huomisen taimen...

ihminen joka karsii ympäristöstään
ilon,
näkee oksattoman
lähipiirin,
semmoiset elonhaat,
joissa ei muurahainenkaan
viihdy,
ei elollinen mielellään,
paitsi hän,
jolla
ei huomisen taimentakaan

muurahainen...

muurahaista huvittaa,
muttei se ääneen naura,
sillä ihmisillä
on
kiire,
eikä sitä tohdi
sammuttaa

osansa...

ihminen ei kaikkea tarvitse,

osansa vain          

   jos hän siihen tyytyy,

hänellä jää aikaa

elää

politiikko...

politiikot ovat
turhakkeita,
heitä elättävät äänestäjät,
jotka viisastuessaan
toisin
äänestäisivät,
ja itse toimeen panisivat...

helevetin komia nainen...

helevetin komia nainen
kulkee pöhyttyneen
miehensä rinnalla,
hän tuntee
menestyksen
valat

kuu ei erottele hoikkaa tahi
menystynyttä,
se antaa varjon,
joka jäljestään
päättyy

oon oppipoika tienpientareelta,
mutta mulla on
kaikki rokotukset,
joita ei kaikilla hoikilla ja menestyvillä
lie,
sillä
helevetin komia äiteetäni ei
pöhöttynyt pintamies
saatellut

umpiluuta...

miten helvetissä minäkin oon syntynyt
tähän syyspimeään,
vaikka on
heinäkuu,
miten on mahdollisa,
että ihmiset on umpiluuta

menestyneet ihmiset...

menestyneet ihmiset ovat
useasti epäonnistuneet,
luonnolleen
kumartaneet,
siksi
heillä on
enemmän

hiksin vonksin...

ei aina kannata olla
hiksin vonksin,
eikä ainakaan
eriparia minkään jutun kaa,
sillä se ei johda
kummempaan,
sillä hyväkin idea on alkuunsa
mitäänkelpaamaton,
mut,
kun sitä yhdessä
tuumaillaan,
siitä kehittyy
yhteinen

tuttiaan ikävöi...

ihminen voi hyvin, jos
osakseen saa,

voi muutenkin,
mutta silloin
luontoäitee hoitelee,
  ihminen on on kesken syntynyt,
sillä hän ei huomista
tavoittele,
vaan
tuttiaan
ikävöi

pöytä...

katoin pöytäni,

kaulitun liinan siihen taitoin,

maljakossa komiammat

niittyn kukkaset

en ketään odota,

katoin pöydän

eletylle ja tulevalle,

katoin sen

puhtaalle pöydälle...

huomiset...

jos huomisein tuntisin,
kiertäisinkö sen vai
menisinkö sinne heti?

tulevaisuus on mahdollisuus,
sen eläminen etukäteen
ei antaisi mahdollisuutta
hyviin uniin

eiliset taas on kerran eletty,
sinnekkään ei
kannata hamuta,
sillä eihän silloin sitä
huomistakaan

kesäkuu...

kesäkuu
loppuu,
ennenkuin
heinäkuu alkaa ja
silloin on suvinen maa,
ilta ja aamujen alut,
heinäkuussa syödään jäätelöitä,
joista suu saa viilentävää  mieltä,
jotta pärjää hellesäässä kuivinsuin

kierrät...

kierrät sukulaisesi kaukaa,
et ovelle kerkiä,
sillä
olet paremmissa kuosissa,
niissä vehkeissä, joissa ei ole sukusi
nimeä

joutomies...

joutomies valittaa,
kovasti kaikesta
narisee,
   joutomies, jolla on aikaa,
elämätöntä aikaa,
jonka hän valittamalla elää,
tyhjänpäälle naurahtaa,
hän on
sukusi kallein syntynyt

meri..

meri on kylmä.

sen vaahtopäät eivät itke,

vaan

haluavat sinut mukaansa,

sillä on syksy,

jolloin majakan valot vilkkuvat,

tähtitaivas elää ja kuutamo näyttää

unelmille mainingit

maanmatonen...

maanmatonen menee omia
menojaan,
ei pysähdy,
vaikka hälle juttelen,
lykkään sormeni se eteen,
mutta kiertää,
kaukaa kiertää,
siksi minusta tuntuu,
että maanmatoset vain odottavat minua,
eivät halua
elävältä kaluta

syrjään tyrkätty...

syrjään tyrkätty,
mäkiä vasten tallottu,
syyspäivän sateisin alakulo,
semmoinen olo nyt mieltäni koettelee

kesäteatteri...

kesäteatteri,
paikallisin perhonen,
joka kesäisin herää,
ilomieltä ympäriinsä liehuttaa,
hymyhuulia hymyilyttää, sillä kesäperhoset
liehutteletvat nyt suomen suvessa, kukkasten tuvassa

itunen...

pienet hetket kumartavat
syvään,
niin syvään,
että suuret hetket niistä
aukenevat

kaikki saa alkunsa itusesta,
pienestä hetkestä,
joka
maailman ääriin kasvaa

onnen kulkulauta...

onnen kulkulaudalla ei voi
kahvia juoda,
se läikkyy,
siksi
sitä täytyy
torilla ryystää,
elämän torilla, jossa on pilvinpimein
kanssakulkijoita,
jonkun tunnet sivumennen,
mutta muut ovat
käymäntiellä

laitamaat...

elämän laitamailla ikäni
kulkeneena
poimin esimmäisen
luonnonkukan syliinin
jonka tapasin,
tämä ihmetteli,
sillä ei sitä kukaan ollut
syliinsä ottanut,
   ihmettelin,
sillä hänhän on
elämän enkeli,
se, josta hyvämieli
kumpuaa

unimaat..

aamut aukaisevat päivän,

joka iltaan johtaa,

iltaan,

jolloin on aika hyvät yöt

peitottaa,

unimaille makoisille

matkustaa

kohtaaminen karhun kanssa...

ensin katsoi karhun poika,
sitten sen emo ja sitten
minua vietiinkin,
sillä olin
tullut korhuperheen tiluksille,
tuolla iloisessa itä-suomessa,
rajavaaran kylässä,
jossa luontoäiteekin
vapaapäivinään aikaansa
kutoo

mulle ei käynyt hassummin,
ikimännyn alaoksalle
karhuemo
nakkas,
siinä valat vannoin ja emo
niihin suostui

karhuemo jätti kannon nokkaan
runosen,
jnka sisimpääni talletan,
sillä se on kirjoitettu karhunmielellä,
luontoäiteen sydämmellä

itseni...

herään levänneenä,
kello käy viellä aamuyötä,
mutta linnutkin
innollaan laulelevat,
sillä ovat jo poikasia,
pienenlinnun kokoisia,
suuren elämän alkajaisia,
mutta
minä,
ikivanhan nuori,
sillä minullakin on poikaset,
lapset ja heidän lapsensa
ja
ennenkaikkea minulla on
itseni

synkänmielistä...

ihmiselle on paljon mahdollista,
myös rakkaus ilman
tunnetta,
se on
synkeänmielistä...

vaipuu..

ihmisen elo on kuiskaus,
aamusarastuksen kirkkaus,
joka iltamyöhään
vaipuu

ajan kanssa...

eihän ihminen ole toistaan
kummempi,
toiset vaan kohentelevat
itseään,
kun taas toiset
antavat ajan kanssa

huokealla eletty..

huokealla eletty elämä

jättää

pesämunaa jatkolle,

sillekkin ajalle,

jolloin kukat kukkivat ja perikunta

hikisin käsin

perintöä vartoo

väärät lannoitteet..

ihminen asettuu elämään

paikkaan,

mihin ahteri

mahtuu

nykysuuntaus johtaa

asutuskeskuksiin,

sillä siellä ollaan

palveuitten parissa,

joko

kohteena tahi

palvelijana

maaseutu ei elätä edes

jyvää,

sillä se on lannoitettu

väärillä asenteilla,

jotka eivät ole suopeita

heillekkään....

kirkonkylä...

kirkonkylässä kulkee
aika,
sekin hitaasti,
sillä mitäpä sekään kiirehtimään,
sillä onhan se
viimeinen viipyjä

päättäjä...

päättäjä,
joka ei ole roskalaatikoissa nukkunut,
syönyt jo kertaalleen
syötyjä,
eikä vaateta itseään entisillä uusilla,
hän ei tiedä elämästä muuta, kun
oman
hyvässä...

ahneen näköinen...

ahneen näköinen
ihminen hyppii tasajalkaa,
muttei
hymyile,
sillä se katsottaisiin
aneluksi

luontoäitee...

ihmisellä on monia
puolia,
etu-ja takapuoli,
sivut ja ulkokuoret,
sisätilat ja muinaiset mietteet,
mutta
ihmisellä ei ole ikihongsan
luonnetta,
sitä, josta luontoäitee tykkää

luonto kukkii..

luonto kukkii,
vaikka ihminen talloo,
kitkee ja
tekee moottoritien,
luonto kukkii,
sillä sillä on syvemmät juuret

korkeammalla

lappi on korkeammalla,
kuin
ihmisten asuinsijat,
lappi on korkeammalla,
kuin
aamuaurinko, joka kuuta kiertää,
tunturin toista rinnettä kiipeää,
mutta
lappi on alempana,
kuin
lapin laulu, jossa kaipaus tuntureita
kiertää

samantoinen...

ihmistä voi ladata,
kuten puhelinta,
mutta
ihmistä ei voi
samantoiseksi vaihtaa,
vaikka kuoret ehostaakkin voi

jäteastiat...

jos joka tönössä olis
jäteasatiat,
ei
tarttes pussukoitaan tienposkiin
rahdata

kesäiset päivät...

kesäiset päivät ovat

aamunsarastuksilla sivelletty,

hämähäkin seiteillä vuorattu,

siin aamukaste luo viattoman

mielen,

jolla on mahdollisuuksia

hymysuin päivää paistatella

muistelet...

muistelet,
koska olet elänyt,
haaveilet,
koska et ole viellä sinne päässyt

joutavat hetket eivät sytytä,
niillä on uninen mieli ja
ryppyinen otsa

kuljen auringonvaloa kohden,
silloin pääsen
elämään

arvoni koko...

metsässä tuoksuu rauha,

siellä näen suurempaa,

sammaleet hyväilevät jalkojani,

mäntypuun läheisyys on petäjäisen vahvan

     turvaisaa,

siellä en tarvitse esittää,

en koreuttani voimistaa, sillä

siellä  kokoni ymmärrän

elämä on mahdollisuus...

elämä on aikaa,
jolloin koetaan ja nukutaan,
herätään ja tunteillaan,
elämä antaa paljon mahdollisuuksia

elämä alkaa ja loppuu,
kun
aika ehtii,
silloin,
kun luonto herää ja talveen
saapuu

riihen katolla varis tanssii,
riihen,
joka on ollut monien
elämien näkijä ja lähtijöiden
saattaja

mitätön...

olen mitätön sinulle,
mutta itseni kanssa tulen toimeen,
en
tarvitse kuvaasi,
enkä lupaasi,
sillä mieleni on vapaa

uhmakas...

uhmakas käytös on
heikkoa itsetuntoa,
vahvasti tunteva tietää
sanojensa kuuluvuuden

silmää tekevä..

ihminen on luomakunnan
silmätekevä,
mutta ei kovin
vieraskorea...

äly...

äly on luonnonlahja,
se ei ole kirjaimia tai
laskentataitoja,
siinä ei ole mitään järkeä,
siis
älyssä

jokapäiväinen elämä...

jokapäiväisestä elämästä ei voi
jättää yhtään pois,
jokapäiväinen elämä tarvitsee
jokaisen päivänsä

vanhenevat...

jotkut ihmiset vanhenevat
toisia herkimmin,
    mieleltään,
toiset ovat ikinuorina vaikka
jo koputettais,
jotkut syntyvätkin
lukot suljettuina

salpa-asema..

ajan juuri peruskorjattua 6-tietä,
salpa-asemalla pysähdyin,
kävelen historiaan,
kumarran
poteroon

olen kuullut ja lukenut,
olen osallisia tavannut,
mutta
nyt
tunnen
poteron syvyyden

jatkan matkaani,
vapaana,
kiitos poteroiden
sankarit

Työmies...

Työmies tuntuu turvalliselta,
Ihmiset,
Jotka tekevät jotain muuta,
Joutuvat selittelemään,
Työmiehen ei tarvitse

Puoliyö....

Kello on melkein puoliyö,
Nyt käki nukkuu,
Mutta illalla se kukutti
Kunnolla,
Kuuntelin tarkoin,
Sillä siinä on kesämeininkiä,
Semmoista ei talvipakkasille
Kuule

Hep hep hellurei...

Ihmisen pitäisi sanoa joskus,
Hep, hep, hellurei,
Ihan huvin vuoksi,
Sillä elämä täyttyy liialti
Hymyttömistä sanoista

Roihu...

Ajatus on liekki,
Joka tuulta saadessaan alleen
Muuttuu
Toteutuksen roihuksi

Omatunto...

Omatunto on kaikilla,
Toiset ovat sen hiljentäneet,
Monet
Elävät sen säätelemällä ohjeilla
Omatunto on aina
Lähempänä,
Kuin
Maallinen tuomioistuin,
Siksi se on myös edullisin

Tohtori...

Pääsit elämässäsi tohtoriksi ja
Rahojen kuninkaaksi,
Et niitä ilmaiseksi saanut,
Vaan annoit niille kaiken aikasi

Mut
Yhtä jäit paitsi,
Rakkautta

Tuttu...

Tutuksi ei voi tulla
Tutustumatta,
Mutta lähelle tuttuutta pääsee,
Kun
Sivusta tutustuu

Kala...

Ihminen mielellään onkii,
Onkii entistä ihtiään,
Sill ihminenhän oli
Ennen tätä vaihetta
Kala

Entiset runoilijat...

