kasvimaa...

kasvimaa huokasee,
sillä kasvit ja perunat ovat
laareissaan,
on aika talvenpitoon,
on aika
huohahtaa,
mut
kevään tullen kuokka jälleen penkkiin
kopsahtaa, sillon alkaa
kasvuaika herkin ja siin on elon merkit

Yön viimeinen lähtö....

Suuriherra mielestään
Päätti asemaansa näyttää,
Aamuyön viimeisellä lähdöllä
    Hän moitteen sijaa löysi toimistain,
Bussikin tuntui olevan jostakin main,
Kuuntelin,
Kuuntelin ja itselleni toistelin, että
Järki ei suutu,
Ei suutu,
Ja niin herrasuuri pääsi pysäkilleen
Jossa äänellään kuuluvimilla minut noitui helvettiin
Syvimpään,
Kiitin häntä ja pyytelin anteeksi, etten ollut tämän enempää,
Johon hän sanoi,
Ei se mitään ja keskisormellaan sanojaan syvensi

Ketunpoika...

Ketunpoika ja varis rupattelivat
Tienposkessa,
Jossa usein tuppaavat tapaamaan
    Varista harmitti,
Kun huuhkaja huuteli koko
Alkuillan hävyttömyyksiään,
Eikä varis voinut ottaa iltatorkkuja,
   Ketunpoikaa taasen jurppi huuhkajan
Iänikuinen nälkä,
Eilenkin se vei ketulta monta myyrää,
Vaikka alue on ketun reviiriä,
He päättivät antaa sille opetuksen ja
Rupesivat toimintamallia hautomaan...

Vauvat..

Rakkaus on väsyneitten
Sydämmien
Yhteenliittymistä
Ja
Pikkuisia vauvoja

Musiikki...

Musiikki on ääntä,
Joka sointuu
Nuoteista,
Ja
Asettuu mielihyvän hyllylle

Vivahteita....

On turha kasvattaa itseään,
Olen täynnä
Tuloksia,
Mutta minä haluan vivahteita,
Niitä minuun sopii,
Vaikka muuten oon
Elämästä pullistunut

Krillimakkara....

Kuljet kadun sitä osaa jossa
Näyteikkunat näyttävät
Sinut,
Sinut ohikulkija,
Joka et osaa syödä krillimakkaraa
Väärinperin,
Vaan puraset siitä sinapin kohdalta

Riippuvainen...

Ihmisen elämä on riippuvainen
Toisesta ihmisestä
Ja
Kokonaisesta kadun vilinästä,
Se
On riippuvainen ympäristöstä,
Se on
Riippuvainen elämästä,
Jota emme näe

Mukulat...

Mitä vanhemmaksi tulee,
Sitä enemmän seuraan
Lasten touhuja,
Heidän orastavaa elämää,
Viatonta kasvamistaan,
Ovathan he luomakunnan
Kauneimmat kukkaset,
Ihmiskunnan arvokkaimmat
Mukulat

Työtoverit...

Työtovereita ei enää lie,
Vaikka väki on
Lisääntynyt,
Nyt on sitoutumattomia
Tulijoita,
Jotka eivät itseään sitoututa,
Vaan
Ottavat minkä irti saavat

Ilmaiseksi...

Olet maailmasta täynnä,
Mutta
Enemmän haluat,
Sinä,
Joka olet aina ilmaiseksi ollut,
Herää hetkeksi,
Seuraa muurahaispesän elämää,
Huomaat kuinka kaikki menevät

Syksyinen yö...

Syksyinen yö,
Hieman kostea,
Muttei sada, eikä lumi ole
Viellä satanut
Metsälampi edessäin,
Ei ääntäkään,
suopursun tuoksu leijailee
Kosteassa yössä,
Jossa kuu ja tähdet ovat pilviverhon suojassa
Lisään kalikan nuotiolle,
Nuotio tuo tunnelmaa ja lämpöä,
Sillä olen luontoäiteen takamailla,
Siellä jossa jokaisen on pärjättävä omillaan

Ajanvietettä...

Kummallista, että ihminen
Kaipaa ajanvietettä,
Kun heidän elämänsä on sitäj atkuvasti,
Toisinkuin muut luontoäiteen luomat,
Joille jokainen hetki on
Selvyytymistaistelua

Kupsahtaa....

Onneksi ihminen joskus
Kupsahtaa,
Muutenhan ilkeys ei koskaan
Katoaisikaan

Luonnonsuojelijat...

Maalaiset ovat kuolleet
Sukupuuttoon,
Maaseudulla näkee ainoastaan
Reuhkahattuisia kaupunkilaisia,
Jotka itseään luonnonsuojelijoiksi
Kutsut,
He tipitiitä vislaavat,
Kun
Näkevät oravan käpysuussa
Puuta kiertävän

Pesäpuu...

Ihmisen pesäpuu on
Oma koto armahin,
Ei hotellien komiat sviitit,
Eivätkä kyläpaikkojen majoitukset,
Vaan
Oma pesäpuu kotonen

Murheet...

Murheet ovat tekemisen
Tuotteita,
Mut
Kyllä niitä nukkuessakin kertyy,
Niistä pääsee helposti eroon,
Senkun lähtee
Ulkoilmaan tuulettumaan

Iltapäivänruuhka...

Iltapäiväruuhkassa ihminen
On
Herkimmillään,
Siinä on päivän tähtihetki,
Se on
Kotimatkan anti

mandariinisorsa...

mandariinisorsa se
maailmanääristä
norpan luokse lens,
siellä ne nyt
olavinlinnaa ihailevat,
kaunista luontoäiteen
luomusta ihailevat

suinpäin...

ihmisen ei kannata jatkuvasti
suinpäin mennä,
vaahtosuussa liikehnellä,
sillä silloin jää monta
hommaa tekemättä

tietokoneaika...

tietokoneaika on välttämätöntä,
siitä yhteiskunta hyötyy,
mutta ongelmatapauksissa
halvaantuu,
sillä digi-aika tarvitsee vain yhden
vikatikin,
kuntaas
ihmiskäsillä tehdyt ongelmat
rajoittiuvat seuraavaan
ihmiseen

ääriryhmät...

ääriryhmät ovat yhteiskunnan
anarkisteja, jotka eivät
noudata yhteiskunnan
pelisääntöjä

vaihtotalous...

jos rahaa ei olis,
vaihtotalous hyvin vois,
mutta
siinäkin köyheempiä ois

nyystölän muistopatsas...

nyystölässä on muistopatsas,
joka muistuttaa
petoksesta,
mutta se muistuttaa myös sn miksi
olemme
satavuotinen kansa,
osaamme antaa anteeksi ja ryhdymme
vuoropuheluun

tärkeä...

ihmisen ei pidä tulla liian
tärkeäksi
itselleen,
hänen kannattaaa olla
omanaan ja elää
tavallaan

työnjohtaja...

neljäänkymmeneen vuoteen mahtuu
monta esimiestä,
siihen sopii kaikenmoista,
mutta
muutamat ihmiset ovat jääneet
mieleen hyvinä työnjohtajina,
mutta heidän arvonsa ovat
muuallakin,
he olivat ihmisiä,
osasivat lähestyä ihmistä tämän tasolta,
mutta säilyttäen kuitenkin
roolinsa,
mutta ennenkaikkea
egonsa

linja-auto....

linja-autossa on kuuskyt
penkkii,
ja jokaisesta
ohjaillaan,
mutta
vain yhdessä on ratti ja
jarrun kytkimet

moottoritie...

moottoritien päässä on
helsinki,
senaatintori ja kaikki maalaisten
asunnot,
siellä on muutaman alkuasukkaankin lapsi,
mutta heille käy,
kuten
alkuperäiskansoille yleensä,
heidät pois heitetään,
syrjemmälle tuupataan,
espoon ja vantaan rajamaille,
hallasoille kipataan

pihakoivu...

pihakoivu on
alasti,
on ensilumen aikaa,
tyyntä ja apean odottavaa,
pihakoivu, joka kesällä hulmusi täydessä
puvussaan

mielenkipinää...

tyytyväisyys on hetkellistä,
siksi sitä kannattaa nauttia,
sillä arki antaa
toisenlaistakin mielenkipinää

onko työtön hullu?

työministeri haukkuu
pitkäaikaistyötöntä
mielensairaaksi,
tuo ministeri saa
minut pahoinvoivaksi

liikenne...

liikenne sekoittaa monen
pään,
helsingissä metroa ei saada
avatuks,
tampereella ei parkkihallista
millään pois

arpoja...

ihminen ostaa arpoja,
taloutta parantaakseen,
mutta hän ei halua elämänsä
päävoittoa,
koska kaikessa vain itseään aattelee,
   ihmisen pitäisi nöyrtyä arvostamaan
toistenkin hyvinvointia,
sillä se säteilee myös sinne missä ei
juuri nyt hyvin mee,
  elämänsä päävoitto syntyy
yrittämisellä,
ei välttämättä oman yrityksen,
vaan
henkisen toiminnan ahertamisella,
joka on monen asian alullepanija,
myös sen
elämänsä päävoiton

kirkonkylä...

kirkonkyällä kulkevat

rakkaudenvaunut antavat huomiselle kasvot,

uudet ihmiset pitävät kirkonkylän elävänä,

yrittäjien ovet auki ja monen kateellisen

elämäkin saa mielenherkkyyttä

turvapaikan hakija...

   pienen kunnan kannattaisi
ottaa
kuntaansa ihmisiä,
jotka eivät voi hyvin
kotimaissaan,
     pienen kunnan kannattaisi verkostoutua
maahanmuuton kysymyksissä
alan toimijoiden kanssa,
sillä näin saadaan rikolliset ja muut
systeemin hyväksikäyttäjät joukosta pois
      pieni kunta auttaa itseään,
tarjotessaan pakolaisille turvapaikan

mitäänsanomaton...

mitäänsanomaton ei aiheuta
senkummempaa,
mutta ihminen, joka touhuaa,
hän
tunteita herättää

100 vuotias...

maailmalla tehdään vallankaappauksia
sotia lietsotaan,
aseilla uhitellaan,
kuolemaa kylvetään,
mutta satavuotias isänmaani on
toistamaata,
täällä on opittu riidat ratkomaan,
asiat sopimaan,
sillä vain sillätavoin voimme viettää
vuosipäiviämme,
itsenäisinä

rakkaus...

rakkauden voi tavoittaa
jokainen,
kunhan vain
toisensa löytävät

ketunpoikanen...

ketunpoikanen jolkutteli
tuttua ojanpiennarta,
nyystöläntien piennarta,
se oli menossa tavanomaiselle päiväretkelleen
tarusjärven rantakalliolle,
jossa sen morsmaikkukin yleensä köllötteli,
mutta sitä ei nyt ole vähään aikaan näkynyt,
suutahti
ketunpojan helsingin retkestä,
jossa tämä oli tapaillut pönäköitä city-luomuksia ja
rullaattoreilla kulkevia rusakoita

yksinään...

kukaan ei pärjää
yksinään,
ei
vahvinkaan,
rakkauden vihat kulkevat
ovistamme,
meidän tulisi tarjota niille
aikaa,
jotta saisimme jotain aikaan

matkatkaa...

jos haluat edetä päämäärääsi,
hylkää
keinotekoiset ystävät,
pyydä mukaasi
vihollisesi ja matkatkaa yhdessä

syyllistäminen...

syyllistäminen ei korjaa
mitään,
se vain haavoittaa
siipirikkoa ennestään

kohtaaminen...

kohtaamisen viisi ensimmäistä

minuuttia ratkaisevat

tulevaisuuden,

ne hetket,

ovat viiden minuutin tuottamia

varhaisat aamut...

varhaisat aamut ovat
vuorokauden
seesteisintä aikaa,
silloinhan yö aamuun vaipuu,
yöneläjät sijoilleen asettuvat,
aamuvirkut silmiään siristävät ja
täysikuu valvottamilleen heiluttaa,
unimaille makoisille keinuttaa

Myöhäistä...

Milloinkaan ei ole liian
Myöhäistä lopettaa,
Kunhan vain joskus
Aloittaa

Ohjastaa...

Yötä vasten on pidempi
Kulkea,
Kun aamuun,
Vaikka kilometrit tasan käy,
Sillä aamu lopettaa työvuoron,
Jonka ilta aloitti ja aamu kotiin ohjastaa

Pappissuku...

Yön viimeiset vuorot,
Ihmiset väsyneet,
Toiset pystyssä nukkuvat,
Eräs riitaisa,
Mut hymyilen,
Sillä tiedän,
Että hän on pappisuvusta

Radion toimittaja...

Hymysi äänen kuulen,
Vaikken
Kasvojais tunne,
Siksiköhän radion usein
Ajallasi avaan?

Valehtelee...

Ihminen valehtelee mielellään,
Hätätilanteessa tosissaan,
Mut
Useimmin
Valkoisilla valheilla hän
Päivänsä iltaan saattelee

Helvetinlieskat...

Ennen papit ja poppaukot
Ihmisiä peloittelivat,
Nyt
Helvetinlieskoja
Media lietsoo,
Kadotukseen synkimpään se
Päivälehdissään noituu,
Mut
Jos digilehteen sitoudut,
Sulle taivaspaikka mukavin aukeaa

Eläminen maksaa....

Maksat asuntolainaa,
Tahi kallista vuokraa,
Kulkeminenkaan ei ilmaista lie,
Vaatteet ja ruokakin tärkeitä,
Hitto vie,
Katsot tiliotettasi ja huomaat
Kulusi ja huokaat

perusopit...

ihminen pärjäilee jo pelkillä perusopeilla,
niillä kotona opituilla,
mutta jos itseään
enemmän valaisee,
ihan oppineeksi kulkijaksi
valmistuu,
mut
ylikypsäksi oppinut kulkija
ei elä edes huvin vuoksi,
sillä hällä
numerot nenänpäällä jakaantuu

ruuhkapussin kuljettajana

Ruuhkabussin kuljettajana
Näkee monta
Kohtaloa,
Valotolppien valoa,
Turhankiirettä siellä main

Lapin taikaa...

