lokakuu
raikas ja kuulas
muikun
kutukuu
ja muutenkin maukas
kuu
hyvässä yhteisö kasvattaa
myös menestyviä
yksilöitä,
siksi on kaikkien
etu,että kaikki voivat
syyspouta on kauneimmillaan
lokakun ensi pakkasilla,
silloin kun
lehdet rutisevat
kävellessä,
haavanlehdet havisevat,
silloin kun
kurrenpojat kärräävät
käpyjä talvipesiinsä,
silloin kun
suvituulet häipyneet,
muuttolinnut muuttaneet
suomenhevonen on
suomalaisuuden näköinen,
vankka ja hötkyilemätön, viisas ja
uppiniskainen,
joka pärjää myös silloin kun
hienostellaan,
mutta mielellään se on
jörököllinä,
jukolanjussin kaltaisena jolla
on kalevalainen ote,mielensä
väinämöisen, siksi hän hymyilee
silloinkin kun muut murjottavat
lähi-itä on uskontojen
taistelutanner
jossa vastapuolen veri
ei ole ihmisen verta,
vaan pedon,
siksi siellä viha kutoo itseään
inhimillisyyttä alemmaksi
kaikkien ihmisten ei
pidä valmistua
koulukkaiksi,
sillä luonnonlapsetkin pärjäävät
elämässään jos heitä ei aitauteta
itseensä
syksyllä ei pyyhitä
pöllyjä,kohennella kukkapenkkejä,
vaan peitellään
talven varalle,
tilkitään ikkunan rakoset,
parsitaan villasukat töppösiin,sekä
ruvetaan leipomaan karjalan
piirakoit,paistelemaan karjalanpaistii
ja kahtelemaan sianporsasta sillä
silmällä joka on jo
melkein joulukinkku painoinen,
siksi liiterin orressa riippuukin
riippukeinu
rehelliset ihmiset
varastavat vähemmän,
mutta jotakin hekin,
muunmuassa
myöhästymisillä varastamme
toisten aikaa
kaikki ylimääräiset pitäisi
jakaa niitä tarvitseville,
sillä näin ei synny
uutta ylimääräistä joka
rasittaa luontomme kantokykyä ja
kaikki saisivat tarvittavan
tiistai,alun toinen päivä,
sillä nyt menee totutun
arkisesti,vietetty
viikonloppu
haihtunut,
eikä seuraava ole mielenpäälläkään
Padasjoki on Päijänteen
Pääkaupunki,
paikka jossa luonnonäänet
saavat Puheenvuoron,
Jano Sammuu Juotavan
Hyvällä
metsä on tila.hetki ja tuhansia
pieniä.suuria.
minua isompia,ikuisempia,
ikipuita,soita ja metsälampia.risukkoja.
.kaikkea.
se on valtatieni tuolla
puolen,sillä puolen jossa ei ole
hybermarketti, vaan se kohta jossa
loistavat pihlahamarjapuut ja niiden
jälkeen avautuu koko elämä,
minun ja kaikkien
yö on valtameri jonka yllä tähdet
loistavat
kuu kuutamoituu
hiljaisuus kutoo tunnelmiaan
turhat äänet hiljenneet,sillä kuulet
vain itsesi, syvemmät
ja heidät jotka odottavat
jos musiikkia ei olisi
nuotitettu
se soisi jokaisella
elämänaskeleella,
nyt vain tanssilattialla,
festareilla ja klubeilla
jenkkilä on intiaanien
kotimaa,
vaikka siellä on
yhtenä kyrpänä kaikenmaailman
trumbbeja ja muita muunlaisii
ihminen voi syntyä
tuhat kertaa,
mutta se vaatii monipuolista
mielikuvitusta ja otollisia
ympäristöseikkoja
rakkaus on kertasana,
laaki,ensikosketus ja sitten
arkipäivä ja paljon tekemistä
kun elät varovasti
et loukkaannu,
laajemmalti, vaan
pysyt pesäkolosi kokoisena,
peräkammarin poikasena
kuukausi vaihtui seuraavaan,
lokakuuhun, kuuhun
jolloin ei tehä mittään,
ollaan vaan ja ootellaan
ensilunta,pakkasii,tahi jotakin
vaaleampaa,sillä lokakuu on
mustanvärin kuu
sodat ovat lähempänä
kuin rauhanenenkelit,
siksi tänään maailmassa
tuoksuu ruudinhaju,
epäkunnioitusten pilvet,
kaunaisuus ja väärinymmärtämisen
tuulet jotka kylvävät epäsopua
kiina ruokkii
venäjän rosvoretkeä,
sillä se tahtoo tehdä rahaa
hinnalla millä hyvänsä
vatikaani siunaa
venäjän hyökkäyssodan
ukrainaan,sillä se haluaa lisää
hallittavaa
sveitsi on
armeejaton maa,
sillä sen holveissa on
kaikkien armeijoiden rahat
siksi kukapa
nyt niin tyhmä olisi et sotisi
itseään vastaan,sillä raha on yhtäkuin
maa,yhteiskunta,tahi löyhempi team
Terroristit ovat pesiytyneet
Lipanoniin,
sillä sen armeija ei kykene
heittämään noita Roistoja
Helvettiin
Israel,
Pieni Vahva Maa,
raamatun Pyhin, Salomonin ja
Juudaksen kannas,
Vapahtajamme Pyhämaa
aina sodassa Muhamedin kaa,
Allahin ja kaikkien muidenkin,
sillä Jumalanpoika on Jerusalemin
kundi
sukupolven vanhin
on nähnyt
sukunsa alut,
hetket jolloin synnyttiin,
mutta myös
hetket jolloin harvennuttiin,
siksi heidän tietonsa ovat
inhimillisempiä kuin aikakirjojen
huominen on kaukana,
vaikka kello on viittä
vailla puolta
yötä,
kaukana siksi,etten voi käppäillä
sinne tuosta vaan
mutta viellä pidempi
reissu on eilisiin,
vaikka olen juuri
päässyt nykyisyyteeni
siksi oon päätellyt,
että keinuttelen
aina
nykyisyydessäni,
en haikaile eilisiä,
en tavoittele huomisia,
vaan oon vaan
minuutilleen hetkiseni
auton ja ihmisen
katsastus jännittää aina,
mutta toinen henkilökohtaisemmin,
sillä toinen menee läpi
korjauskehotuksella,
toinen sen sijaan huonossa
tapauksessa hautausmaalle,
uusiokäyttöön
yksinkertainen elämä
on joutuisaa,,
väljän mukavaa,
sillä aikaa ei tarvitse uhrata
solmujen aukaisemiseen,
pulmien ratkomiseen,
turhanpäiväisten kutomiseen
vaikka oppisit kaikki
maailman asiat,
et ymmärrä yhtäkään
ellet ole kokenut niitä
kantapääsi kautta
keskiajalla ihminen oli
pappien hallinnassa,
ketkä eivät,
olivat roviolla,
toisinahattelijoiden hiilloksella
tänään papit ovat
tavallisten hallinnassa,
eikä toisinajattelijatkaan
helvetintulessa,
vaan maalailemassa
eduskuntataloa ja istumassa
iltapäiväruuhkassa
kaisaniemenkadulla
ihminen on olosuhteittensa
luoma,
eilen eilisten,
tänään tämänpäiväisten,
mutta perimmäisiltään yhä
elämänetsijöitä,
rotu joka ei tyydy vuosisadasta
toiseen olemaan eilisensä näköinen,
oloinen
yö,
elämän hiljainen
hetki,hetki jolloin tähdet
näkyvät,sudet kuuluvat,
kaukaisuus on tullut lähemmäksi
pelko ja hiljaisuus syvemmäksi
istun ulkorappusella
tumppaan tupakan ja peräännyn
tupaani,
lämpimään,tutumpaan,turvallisempaan,
sillä täällä en katsele taivaalle,
vaan kattolamppuun joka sammuu ja
syttyy katkaisijasta ja radiosta kuuluu
radio suomi
tyylikkäät asiat
ovat laitetun näköisiä,
päivittäin hoidettuja,eikä
yhtään hylätyn näköisiä,sutturaisia,
jonninjoutavan olosia, joita näkyy siel
tääl
holhousyhteiskunta on luotaan
työntävää,
mutta tietyt peruskuviot on oltava,