Entiset runoijlijat ovat
Kuolleet,
Mutta
Kukkaset elävät

Ikäihminen...

Jos ihminen ikäihmisenä syntyis
Olis lapsuus edesä ja se saattaisi
Kummasti
Vanhuusväestöä tervehdyttää,
Sotepalveluja keventää,
Mut
Tietysti
Neuvoloisa olis taas ahasta

Turha..

Turha ei ole välttämätön,
Mutta sitä
Tarvitaan
Tärkeyksissä,
Sillä muutenhan nekin ois joutavia

Kuu ja ihminen....

Ihminen kävi kuussa, muttei
Mitään nähnyt,
Vaikka kuu on täynnä
Elämää

Ihminen on tottunut kovaan
Huutoon ja sotimiseen,
Ihminen käy
Kaupoissa ja puhelee
Äänekkäästi,
Kuussa
On
Toisin

Kuussa ihminen ei ole
Samanlaisessa koossa, kun
Me täällä maapallolla,
Kuussa ihminen on
Läpinäkyvää,
Jos sormella tökkää,
Ei tunnu missään

Käen poikaset..

Moni ei asu itsessään,
Vaan tutuissa ja ventovieraissakin,
Ovat kuin
Käen poikasia,
Ja poliittisesti aina tyrkyllä,
Heidän vuokseen politiikka on
Kieroutunutta ja kyllästyttävää,
     äänestän virkamiehiä,
     Ovat harmaita, mutta osaavat
Edes alkeet

Unenpuute...

Unenpuute haukotuttaa,
Mutta myös
Tylsyys ja
Hapenpuutekkin

Näin on..

Näin on,
Vaikkei
Olekkaan...

saimaa...

saimaa on sinivetisin järvi kotomaan,
siellä laineet lainehtivimmat,
norpan kotikin niemennokissaan,
saimaassa on isänmaa,
se mun
kotoni,
vaikka
elän laineilla toisen lahden

bobeda...

synnyin savossa,
siellä oli siihen aikaan
metsätyömeihiä ja autoina oli
bobedat

oon muuttanut,
eikä metsätyömiehetkään entisiä ja
bobedat museoissa savuttavat

tänään ei ihmiset nälän karkottamiseksi
töitä tee,
eikä
tarvitse autoakaan omistaa,
tänään
ihminen on
muunmaalainen

kivijalkakauppa...

hyviä mieliä ei nähdä
verkkokaupoissa,
ne tavataan
kivijalkakaupassa,
mut
myymäläautoissa eniten
mukavaa mieltä ja ilmaiseksi

varkain..

ihminen on kotoisin jostain,
mutta ankkuroituessaan
nykysijoilleen
hän esiintyy
omistajain elkein,
vaikka varkainhan hän vain

vauhdikasta menoa...

jos nupissa ei oo
ajatuksia,
silloin on kevyt ja hymyilevä
mieli,
semmoinen rento ja lauha olotia,
mut
jos nupissa
ain
soi
se tietää vauhdikasta menoa,
ees ja taaksepäin

elämä on edullista...

elämä on edullista,
ikkunaverhonraosta
kurkistamista,
elämä on paljon pikkuisia rahoja,
joista toiset
isoimmiksi kerääntyy,
jotkut ihan pois jättäytyy

oon karhun kanssa paininut..

oon karhun kanssa paininut,
siinä oli kaveri helläkätinen,
väänteli ja käänteli,
mut
sitten heitti
männyn oksalle,
olin
hyvilläin

formulat...

kahden tunnin kuluttua alkaa
formulat,
kahdeksan tunnin päästä
kesäloma,
sinne kulkeudun kuutostietä
pitkin,
iloiseen itä-suomeen,
rajavaarankylään,
jossa vel kallukka asustaa,
siellä
parsimme tuota mun
27 vuotiasta kulkijaani

savonlinnassa ei voi ollakkaan, kuin
huvin vuoksi,
siksi sekin on
mieluisaa

mänt laturi, tul startti...

autosta mänt
laturi,
tilasin sen,
mutta startti-moottori tuli,
kirrota pärräytin,
mut
pian huomasin,
että ostos olikin paikallaan,
sil
startti olis hetkellä millä hyvänsä
pamahtanut

joskus tunnnen,
että on minuakin
viisaimpia,
kiitos siitä

ötökkä...

jokaisessa ihmisen sisuksissa on

ötökkä,

semmoinen

ötökkä,

joka laittaa ihmisen höpertelemään ja

menemään

julkisille paikoille

päivettymään

huolenpito..

ihminen,
joka kokee itsensä
enemmäksi,
kaipaa huolenpitoa

uusavuttomuus...

ihmiset ovat uupuneet

uusavuttomuuteen,

he ovat lähikauppojen turvaverkko,

mutta muuten elävät vain

vessan ja keittiön välisellä

kiitoradalla,

jossa ei ole ohitusmahdollisuuksia

perusihminen...

perusihminen on
lenkkimakkara näköisiä
muut
kuivakkaat tyypit on itikoitten
kuluttamia

äksy akka...

maaseudulla asuvalla ukolla täytyy olla
sitkus luonne ja
äksy akka,
muuten
kaupunki kutsuis

maakunnan kansanedustaja...

kaupunki on ihmisiä
joilla on
menneisyys ja tallinnan laivat,
he ovat myös tutustuneeet
joukkoliikennevälineisiin,
joita
maaseudulle  jääneillä  ei ole,
mut
he kerran pari
vuodessa tulevat
näitä komeuksia
ihastelemaan,
samalla, kun käyvät tapaamassa
maakunnan kansanedustajaa eduskunnassa,
jossa
tätä ei kuitenkaan tavata, vaan hänen suulaan
sihteerinsä ja sekin on hyvästä,
sillä hänhän  ne jututkin hoitaa tai on hoitamatta

ruisrääkkä...

ken on kuullut
ruisrääkän,
hän sitoo paitansa ylänapin kii,
sillä kumpikin on
extreemiä
   alastoman viljavanviljapellon
äänekäs kuhertelija
lauleskelee
korkealta ja kovaa,
siksi nappi paidalle tukea suokoon

tanssiva kärpänen..

tanssivaa kärpästä ei huimaa,
vaikka
se
lampunvarjostimessa
heiluu,
sillä hälle on samantekevää
mitenpäin keinuu,
koska
tanssinsa tuo ain
jaloilleen,
ellei kärpäslätkästä saa

iso-isä...

ikuinen paikkakunta on vuosisatojen
iso-isä,
siellä on aikaa jota ei enää ole,
saranatkin ovat huopatossun
varresta tehty,
saranat jotka aukaisevat maakuopan oven,
jossa
ihminen eli porkkananvarsissa,
jotka hän sinne talvea varten sinetöi,
siellä perunat ja muutkin juurekset
laareissaan

ikuinen paikkakunta oli torppa,
savusauna ja
maakuoppa,
joita komisti vinttikaivo
läävän sivustolla,
siellä se iso-isä meitä
ajatteli

savolaisukko...

ihminen ei ole
alkuperäisteos,
ihminen on jatkuvaa väärennöstä
sillä alkuperäinen ihminen oli
kaunismielinen ja lauhkealla
puhetavalla haasteleva
savolaisukko

kulkurit..

kulkureita ei enää entisajan malliin
näe,
sillä he autoilla menevät,
mustalaisetkin ratsunsa
mersuihin
vaihtaneet

hyvät politiikot...

hyvien politiikkojen kanssa ei voi
puhua,
koska eivät pysähdy,
vain pahat seisahtavat
ja
tankkaavat

nukahdan..

unelmilla ei ole jalkoja lainkaan,
siivet vaan,
kantavat siivet,
jotka unelmia kantavat,
kantavat niin kauaksi,
että
nukahdan ja
alan rakentaa unelmaani

kulleron kukka..

kulleronkukka on lapinkukka,
komia on kukkansa joen uoman,
se uoman kauneutta lapia hurmaa,
siin on tarujen salojen unelmoiva valo,
en sitä ohittaa voi,
puhun sille ja kauneutta vastauksesi saan
ja
sillä matkaani jatkan lapinmaan, tuon karujen
kohtaloitten tuntureitten kotomaan,
siellä missä riekko rintaansa rapsuttaa,
lapinpöllö kaukaa kuiskuttaa, mis äänikin
kauas kuuluu ja sillä on merkitys,
lapinmaassa ei kukaan turhaan haastele

olen pieni..

olen niin pieni,
kun suuria katson,
käteni voimatomat,
kun ahkeraa ihannoin

katson luonnon heiluvia puita,
silmäni laineilevat viljaniityllä,
kuohuvissa koskissa ja virtaavissa purosissa

silitän koivun kylkeä,
halaan ikipetäjää,
teen pajupillin ja sillä viheltelen onneni aikaa

aika..

aika ei saata,
se antaa tilaa,
se  tikittää kun alat,
mutta jatkaa vaikka väsyt
   kaikella on aikansa,
kauemmat ja hetkensä,
niillä ei ole hintaa,
eikä tunnetta,
ellet sinä niitä tee

onkimies...

vesipisarat pomppivat lammen pinnassa,
on harmaan kaunis sadesää,
hetki ennen iltaa,
hetki,
jolloin onkimiehen onni ilmestyy,
ongenkupu pinnanalle uppoaa ja sieltä
kormyniskaiset ahvenet nousevat

itikat onkimiestä piirittävät,
nenänpäästä nipistävät,
mutta tällä on onnen hetket,
eikä sitä itikat muuksi muuta

hanasaari...

ruotsi antoi suomelle 50:vuotis lahjana,
velat anteeksi ja niillä
anteeksi annetuilla rahoilla
rakennettiin maailmankuulu,
hanasaaren kongressikeskus,
kiitos naapuri.

pian täytämme puolet enemmän,
sitä kuuluisi isosti jyhlia
hanaholmenissa

kasvissyöjä...

jos ihminen olisi
kasvissyöjä,
kuten hevonen ja sen varsa,
niin
laukalle menisimme
ja paskamme tuoksuisi yhtä
hyvälle

puolustautuu..

vain ihminen pystyy suojelemaan
itseään,
kaikki muut
juoksevat karkuun

sijani...

en huomisesta muista mitään,
vaikka edelläkävelijänä meen,
  kuljen,
koska eilinen työntää,
puskee kohti tulevaisuuttta,
vaikka en tiedä onko siellä edes
sijaani

Hetket...

Elämässä on hetkiä,
Vaikka olisit
Yksinkin,
    Tahikka juuri silloinhan niitä
Eniten onkin,
Seurassa niitä ei niin
Huomaa

Aamu..

Aamukasteinen hämäryys hohtaa,
Hämähäkin seitti kimaltaa
Aamuaurinkoa vasten
Poltan tupakkaa,
Toisessa kädessäni on
Kahvimuki,jossa väljähtynyt sumppi
    aamun ensimmäinen hyttynen
Etsii pistokohtaa,
Annan löytää ja pistääkin,
Sillä onhan sitä minussa

Elämän tarina...

Elämä on tarina,
Jonka
Itsekukin itselleen järjestää,
Sen tarinan kirjoittaa ihminen itse,
Vaikka se kertookin paljon muusta

Suorat sanat

Yksinäisyys vahvistaa,
Mutta
Vain sellaisia
Jotka
Sanovat sille suorat sanat

Olet vapaa...

Olet vapaa,
Muttet
Itsestäsi

olet saanut melkein kaiken....

olet saanut paljon,
elät elämää,
jossa
olet täynnä,
mutta
olet unohtanut

kumartaa luonnollesi,
joka sinut aikanaan
huoneeseensa peittää

kaunis kotomaani...

kaunis on kotomaani,
niin komia,
ettei toista lie

luonto on viellä omillaan,
sinitaivas ja pilvensä viellä
saastepilvettömiä,
ruohontupsunkin syödä voin,
aamukahveet järvivedestä keitän,
luonnon marjoista makoisista
keitot keitän ja talven varalle hillotan,
sienet niin aromikkaat,
voi,
kumpa tämä jatkuva sais

sika pellossa..

ihminen elää itsessään,
siispä miksi elää kuin
sika pellossa,
roskia luontoon heittelee,
jälkiään ei korjailla taida,
vaan
eloaan kurjistaa

Vaihtoraha...

Vaihtorahat merkitsevät,että
Verotkin maksetaan,
Tasarahalla maksetut
Usein niin ja näin

Älymölö...

Ujo ihminen on
Siisti,
Siistimpi,
Kun
Älymölö
Ujo käyttäytyy siivosti,
Hän ei tyrkytä sanojaan toisen
Lauseisiin ja vastaa, kun kysytään,
Toisin on
Älymölö

Horjahdella...

Elämässäs voit horjahdella
Sinne tänne,
Mut
Muista takaisin
Tulla

Aikansa mittainen...

Ihmisen ei kannata esittää
Suurta,
Sillä
Ihminen on aikansa mittainen

Viaton....

Synnyt viattomana,
Kuolet miten sattuu,
Mut,
Vietä se väli kaikilla tavoin...

Nälkä...

Työhön oppii,
Kun sinne
Kipittää,
Siitä oppii myös pitämään,
Jos on
Nälkä

Sahti...

Muurahainen ei juo
Sahtia,
Se
Paskattaa...

Pohjantähteni...

Kaikki on ajallaan,
Niinkuten
Juhannus ja rantasauna,
Mutta nekin muuttavat paikkaansa,
Joskus juhannuksena lämmittelen
Kerrostalon yksiössäni hernekeittoa,
Toisinaan olen maailman merillä,
Mutta
Itse juhlapäivä on
Ain
Pohjantähdeni alla...

Sydän...