Lapissa on aikaa,
Siellä on tunturien taikaa,
Meet vaikka kuinka, huomaat
Ettet kauaksi kulkenutkaan, vaikka
Tunturin kiersit,
Lapinmaassa saa asiat merkityksensä,
Siellä sanat valkenevat,
Mielen syvimmät aatokset aukenevat,
Sillä
tunturipuron reunamilla ihminen
Kokonsa tuntee

Haikia...

Ei kaikkea voi surra,
Vain sitä jossa tuntuu haikialta,
Surra pitää itkukurkussa,
Pitää raapia petäjäpuu kuorestaan ja
Rakastua lumpeenlukkaan,
Talvikeleillä
Kuurankukkaan

Bussikuski...

Lasken ain
Aikoja,
Sil
Mulla on paljon
Aikataulullisia lähtöjä,
Olenhan
Bussikuski,
Valkoinen orja, joka hymysuussa
Kelloaan vahtaa

Lehmän kakka...

Maaseutu tuntuu monelle
Tutulta,
Mutta monikaan ei oo
Paljasvarpain lehmän kakkaan
Astunut,
Mutta ne jotka ovat,
Hymyilevät yhäkin,
Vaikka ovat kerrostalojen vankeina

Tauti...

Ihmisiin tarttuu tauteja,
Niitä hätistellään
Antipitiokuureilla ja muilla
Hyönteismyrkyillä,
Mutta
Luonnonmukaisin karkotusmenetelmä
On
Sauna,
Siellä, kun itsensä punaiseksi kylpee,
Höyryävänä lumihankeen
Pyörähtää,
Niin
Tauti ottaa hatkat, eikä
Takasin tuu

Päärautatieasema...

Päärautatieasemalla on
Elämää,
Tulevaa ja menevää,
Monet lyhtypylväitä tanssittavat,
Toiset toistaan tukevat,
Minäkin,
Työnsyrjässä läpi menevän yön

Tumma yö.,.

Tumma yö,
Niin tumma, että tähtet kirkkaina
Syysuisen kuutamon kanssa
Kotomökkiäni valaisee,
Antaen sille luontoäiteen
Lumoavan tunnelman

Ruuhkabussin kuljettaja...

Ruuhkabussin kuljettajana
Näkee monta
Kohtaloa,
Valotolppien valoa ja
Turhankiirettä siellä main

kenkuttaa...

kun joskus elämä kenkuttaa,
silloin kannattaa
hetkeks ja toiseksi
istahtaa,
sil
pian se helpottaa

ykkönen...

ykkönen ei ole
ainut,
se on vain numero,
eikä kakkonenen, eikä mikään
suurempikaan

kukka ja rikkaruoho...

kevään ensimmäisen kukan varsi
on kuivunut kukkapenkkiin,
se nojaa
rikkaruohoon,
jolla on sitkeyttä pakkassäilläkin,
mutta
viimein aika voittaa ja he
talviuneen rinnakkain...

linja-autovarikko...

linja-autovarikko on kahta autoa
lukuunottamatta tyhjä,
on ruuhka-aika,
semmoinen aika,
jolloin länsiväylä
pullistelee ja ilmassa on
kotiinmenon tuoksua

muurahainen...

muurahaisia ei toisistaan
erota,
siksipä ne saavatkin kaikessa
kollektiivisen kohtelun,
joka on
hyvin
alkukantaista,
sillä siellä ei ikean huonekaluilla kalustella

paratiisi...

ihminen on syntynyt
paratiisissa,
sai sieltä hatkat ja tallusti
maankamaralle, jossa jatkoi
huonoja tapojaan
ja
nyt tässä ollaan,
ilkivallan jälkiläisiä

luonto..

luonto, jonka luontoäitee on
sommitellut
on
kaunis katsella,
siellä viihtyy ja tekee
mieli
ikihonkaa halata

hymy...

jos elämässä ei hymyä ois,
miel matalana ain ois,
eikä jalkakaan
kepiästi
nousis

kehittyvät maat

kehittyvät maat ovat vikkeliä
kopioimaan,
suorastaan varastamaan,
sillä heillä ei ole koulutuksen
tuomaa
luomistaitoa,
vain kopioimistaidot

eilinen..

eiliseen ei ole pitkä matka,
jos vain tahdot
muistella,
mutta pidemmällekkin sinne pääsee,
kunhan vain kurkistaa,
  eilinen on huomista,
ei yks yhteen,
kunhan vain osaa
sitä parannella,
olosuhteisiin sovitella

verovarat...

verorahat ei kaikkialle riitä,
siksi niistä eniten hyötyvät ahneet ja
kuuluvat suut,
isokenkäiset ja koulunpenkillä
viihtyneet,
loput selvytykööt
miten vain,
sillä eihän heillä edunvalvojaa
laisinkaan

ketunpoikanen...

ketunpoikanen on
kotonaan,
nyystölänkorvessa,
metsän siimeksessä,
oman kodin kotosessaan
se palasi
kaupungista takaisin,
hälle ei sopinut city-ketun permanentti,
ei hän halunnut laiskaa rusakkoa juoksuttaa,
liikennevaloissa vuoroaan odottaa,
siksi
se palasi kotiinsa,
nyystölänkorpeen kotoseen

varis...

varis ei ole maahanmuuttaja,
eikä muuttolintu laisinkaan,
sillä se ei lykkää kotopihaansa
uustulijoille, jotka almupalaa
lintulaudalta nokkis ja hältä eväspalat
hotkis

energiat...

lentokone tuskin koskaan
pelkillä auringon säteillä liitää,
siksipä se tarvitsee pienen palan hiiltä,
mutta
pikkuauto kaupungissa vois sähköllä
huristella,
tulivoimalla kurvitella,
mut
kustannustehokkainta lie
jalkapatikointi, jota reipas mieli kulettais

rotta...

rotta on
viisas vikisijä,
yönselän kulkija ja
tähtitaivaan taivastelija,
jolla ei ole montaa ystävää,
mut siksipä se yönselässä taivasteleekin

peruskoulu...

peruskoulu on alin
tietoporras,
jonka yhteiskunta
kustantaa,
mutta sen täytyisi jatkaa halpuuttamistaan
toisellekkin asteelle,
lukioon ja ammattillisiin,
jotta nuoret saataaisiin
tiedon ääriin,
sinne mistä ammatiudutaan ja
yhteiskuntaa elättämään

yhteiskunta...

yhteiskunta opettaa nuoret
kiemurtelemaan,
laitapuolia kiertämään
ja
sitten
valittaa
huonosta veronmaksykyvystä

jalankulkuoikeutta...

suomessa on enemmän köyhiä,
kuin
ankeina aikoina konsanaan,
sillä nyt meillä ei ole edes
jalankulkuoikeutta

hevonen...

hevonen on tänään
ravuri,
mut
ennen se oli tilan arvokkain,
ilman sitä ois monet hommat tekemättä
jääneet,
sodatkin suomenhevonen hoiti,
siksi sitä ei  kukaan moiti

suo...

suolla ei moni huuda ja
vähästä räyhää,
ei elämää moiti,
mut
luojalle kumartaa,
sillä suonsilmä vahtii

vanhusta ei korjata...

yhteiskunta ei mielellään
vanhaa ihmistä korjaa,
sillä uudemmat tuotantomallit
ovat tulossa, pienenpine vikoineen,
yhteiskunta ei entiseen mielly,
se liukuhihnalta uutta tulevaa
ihanoi,
jättäen vanhemmat omaishoitoon

soviteltu...

ihmiskunta on niin
kulunut,
että kaikki on meihin sovitettu,
työvehkeet ja vaatekimpsut,
työt ja arkisemmatkin jutut,
mutta
uusien ihmisten täytyisi kehitellä
uusia innovaatioita,
jotta
kulunut ihminenkin voisi niitä
sovitella

matkimalla...

matkimalla ihminen oppii
perusasiat,
mutta
blagioimaan ominaan niitä
ei ole kohteliasta,
sillä tekijänoikeudet,
kuuluvat ihmisketjulle

valittaja...

elämä on valittajalle hyvä paikka
asua,
sillä muualla hänet
sanomatta
silmutettaisiin,
kitinöistään palmikoitaisiin

menestyneet urheilijat...

menestyneet urheilijat ovat
varakkaita,
sillä ovat
tienanneet joka sentin,
menestys ja raha kävelevät
käsikädessä,
mutta ne tarvitsevat nuoruuden kiiltoa,
vanhuus ei saa niitä kurmuuttaa

ketunpoikanen...

ketunpoikasta haukottaa,
mutta se ei saa
unta,
se ei voi nukkua melussa,
eikä se tykkää katuvalojen loisteesta,
se tahtoo takaisin
kotimetsän suojaiseen kotoseensa

tienattava...

ihmisen on tienattava

huomisensa,sillä

se ei tule ilmaiseksi,

vaan tahtoo uurastuksen

vaivan palkakseen,

voithan nukkua päivätpitkät,

mutta sulle ei silloin aamu hymyile,

eikä huomispäivä huomenta toivottele

maapallo...

maapallo on niin pieni

pallo avaruudessa,

jotta sillä ei ole maailmankaikkeudelle

mitään merkitystä, 

vain

itselleen

Tavanomaiset päivät...

Tavanomaiset päivät
Harmaannuttavat
Ja
Tuskanhikiset laihuttavat,
Kuntaas
Ilonpäivät  ovat lyhyitä ja
Niitä on harvakseltaan

Vanhenet...

Vanhenet,
Sillä et rakastanut nuoruuttasi,
Kylvit vain menneisyyttä,
Etkä siementänyt huommistas,
Sinulla on kylmä,
Koska sielusi on jäätä,
Etkä kylvänyt huomistas

Vanhenet...

Vanhenet,
Sillä et rakastanut nuoruuttasi,
Kylvit vain menneisyyttä,
Etkä siementänyt huommistas,
Sinulla on kylmä,
Koska sielusi on jäätä,
Etkä kylvänyt huomists

Tosipaikantullen...

Tosipaikantullen
Moniveri punnitaan,
Silloin veri punnitaan,
Tahdonlujuus todetaan

Sitkusta tekoa...

Suomi syntyi pulamaille,
Mutta
Paalutti kohtalonsa
Kraniittiseen kivijalkaan,
Joka kestää hallasäät.
Vieraanvallan uhittelutkin,
Sillä suomalainen on luonteeeltaan
Sitkusta tekoa

maailmalla...

 maailmalla on nähtävää,
mutta niin vähän
itselle annettavaa,
vaikka kaikki komiaa on,
suurta ja maailmanmeininkii,
silti kotinurkat kotoisimmat
on,
siellä täällä tietää missä
uinahtaa
voi

Lauttasaari...

Lauttasaari on saari,
Jolla on
Monta elämää,
Kaunis on sen historiansa,
Mutta
Tulevaisuus kauniinpaa,
Sillä
Sieltähän näkee kauaksi elämään

Onni...

On onni olla hyväntuulisella
Päällä,
En tiedä miten se tunne
Sillointällöin minuun kantautuu,
Mut
Oon
Hyvilläin,
Sillä tiedän sen häipyvän yhtä
Nopeasti, kun saapuukkn,
Siksi hymyilen, vaikkei se
Sopisikaan

Ihme...

Ihmettä ei ole,
Ellei lasketa sitä tunnetta,
Kun
Putkahtaa maailmaan,
Mutta siitäkin parkasulla selvitään

Hsl...

Hsl on iso juttu,
Se kulettaa maalaista ja
Kaupunkilaistunutta,
Pyhiinvaeltajaa ja uusavutonta,
Se työllistää montaa osanottajaa
Myös
Pitkänpäälle nukkujaakin,
Mut
Metron avaisia se ei osaa
Järjestää

Lopputulos..

Elämä on kahdeksan kertaa
Kolme ja se kerrotaan
Tulevaisuudella,
Siitä tulee
Lopputulos

moottoritiet...

moottoritiet on tehty lyhentämään
matkaa,
ne on tehty lyhentämään monen matkaa,
mutta
niitä ei ole tehty
pidentämään elämän matkaa

ketunpoika...

ketunpoikasta närästää,
sillä se söi
nakkarin kulmilta oksennettuja
pikaruokia,
juuri nyt se halusi takas
kotoseuduilleen
sinne maalaismaisemiin,
jossa se sai elää luonnollista elämää,
eikä närästävää city-ketun tätäpäivää

alkupää...

alkupää ei ole loppusuoralla,
vaan sielläpäin,
jossa ollaan
virkeimmillään ja kaikki
mahdollinen on edessäpäin

maanmatoset...

kuihtuva maakunta onkuin
vanhan ukon
harveneva päänuppi,
pian siellä vain tasaista
peltoaukeaa,
josta hyötyvät eniten elämän pienimmät,
maanmatoset

rullata...

elää voi mukavasti tai
antaa vain kalenterien sivujen kääntyvän,
elää voi uteliaastikin,
tai
uneliaasti,
mutta joustavinta on sen vain antaa
rullata painollansa

punkaharju...

punkaharjulla ei tarvita
katuvaloja,
sillä
unelmien kuutamo valaisee
harjutietä

verkkokauppa...

ostamme samasta kaupasta,
verkkokaupasta,
sillä sienne ei tarvitse
mennä

sote...

sote kyllästyttää,

sillä se jomottaa,

siinä isot kokonaisuudet yhteen

napitetaan,

mutta

se jomotuksesta kärsivä ei

hoitoon pääse,

koska hän on peräkylän ylivanha

ihminen,

eikä häntä kannata

korjata

ruoholahti...

ruoholahdesta nousee aamuaurinko,
sieltä päivänsäteet
yöpuulle unisille vetäytyvät,
sillä siellä on
suomenmieli

ennenvanhaan elämän kolhimat
lepakkoluolassa kolinoitaan
nauttivat,
sittemmin
pitkätukkaiset ylimöstön
alastomat jälkeläiset hulluna huutivat
soitonmieliä

nyt siellä
elää
tulevaisuus,
joka ei laita suuhunsa toisen
oksentamia tekohampaita,
eikä
herrojen keskenjääneet pennut
soittele poskeaan

menestyvä yrityselämä...

menestyvä yrityselämä ei menesty

monopoleissa,

sillä ei ole kassavirtaa

täydellisessä markkinataloudessa,

vaan

se voi hyvin

sekataloudessa,

jossa tuloerot ovat pienet

ohikulkija...

