ihmisen tulisi olla
suorassa,
eikä vinossa,
sillä siin
tasapaino vinottuu,
asentteittenkin
sunnuntai 30. syyskuuta 2018
rikkaan miehen leski...
olet rikkaan miehen
leski,
itkenyt
hääyönnäkin
ja
taipaleellasi,
mutta nyt hymyilet,
tienasithan
vapautesi
leski,
itkenyt
hääyönnäkin
ja
taipaleellasi,
mutta nyt hymyilet,
tienasithan
vapautesi
haluaisin sinut...
haluaisin sinut
itseeni ottaa,
mut
olet kauniinpi, kuin
todellisuus,
olet rakkaampi, kuin mahdottomuus,
siksi en
sua
voi syliini puristaa
itseeni ottaa,
mut
olet kauniinpi, kuin
todellisuus,
olet rakkaampi, kuin mahdottomuus,
siksi en
sua
voi syliini puristaa
lokakuu...
lokakuu ei ole mikään
turha
kuu,
vaan syksyn js talven
sukupuu,
jolloin
luonto vaihtaa olomuotoaan
turha
kuu,
vaan syksyn js talven
sukupuu,
jolloin
luonto vaihtaa olomuotoaan
sinisilmäinen hippi-..
sinisilmäinen
hippi
sammalikossa
hyppi,
ja itikoita
nyppi,
sil
onhan nyt sen aika,
aika jolloin ilta ottaa
tinoon haltuun ja hällä elämä
alkaa,
siksi hän hyppii täyttä
jalkaa,
tietäen,
et ennen aamunkoita hänen
aikansa koittaa,
siksi läpi illan ja yön hän
lopun elämäänsä ilosta hyppii
hippi
sammalikossa
hyppi,
ja itikoita
nyppi,
sil
onhan nyt sen aika,
aika jolloin ilta ottaa
tinoon haltuun ja hällä elämä
alkaa,
siksi hän hyppii täyttä
jalkaa,
tietäen,
et ennen aamunkoita hänen
aikansa koittaa,
siksi läpi illan ja yön hän
lopun elämäänsä ilosta hyppii
nuori ihminen...
nuori ihminen ajelee
huippukalliilla
katumaasturilla,
toinen anoo savuketta,
se on katukuvan
tätäpäivää..
huippukalliilla
katumaasturilla,
toinen anoo savuketta,
se on katukuvan
tätäpäivää..
kuiskaaja...
elämäni on kokoiseni,
pienenpieni
kotosein,
siinä hyvin voin,
terassillakin,
sillä tunnen itseni, enkä
tarvitse itselleni kuiskaajaa
pienenpieni
kotosein,
siinä hyvin voin,
terassillakin,
sillä tunnen itseni, enkä
tarvitse itselleni kuiskaajaa
metsätaival...
syksyinen metsätaival
tuoksuu sieniltä ja puolukanvarvuilta,
siellä sammal tuoksuu
satojen vuosien edestä,
siksi siinä on ajaton tuoksu,
elämänlähteen tuoksu
tuoksuu sieniltä ja puolukanvarvuilta,
siellä sammal tuoksuu
satojen vuosien edestä,
siksi siinä on ajaton tuoksu,
elämänlähteen tuoksu
lauantai 29. syyskuuta 2018
pihlajapuu...
pihlajapuu on puista
romanttisin,
sil
siinä tilhilintu
tanssii,
vatsantäydeltä
terttuja ahmii, hymyilee ja
puun kauneudelle visertää,
aamuauringolle kumartaa,
sil
onhan syys,
tuo ruskan kaunis hetki
romanttisin,
sil
siinä tilhilintu
tanssii,
vatsantäydeltä
terttuja ahmii, hymyilee ja
puun kauneudelle visertää,
aamuauringolle kumartaa,
sil
onhan syys,
tuo ruskan kaunis hetki
luonnostaan...
en poispäin katso,
sillä täällä on
mun koto,
täällä nyystölän sydänmailla,
luontoäiteen laitamailla jossa
elämä voi luonnostaan
sillä täällä on
mun koto,
täällä nyystölän sydänmailla,
luontoäiteen laitamailla jossa
elämä voi luonnostaan
suomusjärvi....
suomusjärven pinta
aamuisessa usvassaan,
hiljaisuus kuoruttaa
aamuauringon säteet,
rannoillaan muutamat
mökkiläiset heräävät ja
nauttivat luontoäiteen
tarjoamasta aamiaisesta
syyskuun viimeisiä mennään,
sen tietävät kurjetkin jotka
sinitaivaalla auroina liitävät,
onhan syyskuun viimeinen,
nyt on mentävä, jotta takaisin
voisi tulla
istun kuistilla,
en puhu,
ei tarvitse,
sil
annan maisemalle
puheenvuoron
aamuisessa usvassaan,
hiljaisuus kuoruttaa
aamuauringon säteet,
rannoillaan muutamat
mökkiläiset heräävät ja
nauttivat luontoäiteen
tarjoamasta aamiaisesta
syyskuun viimeisiä mennään,
sen tietävät kurjetkin jotka
sinitaivaalla auroina liitävät,
onhan syyskuun viimeinen,
nyt on mentävä, jotta takaisin
voisi tulla
istun kuistilla,
en puhu,
ei tarvitse,
sil
annan maisemalle
puheenvuoron
elämänahne...
elämänahne ei
paikallaan nuku,
vain silloin tällöin
tuokion verran,
sil
niin paljon on viellä
kuljettavaa,
vuorien yli kierrettävää,
pitkien selkosten yli
matkattavaa
paikallaan nuku,
vain silloin tällöin
tuokion verran,
sil
niin paljon on viellä
kuljettavaa,
vuorien yli kierrettävää,
pitkien selkosten yli
matkattavaa
jalansija...
jokainen on elämän
arvokas,
pieninkin,
sekin, josta emme ole
kuulleet juoruttavan,
ihminen onkuin
villipuun juuret, se levittäytyy,
kunhan saa vain
vallattua elintilaa,
niin ihminenkin, mutta heillä on yksi
ongelma,
kaikki vallattu,
siksi he toisiaan syövät,
omiaan lyövät, jotta
jalansijaa saisivat
arvokas,
pieninkin,
sekin, josta emme ole
kuulleet juoruttavan,
ihminen onkuin
villipuun juuret, se levittäytyy,
kunhan saa vain
vallattua elintilaa,
niin ihminenkin, mutta heillä on yksi
ongelma,
kaikki vallattu,
siksi he toisiaan syövät,
omiaan lyövät, jotta
jalansijaa saisivat
arvo...
arvo määräytyy
kysynnän ja tarjonnan
mukaan,
mutta arvokkaimmaksi pääsee,
kun
ikivanhaksi asiat
kivettyy
kysynnän ja tarjonnan
mukaan,
mutta arvokkaimmaksi pääsee,
kun
ikivanhaksi asiat
kivettyy
nyystöläntie...
nyystöläntiellä ei ole
montaa kulkijaa,
vain
minä ja eilinen,
hiljaisuus,
äänekäs hiljaisuus matkaa
taittaa,
sillä täällä ei ristinsielutkaan kuki,
vain minä ja eilinen
montaa kulkijaa,
vain
minä ja eilinen,
hiljaisuus,
äänekäs hiljaisuus matkaa
taittaa,
sillä täällä ei ristinsielutkaan kuki,
vain minä ja eilinen
maksuväline...
suomessa on ollut
maksuvälineenä,
oravannahkat, kruunut
ja ruplat, on markan
verrankin,
nyt eletään euroina,
tulevaisuudessa ehkäpä
jälleen luontaistuotannossa,
tietotaitoa kaupitellen
maksuvälineenä,
oravannahkat, kruunut
ja ruplat, on markan
verrankin,
nyt eletään euroina,
tulevaisuudessa ehkäpä
jälleen luontaistuotannossa,
tietotaitoa kaupitellen
aamulla...
aamut ovat pehmeitä
ja tulevat
alussa,
ne eivät sotaisesti kulje,
vaan aamuauringon
kyydissä,
aamuisin haukottelen
makoisasti,
sillä unimaat makoisat
jäivät tyynyllein
ja tulevat
alussa,
ne eivät sotaisesti kulje,
vaan aamuauringon
kyydissä,
aamuisin haukottelen
makoisasti,
sillä unimaat makoisat
jäivät tyynyllein
pelkoja täys...
olen pelkoja täys,
siksi en tuulen siivillä
liidellä voi,
sillä painoni mut
aamuusvaisesti ruohikollein
tois,
elän pelkojein meressä,
siksi en valkohain tapaan voi
tuhansiin syviin uidakkaan,
olen syntynyt
pelkojen maailmaan,
sillä en voi
perhosen tapaan liidellä
keväästä kesään ja mennä pois,
tullakseni uudestaan
siksi en tuulen siivillä
liidellä voi,
sillä painoni mut
aamuusvaisesti ruohikollein
tois,
elän pelkojein meressä,
siksi en valkohain tapaan voi
tuhansiin syviin uidakkaan,
olen syntynyt
pelkojen maailmaan,
sillä en voi
perhosen tapaan liidellä
keväästä kesään ja mennä pois,
tullakseni uudestaan
tuhannet sanat...
tuhansia sanoja ei
tarvita,
kun
sinua katson,
ei ainuttakaan, sillä
sydämmeni tuntee ja silmäni näkevät
tarvita,
kun
sinua katson,
ei ainuttakaan, sillä
sydämmeni tuntee ja silmäni näkevät
syksy...
syksy on pidempi
kuin
kevät, sillä silloin elämää
säilötään
tulevan kevään kukkasiksi,
uuden elämän silmukaisiksi,
kauniiksi kukiksi, jotka kesätuulessa
heiluvat, kunnes ojentautuvat syksyn syliin
kuin
kevät, sillä silloin elämää
säilötään
tulevan kevään kukkasiksi,
uuden elämän silmukaisiksi,
kauniiksi kukiksi, jotka kesätuulessa
heiluvat, kunnes ojentautuvat syksyn syliin
petolintu...
yöllä ei petolintu laula,
vaan se vaanii
tanssivaa
olijaa,
sitä yönelämän olijaa, jolla on
päivänvalon loistamat silmät, jotka
yönsylissä keinuvat,
yöperhonen tietää kohtalonsa, siksi se
lopunkin ajan yönsylissä tanssii
vaan se vaanii
tanssivaa
olijaa,
sitä yönelämän olijaa, jolla on
päivänvalon loistamat silmät, jotka
yönsylissä keinuvat,
yöperhonen tietää kohtalonsa, siksi se
lopunkin ajan yönsylissä tanssii
asenne...
asenne ratkaisee,
eivät komiat
opinnäytteet,
vaan asenteet, jotka on taottu
kurjista hetkistä
eivät komiat
opinnäytteet,
vaan asenteet, jotka on taottu
kurjista hetkistä
aamuyöntunnit...
aamuyöntunnit ovat
pitkiä,
ellet unta saa,
silloin sydän rinnassa hakkaa,
muistot ja kauemmatkin
mielessä matkaa,
eikä niille voi antaa hatkoja,
sillä niin tuntuvasti ne aamuyöntunteina
mielesä jatkaa,
mutta viimein aamuaurinko
verhon rakosesta volmottaa,
silloin uni mielelle maistuis,
mutta työhaalarit naulakossa oottaa
pukijaansa
pitkiä,
ellet unta saa,
silloin sydän rinnassa hakkaa,
muistot ja kauemmatkin
mielessä matkaa,
eikä niille voi antaa hatkoja,
sillä niin tuntuvasti ne aamuyöntunteina
mielesä jatkaa,
mutta viimein aamuaurinko
verhon rakosesta volmottaa,
silloin uni mielelle maistuis,
mutta työhaalarit naulakossa oottaa
pukijaansa
luontoäiteen harkittu...
elämäsi ei ole
sattumaa,
vaikka se hetkessä
alkoi,
sillä sinä olet luontoäiteen
harkittu
sattumaa,
vaikka se hetkessä
alkoi,
sillä sinä olet luontoäiteen
harkittu
soppaa sekoittaa...
ihminen joka ei tiedä
mitään,
luulee tietävänsä
eniten,
siksi hän suunapäänä
soppaa sekoittaa
mitään,
luulee tietävänsä
eniten,
siksi hän suunapäänä
soppaa sekoittaa
osallistujat...
ihmiset jotka luulevat
yhteiskunnan kaikkien palveluiden
olevan
heidän saatavillaan,
erehtyvät,
sillä ne ovet avautuvat
vain
osallistujille
yhteiskunnan kaikkien palveluiden
olevan
heidän saatavillaan,
erehtyvät,
sillä ne ovet avautuvat
vain
osallistujille
nyystöläntie...
nyystöläntiellä ei
huonojalkainen voi
tasaisesti kävellä,
ei edes maasturilla
päästellä, sillä siellä kuoppaa tuontuosta
ja kummankin niveliin
kipeesti ottaa
huonojalkainen voi
tasaisesti kävellä,
ei edes maasturilla
päästellä, sillä siellä kuoppaa tuontuosta
ja kummankin niveliin
kipeesti ottaa
katsonut..
tunnen monta mukavaa
ihmistä,
monta
mukavatontakin,
mutta se taitaa olla
mun
vikkain, etten
heihin sen syvemmin
katsonut
ihmistä,
monta
mukavatontakin,
mutta se taitaa olla
mun
vikkain, etten
heihin sen syvemmin
katsonut
pihapihlajain...
punertava pihapihlajani
mieltäin
hyvittää,
sen marjat sydäntäni kuvittaa,
enkä rohdi sille
pahoja
sanoa
pihlajassain on tilhet parvenaan,
sieltä ne masut täyteen
elonherkkua
napostelevat,
mut osasen mullekkin tiputtavat,
niistä teen hilloa maan maukasta ja lopuista
viiniä, jolla on luontoäiteen resepti, eikä se
milloinkaan happamalta maistu, vaan pihapihlajaltain
mieltäin
hyvittää,
sen marjat sydäntäni kuvittaa,
enkä rohdi sille
pahoja
sanoa
pihlajassain on tilhet parvenaan,
sieltä ne masut täyteen
elonherkkua
napostelevat,
mut osasen mullekkin tiputtavat,
niistä teen hilloa maan maukasta ja lopuista
viiniä, jolla on luontoäiteen resepti, eikä se
milloinkaan happamalta maistu, vaan pihapihlajaltain
pihaluuta...
sanot rakas,
muttet
ees ilmettäs muuta,
siksi mä oon pelkkä
pihaluuta,
itken lempeni perään,
enkä voi hymyssäsuin
sua
tuuditella,
rakkauden tuntuisesti
keinutella,
olenhan vain pihaluutasi
muttet
ees ilmettäs muuta,
siksi mä oon pelkkä
pihaluuta,
itken lempeni perään,
enkä voi hymyssäsuin
sua
tuuditella,
rakkauden tuntuisesti
keinutella,
olenhan vain pihaluutasi
urakalla...
ei ihminen voi
urakalla olla
hyväntuulinen,
ei edes tympeän oloinen,
vaan
ihmistä ohjaavat tunteet,
ilman niitä ihminen ois vaan,
eikä mitään näkyis
urakalla olla
hyväntuulinen,
ei edes tympeän oloinen,
vaan
ihmistä ohjaavat tunteet,
ilman niitä ihminen ois vaan,
eikä mitään näkyis
vapauttamaan...
suvi syksyksi vaihtui,
muttei se mua
haittaa,
sillä mä
paan
kumpparit jalkaan,
ja lämpösen hupparin niskaan
ja
meenvaan
sienimetsään tahi muutenvaan
metsään itseäni
vapauttamaan
muttei se mua
haittaa,
sillä mä
paan
kumpparit jalkaan,
ja lämpösen hupparin niskaan
ja
meenvaan
sienimetsään tahi muutenvaan
metsään itseäni
vapauttamaan
rappusillahi...
hybermarket nielee
ihmiset sisäänsä,
purkaa toisesta
päästään
ulos,
parkkipaikka kuhisee nälätöntä elämää,
hybermarketin luomaa
elämää,
jonka voisi elää
kyläkaupan rappusillahi
ihmiset sisäänsä,
purkaa toisesta
päästään
ulos,
parkkipaikka kuhisee nälätöntä elämää,
hybermarketin luomaa
elämää,
jonka voisi elää
kyläkaupan rappusillahi
perjantai 28. syyskuuta 2018
rapsakka...
rapsakka pakkasää
tossun pohjista narskuu,
sitä haapapuun lehdet säestävät
haavinallaan,
hengitykseni höyryää, eivätkä
hyttyset lennä,
onhan
ensimmäisen pakkasaamu,
kurrenpoika ylittää vikkelään
tien, joka on mustanjään peittämää,
siinä moni kesätossuillaan pyllylleen heilahtaa,
muttei kurrenpoika, sillä hällä on jokasään notkeutta
tossun pohjista narskuu,
sitä haapapuun lehdet säestävät
haavinallaan,
hengitykseni höyryää, eivätkä
hyttyset lennä,
onhan
ensimmäisen pakkasaamu,
kurrenpoika ylittää vikkelään
tien, joka on mustanjään peittämää,
siinä moni kesätossuillaan pyllylleen heilahtaa,
muttei kurrenpoika, sillä hällä on jokasään notkeutta
ammattiyhdistysliike...
ammattiyhdistysliike on
jokaihmisenliike,
sillä se valvoo
markkinavoimien
myrskysäissä
jokaihmisenliike,
sillä se valvoo
markkinavoimien
myrskysäissä
sänkipelto...
sänkipellolla ketunpoikanen
harjoittelee elämän tärkeintään,
metsähiiren jallittamista,
se monta kertaa luulee
onnistuvansa, mutta
yhtä usein epäonnistuneena,
mut
se yhä yrittää,
sillä se on sen elinehto,
jotta pääsis komiana
yksilönä
hienon naisen turkikseen,
mutta onnekseen sitä se ei tiedä,
vaan kamppailee
elonjäämisestään
harjoittelee elämän tärkeintään,
metsähiiren jallittamista,
se monta kertaa luulee
onnistuvansa, mutta
yhtä usein epäonnistuneena,
mut
se yhä yrittää,
sillä se on sen elinehto,
jotta pääsis komiana
yksilönä
hienon naisen turkikseen,
mutta onnekseen sitä se ei tiedä,
vaan kamppailee
elonjäämisestään
nuotiotuli...