Kaikilla ihmisillä on
Sydän,
Joka on pohjimmiltaan
Hyvänmielen kirstu,
Mutta
Joillakin se
Pahuudesta täyttyy

Aamunsarastukset.,

Kaikki on melkein
Samantekevvää,
Paitsi,
Elämä,
Sen aamunsarastukset,
Päivät ja yön sillat

Tasapainottelevat...

Elämä ei ole sija,
Se ei ole paketti,
tahi muukaan mitään muutakaan,
Vaan
Jokahetkinen tila,
Jossa
Tunteet ja järki
Tasapainottelevat

ilomieli...

ilomielen jälkeen pitäisi olla
hymy huulilla,
mutta
väsyyyhän sekin
   on aamu,
juhannuspäivä ja
paljon
takaisinpäin ajomatkaa

joskus on niin...

joskus on vain
niin,
ettei tarvitse sanoa
mitään,
ei edes poispäin mennä,
olla vain

kuntavaikuttaja...

pienen kunnan merkittävin

vaikuttaja on ihminen,

joka osaa asua jokaisessa,

hän taitaa jokaisen elämäntilanteet,

sekä

hän ymmärtää pieniä

tulevia aikuisia,

hän myös ihannoi ympäristöään,

ja ymmärtää,

että ihmisellä on vain hallintaoikeus,

   semmoinen

     ihminen on

       merkittävä

         kuntavaikuttaja

golf...

golfaan,
viheriö on kaunis ja ihmiset
kauniisti puettu,
kuuntelen lintujen elämää,
katselen asikkalanselkää,
ihastelen perinteikästä uistintehdasta,
pilvetkin kiehtovat,
ovat niin
sommitellusti...

meen reijältä reijälle,
mutta
pilvet ovat niin kiehtovia...

hyvä olla...

ihminen tulee onnelliseksi
siellä missä hänen on
hyvä olla

lapsenmielinen...

aikuinen, jolla on lapsenmielinen
halu
nähdä ja kokeilla,
nauraa ja itkeä,
hällä on avara elämä

jokainen hetki...

jokainen hetki on elämän
verran,
nekin hetket, jolloin ei
tunnu miltään,
myös ne,
jolloin tuntuu
liialta

erakko...

mökin savupiipusta leijailee

vieno savu,

joka ei ylety aarniometsän korkeimpien kuusten latvoihin,

mutta se yltää sille korkeudelle,

jossa on huuhkajan pesä, josta elämään kurkottelee

kaksi untuvikkoa.

mökissä asuu korven erakko,

joka on unohtanut nimensäkkin,

sillä hän haluaa olla vain yksi

luonnon osallisista

erakko elää luonnon ehdoilla,

mutta kerran kuukaudessa hän laittaa kulmahousut

jalkaansa ja käy kylillä, sillä ovathan nekin luomakuntaa

hänellä on mökissään kaksi ystävää,

ilves ja susi,

kaverukset,

he pärjäävät yhdessä,

ovat heti alkuunsa läpänneet tassuja ystävyyden

merkiksi ja se on pitänyt .

erakon ei tarvitse pyydystää lihaa,

sen hoitavat ystävykset,

hän hoitaa kalapuolen,

kaikki yhdessä jaetaan ja hyvinvoidaan,

mutta

erakkoa hieman arveluttaa,

kun molemmat kaverinsa ovat kiintyneet hänen

kauppareissuiltaan tuomistaan tavaroista,

etenkin siilille tarkoitetut koiran kuivaherkut

tuntuvat maistuvan

huuhkajat kiittävät erakkoa, sillä mökin savu on laittanut

hyönteiset ja pienemmät lentäväiset liikkeele,

näin emon ruuanhankinta reissut lyhenevät,

erakko nostaa peukkua pesää kohden,

ystäviään kohden

hyvä olo...

hyvä olo on
arkisesti tehty,
se sisältää valintoja

lapsen lapset...

hanurimusiikki soi,
ajastin radion puoli yhdeksään,
on aamu ja nukuin hyvin,
kahdeksan tuntia

kahden tunnin päästä aloitan jälleen työt,
on  juhannuspäivä suomenojalla,
espoon sydämmessä,
työpaikallani

ylihuomenna alkaa kesäloma,
aloitan sen rajavaarasta,
joka on tuolla iloisessa
itä-suomessa

sitten kaikki onkin vapaavalintaista,
lapsenlapset ja kesäloma,
se on mun juttu

kahdet kasvot...

ihmiset jotka pelaavat

kaksilla korteilla,

elävät

kaksilla kasvoilla,

mutta

ovat niin niljakkaita,

ettei heitä yhtä kertaa enempää

hyväntekijä...

hyväntekijät narraavat,
sillä
itselleenhän he
pyytävät,
laupiaina itseään pitävät,
vaikka
kaiken kadottaneet

todellinen hyväntekijä ei itseään
kauppaa,
ei johtokuntiin tarjoudu,
eikä edes eduskuntaan pyri

todellinen hyväntekijä haluaa kohdata
hädänalaisen,
auttaa häntä
eikä
itsestään numeroa
tee

muurahainen...

muurahaista ei huvita,
ei huvita
yhtään,
sillä on juhlimisen jälkimainingit

ain
niin energinen ja naureskeleva
murkku on kutistunut ihan
toiseksi

koppakuorikainen yrittää nostattaa
ystävänsä mielialaa tarjoilemalla
hälle
hunajaista porkkanamössöä
    se on
ain
tepsinyt,
mutta se vaatii myös yhden
napsun kotopolttosta,
sillä kunnon krapula pitää tasaisesti kesyttää,
tietää
koppis

lavatanssit...

lavatanssit syrjäkylän sylissä,
siellä missä ennen
ihmisiä enemmän,
kuin suurimmissakaan,
siellä tänään tanssit sointuvimmat,
parit tanssivat ja yötönyö
myhäilee tunnelmaa

siellä on nuorta ja vanhaa,
arkaa ja rohkeaa,
parkkipaikat autoja täys,
siellä myös lemmikit iltansa saavat

kaikilla on osansa,
ilta täyttyy hyväntuulisista ihmisistä,
sellaista ei hämyiset kapakat tarjoa

käki...

käki kaukaa kukkuu,
kukkuu niin, että
kauas kaikuu,
muttei lintu olkapäälle istahda,
sillä hällä koti kuusimetsän siimeksessä,
siellä hän kukuttuu ja katseilta hukuttuu

riisuja...

jos tulet liian päteväksi,
sinut
vaiennetaan,
jos samaistut,
sinut ylennetään,
mutta miten silloin voisit,
sillä
sinähän itsesi riisut?

omatunto...

ei tarvitse olla huippu uskovainen,
jos
omatunto on elämän herra
ja piikatyttö,
se on myös mielialan peuttaja,
jos
on
pystynyt levolle mentäessä
tekemään päivästään sellaisen,
että tyyny on
hyvin

valat...

ei rakkaus valoja tarvitse,

vaan yhteisen

lupauksen

Kevyt mieli...

Rakkaus on hyvää oloa
Sekä
Keveää mieltä,
Jotka
Hymyilevät

Tänään..

Tänään olet hyvinvoiva,
Kenties
Huomennakin,
Mutta älä pidä sitä
Itsestään selvänä,
Sillä
Elämä antaa ja ottaa,
Eikä se kysele

Lähempänä...

Yksin olet lähempänä
Syvemmin,
Sillä kuulet  enemmän
Itseäsi,
Tunnet sanojen merkityksen
Ja
Saat
Tunnoillasi vastauksen

Onni...

Onni ei tule sattumaltta,
Se seuraa
Onnekasta uurastajaa,
Jolla on ollut aikaa
Odotella

Rantasauna...

Juhannus on
Hetki,
Jolloin ihminen haluaa
Rantasaunan löylyihin

Puolet..

Ihmisessä on monenlaisia
Puolia,
Ne sopivat johonkin,
Joskus ei mihinkään ja
Se tila on hankala,
Sillä se aiheuttaa
Kuhinaa ja pitkiä katseita,
Jotka eivät
Sammu koskaan

Juhannuskokko...

Juhannuskokossa roihuaa
Koko vuoden rojut,
Siellä on autonrenkaita,
Maalipurkkien jämiä,
Puhki vedettyjä pulkkia ja
Ressunpalasia
   Se sytytetään ruohonleikkurin pensalla ja
A vot,
Kun hyvin roihahtaa
Siinä käryää koko vuoden jätteet,
Hajukin on melkoinen,
Mutta mitäpä nuo
Sammuneet haistaisivatkaan...

Faaraot...

Faaraot kuolivat,
Kun
Haavojaan nuolivat,
Sillä niissä oli muinaista verta,
Samaa
Myrkkyä,
Jota esiintyy bopulismissa

populistit...

puolueet, jotka populismilla
ratsastavat,
viimein romahtavat,
sillä eihän sillä ratsukaan
tyhjänpäällä jaksa pidempään

syliisi..

elämä humahtaa ohi,
jos et sen etteen käy
ja ota sitä syliisi

kiire...

sinulla ei ole kiire ,
aikaa on,
mut
onko sinulla?

muurahainen..

muurahaisella alkoi

juhannus,

se tuikkas tuleen kekonsa,

koko alkukesän se sitä rakenteli,

nyt

kokkona ihastelee

muurahainen ei turhia hienostele,

juo kossua,

kuten naapurin jussi,

jolla on juoppohullus jo toista viikkoa

päällänsä,

mutta ei oo

asuntoaan tuleen tuikannut,

toista on totisen muurahaisen laita,

ei

oo tullut hulluksi vaikka kekonsa

poltti,

naurattelee vain ja ottaa sille

Lapinpöllö...

Ojennan käteni
Tartut siihen,
Tunnen kiitollisuutesi,
Vaikket sitä sanokkaan,
Sinä
Uljas lintu,
Lapinpöllö,
Joka akkunaani törmäsit

Savonlinna...

Voisin olla mitävain,
Hyvänpäivän mukavia iltoja,
Mutta
Elän omillain,
Olen itsenäin jokasäällä,
Sillä,
Olenhan syntynyt
Pohjantähden kauneimmassa
Saarekkeessa,
Savonlinnassa,
Jossa on jokasään elämää

Luontoäitee...

Luonto ei komuroi,
Sillä sujuu
Jetsulleen,
Ihanniinkuin vuoristopuro solisee,
Sillä
Luonnon loi
Luontoäitee,
Joka ei siinä hommassa
Jakoavaimia tarvinnut

Citykettu...

Citykettu on oppinut
Enemmän,
Se saalistaa autojen alle
Jääneitä rusakoita
   Sen isoäiti nälissään
Pohjanmaalla jänistä
Jahtaa...

Irtokäki..

Irtokäki kukkuu
Elien aukiolla.
Se on
Fiiliksissä,sillä on
Juhannus ja sen morsian on tulossa
Tallinnasta,
Sitä naurattaa kovasti,
Sillä
Morsmaikulla on hyviä tuliaisjuomia...

Viluttaa...

Viluttaa, vaikka on
Juhannus,
Miksi ei tammikuun
Paukkupakkasilla?

Romanian kerjäläiset...

Juhannusaattona on
Romanian kerjäläisillä
Vähän,
Sillä
Suomalainen lämmittää
Rantasaunaa

Suven päivä...

Katseeni siintää pitkin
Järjen tyyntäpintaa,
Siitä kuvasuu suviset rannat,
Sen koivupuut,
Männyt ja jylhät kelonsa,
Siinä kimaltelee pihlajapuu ja
Kaislikkoiset rantamaat
,varpaani koskettaa järven pintaa,
Siitä ympyrät laajenevat, kuvani
Hymyilee,
On
Juhannus,
Suven päivä

Pienet hetket...

Pienistä hetkistä
Elämä syntyy,
Niin pienistä,
Etten niitä syliini saa

Lutakkoni...

Mun pieni lutakkoni,
Järvipahanen
Kotokolossain,
Täällä on mun kotosein
Metsäkorpien kainalossa,
Tiettömien taipaleitten
Kainalossa,
Täällä olen vapaa,
     Täällä luontoäiteen luomaa ei ihmiskäsi
Ole sortanut,
     Täällä elämä on muurahaisen kokoinen,
Kelomännyn pituinen ja sammapeitteen
Tyynyttämää,
      Täällä sinitaivaskin hymyilee,
Kuutamo unelmoi ja aurinko katsoo syvemmälle

kesäyö...

suomi on niin kaunismaa,
ettei
muualla lie,
sillä tää on meidän kotomaa,
täällä on juuremme ja
täältä kumpuaa tulevaisuutemme,
   maankamarasta nouseva
juhannuskoivu on kaunein
kukkamme,
jonka lehdistä tehty saunavasta
saunojia kylvettää,
yöttömässä yössä rantakala maistuu,
järvenselkä unelmia kuvastaa,
siinä sinitaivaskin myhäilee

länsiväylä..

länsväylällä on tilaa,

sillä on juhannus,

ihmiset rannoilla suvikunnaitten,

siellä mistä länsiväylä arkena täyttyy,

synnyinkulmillaan kotikulmien,

lämpi koko kauniin suomenmaan

ahkerat..

ahkerat voivat hyvin,

tekeväthän he elämänsä,

eivätkä ratko muiden vaivoja,

jotka itseensä tarttuisivat,

   ahkerat keskittyvät olennaiseen,

siksipä heillä ei ole keskenjääneitä

nuoruuttaan virittelivät...

mopopojat kiertävät rinkiä
vinhaa vauhtia,
siinä sivuluisua ja menon meininkiä

heikkohermoiset lähitalojen mummot
soittivat sinitakit, jotka jututtavat
poikia, samalla pyytävät näitä riisumaan
kypärät ja puhaltelemaan pilliin

kypärien alta paljastuu ikinuoria
poikia,
lähitalojen vanhoja isäntiä,
jotka nuoruuttaan virittelivät

kohtalot..

ketunpojalla ja ihmislapsella
on
sama kohtalo,
on opittava jo lapsena paljon,
jotta vanhaksi
kerkiäis

auttava käsi..

niin huonosti ei ihmisellä
mene koskaan,
ettei hän sieltä nousisi,
tarvitaan vain tahto,
oma tahto ja auttava käsi

sade...

sateinen päivä suojaa
minua
houkutuksilta,
sillä en juoksentele
pitkin mukavuuksia ja haali
turhuuksia

kaivan kirjan,
luen,
elän toisten elämää ja
se tuntuu
mukavalta,
    kiitos sade

maailma...

maailmassa on yksi valo,
mielesi,
maailmaan sopii myös
varjot,
jotka luot,
sillä ei ole mitään muita
maailmoita,
kuin sinun

Helsingin juhannus...