enemmässä on aikaa enemmän,
siinä on aatosta
runsaammin ja
se on isompi,
kuin
vähemmän,
jossa vain ohikulkijan tuoksu

piehtaroivat...

politiikot vaalien alla
piehtaroivat
ihmisten silmissä,
mukavasti puhuvat,
kaveriksi tahtovat,
mut
vaalien mentyä ei heistä
jälkeäkään näy

muutosvastarinta...

maailma muuttuu,
mut
ihminen on
ain
muutosvastarintainen,
sillä
eihän ihminen muuten olis sukuaan turvannut

rupatella...

yksinäisyys on seurallista,
jos päästää kaikki vieraansa
luokseen,
kaikki eletyt
ja
tulevat
ja voihan sitä nykyisenkin kanssa
rupatella

katuvalot...

katuvalot pilaavat tunnelman,
sysimustan tunnelman, jota vain
metsänkorvessa aistii,
siellä ihminen saavuttaa syvemmät
tuntonsa,
pelot ja vahvuutensa,
katuvalot luovat varjon,
joka ei tunnu paljolta

kuljettanut...

viis vuotta eläkkeelle,
voi juku,
mihin saakka oonkin elämäni
kuljettanut,
tunnenhan olevani vasta
alussa

roipepalat...

aamuhuureisella pihamaalla
ketunpoika jolkuttaa,
se oli koko yön jahdannut
evästä,
mutta oli saanut vain koipensa
kipeiksi,
siksi se  päätti tulla
esun mökille, jossa oli aina pieni palanen
pahempaan nälkään,
sillä esu on hyvä metsämies ja jätti
roipepalat hälle

unelmat...

unelmilla on siltansa,
jossa
kauniit syysillan värit,
joita rakkaus värittää,
mutta se silta sumuun
peittyi ja arkeeni palasin

ketunpoikanen...

ketunpoikanen kyllästyi

jahtaamaan villejä ja arkoja

jäniksiä ja pakkas kimpsut ja kampsunsa,

muuttaen kaupunkiin, jossa jänikset

ovat pulskistuneet tylleröiksi, joiden perässä ei

tarvinnut hikipäässä juoksennella,

mut

siellä siitä itsestäänkin tuli joutavanoloinen

sätkänpolttelija,

joka ei vähäistäkään liikettä viitsinyt ottaa,

vaan

olutta hörppäili ja

viimein

rollaattorilla kurvaili

Myymäläauto...

Myymäläauton tuoksut yhäkin
Muistan,
Tunnen yhä pitkänihanat päivät
Reitilläin,
Asiakkaat mutkien takaiset,
Iloiset mielet tienposkien,
Isäntää ja vielläkin suurempaa,,
Lapsia ja mummoja hyvätuulisia,
Oli opettajaa ja toimetonta,
Mutta kaikilla oli inhimmilliset hymyt mielessään,
Kun myymäautooni nousivat,
Silloin ei ollut dikiaikaa,
Silloin ynnättiin ja punnittiin,
Sekä tervetulleeksi toivoteltiin

Bussikuski...

Kaksi minuuttia on
Lähtöön aikaa,
Sen Kellosta koen,
Olenhan bussikuski

Maksalatikko....

Ihmiskunnan alkuaikoina
Ihmiset toisiaan
Hyvin hoitivat,
Jotta ravinto erinomaista ois,
Nyt
Kukaan ei toisistaan välitä,
Kun rupsahtaa,
Hautaan vain ja
Muistojuhlissa maksalaatikkoa vain

Vanha nainen...

Vanha nainen kulkee kumarassa,
Mutta ylpeänä,
Sillä hän on
Mustaleski,
Se nuori nainen, jonka mies tapettiin
Syysiltana kauan sitten...

Eurooppalainen...

Eurooppalainen valloitti
Intiaanien
Asumukset,
Hän sairaudet ja vaivat toi,
Mutta nyt
Jotain kauheampaa eurooppalainen
Kylvää...

Bussikuski...

Bussikuski on
Yön yksinäinen,
Mukanaan toiset samanlaiset

Kaunis runo...

Kaunista runoa on
Vaikeaa kirjoittaa,
Sillä se liikuttasi sydäntä
Liiaksi,
Siksi täytyy ikävän kaipaukset
Lähemmäksi takoa

Ihminen kuolee...

Ennenkuin ihminen kuolee
Hän on
Elänyt
Miten sattuu

Ulkomaalainen...

Ulkomaalainen
Oksensi humalaansa
Valotolpasta tukea pidellen,
Hän
Oli nopeasti sopeutunut
Suomalaiseen yhteiskuntaan

Vainajat...

Maailmassa on niin paljon
Kaikkea,
Jotta jokaiselle riittää omansa,
Siksi on
Turhaa kanssaeläjää riistää
Ja
Vainajilta perintöjä kärkkyä

Vanha manner....

Eurooppa on niin vanha manner,
Että sillä on lupa
Ohjata maailman talouksia,
Niitä talouksia,
Jotka
Harjoittavat
Yksi silmäistä politiikkaa

sotamielisyydet...

ihmisen ei pitäisi
eläimiä syödä,
ei kalaakaan,
vaan
ihmisen pitäisi
vihanneksia nauttia,
siitä sutjakaksi kinttu kuihtuis ja
sotamielisyydet lakkais

valkoinen orja...

ihminen on valkoinen orja,
mustat ovat
rauhotettu

muistot...

mikään ei ole ikuista,
sillä
jokaiseen saapuu viimein ruska,
joka
lumipeitteen alle jää,
jää
vain muistot

Luontoherra...

Jos luontoa ei ojentais,
Se makuuhuoneeseen
Kurkistais,
Ihmisen on hyvä olla luonnonherra,
Muuten hän vesakkoon
Hukkuis,
Niinkuin ydinongelmaisen kaupungin
Kohtalosta näemme,
Siellä hminen ei toimeen tuu,
Mut
Luonto hyvin voi

Nokankoputtamista...

Puolukoiden on punoitettava,
Jotta niitä kerättäisiin,
Vispipuuroa keitettäisiin,
Se on
Luonnonlaki,
Eikä siinen ole
Eduskunnalla nokankoputtamista

Keritä....

Syksyllä kaikki ei ole
Viellä valmista,
Ei vaikka kesä kukitti sen
Ruskaan komeimpaan,
Sillä täysikuu on viellä tulematta,
Sehän saapuu kunnes talvi kerkiää ja
Paukkupakkaset kevätsilmuineen
Joutuvat

Pois nukahdat.

Päiväsi on täynnä
Rutiineja,
Ihan jokapäiväisiä, tavanomaisia,
Siksi joskus
Kyllästyt,
Pois nukahdat

Häämöttää...

Aamusta kun iltaan asti katsoo,
Niin sinne on matkaa,
Mutta jos
Ajattelee päivänsä
Toimintoja, niin ilta jo
Häämöttää

hetki...

aluksi oli vain
hetki,
sitten se suureni ajaksi, jossa
on tilaa,lopulta
se valtasi kaiken ja nyt
en tiedä
mitä teen

oranssi...

oranssi on syksyn väri,
sitä ei voi huonosti ihastella,
sillä on miellyttävä ote,
joka tuo mukavaa tunnelmaa,
oranssi ei sovi hiihtolatusille, ei kesähelteillekkään,
sillä vain syksyllä on sen aikaansama mieli

laumasielu...

ihminen on laumasielu,
kuten susikin,
mutta miksi vain sutta
jahdataan?

kumpikin tekee tuhojaan,
toinen vain
nälissään

kaatopaikka...

kaatopaikat kertovat elämästä,
siellä hyvinvoivat luonnon viattomimmat,
mutta siellä ei
viihdy sen aikaansaaja,
ihminen
jos
ihminen vain tarpeeseensa kuluttaisi,
kaatopaikoilla ei viihtyisi
luonnon pienimmätkään

unelmat...

unelmilla ei ole rajoja,
ne taivaltavat ihan
mahdottomuuksiinkin saakka,
mutta
tuotapikaa
palaavat

vuodenpäivät...

vuodessa on monta päivää,
mut parhaiten muistuvat
mieleen
juhannukset ja ruskan puistelemat
syksyt,
hohtavat kevät hankiset ja
kesäloman odotukset,
muut
on menny
elellessä

Arvokkuus...

Arvokkuus tienataan
Kunnioituksella,
Sitä ei saavuteta
Millätavalla tahansa,
Vaan
Siihen tarvitaan kunnioitettavaa
Katsetta,
Joka kohoaa
Ain
Ylöspäin

Kasvot...

Elämällä on monet kasvot,
Jokaiselle omansa,
Halusit tai et,
Elämässä voit suuntaa vaihtaa,
Muttet
Kasvottomana suuntaas vaeltaa

Vikkelät virolaiset...

Vikkelät virolaiset tekevät
Työttömiemme työt,
He myös
Veroitta kulkevat kuoppaisia
Tiestöllämme,
Virolaiset ovat ahkeraa kansaa,
Jos
Vain saavat
Ilmaiseksi illastaa

Saattaneet....

Elät päivästä päivään,
Sillä sinut idätettiin hyvin ja
Luonnonvoimat ovat hyvin sinua saattaneet

Kaatopaikkalapset...

Valomainokset antavat
Kadulle vauraan
Mielikuvan,
Vaikka kaikki on
Velalla maksettua,
Iänikuista sekundaa,
Joissa itkevät kaatopaikkalasten silmät

Päivän selvää...

Mikään ei ole päivän
Selvää,
Ei,
Vaikka ne olisi
Pätevästi
Valmiiksi suunnitelu

syysperhonen

syysperhonen hymyilee haikiasti,
sillä sen kotikukka
lakastui ja nyt
se joutuu
liitelemään siellä täällä

presidentti...

jokaisessa maassa on

presidentti,

melkein jokaisessa,

joissakin maissa hallitsee

kansa

ikimaito...

ostin ikimaitoa,
semmoista lehmän lypsämää,
joka on
manipaloitu iäisyydellä...

kokemattomuuteni...

kuljen elämääni,
kuljen,
sillä muuten jäisin ja
paljosta puuttuisin,
kuljen välillä kylelläin,
mut
se johtuu kokemattomuudestani

syksy...

syksyllä on aikaa,

sillä kesä takana lie,

talvi hetkenpäässä hankisille vie,

syksyllä niityt niitetyt,

pellot kynnetyt ja ketunpojat syntyneet,

on saapaskelien aikaa, ja siint

sadonkorjuu alkaa

kylmät mielet...

kylmät mielet eivät hymyile,
eivät
perhosten tavoin
liitele,
ne vain
hymymieliä nielevät

perunat ovat kellarissa...

elän,
elän kuolleenakin,
sillä ilma on syksyn tuoksuinen
ja
perunat ovat kellarissa

vanhanajan sähkömiehet...

vanhanajan sähkömiehet
pelkäävät luonnonvoimaa,
sillä heivät voi sitä säädellä,
eikä valotolppaan astuttaa

nyystölänkylä...

miun koto on nyystölänkylällä,
tuolla päijänteen helmen rantakaislikossa,
siellä missä
luonto hymyilee
pahoille maailmoille ja jokaikinen
vuosi lähettää muuttolinnut
etelänmaille ja sieltä ne keväisin takaisin
tervetulollaan toivottaen

ryssä...

venäläisiä monet moittivat,
mutta hehän ovat vakaimpia,
kuin nuo naton kylkiäiset,
sillä
ryssä ei pure salakavalasti,
se haukkaa
nälissään

rentukankukka...

rentukankukka on luonnonkaunis,
semmoinen korpimetsänlammen
kaunis
kukkanen,
joka ei kukkakaupan hyllylle
tahdo

isänmaa...

isänmaa on
satavuotias,
sillä on ylväs ryhti yhä,
vaikka sitä
moni horjuttaakin

kekkonen, stalin, kustaa adolf hitler...

olivatko kekkonen, stalin, hitler, sekä
kustaa adolf
veljeksiä?

heidän salaiset sukujuuret on peitelty
aikalailla hyvin,
mutta
mulla on paperirulla, jossa heidän isoäitinsä
tunnustaa
koltiaiset
omikseen

supo...

suojelupoliisi on ratakadun
herra,
sieltä se toisinajattelijoita vahtii,
heidän nurkillaan
nuuskuttaa,
he kulkevat siviilivehkeissä,
farkkupaidoissa tavallisissa,
jotta iholle pääsisivät

kunnankylän jääräpäiset...

kunnankylän jääräpäiset ihmiset
ovat
entisyydessä majailevia pelokkaita,
sillä he eivät tahdo käydä
uudessa
kaupassa,
jossa on
kassaneitinä
neekeri,
ihan afriikan periltä saapunut

kertotaulu...

kertotaulu on johdonmukaista,
sen jakojäännökset kertovat mietteitten
laskentatavasta,
sillä unelmia ne eivät lie,
vaan tarkkaan tutkittuja
hitto vie

suurenmaailman tähdet...

suurenmaailman tähdet ovat
nöyriä,
oon sen nähnyt,
sillä he ovat uurastaneet
jokaisen hetken

päivä pilkistää...

päivä pilkistää,
vaikka peittoas korvilles vedät,
valvoit iltamyöhään,
unetonna pyörit ja hyörit,
vaikket kuutamoa
palvokkaan

kurkottaa...

hyvä ihminen helvettiä viroksuu,
mutta
sinne kurkottaa,
kuntaas
täysin
paatunut
hyvää palvoo ja sinne
kurkottaa

metsälenkki...

metsälenkki on se lenkki,
jota kierrämme
dituseni kanssa,
sen jokainen ruohontupsu
haistellaan,
jokahikinen
puunkylki merkkaillaan,
sillä metsälenkki on
meijän lenkki

vitun vähän...

liikut vitun vähän,
siksi pullistut
silmissä ja lahoat
varvas varpaalta,
   näin
tämmöistä unta,
pelästyin ja sittenmmin hoikistuin
varvas varpaalta,
kunnes
maratoonarina kupsahdin

perkeleet...

perkeleet kuuluvat kauniimmin
uskovaisen suusta,
pirun lausumina
siinä on
mielistelyn
makua,
kirosanat eivät jumalia pelkää,
mutta anteeksi pyytelevät,
kun hikipäänsä
lauhuttuu

väestö ikääntyy...