nuotiotuli luo
luodolla mukavan
tunteen,
onhan yö,
tähdetön täysi yö,
syyskuun viimeinen päivä,
jolloin luonto viattomimillaan,
järvenselkä aidoimmillaan, myrskytön yö,
niinkuin sadat kerrat aiemminkin, kun olen
luodolla yöni viettänyt
en ole muikunpyytäjä,
en rajamailla liikkuja,
vaan tykkään olla täällä
syyskuun viimeisenä
luodolla mukavan
tunteen,
onhan yö,
tähdetön täysi yö,
syyskuun viimeinen päivä,
jolloin luonto viattomimillaan,
järvenselkä aidoimmillaan, myrskytön yö,
niinkuin sadat kerrat aiemminkin, kun olen
luodolla yöni viettänyt
en ole muikunpyytäjä,
en rajamailla liikkuja,
vaan tykkään olla täällä
syyskuun viimeisenä
elämänsyntymiset...
syys luo
syvemmän mielenhyvän,
se haistaa sienimetsät ja karpalosuot,
se näkee kurkiaurojen liidot,
joutsenparvien äänet,
syys antaa elämälle
syvemmät tunteet,
sillä silloin on läsnä
elämäsyntymiset
syvemmän mielenhyvän,
se haistaa sienimetsät ja karpalosuot,
se näkee kurkiaurojen liidot,
joutsenparvien äänet,
syys antaa elämälle
syvemmät tunteet,
sillä silloin on läsnä
elämäsyntymiset
bussikuskin puolesta...
bussinkuljettaja on
laivansa kapteeni,
hänen vastuullaan on
turvallisuus niin auton sisällä,
kuin
kulkureitillään,
häntä velvoittavat
tieliikenelait ja
työsuhdeessa solmitut,
lisäksi hänellekkin kuuluvat
jokamiehenoikeudet ja liputta matkustava
ihminen on varas,
anastaja kerrassaan ja hänen
velvollisuutensa on tämäntapainen estää,
viimekädessä pyytämällä ulos menemään
verovaroilla joukkoliikennettä
hoidetaan, siinä on puolet omaakin osaa
ja ei ole oikein, että jotkut
vapaamatkustavat toisten kustannuksella
yhteiskuntamme silittelee
väärinkäyttytyviä ihmisiä,
jotkut jopa heiden puolelleen
asettuvat, mutta se on mielestäni
sopimaton tie, sillä se tuhoon vie
laivansa kapteeni,
hänen vastuullaan on
turvallisuus niin auton sisällä,
kuin
kulkureitillään,
häntä velvoittavat
tieliikenelait ja
työsuhdeessa solmitut,
lisäksi hänellekkin kuuluvat
jokamiehenoikeudet ja liputta matkustava
ihminen on varas,
anastaja kerrassaan ja hänen
velvollisuutensa on tämäntapainen estää,
viimekädessä pyytämällä ulos menemään
verovaroilla joukkoliikennettä
hoidetaan, siinä on puolet omaakin osaa
ja ei ole oikein, että jotkut
vapaamatkustavat toisten kustannuksella
yhteiskuntamme silittelee
väärinkäyttytyviä ihmisiä,
jotkut jopa heiden puolelleen
asettuvat, mutta se on mielestäni
sopimaton tie, sillä se tuhoon vie
paratiisin tunnelmat...
ihminen on arvokas,
sillä hän taltutti
luonnottomuuden,
hän kesytti keskiajan
ja
taisteli maailmanalutkin,
muta käärmeen jätti matelemaan, jotta
tuntis yhä paratiisin
tunnelmat
sillä hän taltutti
luonnottomuuden,
hän kesytti keskiajan
ja
taisteli maailmanalutkin,
muta käärmeen jätti matelemaan, jotta
tuntis yhä paratiisin
tunnelmat
torstai 27. syyskuuta 2018
paavi...
ihminen on
olosuhteiden
vanki ja herrasmies,
olosuhteiden kurja ja kauniin varakas nainen,
ihminen
syntyi alasti,
viattomasti,
mutta olosuhteet pukivat
hänet miten milloinkin,
paaviksikin,
jonkun presidentiksi, toisen hulluksi
mielipuoleksi,
tsaariksi tahi
diktaattoriksi,
joku puettiin viattoman petolliseksi,
toinen taas
pelkäksi hyvänhuonoksi
olosuhteiden
vanki ja herrasmies,
olosuhteiden kurja ja kauniin varakas nainen,
ihminen
syntyi alasti,
viattomasti,
mutta olosuhteet pukivat
hänet miten milloinkin,
paaviksikin,
jonkun presidentiksi, toisen hulluksi
mielipuoleksi,
tsaariksi tahi
diktaattoriksi,
joku puettiin viattoman petolliseksi,
toinen taas
pelkäksi hyvänhuonoksi
en surussa ui...
en mä surussa ui,
en vaikka itkussani kellun,
tuskissain melon,
ei päivänvaloani sammuttanu oo,
vaikka yöni
vuorten mittainen,
suren, kun surettaa,
iloitsen, kun ilottaa,
mutta nyt surettaa ja melon yhä kiivaammin
ilomieltäin vastaan
en vaikka itkussani kellun,
tuskissain melon,
ei päivänvaloani sammuttanu oo,
vaikka yöni
vuorten mittainen,
suren, kun surettaa,
iloitsen, kun ilottaa,
mutta nyt surettaa ja melon yhä kiivaammin
ilomieltäin vastaan
presidentin puhe...
kasakka vie kaiken
irti lähtevän,
siinä on paljon toden
sanomaa
presidenttimme piti hyvän
puheen yk:ssa, mutta parempia
maailmanherrojen kahdenkeskisesti,
joissa
tuo
kasakkakin kaikui,
hyvin taipui
irti lähtevän,
siinä on paljon toden
sanomaa
presidenttimme piti hyvän
puheen yk:ssa, mutta parempia
maailmanherrojen kahdenkeskisesti,
joissa
tuo
kasakkakin kaikui,
hyvin taipui
säännöllistetty markkinatalous...
en hienoa elää
yhteiskunnassa, jossa
sen vähävaraisemman
perheen lapsi voi kouluttautua,
ilmaiseksi,
tätä ei jokamaassa ole, eikä muutakaan
sosiaalista verkostoa, joka auttaa hädän hetkellä,
siksi minäkin kannatan SÄÄNNÖLLISTETTYÄ markkinataloutta
yhteiskunnassa, jossa
sen vähävaraisemman
perheen lapsi voi kouluttautua,
ilmaiseksi,
tätä ei jokamaassa ole, eikä muutakaan
sosiaalista verkostoa, joka auttaa hädän hetkellä,
siksi minäkin kannatan SÄÄNNÖLLISTETTYÄ markkinataloutta
arvokkaampi...
en mä huvia
liiaksi tahdo,
vain pyhänhetken verran,
sen tuokion, jolloin mun ei tarvitse
mennä, eikä olla
itseäni arvokkaampi
koulutin itseni suuriin
saappaisiin,
hylkäsin yksinkertaisen omani,
en enää taida hymyä hymyillä,
vaan hymyilen automattisesti
liiaksi tahdo,
vain pyhänhetken verran,
sen tuokion, jolloin mun ei tarvitse
mennä, eikä olla
itseäni arvokkaampi
koulutin itseni suuriin
saappaisiin,
hylkäsin yksinkertaisen omani,
en enää taida hymyä hymyillä,
vaan hymyilen automattisesti
eduskunnan kelvottomat...
eduskuntaan pääsee harva
ihminen,
mutta turhan usein sinne
tunkeutuvat
maan kelvottomat
ihminen,
mutta turhan usein sinne
tunkeutuvat
maan kelvottomat
reilu hinta..
ei ihmistä voi alennuksella
myydä,
herra päättäjä,
vaan hänestä täytyy saada
reilu hinta
myydä,
herra päättäjä,
vaan hänestä täytyy saada
reilu hinta
kiitos, presidentti Obama...
parempaa tunnustusta
emme yhteiskuntamme voi saada,
kuin sen mitä
USAN:n entinen
presidentti Obama sanoi:
olette onnellinen kansa,
on hienoa, että yhteiskunnassanne
köyhinkin lapsi voi mennä
arvokkaaseen kouluun
emme yhteiskuntamme voi saada,
kuin sen mitä
USAN:n entinen
presidentti Obama sanoi:
olette onnellinen kansa,
on hienoa, että yhteiskunnassanne
köyhinkin lapsi voi mennä
arvokkaaseen kouluun
nyystöläntie...
nyystöläntiellä
kettu jolkuttelee,
sillähän on aikaa, eikä
ihmiset sitä vaivaa, sillä he ovat
harvemmassa, kuin ketut, eikä
siitä jolkutteleva kettukaan huonoa
tykkää
ihmiset ovat hiljenneet,
luonnollisesti poismuuttaneet,
sillä elämisenmahdollisuuksia
on vain ketuilla ja muilla korvamerkitsemättömillä
luonnon alkuperäisolijoilla
maaseutu jossa ihminen on harvassa
suosii luonnon alkuperäisiä,
siksi luontoäitee
hymyilee
kettu jolkuttelee,
sillähän on aikaa, eikä
ihmiset sitä vaivaa, sillä he ovat
harvemmassa, kuin ketut, eikä
siitä jolkutteleva kettukaan huonoa
tykkää
ihmiset ovat hiljenneet,
luonnollisesti poismuuttaneet,
sillä elämisenmahdollisuuksia
on vain ketuilla ja muilla korvamerkitsemättömillä
luonnon alkuperäisolijoilla
maaseutu jossa ihminen on harvassa
suosii luonnon alkuperäisiä,
siksi luontoäitee
hymyilee
köyhä...
köyhä köyhtyy
sosialismissa
eniten,
mutta jos yhteiskunta on viisas
se antaa sekataloudelle
vallan,
jota markkinat johtavat,
silloin
köyhäkin voi
säännöstelytaloudessakin
vauraammin
sosialismissa
eniten,
mutta jos yhteiskunta on viisas
se antaa sekataloudelle
vallan,
jota markkinat johtavat,
silloin
köyhäkin voi
säännöstelytaloudessakin
vauraammin
kansankapitalismi...
kansankapitalismi
onnistuu vain, jos sille
annetaan mahdollisuus,
se
rikastuttaa eniten vähävaraista,
jolla ei ole mitään
sijoitettavaa
onnistuu vain, jos sille
annetaan mahdollisuus,
se
rikastuttaa eniten vähävaraista,
jolla ei ole mitään
sijoitettavaa
elämänkäyntilupa
ihmisen ei tarvitse
olla mitään muuta,
kun
itsensä,
sillä hällä vain on
elämänkäyntilupa
olla mitään muuta,
kun
itsensä,
sillä hällä vain on
elämänkäyntilupa
luontometsä...
luontometsä tarjoaa
elämän tärkeimmät terveystuotteet,
hyvänmielen ja vetreän ulkoisen olemuksen,
sieltä viriää mielen saloihin rauha ja hiljaisuus,
joka puhelee sulle silloin, kun muut vaikenevat,
luontohan on jokamiehenoikeus ilman lakipykälän lakia,
sillä se on luontoäiteen lahja ihmiskunnalle
elämän tärkeimmät terveystuotteet,
hyvänmielen ja vetreän ulkoisen olemuksen,
sieltä viriää mielen saloihin rauha ja hiljaisuus,
joka puhelee sulle silloin, kun muut vaikenevat,
luontohan on jokamiehenoikeus ilman lakipykälän lakia,
sillä se on luontoäiteen lahja ihmiskunnalle
salaamalla...
salaamalla sytytät
kieron kieliä,
semmoisia mieliä,
jotka eivät jää
kierouden puoleentiehen
kieron kieliä,
semmoisia mieliä,
jotka eivät jää
kierouden puoleentiehen
uudet vuodet...
vuodet eivät mihinkään
siirry,
eivät vanhene,
eivätkä nuorru,
ihminen vain,
ihminen, jolla on taipumusta
sekoitella syntymäpäiviksi juotavia,
he tarvitsevat merkkipäiviksi uusia vuosia
siirry,
eivät vanhene,
eivätkä nuorru,
ihminen vain,
ihminen, jolla on taipumusta
sekoitella syntymäpäiviksi juotavia,
he tarvitsevat merkkipäiviksi uusia vuosia
jumatsuikka...
katselen itseäni,
en ihaile,
kahon vaan, tuttu, vanhettunut,
muttei viellä eilisen teeren poikakaan,
kuuskytvuotta,
voi jumatsuikka kuinka aika
rientää
sääminginkunnasta,
ruokolahden kuntaan,
sieltä imatran kautta vuoksenniskalle,
josta punkaharjun
vaaran kylille,
josta puruveden toisellepuolelle,
kerimäelle ja kulennoisiin,
josta matka
mouhijärvelle, ikaalisiin
ja
helsinkiin,
siellä muutaman korttelin verran, kunnes
espoon mankkaalle,
pikkasen aikaa ojakkalassa ja nummelassa,
kunnes pidempään
espoon kirstinmäellä,
kunnes löysin sijani
padasjoen nyystölästä,
luontoäiteen synnyinpitäjästä
en ihaile,
kahon vaan, tuttu, vanhettunut,
muttei viellä eilisen teeren poikakaan,
kuuskytvuotta,
voi jumatsuikka kuinka aika
rientää
sääminginkunnasta,
ruokolahden kuntaan,
sieltä imatran kautta vuoksenniskalle,
josta punkaharjun
vaaran kylille,
josta puruveden toisellepuolelle,
kerimäelle ja kulennoisiin,
josta matka
mouhijärvelle, ikaalisiin
ja
helsinkiin,
siellä muutaman korttelin verran, kunnes
espoon mankkaalle,
pikkasen aikaa ojakkalassa ja nummelassa,
kunnes pidempään
espoon kirstinmäellä,
kunnes löysin sijani
padasjoen nyystölästä,
luontoäiteen synnyinpitäjästä
keskiviikko 26. syyskuuta 2018
syyskylmä...
syyskylmä ravistaa
mielenpäätä, se saa jalat
kulkemaan joutusammin,
siksi matkani hyvin joutuu,
vaikkei mulla kiire mihinkään,
sillä olenhan aamulenkilläin, täällä
nyystölän metsälenkilläin, jossa kurrenpoikakin
hymyhuulissa ikipetäjää kiertää
nyystölä on pieni kylä,
niin pieni, että jokaisen
pihapiiriin johtaa hyvä tie,
täällä eletään luonnon luomilla,
täällä käytetään elämän tarjottimella
tarjottuja mahdollisuuksia,
täällä ei kukaan ole yltäkylläisen
oloinen, sillä nyystölässä asuu myös
luontoäitee, joka aamuinilloin meitä
paimentaa
mielenpäätä, se saa jalat
kulkemaan joutusammin,
siksi matkani hyvin joutuu,
vaikkei mulla kiire mihinkään,
sillä olenhan aamulenkilläin, täällä
nyystölän metsälenkilläin, jossa kurrenpoikakin
hymyhuulissa ikipetäjää kiertää
nyystölä on pieni kylä,
niin pieni, että jokaisen
pihapiiriin johtaa hyvä tie,
täällä eletään luonnon luomilla,
täällä käytetään elämän tarjottimella
tarjottuja mahdollisuuksia,
täällä ei kukaan ole yltäkylläisen
oloinen, sillä nyystölässä asuu myös
luontoäitee, joka aamuinilloin meitä
paimentaa
en onneton oo...
en mä onneton oo,
vaikken hymyllä katseesi yllä,
en hymyile, kun päiväni
pilviä täys
enkä sinua niiden läpi nää,
mut
aattelen sinua,
aattelen niin, etten
muualle ehdi
vaikken hymyllä katseesi yllä,
en hymyile, kun päiväni
pilviä täys
enkä sinua niiden läpi nää,
mut
aattelen sinua,
aattelen niin, etten
muualle ehdi
joutavanpäiten...
joutavanpäiten
ihminen
laiskistuu,
monesti pitkästyy
ja elämänhalunsa
kadottaa, joutavanpäiten on makoisaa, kun sitä voi
aherrusten välissä
harrastaa, silloin
se mukavalta maistuu,
mutta pidempään
jatkuessaan mielikin
kuvastaan karkottuu
ihminen
laiskistuu,
monesti pitkästyy
ja elämänhalunsa
kadottaa, joutavanpäiten on makoisaa, kun sitä voi
aherrusten välissä
harrastaa, silloin
se mukavalta maistuu,
mutta pidempään
jatkuessaan mielikin
kuvastaan karkottuu
menestyvä...
jos haluat menestyä,
ole avoin,
olen niin avoin,
että jokainen haluaa
luoksesi tulla,
jos haluat menestyä,
lukitse yksi ovi
itseäsi varten,
sillä muuten et nauttisi
menestyksestäsi
ole avoin,
olen niin avoin,
että jokainen haluaa
luoksesi tulla,
jos haluat menestyä,
lukitse yksi ovi
itseäsi varten,
sillä muuten et nauttisi
menestyksestäsi
kahdeksan verkkoa...
syysmyrsky riehuu
pitkin päijänteen selkää,
lokit keinuvat aallon harjalla,
sillä myrskytuulessa nekään eivät
liihottele vaan keinuvat veneeni lailla,
olenhan kokemassa muikkuverkkojani,
joissa onkin se tavanomainen määrä, mutta
en ole tyytyväinen kahdeksan verkon sääntöön
olen kotitarve kalastaja, siksi kahdeksan verkkoa,
enimmillä olisinkin ammattilainen, eikä se leivällä
maistuis
leivän hankin bussikuskina pääkaupunkiseudulla,
sitä hommaa oon tehnyt aikatovin, mutta muutakin oon
siinä sivussa harrastellut, kalakauppiaana, vähittäiskauppaa
elintarvikemyyälöissä, torikauppiaan homma oli noista hommista
mielenkiintoisinta, siinä näki elämää laidasta laitaan
tänään on seesteisempää,
onhan minunkin iltapäiväni,
jolloin luoteistuulessa on mukavampaa
pitkin päijänteen selkää,
lokit keinuvat aallon harjalla,
sillä myrskytuulessa nekään eivät
liihottele vaan keinuvat veneeni lailla,
olenhan kokemassa muikkuverkkojani,
joissa onkin se tavanomainen määrä, mutta
en ole tyytyväinen kahdeksan verkon sääntöön
olen kotitarve kalastaja, siksi kahdeksan verkkoa,
enimmillä olisinkin ammattilainen, eikä se leivällä
maistuis
leivän hankin bussikuskina pääkaupunkiseudulla,
sitä hommaa oon tehnyt aikatovin, mutta muutakin oon
siinä sivussa harrastellut, kalakauppiaana, vähittäiskauppaa
elintarvikemyyälöissä, torikauppiaan homma oli noista hommista
mielenkiintoisinta, siinä näki elämää laidasta laitaan
tänään on seesteisempää,
onhan minunkin iltapäiväni,
jolloin luoteistuulessa on mukavampaa
usa...
yhdysvallat on
nyt
syvällä demokratian
alkulähteessä,
mutta se kestää senkin, sillä
he ovat kokeneet
sitä ennenkin
nyt
syvällä demokratian
alkulähteessä,
mutta se kestää senkin, sillä
he ovat kokeneet
sitä ennenkin
tavallinen ihminen..
tavalliselle ihmiselle on
ihan sama,
kuka on pääministeri,
tahi
alempi,
kunhan ei vaikeuta hänen
elämäänsä
ihan sama,
kuka on pääministeri,
tahi
alempi,
kunhan ei vaikeuta hänen
elämäänsä
tätäpäivää..
elämä on
syksyn putoilevia
lehtiä,
se on muuttolintujen auroja,
syyskyntöjä,
mutta ennenkaikkea tätäpäivää
syksyn putoilevia
lehtiä,
se on muuttolintujen auroja,
syyskyntöjä,
mutta ennenkaikkea tätäpäivää
irtohelmi...
ihminen, joka hitaasti
lähemmäistään katsoo
ei tunne syvintään, vaan
irtohelmenä kuljeskelee
lähemmäistään katsoo
ei tunne syvintään, vaan
irtohelmenä kuljeskelee
luontoäitee...
ihmiset merkitsevät toisilleen
paljon,
he jatkavat toistensa
perintöä,
joka ei ole aina kaunista
katsottavaa,
näin tuumaa
luontoäitee,
joka korjailee tuontuosta heidän
jälkiään
paljon,
he jatkavat toistensa
perintöä,
joka ei ole aina kaunista
katsottavaa,
näin tuumaa
luontoäitee,
joka korjailee tuontuosta heidän
jälkiään
julkimot...
kun katselet iltapäivälehtien
hymyileviä
julkimoita,
näet valhetta,
verhottua kylmää elämää,
joilla on
mielenkiintoiset kasvot
hymyileviä
julkimoita,
näet valhetta,
verhottua kylmää elämää,
joilla on
mielenkiintoiset kasvot
Vilpitön...
