maanantait ovat
hyviä päiviä,
sillä ne tarjoavat
ovet arkeen
ongelmia ei pidä solmukoida,
sillä niiden aukaiseminen
kestää ja estää parempien
alkamiset
liian usein ei kannata
vetäytyä kuoreensa,
vaan silloin tällöin,
ainakin silloin kun
käy itsensä kanssa
keskusteluja
älä töni
elämäsi hiljaisempia
hetkiä
sillä nekin tarvitsevat aikaa
jolloin saavat levätä
älä lannistuta itseäsi
muita
keitäkään
heitäkään
sillä mitä enemmän
näemme elämäninnostujia
sitä viihtyisempää
kaikilla
heilläkin
jotka varjonpuolella
kulkevat
en kuulu yläluokkaan
alimpaankaan
vaan teen ja oon
kuten muutkin olijaiset,
hiljainen menijä
itekseni puhisija
vaivaton,sillä enhän halua olla
elämäneste,
heille meille,
kellekkään
syys on kurpitsan
kokoinen,
vaahteranlehden värinen,
se on sienimetsän maukkahia,
rapuillallisia
luonnonmarjojen herkullisuutta,
muikkusaaliita, ihania syksyn sadepisaroita,
tyyntyviä ääniä,
voimakkaimpia tunteita,hetkiä jotka vaativat
pukeutumaan, nauttimaan olemassaolostaan
tavallisuus on
tyynen
myrskyisää, hiljaisuuden kuuluvaa,
tavallisuutta, sitä joka tekee päivistä ihmisen
näköisiä,hetkiä,
jotka saattelevat heitäkin jotka
muuten vaan menevät tulevat,
siksi tavalliset päivät ovat enemmänkuin ne joihin
pukeudutaan
viihtyisästi
menestyneimmmissä yhteiskunnissa
on
uskonnonvapaus,
vapaus joka ei hallitse
yhteiskuntaa
luonnonsuojelijat eivät
suojele ympäristöään,
vaan itseään,
siksi heitä harvemmin näkee
tavallisissa töissä
jotkin asiat ovat
pyhiä,
vaikka ovatkin
tavallisia, siksi ne ovat paikallaan vaikka
olisivatkin monen tämänpäiväisten
esteenä,
sillä pyhät asiat ovat niitä joihin viimeiksi
kosketaan,
koska ne ovat syntyneet silloin,
kun luonto hallitsi ihmistä
sopeuttamalla itsesi
ympärisatöösi,
pääset vähemmällä kuin he
jotka ovat aina joidenkin
tiellä
kaikki on jokaiselle
mahdollista,
mutta kaikkien ei kannata
hamuta kaikkea,
sillä silloin tärkeimmät
jäävät alimmaksi
elämä on näytelmä
jokapäivästä,
se on monenmoista,
hetkiä ja olemattomia,
huomisia,ja sitten seuraavia
ihmiselämässä useammat ovat ohimeneviä,
mutta ne jotka jäävät pidemmäksi aikaa
tarvitsevat tilaa, niitä hetkiä, joita
jokapäiväiväiset hetkemme
tarvitsevat.
ihminen kipuilee
ajankäyttönsä vuoksi,
siksi hän tuntee usein
itsensä toisten varjoksi.
siksi meidän tulisi
jokapäiväisissä hetkissämme
olla ensin itseämme,
sitten vasta luoksemme
saapuvia, sillä mitä
vahvempi on minäkuva,sitä
kohteliaampi olet ympäristöllesi
mustarastas keltanokka
kaunis ääntelijä,
lehtikasan pöyhijä
ei enää välitä
talveksi muillemaille vierahille liidellä,
sillä hää on kasvattanut
tuheamman höyhenpeitteen
talviturkikseen,
siksi lumivalkoisilla hankisillakin
hää tarkenee,
tummassa turkissa viihtynee,
talipallon murusia lintulaudan
alusilta suuhunsa pistelee
syksy on
luonnonlapsista
hiljaisin,
mutta värikkäin,eikä se paljoa
pyytele,anele,
parhaimmissaan heiluttele,
rakentele vaan tuhisee itsessään,
havisuttaa ympäristöään,
kasvattaa herkkujaan,
liidättää kylmänarat etelään,
talviasukkailleen talviturkit
ojentaa
ihmiset jotka yrittävät
ovat elämäntärkeitä,
sillä he eivät jää
vaivojensa
vangeiksi,yhteiskunnan eläteiksi,
heiksi niiksi joita ei
anoppikaan hyvällä silmällä
kahtoisi
kaikki ihmiset ovat
luontoäiteen
vauvoja,
hekin jotka isoksi kasvaessaan ovat
ruvenneet hävytttömiksi
.hekin ja kaikki.
ajanmittaan
kaikki haalistuvat,
paitsi he ne jotka
yhä hohtavat
nuoruutensa
ensimmäistä
syntymäpäivää
syksy lennätti kevään
pois,
kesän ja pitkänpäivän
hetketkin ja toi tilalle
hiljaiset hetket,pimenevät illat,
yötaivaan tähdet, unelmat ja tuhannet
sellaiset jotka pystyvät näkemään
hämäränilloissa kuunsiltoja,tuhansien
tähtösten tanssiaisia
yksilö on parhaimmillaan
silloin kun hän
ei riipu kenessäkään,
missään,
paitsi he jotka eivät
yksin kykene,
mutta hehän eivät olekkaan
yksilöitä, vaan teamin jäsenii
mitä vähemmät
koteloit
elämäsi vaiheita,
eteentulevia
taakse jääneitä,
sitä sulavammin kuvitat
itsesi elämänpeiliin
syys on sateen
värinen
tuulinen ja aikaisempien
iltojen verhottaja,
kytilöitten sytyttäjä,
hetki jolloin kerätään kimpsut ja
kampsut sisätiloihin,
lisätään hellanuuniin klapi tahi kaks
jotta uuninpankolla oleva mirri
itteensä hyväntuulisesti venyttelis
elämä ei hiihtele
ikuisesti
samoja latuja,
vaan sukupolvittain
se etsii vaihtoehtoisia
kulkemissuuntia
eiliset ovat vanhempia
kuin tämänpäiväiset,
kokeneimpiakin,
siksi heitä ei
kannattaisi sivuuttaa kun
rakennellaan kestäviä,
sillä he ovat kokemusasiantuntijoita
ihmiset ruuhkauttavat
itsensä kävelemällä
samoja katuja,
jonottamassa
samoilla
kellonlyömillä tarjouksia,
turhuuden paljuuksia,
kun voisivat vähemmilläkin
selvitä,
väljemnin kuljea
monet asiat olisivat
luonnollisempia
jos ihminen ei olisi
elintilaansa raivannut,
mutta silloin ihminen olisi
kestävänkehityksen kärsivä osapuoli
sillä hän joutuisi keinuttelemaan
elämän kielekkeellä,
elämän ja kuoleman rajapinnoilla
ylihintaisesti eletty
elämä on haurasta,
sillä sen jokapäiväisyys on
ostettua
ajanvietettä,
toisin oli ennen jolloin jokainen
hetki oli tienattava,
hartiapankilla rakennettava,
vaivojaan säästämättä
vaihtoehtoisuuksia välttelemällä
jälkikäteen katsottuna asiat
ovat
vanhettuneet,
kitkattomiksi vaihtuneet,
siksi ne ovat toisen sorttisia
kuin
alussaan
salaiset tiedot ovat
kaikkein avoimempia,
sillä niiden lähteille
päästään avaamalla lukot
ihminen kasvaa koko ikänsä,
vaikka ei viruttuisi
itseään pidemmäksi,
sillä hänen mielensä lihoo
elämän lounaista,
puuttuvistakin,
kaikesta,
niistäkin jotka vain haaveina