sillä ihmisissä on liikaa harhailijoita
heitä,meitä,jokaisia,
siksi isänmaalleni nostan monesti isot
peukut,
vaikka joskus harmittaa tuhannet turhat
ihmisen ei kannata
yksinomaan
tuijottaa
napaansa,
vaan muidenkin,
sillä niiden kautta
mehukkaammat avartuu
tänään voit
tehdä huomisistasi
helpoimpia,
sillä.mitä myöhemmäksi jätät,
sitä isompi kasa on edessäpäin
ihminen on luonnonlapsi
samankorkuinen kuin
mahtavimmat,
yhtä heikko kuin
haavoittuvaisin,
siksi meidän tulee avittaa toinen
toisiamne,sillä yksin emme ole
yhtäkään
kun saat yhen jutun elämässäs
toimimaan,
hyvinpäin kulkemaan,
niin muutkin sisälläsi uinuvat
heräävät, sillä olet niille
korvaamaton
kaikkea ei kannata
vastustaa,
ei ainakaan niitä
näitä,
joista huomiset hyvät
mahdollistuu,
vaikka olisivatkin ennakkoluulojen
suurempia suosikkeja
hyvinvointi ei
tuu itsestään
tarjottimelle,
vaan sitä pitää
metsästellä, sieltä täältä
haeskella
yleistäminen on
ihmiskuntarikos,ainakin silloin,
kun yhen rosmon,
pahantekijän vuoksi muutkin
leimataan
syksyllä elämä on
vanhempaa kuin keväällä,
sillä kaikki kellastuu,
sijoiltaan tipahtuu,
pihamaalle tipahtaa
tykkään syksystä,
sillä silloin ei ole kiirettä,
hellettä eikä mitään
kohenneltavaa
syksy on elämän värikkäin
hetki,
romanttinenkin ja se ainoa vuodenhetki
jolloin haravointi saa kylet kippeeks,
kurrenpojan hännän tuuheammaks
heikon avustajan,
puolestapuhujan täytyy olla
rohkea ihminen,
sillä hän menettää
myöskin olemassaolooikeutensa
valtaapitävien kalenterissa,
siksi elämää suojelevien ihmisten täytyy kerääntyä
joukoksi,
sellaiseksi määräksi joita eivät luonnottomatkaan
voi olemassaolostaan karsia,
suottaan ojittaa,elämältään aukkohakkauttaa
älä kainostele
kun
mielesi tulivuorittuu,
vaan purkaudu,
mutta purkaudu niin,
ettei ympäristösi
säikähdä, vaan räjähdä niin, että
luoksesi tullaan,kuullaan,kanssasi ollaan,
sillä vain sillätavoin saat sanottavasi perillle,
hyvät uudelleen hyvitymään,
pahemmat poispäin häviämään
vanhuus pelottaa,sillä
silloin ihminen jätetään,
elävältä haudataan,
sillä heidän taloudellinen ja poliittinen
hyötysuhde on kääntynyt miinukselle
hävettää olla suomalainen,
isänmaallinen,
sillä olemme unohtaneet
synnyttäjämme,suojelijamme,
heidät jotka pukivat meidät
elämään,hyvin voimaan,
katsoivat peräämme ja pidemmällekkin
vanhuushuoltomme ei ole resurssien puutetta,
vaan tahdon ja tarmon heikkoutta, velttoutta,
haluttomuutta
ihminen on alussaan
lapsi,
vanhempiensa lapsi,
lopussaan heidän hylkäämänsä,
yhteiskunnan rikkaruohoja,
heitä joille ei riitä huolitsijaa
vanhuus on
kylmyys,
sillä kaikki ovat pois
lähteneet,yksin jättäneet,
poispäin hyljänneet, siksi vanhana
ei kannata kuolla,vaan pikkasen ennen
elämän kuluttamat ihmiset
ovat heikon hauraita,
sillä he ovat tehneet pitkän päivän,
valvoneet raskaat yö,
luopuneet ajastaan
nuorempien hyväksi,
turvaksi,
siksi yhteiskunnan ei tulisi unohtaa
heitä,
elämämme alustajia,
ensiaskeltemme huolehtijoita
kun vanhenet
haurastut keholtasi,
mutta sisäisesti olet vahvempi
kuin nuoremmat,sillä olethan kokenut,
useasti arpeutunut,monissa liemissä
keitettynyt
rikolliset ihmiset piiloutuvat
tavallisiin ihmisiin,
siksi heillä on
avaimet
oviin joita saisi avata vain he jotka
pyrkivät elämään omillaan
ajan päästä on myöhempi,
se hetki joka on nykyisyyttä
vanhempi,enemmän, sillä onhan
se käynyt pidempään,
se on myös aika jolloin
olanyli heilutellaan, sillä matka jatkuu
aamu,ei aurinkoa,vaan eiliset
pilvet,harmaat,poispäin katsovat,
en innostu,sillä olen valon lapsi,siksi
vain katselen,arkeeni venyttelen,mutta
en valita,sillä tiedän että pilvet raottuvat ja
saan sieltä annokseni,valoa,elämäni energiaa
ilmaisuvapaus, koskettaa
eniten heitä
jotka eivät voi
mitään sanoa,
heitä, jotka kulkevat kanssamme
yhtä matkaa
kun katsot tähtiin,
näet toivon
hyvänolon,näet ja tunnet,
muttet voi syliisi ottaa,sillä
välillänne on monen monta hetkeä
elämä on juttuja
joita ei tarvitse
ymmärtää,sillä
ne vaatisivat ylivoimaisia,
niitä jotka vievät voimat tavallisilta
sunnuntai on ennen
arkea,
kaikkea,
siksi silloin ei oteta suuria
loikkia,
vaan venytellään jotta jaksettaisiin
hyviin pystyttäisiin,
tuttuihin kuvioihin palattaisiin
aina ei voi olla
elämän
kirkkainmieli,
sillä välillä on kiva madella
luhyessä ruohikossa,
hetkissä joissa hymy ei irtoa,vaikka näkisit
kuinka hyviä
kun kuljet päivästä toisiin
tavallisesti,
nurkkasokeudut,
mutta jos poikkeat
tavallisesta,saatat saada inspiraation,
joka johtaa sinut lentoon, uraputken tähtitaivaalle tahi,
jopa sinnekkin jossa mielesi leveämmin hymyilee
älä riko huomisia,
älä
kaada sen ikipuita,
ojita soita,
äläkkä soimaa heitä meitä,
jotka olemme huomisen puolella,
sillä seuraamme kehitystä suurella
huolella,
mutta jos sinun on valittava karsittavasi,
karsi meistä,
älä heistä,huomisista
lokakuu on viileä
kuu,
tyhjän hiljainen
varovaisten askelten
kuu,
sillä,sen kautta astellaan
ensipakkasiin,
hyytävän sohjoisiin,
muttei yletytä viellä talven
kinoksiin
paukkupakkasiin,
siksi kaikki on kuiskauksilla supateltu,
vähillä sanoilla kerrottu
ihminen on hetki.
niinkuin
kevät kesä,heinä ja joulukuu,
kaikki. ja sitten tulee uudet
tuulet,arjenaamut
metsä on enemmänkuin
puita
pensaita,
eläimiä, sillä se on elämän
mahdollistajien koti,
siksi aukkohakatut alueet itkevät puolestamme,
sillä ihminen karsii itseään
onneksi kaikkki haaveet eivät
mahdollistu,
sillä silloin ottaisimme
vähemmän askeleita,
niitä joita tarvitsemme
menneksämme huomisiin
luontoa suojellaan
väärin
käsin,
sillä luonto tarvitsee
sellaiset kourat jotka eivät
käytä luonnonsuojelua
polittisiin tarkoituksiinsa
kurjuus syntyy
ihestään,
sillä se kasaantuu tekemättömyyksistä
samojen märehtimisistä,
ankeuden aamuista.pilvisistä mielialoista
kaikesta mitkä on puettu epätoivoisiin
elämä täyttyy
päivistä. muut hetket
ovat joutavia.nukuttavia.
joutenolevia sillä niistä ei jää
jälkiä,
niitä näitä joita voit ihailla sitten kun
pysähdyt.