Et suuria tarvitse,
Vain
Vilpittömän mielen,
Sillä meet pitkän pätkää
Matkaasi ja voit välillä
Huoletonna
Huohahtakkaakin,
Sill
Sillä mielellä on ain
Vaivattomin matka
ihmisten rokottamiset...
jos ihmisiä ei
rokotettaisi,
olisi maailmassa
tilaa heille, jotka ovat
tautienkin ulottumattomissa
rokotettaisi,
olisi maailmassa
tilaa heille, jotka ovat
tautienkin ulottumattomissa
verran...
syys antaa
räystään suojaa
ihmiselle, joka haluaa
katsoa sateen läpi, se suo
hetken tuntea elämän tuoksun,
joka ei suurta ääntä itsestään pidä,
vain ukkoskuuron verran, sen verran
räystään suojaa
ihmiselle, joka haluaa
katsoa sateen läpi, se suo
hetken tuntea elämän tuoksun,
joka ei suurta ääntä itsestään pidä,
vain ukkoskuuron verran, sen verran
kotoisin...
jos olet kaukana käynyt,
et enää
seikkaile,
vaan itseäsi kohentelet,
tunnet itsesi tyhjän vieraalta, vaikka
olet itsestäsi kotoisin
et enää
seikkaile,
vaan itseäsi kohentelet,
tunnet itsesi tyhjän vieraalta, vaikka
olet itsestäsi kotoisin
puro...
syyssateet puroina menevät,
alaspäin valuvat,
seuraan purovirtaa, joka ei hengästy,
eikä
kosketuksesta pahastu,
jos patoan puron se kiertotien
valitsee,
siksi annan sen
lurista vaan,
annan mennä kuten elämän kuuluukin
kulkea,
alusta loppuun
alaspäin valuvat,
seuraan purovirtaa, joka ei hengästy,
eikä
kosketuksesta pahastu,
jos patoan puron se kiertotien
valitsee,
siksi annan sen
lurista vaan,
annan mennä kuten elämän kuuluukin
kulkea,
alusta loppuun
tiistai 25. syyskuuta 2018
syksyllä on hyvä ote...
syksyllä on
hyvä ote,
se ei liikoja lupaa,
vaan ruskanlehden olkapäälles
ojentaa,
siin se sua hyvin katsoo,
syvemmälle kuin mieles tahtoo,
se tunteitas
palvoo,
sil
olet luontoäiteen luoma,
ruskanlehden siskonveli
hyvä ote,
se ei liikoja lupaa,
vaan ruskanlehden olkapäälles
ojentaa,
siin se sua hyvin katsoo,
syvemmälle kuin mieles tahtoo,
se tunteitas
palvoo,
sil
olet luontoäiteen luoma,
ruskanlehden siskonveli
en kuolla tahdo...
en mä kuolla syksyllä tahdo,
sillä kaikki viereläin
varisee,
kauniisti elooni laskeutuu,
en mä
keväälläkään,
silloin mun on riennettävä
elämän alkuun,
ei mulle maistu menemiset kesälläkään,
sillä silloin riennän mehiläisten tavoin
kukasta kukkaan,
kurrenpojan kanssa oksalta oksalle,
mä
tahdon silloin lähteä, kun en missään oo,
silloinhan on varjojen aikaa,
enkä
minä varjolle varjona tahdo
sillä kaikki viereläin
varisee,
kauniisti elooni laskeutuu,
en mä
keväälläkään,
silloin mun on riennettävä
elämän alkuun,
ei mulle maistu menemiset kesälläkään,
sillä silloin riennän mehiläisten tavoin
kukasta kukkaan,
kurrenpojan kanssa oksalta oksalle,
mä
tahdon silloin lähteä, kun en missään oo,
silloinhan on varjojen aikaa,
enkä
minä varjolle varjona tahdo
jälkeeni...
en mä
paljoa elämältäin
tahdo,
tarpeeksi vain, senverran, että voisin
sen jälkeeni jättää
paljoa elämältäin
tahdo,
tarpeeksi vain, senverran, että voisin
sen jälkeeni jättää
pois kevät kerkesi...
pois kevät kerkesi,
kesäksi kukittui,
siint
syksyksi jalostui,
pitkän talven hankisille,
juuri sinne mis
mun on hyvä
hiihellen lasketella kohti
elämäni kevättä kesää,
syksystä talveen ja joskus
mäkiäkin ylöspäin
kesäksi kukittui,
siint
syksyksi jalostui,
pitkän talven hankisille,
juuri sinne mis
mun on hyvä
hiihellen lasketella kohti
elämäni kevättä kesää,
syksystä talveen ja joskus
mäkiäkin ylöspäin
nyystölänluoto...
myrskytuuli puhaltaa
nyystölänluodolla menevästi,
onhan se saanut tehinselältä vauhtinsa,
kalastaja huoltaa pyydyksiään,
nuotiolla nokikaffeet ja vierellään
suomenpystykorva joka ottaa tuulesta
tuntumaa,
tuoksujen tuntumaa
on varhainen aamu,
sumun täyttämä,
hiljaisuus verhoaa luotoa ja päijänteenselkää,
aamuvarhaiset lokit ovat liikkeessä,
sillä he tuntevat kalastajan, makupalojen antajan
kalastaja ja koira maistavat
aamupalaa,
linnut tuonnenpana, mutta nekin
nauttivat tästä hetkestä,
sumuisesta syysaamusta, jossa
myrsky laulaa, mutta se on heille hiljaisuutta,
sillä ovathan he luontoäiteen
luomassa
nyystölänluodolla menevästi,
onhan se saanut tehinselältä vauhtinsa,
kalastaja huoltaa pyydyksiään,
nuotiolla nokikaffeet ja vierellään
suomenpystykorva joka ottaa tuulesta
tuntumaa,
tuoksujen tuntumaa
on varhainen aamu,
sumun täyttämä,
hiljaisuus verhoaa luotoa ja päijänteenselkää,
aamuvarhaiset lokit ovat liikkeessä,
sillä he tuntevat kalastajan, makupalojen antajan
kalastaja ja koira maistavat
aamupalaa,
linnut tuonnenpana, mutta nekin
nauttivat tästä hetkestä,
sumuisesta syysaamusta, jossa
myrsky laulaa, mutta se on heille hiljaisuutta,
sillä ovathan he luontoäiteen
luomassa
sininen puolue...
sininen puolue on
aito puolue, sillä eihän sillä
kannatuspohjaakaan,
mutta ministereitä
hallitus täys,
se kurmuuttaa kokoomusta ja antaa
keskustalle vihreää kultaa,
jottei vihreäliike sotkis
tulevia vaalipientareita, joiden
ohjaksissa demarit ovat
aito puolue, sillä eihän sillä
kannatuspohjaakaan,
mutta ministereitä
hallitus täys,
se kurmuuttaa kokoomusta ja antaa
keskustalle vihreää kultaa,
jottei vihreäliike sotkis
tulevia vaalipientareita, joiden
ohjaksissa demarit ovat
itsetunto muodostuu...
itsetunto muodostuu
tekemisistä,
monen asian kokemuksista,
ilon ja harmin hetkistä
tekemisistä,
monen asian kokemuksista,
ilon ja harmin hetkistä
venäläinen raha...
venäläinen raha ei ole
kullan kallista,
siksi sitä
valuu
tiskin alta,
alekaupan muovipussukassakin,
koska se haluaa kotoutua
suomen tukevaan
ilmastoon
kullan kallista,
siksi sitä
valuu
tiskin alta,
alekaupan muovipussukassakin,
koska se haluaa kotoutua
suomen tukevaan
ilmastoon
börssi...
börssissä kauppaa käydään
eikä siellä kysellä
mistä oot
kotoisin,
siksi menestykkäimmät yhtiöittemme
omistuspohja on siellätäällä
ja
meidän hyvä on olla
täällä
eikä siellä kysellä
mistä oot
kotoisin,
siksi menestykkäimmät yhtiöittemme
omistuspohja on siellätäällä
ja
meidän hyvä on olla
täällä
syyssateet...
syyssateet kesänpintaa
kastelevat,
ne myrskytuulten voimalla
suvenaikoja tuulettelevat, sillä pian koittaa
talviaika,
jolloin maat hohtavan valkoisina kimmeltää,
eikä siellä sovi huonolla tuulella hiidellä
kastelevat,
ne myrskytuulten voimalla
suvenaikoja tuulettelevat, sillä pian koittaa
talviaika,
jolloin maat hohtavan valkoisina kimmeltää,
eikä siellä sovi huonolla tuulella hiidellä
maanantai 24. syyskuuta 2018
ihmistä ei luotu...
ihmistä ei luotu,
vaan hänet muotoiltiin
ja annettiin jälkihoito tulevaisuuden
hoitoon,
siksi olemme tämän näköisiä
vaan hänet muotoiltiin
ja annettiin jälkihoito tulevaisuuden
hoitoon,
siksi olemme tämän näköisiä
konklaavi...
kotomaamme on
kohdannut varjonmaan,
sillä täällä hallitsevat vieraat
mietteet,jotka eivät kunnioita sydänjuuriemme
ääntä laisinkaan, vaan tekevät politiikkaa omaksi
mielikseen
hallitus on kohmelonkourissa, airistolla rikolliset euroja
pussittavat, vieraanvallan aatokset heitä harhaan kulettavat
kotomaamme tarvitsee
hallituksen, jota ei johdeta
yhden ministerin tuntemuksilla,
vaan koko konklaavin yhdennäköisyydellä
kohdannut varjonmaan,
sillä täällä hallitsevat vieraat
mietteet,jotka eivät kunnioita sydänjuuriemme
ääntä laisinkaan, vaan tekevät politiikkaa omaksi
mielikseen
hallitus on kohmelonkourissa, airistolla rikolliset euroja
pussittavat, vieraanvallan aatokset heitä harhaan kulettavat
kotomaamme tarvitsee
hallituksen, jota ei johdeta
yhden ministerin tuntemuksilla,
vaan koko konklaavin yhdennäköisyydellä
sinitaivas...
sinitaivas on
joutsenia täys,
onhan
tulossa talvikaus, jolloin
kansallislintumme muillamailla vierahilla,
sinitaivaalla myös
haukka liitää,
mut
hällä ei kiire mihinkään,
onhan vasta
syyskuu
joutsenia täys,
onhan
tulossa talvikaus, jolloin
kansallislintumme muillamailla vierahilla,
sinitaivaalla myös
haukka liitää,
mut
hällä ei kiire mihinkään,
onhan vasta
syyskuu
elämänlaatu...
elämänlaatu on
asenteista kiinni,
pienistä
jokapäiväisistä,
ohimenevistä ja pysyvemminkin
majailevista
asenteista kiinni,
pienistä
jokapäiväisistä,
ohimenevistä ja pysyvemminkin
majailevista
nyystölänlahti...
päijänne on
padasjoen ja sysmän
järvi,
sillä on rantavahteinaan
monta muutakin, mut
nää
kunnat ovat
helmiä, jotka luotiin maailman alussa,
silloin, kun saimaannorppakin
nyystölänlahdella
viiksiään suoristel
padasjoen ja sysmän
järvi,
sillä on rantavahteinaan
monta muutakin, mut
nää
kunnat ovat
helmiä, jotka luotiin maailman alussa,
silloin, kun saimaannorppakin
nyystölänlahdella
viiksiään suoristel
rapsakka...
rapsakka aamu kuuluu
lenkkitossun alusmailta,
on syyskuun ensimmäinen
pakkasaamu jolloin nenänpääkin
punastuu
haavanlehti värisee viel,
muut jo luovuttaneet,
kurkiaura poispäin lentää,
joutsenet eilen,
mutta kurrenpoika ei mihinkään,
sillä ikipetäjä on sen kotopuu
aamut ovat elämänraikkita,
sillä silloin koko päivä on
eessäpäin
lenkkitossun alusmailta,
on syyskuun ensimmäinen
pakkasaamu jolloin nenänpääkin
punastuu
haavanlehti värisee viel,
muut jo luovuttaneet,
kurkiaura poispäin lentää,
joutsenet eilen,
mutta kurrenpoika ei mihinkään,
sillä ikipetäjä on sen kotopuu
aamut ovat elämänraikkita,
sillä silloin koko päivä on
eessäpäin
muukalaisvastaisuus...
muukalaisvastaisuus
nostattaa päätään tuontuosta,
sille alttiimpia ovat tietämättömät
ihmiset joiden asenteet ovat jo ennakkoon
muutosvastarintaisia
paraisilla on nyt heille herkutteleva hetki aatoksilleen,
mutta siellähän majailee rikolliset ihmiset, jotka eivät edusta
mitään muuta kun toimintaa joka on kaikkialla maailmassa tuomittua
nämä puliveijarit kuulemma valloittavat suomen ja pysäyttävät meriväylät,
he kuulemma ostelevat lomapaikkoja sieltätäältä valloittaakseen isänmaamme
heikosti on suomi varustautunut, jos bussilastillinen kommandopipopäisiä vihreitä
miehiä lamauttaisi maamme
jos sen joku haluaa tehdä, niin siihen ei tarvita kiinteistöomistuksia vaan nettiä, tätä
nykymaailman suurinta armeijaa, tätä nykymaailman eläjää
nostattaa päätään tuontuosta,
sille alttiimpia ovat tietämättömät
ihmiset joiden asenteet ovat jo ennakkoon
muutosvastarintaisia
paraisilla on nyt heille herkutteleva hetki aatoksilleen,
mutta siellähän majailee rikolliset ihmiset, jotka eivät edusta
mitään muuta kun toimintaa joka on kaikkialla maailmassa tuomittua
nämä puliveijarit kuulemma valloittavat suomen ja pysäyttävät meriväylät,
he kuulemma ostelevat lomapaikkoja sieltätäältä valloittaakseen isänmaamme
heikosti on suomi varustautunut, jos bussilastillinen kommandopipopäisiä vihreitä
miehiä lamauttaisi maamme
jos sen joku haluaa tehdä, niin siihen ei tarvita kiinteistöomistuksia vaan nettiä, tätä
nykymaailman suurinta armeijaa, tätä nykymaailman eläjää
loimuttaa...
syysilta kuutamossa
tanssii,
se saa jokamielen
puolitiehen kynttilän valaisemaa
tunnelmaa,
joka takkatulen ääressä
loimuaa
syysillalla on lämmin mieli,
jonka se pian tyynylleen uinuttaa,
unimaille makoisille tyynyttää
tanssii,
se saa jokamielen
puolitiehen kynttilän valaisemaa
tunnelmaa,
joka takkatulen ääressä
loimuaa
syysillalla on lämmin mieli,
jonka se pian tyynylleen uinuttaa,
unimaille makoisille tyynyttää
valtameret...
silloin kun valtameret olivat
suuria,
avaruus autio ja mantereet
tuntemattomia,
silloin ihmisellä oli
aikaa,
eikä naapureita
laisinkaan
suuria,
avaruus autio ja mantereet
tuntemattomia,
silloin ihmisellä oli
aikaa,
eikä naapureita
laisinkaan
herrat...
herroja ei ole
koskaan kiinnostanut
työläinen, joka osaa
lukea elämäänsä,
sillä pian tuo kirjanoppinut
on herrojen metkujen taitaja
koskaan kiinnostanut
työläinen, joka osaa
lukea elämäänsä,
sillä pian tuo kirjanoppinut
on herrojen metkujen taitaja
kylä...
kylä sijaitsee
katujen tuollapuolen,
siellä
metsän reunamailla missä
luonto kukkii ajallaan, eikä sitä
säätele kaupungin aikataulut
kylistä ihminen
alkoi,
sieltä syrjäkyliltä maalikyliin
verkottui, sillä häneen uusavuttomuus iski,
tuo
kamala tauti, joka
kaupunkiin asettui
katujen tuollapuolen,
siellä
metsän reunamailla missä
luonto kukkii ajallaan, eikä sitä
säätele kaupungin aikataulut
kylistä ihminen
alkoi,
sieltä syrjäkyliltä maalikyliin
verkottui, sillä häneen uusavuttomuus iski,
tuo
kamala tauti, joka
kaupunkiin asettui
syystunnelmaa...