sylissään
älä niin ettei
sinun tarvitse selitellä
valehdella, eikä väistää
kohdatessa, sillä siten säilytät
mielenryhtisi, sen joka on kallein
mielenaarre, jonka kanssa kehtaat mennä
sinnekkin,missä itseäsi vaikutusvaltaisemmat
lounastavat
syksy on
hiljainen pisara,
tyyntyvän hetken värikäs
vuodenaika,
sadokkaan kaunis luonnonluomalainen
jossa elämä maistuu maukkahalta,pienet hetket
herkusuilta,
hymynmieli valloittavalta,
sillä syksyn tunnelmissa on mausteena luonnonluomat,
hetket jotka pisaroina tanssivat edessäsi
jokainen hetki
on
elämänhetki,arvokas ja ikuinen,
vaikka se haihtuisi,
hetkessä taivaan tuuliin tuulettuisi,
sillä ne jättää elämänjäljen
jonka avulla selviydyt hetkistä
jotka ovat jyrkempiä kuin ikuisuuden vuoret,
korkeimpia kuin
loputtomat rämesuot
kun mielessäsi
välähtää,
älä päästä sitä karkuun,
vaan tallenna muistiis, sillä
välähdykset ovat elämänaarteita,
niitä juttuja joita voi verrata
timantteihin
elämä on hetkistä koottu
palasista virkattu,
ajankohtaisista
parsittu, se on
satojen toistojen ja useamman jutun
kertomuksia,
tähteitä ja uusia tähtiä,
pettymyksien iloja ja tuhannesti
muutakin,siksi sinunkin
täytyy olla sellainen joka ei hetkistä murru,
vaikeuksista taivu,
pettymyksistä komeroidu,
vaan kuljet ryhdikkäänä,
vaikka mielesi olisi kallellaan
ihminen on elämänrikkaimmillaan
silloin kun hältä ei jää
yhtään palaa ottamatta,
yhtäkään tähteeksi
joskus on hetkiä
jotka eivät ole
mistään kotoisin,
mutta niillä on kuitenkin
osoite, jonka tiedät vain sinä,
hetkiesi kehrääjä
jos elämä olisi yhtä kevättä,
kesäheinän heleyttä,
en tietäisi elämänkauneudesta
mitään, sillä sen aika on
syksyn hämyisissä illoissa,
kuutamon illoissa,
luntoantimien
paratiisissä
aamuusvainen hetki
huokailee hymyillen,
ääneti,
sillä kaikki virkaatekevät
nukkuvat,
paitsi rantakaislikossa viihtyvä
majava, joka on läpi yön
rakennellut talvipatoa
pesänsä suojaksi,
nyt se seläläään kelluttelee
kaislikossa, hymy huulillaan, sillä
hänen puolestaan talvi saa tulla
elämä kannattaa
elää
hyvinvoivasti,
ylikuormitta,ahisuttamatta,
sillä silloin eivät
vaivat vangitse
suurkaupunki herää
ratikoiden aikaan,
ulvoo ja kolisuttelee seitsemän
maissa,
pitkänpäivän
töitänsä takovat,
perkeleitä latovat,
kunnes ratikat jälleen tulevat
ja kerrostalojen ikkunoista loistaa
uudisasukkaiden
yksinäiset valot,
tosin
muutamat
elämän virkeimmistä viilettelevät
lenkkipoluillaan,
kantakuppiloissaan, mutta karusellin
sivummalle
unohdetut haukkovat henkeään
puistoissa,kadunkulmissa,
yöjunissa, asematerminaaleissa
notkuvat,
sillä heitä ei kukaan tunnista,
eivät itse itseäänkään,sillä he ovat
elämänlamaantuneita jotka eivät
jaksaneet
kun heräät ennen
aikojas
on hiljaisuus,
niin hiljaista,että hiljaisuuskin
nukkuu.kaikki.
siksi kaikki kuuluvat selvästi,
hiljaisuuskin ja ne jotka eivät koskaan
puhu
neutraalit ihmiset
eivät loiki sinne
tänne,
eikä heiltä kannata odottaa
seuraavaa siirtoakaan,
siksi heidän paras paikkansa tositilanteissa
on
hetki jolloin tuumaillaan
kun kauan teet yhtä ja samaa,
hioudut tekemisiesi
malliksi, heiksi
jotka jokaikinen aamu
nousevat samalla jalalla vuoteestaan,
toistavat jokaisen päivän
liikkeensä samanaikaisen täsmällisesti,
siksi heidän elämänsä jättää polun, hetket,
joiden varsilla eivät keväät kuki,uudet tuulet
puhaltele
joskus kannattaa pysähtyä
sellaistenkin kohdalla
jotka ovat elämänkylmiä,
sillä ne ovat täynnä
elämänaarteita jotka
avautuvat vain heille jotka
lämpimästi lähestyvät
herkimmät ihmiset tuntevat
syvemmin,
sillä heidän ei tarvitse
kaivella pintakerroksia
jos pyrit maailmantähtiin,
ole luontokukan
kaveri,
ikihngan ystävä ja
kaikkien,
sillä vain heidän avullaan
pääset maailmantähtien
etupihalle josta joudut omilla
ansioillasi jatkamaan
elämällä monipuolisesti
ei sulle tuu elämän
makuuhaavoja,
kynnyskysymyksiä, eikä
sun tarvitse riippua elämän
laidoilla
niinkuin heidän jotka ovat
ehdottomia,elävät
yksipuolisella elämänasenteella
syksyä kohden käy
suvenpoika,
se joka keväänpoikasena hyppi sinne tänne,
suvellaan heilui siellä täällä
on nyt
hyvin ruskettumnut.
vakain askelein asteleva syksynsä
kokoinen,
hän joka jo nyt suunnittelee
ensi kesää, elämänsä pesää
laimentuneet ihmiset
eivät liipeä korkeille
paikoille,
eivätkä tee suuria,
sillä he ovat tyytyväisiä
nykyisyyksiin
nykyaika on desifoitu
menneistä,
niistä näistä jotka olivat
kynttilänherran
jalanjälkiä,hetkien
sipaisuja,
arjenpyhän hikisii hetkii
yhteiskuntaa ei pidä
vaalittaa
yksiin käsiin,
sillä silloin valta keskittyy
pahankoloseen
vetkotin on kummajainen,
entisaikojen uranuurtaja
monen asian taitaja, mutta
nyt museon perimmäisen seinän
esine,sillä nykyaikaiset ihmiset
eivät sitä kaipaa,sillä sille pitää
puhua niitä näitä, kun niittelee
päivänsäitä
itäsuomessa syntyy
positiivisiä
ihmisiä,
sillä
heillä heidän juurensa
ovat syvällä kalevalaisessa
maastossa
maaseutu on
esivanhempien
pientareita,
lapsuuden kesiä,
hetkiä joista monet lähtevät,
lomilleen saapuvat,
mutta muuten uupuneita,
sillä eihän kyläteillä yhtäkään
ihminen voi opettaa
kanssaihmistään
lukemaan
laskemaan,
muttei niihin
jotka syntyvät
sisäsyntyisesti
jokainen luonnonluoma
haluaa olla itseään suurempi,
niinkuin kotikissa, kuin
villimmät,
myös ihmiset,
mutta heillä on se heikkous,
että kanssaeläjänsä tunnistavat
hänet
ihminen ei ole
rauhallinen
luontokappale,
sillä heitä kutituttaa
sieltä täältä
ihminen on
alustaan loppuun
tyyppi
joka haluaa tikulla
tökätä sisiliskoo,
tuota alkuaikojen hirmuhalitsijaa
joka on evoloitunut tavalliseksi
vilistelijäksi