Helsingin ilta ei syki,
Juhannuksena,
Sil
Ihmiset mailleen menneet,
Pois kaduilta
Siirtyneet,
Maille viljaville,
Joissa yötön yö
Jussia viettää

Seurankipeä...

Kun kauan olet yksin,
Käyt
Seuralliseksi,
Olet hymyileväinen,
Itket ja
Tervehdit kaikkea sattuvaa,
Siljet silmäsi vain nukkuaksesi,
Sillä
Olethan seurankipeä

Suo..

Suolla tuoksuu erillaiselta,
Siellä tuoksuu entisen
Hyvältä,
Siellä tuoksuu tulevaisuus,
Suonsilmässä
Elämä sykkii,
Sen reunoilla karpalot punertuvat ja
Lakkaherkut kypsyvät,
Siellä suopursu tuoksuu mahdollisuuksille,
Joihin kurkipariskuntakin ihastui

Kesäheinä...

Kesäheinä tuoksuu kesämielelle,
Kesäniitylle vihanoivalle,
Jossa ruisrääkkä
Morsianta kaipaa,
Siellä
Suvi on syvimmillään

Taivaankuvat...

Festarit saavat ihmiset
Yhteen kasaan,
Kasaan, jossa samanhenkiset
Hengailevat,
Taivaankuvillaan fiilistelevät

Valtatiet...

Ihminen, joka näkee
Itsensä katuvilinästä ja
Kääntyy oikeasta kulmauksesta
Kadulleen,
Osaa myös elämänsä valtateillään
Kulkea,
Toisin on niillä laumoilla, jotka vain
Yhtä suuta suutelee

Ojennella..

Elämää ei kannata rakennella,
Sillä sen ylläpito kuuluu
Luontoäiteelle,
Mut
Omaa oloaan kannattaa ain
Ojennella
Elon asentoon

Ylijäämä kamaa...

Ihminen on rakennettu
Tarvikkeista,
Jotka oli ylijäämätavaraa,
Suoraan jätelavalta
    Meidät on niistä koottu ja ihmeen
Hyvin on toiminut,
Osaammehan tehdä kaiket hyvätpahat,
Ja
Synnytämme kopiomme,
Joskus ihan moninkerroinkin

huumori...

sami on ykstoikkonen,
hällä huumori kukkii
vasta myöhemmin,
silloin,
kun
uutta naurettavaa jo pukkaa

Selviämis opas...

Elämästä selviää helposti,
Kun aamuisin
Heräilee,
Päivän levähtelee ja illalla
Menee pitkälleen ja vetelee
Kunnon sikeet unet

Jos joku osa alue pätkii,
Se
Vaikuttaa kaikkiin,
Joten täytyy poikkeamia
Karsastaa

Elämänkuolleet...

Terroristit ovat terveitä
Mielisairaita,
Vainuttuja henkiinjääneitä,
Heillä ei ole mitään muuta tehtävää,
Kuin kuolemankauhun luominen,
Heille on samantekevää
Terrorismin hinta,
Kunhan se luo paljon
Kuolemankauhua,
Sillä
Itsehän he ovat valmiiksi
Elävämänkuolleita...

Suvinen...

Kevään sulattama talvi
Saa elämän
Virkiämään,
Enää ei nuttu korvilla,
Nyt kirmataan
Paljasvarpain ahopellolla,
Uimarannoilla paljahilla,
Yöttömän yön
Suviyössä

asua..

ihmisen täytyy asua jossain,
kuusen allakin,
mutta muutkin tunnelmalliset
käy,
muuten  kirjoilla
tuulensuojan

uutuudet..

ihminen kaipaa uutuuksia,
hän suorastaan etsii
nähtävyyksiä,
mut
viimein tuttuun
istahtaa

anteeksi..

anteeksi on sana,
jolla pääset lähemmäksi,
älä
selittele,
vaan kumarru,
sillä se on henkilökohtainen
vara-avain

myötäelää..

sinun ei tarvitse erinomaisuuttasi
esille
tuoda,
riittää,
kun taidat
myötäelää

pienen lapsen onni...

pienen lapsen varpaat piirtävät järvenpintaan
kuvioita,
joilla vesikirppu lainelautailee,
lapsi napittaa ongen kupua, josko se nykäisi ja
kala koukkuun nappais

on juhannus ja lapsella kokonainen
kesä
mummolassa,
jossa mummo ja pappa touhuavat
entisajan malliin,
nytkin pappansa pajupilliä vuolee ja
sivusilmällä lasta tarkkailee,
kun taas mummo kukkoa komentelee,
tämäkun on tänään kiukkusella päällä,
sillä kanat ovat kadonneet sen näköpiiristään

ongenkupu veteen vajoaa,
pappa rykäisee ja lapsi vapaa nostattaa,
kas
siinäpä vonkale,
lapsen elämän ensimmäinen
    tämä hetki jää lapsen syvimpään elämään,
sen tietävät mummo ja pappakin, jotka
vesisilmissä lapsen onnenpäivälle taputtavat
ja kukko,
tuo kiukuspäinen
tuli lapsen luokse,
lippas silmäänsä ja heilautti helttaansa,
vesikirppukin teki komiat kaaret järvenpintaan,
siihen kohtaan, josta lapsi kalansa nappas

sammalpeite...

sammalpeite peittää alleen

elämän ylläpitäjät,

nuo luomakunnan pienimmät,

he

ylläpitävät elämälle elintärkeitä

pakteeristoa,

ilman heitä ei ihminenkään pystyisi

pahojaan tekemään,

  nuo

elämän pienimmät jäävät henkiin

silloinkin,

kun kaikki muu on kuollut,

sillä he ovat

luontoäiteen henkilökohtaisia

vartioita

juoppo...

ihmiset ohittavat
kyyhöttävän
juopon,
jonka kaikki pulutkin vaivautuneina
ohittavat
    tämä kyyhöttävä juoppo on
entinen
maailmankuulu,
mutta sitten tähtensä sammui,
siksi hän
kadunkulmassa kyyhöttää,
itseään ulos oksennuttaa

hymyilen...

hyvä mieli syttyy
ihan pienestä,
mukavasta asiasta,
niitä minä kerään ja siksi hymyilen

joulut ja juhannukset...

joulut ja juhannukset,
eivät ole mitään herkkupäiviä,
mutta duunipaikat ovat kiinni,
ei muuta hyvää

kusee varpailleen...

kesäinen yö ja
lumisade,
pullollinen väkevää ja
erääntyneet elatusmaksut,
ne ovat illan seurana,
kun mies kusee,
varpailleen,
ei haittaa

juhannus,
yksinäinen juhannus,
itikat ja erääntyneet maksut,
vittu,
hän elää

mustaleski...

musta leski ei itke,
hän on sen  kauan sitten tehnyt,
silloin, kun
hänen perheensä teurastettiin,
nyt
hän istuu teurastajien suosimassa
julkisessa kulkuvälineessä,
hän hymyilee,
on koston
hetki

jätetty ruumis...

jätetty ruumis kulkee
tyhjänä
lähikauppaan,
ei valitse alennustuotteita,
vaan ottaa
olutta ja tutinaa,
ja
maksaa rahalla
  elävänä täytetyt asiakkaat toimivat
nurinpäin,
syövät halvinta ja velaksi

juoppo mies..

naisen kasvot ovat kalpeat,
hän on uneton ja
päänahkaa kutituttaa,
vaikka hänellä on siniseksi värjätyt
hiukset,
joihin ei katupölykään tartu,
mutta
itikat tykkää siinä pyöriä ja kutoa
sukkaa

kalpeudeksi kasvot tyyntyivät,
koska hän
huomasi olevansa jo
mummo,
muttei hänellä vielläkään ollut
juoppoa miestä,
kuten niin
monilla

ihmisen kasvot...

ihmisen kasvot heijastuvat
lammenpinnasta ja järvisirkka soittaa
hänen nenänpäällänsä viulua lemmestä
    lammen pinnasta loistaa myös rannan pusikot,
kippurainen mänty ja koivunkarahka,
mutta sirkka tykkää
ihmisestä,
koska tämän nenä nyyhkyttää, sille tulee
mieleen lapsuus,
jolloin se sai mummonsa nenukassa nyyhkyttää

Ihmisen kehitys...

Ihmisellä on hyviäkin puoliakin,
Esimerkiksi,
Että osaa
Kammata tukkaa,
Elukoille ei ole tätä taitoa
Kehittynyt

Rutista puun runkoa....

KUN SUA OIKEIN
HARMITTAA
MEE LUONNONMETSÄÄN,
HALAA ENSIMMÄISTÄ kohalleis sattuvaa PUUNRUNKOA,
RUTISTA ITSESI RUNKOON JA KUUNTELE,
KUINKA
PUU HYVÄILEE TUNTOJAIS,
TUNNET SELLAISTA MIELIHYVÄÄ,
JOKA PYYHKÄISEE MIELESTÄS
JONNINJOUTAVAT JA HARMISTUKSES,
TUNNET KEVENTYNEESI JA HYRÄILET
HYVÄNOLON HYMYÄ

Verhoaa...

Toisille toiset on turhia,
Joillekkin
Joukkutovereita

Ilman toisia ei
Syntyisi mitään,
Ei hyvänpahaa,
Vain yksinäisyyttä,
Joka verhoaa kaiken pois

Yötön yö...

Kampin terminaalissa
Kaikuu,
Ihmiset paenneet sinne missä
Käki kukkuu ja huuhkaja huhuilee,
Juhannuskokko roihuaa...
Täällä
Vain minä ja yksi päiväntasajalainen
Joka yötöntä yötä etsii,
Ohjaan hänet yöttömän yön bussiin,
Jolla hän saa nähdäkseen annoksen suomea ja
Viimein sen
Kaivatun

Saatetaan...

Ihminen
Ain
Viimein saatetaan matkalleen,
Ensin ilomielellä,
Viimein
Kaihoisasti

menijät..

ihminen, joka matkustaa,
hällä on matkanpää ja
paikka josta tullaan,
he elävät,
monesti elävät,
enemmän,
kuin paikallaan
menijät

kalenteri..

jos ei olis kalentereita,

olisi vain päivät ja yöt,

vuodenajat ja vanhenevat

kelopuut sekä niiiden lapset,

terhakkaat havupuut

käki...

käki kukkuu ajallaan,
vaikka se ei ole käynyt
korkeakouluja,
sillä luontoäitee antoi
hälle tämmöisen homman,
sanoi saatesanoikseen, että
ihminen hoitaa turhimmat
jutut

sanojesi vanki...

sanoit sanottavasi,
ja lähdit,
jäin varjosi taa,
sanojesi vangiksi

järvet...

järvillä on nimet,

jottei niitä lätäköiksi

mainittaisi,

mutta meret ne

komiammat nimet omivat,

koska niissä ei

muikku ui,

eikä made uinu

Syysmyöhäiset....

Syysmyöhäiset illat antavat
Mielelle hetket,
Jolloin on aikaa
Kuunnella eilisiä,
Suunnitella huomisia,
Niillä illoilla kynttilän liekki
Lepattaa unelmia,
Joilla on takkatulen tunnelmat

Luonnotonta...

Elämä ei ole luonnotonta,
Siksi elämme,
Ilman luontoa olisimme jääneet
Avaruuden iäisyyteen,
Sinne mustan aukon
Syöveriin

Kerääntyä itseensä...

Joskus on hyvä taipua
Itseensä,
Kerääntyä kakkinensa ja unohtaa
Kaikki muu,
Sillä jos itsensä unohtaa,
Ei muitakaan huomaa

Kevät...

Jos ei olisi kevättä,
Olisi
Kaikkialla saharaa ja ikijäätä,
Eikä mikään nousisi silmuille,
Ruohontupsu ei tuoksuisi aamukasteessa.
Eikätkä
Linnut rakastuisi,
Olisi vain
Tyhjää

Itikka ja ihminen...

Itikalla on levänneempi mieli,
Kuin
Ihmisellä,
Sen hommiin kuuluu ainoastaan
Inistä ja pistää,
Kun ihmiselllä on niin paljon
Hommia,
Ettei he kerkiä kaikkia
Tekemään,
Mutta kummallakin on sama
Kohtalo,
Se lopullinen

Sirkus...

Sirkukuksessa on hauskaa,
Siellä
Ilo
Saa leikitellä,
Hymyillä ja nauraa,
Sille pellet ovat vakavissaan

Avaruus...

Avaruudessa ei tarvita
Kulkulupia,
Siellä liikkuvat eivät ketään
    kohtaa,
Sillä siellä on tilaa koko elonkatraalle

Esteenä...

Elämä sykkii katukuvassakin,
Mutta paremmin sen
Huomaa
Asumattomilla saloilla,
Sillä siellä ei ihminen ole
Esteenä...

Tuholaisen jättämät...