väestö ikääntyy,
nuoriso harventuu,
jäljelle jäävät
liikuntakyvyttömät,
semmoinen on
muuttotappiollisen kunnan
kohtalo,
ellei päättäjät ymmärrä laittaa
kaikkea likoon,
hikikourin hankkia kuntaan ihmisiä,
ihmisiä,
ihmisiä,
sillä he elättävät vaivaisenakin kuntaa ja antavat
sille huomisen

päijänteen kunta

päijänteen kunnan keskellä on
komia
päijänne,
siitä kunta kasvonsa kuvannut,
elon tarpeet kuntalaisilleen luvannut,
päijännettä ympäri ajetaan,
sitä joka hetki taivalletaan,
mut,
siltä puuttuu
yhteinäinen ohjastaja

ikiaikainen valitus...

ihminen, joka kaikkea mahdollista
vastustaa,
hän
kurjuutta rakastaa,
hän
nykyaikaisuutta pelkää,
hän
ei tahdo kenenkään hymyn loistavan,
vaan
ikiaikaisen valitutusten kaikuvan
kaikille korville

ominpäin...

kuljet ominpäin,
niin sinua kasvatettiin ja siksi
et kainostele kulkuas,
kuljet,
muttet juokse,
etkä hölkkää,
sillä sinut kasvatettiin itsenäisesti
kulkemaan,
omia polkujas raivaamaan

kettua nälättää...

aamusumun varjossa ketunpoikanen
vaanii
hanhilaumaa,
joka on yönsä viettänyt
heinäpellolla,
toiset torkkuvat,
mutta vahdissa on
edellisvuoden nuorukainen,
jonka silmä huomaa ketturepolaisen ja
herättää muut,
kettua harmittaa ja nälättää

maanantaiaamu...

maanantaiaamu aukeaa ilman
aurinkoaan,
sillä pilvipeite on viellä sen
yllä

hämähäkin seitti on viritetty omenapuun oksien väliin,
se kimaltelee neljän asteen syysaamussa,
jossa käpytikka nakuttaa sähköpylvään
peltistä
hattua

on hauras olo,
viikonloppu vetäs kaikki
olotilan osaset, jalkani ovat
painavat,
sillä sienimetsään jäivät
kuntoni rippeet

itsensä nuorempi...

syysperhonen ilomielellä
liitelee,
sillä iltapäivän aurinko sen
siipiä hyväilee,
on lähdön aikaa,
siksi se ilomielellä lähitienoot hyvästelee,
tullakseen kevätsäiden aikaan takaisin,
silloin se on itsensä nuorempi

lämmin fiilis...

ensipakkasessa on lämmin fiilis,

hengitys höyrystyy ja ja jalkojen alla narskuu,

on ensilumen aikaa,

sitä aikaa,

jolloin punatulkku akkunasta morjestaa ja

talitintti

ikkunankulmaan koputtaa

perunamaa....

perunanmaan kätköissä elää monta
elämää,
niin monta,ettei maa päällään jaksais kantaa,
he ovat niitä iänkaikkisuuden sotureita,
jotka jäävät,
vaikka kaikki muu
tuhoutuu

piut paut....

käpytikka nakuttaa käpyään,

on asetellut

sen sähkötolpan koloseen,

valkohäntäperhonen keinuttelee tikan selässä,

sillä he ovat

kavereita,

muut lajitoverit kummaksuvat

heidän yhteiseloaan,

mutta heille he sanovat, piut paut 

kuusikymppinen...

kuuskymppinen on jo nähnyt paljon,
jos on haluten kierrellyt,
ovia aukaisten sulkenut,
matkapäällä kuluttautunut,
mutta toisinkin on,
moni on naulittu
paikoilleen,
jotta
suvun vaakuna hyvin vois

merikapteeni...

merikapteeni tietää reittinsä salakarit,

hän tuntee myrskyisät vaahtopäät,

mutta heinää hän ei osaa seivästää,

sillä sen taitajat eivät merillä seilaa

merikapteeni tuntee tähtikartan,

kuunkierron ja vuorovedet,

hän tuntee satamien majakat ja niiden

kapakat,

sillähän on erimies

sadonkorjuu...

syksy saa

omenan punastumaan

ja

sienimarjaisat herkkusuut

saapasjaloissaan metsän risukoissa

herkutuksia keräävät,

onhan ruskaisan

sadonkorjuun aikaa

ikipetäjä...

ikipetäjän latva katsoo
pitäjänselälle,
joka on muuttanut muotoaan,
ihmisiä on tullut ja mennyt,
uutta rakennettu ja vanhaa purettu,
mutta ikipetäjä jököttää
ain
paikallaan

syysilta...

syysilta tuntuu mukavan
läheiseltä,
kynttilä ja kirja,
jossa pääsen paikkoihin,
joihin en muuten,
syysilta rapisee peltikatossa,
kynttilä antaa illalle valon,
aukaisen sivut ja menen...

turhanpelle...

jos ihminen ei olis
syntynytkään,
ei hän turhanpelleä vois äänestääkkään,
mut,
kun verokirhoihin on merkitty,
täytyy jotain hullunhupsua
kannattaa,
ettei pettyis turhaan

kerimäki...

kerimäki,
minun entinen kotini,
siellä kävin koulut ja muut,
sieltä paljon elämmellein hain

sotaveteraani...

ilmassa on sotaveraanin tuoksua,
tulin entiseen sotasairaalaan,
jossa
tuoksuu rintaman kauheudet,
nautin lounasta,
tuunaansalmessa on lomalaiset uimassa,
monet heistä sotaveteraanien lapsenlapsia

ilta kehrää...

ilta kehrää itseään,
valot sammuneet,
päät tyynyyn painautuneet,
on ilta,
mut
kadulla kulkevat hiljaiset unohtuneet,
ne joita ei nukuta,
he, joilta tyyny puuttuu

auttoinen...

pieni kylä voi yltää
mihin vain,
jos sillä on toiminijoinaan
kaikki käsiparit ja talkoomeinki,
semmoisen oon
nähnyt auttoisilla,
jossa
yrittäjäpariskunta on saanut
tuhannet kädet avukseen luodakseen
toimiallisuutta,
josta seuraa viellä jotain suurempaa...

aika...

aika ei pysähdy,
eikä sitä elämän tarvitse ajoittaa
sillä
ikuisuus on elämää korkeammalla,
niin korkealla, että tähdetkin
sille säteilevät

dna...

en ole liiaksi uskovainen,
mutta uskon korkeimpaan,
tiedän,
että tiede selittää
dna:t,
mutta
mistä kaikki alkoikaan,
omenan purasustako...?

katuvalot...

katuvaloissa näet muidenkin varjot,
mutta
nyystöläntiellä vain omantuntosi

kaikki...

kaikki on paljoin,
se on enemmänkuin
tyhjä,
haluat nauttia kaikesta,
mutta
ethän ehdi,
sillä sinulla on jo kaikki,
kaikki se mitä tarvitset,
et tarvitse toisten osaa,
sillä he jäisivät paitsi

yksinäisyys...

yksinäisyys on juhlaa,
jos vain on
muistojen seuraa,
tulevaisuuden kaveruutta

arvot...

elämässä on arvoja,
mutta ne ovat orpoja, jos
et tunne niin,
et voi elää vailla mitään,
sillä arvot ovat elämäsi
kivijalat ja niiden varaan voit
kaiken rakentaa

kiiltomato....

kiiltomato onneaan etsii,
sitä kirkkaimmat
rakkauden valot ohjaavat ja
kun
valonsäteet kohtaavat,
siitä onni syysillassa
valonliekkiin roihahtaa

karjakko...

karjakon ammatti on kadonnut,
lypsykone tullut ja
lahtari kommarit
lastannut,
siksi työväki on hävinnyt,
nyt on herrankekälettä pitkin poikin,
mut
kukaan ei
mitään taida

hoksottimet...

ihminen taitaa
lukea ja laskea ja
peltopiennarta kaskea,
sillä hälle on luontoäitee
luonut hoksottimet,
mut
ihminen on pirullinen otus,
sillä kun silmä välttää,
hän tuhmuuksiin yltää

syntyessäin....

syntyessäin tiesin,
että
osaan joskus laulaa,
tiesin,
mutta harhaan tunsin,
sillä
taidan vain
kuuntelemisen,
tunnen sävelet,
aistin tekijöiden tunteet,
mutten niitä soinnutella huuliltain taida

itsensä löytäminen...

mikään ei ole vaivaloisempaa,
kun itsensä etsiminen,
mut
kun sen sitten löytää
tekis takasin nakata

puutarha....

syksyinen puutarha tuoksuu
sadonjumalan tarjottimelta,
josta löytyvät luonnontuotteet,
eivätkä
lisäsaineille säilötetyt
tuontihedelmät,
jotka notkuvat markettien
hedelmähyllyillä

kokouspalkkiot...

pitäisiköhän luottamuspaikkojen
kokouspalkkiot poistaa,
tahi nostaa,
saataisiinko näillä eväillä tarmokkaita
yhteisten asioiden toimijoita?

valta turmelee...

valta turmelee,
sillä siellä on hyvät tarjoilut,
niin hyvät,
että niiden epäkohtien selvittäjäksi
ryhtynyt ehdokas muuttuukin
valtaan pääsyn jälkee pahemmaksi,
kun
alkuperäinen tauti

tilasin paavin...

tilasin paavin
kotokuntaani
padasjoelle,
varasin tyhjän kirkkomme,
vuokratyövoimafirmasta vuokrasin tuhat fanaattista
kannattajaa,
tilasin paavin,
sillä hän saarnailee
vain tilauksesta ja etukäteismaksusta,
eikä vouhota
ihmisoikeuksista

maanviljelijä...

manviljelijä nukkuu talvet,
kesät kylvää ja niittää,
syyspoudat tukilappusia täyttää,
näin ei oo,
mutta
riihikuivaa on

imasta...

viimeinen itikka istuu korvalehdelläni,
on syksy ja tummuva mieli,
itikkakin on surullinen,
sillä enää se ei voi minua
imasta

hernekeitto...

hernekeitto on elämän eväs,
sitä ei voita pikaruokalan
annokset,
ei pihvikeittaitten tarjoilut,
sillä
hernekeitto on
luonnontuote

suju...

yhteiskunta on
monia silmäparia ja monia
mieliä,
siksi ain kaikki ei
suju sujuvasti

rantakalloilla...

ihminen ei voi elää rantakalliolla,
mutta hän
voi siellä paistatella
päivää

saunapäivä...

saunapäivä,
viikon kohokohta,
jota ei voita virvelimatkat,
eivätkä loistovalojen illanvietot,
sillä kotosaunassa mennyt viikko huuhtoutuu

sienimetsä....

sienimetsässä on tunnelmaa,

kuljen siellä luontoäiteen pienempien kera,

tunnelma on

hiljaisuutta, joka kuuluvasti minua haistelee,

käpytikka kolosestaan silmää lippaa,

sillä on tänään synttärit ja siksi hällä

on juhlat ja heillä on orkesterikin, jota johtaa

palokärki,

tuo soraääninen tenori,

istahan kannonnokkaan,

kuuntelen

venyvämpää...

ennenvanhaan
oli raskasta,
silloin piti varhain herätä
töihin,
nyt on
venyvänpää,

home...

home on ikävä juttu
ainkin silloin, kun joutuu
sen vaikutuspiirissä työskentelemään,
sillä se sairastuttaa,
loppuelämäksi terveyden heikentää

vanhamies...

vanhamies ajaa polkupyörällä
kohti kirkonkylää,
hänen jupiterinsa on vankkaa
tekoa,
kuten hän itsekkin,
pian satavuotias

vanhamies on nähnyt
kylätien elävän enemmänkin,
hänhän on sen nykyisin viimeinen
asukas,
hän,
joka oli ennenvanhaan
kunnan tiemestari

hän saapuu kirkonkylälle,
istahtaa hetkeksi kioskin tuolille,
suoristaa pukunsa ja seuraa nykyistä elämää,
joka käy yhtä verkalleen,
kuten hänkin

pitkätysten...

jos afriikassa olisi suomen
säät,
neljä vuodenaikaa ja
pakkassäät,
niin
tuskin he toisiaan keihästelis
yötpäivät pitkätysten

tarjoilla...

hyviä sanoja ei ole paljon,
siksi olisi ne hyvä
tunnistaa,
ja
tarjoilla
tarvittaessa

sonni...

sonni on lehmän mies,

avoliitossa

elävät,

muutenkaan eivät tunnu olevan kovin

mustasukkaisia toisilleen,

mut

en rupea heitä arvostelemaan,

sillä sonnilla on

isännänvoimaa

televisio...

televisio istuttaa ihmistä,

muttei yhtähyvin, kuin

metsuri puuntaimiaan

istuttaessaan,

sillä

puuntaimesta kasvaa jylhä puu,

sen latvasta näkee seutukunnan taa,

sen vuosirenkaat eletystä kertyvät,

mut

televisioohjelmat tuostavaan,

pian unhottuu

säästäminen...

säästämällä ei mitään

rakenneta,

sillä vain 

kurjuutta

pidennetään

kutee...

keväästä syksyyn
kellarit täyttyvät,
kylvetystä jyväsestä
laarit täyttyvät,
perunasta kopallinen,
keväästä syksyyn on luonnon
satokautta,
mut
ihminen kutee läpi vuoden

kirjoitusvirhe...

olen kirjoitusvirhe,
en ole pilkunpäällinen,
enkä tavujakaan haravoi,
vaan peräjälkeen
aatellen tunnelman totuutta tahi
ihan vaan löpinää,
kirjoitusvirhe korjaantuu,
kun sen ohimennen lukasee

äitee ja isä...

ihmiset ovat toisilleen sukua,
toiset lähempää,
toiset vääränkoivun takaisia,
mutta yhteinen oli
äitee ja isä,
eikä kolmansia pyöriä niillä main

entisaika...