syystunnelmat syntyvät
syyssateisisista tuulahduksista,
jotka puiden lehtiä leijauttelevat,
puistonpenkin viereen kasaannuttavat,
syystunnelmaa on katsoa iltapäivän aurinkoon,
jonka varjossa muuttolinnut talvimailleen liitelevät,
syystunnelmaan kuuluvat hiljaiset äänet, kuiskausten
kaltaiset, sellaiset äänet, joilla on kesätouhut kuulotettu
syyssateisisista tuulahduksista,
jotka puiden lehtiä leijauttelevat,
puistonpenkin viereen kasaannuttavat,
syystunnelmaa on katsoa iltapäivän aurinkoon,
jonka varjossa muuttolinnut talvimailleen liitelevät,
syystunnelmaan kuuluvat hiljaiset äänet, kuiskausten
kaltaiset, sellaiset äänet, joilla on kesätouhut kuulotettu
ahistua...
voit
ahistua
tuntemattomista,
hekin sinusta,
sillä olette ventovieraita,
voitte kääntää kantapäänne toisianne
vastaan,
voitte myös varpaanne,
miten vain, mutta aina on edullisempaa
hyvinmielin kätellä
ahistua
tuntemattomista,
hekin sinusta,
sillä olette ventovieraita,
voitte kääntää kantapäänne toisianne
vastaan,
voitte myös varpaanne,
miten vain, mutta aina on edullisempaa
hyvinmielin kätellä
vapaa ihminen...
vapaimmalla ihmisellä
ei ole kortistotietoja,
ei ainuttakaan
bonuskorttia,
eikä yhtäkään
ystävää
ei ole kortistotietoja,
ei ainuttakaan
bonuskorttia,
eikä yhtäkään
ystävää
vieras...
ihminen, joka toisen ihmisen
luotaan
sulkee
on
vieras,
pelokas tai muutenvaan
huomisenpäivän kuolevainen
luotaan
sulkee
on
vieras,
pelokas tai muutenvaan
huomisenpäivän kuolevainen
venäläiset...
venäläiset taitavat
paljon,
siksi heiltä ei kannata
portteja sulkea,
vaan
tutustua lähemmin
venäläinen ihminen ei ole
sisäsyntyisesti rikollinen,
vaan
sellaiset jotka eivät
arvojaan tunnusta
maailmassa on
monta elämää,
hyvää ja rikollista,
siksi kannattaa
hyvin katsoa
paljon,
siksi heiltä ei kannata
portteja sulkea,
vaan
tutustua lähemmin
venäläinen ihminen ei ole
sisäsyntyisesti rikollinen,
vaan
sellaiset jotka eivät
arvojaan tunnusta
maailmassa on
monta elämää,
hyvää ja rikollista,
siksi kannattaa
hyvin katsoa
yhdenasian liikkeet...
yhdenasian liikkeet
ovat
tuvan perimmäisiä
tunnelmia,
eikä niillä ole jalansijaa
valtakunnan hoveissa,
eikähä
kartanoissa,
sillä siellä joudutaan
ajattelemaan
kokonaisia huusholleja
ovat
tuvan perimmäisiä
tunnelmia,
eikä niillä ole jalansijaa
valtakunnan hoveissa,
eikähä
kartanoissa,
sillä siellä joudutaan
ajattelemaan
kokonaisia huusholleja
huohahtaa...
syksyllä on
kauniit silmät,
niissä on mahdollisuuksien
katse,
pitkäntalven yli siintävä mielenhymy,
joka jaksaa hiihdellä pitkien talvenselkien yli,
sil
syksyllä on
aikaa istahtaa,
toviksi huohahtaa
kauniit silmät,
niissä on mahdollisuuksien
katse,
pitkäntalven yli siintävä mielenhymy,
joka jaksaa hiihdellä pitkien talvenselkien yli,
sil
syksyllä on
aikaa istahtaa,
toviksi huohahtaa
sunnuntai 23. syyskuuta 2018
syksyn huminaa...
syksyllä ihminen luonnostaan
luonnolleen hymyilee,
kuuntelee syksyn
tunnelmaa,
haapapuun
rapinaa, joka humisee, vaikka ilma tyynenä
tuhisee,
sillä syksyssä on
hetket, joissa ihminen
uinahtaa
luonnolleen hymyilee,
kuuntelee syksyn
tunnelmaa,
haapapuun
rapinaa, joka humisee, vaikka ilma tyynenä
tuhisee,
sillä syksyssä on
hetket, joissa ihminen
uinahtaa
elämä on hetki...
elämä on
hetki,
syyshetki,
mutta sillä on kevään talvetkin
ja suven yöttömät yöt,
se on hetki,
alun ja lopun välistä aikaa,
eikä sitä kannata
vauhtipäänä läpi ajaa
hetki,
syyshetki,
mutta sillä on kevään talvetkin
ja suven yöttömät yöt,
se on hetki,
alun ja lopun välistä aikaa,
eikä sitä kannata
vauhtipäänä läpi ajaa
hyvä politiikko...
hyvä politiikko tuntee
ja
tietää,
useinkaan ei paljoakaan,
mutta hän on
tiedon
janoinen
ja
tietää,
useinkaan ei paljoakaan,
mutta hän on
tiedon
janoinen
aamu...
aamut antavat
elinvoimaa,
semmoista voimaa joka hymyillen
päivään käy,
uurastaen ja istahtaen,
jotta iltapala maukkaalta maistuis
ja tyyny mukavalta hämärissä tuntuis
elinvoimaa,
semmoista voimaa joka hymyillen
päivään käy,
uurastaen ja istahtaen,
jotta iltapala maukkaalta maistuis
ja tyyny mukavalta hämärissä tuntuis
huomaat...
aamuauringon säteet ovat
kauneimmillaan
syksyisin,
silloin, kun maa on saanut
ensihuurteensa,
sorpenpäitä viluttaa,
silloin, kun viimeiset joutsenet
tavaanrannalla matkustaa,
silloin,,
kun avaat ovesi
kauneimmillaan
syksyisin,
silloin, kun maa on saanut
ensihuurteensa,
sorpenpäitä viluttaa,
silloin, kun viimeiset joutsenet
tavaanrannalla matkustaa,
silloin,,
kun avaat ovesi
käden kosketus...
rakkautta ei ole sanat,
eivätkä maineteot,
vaan käden
kosketus
välittäminen merkitsee
enemmänkuin
suuret
sanat,
sillä välittäminen tuntuu
syvemmältä
rakkaus on sana, jota ei tarvitse
sanoa,
sillä sen tuntee
eivätkä maineteot,
vaan käden
kosketus
välittäminen merkitsee
enemmänkuin
suuret
sanat,
sillä välittäminen tuntuu
syvemmältä
rakkaus on sana, jota ei tarvitse
sanoa,
sillä sen tuntee
pihakoivu...
pihakoivu on nähnyt
monet tuulet ja
tuvan oven
avaukset,
sekä
poismenemiset,
se on nähnyt savupiipun savut,
usein nähnyt,
sill sehän
ain paikallaan ollut,
ollut ja kannatellut unelmia,
tukenut surun sattuessa,
sen oksilla lintuset levänneet,
auringonsäteen majoittuneet
monet tuulet ja
tuvan oven
avaukset,
sekä
poismenemiset,
se on nähnyt savupiipun savut,
usein nähnyt,
sill sehän
ain paikallaan ollut,
ollut ja kannatellut unelmia,
tukenut surun sattuessa,
sen oksilla lintuset levänneet,
auringonsäteen majoittuneet
suurmiehet...
suurmiehiä ei ole,
on vain
ihmisiä,
jotka ovat kaukokatseisia ja
taitavat historian tuntemuksen,
osaten yhdistää ne
jokapäiväiseen elämään
on vain
ihmisiä,
jotka ovat kaukokatseisia ja
taitavat historian tuntemuksen,
osaten yhdistää ne
jokapäiväiseen elämään
syyslintu...
syyslintu
sulkiaan sukii,
sillä pian se sinitaivaan
lintuparveen liittyy ja muille maille
vierahille kevyin siivin liitelee, palatakseen
keväänkorvilla kotokulmilleen suomen suvehen
sulkiaan sukii,
sillä pian se sinitaivaan
lintuparveen liittyy ja muille maille
vierahille kevyin siivin liitelee, palatakseen
keväänkorvilla kotokulmilleen suomen suvehen
hämäryys...
hämärä mailleen
laseutuu,
jaloillein kuvastuu,enkä
pidemälle mee,
sillä enhän
sinne nää,
siksi tää on matkani pää
laseutuu,
jaloillein kuvastuu,enkä
pidemälle mee,
sillä enhän
sinne nää,
siksi tää on matkani pää
syystunnelmat...
syystunnelma on pisaroilla
täytetty,
se on ruskalla vuorailtu,
elämän kaineimmilla
terälehdillä
täytetty,
jota kynttilänlikki valostaa,
syvemmälle jalostaa,
sinne sydämmen saloille, jossa
ihmismieli hyvin kukittuu
täytetty,
se on ruskalla vuorailtu,
elämän kaineimmilla
terälehdillä
täytetty,
jota kynttilänlikki valostaa,
syvemmälle jalostaa,
sinne sydämmen saloille, jossa
ihmismieli hyvin kukittuu
sipilän hallitus...
hallituksemme
leikkii
naisten terveydellä,
huonompiosaisten ahdingolla ja
pienyrittäjien
kustannuksella
hallitus antaa etuajooikeuden
jo nytkin kaistansa
hyvinvoiville,
se
voitelee heitä kylmänkalpeilta
heikompiosailta nyhdetyillä
elonjyväsillä
leikkii
naisten terveydellä,
huonompiosaisten ahdingolla ja
pienyrittäjien
kustannuksella
hallitus antaa etuajooikeuden
jo nytkin kaistansa
hyvinvoiville,
se
voitelee heitä kylmänkalpeilta
heikompiosailta nyhdetyillä
elonjyväsillä
jumalten taivas...
jumalten taivaassa
koirat
ovat tunnelmien herroja
ja
kissanpennut
elämänkivoimpia,
siellä ihminen on
niiden talutettavina, siksi joskus
kuutamon reunalla näkyy
kävelijöitä
koirat
ovat tunnelmien herroja
ja
kissanpennut
elämänkivoimpia,
siellä ihminen on
niiden talutettavina, siksi joskus
kuutamon reunalla näkyy
kävelijöitä
ilta...
ilta
on
peitonkulman ja tyynyn
aikaa,
se levolle suo,
unimaille makoisille tyynyttää,
siksi sitä mielellään
odottaa,
pitkänpäivän jälkeen enemmänkin
on
peitonkulman ja tyynyn
aikaa,
se levolle suo,
unimaille makoisille tyynyttää,
siksi sitä mielellään
odottaa,
pitkänpäivän jälkeen enemmänkin
syyskukka...
syyskukka ei keväthelmoillaan
myrskysäissä heilu, vaan hällä
on vankka mieli, joka
talvisäitäkin uhmaa,
sen kukka
on
elämänluomojatar, joka on
jokasäänkestävä,
talvikeleillä kuurankukaksi
pakastuva,
rakkauden hyvämieli,
joka kevätsäillä
pientareilla kukkii,
kesähelteillä
yötäpäivää
komistelee,
kunnes
suutelee syysateita, noita rakkaudenjumalan
ilonpäivänkyyneleitä
myrskysäissä heilu, vaan hällä
on vankka mieli, joka
talvisäitäkin uhmaa,
sen kukka
on
elämänluomojatar, joka on
jokasäänkestävä,
talvikeleillä kuurankukaksi
pakastuva,
rakkauden hyvämieli,
joka kevätsäillä
pientareilla kukkii,
kesähelteillä
yötäpäivää
komistelee,
kunnes
suutelee syysateita, noita rakkaudenjumalan
ilonpäivänkyyneleitä
työmarkkinat....
työmarkkinat ovat
elämän lähteitä,
ne luovat elinvoimaa ja hyväämieltä,
kunhan vain saavat
työtänsä
takoa,
siksi älkööt turhat mielet
työmarkkinoille osaa ottako
elämän lähteitä,
ne luovat elinvoimaa ja hyväämieltä,
kunhan vain saavat
työtänsä
takoa,
siksi älkööt turhat mielet
työmarkkinoille osaa ottako
kuoleman sisko...
elämä on
kuoleman
sisko,
tai veli,
ihan sama,
mutta elämällä on
aamukasteiset silmät ja iltaruskon
hymyilevä mieli
kuolema on kolkko
tyyppi,
ei elä,
eikä
vittuile huvikseen,
siksi maatukoot yksinään
kuoleman
sisko,
tai veli,
ihan sama,
mutta elämällä on
aamukasteiset silmät ja iltaruskon
hymyilevä mieli
kuolema on kolkko
tyyppi,
ei elä,
eikä
vittuile huvikseen,
siksi maatukoot yksinään
autat....
kun autat yhtä huonoimmistas,
autat satoja
vuosia elämää,
hyvää elämää,
joka kestää
mielipuoliset myrskyt,
salakavalat turmellukset
autat satoja
vuosia elämää,
hyvää elämää,
joka kestää
mielipuoliset myrskyt,
salakavalat turmellukset
kirkassilmä...
maailmassa on
monta ruohontupsua,
on
monta kukkaa komiaa,
mutta vain yksi sinä,
sinä,
kirkassilmä,
rakkauteni syvin,
joka saa minut hyvin elämään
monta ruohontupsua,
on
monta kukkaa komiaa,
mutta vain yksi sinä,
sinä,
kirkassilmä,
rakkauteni syvin,
joka saa minut hyvin elämään
lehtopuu...
lehtopuu syysmyrskyssä
heiluu,
se lehtensä tuulen matkaan
luovuttaa ja pian itsensäkkin
pitkän talven
unimaille
levotuttaa,
kunnes elämänkevään ensi säteet
sen jälleen puetuttaa
heiluu,
se lehtensä tuulen matkaan
luovuttaa ja pian itsensäkkin
pitkän talven
unimaille
levotuttaa,
kunnes elämänkevään ensi säteet
sen jälleen puetuttaa
perjantai 21. syyskuuta 2018
Sipilän hallitus ja naiset...
Sipilän hallitus
Ei suojele
Naisia,
Vaan
Synnyttäjäkoneina
Heitä
Silittää
keskiviikko 19. syyskuuta 2018
emaloituu...
pahasti ei kannata
sanoa,
ei ylen hyvästikkään,
sillä silloin sanat emaloituu
ihmisten tulisi haastella
enemmän
keskenään,
jutella asiat juurta jaksain, jottei
asiat kasvaisi
tuntemattomiin
sanoa,
ei ylen hyvästikkään,
sillä silloin sanat emaloituu
ihmisten tulisi haastella
enemmän
keskenään,
jutella asiat juurta jaksain, jottei
asiat kasvaisi
tuntemattomiin
ihmisroska...
hienoihminen
katselee ihmisroskia,
laskee heidän yhteiskelpoisuuttaan
ja sylkäsee poispäin
hienoihminen ei
huomannut halvennetussa mielessään,
että siinä puistonpenkin vieressä
makoili kyttyrässä hänen
sukulaisensa,
hän, joka ei ole jaksanut olla
hienonihmisen kaltainen
ihmiselämä on aina yhtä
arvokasta,
eikä sitä arvoa vie yhteiskunnalliset
asemat, eivätkä elämäntavat,
eivät huonot tahi pahat
katselee ihmisroskia,
laskee heidän yhteiskelpoisuuttaan
ja sylkäsee poispäin
hienoihminen ei
huomannut halvennetussa mielessään,
että siinä puistonpenkin vieressä
makoili kyttyrässä hänen
sukulaisensa,
hän, joka ei ole jaksanut olla
hienonihmisen kaltainen
ihmiselämä on aina yhtä
arvokasta,
eikä sitä arvoa vie yhteiskunnalliset
asemat, eivätkä elämäntavat,
eivät huonot tahi pahat
yhteiskunta...
yhteiskunta on
kaikenkokoisia,
vähävaraisa ja enemmän,
yhteiskunta on ihmisiä,
joilla ei ole kulettajaa, vaan he
vaeltavat mahdollisimman lähelle
itseään,.
jottei vieraat sävyt mieliin heijastuis
yhteiskunta on eriarvoinen,
toisilla vaan on enemmän
syötävää kuin toisilla
yhteiskuntaa ei hallita
yksivaltiaan kourilla,
eikä
kolhoosien nurkkapöydistä,
vaan
demokraattisin ottein,
jossa jokaisella on
mahdollisuus
kaikenkokoisia,
vähävaraisa ja enemmän,
yhteiskunta on ihmisiä,
joilla ei ole kulettajaa, vaan he
vaeltavat mahdollisimman lähelle
itseään,.
jottei vieraat sävyt mieliin heijastuis
yhteiskunta on eriarvoinen,
toisilla vaan on enemmän
syötävää kuin toisilla
yhteiskuntaa ei hallita
yksivaltiaan kourilla,
eikä
kolhoosien nurkkapöydistä,
vaan
demokraattisin ottein,
jossa jokaisella on
mahdollisuus
neitokainen....
minun elämäni on kotiseutuin
ja se on kudottu
maaseudusta,
jota nyhdetään
olantakaa,
niin vaivihkaa, ettei mulla enää
kaunista niittyäkään,
ei kedon neitokaistakaan
ja se on kudottu
maaseudusta,
jota nyhdetään
olantakaa,
niin vaivihkaa, ettei mulla enää
kaunista niittyäkään,
ei kedon neitokaistakaan
oja....
oja on pellon reunassa,
se on joskus myös
suon reunassa,
mutta silloin se on
huonossa
paikassa
se on joskus myös
suon reunassa,
mutta silloin se on
huonossa
paikassa
aurinko...
aurinko on
luonnon lahja
elämälle,
tälle maapallon puoliskolle,
mutta muut elämät pärjäävät
kuutamon varjossakin
luonnon lahja
elämälle,
tälle maapallon puoliskolle,
mutta muut elämät pärjäävät
kuutamon varjossakin
vikuroi...