jos vain olet,
et näy,
etkä saa kaloja.
eikä sua petkuta muutkuin
ihmiset.joutavat.
siksi ole onkija,
ahventen narraaja, jotta eläisit,
etkä vain ois.
työ.kaheksan tuntii,ruokatunti,
kaksi kahvitaukoo.aamusta alkaa,
illasta loppuu.palkka.vähän.
mutta enemmän
kuin tyhjä.vanhenen,mutta niinhän
muutenkin.
ole lupaus,
ihmisenlapsi,pyhyyden arki,
ole eläväinen,aamunraikas ja iltojen
tyynyttelijä,
päivieni kävelyttäjä,
ole, äläkkä väsy,
sillä olen raskas kanssakulkija
tämän syksyn ensimmäinen pakkasaamu
on raikas,ihan kuin
punaposkinen lapsi
viaton ja täynnä elämänriemua,
saaden lenkkipolun lehdet rahisemaan,
maisemat utuisilta vierustumaan,
raikkaan avaralta poluttumaan,
siksi mielenkehonikin ilosta
jalkjain talsittaa,
hyvänolon tunnetta tanssittaa
voi,miten elämä voikin olla
kauniin somea
Metsä,Elämä ja Kaikki,
nekin mitkä eivät tuoksu
kahise, pystyssäpäin
heilu,
kaikki,Sammaleet ja niiden
tuhannet huomisten Huolehtijat,
kaikki ja Enemmänkin.
vapaus on sanoa ja tehdä,
vapaus on rajoja
kunnioituksia,
se on
yhteensovittelemista,ei tönimistä,
omimista,
sillä vapaus ei voi toimia
liekanarussa
rohkeita ja suoraselkäisiä
ovat he,jotka
eivät alistu
epäoikeudenmukaisuuksien edessä
raukkoja ja heikkoja
he jotka alistuvat,heihin sulautuvat,
päivästä päivään myötäilevät,
kunnes ovat sylissään
lokakuinen aamu,
myrskyinen,
syksy,
kolmekymmentävuotta sitten se oli
enemmän
itämerellä,elämänmerellä joka
otti omansa
kohtalonsa ja kaikki surut,kaipaukset
kun et ole mistään kotoisin,
sinun on helpompi muuttaa,
hetkeksi asettua ja sitten
jatkaa matkaa
silloin et juuretu,
kannoillesi asetu,
sukupolvesta toiseen
patsastu
et itke ilosta,surusta vuosia myöheminkään
irtolaisuuttasi,
vaan niitä monia hetkiä
jotka matkasi on tarjonnut
rauhanomaisia mielenosoituksia
ei tule kieltää,
sillä niiden kautta purkautuvat
kiihkeimmät tunteet,
jotka muuten etsivät
toisen tien,
väkivallan
sama sukupolvi ei pysty
itseään parantamaan,
vaan siihen tarvitaan
lasten lapset, he jotka
ovat selvinneet entisistä
raha reinustaa kaikkea,
paitsi hetkiä jotka
ovat syntyneet
itsestään,
ilman pennin pyörylää,laskun laskua,
perittävää,
sillä niihin sen arvo ei riitä,
koska ne ovat syntyneet ilmaisina
kaikkea ei kannata omistaa,
ei ainakaan niitä jotka
ovat hyvänkauneuden
yläpuolella,sillä siellä ne
pysyvät aidoimmillaan
elämä on hauras
hetkien huokaus
ohimeneviä,kaikkia
niitä näitä,heitä joita tapaat
mennessäs,tullessas,
siksi älä kolhi itseäs,
ympäristöäs, vaan kulje myötäillen,
vaaroja vältellen
tänään palvelut ovat lähempänä
kuin ennen,sillä pystyn tavoittaman
kaiket milloin vain,
ottamatta askeltakaan,
siksi digiaika tuo ja luo enemmän
älä leimaudu jokapäiväisiin,
vaan ole värikäs kevät
mieli,se joka katsoo
valoisammin
sinnekkin,
jossa
varjompaa
hyvinvointi voi horjahtaa
olosuhteista huolimatta,
sillä kaikki pienemmätkin
koskettavat toisiaam
ihmisen ei kannata heittäytyä
avuttomaksi toisten syliin
ajautuneelta,sillä
siellä olet
kuokkavieras
kosketa kaikkia
katseilla,
tunteilla ja ajatuksillasi,
kosketa ainakin heitä,jotka
särkyvät hetkistä,jotka ovat kylmän
viileitä,ohimenevän itseriittoisia,sillä he hakevat
elämänturvaa,sitä satamaa jossa vioisivat hymyillä
kuten sinä,
lähimmäinen tahi ihan vaan ohikulkija,välittäjä
syys värikkään
lehtevää aikaa,
tuulen tuulettamia hetkiä,
luonnontuoksuja,hentoja sadepisaroita
se on aikaa jolloin luonto talvehtuu,
juurilleen mukautuu,
maisemaansa sulautuu
luovuttamalla
hylkäät itsesi
unelmat ja
ne tuhannet hetket jolloin
annoit itseäsi enemmän
elämänreunoja ei
kannata ylittää,sillä
siellä on ei ole elämän
valonpisaroita, toivonkipinöitä,
vaan pohjatonta tyhjyyttä
kunnan ei pidä
säästää huomisilta,
niistä
näistä jotka olisivat
silloin voimissaan
joskus on hyvä
hiljentyä ja antaa
mielen kelata elämän
ääninauhoja,sillä niistä
paljastuu todellisuus, ne
hetket jotka ovat saattaneet
sinut nykyisyyteen
älä unohda
heitä,
jotka sinut alkuun
saattoivat,
sillä heidän vuokseen
pääsit ennimmäisistä
elämänesteistäsi
elämä on eilisiä
tämänhetkisiä
tulvia ja sattumuman
oikkuja,sekä hetkiä jotka
eivät liikahda yhtäkään
arki on eilisten jatke,
kaikkien,sillä vain arki elättää
jättää jälkensä ja kaikki,
arki on tasaisen kallista,
koska
sillä on jokapäiväiset kulut
velvollisuudet,
hoitovastikkeet, siksi arki kuljettaa ihmisiä
tienaamaan, kun taasen pyhät vain kuluttaamaan,
ei pystyssä pitämään
kun vieraannut
arjen pienimmistä,
niistä heistä jotka tarvitsevat
vain katseesi verran, luovut enemmästä,
sillä niiden kautta elämän jokapäiväiset aukenevat
kun kylvet liiassa ajassasi,
et pääse tärkeimpiin,
niihin jotka eivät
odota,vaan
jatkavat matkaa,matkaa jossa sinunkin
olisi ollut hyvä olla mukana,
eikä kylpemässä joutavanhetkessä
Terroristit eivät
tarvitse Suojelua,
vaan heidän Uhrinsa,
siksi en tuomitse Israelin
toimia,
vaan toivon niiden johtavan
jokaisen Terroristin joutumista
Vastaamaan tekemisistään
syys on hetki,
suven jälkeen,
ennen pakkasii,
siksi se hetkiinsä pisaroituu,
maisemaansa kirjavoituu,
siksi se on vuodenaika jossa tarvitaan
tukevaa otetta elämäään,
joka on vaustautunut hetkiin, jolloin
suuremmat on tehty
ymmärrän heitä jotka eivät
näy,
sillä itsekkin olen
muitten joukossa,
siellä missä etumaiset ovat jälkimmäisten
tahdittamia
venäjä on taiteen
synnytyslaitos,sillä sieltä
kumpuaa surut ja ilot,
eiliset ja tulevat,
siksi sitä ei tule aidata,
häkkiin sulkea
venäjä pysähtyy itseensä,
mutta jatkuu seuraavan
diktaattorin
mielivallassa,sillä sen hallinto ei pysty
synnyttämään hyviä
huomisia
ihminen ei ole itseään
ikuisempi,
eivätkä seuraavatkaan,
siksi meidän ei kannata maalailla
itseämme ikuisuuteen
ihmiset ovat
samannäköisiä,
pääpiirteiltääm,
mutta eri tapaisia,
napaisia,
sillä he ovat eläneet
voineet
erillaisissa kohtaloissa,
saaneet virikkeitä kohtaloitten
lähteistä
menneisyys vanhettaa,
tiedän sillä
olin siellä nuorena,
siksi pyrin huomisiin