entisaikaan oli mummoja ja
ukonkäppyröitä,
oli lapsia pellavapäitä
ja
lauantaisin
savusauna,
entisaikaan hevonen oli riimussa
pihakoivussa ja kissa itseään huolsi
rappusilla,
jonka vierustoilla kanat evästään noukkivat,
hullukukko huuteli aitan vierustalla,
entisaikaan oli
kaikki lähempänä,
vain suolat ja sokerit
matkojen varrella

paikallislehti...

paikallinen sanomalehti on

enemmänkin, kuin

lehti,

   se on kotoisa ja luo yhteishenkeä,

siinä jokainen juttu on kotokunnasta

parsittu,

lehden sivut kuntatietoutta turinoi,

hyvät ja pahat mielen tekoset selvittää,

se luo

mielihyvää kotonurkasta,

johon valtamediat eivät yllä

   kuolleet ja syntyneet yhdelle sivukulmalle

paljastettu,

toisesta kulmasta merkkipäivät ja muut huomionosoitukset

   ja harrastustoiminta-palstalta löytyvät menomestat,

muutama sivu vain,

mut

kunnan kokoinen

muuten ois...

juokset tai uit,
kävelet tahi tanssit,
sinä elät,
hyvin elät ja voit,
muuten toisin ois,
siksi
elämä on riemun itkuja ja
arpien parsintaa,
ilopäivien hyväämieltä,
joita talvikeleillä voi pulkkamäessäkin
lasketella

ruusu...

ruusut ovat kukkien kukkia,
ovat ja tuoksuvat
vuosisadoissa muhineilta tunteilta,
rakkauden pyhimmiltä saloilta,
niitä munkit
hyvin hoitivat,
niitä taivaanisä suojeli,
jotta saisin ne sulle ojentaa

rakastuu helposti...

ihminen rakastuu helposti,
jos on alemmainen,
semmoinen ihminen ihastuu
helposti vaivattomasti käyttäytyvään,
mutta
tuhoon tuomittu on tuo rakkaus,
sillä helppoheikkihän tuo sulavaliikkeinen
hymyileväinen sittenkin lie

maanviljelijä...

maanviljelijällä on monta sarkaa

kynnettävänään,

monenmonta auraa vedettävänään,

sillä hän on luontoäiteen

tilojen vainioilla, joissa hallasäät,

tuholaisen kummajaiset ja muut

ankaruudet häntä yötäpäivää

valvottavat,

jotta jyvä laariin napsahtaa

ohimenevää...

ihminen on ohimenevää,
elämä jää,
itkut ja ilonaiheet
toisille jäävät,
semmoista elämä lie

järki...

järki ei suutu,
vaan ohimoa koputtaa,
järki on
luontaistuote,
jonka putostauti aiheuttaa ongelmia,
aiheuttaen
suutuspäissään
sanottuja sanoja,
joita katumus korjailee,
loputtomiin paikkailee,
mut
saamatta järjen myötätuntoa

kuntaherra...

kunta ei kuuntele äänestäjiään,
ei tervetulleeksi toivota
kylämiestä,
vaan itsensä selässä ratsastaa,
kuntopoluluillaan työnsuojaisassa
kuntaherra ratsastaa,
sillä palkka on luontaiseduissa,
jotka äänestäjät kustantavat

viisas ihminen...

viisas ihminen on
tyhmä,
hän ei itseään tunne,
vaan muihin juttuihin osallistuu,
viisas ihminen ei ajattele
tämänpäiväisiä,
vaan
notkistuu huomiseen,
mutta hän on senverran kohtelias,
että sinua
sinuttelee,
kohteliaasti tervehtii,
sillä sinä olet hänen elämänsä
pystyssäpitäjä,
olethan jokapäiväisen ahkeran
veronmaksajan isovanhempi

kun moitit...

kun moitit,
rakastat ja välität
niin,
että sen toinenkin tuntee,
kun moitit,
kivitä kuitenkin ensin itsesi,
sillätavoin näytät
osalliselta,
kun moitit,
polvistu moitteesi eteen,
rakasta sen hikisä jalkoja ja sipulilta
tuoksuvia mielipiteitä,
kun moitit
kuuntele

huumori...

huumori kukkii silloin komiammin,
kun on itkun aika,
silloin se
tuoksuukin kauniimmalle,
eikä sitä maljakkoon
hentoisi istuttaa

nyystöläntiellä...

ketunpoikanen ja uroskarhun esikoinen
jolkuttivat nyystöläntietä eestaas,
sillä heillä ei ollut muutakaan tekemistä
   ilves keinutteli itseään koivun jäykimmällä
oksalla,
johin se oli jo pienenä tykästynyt,
se katseli pariskunnan menoa
eestaas ja halusi itsekkin mennä kolmanneksi
pyöräksi,
mutta sillä oli tänään jahtivuoro,
eikä siitä voi livetä,
ihan nälkäisyydenkin takia
   ketunpoikanen ja karhun esikoinen olivat
kylläisiä poikia,
sillä
korpiselillä on pöydät notkialla,
heitä vain huoletutti, kun varis ei tänään
raakkunut,
se enteilee yleensä yskäistä yötä

henkilönumero...

ison yhtiön ongelma lie
kokonsa,
sillä katetta lie,
mutta
inhimillisyys
henkilönumerossaan

kalastaja...

kalastaja on kahden
armoilla,
ahdin ja
asiakkaan

vaakakuppi...

paljon suunnittelet,
kylliksi punnitset,
mutta
kohtalon vaakukuppi
matkasi mittaa,
paljon toivot,
enemmästä luovut,
sillä kohtalon vaakakuppi
matkasi mittaa

intiaanikesä...

intiaanikesä herätti
kesäkukan,
se nuppuun uuteen kukittui,
kesäriemuun kukoistui,
mut
kovin oli lyhyt kesä tuo,
lumipeite valtas kukkapenkin,
kesäkukankin alleen peittos

kukka...

kukka ei kuki
arokuivalla,
mutta
lehtoleinikki kukkii jäätiköllä,
pohjoisnavan jäävuorten vierustoilla,
sillä se ei ole
tuliaislajike,
vaan ikijään ensimmäinen kukkanen,
jonka sylikummi on
pohjantähti

elämäsi satama....

nyt ilonpäivä koitti,
yks tuttu
mulle soitti,kertoi
sinun mukavia musta
puhuneen,
sinun, joka lähdit maailmankiertomatkallesi,
olet palannut,
ja ankkuroitunut elämäsi satamaan,
siihen satamaan,
jossa hyvästit jätimme

padasjoki...

padasjoki on kunta,
monen kotikunta,
mökkikunta ja ohimatkan
kulkusuunta,
padasjoella asuivat ennen monet,
sitten heidät maailman ääriin
kuletettiin,
työnperään hätisteltiin,
poispäin
kotikunnastaan,
nyt
aika on väsynyt,
kirkkokin taivaan tuuliin matkasi,
vain vanhat ihmiset hymyilevät,
sillä se on edullista tässä vaiheessa

nyystöläntie....

nyystöläntie kulkee vanhaa
lehmipolkuja mukaillen,
siinä on kulkeneet kurjat ja
kurjemmat,
herrat ja suuremmat,
mutta tänään siinä
jolkuttaa ainoastaan
ketunpoikanen

kuorimarauta....

kuorimarauta sylkee ropsinkuorta,
pino suurenee,
hiki ja pihka tuoksuu,
kuorija kiirehtii,
pian on ilta ja
urakasta puuttuu
monta kuorittavaa

syvemmälle...

katsot syvemmälle itseesi,
ilmeesi ei muutu,
olet kokenut kaiken,
muttet haluaisi enää samaan,
siksi
aukaiset ovesi

hyvänsään aikaan...

ihminen on
leskenlehden ulosottokelvoton
perittävä
se vänkyrä,
joka jokaisesta kivenkolosen rakosesta
ilmestyy,
mut vain
hyvänsään aikaan,
ihmisellä on isovanhemmatkin,
mutta ne kuolivat,
kesken menivät

suomen suurin kunta...

päijänne on suomen suurin kunta,
suurempi,
kun helsingin suoalueet,
nyt vain
sysmät ja padasjoenasikkalat
hartolat ja joutsan jyväskylät,
jämsänkuhmoiset irtokuntina
itkua vääntävät

tuleva kunta,
PÄIJÄNNE pystyisi hoitamaan
asukkaansa kustannustehokkaasti,
sillä muikkun matikoita päijänteessä
riittää

alipainoiset...

kunta voivottelee
olemassaolostaan,
muttei tosiasiallisesti halua
vieraita ihmisiä kuntaan,
ei ainakaan värillisiä,
eikä alipainoisia

olemaan...

ihmisellä on
mielikuvitusta,
hän taitaa kaikenmaailman
asiat,
mutta vain yhteen tarttuu,
olemaan,
olemaan helppo nakki ja parrun pätkä,
ja
tämä kaikki laiskuutta
kunnioittaen,
suorintatietä edetäkseen,
jotta kerkiäisi
olemaan

kylläinen päättäjä...

kylläinen päättäjä,
hän,
joka ummet ja lammet
lupas,
valtuustoon pääsi ja sinne
unohtui,
itseltäänkin

kalakoju...

kalakoju marketin edustalla
edustaa
varhaista aamua,
koju tuoksuu päijänteelle,
raikkaalle sinivetiselle

ajatus...

ihminen on ajatus,
hänet luotiin tunteella,
josta heräs ajatus,
ihminen

padasjoen taululle maailmanpyörä...

padasjoen taululle kannattaisi

rakentaa

maailmanpyörä,

oikein lontoon tyylinen,

eikä pitäisi nuukautua

linnanmäen malliin

pyörä luultavasti pyöris

ihmisistä vapaana,

mutta muuttolinnut ja

muutamat pysyväiset saisivat

huilauttaa väsyneitä siipiään

ennenpitkään sen laakerit ruostuisivat kiinni

ja

penkkinsä sammaloituisivat.

mutta

tästäpä alkaakin sen matkailullinen

vetovoimaisuutensa,

kaikki pohjoiseen menijät ja sieltä palaavat

tulisivat ihastelemaan

tuota

maailman ensimmäistä ihmettä,

joka luo ilomielen tunnetta,

sekä 

samalla aukaisisivat paikallisten

yrittäjien ovia

vartti...

ihminen osaa elää
neljänneksellä,
siis vartin tunnissa,
viisitoista minuuttia
samassa ajassa,
mutta mihin hän käyttää
elämänsä parhaat palat?

haukanmieli...

kun tarpeeksi kehut,
syntyy vaivautunuyt lapsi,
kun moitit
ryhti nousee ja  haukanmieli virkiää

kunta..

kunta voi
yhtähyvin,
kuin sen
avuttomin

elin...

olin nuorena kaunis,

myöhemmin rumennuin,

sillä

elin

totuus...

ihminen pelkää totuutta,
sen suoraa katsetta,
siksi hän
sivummalle

sienimetsä...

sienimetsään ei innoton eksy,
ei vaikka se
herkuilta tuoksuu,
sillä innoton notkuu
mitäänsanomattomassa olotilassaan,
joka sisältää
ihmiselämän
vaikeimman luonteenpiirteen,
innottomuuden

varjo...

menet ja tulet,
mutta varjosi ei viivy,
sillä se kulkee ajallaan,
sinä tavallaan

päijänteen helmi...

muuttotappiollinen kunta keksi
oivan ratkaisun,
se
peruskorjasi koulut laadukkaasti,
hakkasi metsät kannottomiksi,
möi tontit euron kiskurihintaan,
varhaiskasvatuksen ilmaiseksi hoidatti ja
kylän papille saarnavuoroja tarjoili

kunta,
jossa innovaatiot muhivat,
satsasi joukkoliikenteeseen,
vuorotarjontaa mennen tullen,
jotka kuntalaisia matkoilleen kuljettaa,
veroeuroja kuntaan tallentaa

kunta,
tuo
päijänteen helmi

tuulivoimapuisto...

tuulivoimapuisto pian
kuntatalouksia
   pyörittää,
sillä tiensä päässä ovat
kulutetut ratkaisut, joilla haitat
elinikäiset,
joista yhteiskunnat maksavat elinikäisesti,
terveydellään

kuntalaiset...

kuntalaiset vaativat
elinolosuhteittensa
paranemista,
vaativat,
muta vanhaa järää äänestävät,
sitä
karvaniskaa, joka ei nykyaikaisuuteen
taivu

hyvä kunta...

jos kunta haluaa olla
jotakuta,
sen täytyy näyttää joltakulta,
eikä vanhalta
hikimieleltä,
eikä iänikuisilta
hautajaiskuvilta,
menestyvä kunta katsoo ulospäin,
se
tervehtii ihmisiä ja yrityksiä,
eikä
katsettaan käännä
kenestäkään poispäin,
vaikka tuulis kovin...

kutistuu...

kaikki kutistuu,
kun
aikansa on,
virittynyt villapaitani oli ennen
just käsinkudottu,
nyt
sen koirani päälle virittelin,
koirani,
joka on pienenpieni,
minä taas
enempi isompi,
mut
niinhän elämä vie

ylväs isomieli...

ylväs isomieli ei anna
pienemmälle edes varjon paikkaa,
hän kaiken tilan täyttää,
syöden
pienemmän
varjonkin

pahat mielet...

ajoin läpi yön,
saavuin aamun sarastaessa,
olin tullut kotiini,
paikkaan, jossa ei lupia kysellä,
ei pahoja haastella,
kotiin,
jossa on aina
keittiön hellassa
rakkauden ja rauhan tuli,
sen liekki sammuttaa pahatkin mielet

Syyspäivän ilta...

Syyspäivän ilta,
Kotimatka,
Ain
Paras matka,
Iltarusko tulee kotoa päin,
Sitä kohti minä näin

Kissanpentu..

Kissanpennuilla on pehmyt
Karva,
Mutta se kovenee,
Kun elämänsä avartuu,
Viiksenmitan suurenee,
Kissanpentu ymmärtää jo
Pennustapitäen,
Että silitys palkitaan kehräyksellä,
Mutta muuten aika kuluu
Uuninpankolla mukavia aatellessa

Bussipysäkit...

Bussipysäkit ovat
Taajamissa,
Siellä missä tyhjennetty
Maaseutukin

Mummot...

