioita
hänen elämänsä
arottuu,arjestaan
karuttuu,sillä eihän siinä
tuulen henkäystäkään,
haapapuun suhinaa,
lintusten laulusii,
kurrenpojan pesäpuuta,
tikkatakuttajalle
kolopuuta koputettavaa
maanantai alkaa
sunnuntain jälkeen,
aikaisin,
eikä yhtään kevyen
näköiseltä,
sillä viikonloppu veti
voimat veks,
kaikki innonpisaratkin,
mutta vastuunkantajana
vetäsen tutusti haalarit
niskaan ja meen kuten
useimmatkin,
innottomat
älä ajatele liian suuria,
vaan tämänpäiväisiä,
sillä niistä
saat vastauksen
aikanasi,
mutta jos hahmottelet pidemmälle,
kerro se kirjaimmin,
kuvin,
sillä vain siten muutkin
näkevät,
tuntevat
jokaisen kannatta pyrkiä
köyhyydestä pois,
kurjuudesta veks,
mutta ne kannattaa
tehdä
hyväksyttävästi
syys on kiireen
jälkeinen
hetki,
joka huokuu
hiljaisuuden
rauhallisuutta,
tuokionkuvia, jotka ovat
syntyneet kesäniityillä,
arjen ulottumattomissa
viisas ei synny,
vaan hän muovautuu
olemassaolevista,
siksi viisaat ihmiset
eivät periydy
siittiöistä
demokratia toimii
edukkaammin
etujärjestöjen
toimintojen seurauksena,
sillä siellä on joudutaan
tekemään kompromissejä,
kaikkia vähän kaikille
jokainen pyrkii
elämässään enempään
parempaan,
mutta joillekkin osuu
olosuhteet joista
ei muutkaan olisi
selvinneet
uudisraivaajia
tarvitaan
vielläkin, sillä
nyt on otettu digiloikka
joka tarvitsee heitä,
meitä
jokapäivän ahertajia,
elämämme pystyttäjiä,
huomisten kylväjiä
syyskukka on
syntynyt
aikaisin keväällä,
liehunut kukassaan leutotuulilla,
suviiltojen hämyssä,
yöttömissä öissä,
siksi nyt
on värikkäimmillään,
hymyilevän taipuvaisena,
elämäänsä rakastuneena
mutta iltojen pimetessä,
myrsktuulten lähestyessä
tyynyttyy talven peittoon,
jotta kevään koittaessa olisi jälleen
niittyn kaunokainen
kokonainen elämä
sisältää
aamut ja illat,
päivät ja yöt ja hetket
joilla ei ole nimiä,
syntymäaikoja,
eikä mitään,
mutta ovat
ajan kanssa eletyt
ovat täyteläisempiä,
sillä ne ovat yhdessä
vietetyt,päivittäin
taitetut
älä ole itsesi vastustaja, vaan kaveri, paras kaveri, juuri se hemmo jonka haluaisit esitellä elämällesi