ihminen ei ole suuren suuri,
mutta hällä on
elämänhalu suuri,niin mittava, että hän kuolemaakin
halveksii, vaikka se häntä nytkin
hyväilee,
ihminen, on joka isän poika,
luontoäiteen esikoinen,
joka luonnolleen
vikuroi
mutta hällä on
elämänhalu suuri,niin mittava, että hän kuolemaakin
halveksii, vaikka se häntä nytkin
hyväilee,
ihminen, on joka isän poika,
luontoäiteen esikoinen,
joka luonnolleen
vikuroi
aika armahtaa...
aika armahtaa,
mutta vain jos sitä on tarpeeksi,
aika,
tuo jota ei eiliset lahota,
eivätkä huomiset
lihota
mutta vain jos sitä on tarpeeksi,
aika,
tuo jota ei eiliset lahota,
eivätkä huomiset
lihota
verokeventele...
luoja ei
verokeventele,
vaan antaa luontonsa
elää, elää ruskaan saakka,
jolloin pukunsa vaihdattaa
talvipakkasiin, tuuleen ja tuiskuun ,
luonto ei verokeventele, sillä kaikki kuitenkin
kevätsäillä luontoarvoilla korostuu, veroitta kukittuu
verokeventele,
vaan antaa luontonsa
elää, elää ruskaan saakka,
jolloin pukunsa vaihdattaa
talvipakkasiin, tuuleen ja tuiskuun ,
luonto ei verokeventele, sillä kaikki kuitenkin
kevätsäillä luontoarvoilla korostuu, veroitta kukittuu
tiistai 18. syyskuuta 2018
syyskuinen aamu...
syyskuun yhdeksästoista
aamu,
yön helmat viellä
heiluvat,
pihavalossa varjostuvat,
kello käy aamuviittä, mutta ei se
haukottele,
sillä se on kone,
eikä sillä ole muita aikoja, kun
minuuttiaikataulu,
eikä silloin tunnelmoida
aamu,
yön helmat viellä
heiluvat,
pihavalossa varjostuvat,
kello käy aamuviittä, mutta ei se
haukottele,
sillä se on kone,
eikä sillä ole muita aikoja, kun
minuuttiaikataulu,
eikä silloin tunnelmoida
sujuis...
ihmisen tulisi
ymmärtää
vastapuoltaan,
toista ihmistä,
ymmärtää niin, ettei riitoja
tulis,
vaan hyvin kummankin matka sujuis
ymmärtää
vastapuoltaan,
toista ihmistä,
ymmärtää niin, ettei riitoja
tulis,
vaan hyvin kummankin matka sujuis
hyvänpäiväntuoli---
yhdenpäivän hetki
saattaa istahtaa muihinkin
päiviisi, jos vain ojennat
hälle tuolin,
hyvänpäiväntuolin
saattaa istahtaa muihinkin
päiviisi, jos vain ojennat
hälle tuolin,
hyvänpäiväntuolin
vastakarvaan...
ihminen, jolla on katkerasti
ohitettu
menneisyys on
huomispäivän ennakkoluuloinen,
ihminen, jolla kaikki vastakarvaan
käy
ohitettu
menneisyys on
huomispäivän ennakkoluuloinen,
ihminen, jolla kaikki vastakarvaan
käy
aamuinen syys...
syyspimeää on
myös aamulla,
mutta silloin se on aamukasteisen
tuoksuinen,
silloin kiiltomatokin valoillaan
hymyilee.
kastemato mailleen painuu
sammakonpoika kintereillään ja heitä
seuraa yön kylmettämä vaskitsa,
siilivanhus tarjoaa koko porukalle
aamukahfeet, sillä he ovat kavereita,
pihapiirin alkuasukkaita
myös aamulla,
mutta silloin se on aamukasteisen
tuoksuinen,
silloin kiiltomatokin valoillaan
hymyilee.
kastemato mailleen painuu
sammakonpoika kintereillään ja heitä
seuraa yön kylmettämä vaskitsa,
siilivanhus tarjoaa koko porukalle
aamukahfeet, sillä he ovat kavereita,
pihapiirin alkuasukkaita
sienimetsä...
sienimetsässä elää
tuhansia
elämiä,
semmoisia elämiä, jotka ovat
nähneet luomakunnan alun,
he ovat
nähneet ensimmäisen ihmisen ja
viimeisen dinosauruksen,
he ovat tänäänkin luonamme,
sienimetsässämme
kuulostelee...
ilolla on
hymyilevä mieli,
se ei turhille kumartele,
ei pahoille vastaile, vaan
vilpittömin silmin,
sydämmesi ääntä kuulostelee
syyskuu...
syyskuu kukkii
mielen sydämmissä eikä tarvitse
maljakkoja, eikä terälehtiään,
vaan hyvänolon tunnelmia,
jotka hymyyn
kukittuvat
maanantai 17. syyskuuta 2018
paremmat tiet...
parempaa kohti aina
ajatellaan
ja sinnepäin kuljetaan,
sinne, johon johtavat
harhaanjohtavat tiet,
sinne,
minne on helppoa kulkea,
mutta vaikeaa takaisin polkea
itäsuomi...
elämäni tyyssija
on iloisessa
itäsuomessa, tuolla
karjalan rajamailla,
jossa huonotkin hyvästi
sanovat
lauantai 15. syyskuuta 2018
Eletty...
Monen elämä
On
Eletty jo syntyessä,
Siksi loput elämänajat
He elävät kuin viimeistä päivää
Punakkaat....
Syysmyrsky
Tuuletelee
Kesän
Veks,
Se tilaa talvelle puhaltelee,
Talvelle,
Lumivalkoisille hankisille,
Jotta hiihtäjät reippaat saisivat
Pakkaspunakkaat poskipäät
Syys....
Syys sateet pian
Lumeksi kinostuvat ja silloin
Pakkaskeleillä hiihdetään,
Hurjimmistakin mäkikumpareista
Lasketellaan,
Joten syys sateet hyvän
Mielen luovat
Kululle....
Luonto
Heiluu tuulen tahdissa
Ja vähät välittää
Maailman menoista
Se tietää olevansa
Luontoäiteen esikoinen ja
Siksi huit hait
Maailman kululle haistattaa
syvällä nyystölän ikimetsässä...
syvällä nyystölän ikimetsässä
asustaa alkuperäisväestö,
joka ei ole koskaan
lähikauipoissa
käynyt,
eivät oo edes huvipuistoissa,
mutta yhen kerran
prismassa, silloin he ostivat
koko elämänsä muonat,
viiden päivän sapuskat,
sillä niin pitkä on heillä
elon taival
tämä alkuperäisväestö elää viisi päivää,
mutta kloonanaa isensä
kuolemansa hetkellä uudeksi itseksekseen,
siksi heillä on aina niin
silee iho, eivätkä he pahoja kenestäkään
puhu, sillä viidessä päivässä ei viitsi
paljoa itseään rasitella
bussikuskit...
bussikuskeilta on
hymy hyytynyt,
sillä heillä
on
kierroksia syntynyt,
eikä missään tauon paikkaa,
vaan ain on eessä pysäkkien
pysäkit
riihen seinä...
jos ihmistä ei olisi
kaupunkeihin
taluteltu,
hän yhäkin hymyilisi
ja
riihen seinää nojailisi
niityllä kulkija...
ampiaiset ovat
vihollisvaltion tiedustelijoita,
ne etenkin kesäaikaan
vainoavat viatonta
niityllä
kulkijaa
hautausmaat...
hautausmaat ovat
karmaisevan
hiljaisia
paikkoja,
eikä
niissä ei viitsi
huvikseen
oleskella
elämänhaluinen...
ei ihmisen tarvitse olla
iso tahikka pieni,
ei edes yltäkylläinen,
rikas tai köyhän pihi,
vaan hänen tulee olla
elämänhaluinen
syysmyrsky...
syysmyrsky saa aattelemaan,
syviäkin miettimään,
sillä syksyllä elämä luotiin,
silloin keväät ja kesät sommiteltiin
ja pitkät talviillat kuviteltiin
elämä on parasta aikaa...
elämä on parasta aikaa
silloin,
kun syys säät
ikkunasta kurkistaa ja
kynttilänvalo
varjoa loistattaa,
elämä on silloin parasta aikaa,
kun kissa rinnallasi kyhnyttää,
eikä
huomiseen ole kummallakaan
kiire
eduskunnan tulisieluiset....
eduskuntaan ei pyri
tulisieluisia
edustajia,
vaan he ovat
tavallisen elämän eläjiä,
joilta puuttuu huomisen
tulevaisuus
pienisieluiset...
pienisieluiset ihmiset
syntyvä
mielipideköyhyyteen,
he askartelevat joutavanpäiväisillä,
eivätkä
hymyile
tulipunaisille ajatuksille
todellisuuden tajunta...
ihmisen ei kannata
olla pysyvästi
onnellinen,
ei edes hyvinvoiva, sillä
muuten hän menettäisi
todellisuuden tajuntansa
perjantai 14. syyskuuta 2018
postilähetti...
kohtalo on
armoton,
sille et voi hymyillä, etkä
itkeä,
sillä se ei tunne sinua
henkilökohtaisesti,
vaan se toimii
postilähetin tavoin,
jakaa osoitteitten mukaan
Äänestyslaitumet...
yhteiskuntaa on tänäpäivänä
vaikea hallita, sillä tulonjakokysymykset
eivät polta jokamieltä,
köyhyys ei ole enää nälänhätää, eikä
rikkaus isoja kartanotiloja,
ei,
tänään kaikki ollaan tasapaksuja
ja
erimielisiä
ennen kurjat olivat
kommunisteja,
demarit köyhiä,
hyvinvoivat kokoomukselaisia
ja
he
osasivat yhdessä
hallita,
sillä olihan heillä
laumansa äänestyslaitumillaan
syysilmat....
syysilmat tasoittavat
suvikesän
riehaanuttunutta mieltä,
se vedättää kumisaappaat jalkaan,
se saa istahtamaan
räystään suojiin ja unelmoimaan
ensikeväästä, jolloin koivut
hiirenkorvilla
hyviä mieliä...
elämä on täynnä
hyviä
mieliä,
elämä on täynnä
hyvyyttä,
mutta puhumme liian usein
kovasti,
Äänensävvymme on tummankireä,
joka ei hyvinmielin soi
sote...
sote on suomen
välttämätön,
mutta eripuraa
se jauhaa,
koska on vain kauha, jolla
sitä tarjotaan
istun hiljaa...
istun hiljaa,
katselen ikkunasta
eilistä,
katson pidemmällekkin,
katson syvemmälle,
näen muistoja,
näen hentoja ja vahvoja,
aurinkoisia ja pilvisiä,
näen
tuskaani puran,
ilolla elän,
kyyneleet hymyssäni virtaa,
rakkaus saa tuhannet sanat,
joita en ikkunanläpi voi sanoa,
katselen vain sinnepäin,
rakkauteni eiliseen
katselen ikkunasta
eilistä,
katson pidemmällekkin,
katson syvemmälle,
näen muistoja,
näen hentoja ja vahvoja,
aurinkoisia ja pilvisiä,
näen
tuskaani puran,
ilolla elän,
kyyneleet hymyssäni virtaa,
rakkaus saa tuhannet sanat,
joita en ikkunanläpi voi sanoa,
katselen vain sinnepäin,
rakkauteni eiliseen
tulevaisuus...
tulevaisuus on
tämänpäiväisen takana,
en kurkottele sinne,
aattelen vaan ja mielikuvissani käyn,
mutta siellä näyn vain jos luojani suo
tämänpäiväisen takana,
en kurkottele sinne,
aattelen vaan ja mielikuvissani käyn,
mutta siellä näyn vain jos luojani suo
sinä...
voit elämäs myydä,
muttet takaisin ostaa,
sillä silloin olet luopunut
voit uudistua,
mieltäsi kohennella,
voit tapojasi parannella,
muttet syvintäs,
sillä siellä olet sinä,
etkä joku muu
muttet takaisin ostaa,
sillä silloin olet luopunut
voit uudistua,
mieltäsi kohennella,
voit tapojasi parannella,
muttet syvintäs,
sillä siellä olet sinä,
etkä joku muu
aamut...
aamun hiljaisemmat hetket
ovat syvämmen aikaa,
pienenpienten aatosten
hetkiä,
jotka virittävät
mielen,
joilla päivä katetaan
ja
illaksi saatetaan
ovat syvämmen aikaa,
pienenpienten aatosten
hetkiä,
jotka virittävät
mielen,
joilla päivä katetaan
ja
illaksi saatetaan
lapin rinteet...
lapissa tunnen
enemmän eläväni,
tunnen lapsenmieleni
syvenevän, kun tunturiin
katseeni siirrän,
tunnen jylhät rinteensä minuun
tulevan,
tunnen, kuinka olen rinteittensä
suvilapsi,
joka hymyillen siihen uinahtaa,
lapissa en mitään turhaan saata, en ainuttakaan
sanaa tuulten viemäksi sano, vaan kerron sen rinteitten
sulaviin kaikumaan, jotta niitä saisin huononpina etelänpäivinä
kuulostella
enemmän eläväni,
tunnen lapsenmieleni
syvenevän, kun tunturiin
katseeni siirrän,
tunnen jylhät rinteensä minuun
tulevan,
tunnen, kuinka olen rinteittensä
suvilapsi,
joka hymyillen siihen uinahtaa,
lapissa en mitään turhaan saata, en ainuttakaan
sanaa tuulten viemäksi sano, vaan kerron sen rinteitten
sulaviin kaikumaan, jotta niitä saisin huononpina etelänpäivinä
kuulostella
arvokas...
arvokas ei halpene
koskaan,
sillä arvokkuudella on
elämäpituinen
ryhti,
ryhti, joka ei taivu
arvottomuuksien tiellä
koskaan,
sillä arvokkuudella on
elämäpituinen
ryhti,
ryhti, joka ei taivu
arvottomuuksien tiellä
teennäiset...
teennäiset asiat eivät
kestä
tosisäitä,
sillä niillä ei ole sielua,
jolla eletään tiukoissa paikoissa
huostaanotetut...
tunteet täytyisi
ottaa syvällisesti,
pitäis itkeä ja hyvästi nauraa,
mutta kevyesti,
niin vakavan kevyesti, ettei itse
jää niiden huostaanotetuksi
torstai 13. syyskuuta 2018
Synnyinkoti....
Ihminen voi
Muuttaa sata kertaa,
Mut ensimmäinen muutto
On haikein,
Sillä silloin synnyinkoti jää
Varis vaan...
Syyslintu nokkii
Kesän satoa,
Sillä ei ole kiire mihinkään,
Sillä eihän se oo muuttolintu,
Vaan jokasään kestävä
Varis vaan
Merten takana...
Merten takana on
Suuret maat,
Siellä tuuletkin tuimemmin
Tuivertaa,
Mut siellä ei oo kotomaan
Neljää vuodenaikaa,
Eikä syksyn suvea
hylkii..
ihminen on
osa
luontoo,
mutta hän sitä hylkii,
sillä hän vain pyyhkii autonsa kylkii,
eikä halaa ikipetäjää,
vaan sylkee sen kylkee
hämäryys...
hämäryys
tarjoaa
lepopaikan menijälle,
kesähelteiden tulijalle,
taivaanrannan maalareille,
hämäryys,
kuu ja tähdet
ja
syyssateiden räystäänalus,
siellä on hämäryden
kotimaa
tarjoaa
lepopaikan menijälle,
kesähelteiden tulijalle,
taivaanrannan maalareille,
hämäryys,
kuu ja tähdet
ja
syyssateiden räystäänalus,
siellä on hämäryden
kotimaa
päivänvalo...
aamusta paljon alkaa,
aamut ovat hetkiä,
jolloin moni tähti sammuu,
ainakin semmoiset, jotka eivät
päivänvaloa kestä
aamut ovat hetkiä,
jolloin moni tähti sammuu,
ainakin semmoiset, jotka eivät
päivänvaloa kestä
tunteiden uuvuttamina...
elää ei voi
puolta päivää,
vaan
kyllä siihen tarvitaan
koko vuorokausi
toiset hoitavat sen
tasaisesti kahdeksan kertaa kolme,
jotkut jakavat sen pienempiin,
hurjemmat vetävät
tuteiden uuvuttamina
puolta päivää,
vaan
kyllä siihen tarvitaan
koko vuorokausi
toiset hoitavat sen
tasaisesti kahdeksan kertaa kolme,
jotkut jakavat sen pienempiin,
hurjemmat vetävät
tuteiden uuvuttamina
hienotunteinen...
ihminen, joka pystyy
olemaan hienotuntuinen
on
lähestyttävä,
sillä silloinhan kuin itsensä
kohtais
olemaan hienotuntuinen
on
lähestyttävä,
sillä silloinhan kuin itsensä
kohtais
tyynytän...
työpäivä takana,
huomenna edessä,
siksi nyt tyynytän itseni
unimaille makoisille,
hyvää yötä
huomenna edessä,
siksi nyt tyynytän itseni
unimaille makoisille,
hyvää yötä
yrittää...
ihminen joka
yrittää,
mutta epäonnistuu
ei jää tyhjänpäälle,
sillä hällä ei omatunto
soimaa
ihminen joka
ei rikkaa ristiin laita,
on epäonnistunut,
niin epäonnistunut, ettei
omatuntokaan viitsi
yrittää,
mutta epäonnistuu
ei jää tyhjänpäälle,
sillä hällä ei omatunto
soimaa
ihminen joka
ei rikkaa ristiin laita,
on epäonnistunut,
niin epäonnistunut, ettei
omatuntokaan viitsi
Kataluudet....
Suomesa on
Hyvä elää,
Jos vain
On elämälle altis,
Täällä ei pärjää ruokittavat,
Eikä ihmiset joilla on kataluudet
Mielessään
keskiviikko 12. syyskuuta 2018
luonnonsuojelijat...
luontoa suojelevat
ihmiset, jotka eivät
ole sitä kokeneet,
vaan siksi huutavat, kun
se tuntuu kaikkialla kuuluvan
torstai...
torstai on viikon
neljäs,
hernekeittopäivä,
arkinen päivä, jolloin on
lupa olla omana ihtenään
Korvamerkitty...