Mummot
Osasivat hengittää nenän kautta,
Sekä
Puhua takapuoleltaankin,
Mummoilla oli aina kanoja ja sianporsas,
Jotka jouluisin viipaloitiin lautaselle,
Juuri siihen karjalanpaistin viereen,
Siinä oli possun jalkaa ja niskaa,
Munuainenkin,
Mutta eniten siinä on mummon
Lemmikki lehmää, mansikkia
  Mummoja on nykyään vähemmän,
Kanoja ja lehmiäkin
Mummot asuvat nykyään kerrostaloissa,
Ja ovat todella tärkeitä tipusia

Varis..:-)

Varis on viisas lintu,
Se ei liitele etelänavalle,
Ei liioin
Pohjoiseenkaan,
Vaan
Pysyttelee ruokapatojen äärellä,
Asutusten liepeillä

Hiki..:-)

Liian hyvä työläiseksi on
Ihminen,
Jolla hiki tulee
Herätessään

hyvänpäivän kukka....

hyvänpäivän kukka kestää
pitkänpäivän,
aamusta iltaan ja viikonkin,
sillä sillä on niin kauniit
unelmat

sensuuri...

suomessa on täysi
sensuuri päällänsä,
tääällä ei voi sinisiä moittia,
ei persujakaan,
täällä ei voi suutansa aukasta,
sillä heti populisti raastuvalla uhkaa

Presidentti...

Presidentti on yksi
Kahdestasadasta ihmisestä,
Jotka
Hallinnoivat isänmaatamme,
Onneksi hänen toimikautensa
On
Kuusi kertas kuusi,
Tosin veltoimman vain
Se yksi kuusi

Suutuspäissään...

Ihmistä saattaa naurattaa,
Vaikka on
Suutuspäissään,
Tämmöinen henkilö on monitaitoinen,
Luonnostaan

Ruiskaunokki...

Syyskukka on aamunraikkaan
Sinivalkoinen,
Siinä on aamukastetta ja
Satasen verran suomalaisuutta,
Sillä on nimikin,
Ruiskaunokki

Pullan syömistä...

Puolet elämästä on
Pullan syömistä,
Loput
Siellä täällä

vaivoja näkemättä...

joku toinen tallaa kaiken
tieltään,
jotta saisi haluamansa,
sen,
jonka olet hylännyt,
sinä joka sait sen ilmaiseksi syliisi
vaivoja näkemättä

suuri kukka...

jos olisin syntynyt
menestymään,
olisin jo mennyt,
minun tehtäväni on kerätä
kauniita kukkia ja syleillä petäjää,
tuota luonnon suurta kukkaa

laitoit kaikkesi...

aina et onnistu,
et,
vaikka laitat kaikkesi,
mutta älä lannistu,
huokase ja kerää voimasi  ja
yritä,
yritä,
jos epäonnistut,
tiedät, ettet voinut enempää ja lähdet
pois,
lähdet hyvillä mielin,
sillä
laitoithan kaikkesi

sarastava ilta...

nuorena kauaksi tahtoo,

vanhempana vähän ympärilleen kahtoo,

mut

kaiken nähneeenä paikoilleen mahtuu ja

katsoo sarastavaa iltaa,

joka vie yhtä kauaksi,

kun nuorena tahtoi

kiire...

kun voimat vähenevät,
niin huomaat
matkasi täyttyvän,
silloin on hyvä,
ei kiirettä
alkuunkaan

Hulivei hellurei...

Ihminen iltapäiväruuhkassa
On
Mehuton,
Jos
Toimestaan saapuu,
Muut,
Hulivei hellurei

Hymyilevä kärpänen...

Syyspäivän hymyilevä kärpänen
Vetelee viimeisiä päiviään,
En minä sitä hengiltä lätsäytä,
Vaan
Se aikoo mennä talvenviettoon
Tapetin väliin,
Siellä sillä on hyvä pesäkolo ja
Makiat talvitirsat siellä on vaivatonta
Vetästä

Pyhät ihmiset...

Pyhiä ihmisiä ei koskaan ollutkaan,
Heidät vain siksi valettiin,
Sillä pahuus ihmistä
Piiritti

Jalkarätit...

Syys antaa saappaille mahdollisuuden
Lätsäyttää kuralammikkoa,
Se antaa kulkijalleen kuivat varpaat,
Vaikka nilkat veessä uis,
Saappaat suojaavat sienimetsässä,
Eikä käärmeen kiel nilkkaan pistoa taida
    Niillä on myös veneessä mukavaa tallustaa
Sillä niissä on kunnon pito,
Vaikka veneenpohja liukas lie,
Mut,
Kylläpä ne hiostavatkin,
Ellei jalassa ole
Jalkarättejä,
Hitto vie

Kampin terminaali...

Kampin terminaali
Jyskyttää
Metron aikaa,
Joskus

Hakijan oloinen...

Ihmiset eivät tule mistään,
Mutta ovat aina
Menossa.
Siksi heillä on
Ain
Hakijan oloinen ilme
Mennessään

Raha...

Rahalla saa melkein
Kaikkea,
Mutta
Rakkautta se ei voi rahastaa

Koulukiusaaja....

Koulukiusaaja on jäänyt
Paljosta pois,
Eniten vajausta hällä lie
Empatiasta

Kenkäkauppa...

Jos ihminen kävelis enemmän,
Mieli kirkastuis,
Kunto kohenis
Ja kenkäkauppa loistais

Omatunto...

Huonolla ihmisellä ei ole
Omatuntoa,
Se on
Hältä nyhdetty pois,
Siksi hän pahojaan tekee

isompi pää...

kuljet allapäin,

kuten hevonen,

mietit ja murehit,

muttet mietteilles kasvojasi näytä,

siksi pääsi painaa

   antaisit hevosen murheet

kantaa, sillä on isompi pää

heikoin lenkki...

luottamus on kaiken
toiminnan vahvin lenkki,
jos se heikkenee,
kaikki muukin murenee

lähiruoka...

ihmisen pitäis syödä perusruokaa,
sitä mitä lähiympäristö
tuottaa,
kaikki muu
ongelmia
lihottaa

Kadut täyttyvät...

Kadut täyttyvät ihmisistä,
On aamu ja siksi pulutkin
Virkosivat,
   citykettu lipoo viiksiään ja
Varikset vieressä vahtoovat,
Heilläkin on nälkä,
Aamupalasen verran,
   Ihmiset hyppäävät ratikkaan,
Menevät ja illalla tulevat

Kun on nälkä...

Kun on nälkä ja viluttaa,
Silloin ei jaksa
Hymyillä,
Vaikka tahtois,
  Kun on kyllänen olo
Ei huvita,
Vaikka tekis mieli

Esun Runot ja Mietelmät: Kieltolaki...

Esun Runot ja Mietelmät: Kieltolaki...: Kieltolaki takas, Jotta Pimiä viina kävis kaupaks ja drokareille Hilloa kertyis, Samalla jännitystä satais ja Ensimmäinen hutikka humal...

Kieltolaki...

Kieltolaki takas,
Jotta
Pimiä viina kävis kaupaks ja drokareille
Hilloa kertyis,
Samalla jännitystä satais ja
Ensimmäinen hutikka humaltais

Kuljetusalan veteraanit...

Oon niin henkeen ja vereen
Bussikuski,
Että vahtaan vapaillakin kaikki
Dösät ja linjurit,
Uudet ja varttuneimmatkin,
Muistelen entisaikojen mestareita,
Noita kuljetusalan veteraaneja

Aloitin elämän...

Kun aloitin elämän oli
Helmikuinen paukkupakkanen,
Se oli sitä aikaa,
Jolloin leipä oli arvossaan
Ja
Pienetkin asiat tuntuivat
Tärkeiltä

Missä lienevätkään...

Monet ovat olevinaan,
Puhuvat ja tärkeästi pukeutuvat,
Mutta
Tosipaikan tullen...
     Missä lienevätkään

Punaposkisen terveenä...

Jos ihmisellä ei olisi niin montaa
Viheliääistä tautia,
Niin hyvin ei menis,
Ei ainakaan
Elossa ollessaan
   Luontoäitee heitti ihmisiin
Purkillisen bakteereita ja yhden
Hiivapalan,
Jotta ihminen pysyisi
Punaposkisen terveenä

elämän silmukas...

ilmastonmuutos on totta,

niin totta,

että syksyksi kesä kerkis ja

pian pakkasherra nenänpäätä

nipistää,

korvanlehteä punoituttaa ja sitten onkin

kevät,

tuo elämän silmukas

viisi minuuttia...

tapaamisen ensimmäiset viisi minuuttia
ratkaisevat
paljon,
loput ajat antavat vain aikaan todistaa
näkemänsä

elämä on oppimista...

koulussa opetellaan,
kotona kasvetaan
ja
   niillä eletään,
mutta jos hyvin,
niin täytyy itsekkin jotain
kauhoa,
täytyy jalostaa kykynsä
moniosaajaksi,
semmoiseksi hepuksi,
joka perehdyttämisen jälkeen pystyy
vaikka
naulaamaan ja autoja huoltamaan,
tietokoneita ohjeistamaan ja itselle
nauramaan

kerjäläinen...

kerjäläinen anovasti katsoo,
väistän,
sillä
hän käyttää väärin
ihmisten hyväsydämmellisyyttä
   aidosti hädänalainen
ei jokaikinen aamu istahda samaan kadunkulmaan
heiluttelemaan tyhjää kolikkopurkkiaan,
eikä
todella pulassa oleva saavu sinne
komialla autolla,
jollaisella eivät edes hyvinvoivat ajele

adolf hitler...

pieni ja hento nuorukainen
ryyppäsi vähän,
sillä hän tiesi
viellä ennättävänsä

katajanokan viinikellarissa
oli hilpeä meininki,
olihan
adolf hitlerin saaanut sinne
vieraakseen
stalinin

aatu ei paljoa ottanut,
mutta
isä aurinkoinen otti ja
nukahti
tritterdoffin syliin

näin alkoi hullujen nuorukaisten
ensitapaaminen,
joka johti
myöhemmin
miljooniin pahoinvointisiin kohtauksiin,
sillä
fasismin sylkirauhanen kukkaan puhkesi

hyvänpahaa...

elämässään ilminen ei voi nauttia
kaikkea hyvänpahaa,
hänen on tyydyttävä
palaseensa,
sen, jonka hän itselleen
uurastaa

tunnelma...

tunnelma syntyy ihan itsestään,
sillä on täydenkuun aikaa,
metsälampi ja laavu,
ääniä on tuhansittain,
mutta puhuvat hiljaa,
kuuntelen,
pelkään, sillä olen hälinän lapsi,
mutta jotenkin tunnen
rauhaa,
sellaista, jota en päiväsaikaan koe

Sydämmeen hukuivat...

Katsoit poispäin,
Lähdit,
Huulillasi oli sanoja joita en
Kuullut,
Itkin ja heilutin,itkin niin,
Ettei kyyneleet virrannet,
Ne sydämmeen hukkuivat

Epäonnistumiset...

Epäonnistumiset tekevät
Elämästä elettävän,
Muuten olis yhtä menoa vaan

Hipaisemaan...

Rakkaus on unelma,
Joskus
Sitä pääsee
Hipaisemaan

Paljaimmillas...

Ilta on aikaa,
Jolloin
Olet
Paljaimmillas

Vaakasuoraan...

Syys kääntää kaulukseni,
Tuuliviimaan ei hymyni ihastu,
Mut
Menen,
Vaikka vettä tulee vaakasuoraan,
On
Syksy,
Katuvalot syttyvät minusta poispäin

Laskevat...

Ihmiset laskevat
Ain
Jotain,
Milloin mäkeä,milloin senttejä ja
Milloin mitäkin,
   on pakko,
Sillä ilman ynnäämistä ei
Mitään jää

Irtonaiset...

Irtonaiset täyttävät
Kadun kapakat,
Viinan raiskaamat urokset rakastavat
Yksinäisiä eksyneitä ja
Baareista he kohtalonsa
Löytävät

Vesisirkka...

Tyynellä säällä lammenpinta
On kauneimmillaan,
Se tuoksuu kanervalle,
Sen pinta näyttää samenttisen
Silkkiseltä ja sinä näkyy kasvosi,
Ja nenänpäässäsi istuu vesisirkka

Venäjä...

Venäjä on niin iso,
Ettei pienenpiään
Näy,
Venäjällä on monta vuorta ja tasankoa,
Mut
Se tahtoo lisää,
Sitä ei luonnonlintu ymmärrä

Luonne...

Ihmisellä on luonne,
Kiivas tahi lauhkea,
Mutta myös niiden sekoitukset
Ovat
   Monen päässä,
Luonteella on isänään ja äitinään
Ympäristönsä,
Mutta hieman siinä on
Isovanhempienkin perimää,
Luonnetta voi myös kesyttää ja
Muutenkin vahvistaa,
Mut
Silloin menee
Identiteetti

Herranenkelit...

Muhamed ja jeesus,
Budha ja joku muukin
Herranenkeli ovat vastuussa
Ihmisten tekosista,
He säätelevät pyhää kurjuuttta,
Itkettävät nuorta leskeä ja tuhoja,
Jotka kurjuutta kylvävät,
He,
Herranenkelit ovat vastuussa
Lampaittensa laitumista,
Joita
Piru niin tuotantotaloudellisesti viljelee

Valmis...

Ihminen voi hyvin elämässään,
Jos hän
Taitaa takaisin kävellä
Alkuunsa,
Siihen hetkeen jolloin hän luuli olevansa
Valmis

Kerrostalo...

Kerrostalo kätkee kohtaloita,
Valoisia ikkunoita ja
Hiljaisia katseita

Satavuotias ihminen...

Satavuotias ihminen on
Kypsä,
Häntä ei enää
Politiikkojen puheet
Kiinnosta,
Sillä politiikko on maanvaiva,
Joka jarruttelee pitkää
Elämänkaarta

Opettaja...

Opettaja on opetettu
Kasvattaja,
   Onnellinen on se lapsilauma,
Joka hyvin koulutetun saavat,
Hyvä opettaja tietää yhtäpaljon,
Kun
Oppilaansa,
Mutta hänellä on kyky
Tietoa etsien kertoa,
Sitä sulavasti tunnittaen
Punnittaa

Itkumummot...