Tuulella ei ole jalanjälkiä.
Sillä se matkustaa
Myrskyn selässä,
Tullen ja mennen,
Mutta joskus jälkensä
Tuholaisen jättämät

syöty..

ihminen aloittaa aina jotakin,
sillä eilisenä
on syöty

juhannus...

juhannus tyhjentää
cityt,
tänne jäävät vain
city-ketut ja uudisasukkaat,
joiden mummo
on
pitemmän matkan päässä

väärinpäin....

kalaa ei saa väärinpäin
suomustaa,
sillä se ei maukkaaksi valmistu,
vaan kitkeräksi muuttuu,
savuspöntössäkin kiduksiaan vahaa
   äläkkä kissaa silittele
vastakarvaan,
sillä se purasee ja
kusasee kintuilles

luurangonlaihat...

ihminen ratsastaa
toisilla,
isot riskit ihmiset teetättävät
luurangonlaihoilla ihmisillä
hyvinvointinsa,
myyvät näille ylimääräiset lääkkeet,
jotta
hyvinvointinsa paremmin vois

kaatopaikkalapset...

sää
hallitsi ennen,
silloin kaikella oli säävaraus,
mut
    nyt on toisin,
kaikki tehdään nousevissa yhteiskunnissa,
joissa kaatopaikkalapset
ahertavat meille hyvinvoiville
tuotteita,
joita nautimme
suojaisissa tunnelmissa

kiire..

kiireellä on vipinän mieli,
se kiiruusti ehtii,
sillä ei ole lonksuvat menomeiningit,
eikä se viivyttele
mennessään,
kiire ottaa
ain
jonkun hahmokseen,
takaa-ajettavan luontokappaleen
tahi
vetelän ihmisen

vapaus..

kun liityt johonkin,
olet menettänyt
vapautesi

vauhtipäänä...

joskus elän vauhtipäänä,

joskus vain,

tänään elän tiistain ohjelmilla,

siinä on työtä ja työmatkoja,

siinä on

satunnaisia matkoja ja mahdollisuuksia

auttava käsi...

auttava käsi on jotain saanutkin,
siksi se
apua tarjoaa,
ne kädet
tuntevat avuntarpeen
ja siksi
he ojentajavat
auttavan mielenkätensä,
hädälle,
ei millekkään muulle

sininen tulevaisuus...

maailmankaikkeus ei vanhene,
vain maapallon turhat
päivät

iäisyyyteen ei pahuuskaan eksy,
sillä sillä on
jäniksen tekopyhä
poikanen kasvattina

sininen tulevaisuus on
iänkaikkisuuden
orjakauppiaita,
he haluavat nylkeä
sen
jäniksen poikasen,
vaikka tämä on
viaton
maailman pahuuteen

uskovaisempia...

ennenmuinoin ihmiset olivat
uskovaisempia, kuin tänään,
nyt
    tieto avartaa ja antaa
tosipohjalle aikaa,
aikaa joka ei pääse kuitenkaan alkupäiviin,
niihin tositapahtumiin,
jolloin
elämän ensimmäinen suudelma herkistyi

pääskysen lapset...

makoilen ruohikolla,
silmät pilviä kiikaroi,
kesähellettä ankkuroin,
otsallani kärpänen tanssii,
sillä on kiva fiilis, mutta en
osallistunut jammailuun, pois huitasin ja
pahaksi onneksi pääskynen tanssijan nappas ja
pesässään lasten huutelu
lakkas,
surutuin siitä,
minun olisi pitänyt
antaa hänen otsallani olla

sysmän kunta...

sysmän kunta on kesälomakunta,
siellä suvisoitto ja kirkonkellotkin
soivat,
siellä päijänne hyvinmielin
ihmisiä rentouttaa,
pois turhista kiireistä lomauttaa

päijänteen selältä rantauduin
suopeltoon,
kiersin kansallismaisemat maan mainiot
ja
veneeni rantautui suven syliin

en tahdo enenpää,
sillä se olisi turhan joutavaa,
semmoista, jota löytyy muualtakin

elämän johtaja..

oon nähnyt joskus
elämän johtajan,
hällä oli kiireinen mieli ja ei jaksanut
enempiä keskustella,
sillä odotmme simonkadulla
ratikkaa

etana...

etanalla ei ole kiire,
sillä on aikaa makoilla
raparperin lehden suojissa,
mutta ihminen hikipäässä lentää,
sillä hällä on kesäloma

valkenee...

tulevaisuus on aina huomisessa,
sen eteen täytyy
elää nykyisyys,
sitten se valkenee

mullasta muuttunut...

en ole kovinkaan merkittävä,
mutta jälkeni
minullakin,
mut
haluan ne jäljet intiaanien tavoin
häivyttää,
sillä salakavala tulevaisuus voi
minut
löytää ja pois huomiseen jalostaa,
sillä olenhan
mullasta syntynyt,
sen kautta muuksi muuttunut

maatuu..

ihminen vanhetessaan
maatuu,
pois pyyhkii nuoruuden
korkeammat ihanteet,
hän aloilleen
sijoittuu,
vaikka ilmoilla on kevään komiammat
kelit,
pääskysetkin kiertävät elämän kehää ja
käki huuhkajalle kukkuu

perunapelto...

yhdellä on iso maatila,

toinen on maaton,

jolla ei rahaa bussilippuunkaan,

mutta rahattomalla on mahdollisuus,

ostaa se maatila,

sillä se on ulosottomiehen

rintataskussa ja rahattomalla on rajattomasti luottoa,

takaajanahan on sen maatilan perunapelto

maatila joutui voutin kynsiin,

kun perunat eivät itäneet,

vilja lakoontui ja myrsky kaatoi metsän taimetkin,

luonnonoikkuja,

niin nykyinen, että uusikin haltija,

mutta jälkimmäisellä ei ole

sukurasitteita tilaan kivijalkaan

jälleen tiluksilla on bankrott,

nyt rajattoman luoton kauppias kyntää

perunaa,

kaksi aikaisempaa omistajaa,

litkuttaa

kuppilassa keskarii

maanantait...

maanantait ovat katumusten aamuja,
niillä on
viikonlopun lasti,
siksi moni hiljaisemmin
hiihtelee

auringonmaa...

moni on eläväkuollut,
toiset sisältäpäin,
toiset kehikoiltaan,
mutta jokapaikassa
itseään kehittelevät,
sillä auringon maassa,
kuolleetkin hyvinvoivat

konserttissa on tunnelmaa,
hevi-bändi soittaa kuoleman ovikelloa,
mutta tämä ei avaa,
sillä se pelkää elämän virtaavan luokseen

yleensä

ilta loppuu ja
yö kutsuu,
mutta nyt on toisin,
onhan
juhannus...

vallan tyydyttäjä...

jos ihminen on ahne
vallalle,
hänen sisältään puuttuu
elämän valo,
joka on pyyteetön,
eikä halua tonkia toisten
mielihyviä,
joilla hän halunsa
tyydyttää

rakkaus...

rakkautta ei ole,
jos sitä ei tunne

rakkaus syntyy sattumalta,
sillä on pitkä elinkaari,
ellei
toinen haksahda,
tahi
molemmat

rakkaus ei ole järkevää,
mutta sillä on
semmoiset onnen voiteet,
joita ei kartanoiden kultaholvit voi
täyttää

duunari...

moni leikkii työttömän ystävää,
viellä monempi
esiintyy niissä haalareissa,
joita
talikko pitää pystyssä
   tosiasiassa
duunari on töissä,
kattojen harjoilla,
bussikuskeina ja pienyriyttäjinä
kivijalkakaupoissaan tahi
kotinsa pyhimmässä,
    duunari työllistää monta edunvalvojaa,
turhaheikkiä,
mutta kukapa heistä muuten
välittäisikään....

paistinpannu...

paistinpannu on hellanhyvä,
siinä varistuu eiliset,
siint
kypsyy tämänpäiväiset,
siitä moni nälkäinen suu
avautuu

kuunlapset......

ihminen on luonnon
puolikas,
se puolisko,
jonka ei tarvitse tehdä muutakuin
karsia

hänen ei tarvitsisi istuttaa,
mutta
ihminen on nähnyt kuivuutta ja nälkää,
siksi hän ahtaa
kellarinsa täyteen talven varalle

ihminen on eronnut luonnosta,
koska on luonnostaan nopia kasvamaan,
nopeampi,
kuin
kaikki muut,
siksi hän talloo luontoäiteen lapset,
puut ja maan mienimmät,
ainoastaan
auringonjumalaa ja kuunlapsia,
hän ei ole ylettynyt alistamaan

kitara...

elämää ei voi elää
kitaraa soittamalla,
mutta se auttaa
ymmärtämään
elämän sävelkulkuja ja niiden sointuja,
joissa on unelmatkin
arkisia...

naigwistin hevi...

tumma on musta väri,
se synkissä mielissä loistaa,
luotaan pois työntää,
paitsi hevimusassa
naigwistin,
kiteen kirkkaimmassa tähtösessä
   valkoista on vain
kesäniityillä,
niillä luonnon pyhimmillä
ketosilla,
päivän paistammilla luonnonniityillä,
jotka ovat
luontoäiteen hyväilemiä

kesäinen aamu...

kesäinen aamu alkaa
yön jälkeen,
se aukeaa suven suloisena ja sillä on mukanaan
kesäheinän tuoksut,
joissa on sireenien barfyymit,
lintusten laulut ja aamukasteen
raikastaman pihanurmen kirkasmieli,
jossa
paljasvarpain on elämän mukavaa astella sekä
antaa hyvänmielen valaa itsensä päivään,
jossa
kukkaset yön peittävät,
päiväpeiton sen päälle taittavat

silmät...

silmät kertovat,
ne väistävät jos joutuvat
vastatuuleen,
siksi niitä kannattaa tyynellä säällä
kuvailla,
silmät ovat hetki,
kun kohtaat ihmisen,
katso ensin niihin

Kertomataulua...

Viisi kertaa viisi
Viisi on kakskytviis,
Osaan se kuolleissainkin,
Sillä
Se on elämän luku ja
Sillä on kuutamon siunaus
Mut
    kymmenestä puolikas on vitonen
Ja jos sen pystyy
Puoliksi pilkkomaan
Ollaan
Kahessapuolessa...

Iltarusko....

Joskus aattelen itsestäni
Paljosti,
Mut,
Kun katson kosken kuohuntaa ja
Iltapäivän hämärää,
Joka mailleen vetäytyy ja
iltaruskon
Joka päivän peittää,
Tunnen olevani
Alussa

evakon lapsi...

tuuli ohittaa minut,
vastatuuli ja haluaa
mukaansa,
mutta minun on ehdittävä

sorateillä on hyvä mennä,
pölypilvi pöllyää  kovasti mentyä,
mutta hitaammin vain jäljet

ei minun tarvitsisi mihinkään joutua,
mutta oon evakon lapsi

mustat lesket...

mustat lesket saapuvat,
he palaavat seuraamme,
    ja laukaisevat kohtalonsa surun,
joista
tulee toisia leskiä,
niitä,
joilla ei ole
suruhuntua

petturi..

olin petturi, kun en
aisaa kannattunut,
lähdin ja minun on muiden vuoksi haikeaa
katsoa taakseni

paikallispolitiikka...

paikallispolitiikka on
sukujen juhlaa,
sinne ei monikaa aikaansa tuhlaa,
elää vain ja postilaatikoilla kuulumiset
kuunnellaan...

isompi talo...l

jos ihminen on vikkeleä
hän kerkiää moneen,
mutta hänellä ei useinkaan riitä
aikaa muille,
siksi hän yksin kaiken rohmuaa
ja tästä syystä hänen talonsa on
isompi

kaveraa...

elämä on
sillä on iso mieli,
hyvä mieli,
leveät hartiat ja se kuolemaakin
ymmärtää,
mutta ei kaveraa sen kaa, kun viimeiseksi

katkeruus...

katkeruus ei vie huomiseen,
se on vain hetki,
jolloin tekee mieli
jotain muuta...

istuttaa...

ihmisen ei tulisi itseään lopullisesti
istuttaa,
ei asuntoaan ostaa,
ei kunnankamaraan itseään
ankkuroida,
sillä
siitä ei pääse pois
lahoamallakaan,
sillä
kunta, joka huonosti luo,
sille ei huominen hyvin tuo...

viaton...

viaton jätettiin sivuun,
sillä
hällä ei ollut etuoikeutta
saaliiseen

mitä oot...

voit maailmat vallata,
voit
itsesi surimmaksi
hallita,
mutta,
kun aika on,
mitä oot?

vajavainen...

vajavainen on se,
joka ei toisen hätää
tunnista,
semmoinen ihminen
yleensä yksin istuu
päättäjän pallilla,
juu

etanat...

etanoitten kanssa ei moni
nuku,
mutta
kannattaisi,
sillä niistä ihminen saa
ikiunen,
ei ihan lopullista,
vaan joutuuhan sitä päiviäänkin viettämään

kelovanhus...

pieni hetki ikihongan vieressä,
kuolleen elävän, viisaan vanhuksen,
jossa entisyys ja tulevausuus
asuu,
varpaani nauravat, sillä muurahaiset kutittelevat,
menevät ja tulevat,
sillä ne asuvat
kelovanhuksessa

pitkä matka..

nuorena oli pitkä matka kaikkeen

ja

siksi matkalla tuli tehtyä

tulevaisuutta,

sitä, jota matkan päässä

tarvitaan

luottamus...

luottamus,
se on niin paljon,
ja
siksi
olen tässä,
pois entisestä,
pois paljosta,
kun tyhjän päälle rakensin

lataantuu...

yhdessä päivässä kerkiää

kokonaan

levätä,

kunhan huolella

lataantuu

    jätä pois kaikki turhakkeet,

anna itsesi

luontoäiteen luonnonluomiin,

saloille salaisille,

luonnon syvimmille

asettaa...