keväisiin ja niihin
jotka eteenpäin hymyilevät
etsin itseäni parempia,
haravoin,mutten
löydä,
oon hyvilläin,vaikka toisaalta
kaipaan kohtalontoveria,
elämän syövyttämää,
itsekseen ajattelijaa,
häntä heitä jotka jaksavat
katsoa sinnekkin missä kevät tulee
myöhemmin
hento on elämän sivu,
hetkensä olevainen
päiviensä pituinen
unelmiensa kokoinen,
kaikkia,arkipäiviä,pyhempiä ja
niitä heitä jotka eivät jälkiään jätä
hento
itsensä näköinen
sadepisaran kokoinen
hetki ja toinenkin,kunnes
huomiset eivät herätä
rakasta jokaista hetkeäsi,
niitäkin jotka eivät
kuvastu sinuun,
heitäkin jotka vielläkin
vähemmän,
sillä me kaiki olemme samalta
lähteeltä,
elämänvirran alkusuulta
yksi ihminen ei ole
itseään enempää,
siksi hänen täytyy pystyä
toimimaan muitten
kaa,
puolustamaan näkemyskantojaan,
mutta myös
hyväksymään kompromissit,
tyytymään
yhteisesti sovittuihin,
sillä yksi ihminen ei ole kaikkea,
meitä heitä,tulevia
vihreä energia tuottaa
vähemmän
myöhempiä haittoja,
kaivantoja,savuhaittoja,
ympäristötuhoja, sillä ne eivät
tuota savupilviä
luonnonvoimat ovat aina
synnyttäneet
elättäneet maapalloamme,
jokaista yhteiskuntaa,
pienempääkin
niemennokkaan niin myös
huomennakin,
kaikkialla, myös siellä jossa niitä
kiihkeämmin vastustetaan
tämänpäivän päättäjät
tuottavat huomisten
edellytykset,siksi
he eivät saisi
olla nurkkasokeita,heitä jotka
eivät näe itseään enempää
ihminen sopeutuu luontonsa
kaa
sovinnollisemmin,
jos hän ei karsi toistaan,
siksi tuuli-ja aurinkovoimalat
sopivat ympäristöönsä,sillä ne
tuottavat sen mitä ihminen tarvitsee,
tuhoamatta yhtään kukkasta,huomisten
alkajaista,maaperän kaivamista
älä ole väkivaltainen
itsellesikään
vaan anna elämän
syntyä,voida,
itseään kokeilla,askeleitaan
sovitella
syys on vuodenaika
jolloin ei oteta suuria loikkija,
tehdä mahtavia,
vaan tyydytään
jäljellä oleviin,
sillä syys on pienten pisaroitten aikaa,
hetkiä,
jotka eivät pidä suurta ääntä,vaan
tipahtavat lammikkoon,tekevät renkaan ja
tyyntyvät vedenpintaan
kaikki tapahtuvat jostakin syystä
toiset toisten syistä,
jotkut omista,
mutta tyhjästä on vaikea
nyhjästä,
siksi mielenilmaisujenkin taustalla on
moninaisia syitä,
niitä jotka halutaan levittää näkyville,
julkisuuden alttarille
Elämä on valoja
pimeitä
mutkia,tasaisen harmaita
suoria,Tavallisia Päiviä,
Levottomia,
kaikkia,muttei yhtä aikaa,
sillä onhan ihmisellä
hyviäkin Hetkiä,
Päiviä
niitä jotka jäävät Heikompien
jalkoihin
haavoittunut ihminen
tarvitsee hetkiä
jolloin pystyy
nuolemaan
haavojaan,siksi hän joka on
sairaslomalla,ei ole lintsari, vaan
itsensä parantelija
jokainen päivä on
elämäsi ensimmäinen,
siksi hymyile ja tee siitä
huomisia,joiden kautta
riennät seuraaviin,
elämäsi ensimmäisiin
suomi ei ole irtolaisten
maa,
sillä täällä jokaisella on oltava
asunto ja hyvä asento
huomisiin,
sillä täällä ei yksinkertaisesti
pärjää irtolaismeiningeillä
kaikkea ei kannata
yksityistää,
ei ainakaan niitä,
joita ihmiset tarvitsevat silloinkin,
kun katteet häviää
terveysmarkkinat ovat
tuottoisaa liiketoimintaa,
niin hottia,että siihen ryhtyvät
hekin joiden pitäisi olla
potilaina
hyvinvointialueet pärjäisivät
laadukkaimmin mikäli
saisivat verotusoikeuden,
koska
silloin niiltä jää pois
nykyisyys joka nyhtää,
toivoo ja anelee
tiukoissa tilanteissa lisärahoitusta
valtiolta
hyvinvointialueiden jokaisessa kunnassa
täytyy olla perustasoinen terveyskeskus,
sillä se on inhimillisempää ja rahaa säästävää,
sillä mikäli palvelut viedään kasvukeskuksiin,
kelan kustannukset kasvavat,inhimillinen hätä
kärsimäistyy
aika karistaa eilisensä
jään,
monet muutkin,
enimmäkseen he jotka eivät
kelpaa mihinkään,
eivät edes pois lähtemään
en itke vaikka jään,
sillä olenhan juurtunut
nykyisyyteeni,sen jokaiseen
hetkeen huomisiin,eilisiin,
siksi pyyhin silmäkulmani
ja vilkutan heille,juurettomille,
ihanille,jotka jättivät enemmänkuin
veivät
on syksy,
tyhjää,sillä ympäristöni on karistanut
lehtensä,lomat loppuneet,
muuttolinnut poispäin lentäneet,
arjen ovet avautuneet, on tavallista,
tuttua ja turvallista, vaikka niin monet
karisseet
ensinäkemältä kaikki
ihmiset näyttävät
samanlaisilta,
mutta lähempänä huomaat
jokaisen olevan
nimensä haltija,
tyyppi,joka rentoutuessaan puhelee
sielunsa silmin,eikä yhdestä suusta,
kuten laumaeläimet
riitaisat ihmiset
lietsovat
huonoa
tunnelmaa,kinoja ja riidan
poikasia,siksi heitä ei kannata
palkata vähimpiinkään
tehtäviin
jos ajaudut konflikteihin,
varmista perääntymistiesi,
sillä niihin päästään
vaivattomasti,mutta irtautuminen
on vaikempaa, usein sellaisia,
jotka ovat kompromissien
parsimia,
niiden joita olisi kannattanut käyttää ennen
kapinaa
kevät suviseksi vihertyi,
luontoni siihen kukittui,
sillä kiertelin itseni
elämäni syvempiin, kaikkiin
jossa mieleni hymyili,
tuntoni hyväili,
kaikkiin,
mutta
sitten väsyin niinkuin kevään suvikin ja
syksyyni saavuin,
laavulleni kyletyin ja katselin,mietin,ihastelin
kaikkea jäljelle jäänyttä,elettyä ja sinua,
sinua arkeni huolehtijaa,
elämääni joka petoniviidakossa ahertuu,
ahdistuin,
itkinkin,mutta sitten tein päätöksen, että eräänä
päivänä en palaa arjen petonisiin,vaan jatkan
elämääni täällä johon kuulun
semmoiset ihmiset ovat
hyvätuulisen leppoisia
jotka eivät ole
juuttuneet yhteen kahteen,
naulautuneet yhteen ja samaan ja
ovat
muutenkin
kaikkiruokaisia
ihminen ja luonto
yksi samassa
elämänsä jonossa,
aikojensa alussa,yksin kahdestaan,
kunnes aikansa lahottuen
kannottuu,
syksynlehdet päälleen kukittuu,
mutta ennen sitä
he elämäntuulessa tuulettuvat,
kovia myrskyjä kokevat,
elämäänsä kasvattavat,
päivästä toiseen vuosirenkaitaan
lisäävät
ihminen polveutuu
eilisistä,
siksi olemme taipuvaisia,
alkuaikojen näköisiä,
tapaisia,
kutisevia
höpöttäjiä,jokapaikan aivastelijoita
jotka suoristuvat hyvän päivän
nähdessään
älä etsi syyllisiä,
vaan
etsi eteenpäin vievää
tietä,
tietä joka on viitoitettu uusilla
päivillä,
niillä jotka eivät kaunoja kanna,
syyllisiä etsi,