Itkumummot asuvat
Vienan karjalassa,
Siellä putinin tarhassa,
Mut
Ennenmuinoin he suomea
Taitoivat,
Monet itkunsurun juhlat pitivät,
Isänmaan kontuja siunasivat,
Herraajumalaa kumarsivat

Tapiola...

Tapiola oli ennen suonsilmäke,
Sitten siitä kuohittiin
Valtakunnan puutarha,
Nyttemmin
Pelkkää metroo ja valkoposken paskaa

Mieltävailla...

Ennen katuvalojen aikaa ihminen
Pani maaten
Kanan lailla,
Nyt
Kiekuu yötäpivä
Mieltävailla

rasvamonttu...

rasvamonttu on hieno keksintö,
sillä päästään
kurkistelemaan auton
maitipuolta,
sillä siellä on auton
sisukset

tyhjäkäynnit...

autot on suunniteltu tyhjäkäynnille,
sitä ne tarvitsevat mietiskelyyn
ennen seuraavaa pykälää,
toisin on ihmisillä,
he tarvitsevat
täydet kierrokset heti herättyään,
jotta
polvi nousisi rivakkaasti heti aamutuimaan

muistot...

elämässä on paljon päiviä,
niinpaljon,
ettei niitä
tohdi laskea,
jokainen on aamusta iltaan ja yöllä
peitelty
  niissä on tulevaisuutta ja mennyttä,
unelmia ja tumpattuja tupakoita,
mutta ilman niitä ei
elämä pitenisi,
ei sainakaan muistot

maanantasisin...

 maanantaisin on uuden mahdollisuuden
ensimmäinen päivä,
sillä silloin ei ole perjantaitten
menomieltä
  maanantaisin kaikki kulkevat hevosten tavoin,
pää alaspäin,
silloin on mahdollisuus kulkea
nokka pystyssä kohti mahdollisuuttaan

ei ihminen arvokas lie...

ei ihminen arvokas lie,
vaan mitä hän
syö
   ihminen on pelinappula,
jokahinen,
rikas ja ruma,
kaunin köyhäkin,
ihminen luotiin tienaamalla tuhlaamaan,
elämänherraa hymyilyttää,
sillä parempaa renkiä hänellä ei ole ollutkaan,
sitten
dinosaurusten,
jotka kylläkin söivät enemmän,
kun tienasivat ja siksi aurinkokin pieneksi ajaksi
himmeni,
mutta
ihmisestä ei ole sitä haittaa,
se kuollessaankin vihertää elämän mammonaa
elämänherralle,
joka yhä etsii vaimoa,
semmoista ikieläjää,
joka ei olisi kiivasluontoinen,
vaan niinkuin thaimaan pikkupimut

moittisi päättäjiä...

jos ihmisten ei kävisi
kesäisin ongella,
hän  tappaisi aikaa,
jouten eläisi ja
videoita kahtelisi,
päättäjiä moittisi

sääminki...

sääminki oli niin iso kunta,
että minäkin mahduin
siellä tulemaan
ja
poislähtemään
  sääminki tuntuu hyvältä yhäkin,
vaikka sekin savonlinnaan mänt,
sinne jossa norppa asustaa,
sinne, jossa ihmiset hymyilevät,
sinne...

pyllynpäällä...

jaloillaan etenee nopiammin,
kun pyllynpäällä
istuskellessa,
mut
istuessa saa tuntumaa,
perstuntumaa,
jota ei jalkapohjat tajuakkaan

elvis...

elvis on kuollut,
mutta musiikki yhäkin soi,
soi sointuvimmin,
sillä aika on antanut sille samenttisen
tunteen,
jolla on iänikuinen sointu,
jossa elämää yhäkin rakastetaan ja
ihmisiä kunnioitetaan,
niissä sointuu iänikuinen elämä

ruoholahti...

ruoholahti lukee opasteessa,
joka
tuo lännestä helsinkiin,
siinä lepakon kohdalla ja
tallinnan tulijaisten kulkemalla
solmussa
   ruoholahti,
entinen suomenlahden rutakko on
nyt
helsingin sydän,'
jossa ei piikatytöt enää
iltojaan saata,
siellä nyttemmin tallinnan tytöt
hymyhuulin odottavat kulkijaa

Helsingin yö on täynnä yksinäisyyttä...

Helsingin yö on täynnä yksinäisyytä,
Siksi se tarvitsee valaistut kadut ja
Hemaisevasti somistellut
Näyteikkunat

Ihmiset ovat kaikki toisilleen
Vieraita,
Vain
Lapinpoika tuntuu tutulta

Joutavanpäiväistä...

Elämä on
Heräämistä ja silmien aukisaamista,
Se on työtä ja työttömyyttä,
Yksinäisyyttä ja joutavanpäistä
Seuraa

Iloinen itäsuomi....

Iloinen itäsuomi on
Kaihon tunnelmilla verhoiltu,
Siel sie ja mie
Humpalla kaihoisalla tansittiin,
Karjalanhovissa itärajan tuntumassa,
Siel mis ihminen on ihan luonnostaan
Kotonaan

Vaatimaton mökki...

Pieni vaatimaton mökki
Pellon pientareella,
Vinossa ja ikuisuudelle harmaantunut,
Se on monen ihmisen
Näköinen eilinen

Dallata...

Ilman katuvaloja ei entinen
Maalainen näkis
Dallata steissillä

Kynnet...

Kun kynnet kasvaa,
Silloin tietää
Elävänsä

Bulewardi...

Bulewardi on ruskassa,
Menneisyys kutoo ruttopuistoa,
Siksi
Synkkä ja kalpea on ruskan loisto,
Sillä kohtalo nukkuu puistossa,
Vaikka syksy sille hymyilee

nuijasodanpatsas nyystöläntiellä...

kettu ja muurahainen istuvat nyystöläntiellä,

nuijasodan muistopatsaan mutkassa,

katsovat muistomerkkiä ja juttelevat sen juurista,

kettu näyttää muurahaiselle

ilmaisjakelulehteä,

joka on heitetty tien sivuun,

siinä

kansanedustajat haukkuvat toisiaan

verisinsilmin,

muurahainen toteaa itsekseen:

ihminen

suutuspäissään...

yhteiselämän perusta on
tunteet,
ilon ja surun hetket,
sekä
suutuspäiset ja rakkauden kivijalat,
niillä yhteinen rakkaudenpesä
hyvinvoi,
jos viel muistaa,
ettei
kumpikaan yhtäaikaa suutuspäissään
puhisis,
vaan toinen pienen lenkin hölkätä
vois

kuolemaisillaan....

minä taitava käsistäni
pesin nyrkkipyykkiä
kylpyhuoneessain,
    yritin,
sillä eihän minulla niitä ollut,
olin ruvennut ostamaan verkkokaupasta,
toisten käsien pesemiä,
itkin,
näinkö olen kuolemaisillani

suomenhevonen...

suomenhevonen on lauhkea
tyyppi,
se ei turhista hirnahtele,
ei laukalle turhanpäiten  rykäse,
sillä
se tietää kerkiävänsä,
suomenhevonen hymyilee kauniimmin kuin
tuontivarsat,
joilla on aina turha hoppu,
eikä näitä saa reen eteen kiskomallakaan,
vaan tahtovat raviratoja ravata,
vaahtosuussa juoksussaan,
mut
suomipolle
humpalle mielisi,
siellä sen liinaharja komiasti
hulmuais

puruvedenmuikut...

jos yhtäkään ihmistä ei olisi,
olisiko ainoastaan talonkokoisia
muurahaisia?
   en tiedä,
mutta sen tiedän,
että
puruvedenmuikut olisivat ja maistuisivat
yhtähyviltä kuin nyt

köyhän torpan oika...

olen köyhän torpan poika
ja
siksi ymmärrän toista
vähäosaista hyvin,
mutta en kadehdi hyvempiosaistakaan,
sillä hälläkin vaivansa ja siksi
meidän täytyisi
elää sopuisasti

satavuotiaaks...

aamu ei viel valkene,
sil
nyt on syyskuun seitsemästooista ja
kello on aamuviisi,
tulin juuri yö-vuorosta,
kuten pian neljä vuosikymmentä vuosikertaa
  viel olis
vajaat viisi vuotta,
jos herrat eivät narraa taas ja ajata minuakin
satavuotiaaks

Erehtymätön...

Jos ihminen olisi
Erehtymätön,
Hän ei olisikaan mitään,
Ei edes mitään...

Rakkaus...

Rakkaus on ensikertaa
Koettuna hyvä
Tila,
Useamman kerran koettuna
Se
Haaksirikkoutuu

Entiset ihmiset...

Entiset ihmiset on
Haudattu,
  Uudet ovat pilkkeenä
Silmäkulmissa,
   Semmoista on
Ihmisen egologia

Kohtalon avaimet...

Tulevaisuus aukeaa vain
     Sinne pääsemällä ja sinne
Pääsee vain kohtalon avaimilla,
Ja
Vain
Huoletuilla avaimilla,
Joita on käsitelty hyvin

Luottamuksentie...

Luottamuksentietä
Kannattaa kulkea,
Sillä se hyvänmatkaa jouduttaa,
Eikä jälkeensä jätä ikävänmieltä,
Jota  ei toistamiseen kehtais kulkea
     Sen tien helposti erottaa, sillä se on omallatunnolla
     päällystetty

Johtajakuljettaja...

Kyl mun mieleni mukavoitui,
Kun
Kuuntelin nuorten juttelevat
Tulevaisuudestaan,
Yksi tahtoi bussikuskiksi,
Toinen enemmän
Äänekkäin sanoi minua kaverilleen
Johtajakuljettajaksi,
Kun sillä on kravatti ja siinä
Ammattiliiton logo

kärpänen...

kärpänen ei maasta muuta,
se vain istuu lampunvarjostimessa
illan suussa,
päivät se pörrää
akkunasta akkunaan,
nenänpäästä nenänpäähän,
sitä ei maailman huolet paina,
ei itikat inisevätkään,
sillä hällä on asenne kohdillaan

valtaapitävä...

valtaapitävä tahtoo
karjansa aitaukseen,
josta heitä on vaivattomampaa
lypsää ja korvamerkittää,
itsellinen kansalainen, joka ei leimoja taho,
se on valtaeliitille huono taho, jotka mielellään suitsisivat

hetki...

elämäsi on hetki,
elä se kaikilla säillä,
tyynenmyrskyisillä poutasäillä,
levollisilla painajaisilla ,
sillä toista hetkeä ei tule

teen työtä elääkseni...

teen työtä elättääkseni
itseni ja voidakseni jotain
tarjota läheisillenikin,
lapsienlapsille
    omatuntoni soimaa,
vaikka kehoni notkuu,
   en ole pystynyt
kaikkea suomaan heidän vanhemmilleen,
lapsilleni,
   olen tavantakaa äänestänyt sosiaalidemokraatteja,
he, kun ovat tuntuneet tutuimmilta,
mutta
nyt
en tunne heitä

jommankumman...

kaksi ihmistä,
toinen ylivoiva,
toinen huonosti,
kolmas heitä tervehtii ja hän pian
kuuluu
jommankumman
porukkaan

erosin sdp;stä

erosin puolueesta,
otin hatkat,
sallitut välimatkat,
sillä en siedä epärehellisyyttä,
enkä ainakaan selkään puukottajista,
jotka kaksilla kasvoilla elävät,
tuplakorteilla pelaavat

yhtämieltä...

yhtämieltä oleva
tavallinen kansa,
kuihtuen haihtuu,
sillä tällä ei ole
elonkukkaa,
tuota elämän
suurta juurta,

riitelevä kansa, joka tunteensa
hallitsee,
rajojansa tarkkailee,
se hymyilee,
kompromissi ei ole yksi hyvä,
sen on monta
mahdollisuutta

vastaantulijat...

ihmisen ei kannata nyökytellä päätään,
jokaiselle vastaantulijalle,
sillä heistä tunnut jotenkin tutulta,
ja voivat
juttusille ruveta,
se on vaarallista jos ei tiedä mitä
virkkoa

siirtolaisuus...

siirtolaisuus on ollut monen yhteiskunnan
pelastus,
sillä he ovat tuoneet ihmiselämää,
joka tarvtsee
kaupunkimaisemaa,,
nänin ovat syntyneet ameriikat,
austraaliat,
   muuten sukupuuttoon oisivat
menneet

siirtolaisten etukärjessä ovat olleet rikolliset
ja muutkin vanhanmantereen
paatuneimmat,
   euroopan epärehellisemmät kulkijat ovat
tämänpäivän
ameriikoita ja austraalioita,
sillä omaavat kanin panohalukkuuden

mukavaa väkee...

kuussa on asutusta,

kävin viime viikolla,

puhuvat savoa ja ovat

kovasti mukavaa väkee,

senhän näkee jo kuuukon 

olemuksestakin, joka jaksaa

kaiket yöt susiakin ulvotuttaa

moitiskelet...

mitä enemmän tunnet ihmisiä,
sitä vähemmän itseäsi
moitiskelet

Keskiyö...

Keskiyö on unolmoivaa aikaa,
Silloin näkyvät vain kuu ja tähdet,
Jotka tähtesi loistavat ja minä niin
Teitä valvon

Juuret..

Ihmisellä on juuret,
Ne alkutekijöiden alut,
Josta jokainen aikanaan
Hyvästit jättää,
Syntyäkseen jälleen,
Kuka missäkin muodossa

Avaruus...

Avaruus on kylmänmatkan päässä,
Niin kaukanakin,
Etten
Seutulipulla sinne yllä,
Mut kiehtoo silti,
Sillä
Avaruus on siisti paikka,
Siellä ei pieru kotiudu,
Vaan musta aukko sen imasee

Riisuneet...

En tunne hyvänpäivän tuttuja,
Mut
Ventovieraat kiehtovat,
Sillä eivät ole esittäytyneet
Ja
Itseään
Riisuneet

Karvila...

Mummolani oli
Karvilassa,
Siellä savonlaitamailla,
Sieltä olen unelmani kerännyt,
Kaiken kauneuden itseeni
Niputtanut

Ennen digiaikaa....

Ennen digiaikaa mummot
Hymyili,
Papat kiroili ja polttivat
Sätkää,
Silloin oli maanantait ja pyhäpäivät,
Pankkipäivät ja nippu maksamattomia
Laskuja

Ihmisestä on moneks....