miun
koto
on elämäni kehto,
menojeni ja tulojeni lehto,
paikka jossa en tarvitse olla
enempää vähempää
ihmisen ei kannata rakentaa
itseään kaukaisempia
sillä seuraava
sukupolvi
purkaa ne mukavuussyistä,
mutta jos
eivät kerkiä niin aika
murentaa ne vihoviimein
alkuaineiksi
jos ihmisen ei tarvitsisi
tehdä mitään
mennä tulla
minnekkään,
hän muuttuisi olioksi,
tyypiksi jota ei ees
vituta
syksy on
vuodenaika,
jolloin hetket
pukeutuvat lämpimiin,
niihin joiden kanssa on lämpösämpi
katsella luontokauneutta joka luopuu
kevään lapsistaan, suven aikaisistaan
vuodet ovat ohimeneviä
hetkien poikasia,
joskus joutusia,
jolloinkin pitkävetisiä,
mutta ovat,
sillä ilman vuosia me olisimme
samanikäisiä,eikä yhtään
nuoremman vanhempaa,
eilistäkään
surunhetki on
kaikesta hyvästä
syntynyt,huolenpidosta ja
peräänkatsomisista,kaikista
hetkistä jotka sinusta jäivät,siksi
surunhetki on hyvyytesi kokoinen
kaikki jää
vaikka en sua nää
kaikki hetkien hyvyys
rakkautesi syvyys täyttää
hetket nää ja seuraavat, sillä
sinä loit elämälleni mahdollisuudet
syksyinen sadepisara,
pienen värinen
hento,
mutta kyllin vahva
saadakseen vedenpintaan
renkaan,tasaisen renkaan joka hetkenkuluttua
tasaantuu
sadepisarat tanssivat
kauniin rytmikäästi,
ne saavat lumpeenlehdenkin keinuttelemaan,
vesisirkan luistelemaan,
kaislikon heilumaan
syys on
hetki,
jolloin kiire pysähtyy,
vesipisaroiden renkaiksi kuvittuu,
hetket hiljastumaan,hälinästä luopumaan,
se on elämän syvin retki,sillä se ei juokse
lujempaa kuin todellisuus
elämänharmaat syntyvät
kun hetket alistuvat,
toisiinsa nojautuvat,
ne syntyvät luovuttamisesta,
hetkistä jotka eivät ota
seuraavaa askelta,
eteen eikä taakse,
eikä mitään
mihinkään
ole vähän aikaa,
sen verran,
ettet tahraannu,kyllästy tahi
päivety,
ole hekinen, sen verran,
ettei varjot tavoita,
kohtalot
mukiloi,
ole sen verran, että saan hymyni
takaisin,
sen verran
mieleni hyväilemään,
sen verran
maaseutua ei voi kylliksi
mainostaa,
sillä se täytyy
kokea,arkenakin, silloin kun
talvikunnossapito on
unohtunut,
etäisyydet kasvaneet,
tyhjyys täyttynyt
kun elät ajassasi,
voit nykyaikaisemmin,
mutta samalla voit hypätä eilisten lähijunaan,
käväistä aikojen alussa ja illan suussa
tulla takaisin,
kuin
hypätä huomisiin vievään,
kierrellä siellä täällä,
kunnes kaipaat kotiin,
nykyisyyteesi
kaikilla on sielu,
puillla ja kivillä
ihmisillä ja eläimillä
,
tuulellakin
vaikka se on niin laiha
köyhät syövät valtion
tyhjäksi,
huutaa suu vaahdossa
valtionherra, joka valittiin
päättäjiksi vähempien äänillä
valmiiksi rikkaaksi leimautunut
oikeistopolitiikko
hymyilee,sillähän on saanut aisankannattajan
hallitukseen
muut hallituspuolueet ovat
tarpeeksi pieniä
nyökkäilemään,
kahden suuren edessä
tanssimaan,
siksi vähemmällä kansanosalla
on huomennakin vähemmän
tiistai,
viikon toinen,helpompi,
päivä jolloin olen melkein entinen,
mutten ehjempi,
siksi meen kuten
eilenkin,
vähin äänin
kaikki on mahdollista,
mutta ihmiskäsillä
monet jäävät
itseensä,
sillä
luontoäitee ei kysele keltäkään
mitään kun hän istuttelee
tulevia,
kitkee aikansa eläneitä
elämääsi voit rikastuttaa
kävelemällä sinne
tänne,
katselemalla sivummalle ja
ennenkaikkea olemalla avoimin
mielin
kylmänrohkeilla
ei ole
pintaverenkiirtoo,
siksi he pystyvät päälläänkin
seisomaan,
jumalattomien asemilla yötä
myöten temppuilemaan,
feikkilipuilla matkustamaan
syys on
sadepisaroiden
värinen,
hiljaisen oloinen
hetkinen, melkein kaikkien
vähäinen,
siksi se ei ilostuta elämän kiireisiä
mieliä
heitä jotka eivät kieriskele
syysunelmissaan,
kulje syysillassaan,ihaile
hämärtyvän illan tähtiä,
puitten kirjavia lehtiä,
pudonneita unelmia, tuhansia
menneitä,tulevia, vaan menevät ja olevat
innostumisherkät ihmiset
ovat asioiden sytyttäjiä,
niitä heitä jotka
saavat happamatkin
maistumaan
makiammilta
poliittisesti valitut
eivät oke ammattikunnan
terävintä kärkeä,
mutta sopivia,
sillä he
mahtuvat muuttuviin
olosuhteisiin paremminkuin
ammattilaiset
pienissä kunnissa ihminen
tuomitaan
herkemmin kuin
isommissa,
siksi kaupungit täyttyvät
ihminen on täysikasvuimen
vasta
ehtoo
puolellan,
niinkuin luonnon kelopuukin
joka silloin on luontonsa vanhin
viisas
politiikon lupaukset ovat
alussaan kaikkea myötäileviä
mutta
tosiasioiden
edessä
katuvia, siksi en äänestä
ihmistä vaan puoluetta
onnella ei ole
oikoteitä
yhdelläkään,sillä jokainen niistä
on arkisten teitten vierustoilla,
niillä näillä jokapäiväisillä
isot jutut syntyvät
pienten alusta,
siksi jokaisella meissä
asuu suurten hetkien
mahdollisuus
pohjimmiltasi olet viimein yksin
silloinkin kun satoja on
ympärilläsi,tuhansia
takanasi,monet
oven takana,
sillä ihminen syntyy ja lähtee
itsenään, vailla mitään ketään
sääminki,
ilon ja hyvien
tuulten lähde,siksi
siellä syntyneet ovat
vielläkin,vaikka ovat muualle
lähteneet
kun katselen harmaita
näen eilisiä tahi nykyisiä
jotka eivät pyri mihinkään,
siksi niissä loistaa
luottamus,valehtelemattomuus,
sen vuoksi
katselen niitä,sillä muut värit
sisältävät paljon muita
mitä yksinkertaisemmin elät
sitä hyvinvoimemmin
voit,
sillä siten sinun ei tarvitse
karsia turhia
älä syrjäytä kaikkia
menneitä,
älä ainakaan niitä
joiden kanssa nousit
nykyisyyteesi,
sillä nehän ova osa
nykyisyyttäsi
älä vuokraa itseäsi,
myykkään,
sillä silloin joudut
holhottavaksi,
toisten hallinnoimiksi,
siksi pysy itsenäsi, vaikka
kuinka olisit kulmikaskin
katsomalla luotaantyöntävääkin
myönteisin silmin
saat heistä
kanssakulkijan joka marssii samaa
elämänpolkua kuin sinä,
itsesi hyvittämä
aamu,
yön jälkeinen.hetki.