vanhoja kaivele
kun katseet tarttuvat
toisiinsa,
se on enemmänkuin
mikään muu,
enemmänkuin tuhannet
vannotut sanat,
sillä niitä ei voi kukaan,
mikään irroittaa,sillä
sydämmensä lyövät yhtä
tahtii
eiliset ovat elämäni
alkulähteitä
virtoja, nykyisteni alustajia,
heitä jotka pukivat elämään,
vahvistivat luontoain
pettymyksiä kestämään,
niitä näitä kohtaamaan,
siksi katson usein
sinnepäin ja hymyilen,
kiitän ja taas meen, hyvinmielin
meen
Hetket ovat ohimeneviä,
sellaisia jotka väistyvät
Seuraavien tieltä, mutta
joskus hetket koskettavat
kaikkien Jälkeenkin ja ne
ovat Mukavia, niin mukavia
että annat Nykyisten mennä,
pyytäen niitä Lähemmäksi ja
olet vaan,olet ja Keinut
kunnes
aikanas heräät,
Hymyilet,Hymyilet Kaikialle,
kaikille elämän Hetkille,niillekkin
joita väistelet
ihmiselämä on vuodenaikoja,
vaihtelevia,
toinen toisiaan täydentäviä,
keväisen syksyttyneitä
talvisen kesäisiä
ja niitänäitä
jotka eivat mahdu mihinkään
laulaja suvi teräsniskan
lauluissa sävelet hymyilevät
itkevät,tunteillaan nojailevat,
siksi ne tuntuvat läheisiltä,tanssittavilta ja
sellaisilta joihin voi tyytyväisenä tyynyttyä,
hetkekseen levähtää
ole arkeni,
jokainen hetkeni,
ole silloinkin kun olen
väsynyt,elämästäni puolittunut,
silloinkin kun riennän enemmänkuin tarvitaan,
sillä silloin minun on helpompaa polvistua, itseeni
palautua,
ole silloin ja nyt kun kaikki on hyvinpäin,niinpäin,että
näytän elämänhyvältä,rajoittamattomalta,jokapaikan taitajalta,
ole arkeni,mutta pyhinä voit pitää vapaapäivän, sillä silloin enemäkseen
huilailen
ethän sä mitään
oo,
jos et mitään tee
oo,
siksi nosta kyntes
ja
nouse itsesi korkeuteen ja näytä
monimutkaisesti eletty elämä
ei jätä hyvänpäivän hetkiä,
niitä joissa aika kuluu
siivillä, siksi karsi joutavat,
muuta suuntaas,tapojais ja
tanssi tavallas,omalla luvallas,
niin huomaat nauravasi jälleen,
eikä sinua ahdista seuraavat,eikä mitkään
älä kaikkea karsi,
älä ainakaan heitä joilla on
elämää myötäilevät
oksat
ajatukset ja huomisten mieli,
sillä niistä itsekkin huomistut
Älä ole liian muodikas,
vaan Itsekäs,
sillä vain siten
olet Näköisesi,
etkä Heitä jotka
näyttävät joltain
kaikki päättyvät aikanaan,
niinkuin aamut,illat.yöt päivät,
vuodet ja seuraavat,
siksi älä rakenna itseäsi ikuiseksi,
vaan elä ajallas,tavallas ja sano sitten
vuorollas,
heipat ja hellureit
kotini kiinteistöarvo on
0.93 euroa,
minusta liian halvasti
mitattu,
sillä vaikka asuntoni on tönö,
niin se sisältää tuhannesti
enemmän
syksy ei ole harmaanapea,
sillä se on värikkäämpi,
elämän näkyväisempi hymyhuuli tuulevainen,
kauniin ruskan liehuvainen,joka tarjoaa
luonnonmarjat makoisat,sienet maistuvaiset,
vesikielelle herahtavaiset
metsäretket rentouttavat,ruskamatkat kauasulottuvaiset,
siksi syksy ei ole murjottajan vuodenaika,
sillä se on värikäs luonnoltaan,
joka ei kaipaa syliinsä
suu mutrullaan olevia
jos haluat hyvän joulukinkun,
älä
osta huippuhalpaa
tanskalaista,
sillä silloin nautit
muovia, joka kasvatettu
teollisissa tuotantolaitoksissa
norjan pussilohet
ovat matoisia,
sillä ne ovat menettäneet
itsesuojeluviettinsä ja antautuneet,
siksi ne maistuvat kananrehulle
talousarviot on kasattu
henkilökuluista,
pakollisista
menoista,
ennusteista,oletuksista,
muuttuvista olosuhteista,
siksi ne ovat usein alijäämäisiä,
siksi joskus yritykset tekevät bankrotin,
mutteivät kunnat,sillä niitä suojelee
yhteiskunnan korkeimmat päämäärät
aina ei ole hyvä
päivä,
vaikka olisikin,
sillä ihminen on rakennettu
niin,
ettei se voi jokahetki hyräillä,
sillä se on kissan luontaisetu
olen ihminen
minäkin,
kuten hän,sinä,
joita enemmän alennetaan,
hänkin joka alentaa,itsensä ylittää,
kaikki olemme,
siksi meidän tulee sopia,
yhteisiä normeja noudattaa,
toisiamme kunnioittaa,eikä toisiamme
vaurioittaa
talvi on
hieno keli,
punaposkisen narskuvainen
huurrakas,
jolloin pakkanen
synnyttää kuurankukkasii,
joiden vierellä
hiihetään,lasketellaan,
lumipalloja pyöritellään,hankisilla
hiihetään,tupaan puita kannetaan,
jotta mirri tarkenis uuninpankolla,
sillä hää on vilukissa viiksivallu, joka ei
paukkupakkasista tykkää
Yöllä kuiskauksetkin
Kuutamoituvat,Yönmustaksi
maalautuvat,jotta Tähdet tanssisivat
kauniimmin,Kuutamo unelmoisi
Syvemmin,
sillä Yö on elämänpuhdas,eikä siinä
ole Päiväntahroja,kiireen
Juoksupolkuja
valinnat täytyy tehdä
niin että hyödyt ovat
haittoja suuremmat,
sillä täysin erinmaista ei ole
yhtään,missään,
ei edes haavekuvissa,
parhaiten koristelluissakaan
jokainen meistä on
työläinen,
elämänsä elättäjä
kohtalonsa sylilapsi,
sillä on vain yksi herra
hän
jolla on oikeus olla
muita ylempänä
katso vaikeitakin
hyvinpäin
sillä
kaikki oli alkujaan
hyvin,
eikä nurinpäin,sillä kohtalon
sormi on kaiken takana
Eilisistäni Jääneet
muistot Raamittuneet
mieleen Ankkuroituneet
Hyvän syvälle Juurtuneet,
osa Unohtunut,Jätetty Pois,
sillä niitä on turhaa kantaa mukanaan
Joutavat
sillä Eiliseni Taluttaa minut Seuraaviin
elämä on seuraavien
askelten ottamista,
sillä niinhän
aamutkin
päivään
vievät,
iltaan siirtyvät,yöhön tyynyttävät,
vuosista toisiin ajautuvat
pyri aina
enempään,
sillä vähempään tyytyminen
nukuttaa,sohvauttaa,
eikä se ajansaatossa johda mihinkään
vain kunnollinen erakko
ymmärtää mitä merkitsee
hiljaisuus,syrjisyys,omien
taitojen merkitys,
sillä ilman niitä hän
olisi yhteiskunnan
kassalla,kuten vilkkaammat
rotunsa edustajat
syyspuro lorisee
muttei yhtä iloisesti kuin
keväälllä
minäkin olen vuodenaikojen
lapsi,
syksyllä tunnollisempi,
keväällä avoimempi,
talvella nöyrempi,
kesällä alaston
ihminen on luontonsa
lapsi,
ikipuun perillinen,
joka ei aina muista elää
luonnollisesti,
huomisen kestävästi,
sillä hänen pestinsä on
ikipuuta lyhyempi
kaikki päivät ovat
aamusta iltaan
kaikkivaltiaan
mahdollistamia,
mutta ihminen piirtelee
niistä omanlaisiaan
ihminen ei vanhene
jos hän seurustelee
aikansa kaa,
niiden kaikkien jotka
käyvät samaa matkaa
älä riipu kenessäkään
älä,