Ihmisestä on moneks,
Mutta alkujaan ja loppujaan
Hän ei pysty
Ajastamaan,
Kaiken muun...

Hiljainen mieli...

Elämä on hiljainen mieli,
Se on myös
Myrskytuulten puistelemaa,
Karujen hetkien koittelemaa,
Mutta viimein rakkauden jumalan
Suutelemaa,
Hyvän yön peittelemää

Lehtolapsi...

Ihminen ei tiedä kenen
Lapsi on,
Ei, vaikka
Isää ja äitiä ois
Kyökki täys
Sil
   Ihminen on luontoäiteen lapsi,
Isänsä on myrskytuulten jumala,
Joka on
Verkkojaan kutomassa

Autonkorjaaja....

Autonkorjaajat ovat
Viisasta ammattikuntaa,
Siihen hommaan ei koulutetut
Ylety,
Sillä missään opinahjossa ei ole
Rasvamontun tunnelmaa,
Joka autojen vaivoja ymmärtäis,
Vain
Itseoppinut jakoavaimen vääntelijä
Autojen vaivat hallitsee

Perjantai...

Perjantai on arkipäivien
Mukavin,
Sillä silloin
Haalarit nurkkaan nakkaan
Ja
Kylille matkaan

Ulkomaalaiset...

Ulkomaakaiset hiihtelijät
Vievät kaikki
Mitallit  ja
Hanttihommat,
Ulkomaalaiset eivät syö
Mämmiä,
Eivätkä juhli juhannuksena,
Ulkomaalaiset ovat vikkeliä,
Mutta savolaisille eivät pärjää

Kannattaa...

Ihmisen kannattaa ajella
Polkupyörällä,
Liikkua jalkaisin ja suunnistella
Aamuyöstä kotiinsa,
Ihmisen kannattaa ruveta
Kunnon ihmiseksi,
Mutta ensin kannattaa langeta

Hyvä elämä...

Hyvä elämä ei naurata,
Jos
Siit siit
Puuttuu
Itkut

puoli kuu...

kello käy puolta kuutta,
illansuussa,
on aikani työvuoroon
painua,
josta aamun sarastaessa
pois
joutaisin

iltaaurinko...

iltaaurinko kurkistaa koivikon lävitse,
aamulla se kuusimetsän takaa nousi
ny se
se länsipuolta mökkiäni
valostuttaa,
samaa kulmaa
kuu yöllä
varjostuttaa

on ilta,
katson taivaanrantaan,
siellä aurinko viel puolittain,
kohtapuolin minäkin
kylelläin,
mut
sitä ennen ressuni kaa
kuljemme
revireillämme

ketunpoikanen...

ketunpoikanen siirtyi kaupunkiin,
suoraan lauttasaarenrantaan,
sillä täällä sillä on
nykyaikaisempaa,
on kesykanit tarjottimella,
eikä
asemiehet tähtäile
mut
liikennesäännöt sen täytyis oppia,
sillä kiire tuntuu
monella olevan

itähelsingiläiset...

itähelsingissä asuvat
saavat ensikosketuksen aamuaurinkoon,
mutta eivät ymmärrä mennä
nukkumaan sen laskiessa,
vaan matkustelevat joukkoliikennevälineissä
pummilla

sinuttelevat...

ihminen oppii tuntemaan itsensä
vasta, kun ensikerran itsensä kokee,
ihminen tarvitsee ensikosketuksen,
senjälkeen useimmat sinuttelevat
itseään,
mut
toiset jatkavat muinamiehinä

avaruus...

avaruusaluksessa kosmonautit
eivät riitele politiikasta,
heille on ihan sama minkä värinen
kolleega on,
siellä ymmärretään
ihmisen pienuus,
siellä hahmottuu maapallon koko,
sillä
avaruus auttaa näkemään
sovun ja yhteisymmärryksen
merkityksen

kurottais...

jos ihminen luontoa kunnioittais,
hän
ei liikoja suojelis,
ei kieltotauluja naulailis,
ei turhuutta suojelis,
vaan antais luonnon  rehottaa,
silloin se hänen lähelleen
kurottais

kepu on ihmisystävällisin asuttaja...

keskustapuolue haluaa suomen pitää
kokonaan asuttuna,
kokoomus vain sen virtapaikat eläväisinä,
demarit taasen kaiken taajamiin lykkäis,.
vihreät eivät ihmisiä siedä missään,
sillä nämä soteutuvat luonnonrauhaan ikävästi,
siniset ja persut rajoilla vaanisivat

roistovaltiot...

maailmassa on roistovaltioita,
jotka ihmiskuntaa uhkaavat,
näissä maissa asuu
samanlaisia ihmisiä,
kuin me kaikki olemme,
mutta he ovat
yhteiskuntiensa vangitsemia,
halustaan

hitlerin saksan fasismi ei olisi
ollut mahdollista ilman
tavallisten ihmisten tukea,
ei
kommunistinen neuvostoliittokaan,
ei muutkaan
yhteiskunnat, joissa demokratia on
vangittu

lenkkipolut...

ihmiset juoksentelevat lenkillä,
kun tekevät kevyesti
töitä,
toisin oli ennen,
silloin työpäivä vei mehut,
eikä keho kaivannut
lenkkipolkuja

turpa kiinni...

ei ihmisen tarvitse kovaa karjua,
kun puhelee,
riittää,
kun
kuuluvasti
juttelee,
joskus riittää,
kun pitää
turpansa kiinni

hartaudella...

ihmisen rakentamat kestävät
elinikänsä,
jotkut
toistenkin,
mutta silloin ne on tehty
hartaudella

luonto...

luonto on kävelymatkan

päässä,

asfalttipihan jälkeen,

siellä ruohontupsu pilkottaa,

ikimänty virnistää,

luonto on semmoinen paikka, jossa

mieli tointuu,

sillä luonto on hoivaa

  kun halaat mäntypuuta tunnet enemmän,

kuunnellessas luonnon supattelua

hiljennyt,

näet kurrenpojan leikkimässä,

jänöjussin hyppimässä ja muurahaisen

ahertamassa,

silloin ymmärrät, ettei sinun tarvitse

niin kiireesti kiiruhtaa

ruposenlinjat....

sumuinen syyskuun
viidestoista,
suomenojalla,
tulevalla herrojen herkuttelupaikalla,
nyt
teollisuustontteja,
jätepuhdistamo,
sekä
lintujen rutakko ja voimalitos,
joka lämmittää montaa mielenkieltä

metroa odottelen,
en kaipaa, sillä se vie työpaikkani,
yli kolkyt vuotta näillä kulmilla
rattia oon väännellyt

mut kaikella on aikansa,
minäkin synnyin
savusaunassa
savonlinnan särkilahdessa,
suuressa säämingin kunnassa,
silloin oli muutamia autoja,
ruposenlinjat ja työhevosia

verkkokauppa...

ihminen haluaa kaiken liian
helposti,
hän tilaa hyvinvointinsa
verkkokaupasta,
kun sen saisi ilmaiseksi
luonnosta

ryhtiään nostaa...

kun päivät jatkuvat,
silloin on hankikantoiset ja
pajunkissojen aikaa,
samaan aikaan
koivu hiirenkorvilleen vihertyy,
voikukkakin hymyilee,
silloin on kevät,
jolloin elämä ryhtiään nostaa

jäljet...

ihmisellä on askeleensa,
ne jäljelle jätetyt,
niistä hänet
tunnistaa

varjo...

kuun varjo kulkee

perässäni,

sillä kuljen sen luo,

koiraani sen on vaikeampi varjostaa,

koska ressu on niin innoissaan ja

hyppii ees taas

  on

pakkasilta,

kuunsilta antaa lenkillemme

kevyemmät askeleet,

joissa varjommekin tanssivat

pakana...

jos ois pakana,
ei kuulus mihinkään
puolueeseen,
eikä olis käynyt
vihillä,
oisko silloin enemmän?

silkkitie...

silkkitie loi sivistystä,
se loi
hampaiden kiristystä,
mut
se tie meidät yhteen vei,
pitkänmatkan jälkeen olemme
täällä tänään,
aivankuten silloin ennen,
silkkitiellä

läpinäkyväisyys...

julkisuus ja läpinäkyväisyydet
ovat
laadun takeita,
ne myös aukaisevat kyllästyneiden
päättäjien rutiineita ja ne antavat
yhteiskunnalle demokraattisemmat
kasvot

lähde...

jos tietäisit kaikesta kaiken,
uupuisit hymyilemään,
nyrjähtäisit elämääsi,
sillä
tietämättömyys on ihmisen
elämänlaadun lähde

työajaton työ...

ihminen, joka on työajattomassa
työssä,
ei lomapäivää pidä,
sillä hänhän
työssään lomailee

hyvinvointienkelit...

hyvinvointienkelit käyvät jokaisessa
ihmisessä,
mutta toiset tarjoa heille aikaansa,
vaan
poispäin näyttävät,
siksi nämä ihmiset ennenpitkään
henkisesti helpoiten hengästyvät

Metro...

Metro on iso juttu,
Niin iso,
Ettei se hetmiten
Tarinaksi kerkiä,
Vaan sitä sanoitellaan tavantästä,
Juonenpätkiä kohotellaan,
Tarinankulkua taivutellaan

asuminen...

ihminen asuu
mihin kotiutuu,
tahi
mihin sopii,
sil
asuminen on niin kallista,
ettei kaikkein mieluisimpiin asuntoihin
monikaan
mahdu...

Sateinen torstai...

Sateinen  torstai,
Kuten kaikki muutkin päivät,
Onhan syksy punaisten omenien aikaa
   Syksyllä ei siitepöly lennä,
Ei kuivu iho korpuksi,
Eikä ole kesälomahuolia,
Siksi pidän pihlajanmarjojen ajasta

Päättäjät...

Yhteiskunnan toiminnot
Vievät aikaa,
Sillä monta on päättäjän
Päättäjää,
Jotka missä lienevätkään

Lauttasaaren linja 20....

Aamuinen lauttasaari tuoksuu
Mereltä,
Ryssänkarilta ja aamukasteelta,
On
Mukavaa aloittaa työt,
Joita on tehty jo 80 vuotta,
Elikkä ajaa linjaa 20,
Mut
Nyt
Muunnosta siitä,
21v,
Tunnelmat ovat historialliset...

tekopyhä...

tekopyhä on niin
loistamaton
esiintymismuoto,
ettei sen vierellä viitsi
velvollisuutta kauempaa

kerran petetty...

kerran petetty kestää toisenkin,
eikä
hän
mistään muistakaan
itseään keskenkaiken hirtä,
mutta
muistot jättävät jälkensä,
niin syvät,
että ne näkyvät
luottamuksen verran

lähiöt...

lähiöiksi sanotaan asutuspaikkojen
laitamia,
joissa on rapun vieressä
koristepensaita,
niitä juuri,
joihin ylijalostetut koirat
pissaavat

kissanpentu...

yksin ei voi elää loputtomiin,
vaan
seuranaan täytyy olla
ainakin kissanpentu,
jolle voi puhella
aatoksiaan

ansiokkaat...

aamulla aikaisin,
niin aikaisin,
jolloin viellä nukuttais,
heräsin,
herätyskellon pirinä paimensi
unimailta makoisilta
työpäivän laitumille ansiokkaille

aamukaste...

ihmisen voi korvata toisella,
mutta luontoa ei millään
muulla,
ei kuvilla,
eikä
videonpätkillä,
sillä niissä ei tuoksu aamukaste

kylätie...

katuvaloton kylätie,
hiljaisuus auttaa kuulemaan
yöneläjät,
joille yönhetket on elämänpäivää,
ne aistivat minut,
mutta antavat mennä,
sillä enhän ole heidän tiellä,
vain kylätiellä

pihlajanmarjat...

pihlajanmarjat hohtavat punaisina,
lehtensä ruskasta värittyvät,
on syysilta ilman tuulen virettäkään,
on
ilta,
jolloin äänet ovat vaienneet,
on hetki, jolloin
     luontoäitee vaihtaa pukuaan

ruskainen syksy...

ruskainen syksy antaa
tilaa,
se ei vaadi selityksiä,
vaan kertoo jotain menneen,
jotain tulevan

tilaisuus...

jokaiset hetket

syntyvät,

vaikkeivat eläisikään,

hetket ovat,

vaikkei mitään olisikaan,

hetki on tila,

joka ei vaadi mitään,

ei kiireen levollisuutta,

se vain antaa tilaisuuden

alentuvasti...

ihminen vertaa itseään

toiseen,

melko samanlaiseen,

mutta hän ei tiedä,

että tämäkin kulkuasi katsoo,

joten

kumpikin muuttuu,

alentuvasti

vierasmaalaiset...

vierasmaalaiset syödessään
lässyttävät,
sillä eivät osaa
siivosti syödä,
   savolaisen syöminen taas hetmiten
naurattaa,
siinä on sellaista iloisuutta,
jota vain karsinoissa tapaa,
   hämäläiseten syömätavat ovat
pitkäpiimäisiiä,
niissä helluntaipappikin kesken nukahtaa,
   mut tavalliset ihmiset, jotka ovat
mutantteja,
eivätkä orginelleja vähemmistöjä syövät
kansainväliseen tapaan,
toisten kädestä

aknettaa...

kun olet tarpeeksi köyhä,
kasvosi ovat enkelin pehmoiset,
sinulle ei ole tullut ihottuman näppylää,
sillä,
rikkaus aknettaa

rikkaat...

rikkaat käyvät lomillaan
ulkomailla,
siellä antavat tulevien
maahanmuuttajien hoivata
ihottumiaan ja muita kuivaneita
mieliään,
palattuaan kotimaahan he
eivät
hoivaajiaan siedä,
jotka kutkansa veivät

yksilö...

ihminen on yksilö,
vaikka kaikki ovat suurinpiirtein
samanmoisia,
toiset ovat vilkkaampia,
jokunen vislaa toisen perään,
jotkut eivät näe
nenäänsä pidemmälle,
siksi
ihminen tarvitsee
presidentin ja populistisia
puolueita,
jotta sopisivat
elämään