sitten päivä ja paljon tekemisiä,
siksi istun usein aamuisin
keittiön ikkunan laitimmaisella tuolilla,
jotta näkisin
maantielle, sinne josta aamun muut kulkijat
menevät matkoihinsa, jotkut palaavat ja tämäntästä
olen painanut merkille että ihmiset tekevät samoja liikkeitä
tuontuosta juuri aamuisin,jopa luontoeläimetkin, aamuaurinkokin
tirkistää ison petäjän oksan takaa aina
unisen hymyilevänä, tähän samaan aikaan, talvella se siirtyy niityn
toiselle puolelle, uteliaisuuttaan, vissiin
katsele elämää niin
hyvillä silmin
ennakkolulottomasti,
mutta kuitenkin niin,
että pystyt suodattamaan
hyvät ja pahat,
nekin,
jotka vain pyrkivät hyötymään
sinusta, eivätkä halua jakaa elämänkuormaa
kanssasi
aamusumuinen maanantai
viikon esikoinen
tutun tuntuinen, siksi en koristele
itseäni pyhimpiin,
vaan arjen mukaviin ja meen sovitusti,
mutta sitä ennen kuuntelen aamuluonnon huokauksia,
niitä näitä vähäisiä,
sillä kaikki ovat suvensa viettäneet,
juhlansa juhlineet, siksi heilläkin on maanantai,
pidempi,
pitkäntalven mittainen, vain kurrenpoika vilkuttaa,
varikset laulelee,
talitiainen tiityttää,
mustarastas pöuhkii lehtikasaa,
viimeinen kylän kissa kiertelee revireillään,
muut liidelleet etelän talvikoteihinsa
kaikkiin et yllä
ominavuin,
siksi pidä läheiset lähelläsi,
vieraammatkin
ulottuvillasi
arvokkaat asiat kävelevät
juhlavasti,
usein parhaimmissan,
sillä ne eivät ole
jokapäiväisiä
kun oiot tekemiseäsi
oikase sieltä
missä ei ole oksantynkiä
kalliojyrkänteitä,
sillä ne oikasut ovat
pitkiä teitä
syyskuun hiljaiset
hetket,
haapapuun lehtien
huminatkin hiljenneet
kesänheleät jääneet,
jäljellä on vain todellisuus
arjen maanantait,kaikki se mitä
tarvitsen talven ylittääkseni,
keväthangilla hiihtääkseni,
uuteen suveen varttuessani
pyhimykset ovat
maallistuneet,
jokapäiväisiksi vahtuneet,
mutta yhäkään en ole vielläkään
tavannut
älä pakene tosiasioita,
kuviteltujakaan,
vaan kättele
ne heti tavattuasi,
sillä muuten ne juoksevat
vierelläsi loppuun saakka
ihminen haluaa aina
olla itseään
suurempi,
parempi,hyvekkäämpi,
mut useimmiten he alittavat
alimmatkin
kaikki syntyvät jostakin
piene ja vaatimatomat
suuret ja mahottomat,
mut yhteistä heille
on syyntakeettomuus, sillä
eiväthän he itseään panneet
ihminen ei valmistu
koskaan
kunnolliseksi,
sillä he välttelevät
täydellisyyttä,
jouko turkkamaisuutta
elämänsyli on joskus
kylmän
huutavaa,
yksinäisyyksien puistattamaa
mut useimmiten se kehto johon
nukahdamme tyynnytyämme hetkistä
joilla ei ole huomisten katsetta,
toivon kättä pidempää
aikaa ei kannata
metsästää
odotella,
vaan ihan muita juttuja,
jotka eivät ole yhtä täsmällisiä
elokuu
hetkien ystävyys
satojen läheisyys,vaikka
kaikki tiehensä painuneet,
hetkiinsä painuneet
jäljelle jäävät elämän
kauneus,sadokkuus
hetkien hiljaisuus joka kirjavana
loistuttuu
pyhinä kuvittuu,
sillä onhan elokuu,
vuoden kaheksannes hetki,
elämämme retki
tavalliset päivät ovat
tasaisia,
sillä niitä ei myrskytuulet
heiluttele
erikoiset taivutte,
vaan ne menevät tavanomaiseen
tahtiin,
niistä näistä joista syntyvät seuraavat
päivät ja niiden ohikulkijat
isot jutut eivät
kosketa pieniä,
sillä ne ovat niin
korkealla,
arjen yläpuolella,
mutta ne hipaisevat silloin
tällöin,
ainakin silloin kun
elinolosuhteita muokkaillaan
henkisesti rikkaat ihmiset
eivät nuukaile
elämässään,
vaan jakavat hyvää oloaan
jokaiselle
ympärivuorokautiset
asiat
vaativat
valveillaoloa,
kun taas päiväsaikaan
tehdyt voivat tyynyttyä öikseen
aikaiset asiat ovat
yllättäviä
varautuneellekkin, sillä
eihän niille ole sijaakaan, vaikka
ovatkin tervetulleita,
siksi pidä aina pienet hetket heille,
sijaa ajatasi tovinen, sillä nämä
vieraat
eivät kysele majapaikkaa,vaan
asettuvat sinne
mihin mahtuvat
elämän
mukavan paikan tarjotin on
myönteisempiä elon antimia ,
mutta
usein se vaatii useita
muuttoja, takaisinkin,
koska silloin kun
mieli hyräilee
mukavia,
kaikki
on
paremmin kuin silloin kun jokapaikasta
kivistää
tuhannet toistot hymyilyttävät
vain
kehonrakentajia,
kestävyysurheilijoita ja
heitä jotka ovat
elämänlaihoja
rakkaus on
tunteita joilla
ei ole peruskoulun päästötodistusta
eikä muutakaan mitään ennalta kaavailtuja
jos elät kokonaisesti
joudut näkemään,
kokemaan
ettet sovi kaikkeen
kaikkialle,
siksi sinun on veistettävä itsesi
siihen malliin joka sopii
arjen kulkusuuntiin
ihmisen tulisi
enemmän
innostua,
hetkistään herätä ja hypätä hetkiin
joissa voi soutaa
tunteittensa merille,
rantautua tyyniin hetkiin,
rantautua tahi jatkaa myrskyttynyttä matkaansa,
sillä silloin ihminen on elämänsä näköinen
kokoinen, eikä turhien aamuruuhkien jonoilija
ihminen on muuttunut
elämän
vapaamatkustajaksi,
feikkilipuilla kulkijaksi,
tyhjäkkeeksi,
siksi olemme tosipaikan tullessa
hauraita,sillä eihän meillä yhtäkään
aika lentää
siivillä,niin ajattomasti ettei
tututtuja näy,
merkkipäivät jäävät,
eikä yksikään pysäyttä, mutta
onneksi vain joskus, sillä jos tätä tahtia
jatkuis,eläisin elämäni loppuun niin etten
ajankohtaisia tapais
yhteiskuntarauha on
paras puolustuksemme
niin hyvinä kuin pahempinakin
aikoina,
sillä yhteinen mieli on voimakkaampi,
kuin tuliterät aseet
luokkayhteiskunta
on
sulautunut
yhteiseksi vipeltäjiksi,
siksi herrat ja narrit kulkevat
samassa sovussa
matkaa kannattaa
mitata
ajalla,sillä ne kertovat
enemmänkuin kilometrit,
jotka syntyvät vain menemällä
jos elät puolittain
jätät itsesi kellumaan
tyhjänpäälle hyllymään,
tavallisuuksissasi keinumaan, kunnes
rupsahdat elämänväsyneeksi,heiksi joilta
on loppunut elämänilo
katson elämää
sieluni silmin,
sen jokaista hetkeä, ainakin,
silloin kun ne pysäyttävät ja pyytävät
hetkeksi olemaan,viereensä tulemaan, silloin
myös olen elämänavoimempi,luonnonlapsi joka
oksat ovat laskeutuneet,
siksi en ole
elämän vastarintainen, en puolustelevainen, vaan
kuuntelevainen,hetkieni läpivalaisema luonnonluoma,hän
jolla ei yhtään juurtakaan
päämääriin päästäksesi
sinun on herättävä aikaisin,
vietettävä päiväsi tehokkaasti
nukuttava riittävästi,
mutta jos
laiminlyöt näistä jotakuta, vähäsenkin,jäät
puoleenväliin,
sinne jonne useimmat muutkin
olosuhteisiinsa nukahtaneet
ihmiset eivät enää
ole
luonnollisia,
sillä he ovat muuttaneet
sinne jossa luonto ei kuki
lämpimät fiilikset eivät
tee ihoa kanan
lihalle vaan
kylmemmät, siksi
tunnetilat kannattaa säilyttää
lämpimän puolella
ennen ihmiset olivat
vähemmän
kieroja,
sillä silloin ei voinut
piilottoutua
kerrotalon uumeniin
suomen olumpiakomitea
teki syntisen päätöksen
heittämällä
kisapapin huit helvettiin,
sillä sinne olisi pitänyt
heittää komitean hyväkkäät,
jotka nauttivat itsestään
herttaisemmat ihmiset
eivät ole
kivikovia,
siksi he pystyvät murtamaan
mahdottomiakin
kaikki mikä on
ylimääräistä
on liikaa,
siksi he jotka eniten
säästävät,
väsyvät hoikkia aikaisemmin
ihminen on itsensä
näköinen
kokoinen,tapainen
alusta loppuun,
sukupolvesta seuraaviin,
rodusta toiseen,
sillä ne piirteet eivät sovi
muille luontokappaleille
hamas on terrorijärjestö,
siksi se on lopetettava ja
annettava tilaa demokraattisille
voimille,jotka itsekontrolloivat
itseään,
sillä muuten pahan kierre ei katkea,
ihmisten kärsimykset vähene,
vaan terroristiset
aatteet syvenevät
vapaus on sitä ettei
tule huomatuksi,
ankkuriksi tahi
katsottavaksi,
se on sitä,
että voit mennä tulla,
sanoa tahi olla sanomatta,
sillä vapaudella ei ole isäntärenkiä,
vaan henkinen minä, joka määrittelee
vapauden rajat
uljaimpia ihmiseä ovat he
jotka pystyvät polvistumaan
itsensä eessä,
sillä he tietävät että kaikki
vihoviimein
alkavat ja loppuvat itsestään
sodat loppuvat vain
sotimatta,
siksi
osapuolten täytyy istahtaa toistensa
viereen ja kysyä,
pystyisummekö siihen?