kun sinut asetetaan,
et jää,
kun sinulle annetaan tilaa,
asetut,
sillä ihminen itsensä
asettaa

tiedät tunnet...

kun opit häviämään,
ei se miltään tunnu,
eivätkä voitotkaan,
kun
opit
tietät tunnet,
kaikkeen onneen on pitkä matka

rakensit...

rakensit talon,
asetuit kotiisi
ja
katsoit ikkunasta avautuvaa
maisemaa,
huomaat siellä tyhjää,
tyhjempää,
kuin alkaessasi rakentaa

eilinen...

eilinen saattaa tulla myöhemminkin,
jos vain kutsuit sen kylään,
mutta
ethän vanhene sen kanssa,
vaan
annat sille,
sen arvon, joka vanhenevalle kuuluukin...

pieni kylä

pienessä kylässä asuu vain sukulaisia,
jotka ottavat
ikäjärjestyksessä
luottamustoimet,
tulokas on
näissä helmen helmoissa
lehmän apetta

nallekarkit...

ihmisistä on tullut
nallekarkkeja,
mauttomia ja halpoja

ennen ihmiset osasivat, vaikkeivat
taitaneetkaan,
sillä heillä oli
tekijän mieli

matka...

ihminen, joka keskittyy liikaa
itseensä,
on tiensä alunpäässä,
hän ei harhaile elämässään,
muttei hän
paljoakaan matkastaan näe,
vain itsensä,
joka ei ole multakokkaretta ihmeempää

sinitaivaan takana...

sinitaivaan takana on elämää,
muttemme pysty sinne
näkemään,
sil
silmämme ovat
päiviimme tehdyt
    siellä on
väkiluvutonton elämä
siksi
elämä on ääretön ja sillä on hiljainen
ääni

poiskatsoa...

 minusta ei pitänyt mitään
tullakkaan,
olin vain elämän täyttäjä,
väkiluvun jatke,
halveksunta oli peittonain,
elin varjoissa,
kävelin kaikkien ohi,
elin,
etten ketään pastuttais

tänään olen itsellinen,
minun ei tarvitse poiskatsoa,
mutta silti niin teen

jää..

ihminen elää suurinpiirtein
paikoillaan,
mutta linnuilla on
tilaa,
sillä he eivät tarvitse omistusoikeuksia.
eivätkä passeja,
ne vain lentelevät ilmansuuntien
mukaan,
asettuvat ja lähtevät,
mut
ihminen jää

älyttömät...

tunnen monia hienoja ihmisiä,
näen päivittäin
semmoista hyvää,
ettei sen soisi
tyhjänpäällä
kelluvan

hyvät ihmiset ovat
huonojen vangitsemia,
sillä nämä älyttömät tarvitsevat
hyvien
taitoja

pienen kylän valtiaat...

pienen kylän valtiaat
ovat toisistaan
kotoisin,
siksi sinne ei voi
vieras anoppi asettua

kesäilta...

kesäillassa kukaan ei huilaa,
kaikkialla elämä
virtaa,
niin ruohontupsu, kuin
petäjäpuukin,
kaikkialla elämä hymyilee ja se
saa minutkin
hyvinvoimaan,
elän ja rakastun tuoksuista,
itken onnesta,
kun saan
kesäillasta tyynenonnen

myrskyn jälkeen...

myrskyn sattuessa luovi lahden lahdelmaan,
ota aikaa ja anna hurjan mennä,
kuuntele sen ääniä,
aistele myrskyn jättämiä,
silloin olet valtameresi
ylittäjä

luonnoton...

ulkoilmassa on siitepölyä

luonnon tuomia,

ihminen yskii,

sil

hänhän lunnoton

somistaa...

ihminen on suuri kesintö,
sillä hän elää ajassaan,
hetkosen,
    hän itsensä huomiseen jalostaa,
tai
tuhoaan somistaa

keksijäin murheet...

ken polkupyörän keksi,
hänellä
ihan hyvin sitten
kulki,
   mutta
sähkövalon luojalle kuutamo
suuttui,
pois hänen luotaan muutti,
sillä
tunnelmaa ei saa pilata kilowatti tunneilla

junat...

junat kulkevat
ain taka-ajassa,
sillä tulevatkin milloin sattuu,
mut
junissa on mukavaa matkustaa,
jos vain
pääteasemalta pääsee
jotenkin
pois

laiskuus...

laiskuus lihottaa,
mutta se autaa myös
uutta luomaan,
sillä kaikkiahan on
ain
tullut laiskuuden vuoksi

nykypäivä...

nykypäivän ihminen lukee
yksipuolisesti,
hän ei osaa taivutella
lukemaansa,
vaan kaikessa kokee
mennyttä aikaa,
jolloin ei luettu vaan
tavattiin

nukkuis..

jos sais yhteen putkeen nukkua,
nukkuisin talvet pois,
paitsi joulut ja hiitolomat,
syksyn myrskyt ja kesäpäivät
itikkaisemmat,
mut
mitä en nukkuis,
ne valvoisin hyvillä ilmeillä

kesä....

kesä voisi olla talvellakin,
mutta silloin ei olisi
kesälomaa,
eikä vois juoksennella
paljasvarpain,
ei uida aamusta iltaan,
ei yötöntä yötä valvottavanaan

merimies...

ahavoituneet kasvot ohittavat
minut,
koiran kusettajan,
jolla on elämä katveissa,
mutta ahavoitunut on
merimies,
hän on nähnyt joka sään ja
tuntemattomatkin,
siksi hän nytkin kiirettä pitää,
ettei myrsky yllättäis

bingo...

elämä on pitkä matka,
ei niin pitkä,
mutta lihavan solakka,
jolla on aina hymy poskessa
surumieli toisessa ja
kaihoisa tunnelma,
ellei ole
bingossa

onnistuu..

ihminen onnistuu,
kun
hyvältä tuntuu,
mut
epäonnistuminen on ain
jostain jotain vailla

olo...

olo on
tila,
matala tahi isompi,
se syntyy ihestään tai
omatuotantona,
olo,
se on ihmisen tila,
tila, joka on vaivatonta
sisustaa,
ihan kokonaan rakentaakkin,
tahi
kerralla purattaa

volga...

volga on neuvostoliittolainen

kaara,

sillä on aatetta kuljetettu,

toisinajattelijoita suljettu,

sillä on herroja suuremmatkin

tyrannit olgaa kuskanneet,

volga,

tuo takorautainen arjen auto

on

nyt

nostalgiaa,

kuten synnyinmaansakkin

parantua....

ihminen voi parantua,
mutta ensin hänen
täytyy
altistua,
kippuraan kyyristyvälle aukeaa
ovi, joka avataan halulla ja
kumarruksella

porkkana...

porkkanan varret työntyvät esiin

kasvimaalla,

   niillä on kirittäjät,

rikkaruohot,

jotka eivät ole antautuneet

ihmisten syötäviksi

   porkkanat jouduttiin istuttamaan,

mutta

rikkaruohot ovat kotonaan,

niillä on ikiaikainen asumisoikeus

kasvimaan penkissä

     porkkanaa kutsutaan luomuksi,

jos se saa kasvaa rikkaruohojen seassa,

     jos

se saa tuntea rikkaruohojen läheisyyden

perhonen...

perhonen istsahtaa voikukan
terälehdelle,
kukan kanssa juttelevat, kunnes se
lentoonsa lehahtaa,
on keskipäivän hetki,
pilvetön taivas,eikä
tuulen henkäystäkään,
nyt
on perhosen mielikeli,
suvipäivän suloilma

tietokanta...

ihminen on tunneherkkä ja
kipukasa
mutta myös
elämänvaloisa kaiken kadottaja,
   ihmiseen on ladattu monta
tietokantaa,
ne päivittyvät tuotapikaa,
ilmojen mukaan

ihminen on melko täydellinen,
mutta jotain hältä puuttuu:
  lehmän hermot,
kissan notkeus ja
luontoäiteen hyväntahtoisuus

kylän kirkko...

kirkkoa rakensivat silloiset
kyläläiset,
mutta nyt he nukkuvat sen vierustoilla,
pyhällä maalla,
jossa oli
ennenvanhaan
huoltoasema
    kylä,
pitkään sieltä kuului ääniä,
mutta nyt vain vaimenivia,
sillä vierustat täyttyvät

ilta...

illalla eivät ruusut tuoksu,
eikä puunlatvat heilu,
sillä on tyyni,
ilta on aikaa, jolloin tulet luokseni

luottamus...

luottamus on tehty
sanomattomista teoista,
joita ei ole tehty

luottamusta ei voi karsia ja sivuun
pinota,
sillä luottamus on
kaikkienpäivien
sateenvarjo

24 h

puolet ajoista on
turhaa,
sillä eihän niitä kukaan käytä

olet tekeneväsi töitä kahdeksan tuntia,
toiset mokomat lorvit omilla luvilla,
loput nukut,
huonosti,
siinäpä onkin 24 h

vetelehtijä...

kun elämä eletään tehokkaasti,
siitä uurastus jää,
ei muistoja mukavia,
sillä eihän niitä nää,
sil
eläminen on työlästä,
joista vain jälkeesi muistot jää,
mut
ei oo
vetelehtijälläkään saattajaa,
sillä hänhän
kaiken tielle jää

muurahainen..

muurahaista naurattaa,

sillä ihminen odottaa juhannusta,

ihan tavallista päivää,

jolla ei ole edes yötä

kulkija..

kuljen ajassani,

näen menijöitä,

huominen on tulossa, vaikka en sitä sen

kummemmin

mieti,

se tulee,

koska niin on päätetty ja

minähän vain pelkkä

kulkija

kuluttaa...

ihminen kuluttaa
paljon,
  juo vettä ja laskeskelee  pois,
   syö ja
    nekin tyhjentää,
mutta silti ihminen ei kasva kokoaan
suuremmaksi

jälkiään...

jos paikoilleis jäät,
jälkesi jää,
muttei sitä muut nää,
siksi
kirmasi kunnon kierros elämässäis,
siitä
monta juttua muistoks
jää
     ihminen on luotu menemään,
kivet on luotu
paikoilleen,
koska eivät osaa jättää
jälkiään

vangitsee...

ihminen on toistensa
väline,
tahtomattaan,
hän on myös toistensa
palvelija
haluamattaan,
ihminen luotiin orjaksi,
hymyileväksi alamaiseksi,
jota toinen
ihminen
vangitsee

ois...

puhelin laiskistuttaa,

sillä enää ei tarvitse viesitä viedä,

mukanaan tuoda,

rollaten mollaten kuulumiset kuljettaa

samalla, kun kupillinen kahviakin kuluu,

puhelin,

jos sitä ei ois,

ihmiset liiikkeelä ois

ja se monenmoistä hyvääkin tois

muurahainen...

muurahainen retkotti selällään,
se antoi mahansa kylpeä auringonvalossa,
joka löysi hänetkin,
elämän pienimmän

siksi muurahainen uskoo korkeimpiin voimiin,
kun se hänetkin huomioi,
hänet
maan hiljaisemman ahertajan

matkansa...

eiliset ovat tämänpäivän huomisia,
ne ovat nuoruuttaa,
joka aikojen päähän kantaa,
jos vain niitä jaksaa kantaa,
hyvinmielin tahi joskus pahoillaankin,
kunhan
matkansa päähän yltää

sanat...

joskus ei ole mitään sanomista,
vaikka sanoja taitais,
sillä sanat eivät
kaikkialle yllä

nälkäinen....,

ei ole ihme,
että kylä tukehtuu,
kun
katsoo se edusmiehiä,
niitä vallanhirmuja, joilla ei mielikääm
nouse,
eikä asento kohennu, vaikka
nälkäinen pyytää

orgasmi...

pienen kunnan pienen
poliittisen liikkeen johtaja ei ole
saanut
orgasmia,
mutta hän on antanut
monelle,
nyt
hän vaatii ja anoo kunnon panoa,
mutta värkkinsä on
entisaikaa

tyhjäpäät---

piirikunnallinen on
alempi, kuin
valtamieli,
    siellä tietotaito
teurastetaan ja täysin tyhjätpäät
valtaa pitävät

multamaitten asukas..

elämä on ikuista,
olen entinen kukka,
huomisen
kukkanen,
mut
sinitaivas ei hevillä väsy,
voin olla jokin muukin,
sillä olen monikasvuisten multamaitten
asukas

tuttavien tupien...

joka toinen on vieras,
mut
tänään olen itselleni tuttu ja
avaan elämäni ja meen,
sillä
vieraat ihastelevat sireeniäni,
joita kasvaa
postilaatikoitten vierustoilla,
oon
istuttanut ne
naapurin mailta,
tuttavieni tupien vierustoilta

nyystölänkylä...

nyystölänkylä,

ihan pikku juttu

maailmalle,

mut se on mun ja

muurahaisen

juttu

perinnöt...

ylevillä ei ole hymyileviä
perillisiä,
sillä kaikilla on
alemuus hartioillaan,
joita ei voi karistaa,
ennenkuin on
perinnöt jaettu

unohdettu lapsi..

olen unohdettu lapsi
rautatieasemalla,
olen löytölapsi,
mutta
näin itseni eilen,
peilistä

nöyrästi...

ihminen käy vaivattomasti,
muttei
nöyrästi,
sillä ovathan tilivelvollisia
isännälleen,
luontomäen komeimmalle,
ikihongalle,
jolla on niin paljon elämää,
ettei hän
yhdestään luovu

avoimet ovet..

jokaisen päivän päättää ilta ja
lukitsee yö,
mutta juhannuksena on
avointen ovien päivä

tämän ihanuus tarjotaan ainoastaan
pohjantähden kauneimmassa
kolkassa,
suomen suvessa

kesäinen aamu...

enenpää ei ole, kuin
kesäaamuinen usva,
joka päästää auringon ensimmäiset
säteet
syliin
   muut nukkuvat,
aikakin venyttelee,
  kesäinen aamu on lumoja

ennenkaikkea...

elämän ei kannata ennenkaikkea
kuolla,
sillä kesä on aluillaan,
linnunpojatkin morjestavat,
kärpänen tanssii otsaluussa ja
kirahvi kävelee savannilla,
sehän odottaa niitä linnunpoikia nähtäväkseen,
mut
silloinhan on syksy,
jolloin
elämä jää

selkävoitto...

painissa kannattaa heti selättää,
mut
arkisessa elämässä ei,
sillä voittamalla vastustajasi nopeasti,
et
saa
selkävoittoa

vapaus...

enenpää ei ole, kuin
vapaus,
vapaus olla ja mennä,
tehdä ja toteuttaa,
syntyä ja kuolla

meen..

on hetki,
ohimenäväkin,
mutta sillä menen,
ajattelen ja taas meen

tätäpäivää...

tätäpäivää ei johdeta eilisillä opeilla,
sillä ihminen on
muuttunut,
vastustajaa ei saa viedä pellonreunaan,
   tänään
   pitää olla vastustajan ystävä

tuholainen...

jos maailmassa olisi vain
yksi ihminen,
hän olisi itselleen kateellinen,
tekisi tuhotöitään ja vähät välittäisi
ympäristöstään,
hän tekisi aivan samoin,
kuin
nyt elävät,
mutta hällä olisi rankempaa,
yksin joutuisi ahertamaan

pyytelee anteeksi...

ihminen pyytelee luonnolta anteeksi,
muttei täydellä
sydämmellään,
ihan vaan
tyylin vuoksi,
sillä se on muodikasta ja sen avulla
humanistinkin ovet avautuvat ja on
kivempi syödä
pikaruokalassa

Laskutaito..