sillä silloin kätesi eivät
pysty myöhempiin,
vaan jäät peräkammarin
pojaksi,
heiksi joilta jää
paljon kokematta
Kaupunki ei Nuku
hetkeäkään,
sillä siellä eletään
Kolmivuorotyössä,
aina ja sekunnilleen, sillä
ihmiset eivät Pärjää
päiväsillään,kuten Mummonmökkien
kukoistusaikana
yhdentekeviä ei ole
sillä kaikki on
toisissaan kii,
kaikki, niin vähät kun
paksummat,
niin vaatimattomat kuin
eturivin pönöttäjät kii
Haaveet Arkipäiväistyy
kun niitä koskettaa,
siksi pysyn kauempana
ja Tuuditan niitä vain
Mielessäni, jotteivät
Maallistuisi, arkisiksi
muuttuisi
ihminen kurkottelee
itseään korkeammalle,
jotta voisi olla leveimmillään
helpoimmillaan,
mutta samalla hän hylkää
arjen pienet
tavalliset,ne jotka tekisivät
jokaisesta päivästä kokoisensa,
sen tyypin joka pystyy hymyilemään
myös
itselleen
syksyllä
ihminen on alasti,
kuten lehdetön puu,
taipunut kuten niittyneilikki,
mutta juurillaan,
niillä sijoillaan jotka kestävät pitkän talven
pakkaset
jos ihminen ei olisi syntynyt
ihmisenä,
vaan luonnon lapsena,
puina tahi pensaina,
haikarana tahi talitinttinä
ei meidän tarvitsisi
näin
paljon touhuta,
hyviä pahoja kerjätä
jonnninjoutavia kerätä,
rikkonaisia parsia,uusia kehrätä
ajatus on elävän
ihmisen etuoikeus,
ei pystyyn kuolleen,eikä heidän
jotka muistelevat,
sillä ajatus on ihmisen lapsi,
syntymätön veitikka,
nulikanpoikanen joka saa
vipinää harmaisiin tiloihin
sisällissodat puhkeat
herkemmin
silloin,
kun äärilaidat suljetaan
yhteiskunan päätöksenteosta
onneksemme
suomessa ollaan
kerrasta opittu
muikut tekevät lapsiaan
lokakuussa,
sillä silloin on sopivan viileetä
kaislikossa,
järvien matalikoilla,
siellä johon yötaivas luo
tähtisateitaan
maanantait ovat päiviä
jolloin ei kiinnostuta mistään,
vaan maleksitaan töihin ja
tehdään niitä näitä
maanantaikappeleita
ihminen on aikansa
jäsen,
yhtäkuin muurahainen
lehtipuu,
kevään kukkanen,
syksyinen ruska,
siksi oleme kaikki yhtä ja samaa
arkea,
pyhänseutua ja niitä näitä
tasokasta armeijaa vastaan
ei vahvakaan tahdo kohdata,
sillä sen resurssit eivät
yllä tekniikasta
enempään,
sillä heiltä puuttuvat ihmiset, jotka
ovat sitoutuneita puolustamaan
isänmaataan
tarusjärven rantamaat ovat
ruskasta täyttyneet
kaunistuneet,
ihastelen
ja meen,mutten liian lujaa, sillä
haluan imeä itseeni kauniin
kesän loppupuolta joka on
edessäni,
värikkään luonnollisena,
hiljaisen vaatimattomana, mutta elämänvoimakkaana,
sillä sen tunnelma valtaa mieleni ja syvemmät
silloin kun viellä
NOKIA
teki saappaita nokialla,
kaapeleita salmisaaressa
se oli
NOKIA,
nyt sillä ei edes kotipaikkaakaan
jos tulis nälänhätä
ostaisin sianporsaan,
lehmän ja lampaan,
suomenhevosen
ja pyssyn, jolla hakisin
evästä luonnosta.
jos tulisi nälänhätä
keräilisin luonnonantimia,
kalastelisin,
kasvattelisin puutarhassani
juurikkaita,lämmittelisin
saunaa myös palvilihoilleni
mutta miksi ihmeessä en tee
niitä nyt,
vaan täytän itseni keinotekoisilla
raita on puu
pensas
joka kukkii.silloin
kun hankiset viel hohtaa,.
siksi marjat syntyvät,
omenat punastuvat,
luontomaisema viheriöi,
tunnelmista toisiin nuputtuu
aamu on päivän
lapsi,
se joka kehittyy
tunti tunnilta,askel askeleelta,
tehtävästä toiseen,
kunnes vanhenee
iltaansa,
tyynyttyen yöhönsä
arjen ensimmäinen päivä,
maanantai,
harmaantunut, sillä onhan lokakuu
jolloin suuremmat tehty,
kukat kukkineet,
kevätniityt lainehtineet,
linnunpojat pesissään laulelleet
ihmisen on sopeutettava
toimintonsa
luontoystävälliseksi,
sillä vain siten olemme
huomennakin
rasistiset pojankoltiaiset ovat
juippeja,
heitä
joista kasvaa pahimmillaan
itsensäkkin vihaamia,
heitä jotka ensin eivät tykkää erilaisuudesta ja
myöhemmin he ovat itsensäkkin vieruksijoita
venäjä rikkoo
ihmisten välejä
lopullisilla keinoilla,
siksi se näyttäytyy ihmiskunnalle
euroopalle
suomelle,
maana jota vältellään
viimeiseen saakka
kaikkia et voi
hinnoitella, et ainakaan
heitä jotka ovat lähelläsi,sillä
heidän arvonsa määräytyy hyvyyden
kosketuksilla,niillä tekijöillä jotka eivät
väsy,
eivätkä katsele
aikatauluja,sopivuuksia,vaan ovat
aina lähelläsi,pyyteettömästi,
yöt päivät ja silloinkin kun et ole
läsnä
h
syys on hellittämisen
hetki
huohahtamisin
syvin,
jolloin katsot taakses
eteen,
kaunistelet tahi kauhistelet,
sillä se on tienviitta tulevaan,
pitkän talven kevääsen
elämä on jokaiselle
ainutkertainen,
yhdenkerran
juttu, siksi
älä pilaa
sitä
elämättä,säästelemättä,turhia
pihistelemällä,sillä mitään et mukaasi saa,
et niitäkään joita vuosikymmeniä haudoit,
yötäpäivään tienasit,
et sitäkään, etkä yhtään muutakaan
vaikka kuinka surettais,
masentais,
nurkissa kulettais,
etsi elämäsi
ilonsiru,
se hetki,
tunnelma joka saa sinut
hymyilemään varjopaikoissakin,
sillä sen,niitten kautta näet valoisemmin ne hetketkin,
jotka saavat sinut toivottoman kalpiaks
köyhän kannattaa kävellä
muitten ja itsensä tahissa,
sillä siitähän parviälykin
saa merkityksensä,
voimansa,
sillä yksin olet suurempien syötävänä,
puolustuskyvytön, heitä joita suurriistan metsästäjät
poimivat elättääkseen itseään
aika kypsentää raajimmatkin,
pehmittää
kovimmatkin,
sillä sen hevosvoimat ovat
ikuisia,
niitä heitä,
jotka haihuttavat sitkeimmätkin
ajan kanssa
lapset piristävät mieltäni,
etenkin,rauli,jaana,kristiina ja raimo,
sekä pienemmät kullanmurot,
emilia,eino,vilma,adelea ja nella
ylivoimaisia ihmisiä ei ole,
vaan alamittaisia
laiskempia
vierustovereita,sillä ihmiset ovat
koostaan riippumatta samankokonaisia
hyvistä jutuista
tulee hyvä mieli,
niistäkin,
jotka vain vähäsen koskettaa,
sillä niistä jää hyvä jälkimaku
yhdessä kasvaneet
ymmärtävät toisiaan,
siksi he ovat keskenään
sovikkeita,kavereita,yhteenkuuluvia,
meitä heitä jokaisisa,tavallisen päivän
kulkijoita
järvenselkä höyryää
aamuusvaisena,
airojen äänet kuuluvat tyynen järvenpinnasta
soutavilta, onhan
kalastaja palaamassa verkoiltaan,
tuttu lakki päässään,
sätkä huulillaan,
lokki seuranaan
ämpärillinen muikkuja kolmesta
verkosta,