valloittajat varastavat ja
samalla synnyttävät
uusia
vastustajia,
heitä jotka ovat vahvimmillaan
seuraavien sukupolven jälkeen,
siksi minäkin kolmannen polven evakko
en luota venäläisyydessä muuhun kuin siihen,
että he pettävät,aina
kaikki maailman tavalliset ihmiset
ovat politiikkojen orjia,
lähempien ja kaukaisempien,
sillä ihminen on heille
pelinappula,
tyyppi jonka kautta he
valtuuttavat itsensä ylimmäksi
kysele useammin itseltäsi
kuulumisia,
toiveita ja muutenkin
ole hänen kanssaan
useammin,
sillä se avittaa arjen
tohinoissa
viralliset tilaisuudet
ovat
hetkiä
jolloin seisotaan
pystyssä, eikä nojailla toisiin
moisiin,vaan pönäkkänä seisotaan
leveässä haaraasennossa ja toivotaan
että tilaisuus siirtyisi vapaimpiin olomuotoihin,
lounastarjoiluun, ynnä muihin hetkiin joissa ei lauleta iänikuisia virsiä,
vaan nautittaisiin väljemmistä ohjelmanumeroista
putin kuulemma
tarjoaa ukrainalle
parhaimmat
turvatakuut,
toivon että siinä tapauksessa
ukraina valitsee
toiseksi jääneen
nautinnollisemmat ruokahetket
maistuvat elämänmyönteisesti
silloin kun on sopivan nälkäinen,
sillä nälkä valikoi juuri ne herkut
joista sinäkin tykkäät
ensin kannattaa
tutustua lähempiin,
sillä silloin ei tarvitse
perruutella pitkiä matkoja
jos ovet sulkeutuvat
elämmässäsi ei ole
yhtään
ylimäätäistä päivää
hetkeä,
vaan ne kaikki on mitoitettu
sinuun,
siksi älä hypi yhdenkään yli
nykyaika on pidempi
kuin
entiset
tulevat, sillä tänään
joudutaan aamusta alkaen
menemään tulemaan
yötämyöten kulkemaan
valintatalo hallitsi
ennenvanhaan
kadunkulmia,
nyt alepat,
joissa on
kiireisen näköiset
ikkunat,
kuntaasen valtsun ikkunoissa oli
sisäänhoukutus
hintoja,
eikä itsepalvelukassoja
elämä on luontorikkaampaa
kuin
ensimmäisenä päivänään,
sillä tänään lajivalikoima
on
itsestään luonnistunut,
runsastunut
pysyvämmät juurtuneet,
elinkelvottomat nuutuneet,
uusiksi lajikkeiksi jalostautuneet
työnteko on
viitsikästä hommaa,
sillä se tarvitsee toteutuakseen
motivaattorin,
sillä huvikseen se ei ala
toiset miehet ikääntyessään
rupee ajelee
moottoripyörillä,
toiset rollaattoreillaan,
jotkut keinuttelevat itseään ja
muistelevat,
vanhojaan selaavat,
naapureitaan vahtaavat,
jotkut taas menevät
entiseen malliin, askel kerrallaan
samat ihmiset menevät
jokainen aamu
johonkin,
minäkin,sillä olemmehan
hyvänpäivän tuttuja,
näköaistittavia
asun hiljaisen kadun
ylimmässä kerroksessa,
iäisyyttä kestävässä
taloyhtiössä,
siinä asunnossa jossa ennen minua
on asunut muitakin,
heitä,jotka ovat merkkauttaneet itsensä
historian kirjoihin
minä en ole
merkkauttanut mitään
mihinkään,
vaan ainoastaaan
pakollisiin, niihin joihin on menty äidin sylissä
syntymätodistukseen ja neuvolakortteihin,
inttiin menin junalla
tässä kaupunginosassa
nautitaan paljon
mielenaineita,
toiset kotonaan, toiset
terasseilla,talviaikaan
sisemmällä,
siksi he kadulla vastan tullessaan
kävelevöät laidasta laittaan,herkästi
kaulailevat ja muutenkin ovat estottomia,
sillä rapunpielet haisevat ihmiskuselle enemmänkuin
koirien,jotka eivät tee sitä kusemistarpeeseen,
vaan facebuukatakseen
tämän kadun asukkaat ovat
ikuisessa syksyssään,
poismuuttomielisiä,
siksi täällä ei kevät kuki
silloinkaan kun sen aika olisi
elämä olisi yksitoikkoista
jos sitä ei
värittäisi,
itselleen
sopivammaksi kuvittelisi,
siks älä taivu harmauksiin,
vaan piirtele mieles värikkään
nauravaks,semmoiseksi jonka kanssa
on kiva mennä nukkumaan
ihminen pysyy parhaiten
tasapainossa kun
nukkuu ja valvoo,
syö ja juo
tasaisesti,
eikä päästele itseään
epäkuntoon tekemättä mitään
politiikassa ei menestytä
päättäjien
asemassa,
vaan siellä missä
vastuita
vältellään, siksi populismin viitan
nykyiset hallitsijat ovat seuraavien vaalien
menestyjiä
vääryyksiä ei kannata
takoa
huomisiksi,
vaan sulattaa nykyisyyksiksi,
sillä siten ne oikenevat jokaisen syliin
jos elät vuodenaikojen mukaisesti
olet elämänvärikäs
luontainen hahmo
arjessassi
kaikessa,sillä sinun silmäsi katsovat
aina läsnäoleviin ja mielesi hyväilee
niitä sellaisenaan
itsenään, siksi tulet toimeen milloin ja missä
vaan
harmaat ovat hiljaisia sävyjä
olijoita,
eivät kiirehtijöitä,siksi
monet pukeutuvat niihin,
sillä niitä ei kukaan jahtaakkaan
vainoa,
sillä harmaa on kiihoton väri,
vanha ja hissuttelija,
jolla ei yhtään perillistäkään, eikä
muillekkaan osoitteita,
sillä se tahtoo olla ihekseen,
eikä yhtään värittyä
katselen usein itsestäni
poispäin,
sillä haluan nähdä
sellaisiakin,jotka eivät
muistuta minua,itseäni,
tavallisuuksiani,
häntä jota olen taluttanut koko aikuisikäni,
sekä muut velvollisuudentuntoiset,
vanhempani ja muut,
katselen siksi että haluaisin nähdä
enemmän luonnonlapsia,
heitä näitä niitä
luonnon omia kasvatteja joita ei ole koulittu,
sanojaan ja tapojaan harvennuttu,
jumalattomilla sivistetty,
siksikin katselen, mutta mutta myöskin siksi,
että tykkään vilkuilla ympärilleni,
sillä minun sielunsilmäni janoavat
taivaanrantoja,arjen touhkukkaita,
tahi laiskempii
kun korjailet elämäis
asentoi,
niin
jätä itsesi kokoinen
hetki paikalleen,sillä se
sopii sinulle
vaikeimmat asiat ovat
yksinäistyneet
siksi he ovat kovettuneet
mutkaisuksi väärittyneet
selittämättömyyksi vääntyneet
rikkaita ja köyhiä
ihmisiä ei ole,
on vain varjoja,kartanoita ja
nälänpuutetta,