Ihmisen oli pakko oppia laskemaan,
Sillä taivaantähtiä oli muuten
Mahdotonta laittaa
Järjestykseen

Sittenmmin laskutaito jalostui ja ruvettiin
Jakamaan manteteita ja ihmisiä,
Niitä kerrottiin ja vähenneltiin,
Niin,
Että tänäpäivänä nähdään
Tulos

Luther...:-)

Ennen lutteria ihminen oli
Pakana,
Joka eli luonnosta,
Harrasti elämistä ja ryyppäsi ilosta,
Sitten muuttui kaikki,
Ilot hartaasti surettiin,
Pakosta elettiin rippikouluikään ja
Loppuelämä seuroissa riettailtiin

Syntymä....

Ihminen syntyy ouvosti,
Hänen kuuluisi syntyä munasta,
Niinkuin
Käenpoikasenkin.
Silloin kaikki olis munittu
Petäjäpuussa,
Joka pönöttää
Ihmiskunnan suulla

Maatyömies...

Maatyömiehiä ei paljon
Näe,
Ei hätäaputyöläisiäkään,
Mutta
Lusmureita ja pyhälakkeja tuon tuosta,
Semmoiset heput käyvät
Fattassa ja syövät komiasti

Alistettu...

Alistettu ihminen ei hymyile,
Muttei
Alistajansakkaan,
Sillä he ovat samat,
Mutta
Kävelevät eri suuntiin

Virkotuksi...

Kaikilla sanoilla on
Mieli,
Niiden pitää vain osua
Oikein sanotuksi,
Sopivin kohdin virkotuksi

Nimesi...

Unelmat syntyvät arjesta,
Ihan
Jokapäiväisestä,
Ne kotiutuvat arjen töistä,
Ilonsurun hetkistä,
Arkisen tavallisista aherruksista,
Levon ja lötkettelyn tuomista,
Joilla on nimesi

Varas...

Varas on epärehellinen,
Semmoinen epämiellyttävä hemmo,
Jolla on notkiat sormet,
Mutta kaikkein niljakkain tämä lie,
Jos
Politiikkaan ahertuu,
Yhteiseen pottiin omistuu

kykene...

en oravaa syö,
en kaniakaan,
hirvenkin jätän metsän siimekseen,
mutta karhua
haluaisin,
muttei kynteni
kykene

esa soutelee..

ihminen on istunut kuun reunalla ja
heilutellut jalkojaan,
joita on marssin eläjät kovin ihastelleet

sieltä korkeudelta maa on pieni,
mutta hyvin näkee, kun
padasjoen nyystölänlahdella
esa soutelee

ihmisen alkukoti oli kuu,
mutta ihminen kehitti sellaiset myrkyt, että kaikki meni hiekkapölyksi ja
ihminen joutui maanpakoon,
maahan,
juuri sinne missä
esa soutelee

yksinkertaiset asiat...

yksinkertaiset asiat ovat
monimutkaisia,
varsinkin, kun niitä
yhteisesti käsitellään

joukkohulluus...

erimieli ei ole yhtämieltä,
se aiheuttaa äänestyksen,
joka on
konsensusta,
vaikka olisikin
joukkohulluutta

enemmistöpäätökset ovat siitä hyviä,
että niissä on osallisia

aamuinen hetki...

aamuinen hetki,
juuri ennenkuin kaikki heräävät,
pikkaisen ennen,
    se on elämän rauhallisin hetki,
silloin elämäsi on pyhäpäivän
pöytäliinalla,
sillä kaulitulla, pestyn tuoksuisella,
jossa ei ole kukkamaljakkoa enempää

omena...

ihminen ei pidä ylänappia kiinni,
vaikka
aataminomenaa kylmättää ja
pian sitä yskittää,
mut siitä hittojakaan
ihminen välittää,
omenastaan

kuoleman tervehtijä...

luonnolla on elämän kasvot,
aukkohakkuut ovat raiskauksen jälkiä,
sammalpeite turvaa maan pienenpiä,
mutta tehokone litistää luonnon
pienimmät,
ja
pilvet itkevät,
ne suorastaan myrskysäänä
raivoavat,
mutta ihminen nauraa,
hänhän
kuolemaa tervehtii

näläkänen...

jos ei oo nälkä,
kuolo tulloo,
      näläkänen vihoo kuolemaa,
eikä se tohi tulla
näläkäsen kynsiin

nälkä ei ole kovin iso luuviululla,
ei hoikemmallakaan,
mut pulskemmille mahtuu
enemmän,
tosin
      se heittelee yksilöittäin,
näläkä

persut...

persut osaavat,
sillä
kesken vaalikauden
he
jakaantuivat,
toinen puoli hallituksessa,
toinen mokoma
oppositiossa,
siihen ei vanhat puolueet
pysty,
hipp hei,
seteliselkärankaiset....

ennenvanhaan..

ennenvanhaan mahtisukujen vesat
olivat yhteiskunnan kermaa,
mut sitten tuli lahoa,
pois tilat maatuivat vesoineen

köyhät siihenaikaan nippanappa
toimeentulivat,
vesoistakin vahvimman älykkäät
pystyn kumarassa elämäänsä
kutoivat

nykyaikana kaikki onkin sitten sikinsokin,
aineellisella mammonalla ei
ratkota
jokapäiväistä elämää,
tänään
motivoiduimmat
kalastavat menestystä

hauskuus...

hauskuus on itkun jälkiruokaa,
sitä maukasta
mitäänsanomattoman makuista,
mutta
niin tuoksuvan hyvää,
jota haluaisi aina yhden
lautasellisen lisää

Makoilla...

Joskus tuntuu,
Etten ole syntynytkään,
Sillä
Usein olen ikipetäjä,
Toisinaan
Ruisrääkkä,
Mutta useammin muurahainen,
Sillä haluan aina läpi talven makoilla

Veneentekijät...

Ihminen ei alkujaan ollut
Veneentekijä,
Mutta
Oppi,
Kun halus maailmaa laventaa ja
Mieltään avartaa,
Mutta
Samalla hänestä tuli
Orjakauppias ja sotien isä,
Jolla on tänään monta rintamaa,
Joissa
Tuskaiset silmät itkevät veneentekijää

Menin ja tulin...

Menin ja tulin,
En tykännyt maailmaa katsella,
Sillä
Siellä oli monia varjoja,
Jotka kuun valossa öitään
Kulkivat

Olin vieras, vaikka kotini sisustin,
Töitä tein ja jokaista
Tervehdin

Palasin tänne syrjäisen elämään,
Täällä
En näe varjoja,
Sillä nekin elävät

Vastakirja...

Kuluttaja syö,
Tuhlaa ja hyvin nauraa,
Kauppiaskin hymyilee,
Sillä käteisellähän nuo,
Vastakirjalla olisi hymyttömämpää

Karjalauma...

Suomi asuu kehäteitten sisäpuolella,
Siellä suomi anelee ja bussipysäkeille
Kävelee,
Karjalauma lypsäjäänsä kaipaa

Maaseutu on ihmisten hylkäämää,
Se tehtiin asumiskelvottomaksi,
Koska politiikot haluavat
Laumansa aitaukseen,
Jossa heitä on helpompi
Hallita

Puuolikas...

Et voi olla puolikas,
Vaikka repeätkin toisaalle,
Et voi itseäsi jakaa,
Voit vain
Hetkeksi olla tuhannen asiakirjan
Kantaja,
Miljoonan asianajaja

Mielisairaalan asukas...

Tuntematon hymyilee,
Hänellä on hyvä fiilis,
Siksi hän ei
Esittäydy
    Hän haluaa olla kerrankin vapaa,
Sillä
Tutuille hän on
Mielisairaalan lääkäri,
Mutta,
Ketkä enempi tuntevat,
Tietävän hänen asuvan siellä

tarina...

elämä on tarina,
vanhemmiten enemmänkin,
tarinoita,
joilla on kohtalon hyväksyntä,
sekä
muurahaisten siunaus,
mutta ei kusiaisten,
sillä ne ovat
vastarannan kiiskejä

kukkasipulit..

ihmisen pitää elää rennosti,
mutta kuitenkin pystyssäpäin ja
jättää vähän hätävaraa huomiseenkin

hätävara ei mee turhuuksiin,
jos se viimeinen päivä tulisikin,
sillä
sillä saadaan ostettua kukkasipuleita

runnoo..

ei ihminen urakalla hanksala lie,
vaan
kuoppasten teittenhän vuoksi hän,
sanasen sannoo,
toisia enemmän vannoo,
sillä
tasasemmilla teillä olis
enemmänkin jonnoo,
eikä tarttes tällätavoin
     ajaen
runnoo

sademetsät...

joskus on vain niin,ettei
kaikki mee,
kuten
kaavat vannoo,
vaan siinä kohtalo omansa sannoo,
    ihan pienestä,
jyväsen kokoisesta aukeaa
sademetsätkin,
niitäjoita
maailmantalous tarvitsee,
mutta suuremmin
elämänvalo

Arvokasta...

Arvokasta on kävellä pystyssäpäin,
Sillätavalla,
Että ovet avautuvat ja
Nukkuessa tyynykin on hyvin

Kylmät väreet..

Kylmät väreet vilusta
Tutisuttaa,
Tunnontuskissa vavisuttaa,
Siin mieliparka
Ihan kuumissaan

Muurahainen

Muurahaista kutkutti makiasti
Lapaluiden välistä,
Mutta sinne käpälä ei yltänyt,
Joten hän pyysi
Kärpästä tanssimaan kutitus
  mestassa
Kärpänen tanssi,
Kun villi neitsyt,
Hieroi, kuin
Onni sonni, ja
Kas
Kutkutukset kaikkos,
Murkku kiitti ja kumarsi ja rupes
Ahkeroimaan

Sote...

Ihmisen pakko ottaa
Askeleita,
Muutenhan sitä jäis makuulleen,
Siihen tilaan,
Jossa
Tarvitaan sotea....

Turha...

Turhalla on menneisyys,
Muttei
Tulevaisuutta,
Mutta miten turhuus yllätti
Tarpeellisen,
Siksikö,
Ettei käyttäjä taidakkaan?

kovasti yritit...

kovasti yritit,
mut
katseesi tyhjää haroo,
muut kulkevat hymysuin,
menevät hakemaan hedelmiä,
työsi tarjoamia

keräät itsesi,
vaikka olet tyhjä,
keräät,
koska et halua sinun jäävän

herätessä...

herätessä tuntuu tyhjältä,
mutkun
muisti herää,
alkaa raksuttaa,
ohjelmat ojentuvat

paita päälle, ja tien päälle,
en ole tärkeä,
mut
aikataulut ovat ovat
muodostuneet

huomenna alkaa vapaat,
se on aikataulutonta,
on vain intituutio ja perinteet,
lastenlapset ja täysikuu

aika...

ajalla ei ole merkitystä,
ellet jaa sitä kanssani,
yömyöhätkin pelkää valotonta
ois, jos et
sitä kanssani kois

valintoja...

elämä on valintoja,
hyvänhuonon,
mennentullen

elämää ei voi elää ilman
valintoja,
sillä muutenhan ihminen
vaan syntyis,
ei kasvais,
eikä katuis kohtaloaan

aukkohakattu...

tuulinen paikka on

puuton,

siitä ohi siemenet kiitää,

siel

ei pesän suojaa leivollekaan,

ei tikaanpojalle,

eikä kannonnokkaa, jossa kurre vois

huilahtaa,

semmoinen paikka on tuulinen paikka,

se

aukkohakattu

Petturi..

Petturiksi sanottiin,
Jumalaksi kutsuttiin,
Muttei perkele kuunnellut,
Sillä
Kyyhkynen viestin toi,
Viestiä, jossa viekas palvelija
Kuningaansa möi,
Perkeleen retaleelle komialle,
Sinulle valitulle

Jätetty menneisyys...