hyvä satsi ja siksi kalastaja
heittelee kaverilleen muikun
toisenkin
nyystölänlahti hymyilee,
niinkuin kalastajakin ja hänen
kissansa joka odottaa laiturin nokassa,
elämän taivaanranta kukkii ruskassaan,
sillä tänään on mikon päivä, mikko kalastajan
päivä
syyskuun kahdeskymmeneskaksi,
aamu,sumuinen ja äänetön,
sillä äänet vaimenneet,
kuiskaukset sumuttuneet niin,
että pystyn piirtelemäään auton tuulilasiin
sormenpäälläni iloisia kuvia,
niitä joissa kukka hymyilee
keväisesti,
mutta jaksopyyhin pyyhkii ne pois,
niinkuin mielenikin kevään,
vaikka tykkäänkin enemmän hymyilevistä
kuin siniharmaista
eilisestä kannattaa ottaa
opiksi,
ainakin sen verran,
ettei sitä elä kahdesti,
sillä silloin jämähtää
ilman toista ihmistä ei olisi
ensimmäistä,
viimeistäkään,
ei mitään, ketään,
vaan heitä jotka
jäivät ihmisrodun jalkoihin
alkumetreillään
esimerkin voima
on suurempi kuin
käskyt,komennot
määräykset,
sillä se avaa esteen portit
jotka on
tuntemattomilla saranoitu
syys on vuoden loppupuolella,
kesän jälkeen, silloin kun
kurjet lentäneet
puut kellastuneet,luontoäänet
harvenneet,
silloin on syys jonka kauneus
kukkii niissäkin jotka kesällä
jäivät varjoon
aina on huominen ja
sen tuhannet ovet
mahdolliduudet
aina,silloinkin
kun vähiten
tuntuu
syysilme on jäähyväisikäinen,
jälleennäkemisten toivottavainen,
sillä kevään kukkivaiset,suven riemut
takanapäin,mutta ei sentään allapäin,
sillä syysilme on sadokkaan luottavainen
koska on se aika jolloin ollaan hetkenverran juuriillaan
kylellään jonka jälkeen herätään tulevan kevään purosiin
elämänjanoa ei kannata sammuttaa,
sillä sen avulla
huomiset avautuvat,
mitättömätkin avartuvat,
elämänlaatu viljavakoituu,
satoisammaksi viljeltyy
tutustu pieniin
suuriin,
sillä kaikki ovat
elämänlapsia,
meitä heitä,niitä noita,
jokapäiväisiä,jotka ovat syntyneet
ennenmeitä ja lähtevät jälkeemme
väkivalta lietsoo väkivaltaa,
siksi parempi laiha
sopu,
kuin ikuinen viha,
mutta siihen ei pidä
antautua alistumalla,
vaan sopimalla
murrosikäistä ei kannata
valita presidentiksi,
eikä iän kuluttamaa,
sillä toinen on
raakile,
toinen ylikypsä
sukupolvet elättävät itsensä
aina lähempää saatavilla,
ennen ympäristöstään,
niinmyös huomiset,
mutta he antavat
sen olla,
sillä
se tuottaa enemmän yhteishyvää pystyssä
ollessaan kuin,aukkohakattuna,elämältä
karsittuna
syksyllä nuutuneet
hymyilee,itsekseen,juurilleen,
sillä elämä on taipunut
talvisiin,
aikaan jolloin otetaan tirsat,jotta
keväänkukkana
olisi loistokkaampaa
älä ole itsesi vastustaja,
vaan kaveri,
paras kaveri, juuri se
hemmo
jonka haluaisit esitellä
elämällesi
älä ole elämällesi
jyrkkämielinen,
vaan kaveri,
joka pönkittää silloinkin kun
jalat heikottaa,
tunteet alimmillaan,
ylimmillään, sillä vain siten pystyt
hymylemään huonoimmillekin hetkillesi
älä kiipeä niitten yli,
joiden takana häämöttää
onnela jossa ihmiset ovat itseensä
patsastuneet,
vaan kiipeä niitten yli,
jossa häämöttää
mahdollisuudet,
ne kaikki ja mahdottomatkin,
koska
siellä voit paremmin kuin
siellä jossa turhat omahyväistyvät
on aina parempi,
kun kaikilla menee kohtalaisesti,
kuin katsella rikkaita
köyhiä,
heitä meitä osattomia,
joilla ei vähintäkään
katsele kaikkea
hyvinsilmin,
niitäkin joita muut alta
kulmien,
sillä vain siten näet
tunnet enemmän
aikameri on
iäisyys
pohjaton huominen,
tuhansien unelmien vaatopää,
mahdollisuus,
jos elät ajassasi
kiipeät huomisiin ja muistelet
hyvinpäin rantojesi laitureita
lokakuu on
kurkien muuttokuu,
hanhiekin ja heidän jotka
eivät tykkää hiihellä,lasketella
punaposkisina viiletellä
joutikkaat
elämänparantajat
eivät rikkaa ristiin laita,
vaan kulkevat hyvimmissään,
noituvat pahempiaan
Savonlinna on
Etelä-savon
hoddokki,
luonnollinen,maistuvaisen
tunnelmallinen joka jättää hyvän maun
mielenpäälle
lokakuu on
riisuttu suvesta,
puettu talvisiin,
se on kuu jolloin hiljaisuus
on läsnä,vaikka olisit
meluavalla päällä
monet syntyvät
sattumisista
ohimenevien kosketuksesta,
sopimattomista hetkistä,
tunnelmien jälkimainingeista,
vahingoista, eteen
tipahtaneista
iloinen itäsuomi
hymyilee sateella
silloinkin,
kun elämä on räystään
suojissa,
silloinkin kun asiat
ovat toisinpäin,sillä
sielläpäin kaikki viennätään
hyvinpäin
maailma on pieni
silloin kun unelmoit,
mahtava silloin, kun ääriään
mittailet,
arkipäiväinen silloin, kun
teet sovitusti,poimit uusia,
parsit eilisiä,
silloinkin kun vietät aikaasi
yhes, erikseen
joutohetkes luontos kyles,
hyvän leppoisissa hetkis,
siel tääl mis ihmiskäsi ei viellä
kerennyt karsimaan,raakkuja
tuhoamaan
lääkkeillä siirrät
tämänpäiväisiäsi
huomisiin,
mutta pidemmälle näkisit
elämäntapa remontilla
tulevaisuus on
tämänpäivän jälkeen,
siksi meidän täytyy olla
edustavassa kunnossa,sillä
huomiset eivät hyvällä katso
elämäänsä kyllästyneitä
vakiintuneita käytäntöjä
kannattaa silloin tällöin
tarkistella,
varsinkin silloin kun
ne estävät huomisia
rakkaus on hetki
ennnen arkea,
mutta
aidoimmat
sovittelevat itsensä tositreeneihin
kaikkiin hetkiin,
jokaiseen askeleeseen
ammatikseen ihmisiä ymmärrättävät
ihmiset joutuvat menemään
syvemmälle kuin
tavallisten,
sillä
se homma ei ole sittenkään työtä,vaan
jähimmäisen auttamista silloinkin,
kun asiakas on ventovieras
rehelliset ihmiset eivät
pihistele mielipiteitään,
niinkuin
laveat elämän kulkijat
älä jää eilisiin,
vaan mee tämänpäiväisten
kautta tuleviin,
sillä siellä on
huominen
mahdollisuus ja seuraavat
aamut,hetket joiden kanssa voit
jatkaa matkaa
lokaluu,
hiljaisuuden hetki,
jossa äänet vaimennneet
kukat kukkineet,
päivät yöllistyneet,
esipakkaset punaposkisina tulleet,
aamuusvaiset aamut haukottelevat
ihmiset jotka katsovat
huomisiin,
ovat askeleen edellä
eilisiä,
menneitä,taantumia,
tekemättömyyksiä
syksyinen hetki
kiireetön,
harmaan ajattelevainen
mietiskelevä,
elämän tyyni,
vaikka mieli tahtoisi kevään jatkuvan,
iltojen myöhemmin yöksi muuttuvan,
silti oon,
oon kuten ennenkin ja meen
luontoni mukaan
kun elämä on