hetkiensä kerjääviä, itsensä ihastuneita
tyyppejä, joilla ei ole edes henkisiä sisuskaluja,
siksi monet elämän vaatimattomat ovat kauniimpia
rikkaampia kuin koristellut hyväkkäät
on
elämänoikeus
masentua
itseensä kääriintyä,
mutta sitä ei saa jatkua
hetkiään enempää,sillä silloin
menetät seuraavat hyvät pahat, siksi
kun harmittaa,harmistu,kun oikein kovasti
kenkuttaa,anna klonskuttaa ja odota sitä hetkeä,
jolloin viheliäisemmät aatokset hiljenevät, itseensä
vaimentuvat, sitten voit huoletta pyyhkästä kaamokset ja
painelella
valoisempiin suuntiin
yhteistyö kantaa laajemminkin
hedelmää,
sillä se ei ole riippuvainen
yksistä käsistä,aivoituksista,
vaan monien muidenkin
toivonkikipinöistä,
hetkien näkemyksistä,
jotka aistivat enemmän,sillä onhan
heitä ainoata enemmän
joskus innostun
useimmiten
enemmänkin,
mutta enemmän olen tavallinen
vaikka sielunmieleni myrskyäisi,
sillä olen oppinut etten
voi puistella olemassaoloni
tiloja
kovatkin ihmiset heltyvät
hentoja nähdessään
heitä paijatessaan
siksi meissä jokaisessa
on mahdollisuus mihin
tahansa,
heilläkin jotka ovat syrjäntakaisiin
piilotettu
silloin kun olin nuori
oli kaikkea vähemmän
enemmän
riittävästi
niin mahtavasti että kerkesin
jokaiseen ja poiskin,
tänään on enemmän
vähemmän
muttei yhtään sellaista
johon menisin jokaisena viikonloppuna
tuontuosta
tulisin kaikesta täyteläisenä ja
maanantaisin
suunnittelisin seuraavia
kesän jälkeen alkaa
arki
kaikkineen
siksi mieli vanhettui
kuvakseen hahmottui,sillä
enään se ei huvittele
kurvittele
siel tääl,
vaikka olisikin hyvällä
päällä, joka säällä
tavallisina päivinä
tehdään
tavallisia, sillä erikoisemmat
jutut tarvitsevat
mielenlaatua joka hyppii
innokkaasti mielenpäällä
pulmikkaat jutut
ruostuvat
helposti,
siksi niitä täytyy silloin tällöin
ravistella,ottaa syliin ja katsella
niiden kanssa nykyisyyksiä,
jotteivat jähmettyisi sijoilleen
vaikeimmatkin
pulmat ratkevat pyörittelemällä
niitä
alhaaltä ylös
sieltä täältä, sillä vain siten löydetään
pienet valonpisarat,
joiden avulla pääsemme valoisempiin
hetkiin
kaikki syntyvät
ajallaan
nekin jotka vasta myöhemmin,
sillä elämä on
vuodenaikoja ja pitempiä, joissa
yhdet eivät pitkään elonsa rekeä vetele,
runkoaan kasvattele
korttansa taivuttele,
vaan seuraavat jatkavat ja sitten
heidän sukulaisensa,
puut ja ihmislapset ja muut ,
pientareillensa juurettuneet
tälläisenä päivänä
kin
on kiva olla suomalainen,
sillä olemme osa
suurempaa,
siksi eritys
kiitos ulkopoliittiselle
johdollemme !!
vähäpätöisemmissä ihmisissä
on
alkuperäisvoimaa
mahdollisuuksia
sillä he eivät ole hukanneet niitä
liihotellessaan kuten muut
hyväkkäät,
eteenpäinpyrkivät
hyviä päiviä on
mielinmäärin,
siksi sinun tarvitsee vain
ottaa askeleita,
sillä ne eivät itekseen tuu luokses,
vaan odottavat sinua, kohtaloittensa
kulkijaa
älä muumioidu elävänä
sillä se ei ole
värikästä
elämänhohtavaa,
siksi painele luontoos,
hetkiin joissa olisit silloin kun
muut eivät näe
elämä ei tarvitse voittajia
vaan selviytyjiä
heitä
jotka eivät toistensa verellä voitele
huomisiaan
sillä elämänvaltatiet ovat hohdokkaimpia kun
kaikki kulkevat
siksi rauha on parempi, kuin sellainen rauha
josssa molemmat olisivat etumaisina
älä kävele elämäsi
ohitse
sillä silloin ohitat
itsesi,
hänet jonka kanssa
sinun tulee jakaa niin
pyhät arjet,
kuin nurjat ja hyvemmät
jotta voisit olla kokonainen
maanantai
viikon ensimäinen päivä
aikainen sumuinen puhumaton
niinkuin minäkin,
töihin lähtijä
elämäni keräilijä,
mutta olemme,siksi päivänpeittokin
selkenee,työnkuvat valkenee,kaikki eessäin
viikottuu,tutunkuviksi hahmottuu
tänään olet
mitä olet,
huomennakin,
muttet enää sitten kun
valot sammuvat,
silloin kaikki on tyhjää
kiinalaisia on
monia
siksi he pystyvät olemaan
sielläkin joista muut lähteneet,
pystyvät alkuperäisetkin
uusiksi vahvistamaan
huomisiksi loistamaan
hyvinpäin olemaan
minun pitäisi enemmän luonnistua
enemmän
elämääni
pukeutua,hetkiini somistua,
eikä vain juosta kiireitten rinnalla,
sillä ne eivät loppujen lopuksi
kerkiä mihinkään
luonnolliset jutut ovat
jokapäiväisiä
mutta myös niitä joita et arjessas huomaa,
sillä ne ovat hetkenkainoja,
huomiota herättömättömiä
samoja jälkiä kulkemalla
kuljet
kaluttujen
mailla
siksi erkane omilleis
sillähä siel kaik on eessäis
aikaa ei kannata kierrättää,
vaan käyttää
silloin kun aamu
virkiää,
sillä aika on parhaimmillaan silloin
kun se on ajankohtaisimmillaan
suopursun tuoksu
metsälammen rannalla
hillasuon vierustalla,
huumasi mieleni
aistini
siksi pysähdyin
leiriinnyin,
vietin yön kanssaan,tähtisen yön,
jota purppuranväriset tuoksut
hyväilivät,tunhannet tunteet koskettivat
jossa hiljaisuuden äänet tunnelmoivat
eikä yhtään mitään ylimääräistä
yhtäkään,vaan ainoastaan suopursujen
tuoksu ja
yötaivaan tähdet jotka tuudituttivat
minut elämäni syvempiin
sattumilla on suuremmat voimat
kuin muilla
sillä ne eivät ole hikoilleet
aherrelleet
vaan tulla tupsahtaneet ja
kääntäneet tavalliset selälleen
älä takerru
pikaesteisiin
sattumanvarsisiin
eläkkä mihinkään
sillä ne ovat jämähtäneet
tiellesi lopenuupuneina
kun sinussa taasen on elämänilon
reippautta
huomisten hakuisuutta
arvokkain asia
elämässä on se jota
ei hylätä,
ei edes silloin kun
jätetään viimeiset
hyvästit,
mutta mikä
se ?