Jätetty menneisyys ei ohikulje
Huomisestais,
Se sua muistuttaa,
Ettei
Eilinen ollut mitätahansa,
Vaan
jättämääsi aikaa,
Johon kylvit
Tulevaisuutesi

Kesäkukat...

Kesänkukat eivät
Talvella kuki,
Mutta luovat muistojen tuoksuja,
Kauneutta suven jättämää

syrjäkylä...

syrjässäkylässä ei tuiki

katuvalot,

siellä tuikkivat

tähtöset,

jotka kuunvalossa 

iltaa viettävät,

sillä aurinko mailleen vetäytyi

syrjäkylässä ei ole vihamiehiä,

siellä vallitsee

luonnonlaki ja sen asenteet

ovat

erillaiset,

kuin

katuvalojen valaisemat mielet

hyvät mielet..

tuntematon pelottaa,
  vuorten takana on
pelonmaa,
siellä kuitenkin kukkivat
hyvät mielet,
sinne ei pääse lentoteitse,
sinne ei johda
autiomaitten moottoritiet,
sinne pääsee
omia polkujaan

Valehtele...

Jos olet riittävän rehellinen,
Et itseäsi narraa,
Etkä muualle palturia puhu,
Olet
Ihminen,
Joka varastaa ja valehtelee
Tilanteen niin sattuessa

Rasismi...

Haluat hallita rasismin kautta,
Sinä,
Joka siltä
Pelastettiin,
Tulitkin sitten
Julmemmaksi

Orjaherra...

Jos orjaherraksi herkiät,
Lapsissas kasvaa
Täitä,
Sillä ethän sinä heistäkään
Välitä

Monikulttuurisuus...

Jos poliittisen liikkeen
Ainut
Päämäärä on
Monikulttuurisuuden vastustaminen,
Niin
Mitä se on?

Sivistys...

Sivistys on paljon,
Se on
Vähässäkin riittävä

ylitäysi..

enemmän on ylitäysi,

se on liikaa ja se johtaa siihen,

että

tulee ylisyötyä,

josta seuraa ähkyä ja istuntoja

pikkukamarissa,

se taas on pois

jostakin,

joskus hyvästäkin

luottamus...

luottamus kutoo lämpimän
olon,
se suojaa myrskysäiltä,
eikä se kireroa kutsu
pidemmälle,
luottamus on elämän
sydän,
se sydän,
johon kaikki
rakentuu

joutavat..

monet asiat ovat joutavia,

mutta,

eivät turhakkeita,

sillä ovat perusasioita

olemme ruvenneet elämään helposti,

siksi rohkenemme valkkaamaan ,

osan turhuudeksi kuittaamaan,

mutta

se

turhuus on ajoissa ankeimmissa

asioista tähdellisin

susi..

susi meitä pelottaa,
sillä tuo
koiranisoisä meissä
tuntoja herättää,
aikoja entisaikojen,
jolloin luonnonlait
hallitsivat

tuuli..

tuuli ei puhu,
eikä kuuntele,
sillä siis hyvin pyyhkii,
vaikka myrskyksi se välillä innostuu
se heinänkorttaa heiluttaa,
mummon huivia tuulettaa,
papan hattua lennättää,
    siitä on hauskaa
tuulimyllyä pyörittää,
talonharjassa olevaa kukon
helttaa heiluttaa

muutakin tekemistä....

joskus surettaa,
toisinaan iloittaa,
harvemmin kummmastakin saa nauttia
koko päivää,
sillä on
muutakin tekemistä

hetket...

hetket ovat,
eivät tuu,
eivätkä mee,
mutta ain ovat,
sillä ne ovat perineet olemisen oikeuden,
 ovat vanhaa sukua,
ihan maailman synnystä asti

Muurahainen...

Muurahaisella oli mieli matalalla,
Sillä se ei ollut tänään jaksanut
Kantaa, kuin neljäkymmentä kortta
Pesään,
Kun tavoite on viiskymmentä.
  Muurahainen otti lasillisen ja tuumaili
Ikäänsä sillä se oli jo ylittänyt
Eläkekynnyksen,
Mutta se oli jatkanut työtä,
Kun morsmaikultaan meni hormoonit
Sekaisin ja retkahti yhteen maahamuttajaan
  Muurahainen puski ikäväänsä työhön,
Mutta ikä on tehnyt tehtävänsä,
  hän      otti toisenkin lasillisen ja pyyhki silmäkulmaansa,
Sillä
Hällä oli ikävä

Kunnianhimo...

Kunnianhimolla on
Sotilaan vartalo,
Mutta se huonosti osuu,
Koska se ei osaa kohdistaa,
Vaan tähtäilee sinne tänne,
Mistä vain himonsa täyttyis

Uskovainen...

Rukoilevat eivät voi
Kahta herraa rakastaa,
Siksi
He keskittyvät
Mahdottomaan ja jättävät
Kalleimpansa syrjään,
Uskovainen voi olla tosissaankin,
Mut
Silloin pitää olla vihitty,
Rakkaudella sinetöity

Aatellaan..

Sinua aatellaan,
Sinua,
Joka kauaksi heistä menit

Ylimääräinen...

Et saa kaikkea itseesi,
Siksi anna
Ylimääräisesi olla,
Se on
Jollekkulle enemmän

Ruusut...

Ruusut kukkivat hoitajaansa,
Ne elävät huolenpidosta ja
Lakastuvat
Suuttuessaan,
Ruusut puhuvat tuoksullaan,
Hyväilevät kauneudellaan,
Ovat hetken,
Sen onnen verran

duunari..

kunnioitettava
duunari on
tekijä,
känsäkämmen tahi hienohelma,
jos he vain
työnkuvansa tuntevat

yrittäjät on syrjäytetty,
heidät on lapioitu nurkkaan
pimeimpään,
juuri sinne,
mistä työmies juuri ja juuri
hengissä selvisi

jäähyväiset...

jäähyväisiä ei voi
tapaamatta
jättää,
eikä
rakkaus ei lopu
ennen alkujaan

Kampin terminaali...

Kampin terminaalissa sydämmet
Lyö,
siellä monta on matkaajaa,
Tullen mennen reissaajaa

Siellä myös maattomat  matkaajat,
Kodittomat kulkevat

Elämän kuva ei säätyjä
Kaipaa,
Sen
Näyteikkuna kamppi lie

Suomipoika...

Suomipoika tallinnassa
Rullattiin,
Mut
Onneksi on taikkuvaimo
Kotomaan kainalossa

Jukolanjussit  ovat sysimustiin
Korpiin eksyneet,
Nyt
Täällä hyppii
Neitii vaan

Paikoillas..

Olet syntynyt paikoillas,
Ihan siistin viattomana,
Kuljit nuoruutesi kurjilla kujilla,
Mutta sielläpä
Tapasitkin synnytäjäs,
Hyvyyden,
Siksi haluat lähteäkkin
Paikoiltas

Pohjimmiltaan...

Pohjimmiltaan olet
Hyvä,
Mutta sinne on matkaa

Menot ja paluut...

Menot ja paluut,
Niillä on
Erillainen fiilinki

Hyvin mentyä on sutjakasta
Palata,
Mut
Toisinpäin lie nurinpäin

Vihoviimein..

Ihminen sokastuu,
Kun rakastuu,
Silloin hänestä tulee
Pesusieni,
Vihoviimein

Matematiikkaa...

Elämä ei ole joskus
Järkeenkäypää,
Sillä
Tunteilla seilattas nekin vaiheet,
Joissa
Nyt
Tarvitaan
Matematiikkaa

Asusteet...

Ihminen asuu
Asusteissaan,
Roolitaloissa , jotka ovat halpojen lapsikäsien
Rakentamat
Ihminen taitaa ainoana eläimenä
Käyttää hyväkseen
Heikompaansa

Asettuu...

Jokaisella hetkellä on
Eilisen perustat,
Tyhjänpäälle ei tyhjäkään
Asetu

Siksi olisi tänään tehtävä
Huomisen kivijalat,
Niille joille tulevaisuus
Asettuu

Pelikentät...

Ihminen voi tehdä
Vääriä valintoja,
Kuten
Hyviäkin,
Olosuhteet ovat yleensä
Pelikenttänä,
Niillä eletään senhetkisten tilanteitten
Mukaan,
Jälkipelit ovat ain eri pelejä,
Erillisillä
Pelikentillä

soutelet..

soutelet selkä menosuuntaan,

sillä

haluat nähdä rantasi etenevät,

koet

rantasi merkityksen,

kun olet selättömällä selällä,

olet

paljossa,

siellä tunnet kokosi

kalkutan tie...

joskus kysyn itseltäni,
olenko toiminut aina oikein?
    aina olen mennyt
suurinpiirteittäin,
siksi omatunto kolkuttaa
kalkutan tiellä

alasti..

suutuspäissään on yleensä
kuuma,
siksi sanatkin irtoavat
tuossa tuokiassa

vilunväristyksissä haluaa olla
muina miehinä,
alakuloisen arasti,
koska mielikin on alasti

ihminen on palapeli...

ihminen istuu mielellään ja katselee
kuulumisia,
etenkin vanhemmat ihmiset
ovat tähän
hurahtaneet

ihminen on palapeli,
nuorena ihan kasaamaton,
keski-iässä palaset jo joskus osuvat,
mut
vanhuudessa kaikki on jo
sovinnollista

Hienostunut...

Liiaksi hionostunut tavallinen
On
Lihonut,
Mutta ulkoisesti laihtunut,
Sillä hän liihoittelee sellaisissa
Piireissä,
Jotka eivät osaa sotkea
Polkupyörällä
Ja
Syövät pikaruokaloissa
Ajankulukseen

Lumitöissä...

Keväällä saa olla vapaammin,
Sillä nuttu kevenee ja
Varpaatkin ilmavammin,
Mielikin on kesäisillä laitumilla, eikä
Lumitöissä

Kuutamo..

Kuutamo heiluu,
Ihmettelen, sillä ennen se oli
Asettunut paikoilleen

Kävelen kotia kohti,
Vaikka kiertotietä kuljen,
Juhlin baarissa niin,
Että ohjasivat kotipolullein,
Mutta tuo kuutamo mua yhäkin...

Renki...

Ken on heinää seivästänyt
Renkinä,
Hän on nyt lepotilassa,
Jos
Elää

Renki oli maajussin
Työjuhta,
Hän ja suomenhevonen
Kyntivät suomen
Menestykseen

Vuokralla..

Ihminen ei asu itsessään,
Hän asuu vuokralla,
Toisessa ihmisessä,
Siksi,
Ihmiset tutkivat toisiaan,
Kun katsovat
Itseään

Fanaatikko..:-)

Fanaatikolla on hikinen elämä,
Hän ei muuta elämässään
Koe,
Kuin
Kiihkonsa kammottavan

Rantakivi...

Istun rantakivellä,
Seuranain vesikirput,
Jotka taiteilevat vedenpinnalla,
Ovat kevyempiä, kuin minä,
Heillä ei kaiketi ole huolia

Kirput elävät omilla säännöillä,
Vaikka pitävätkin majaansa
Suomenmaassa,
Jossa on laki poikineen,
Heitä
Velvoittaa vain
Luonnonlaki

Hutiloin..

Mikään ei ole niin
Vaikiaa,
Kun tehdä sama homma
Toistamiseen,
Ihanvaan
Sen vuoksi, että hutiloin

Kurja kohtalo...

Koiralla on kurja
Kohtalo,
Ennen se sai vapaana
Jolkuttaa,
Nyt
Nuoranpään jatkona...

Mummola...

Mummolaan on mukava tulla,
Sillä
Siellä on lapsuuden säännöt,
Joissa saa luontoäiteen helmoissa
Juoksennella,
Katsella kuinka
Se kukoistaa
    Siellä ei ole turhan kiire, koska
Ei kuulu
Autojen ääniä,
Vain käki tasaisesti kukkuu,
Huuhkajan huhuillessa

Valoinen elämä...

Valoinen elämä tarvitsee
Pimeät huoneet ja
Kotipolun, jonka päässä
Loistaa keittiön ikkunasta valo,
Semmoisen päässä on
Valoinen elämä,
Vaikka sinne hissilläkin
Kuljettaisiin

hyvillään...

ken hyvää harrastaa,
hän
pahuutta aikoo,
sillä
hyvä tarvitsee tekijän,
jolla on suu vehnäsen
hyvillään

siniristi lippu...

demokraattinen tasavalta,
jolla on siniristinen lippu,
ylevä
historia ja suvaitsevainen
katse,
sitä älkööt vieraat viekö

älä opeta..

älä opeta lasta,
auta hänet kokemaan,
tarjoa hälle
näköaloja

ole hänen lähellään,
hän
viimein sinun

lapsi on luonnonkukka,
elämänkaunis
huominen

katselen...

katselen, enkä näe,
siksi kiertelen,
vaikka osaan suuntani,
rakastan,
mutten osaa

kello...

kello on herra,
tottelen ja käyn

rotupuolue...

nyt on tasavallassa
rotupuolue,
nyt
huominen on
toisten

tulevaisuus..

lapsissa on tulevaisuus,
mutta heidän opettajillaan
huono tulevaisuus

tehdastyöläinen...

tehdastyöläinen on säntillinen,
mut
sitä työtä ei oo,
eikä
niitä tekijöitäkään,
on vain
päivänpaistattelijoita,
kevyesti oleskelevia

lavea totuus...

lavea totuus on
valheen tie,
se kieroimmin perille vie

sininen taivas...

sininen taivas antaa
jotain syvemmän kaukaista,
sillä on iäisyys takanaan
ja koko taivasvaltakunta

sinne yltää vain rohka mieli,
ei tietokoneen kieli,
sillä valovuodet ovat
rohkeanmielisten
aikaa

sininen taivas on pilviin saakka
lähellä,
sitten alkaa kuu ja tähdet,
joita
aurinko paimentaa