ahavoitu...

Virheitäni siivosin,
sanojani
tasoittelin.
sovittelin altakulmien,
tunsin, kuinka toisin
voisinkin olla.
Elämäni on kummallista,
ainaisesti
touhuamista,
usein ikävyyksiä
hihoissani.
Olen yrittänyt toisinkin olla,
mut
minulta loppui
happi,
elämäni
hymy.
Siksi vaatteissani pysyn,
toivon,
etten
ahavoittaisi
sieluasi.