kylläset ihmiset
eivät kiirehi,
sillä hehän ovat
täyttyneet,
tosin on elämän
nälkäisten kanssa,
sillä heillä on arjenvirtaa
jonka patterreina ovat elämännälkä ja
jano
kun noudatat elämänohjeita
inhimillisesti
et joudu hakoteille
jos taasen vetäset päiväs
ohjekirjan mukaan
oot lopen uupunut jo eka
kurvis
tavalliset päivät eivät
ole elämänjyrkempiä
vaan ne jotka saapuvat
pitkän tasasen jälkeen
suomesta on
pian kuolleet kaikki
sotaveteraanit,
he jotka ovat kokeneet
ja aistineet sodan kauhut,
siksi yhteislunnassa nostavat
päätään sotakiihkoilijat,
he joita ei yksikään veteraani
ollut eikä ole
koskaan
ihmisiä nimitellään
yksilöiksi,
vaikka he ovat neliraajaisia
olosuhteittansa jälkeläisiä,
ympäristöpetoja,joita suojaa
yhteiskuntavastuut kollektiivisesti
mitä pidemmälle
elät,
sitä harvasanaisemmaksi
tulet,
sillä sun ei enää tarvitse
sanoittaa näkemääs
kun pidät elämäsi
värikkäänä
elämänrikkaana
olet jokaisen aamusi
onnellisin,päiviesi menevin
iltojesi tyytyväisin
öittesi tyynyttyvin
laitapuolenkulkijat
ovat
heitä jotka ovat väsyneet
elämänkiireessä uuvuttuneet,
kohtalolleen antautuneet,
siksi älä heitä syrjemmälle potki,
vaan tarjoa apuasi,
sitä elämänköyden pätkää jonka kummassakin
päässä on inhimillisyys
ihminen on alunalkujaan
leppoisa luonnokas,
sitten hänestä valjastuu
elämän itsetehty etuoikeutettu,
hän joka karsii kaiken
tieltään,
siksi hän vihoviimein
on yksin,
niin yksin,ettei yhtäkään
ihminen on
itsensä koristelema
luonnokas
lajityyppi joka osaa oikasta enemmänkuin
luonnon viisainkaan juurikas
siksi näemme luontokatoa
koemme ilmaston ääriilmiöitä,
jotka eivät ole ihastuneet luonnokkuuteemme
kun annat elämän
kaltoinkohdelluille
mahdollisuuden,
yllätyt,sillä usein he
pystyvät löytämään enemmänkuin,
hyvissä olosuhteisssa varttuneet
kun etsit hyviä
niitä näitä elämänkauniita
hetkiä tahi pidempiä,
älä ole ronkeli,
sillä usein vähäpätöisemmistä
kuoriutuu elämän
hedelmiä
herkullisempii
niitä näitä joita ilolla maistelee
myöhemminkin
vuosi vuodelta
elämä
käy tutummaksi
sellaiseksi jokapäiväisemmälksi
jollon vain mennään tullaan,
eikä istaheta puiston penkille,
elämänsä hetkille
ajattelemaan
seuraavaa suuntaa suunnittelemaan,
vaan mennään kuten eilenkin,
siksi elämä harmaantuu
itsestäänselvyyksisi sovittuu
kun elät hiljalleen
meluamatta
turhanpilviä kyntämättä
ihan
omassa
tahissas
luontois mahissa
elämäis juurilla
siellä missä mieli lauleskelee
mukavii laulusii
keho leppuuttelee ihteään
vankalla elämänoksalla
eivätkä
muutkaan pistä pahakseen elämän
virkeätä olemustas,
olet elämänonnekas,hän joka syntyy jokainen
hetki uudelleen,silloinkin kun muut harmaantuvat
joskus on hyvä
seisahtaa,
istahtaakkin ja katsoa
menneisiin,
hetkiiin jotka ovat jääneet,
sillä liian usein suljemme ovet
pysyvästi
trump ja putin tekevät
diilin,
venäjä ottaa palasen
sieltä täältä,
jenkit omilta kulmiltaan,
siksi seuraavat rajanylityspsikat
siirtyvät suomessa ja panamassa
avaruuden viimeistä kulmahuonetta
ei näy,
sillä se on perimmäisessä
kolkassa,
siellä mihin ei
auringon valokaan yllä,
siellä se on,
ihmiskunnan viimeinen olohuone
kiina tekee pian
kaikenmaailman
tavarat,
sillä siellä tuotetut maksavat
vähemmän,
mitään, ei edes sen vertaa että
kannattaa aamulla lähteä
töihin
mielikuvat pystyvät
maalailemaan
suuret pieniksi,
pienet ympäripyöreiksi,
siksi älä tee lopullista ratkaisua
niitten pohjalta
kadulla kuljevat ihmiset ovat
ohikulkevia,
tutun
näköisiä,
mutta eivät läheisiä,
paitsi he jotka
eivät ole tuntevinaan
uskon jumalaan,
sillä kaikki muut ovat haihtuvaisia,
olosuhteista riippuvaisia,
mutta kaikkivaltias on ollut iät ja ajat
minunkin rinnallani, vaikka on ollut lamakausia,
kaikenlaisia
epätoivoisia hetkiä,
hyviäkin,
niin hän on vain ollut,
eikä mennyt,kuten muut hyväkkäät
ihminen keksii kaikenlaisia,
mutta he eivät pysty elinaikanaan
siihen mihin luontopuu ja sen kaverit
pystyvät,
sillä ihminen jättää perinnöksi vain joutavansa,
luontopuu juurensa, joiden avulla seuraavat
viljelevät elämää
aika kypsyy hitaasti,
päivä päivältä,
mutta vihoviimeisenä aamuna
se huokasee ja siirtyy eilisiin,
niiltä
jotka eivät enää elämänkasva,
vaan luovuttavat
viinimarjat kypsyvät syksyllä,
niinkuin kaikki muutkin
luontoherkut,
siksi syksyisin näkee
onnellisia saapastelijoita
vastuunpakoilu ei sovi
suuren yhtiön
keskisuurelle
esihenkilölle,
sillä hän edustaa firman
jokapäiväistä toimintakulttuuria
kohtalonkukat kukkivat
milloin huvittaa,
eikä niitä tarvitse
hoidella,
parhaille paikoille
siirrellä, sillä ne kasvavat
olosuhteissaan
ihmiset kehittyvät
mitäänsanomattomiksi,
tyypeiksi jotka elävät mielialojensa
mukaisesti,heiksi jotka eivät siedä
vastatuulta,
vaikka sen jälkeen olisikin elämän
myötäsemmät vaiheet,
sillä ihminen on kesyyntynyt
turhan pantiksi
teolliset työpaikat
katoaa,
sillä tekoäly
ropotteineen hoitavat
hommat sukkelaan,
eivät lakkoille, eivät valita
työolosuhteistaan,eivätkä muutenkaan
ole ihmisten näköisiä.tapaisia.