läpinäkyvää
se on viattomampaa,
jokaiselle hyväksyttävää,
sillä eihän siellä verhojakaan
joiden takana päätetään
en ole jeesihminen
jokaisen hyväksymä
seinätapetti,sillä elän
tunnen ja huomiseni hahmottuu
tänään
sadepisarat syntyvät
syyshämärissä
tyyntyvissä hetkissä,
joita koristaa pihlajanmarjat
hiljaisuus ja poispäin lentävien joutsenten
äänet, sekä tyhjän lisääntyminen
kesätorille,
laivarantaan,
hetkiin joita suvimieli ennen niin
laulavasti somisteli
syys on
levonaikaa,sillä kukat haluavat taipua,
juurilleen saapua
lehtipuut pukunsa vaihtaa
muuttolinnut pois muuttaa,
sillä ei enään yhtäkään kevään
ensimmäistä näy
kukaan ei omista mitään,
ei rikkain
mahtavinkaan
sillä hallintaoikeus alkaa ja
päättyy aikanaan
elämän herkimmillä
hetkillä
pitää olla vahvempi,
mahtavampi kuin hetkillä,
jotka on huomisilla valaistu
kun yksinäisyys on
ainut seuralaisesi,
niin
hätistä hänet
pois
veks
ja ota lähemmistä
kii
ja muutenkin avartele
elämääsi,
katselelemalla nurkkien
ees taas
sinne tänne,
jossa huomaat elämän
jaloittelevan
elämä on matka,
reissu,
joka kannaattaa talsia
hyvinpäin,sillä jos toisinpäin,
joudut jatkuvasti kohentelemaan
itseäsi,jälkiäsi,jotta tyynyttyisit hyvin
ihminen on melkomoinen,
ajattelevainen
olija,
muttei olijo,sillä ne pystyvät
elämään niin etteivät synnytä
kaatopaikkoja
syksy on värikästä
aikaa luonnossa,
mutta petoniviidakossa
kaikki ovat kostean harmaita,
alakuloisia
menijöitä tulijoita,joilla ei ole
yhtään kiinnostuksen pisaraa
silmissään,
lämmintä aatosta mielessään
syksyn harmailla hetkillä ei ole
kohokohtia,eikä yhtään
suurempaa,vain usvainen
mieli,kostean kylmäkäs,
vaikka pihlajanmarjat
ovat loistoossan,
tilhet mieli
puuhissaan
luonnonlapset ovat
kaupunkilaistuneet,
kylistään saman kadun
asukkaiksi kirjautuneet,
samannäköistyneet,elämästään
harmaantuneet,sillä he ovat kaukana
kotoaan
syksy on hiljainen
vaikkakin tuulispäänä tuhisee,
puitten latvoja heiluttelee,
sillä se ei tanssituta niinkuin
kevät,vaan on arjen pyhin,
se hetki vuodesta jolloin ei uusiin
pyritä,
vaan jäljellejääneitä parsitaan
sattumat tulevat
sattumalla,
sen kummempia koputtelematta,
sillä ne haluavat yllättää,
puheliaammankin hiljentää
aina ei suju,
ei useinkaan, siksi
sinun pitää taivutella
itsesi uuteen asentoon,
seuraaviin mahdollisuuksiin,
tosin
sielläkin on samat kompuroinnit,
mutta sinähän oletkin jo rutinoitunut
elämäsi matkustaja
ihmisen pitää ajatella
itseään,
sitten toisiaan,
mutta ennen heitä luontoaan,
ympäristöönsä,
sillä sen kautta kaikki alkaa
loppuu
toisista ihmisistä erottuvat
he jotka eivät kävele samassa
tahdissa muitten kaa,
aattele samoin,
eivätkä mahdu sovittuihin
he ovat toisinajattelijoita,
omienpolkujensa kulkijoita,
tahtinsa määritteleviä,
mutta samojen äitien ja isien
lapsia kuin sinäkin,
ruodussa oleva,
yhteisissä viihtyvä
siksi sana-ja ilmaisuvapaus
monen hyvän juttu,
myös heidän,
jotka kulkevat massoittain,
sillä usein
toisinajattelijat avaavat portteja,
kehittelevät ennennäkemittömiä ja
uskaltavat puuttua sellaisiin joihin muut
eivät rohkene
pysty
jos elämä meinaa mennä
ylösalaisin,
kahtele ikkunastasi
sinitaivaan pilviä,
yön seutuvilla tähtösii,
möllöttävää kuutamoo,
jokapäivittäisiä juttujais,
kastele kukkasiais ja hymyile
tutuille mielikuvissasi, mutta älä me heidän luokseen,
sillä siellä saattaa olla pilvisempää,
siksi hymyile vain heille etänä ja senjälkeen ota nuttus ja mee
päiväkävelylle,
mielellään luontometsään,
sillä sieltä saat hyviä neuvoja,vaikket mitään
kuulekkaan,sillä pelkkä puitten läsnäolo,
huokaus
vakauttaa elämäntahtias,
niin ettet pyöri maailmassas jatkuvast
ylösalaisin
alussa ei ole mitään muuta
kuin
innokas mieli,
sitten rakentuu ensimmäinen,
sitten seuraavat
ja lopuksi hetki,
jolloin vietetään
harjakaisia
luonto kaupungistuu
varjoonsa kangistuu,
sillä tekovalot
yleistyy,
arki teolistuu,
näyteikkunoiksi valaistuu,
vuodenajoistaan haalistuu,
luonnostaan nuhistuu,
siin myös ketunpoikanen
kesyketuksi puistoihin asettuu,
sillä eväät täällä on äärellään
junissa on tunnelmaa
kulkiessaan lomiin
päin,
toisin kuin
poispäin,
arkea kohden
ne vain yksitoikkoisesti
kolkuttelevat,
siellä täällä pysähtelevät
paras kotieläin on
kissa,
kaluton mirri,
punavärinen,tuuheaviiksinen
viiksivallu joka suurinpiirtein
nukkuu aina,kehrää ja syö
katsikatsia,paskoo omaan
vessanpönttöön,naukuu kun vituttaa,
laittaa häntänsä kippuraksi kun
tahtoo olkapäälle
yhteiskunnan kannattaa
rakentaa
purettavaa,sillä se
työllistää,
sillä kaikki mitkä elävät
kestävät
sukupolvien yli,
ovat
museotavaraa,
antiikin platinaa
jotka ovat lokkien paskomia
koristeita
elämä on valintoja,
sillä se ei kulje
yhtä ja samaa
rataa,vaan
suuntia on useita,
siksi on hyvä suunnistaa
elämänarvojensa ohjaamina,
sillä silloin et eksy itsestäsi
älä myy itsesi kelvottomille,
älä niillekkään
jotka
tarjoavat enemmän,sillä
he eivät pysty pukemaan
sinua huomisiin
vanhat ja jäykistyneet
asenteet
vänkäävät nuorempia asenteita,
mutta lopulta haurastuvat,
sillä ilmastotekijät eivät suosi
entisiä
rikkailla ei ole
oikopolkuja,
halpis kauppoja,
eikä mitään tavallisia,
sillä he joutuvat kulkemaan
arvonsa mukaisesti,
kun taasen vähemmät
voivat oikoa edullisempien suuntaan
jokainen on
eilisen lapsi,
hän joka vie huomisiin
eilisten
parhaat palat,
jättäen kaatopaikat ympäristölleen,
eilisilleen
heille jotka eivät sopeudu tuleviin
jos putinilla ei olisi
sodassa panoksena
henkilökohtaisia asioita,
sukulaisia ja heitä,
joita on nostanut dynastian
huipulle,
niin hän käyttäisi automiasetta,
mutta sen verran terve on,
ettei tapata itseään ja heitä
sovittelu on hyvästä,
sillä sen kautta
kaikki saavat osansa,
ne hetket jotka johtavat
seuraaaviin sovontoesityksiin
syys on
kevättä vanhempi,
satoisempi,sillä onhan
sillä kevään ja kesän viljemät
laareissaan,sadepisarat niskassaan,
sieniherkut herkuteltavanaan
kuunteleminen on jalo taito, sillä sen avulla avautuvat sanomattomatkin