Ihminen on
Luomakunnan
Ainoa jäsen,
Jolla on
Sukunimi,
Muut tunnistaa jo kaukaa,
Toiset tosin joudutaan
Korvamerkitsemään
harmaan sininen haapa...
syksyllä kannattaa
luontoon kurkistaa,
sinne sienimetsän
siimekseen, siellä
huomaa luomakunnan herkimmätkin
hetket,
hiljaisuuden tuoksut,
ikipetäjän arvokkuuden,
siellä näet jykevän haavan, joka
harmaan sinisenä kahisee, sillä sehän
lehtensä viimein taivaan tuuliin tuulettaa
luontoon kurkistaa,
sinne sienimetsän
siimekseen, siellä
huomaa luomakunnan herkimmätkin
hetket,
hiljaisuuden tuoksut,
ikipetäjän arvokkuuden,
siellä näet jykevän haavan, joka
harmaan sinisenä kahisee, sillä sehän
lehtensä viimein taivaan tuuliin tuulettaa
padasjoki ja asikkala...
asikkalan ja padasjoen
kannattaisi yhdistyä,
sillä siitä seutukunta
saisi eläväisen
kuntakaistaleen
kauniissa
päijänteen helmen
kainalossa
nytkin sivistystoimessa ja
palokunnassa on yhteinen
toimija,
mutta tulevaisuudessa
viellä useampi,
sillä pienen kunnan
elinmahdollisuudet ovat
vähäiset
maakuntauudistus- ja sote
viimein kunnat yhteen
johdattaa,
mutta tästä liitosta
monen monta hyvää
tulostuu
kannattaisi yhdistyä,
sillä siitä seutukunta
saisi eläväisen
kuntakaistaleen
kauniissa
päijänteen helmen
kainalossa
nytkin sivistystoimessa ja
palokunnassa on yhteinen
toimija,
mutta tulevaisuudessa
viellä useampi,
sillä pienen kunnan
elinmahdollisuudet ovat
vähäiset
maakuntauudistus- ja sote
viimein kunnat yhteen
johdattaa,
mutta tästä liitosta
monen monta hyvää
tulostuu
ihminen altistuu...
ihminen altistuu kaikenmoiselle,
joskus niistä
allergisoituu,
jollehi ihan ruvettuu,
mutta kun hyvissä mielissä
kulkee säästyy monelta
mieliharmilta
joskus niistä
allergisoituu,
jollehi ihan ruvettuu,
mutta kun hyvissä mielissä
kulkee säästyy monelta
mieliharmilta
syys...
syys luo tunnelmia,
joita suvikelit eivät
huomanneet,
syys luo tunnelmille
varjot,
joita yötönyö ei
tajunnutkaan,
syys on tunnelmien
aikaa,
eikä sille löydy
muuta aikaa
ydinvoimalan säteily...
ydinvoiman säteilyyn
luonnonluoma
kuolee,
kivuliaasti pois jää,
mutta pitkänpäälle luonto siihenkin
sopeutuu,
mutta siihen tarvitaan
monia valovuosia
jokaasioiden tuntijat...
jokaasioiden tuntijat ovat
kituliasta väkeä,
he ovat piehtaroineet
kaikenmaailman kysymyksissä
aikansa,
mutta
he eivät ole antaneet sille mahdollisuutta,
että kaikki ei olisi sitä miltä näyttää,
sillä luonnonlaki on erehtymätön ja
sen pääpointti on, ettei mikään ole
täydellistä
Ilta...
Ilta suo hetken
Jolloin voit katsella
Taivaanrantaan jossa
Aurinko mailleen laskeutuu,
Se suo hetken jolloin mielikin
Hetkeksi rauhoittuu
myrsky....
myrskyn jälkeen
on hetken hiljaisuus,
sillä luonto korjaa itseään,
se tulevaan parsiutuu , eikä
myrskytuulen jumalalle uskalla
kohtaloaan puistatella
rotanmyrkky...
rotanmyrkyllä rotta kuoli,
niinkuin kanahaukkkin,
joka rotan nieli,
joten en enää myrkyttäjälle
hymyile
täydellistä...
elämä on monisäikeistä,
mutta se ei koskaan
ole virheetöntä,
vain elämän jälkeen
on
täydellistä
suomi...
suomi on kevättä ja mennyttä
talvea,
se on suvista kesää,
sekä syksyn haikeutta,
talvikin kuuluu
suomen luontoon,
vaikkei silloin
pylly paljaana
pihamaalla ollakkaan
historia...
historia on oikeudenmukainen,
se ei kuki päivänpolitiikassa,
eikä nosta tai laske
arvottomasti
historiassa ei ole mitään
turhaa,
vaan sivuja joita olemme
eläneet
karpalosuo...
karpalosuolla on tyyntä,
vaikku luonto reunoillaan
Ärjyää,
se ei suolle halua
vihoitella, sillä tällä on
iänikuiset
voimat
tavallinen ihminen...
tavallinen ihminen elää
sulavasti,
ymmärtää laitamaisuuksia,
huokaa syvään kun siltä tuntuu,
mutta hänelläkin on
pohjansa
jos hän sinne yltää
silloin
suuretkin kalpenevat
rajutuulet...
rajutuulet tyyntämieltä
ravistelevat,
sillä onhan
katumusten aikaa,
syyskesän hetkiä, jolloin
talven ylielvät tuuletellaan
ravistelevat,
sillä onhan
katumusten aikaa,
syyskesän hetkiä, jolloin
talven ylielvät tuuletellaan
Oljenkorsi...
Yhdenasian poliittiset
Liikkeet
Eivät kokonaisuuksia
Pysty hallitsemaan,
Sillä ovat yhden oljenkorren varassa
Terveellinen elämä...
Ihminen elää
Terveellisen elämän
Jos
Hän näkee sillointällöin
Nälkää,
Vilua ja hyviäkin päiviä
työläinen...
työläinen on jotain
arvokkaampaa,
suurempaa, kuin kevytkeinottelija ja
rakkaampaa,
kuin
raskaasti toisten siivillä liitelevät
rahakasat, jotka toisilla itseään
rikastuttavat
arvokkaampaa,
suurempaa, kuin kevytkeinottelija ja
rakkaampaa,
kuin
raskaasti toisten siivillä liitelevät
rahakasat, jotka toisilla itseään
rikastuttavat
ruuan kotimaa...
ruuan kotimaa
on maaseutu,
neljän vuodenajan kotimaa,
se maa, jossa aamunaskareet
kuuluvat,
pitkät päivät elämää huoltavat ja
illatamyöhään tuikut akkunoista loistavat,
siellä on kotimaisen ruuan kotimaa
on maaseutu,
neljän vuodenajan kotimaa,
se maa, jossa aamunaskareet
kuuluvat,
pitkät päivät elämää huoltavat ja
illatamyöhään tuikut akkunoista loistavat,
siellä on kotimaisen ruuan kotimaa
hevonpaskaa...
vaatetat itsesi kehittyvienmaiden
tuotteilla,
ravihet itsesi halvoilla
tuontituotteilla,
mutta puhut kotimaisesta
alkueilinkeinon
hyvinvoinnista,
sinä,
joka olet kulutustottumustesi
asiantuntija,
sinä, joka saarnaat vaalihumalassa
samaa
teennäistä hevonpaskaa
tuotteilla,
ravihet itsesi halvoilla
tuontituotteilla,
mutta puhut kotimaisesta
alkueilinkeinon
hyvinvoinnista,
sinä,
joka olet kulutustottumustesi
asiantuntija,
sinä, joka saarnaat vaalihumalassa
samaa
teennäistä hevonpaskaa
kun valehtelet...
kun valehtelet
vuodesta toiseen,
totun,
mutten sinusta hyvinvoi,
en elämästänikään,
mutta annan olla,
sillä
myrskysäät tuhoavat
enemmän
vuodesta toiseen,
totun,
mutten sinusta hyvinvoi,
en elämästänikään,
mutta annan olla,
sillä
myrskysäät tuhoavat
enemmän
tiistai 11. syyskuuta 2018
pienet hetket...
pienet hetket,
ohimenevätkin merkitsevät
enemmän,
vaikka ne jokapäivässäs ei näy,
ne rinnallas käy
ohimenevätkin merkitsevät
enemmän,
vaikka ne jokapäivässäs ei näy,
ne rinnallas käy
kuninkaat...
kaikki kuninkaat eivät
tasavallassa elä,
vaan osa heistä
hallitsee historian lehdillä,
niillä pitkänpäivän eilisillä
pahanvallan päättäjät
ne poliittiset valtiaat,
jotka katsovat
etuoikeudekseen
ihmisiä
erotella ovat pahanvallan
kumartajia
roskasakki...
joillekkin puolueille
mieleisiä
ihmisiä ovat hyvinvoivat,
joillekkin puolueille
kaikki ihmiset ovat ihmisiä
käpytanssi
sade tyynnyttää
ketunpojan,
sillä se ei tahdo
turkkinsa vettyä,
sillä sen kuivaamiseen
menis hyvä tovi,
jonka voi käyttää
pesäkolossaan
tanssimalla äitimuorinsa
kanssa käpytanssia,
tuota kettujen suosittua
valssia
lähikaupat...
ennen oli lähikauppoja,
nyt vain
hehtaarihalleja
entisillä viljapelloilla, joissa
elävä maaseutu hyvin voi
tuomitsija...
ihminen ei ole
pyhimys,
eikä ainakaan
kanssaelävien tuomitsija,
ei
vaikka hällä menisi
muita paremmin
maanantai 10. syyskuuta 2018
destian kuopat..
tiistai,
sateinen syyskuun
yhdestoista,
hämärärän harmaus
tienpintaa pinnoittaa, muttei sekään kuoppia
saa tasaiseksi, niitä
destian huomassa olevia
padasjoentiellä ei sileetä kohtaa,
van siellä auton tukirakenteet
kohtalonsa kokevat,
pyöräilijät ja muut kevyenliikenteen
liikkujat viellä enemmän,
onpa jalkamieheltä kenkäkin
kuoppaan tippunut
mut nyt olen kakkosnelosella ja
matkani sujuu tasaisemmin,
sillä täällä on kulkijoita huomioitu
ja matka kuopitta kohti lahtea
kulkeutuu
sateinen syyskuun
yhdestoista,
hämärärän harmaus
tienpintaa pinnoittaa, muttei sekään kuoppia
saa tasaiseksi, niitä
destian huomassa olevia
padasjoentiellä ei sileetä kohtaa,
van siellä auton tukirakenteet
kohtalonsa kokevat,
pyöräilijät ja muut kevyenliikenteen
liikkujat viellä enemmän,
onpa jalkamieheltä kenkäkin
kuoppaan tippunut
mut nyt olen kakkosnelosella ja
matkani sujuu tasaisemmin,
sillä täällä on kulkijoita huomioitu
ja matka kuopitta kohti lahtea
kulkeutuu
yhteiskunta...
yhteiskunta, joka syrjii
heikompiaan
on
kykenemätön kantamaan
sivistyneen kansakunnan
lippua
heikompiaan
on
kykenemätön kantamaan
sivistyneen kansakunnan
lippua
syyskukka...
syyskukka syysateessa
heiluu,
se on myrsysateen kastelema,
mutta
hyvinmielin tuulessa
heiluu, sillä syksyllä
sen kukkansa kauniimmin kukkii,
sillä muut ovat jo talveksi levähtäneet,
terälehtensä pudottaneet,
mut
syyskukka vasta sitten, kun kuurankukka
maisemiin ennättää
heiluu,
se on myrsysateen kastelema,
mutta
hyvinmielin tuulessa
heiluu, sillä syksyllä
sen kukkansa kauniimmin kukkii,
sillä muut ovat jo talveksi levähtäneet,
terälehtensä pudottaneet,
mut
syyskukka vasta sitten, kun kuurankukka
maisemiin ennättää
pieni kunta...
pienenkunnan suuret persoonat
eivät
kyläkuvaan mahdu,
siksi he syrjemmällä asuvat
pieni kunta kutistuu
tulevaisuutensa
omahyväisillä
mietteillään, joihin ei
uudistautuminen kuulu, vaan
mennään heidän jokapäiväisyksillään
eivät
kyläkuvaan mahdu,
siksi he syrjemmällä asuvat
pieni kunta kutistuu
tulevaisuutensa
omahyväisillä
mietteillään, joihin ei
uudistautuminen kuulu, vaan
mennään heidän jokapäiväisyksillään
muutosvastarintaiset......
ihminen on
uskollinen
väärille mietteilleen,
niille
joilla on muutosvastarintaiset
uskomukset,
niille maailmankaikkeuden
turhimmille mietteilleen
uskollinen
väärille mietteilleen,
niille
joilla on muutosvastarintaiset
uskomukset,
niille maailmankaikkeuden
turhimmille mietteilleen
suutahit...
suutahit turhaan, niin turhaan,
ettei sua itseäsikään naurata,
suuttua kannattaa sen verran,
että sille voi hyvinmielin
naurahtaa,
vaikka useimminkin mieli tekis,
se ei kannata,
sillä silloin pilvipäivät
monia ilonhetkiä
varjostais
ettei sua itseäsikään naurata,
suuttua kannattaa sen verran,
että sille voi hyvinmielin
naurahtaa,
vaikka useimminkin mieli tekis,
se ei kannata,
sillä silloin pilvipäivät
monia ilonhetkiä
varjostais
hetki-...
ihminen on iltapäivän
hetki,
hetki ennen
untenmaita, noita mielen
niittyjä, joissa elämänsä
viljavoi,
ihminen on hetken
lehti,
syysmyrskyjen tuulettama
lehti, joka tyynen sään vallitessa
johonkin asettuu
hetki,
hetki ennen
untenmaita, noita mielen
niittyjä, joissa elämänsä
viljavoi,
ihminen on hetken
lehti,
syysmyrskyjen tuulettama
lehti, joka tyynen sään vallitessa
johonkin asettuu
en antaudu...
en antaudu tavanoisuudelle,
en ennenkirjoitetulle,
sillä mulla on juureni, jotka
huuhtelevat
synkänkin mielenpäivän,
en rakasta vauhkoontunutta
politiikkoa, en hänen
aisankannattajaansa,
sillä mulla on juureni,
jotka ylettyvät itsetuntoni
syvempiin
en ennenkirjoitetulle,
sillä mulla on juureni, jotka
huuhtelevat
synkänkin mielenpäivän,
en rakasta vauhkoontunutta
politiikkoa, en hänen
aisankannattajaansa,
sillä mulla on juureni,
jotka ylettyvät itsetuntoni
syvempiin
syys...
syys luo sateen jäljet,
illat pidentyneet
ja
sinitaivaan tummenneen,
jossa tähdet
kuutamoa kiertävät
ja mahdollisuuden
peittoon kääriytyä,
elämän tunnelmiin
antautua
illat pidentyneet
ja
sinitaivaan tummenneen,
jossa tähdet
kuutamoa kiertävät
ja mahdollisuuden
peittoon kääriytyä,
elämän tunnelmiin
antautua
poliittiset pelurit...
polittiset pelurit
kaivavat
itsetuntojaan, joita heillä ole
laisinkaan, sillä he vain
itsetuntojaan
kuvaavat
kaivavat
itsetuntojaan, joita heillä ole
laisinkaan, sillä he vain
itsetuntojaan
kuvaavat
sunnuntai 9. syyskuuta 2018
kiertotien kulkija...
ihminen, joka elää
kiertoteillä,
ei saavu konsanaan
itseensä
ihminen joka väistelee
velvotteita ei koskaan saa
tunnollensa hyväksyntää
ihminen joka toisella ratsastaa,
ei elämän laukkaan
kelpaakkaan, sillä siellä
ravaavat luonnonluomat
kiertoteillä,
ei saavu konsanaan
itseensä
ihminen joka väistelee
velvotteita ei koskaan saa
tunnollensa hyväksyntää
ihminen joka toisella ratsastaa,
ei elämän laukkaan
kelpaakkaan, sillä siellä
ravaavat luonnonluomat
ruotsin kukat...
ruotsissa kukkivat
sellaiset kukat jotka
ovat suomessa nupullaan,
mut ensikeväänä kukkaan
komiampaan puhkeavat
sellaiset kukat jotka
ovat suomessa nupullaan,
mut ensikeväänä kukkaan
komiampaan puhkeavat
elämänriemut...
elämänriemuja kasvaa
tavallisessa
päivässä,
ne ilonriemut ihmistä elättää,
joskus janottaa, mut
ain
huomiseen johdattaa
tavallisessa
päivässä,
ne ilonriemut ihmistä elättää,
joskus janottaa, mut
ain
huomiseen johdattaa
telkkari...
jos telkkarii ei ois,
elettäisiin
vuosisadan alkuja,
niitä hetkiä,
jolloin ei pitkälle
nähtykkään
siinä on hyvvää ja pahhoo,
mutta yhteiskunnan täytyy
huomiseen jalostautua ja
siinä on hyvänä apuna
telkkarikin ollut
elettäisiin
vuosisadan alkuja,
niitä hetkiä,
jolloin ei pitkälle
nähtykkään
siinä on hyvvää ja pahhoo,
mutta yhteiskunnan täytyy
huomiseen jalostautua ja
siinä on hyvänä apuna
telkkarikin ollut
ruotsin vaalit...
ruotsin vaalit tuulettuvat
ensi keväänä suomeenkin,
silloin monta ajatuksen suuntaa
muuttaa muotoaan ja hallitusvastuut
ottavat ennakkoluulottomat osallistujat
ensi keväänä suomeenkin,
silloin monta ajatuksen suuntaa
muuttaa muotoaan ja hallitusvastuut
ottavat ennakkoluulottomat osallistujat
tulevaisuus...
tulevaisuus on
kuvitelmien päässä,
sinne valmistaudutaan
tälläkin säällä, muttemme
etukäteen voi sinne kulkeutua
kuvitelmien päässä,
sinne valmistaudutaan
tälläkin säällä, muttemme
etukäteen voi sinne kulkeutua
enemmistö...
enemmistö määrää
marssitahdit,
eikä
niitä ei
hallitse mitkään mahdit,
vaikka pienen pienen
äänekkäin uppiniskaisten
plokki tavan tavakaa louksuttaa
marssitahdit,
eikä
niitä ei
hallitse mitkään mahdit,
vaikka pienen pienen
äänekkäin uppiniskaisten
plokki tavan tavakaa louksuttaa
sateinen maanantai...