syksyn tullen maaseutu autioituu,
yksinäiset erottuu,
harvat jäävät,
tyhjät läävät,
linnutkin
etelään liidelleet,vain talvenkestävät jääneet,
minä ja piha varis,
oravanpoika ja riekko jänis
en ole allapäin,
vain hyvinpäin,
sillä nyt jäljelle jääneille
on tilaa,
läävässäkin asustaa tyhjän unelmat,
peltosaroilla luonnon alkuperäisemmät
kaupungissa käyn
kun joitahin puuttuu,
en huviksein, sillä siellä rupee
kutittamaan,
päänuppi humisemaan
peräkylän antti toi aasian rannoilta
itelleen seuralaisen,
pienen ja kauniin hennon
tiun
minä en välitä hennoista,
sillä niitä täytyy ruveta myöhemmin
tukemaan,
niitä ja niihen sukulaisii,
siksi asustelen mielelläni
hallikoiran kanssa ,
sillä sen vähät mitä se haukkuu
kestän kyllä, sillä ne ovat elämänääniä
ihmisen on kuljettava
eteenpäin,
vaikka samassa asunnossa asuisit
koko ikäsi,
sillä jos et muutu,
tavoittele seuraavia,
jäät kotisi vangiksi
uskonnot haalistuvat,
sillä papit maallistuvat,
siksi ihmiset nykyaikaistuvat,
laajemmiksi varttuvat,
mutta köyhimmiksi kasvavat,
sillä heiltä puuttu
hyvä paimen, tuo saatannallinen jumala,
joka piti heidät kohtaloittensa
orjina
ihminen ei omista mitään,
vaan on niiden
väliaikainen,
olemassaolonsa aikainen
hallitsija,
sillä kaikki mitä maa päällään kantaa
on luotoäiteen omaisuutta, eikä hän testamenttaile
niitä,mitään kellekkään, vaan antaa avaimet käteen ja
toivoo ettei omaisuus kärsisi surempia
ihminen on syntisen
hyvä tyyppi,
elämänmyönteinen,
pää kallellaan kulkeva
rakentelija,monen jutun tuumailija,
hummailija ja vihoviimein kaiken
ohikulkija, siksi he pärjäävät
elämässään,
eivätkä kuole sukupuuttoon,
vaikkeivat solmi avioliittoo
tölkkien keräilijät ovat
elämänrikasta
porukkaa,
sillä jokainen tölkki tuottaa
heille enemmänkuin
heille
jotka ne kustansivat,
itseensä tyhjentivät
katujen kulmille heittelivät
nykyihminen on
haavoittuvaisempi,
kuin aikaisemmat,
sillä he ovat pehmenneet,
mukavuudenhaluisiksi alistuneet,
putipuhtaiksi pyyhkiytyneet
ihmisen hyvinvointi
loistaa mielen
päässä,
siksi se näkyy ja välkkyy
heikoissakin hetkissä
ihminen on sopiva
itselleen silloin
kun mikään
ei kiristä,
eivätkä entiset
tulevat huohota niskassa
jos joudut asettelemaan
sanasi,
etsimään
kiertoteitä,
olet hetkessä joka ei ole
huomisen kestävää
älä eksytä itseäsi
itsestäsi,
sillä silloin elämässäsi on
kaksi harhailijaa,
jotka etsivät toisiaan
älä etsi epäonnistumisiin
suurin
syntipukkia,
pienintäkään,
vaan aloita uuden rakentaminen,
vanhoja väistelemällä
ihmiset jotka pystyvät
elämään
tasaisesti,
ovat tyynenkukkija,
heitä,
jotka eivät hätkähdä
pirujakaan
eilinen, tämänpäivän
alkajainen,
josta juurennun ,
siksi olen puoliksi
aikaisempaa,ennenkin elänyttä,
aikoja,. jotka eivät enää kiirehdi,
vaan katselevat ja heiluttelevat hyväntuulen
viestejä
syksy on arjen
ensimmäinen päivä,
vuodenaika jolloin ei paljon
puhuta,vaaan kerätään suven jättämät,
mennäään,vaikka hitaammin
elämänrikkaat ihmiset tyytyvät
vähään,
itsensä kokoisiin,
siksi he näkevät,
tuntevat ahneita enemmän
ihmisen pitäisi osata
huilia,
sillä vain siten jaksat
seuraaviin,
koska vain siten hymyillen
tyynyllesi
tyynytyt
aina on riittävästi
aikaa,
silloinkin kun
tiimalasin viimeinen murunen on
laskeutunut,
sillä sen seuraava hetki avaa ovensa
myöhästyneille
talveksi ihmiset kerääntyvät
lähelleen,
suvihetkinä
kauaksi kaikista,
siksi maaseutu kuhisee kesälllä heitä joita
talvisin ei näe,
edes samassa rappukäytävässä,
asutuskeskusten ruuhaisimmissakaan
rappukäytävissä
katselen syksyn
kauneutta,
sen pienempiä suurempia,
katson ja aistelen, hymyssäsuin
maistelen
luonnonmarjoja, puutarhani tuotteita,
niitä näitä, joita luonto tarjoilee, siksi
en siirtele ympäristöni järjestelmii,
vaan kaiken olla omilla sijoillaan, niillä
joihin ovat juurtuneet
syksy on
hetkensä pisaroita,
hetkiä
jotka eivät hymyile, vaan leijailevat
talveaan kohti,
siksi äänet vaimenneet,
paitsi
ukkosenjumalan jyrähtelyt voimistuneet,
sillä kukaan ei kuki,
ryhdikkäästi kurkottele,
itseään enemppin tavoittele, vaan ovat
pystyssä kuin nuutuneet,
innottomiksi muumioituneet
rahalla on valtava
voima,
mutta se on mitätöntä
silloin,
kun inhimillisyyden suurempia arvoja
kaivataan,
sillä niitä ei osteta rahalla vaan hyvällä
tahdolla
älä osta hyväksyvyyttä
äläkkä tervehdi
tekopyhyyttä,
sillä ne
ovat
petosta, helvetin iljettävää kaksinaamaisuutta,
sitä ominaisuutta jota maailman kirkkaimmissa
hallituspalatseissa viljellään, huomisille syöteään
putin ja trump
haluavat nobelin rauhanpalkinnon,
sillä ovathan he monen sotarintaman
arkkitehtejä,
häpeällisten rauhanehtojen
hahmottelijoita,
varkaitten suojelijoita
puolet vuorokaudesta on
joutilasta aikaa,
niitä hetkiä,
jolloin voisit
ihan hyvin hypätä unelmies matkaan ja
ratsastaa sillä reissulla kaikki
mukavat,
myös ne joita et ole unissasikaan
nähnyt.kokenut.
arjessasi tavannut
kiireenkin keskellä olisi
hyvä istahtaa
pikkasen vähäseksi,
sillä siten
et ajaudu
vastatuuleen
monet merkittävät
syntyvät
sattumilta,
toisten juttujen
täytteinä,
siksi niillä ei ole menestyspaineita,
vaatimuksiakaan,
vaan hetkiä jotka kasvavat
käyttäjiensä hyppysissä
vastakkainasettelut
ovat epäreiluja kummallekkin,
sillä ne ovat syntyneet ja eläneet
erilaisissa olosuhteissa
jotkut asiat syntyvät
luonnostaan,
toiset eivät
mitenkään,
koska niillä on suurempi tahto
kuin kutsujillaan
ei ihminen itsessään
ole elämän
korree,
vaan hänen tekemisiensä
aatteet.vaatteet.
sillä vain ne pukevat hänet
elämän kestäväksi,
muitten ihailtavaksi
ihminen on luontonsa
asiakas,
tyyppi joka ei tyydy vähempiin
enempiin vaan porsastelee ja
jättää laskut seuraaville
sukupolville
liian päteväksi ei pidä
itseään nimittää,
sillä tosipaikan
tullen tarvitaan
muutakin kuin
uhoilua
aikuisten läsnäolo rauhoittaa,
sillä silloin turvallisuuden
tunteet vahvistuvat,
siksi on hyvä jos
juhlat ja äänekkäämmätkin partyt
olisivat kaikkien yhteisiä hetkiä
talven tullen hetket hiljenevät,
päivät lyhenevät,
yöt pitenevät,
ajatukset lämpimiin
sukittuvat,
sillä luonto on pukeutunut
talvisiin,
hiljenneet juurilleen,
eikä enään yhtään kevään
ääntäkään, jotka saisivat
vähäisemmätkin
syntymään,
luonnostaan kasvamaan,
elonsa silmuja avaamaan
syksyn värit
koristavat mieleni
seinää,
kaikkea näkemääni,
sillä värit koristavat elämän
harmaatkin,
nekin jotka viattomina syrjemmällä
viihtyvät
joskus on myöhemmin
kuin
nykyisyys,
etäinenenkin, sillä se on
hyljätyn sana,
siksi en käytä sitä
silloinkaan kun siirrän jotakin
tuonnemmaksi
älä ole puolikas kellekkään
millekkään,etenkään itsellesi,
sillä puolikkaat ovat aina
puolet vähemmän
kaikkiin ihmisiin ei voi
luottaa,
sillä monet eivät ole
heitä jotka pysyvät
sanoissaan silloin, kun elmäntarjotin
on
houkuttavimmillaan
syksy on sadepisaran
kokoinen,
hetki ja sitten talvi,
hiljainen, siksi elämä ei
kuki,vaan valmistautuu hetkiin
joiden yli on mentävä, jotta näkisi
kevään ensimmäisen
ilmastomuutos on
totisinta totta,
yhtä totta kuin,
se että sukupolvet vaihtuvat,
toisiksi kasvavat, siksi kaikki
ei ole lopun tulevaisuutta, vaan uusien
alkuja, niinkuin koko maapallon kehityshistoria
todistaa
sillon on hyvä jos ihminen ei tarvitse yhtäkään virastoa, yhtäkään lupalappua, koska sillohin ihminen on luonnollisimmillaan, semmoisena yr...