sateinen maanantai,
viikon
alkajainen,
hiljainen tunnelma, vaikka
mannerheimintiellä ruuhkaa,
pulutkin unisina kävelevät, eivätkä tanssi,
kuten perjantaisin
ruotsissa vaalit monen
hermoja punoittavat,
vaalit, joissa pakolaiset
tanssivat yhteiskunnan
alimmilla rappusilla
suomi tiirailee heitä
tarkalla mielellä,
sillä ensi keväänä
tunnelmat saman
kaltaiset
itänaapurissa ei tälläisiä
juttuja oo,
siellä vaalitkaan eivät
kolmeen tasavahvaan
pääty,
eikä siellä pakolaiskysymykset
vaivaa, sillä heitä jyvitellään
siperian tapaan
viikon
alkajainen,
hiljainen tunnelma, vaikka
mannerheimintiellä ruuhkaa,
pulutkin unisina kävelevät, eivätkä tanssi,
kuten perjantaisin
ruotsissa vaalit monen
hermoja punoittavat,
vaalit, joissa pakolaiset
tanssivat yhteiskunnan
alimmilla rappusilla
suomi tiirailee heitä
tarkalla mielellä,
sillä ensi keväänä
tunnelmat saman
kaltaiset
itänaapurissa ei tälläisiä
juttuja oo,
siellä vaalitkaan eivät
kolmeen tasavahvaan
pääty,
eikä siellä pakolaiskysymykset
vaivaa, sillä heitä jyvitellään
siperian tapaan
en valitella voi...
en valitella voi,
sillä mun elämänihän
hyvin voi,
valittelen sillointällöin, mutta
sillä haluan vain itseäin herätellä,
sillä nurkkasokeudun tuontuosta, enkä
näe miten hyvin eloni onkaan
sillä mun elämänihän
hyvin voi,
valittelen sillointällöin, mutta
sillä haluan vain itseäin herätellä,
sillä nurkkasokeudun tuontuosta, enkä
näe miten hyvin eloni onkaan
revontulet...
joku osaa olla vain,
mutten minä niillä main,
sillä paikoillain oisin ihan
jotain muuta kuin itsenäin,
enkä silloin hyvin katsoa vois
siksi menen ja tulen, kuten revontulet
mutten minä niillä main,
sillä paikoillain oisin ihan
jotain muuta kuin itsenäin,
enkä silloin hyvin katsoa vois
siksi menen ja tulen, kuten revontulet
vapaa...
jos mä en kirjoilla
missäkään,
ei mua vangitakkaan vois,
sillä en olisi valtaapitävän
rekisterissäkään,
kunhan vaan en missään
ponuskorttiain vinguttelis
erakko on ihmisen vapain sillä häntä ei valvo
verottaja, eikä seurakunta,
sillä hän elää sinitaivasalla,
lintusten lailla
jos olisin vapaa,
ei mua
kukaan näkis,
enkä kuhunkaan menis,
en postia sais, enkä niitä
lähettelis,
sillä kulkuni olisi mun
mielitieni
missäkään,
ei mua vangitakkaan vois,
sillä en olisi valtaapitävän
rekisterissäkään,
kunhan vaan en missään
ponuskorttiain vinguttelis
erakko on ihmisen vapain sillä häntä ei valvo
verottaja, eikä seurakunta,
sillä hän elää sinitaivasalla,
lintusten lailla
jos olisin vapaa,
ei mua
kukaan näkis,
enkä kuhunkaan menis,
en postia sais, enkä niitä
lähettelis,
sillä kulkuni olisi mun
mielitieni
syysilta...
syysilta laitattaa
villasukat jalkaan
ja
kynttilän valaisemaan,
syystunnelma on sisälämmöillä
varustettu ja syysmyrskyiltä turvattu,
olenhan kotomökissäin,
takkatulen loistossain
villasukat jalkaan
ja
kynttilän valaisemaan,
syystunnelma on sisälämmöillä
varustettu ja syysmyrskyiltä turvattu,
olenhan kotomökissäin,
takkatulen loistossain
muukalaisvastaisuus...
muukalaisvastaisuus on
maan tauti,
sillä olemmehan
muukalaisia,
vierastuliaisia
maailma yhtenäistyy,
synkimmätkin kolkat,
siksi meidän tulisi
vähäeleisesti ruveta harjoittelemaan
suvaitsevuutta
ympäristökysymys ajattaa
ihmiset synnyinseuduiltaan
ja siihen kysymykseen osaamme
vastata
maan tauti,
sillä olemmehan
muukalaisia,
vierastuliaisia
maailma yhtenäistyy,
synkimmätkin kolkat,
siksi meidän tulisi
vähäeleisesti ruveta harjoittelemaan
suvaitsevuutta
ympäristökysymys ajattaa
ihmiset synnyinseuduiltaan
ja siihen kysymykseen osaamme
vastata
nappulat...
elämää
eletään
olemassaolevilla
nappuloilla,
syödään ja juodaan,
nukutaan ja välillä valvotaan,
elämässä voi ajankulukseen myös
touhuta sitä sun tätä, mutta ei niitä tosissaan
pidä ottaa,
sillä mitään et saa mukaas ottaa
eletään
olemassaolevilla
nappuloilla,
syödään ja juodaan,
nukutaan ja välillä valvotaan,
elämässä voi ajankulukseen myös
touhuta sitä sun tätä, mutta ei niitä tosissaan
pidä ottaa,
sillä mitään et saa mukaas ottaa
kilpailla...
joskus on kiva kilpailla itsensä
kanssa,
sillätavalla kilpailla, jossa tuntee
itsensä ylittäneensä itsensä
kanssa,
sillätavalla kilpailla, jossa tuntee
itsensä ylittäneensä itsensä
hautausmaa...
kalevankankaalla haisee ilkeältä,
siellä mätänee suomalaisia,
joita toistet suomalaiset
teurastivat, siksi se
niin pahalta haisee
siellä mätänee suomalaisia,
joita toistet suomalaiset
teurastivat, siksi se
niin pahalta haisee
jokakolkka...
yhdellä avaimella et
elämän jokakolkan
ovia avaa, vaan sinä tarvitset
sellaisen avaimen, joka on hyvillä-
mielin sieluusi valettu, sellainen hyvänmielen
avain, joka on valettu luottamuksella, jolla on
ymmärtäväinen mieli ja joka ennakkoluulottomasti
kulkee elämän jokakolkan ovista, jättäen jälkeensä
hyvänmielen ja takaistervetuloa toivotukset
elämän jokakolkan
ovia avaa, vaan sinä tarvitset
sellaisen avaimen, joka on hyvillä-
mielin sieluusi valettu, sellainen hyvänmielen
avain, joka on valettu luottamuksella, jolla on
ymmärtäväinen mieli ja joka ennakkoluulottomasti
kulkee elämän jokakolkan ovista, jättäen jälkeensä
hyvänmielen ja takaistervetuloa toivotukset
bussikuski ja tyhjäkäynti...
tyhjäkäynnissä roksuttelevaa
bussia vainoaa yks tarkkasilmä,
ja hymyilee, sillä sekunnin yli kahden minuutin
hän kuvia autosta nappaa ja niitä iltalehteen jakaa,
kuskille toruvan katseensa luo, muttei asiaansa julki tuo,
vaan poistuu paikalta hymyssäsuis, sillä hänen silmänsä on
ajantarkka
bussikuskia harmittaa, kun autoa saa huudattaa,mutta paineet eivät
nouse, eikä silloin mihinkään ennätä,
olis toinenkin tapa,
soittaa hinuri, mutta silloin jäis linja ajamatta ja monet työpaikoilleen
saapumatta, siksi hän autoa käyttää yli sallitun ajan, tietäen että pian
ilmanpaineet paikoilleen asettuu ja linja reitilleen ajoittuu
bussia vainoaa yks tarkkasilmä,
ja hymyilee, sillä sekunnin yli kahden minuutin
hän kuvia autosta nappaa ja niitä iltalehteen jakaa,
kuskille toruvan katseensa luo, muttei asiaansa julki tuo,
vaan poistuu paikalta hymyssäsuis, sillä hänen silmänsä on
ajantarkka
bussikuskia harmittaa, kun autoa saa huudattaa,mutta paineet eivät
nouse, eikä silloin mihinkään ennätä,
olis toinenkin tapa,
soittaa hinuri, mutta silloin jäis linja ajamatta ja monet työpaikoilleen
saapumatta, siksi hän autoa käyttää yli sallitun ajan, tietäen että pian
ilmanpaineet paikoilleen asettuu ja linja reitilleen ajoittuu
lapinmaa...
lapinmaan tunturissa
syksy kauniisti
ruskastuu,
tunturipurokin talventulon
aavistaa, siksi hiljaa se rinnettä
alas laskettelee riekonpoika rinnallaan,
lapinmaassa on luonnollisen hiljaisaa, vain
osalliset kuulevat näkemänsä, sillä muitahan
ei niillämain
lapissa asuu luonnnonluomat, jotka eivät
valtateitä kaipaa, sillä heillä on luonnontiet,
jotka heitä elämään vie
lapinmaassa jokainen on merkittävä,
sillä siellä ei tyhjää laisinkaan,
on ainoastaan neljäntuulen
menijöitä
syksy kauniisti
ruskastuu,
tunturipurokin talventulon
aavistaa, siksi hiljaa se rinnettä
alas laskettelee riekonpoika rinnallaan,
lapinmaassa on luonnollisen hiljaisaa, vain
osalliset kuulevat näkemänsä, sillä muitahan
ei niillämain
lapissa asuu luonnnonluomat, jotka eivät
valtateitä kaipaa, sillä heillä on luonnontiet,
jotka heitä elämään vie
lapinmaassa jokainen on merkittävä,
sillä siellä ei tyhjää laisinkaan,
on ainoastaan neljäntuulen
menijöitä
syyskuu...
syyskuu on mun
kuu,
sillä silloin
kaikki sato
kypsynyt,
eikä nälkä kato
ruokakomerossain,
syyskuu antaa aikaa
levähtää ja ruskanaikaa
kevein mielin katsastaa
kuu,
sillä silloin
kaikki sato
kypsynyt,
eikä nälkä kato
ruokakomerossain,
syyskuu antaa aikaa
levähtää ja ruskanaikaa
kevein mielin katsastaa
jokamiehenoikeus...
kävelen luontometsässä
jokamiehenoikeudella,
muuten en vois,
sillä en omista
siitä aariakaan
joskus kerään luonnon
antimia,
marjoja ja sieniherkkuja,
mutta nyt vain
itseäin tuuletan
jokamiehenoikeus on
hyvä ja oikeudenmukainen
oikeus,sitähän ei ole
muokattu lakikirjan
pykäliksi,
tuhansiksi pykälien
pykäliksi, joten siitä ei lakimiehet
sillätavoin nauttiakkaan, mutta hekin
pääsevät osalliseksi
sienikorillisen verran, sillä jokamiehenoikeuus
on jokamiehen oikeus
jokamiehenoikeudella,
muuten en vois,
sillä en omista
siitä aariakaan
joskus kerään luonnon
antimia,
marjoja ja sieniherkkuja,
mutta nyt vain
itseäin tuuletan
jokamiehenoikeus on
hyvä ja oikeudenmukainen
oikeus,sitähän ei ole
muokattu lakikirjan
pykäliksi,
tuhansiksi pykälien
pykäliksi, joten siitä ei lakimiehet
sillätavoin nauttiakkaan, mutta hekin
pääsevät osalliseksi
sienikorillisen verran, sillä jokamiehenoikeuus
on jokamiehen oikeus
en palvo...
aurinkoa en palvo,
kuutamoo vaan,
enkä tahdo, että kissani
ilotonta hiirtä eteeni tuo,
vaan tahdon
elää aurinkoista elämää,
jota syys sateet kastelevat ja
kuutamoiset yöt varjottavat
nuorena menin vaan,
en kaikkia ovia aukonutkaan,
karminpuolelta vaan,
mitta silloin minulla oli kiire
elää,
joutavan kiire, jotta näkisin
elämää ennen vanhuuttain
kuutamoo vaan,
enkä tahdo, että kissani
ilotonta hiirtä eteeni tuo,
vaan tahdon
elää aurinkoista elämää,
jota syys sateet kastelevat ja
kuutamoiset yöt varjottavat
nuorena menin vaan,
en kaikkia ovia aukonutkaan,
karminpuolelta vaan,
mitta silloin minulla oli kiire
elää,
joutavan kiire, jotta näkisin
elämää ennen vanhuuttain
uni...
näen unia,
mutta en niiden loppuja,
koska minun on
herättävä ja jatkettava matkani
olen kappaleen matkaa
elämää,
juuri senverran, kun kerkiän
taipaleeni on onneni polku,
siksi en siltä tahdo poikeatakkaan,
joskus istahan, mutta silloin mä vaan kaikkea
kauneutta katselen, katson jälkiäin, kuvittelen
huomistain ja kumarra kohtalollein
mutta en niiden loppuja,
koska minun on
herättävä ja jatkettava matkani
olen kappaleen matkaa
elämää,
juuri senverran, kun kerkiän
taipaleeni on onneni polku,
siksi en siltä tahdo poikeatakkaan,
joskus istahan, mutta silloin mä vaan kaikkea
kauneutta katselen, katson jälkiäin, kuvittelen
huomistain ja kumarra kohtalollein
ystävyys...
ystävyyttä kannattaa
viljellä,
sillä se on satorikkainta
elämänviljaa,
eikä sitä vihan rikkaruohot
taivuta, vaan se itää ja elämäntähkäpäinä
lainehtii ja hyvänmielen sytyttää
viljellä,
sillä se on satorikkainta
elämänviljaa,
eikä sitä vihan rikkaruohot
taivuta, vaan se itää ja elämäntähkäpäinä
lainehtii ja hyvänmielen sytyttää
luopumisen jäljet...
syksyllä näet
luopumisen jäljet,
koet ruskan tunnelmat,
jotka ovat jättäneet monet unelmat,
poispyyhityt tunnelmat, joita suvi iltoina
haaveilit,
mut
pian koittaa
talvenaika jollon laskettelet menneet ja tulleet
hankikantoisilla kevään lumivalkoisilla rintehillä,
naurattelet pajukissoille ja kevään ensimmäiselle
ruohontupsulle
luopumisen jäljet,
koet ruskan tunnelmat,
jotka ovat jättäneet monet unelmat,
poispyyhityt tunnelmat, joita suvi iltoina
haaveilit,
mut
pian koittaa
talvenaika jollon laskettelet menneet ja tulleet
hankikantoisilla kevään lumivalkoisilla rintehillä,
naurattelet pajukissoille ja kevään ensimmäiselle
ruohontupsulle
lauantai 8. syyskuuta 2018
vaalit...
vaaleilla mitatatan
yhteikunnan
tunnelmii,
silloin monet edukseen valoja vannovat,
monet turhakkeina valitaan
mut jos ei olis
vaaleja,
olis vain
käskyjä,
joita ei kuuleviin korviin otettais,
sillä harvainvalta
lahottaa
vaalit ja sanotut sanat,
hetkenpäästä vaimenee,
mutta sanotut sanat myöhemminkin
kertovat
yhteikunnan
tunnelmii,
silloin monet edukseen valoja vannovat,
monet turhakkeina valitaan
mut jos ei olis
vaaleja,
olis vain
käskyjä,
joita ei kuuleviin korviin otettais,
sillä harvainvalta
lahottaa
vaalit ja sanotut sanat,
hetkenpäästä vaimenee,
mutta sanotut sanat myöhemminkin
kertovat
paikallista elämää...
elän paikallista elämää,
pikkuhiljaa ja niin
hiljalleen,
ettei
ruisrääkkäkään hengästy,
elän sovinnolla luontoni kaa,
puren hammastain vain, kun
mieltäni satuttaa,
en hymyile joutaville,
vaan katson ikipetäjään,
tervehdin menneitä ja villkutan
tuleville,
elän paikallista elämää,
en riehu hullun lailla, en laula
aamu kuuteen, enkä viisastele
kelopuille,
sillä ne tuntevat enemmän
pikkuhiljaa ja niin
hiljalleen,
ettei
ruisrääkkäkään hengästy,
elän sovinnolla luontoni kaa,
puren hammastain vain, kun
mieltäni satuttaa,
en hymyile joutaville,
vaan katson ikipetäjään,
tervehdin menneitä ja villkutan
tuleville,
elän paikallista elämää,
en riehu hullun lailla, en laula
aamu kuuteen, enkä viisastele
kelopuille,
sillä ne tuntevat enemmän
en mä maailmaa jumaloi...
en mä maailmaa jumaloi,
mutta pienemmissä
kolkon koloissa
on tunnelmallisempaa,
sillä siellä voin kasvotusten
sinut nähdä,
elämäin kanssamatkustajain,
sinut rientävän jokapäiväinen, joka
bussilla kuljet,
jalkaisin tuut ja lentelet
lomamielissä pilvien ylisillä,
sinä rietas peluri, joka kävelet
lidlin muovikassi kädessäis
ja
hymyilet,
vaikket kellekkään
mutta pienemmissä
kolkon koloissa
on tunnelmallisempaa,
sillä siellä voin kasvotusten
sinut nähdä,
elämäin kanssamatkustajain,
sinut rientävän jokapäiväinen, joka
bussilla kuljet,
jalkaisin tuut ja lentelet
lomamielissä pilvien ylisillä,
sinä rietas peluri, joka kävelet
lidlin muovikassi kädessäis
ja
hymyilet,
vaikket kellekkään
syrjässä kukkii...
syrjässsä kukkii
elon kukka,
tuo sydämmen puolituttu,
rakas ja pahanilman lintu,
jumalattoman oppipoika,
jolla vapahtajan silmat
kauneutta jumaloi
syrjässä kukkii
elonkukka,
sillä hälle ei
maljakkoakaan,
ei keitiönpöydässä
tilojakaan,
sillä niin on syrjäisen
kauniit hänen sydämmensä
mietteet,
rakkauden pyhimmät
salat, jotka syrjemmässä
kukkivat,
tuolla eilisenpäivän jättämällä
elon kukka,
tuo sydämmen puolituttu,
rakas ja pahanilman lintu,
jumalattoman oppipoika,
jolla vapahtajan silmat
kauneutta jumaloi
syrjässä kukkii
elonkukka,
sillä hälle ei
maljakkoakaan,
ei keitiönpöydässä
tilojakaan,
sillä niin on syrjäisen
kauniit hänen sydämmensä
mietteet,
rakkauden pyhimmät
salat, jotka syrjemmässä
kukkivat,
tuolla eilisenpäivän jättämällä
elämä..
elämä on fiiliksien
tunnelmia
ja
eteenpäin kävelemistä,
elämä
on yksinkertaisen ainutkertaista,
elämää ei uusintana saa,
sitä voi korjaillen kohennella,
mutta uusintapainosta siitä
ei voi ottaa, joten täytyis
vain aamusta saakka
itseään kohennella
tunnelmia
ja
eteenpäin kävelemistä,
elämä
on yksinkertaisen ainutkertaista,
elämää ei uusintana saa,
sitä voi korjaillen kohennella,
mutta uusintapainosta siitä
ei voi ottaa, joten täytyis
vain aamusta saakka
itseään kohennella
yhden asian tietäjät...
yhden asian tietäjät
eivät näe
sen syvempiä,
sillä he eivät kykene
sen tarkempaan,
vaan pintapuolisesti
asioita katsovat
asiat syntyvät tuhansista
mietteistä,
kuluneista päivistä ja
tulevista aatoksista,
asiat
kulkevat ihmisen rinnalla
ja niiden avulla elämä
sutjaantuu, joskus korjaantuu,
mutta useimmin antaa ajattelemisen
aihetta
eivät näe
sen syvempiä,
sillä he eivät kykene
sen tarkempaan,
vaan pintapuolisesti
asioita katsovat
asiat syntyvät tuhansista
mietteistä,
kuluneista päivistä ja
tulevista aatoksista,
asiat
kulkevat ihmisen rinnalla
ja niiden avulla elämä
sutjaantuu, joskus korjaantuu,
mutta useimmin antaa ajattelemisen
aihetta
tavallinen päivä...
tavallinen päivä ei
suurista notku,
vaan se vaivattomasti
väliovetomista huoneissa kulkee,
istahtaa ja tuumaa, kunnes
mielihalunsa saattelemana
rientää ulkoilmaa haistelemaan,
sillä tavallaisen päivän ilma on
aamuraikasta, eikä siinä ole
kitkankatkuu, eikä muutakaan
ikävän sanomaa
suurista notku,
vaan se vaivattomasti
väliovetomista huoneissa kulkee,
istahtaa ja tuumaa, kunnes
mielihalunsa saattelemana
rientää ulkoilmaa haistelemaan,
sillä tavallaisen päivän ilma on
aamuraikasta, eikä siinä ole
kitkankatkuu, eikä muutakaan
ikävän sanomaa
syyselämä...
syyselämä on seesteisempää,
sillä kesäheinät lakastuneet,
arjenpäivät lyhentyneet,
on aika talveen pukeutua,
sillä päivänvalokin lyhentynyt
sillä kesäheinät lakastuneet,
arjenpäivät lyhentyneet,
on aika talveen pukeutua,
sillä päivänvalokin lyhentynyt
työmaa....
työmaa tahi
joutomaa,
siin on kaksi työpaikkaa,
toinen työllistyy. toinen kylelleen
kallistuu
joutomaa,
siin on kaksi työpaikkaa,
toinen työllistyy. toinen kylelleen
kallistuu
ennenaikaan...
ennenaikaan oli luonnonilmat,
sillä
katuvalot eivät häikäiseet, eikä
hiilivoimala tupruttanut
lämpöä
kerrostaloihin,
ennenvanhaan mentiin alkuperäisillä
konsteilla,
elettiin, jos jaksettiin
sillä
katuvalot eivät häikäiseet, eikä
hiilivoimala tupruttanut
lämpöä
kerrostaloihin,
ennenvanhaan mentiin alkuperäisillä
konsteilla,
elettiin, jos jaksettiin
hemohessi...
ihminen ja toinen ihminen,
eikä heissä mitään muuta
yhteistä olekkaan,
ovat vaan
saman lauman jäseniä,
totta vie
ihminen ei tutustu,
kuin väenpakolla,
mutta silloinkin syrjäsilmällä
katsoo
ihminen oli aluksi
ihanvaan
paimenpoika,
sitten hänestä jalkaantui
satasen sileen olumbia voittaja
ja
hemohessin voimilla hiihtelijä
eikä heissä mitään muuta
yhteistä olekkaan,
ovat vaan
saman lauman jäseniä,
totta vie
ihminen ei tutustu,
kuin väenpakolla,
mutta silloinkin syrjäsilmällä
katsoo
ihminen oli aluksi
ihanvaan
paimenpoika,
sitten hänestä jalkaantui
satasen sileen olumbia voittaja
ja
hemohessin voimilla hiihtelijä
hetken poikamies...
olet hetken poikamies,
ukkomieskin,
mutta loput ajat
hulivilimies,
mies,
jolla elämä rinnassa tanssii ja matkanteko
maittaa, siinä reissussa
tukkijätkätkin kalpenis,
sillä niin monen lemmen kautta
oot kotoisin
ukkomieskin,
mutta loput ajat
hulivilimies,
mies,
jolla elämä rinnassa tanssii ja matkanteko
maittaa, siinä reissussa
tukkijätkätkin kalpenis,
sillä niin monen lemmen kautta
oot kotoisin
syksy...
syksy on laskeutunut nyystölään,
muuttolinnut kokoontuneet
werhon pelloille,
siellä laulavat elämän
äänet, joita ketunpoika seuraa
syrjemmältä, miettien syntiä
syviä,
mutta hyvillämielin, sillä
äiteensä lupas tuoda hälle kunnon illallisen,
kunhan aurinko mailleen laskee
muuttolinnut kokoontuneet
werhon pelloille,
siellä laulavat elämän
äänet, joita ketunpoika seuraa
syrjemmältä, miettien syntiä
syviä,
mutta hyvillämielin, sillä
äiteensä lupas tuoda hälle kunnon illallisen,
kunhan aurinko mailleen laskee
sipilä, rinne ja orpo...
jos sipilä ja rinne
orpoineen vaihtaisivat
puheenjohtajuuksiaan
olis sama ääni kellossa,
sillä suomea hallitaan
ainoastaan järjen tunteella
orpoineen vaihtaisivat
puheenjohtajuuksiaan
olis sama ääni kellossa,
sillä suomea hallitaan
ainoastaan järjen tunteella
elämänmittainen mies...
elämänmittainen mies
kulkee omia reittejään,
kuolee omia aikojaan,
sillä hälle luontoäitee
antoi omantunnon tien
terijoen hallituksessa
istui maanpettureita,
heitä
omantiensä kulkikoita,
joita ei luojakaan
huolinut
kulkee omia reittejään,
kuolee omia aikojaan,
sillä hälle luontoäitee
antoi omantunnon tien
terijoen hallituksessa
istui maanpettureita,
heitä
omantiensä kulkikoita,
joita ei luojakaan
huolinut
saunapäivä...
lauantai on mun
saunapäiväin,
kylven ja saunon
itseni luonnonpuhtaaks,
vaston rantakoivun vastallain,
löylyä heittelen tuontuosta, kunnes
kumarran saunallein,
sitten vain jäähylle ja saunakoivun
alle olojain mittailemaan, pitkinpittuuttain
saunapäiväin,
kylven ja saunon
itseni luonnonpuhtaaks,
vaston rantakoivun vastallain,
löylyä heittelen tuontuosta, kunnes
kumarran saunallein,
sitten vain jäähylle ja saunakoivun
alle olojain mittailemaan, pitkinpittuuttain
elämänkerta...
ihminen ei hyvällä katso,
jos toinen menestyy,
siksi hän aloilleen pysähtyy
ja kutoo kateuden elämänkertaa
jos toinen menestyy,
siksi hän aloilleen pysähtyy
ja kutoo kateuden elämänkertaa
perjantai 7. syyskuuta 2018
nyystölän takametsät...
nyystölän takametsissä
on
luonto alkuperäisessä
asussaan,
sinne ei ihminen
ole
rohjennut,
sillä pelko on kolkko kaveri
koska se takametsiä vartioi
nyystölän takametsät
ovat ikimetsiä,
kelohonkia ja sammaloituneita
entisaikoja, niitä aikoja, jolloin
ensimmäinen ihminen syntyi
on
luonto alkuperäisessä
asussaan,
sinne ei ihminen
ole
rohjennut,
sillä pelko on kolkko kaveri
koska se takametsiä vartioi
nyystölän takametsät
ovat ikimetsiä,
kelohonkia ja sammaloituneita
entisaikoja, niitä aikoja, jolloin
ensimmäinen ihminen syntyi
elämä...
elämällä on syntymän
mieli,
sillä on laupeuden katse,
sekä
rakkauden kaihomieli,
elämä on aamusta seuraavaan,
se on hetkiä,
jolloin tunnelmat tuntuvat,
joskus pahasti ontuvat, mutta
elämä jatkaa aamusta aamuun
mieli,
sillä on laupeuden katse,
sekä
rakkauden kaihomieli,
elämä on aamusta seuraavaan,
se on hetkiä,
jolloin tunnelmat tuntuvat,
joskus pahasti ontuvat, mutta
elämä jatkaa aamusta aamuun
tuima...
syksyllä luonto pukeutuu
talveen,
se talven varalle
itseään säilöö,
nutun paksuimman päällensä
taittaa,
sillä talvi on tuiman tuiskuinen
talveen,
se talven varalle
itseään säilöö,
nutun paksuimman päällensä
taittaa,
sillä talvi on tuiman tuiskuinen
jumaltenvuori...
jumaltenvuorien takana
loistaa pieni nuotio,
jossa
orpopoika makkaraa käristellöö,
aika on laaksossa
hiljainen,
siellä ei luonnonluomat elä,
paitsi hylätty
orpopoika,
joka ajankulukseen tähtiä laskee
loistaa pieni nuotio,
jossa
orpopoika makkaraa käristellöö,
aika on laaksossa
hiljainen,
siellä ei luonnonluomat elä,
paitsi hylätty
orpopoika,
joka ajankulukseen tähtiä laskee
tuloksia...
urheilussa tarvitaan
tuloksia,
joilla taitoa mitataan,
yrityselämä vaatii tuloksia,
jotta firma eläis,
mutta kommunismi ei tarvitse,
eihän sillä tulevaisuuttakaan
tuloksia,
joilla taitoa mitataan,
yrityselämä vaatii tuloksia,
jotta firma eläis,
mutta kommunismi ei tarvitse,
eihän sillä tulevaisuuttakaan
demokratia...
demokratia merkitsee
joillekkin sitä,
että on
etuoikeuksia,
oikeuksia, jotka ovat toisilta pois
joillekkin sitä,
että on
etuoikeuksia,
oikeuksia, jotka ovat toisilta pois
rakkauden ensikosketus...
rakkaus ei tunnu
ensikosketuksen jälkeen
samalta,
vaan se tuntuu kukkarosssa
ja
vanhemmissa autoissa
rakkaus muuttaa ihmistä paljon,
se hidastaa
biletystä ja arkivaatteetkin
kelpaavat
pyhäisin
ensikosketuksen jälkeen
samalta,
vaan se tuntuu kukkarosssa
ja
vanhemmissa autoissa
rakkaus muuttaa ihmistä paljon,
se hidastaa
biletystä ja arkivaatteetkin
kelpaavat
pyhäisin
köyhyys on vilpitöntä...
köyhyys on
vilpitöntä,
ei turhii koristeita eikä menomeininkii,
sil
köyhyys kuosissa pitää,
eikä siihen pääsylippuja myydä,
vaan sinne
sulaudutaan
vilpitöntä,
ei turhii koristeita eikä menomeininkii,
sil
köyhyys kuosissa pitää,
eikä siihen pääsylippuja myydä,
vaan sinne
sulaudutaan
elämän menijä...
olen ujo
eläjä,
siksi väistän,
katson jälkeesi,
menijää,
jolla on valoisat kulkuvalot,
valot jotka eivät
mihinkään johda,
olethan elämän menijä, jolla ei
perävalotkaan näy
eläjä,
siksi väistän,
katson jälkeesi,
menijää,
jolla on valoisat kulkuvalot,
valot jotka eivät
mihinkään johda,
olethan elämän menijä, jolla ei
perävalotkaan näy
metsänpuu...
metsänpuu on mun
eloni puu,
sillä siitä on mun
isäni kuorinut
elämäni kannon,
siint on syntynyt ropsipino, jolla hän mut
koulutti ja selkänsä väsytytti
siksi kävelen usein metsässä,
kävelen arvokkaasti,
sillä näen itseni alun,
kumarran jokaiselle puulle,
hymyilen jokaiselle,
sillä metsässä kasvaa
mun elämäin
eloni puu,
sillä siitä on mun
isäni kuorinut
elämäni kannon,
siint on syntynyt ropsipino, jolla hän mut
koulutti ja selkänsä väsytytti
siksi kävelen usein metsässä,
kävelen arvokkaasti,
sillä näen itseni alun,
kumarran jokaiselle puulle,
hymyilen jokaiselle,
sillä metsässä kasvaa
mun elämäin
istahtaa...
ihmisen tulisi sillointällöin
istahtaa,
istahtaa ja miettiä,
omaa kulkuaan ajatella,
miettiä syitä syviä,
sillä niistä jalostautuu
elämän jalokiviä
istahtaa,
istahtaa ja miettiä,
omaa kulkuaan ajatella,
miettiä syitä syviä,
sillä niistä jalostautuu
elämän jalokiviä
nykyaikainen...
olen nykyaikainen,
sillä minua ei vainota,
eikä uhata tappaa, sillä elän hyvinvoinnissa,
jota yhteiskunta kannattelee,
elän elämää, jota ei pula-aikoina voinut kuvitellakkaan,
mutta minä,
hyvinvoinnin ihminen, en osaa olla kiitollinen,
en,
vaikka pitäisi,
sillä olen ruvennut pitämään kaikkea päivänselvänä,
luontaisetuna
sillä minua ei vainota,
eikä uhata tappaa, sillä elän hyvinvoinnissa,
jota yhteiskunta kannattelee,
elän elämää, jota ei pula-aikoina voinut kuvitellakkaan,
mutta minä,
hyvinvoinnin ihminen, en osaa olla kiitollinen,
en,
vaikka pitäisi,
sillä olen ruvennut pitämään kaikkea päivänselvänä,
luontaisetuna
ihminen menestyy...
ihminen menestyy, jos
hyvin voi,
ihminen voi paremminkin, jos
olosuhteet sallivat ja hyvät päivät
sallivat
hyvin voi,
ihminen voi paremminkin, jos
olosuhteet sallivat ja hyvät päivät
sallivat
tuntojen polku...
ihmisen tulisi elää
omantuntonsa saattelemana,
sillä se tunto on kotoa kudottua,
mutta on hyvä jos huonosti kudottua
ei aina eläisi,
vaan itse parsisi itselleen tuntojen polkunsa
omantuntonsa saattelemana,
sillä se tunto on kotoa kudottua,
mutta on hyvä jos huonosti kudottua
ei aina eläisi,
vaan itse parsisi itselleen tuntojen polkunsa
karsia...
metsässä on mielenterveyden
avaimet,
sieltä tarjoutuu myös
fyysisen terveyden hyvinvointi,
sillä
metsä on kansallisaarteemme, siksi sitä
täytyy hartkiten karsia
rakkaimpain...
en mä niin kauaksi mennyt,
vaikka olin poissa,
en mennyt,
vaikka maailmanääriin kerkisin,
silti olit ain
sylisssäin,
olit aina vierelläin, vaikka yksin kuljin ain
tänään
palasin, ja tuhansiin palasiin
rikkouduin,
olit luovuttanut,
menit ,
etkä hyvästellyt
kerään itseäni, huomaan, että
sinä elät kuten minäkin,
menet maailmanääriin
ja
pidät minua sylisssäin
päivin öin,
näin ainakin toivon,
rakkaimpain
kylätie...
kylätie on unelmilla käyty,
siinä moni jalkapari yötämyöten
elämäänsä kulkenut,
mutta
nyt olen vain,
olen ainoa,
minä ja koirani, joka ei muista
välitäkkään sillä hänhän tuontilaatua
saksanmaalta, suurkreivin valtakunnasta,
jossa kissat soittivat aina ensiviulua ja koirat
palvoivat heitä yötä päivä, jotta saisivat edes
yhden rapsutuksen,
mutta mun luonain ressuani rapsuttelen tuontuosta,
kunhan hän vain syliini hypähtää
torstai 6. syyskuuta 2018
rakkaudenhullu...
ken yötä päivää
valvoo ja rakkauttaan palvoo
on
hullu,
rakkauden hullu,
eikä siitä voi terveeksi tulla, ei
vaikka kaikki onnenkäpyset syliinsä
tipahtais,
sillä rakkaudenhullulla on onnen
unelmat sydämmessään, sellaiset
tunteen mukavaiset, joita ei jaeta
jollekulle kulkevaiselle
arvoton...
arvoton on sellainen,
joka kaiken itsellen tahtoo,
arvoton, sillä hän toiset nälkään jättää,
sekä
hyvinvoinnitta , jota hällä yllinkyllin
arvoton ihminen itseään palvoo,
eikä
huomioi ympäristöään josta
kuitenkin hänkin hyvinvoi
arvoton on hän,
ken ei lähimmäistään
huomaa
jäykistyy...
ihminen joka ei liiku
pitästyy,
nikamistaan jäykistyy ja mikä
pahinta, hän ei
haistele ympäristönsä kuulumisia
Kivistää...
Kun menee hyvin
Ei huolen häivää,
Mutta kun kivistää,
Niin silloin ihmetellään
Miksei varauduttu
Ole nöyrä...
Ole nöyrä ja tuotava,
Silloin sinua ei irtisanota,
Toivottaa
Tasavaltamme hallitus,
Ay- taustaiset älkää tulko
Lähellekkään työpaikkaa
Yhteiskunta....
Yhteiskunta unohtaa
Osan kansasta,
Toista osaa jyvittää,
Kolmatta suorastaan suojelee,
Mutta
Jättää heikot kokemaan
Luonnollisen kohtalon
Rikolliset toimijat....
Yhteiskuntaamme ei uhkaa
Vieras valtio,
Vaan rikolliset toimijat
Joilla ei ole isänmaata
keskiviikko 5. syyskuuta 2018
kyläkauppa...
lähiökaupassa ei ole
tulisia tarjouksia,sillä
eihän lähiössä asiakkaitakaan
kaupassa on entisaikaista tunnelmaa
ja parastaennen tuotteita, koska eihän
lähiössä asiakkaitakaan,
kauppaa ylläpitää
lähiön yhteishenki,
jonka viimeinen äänekäs eilen
haudattiin ja pullakahvit kyläkaupassa
tarjoiltiin,
vaikkei ovi silloinkaan käynyt
pieni kunta...
pieni kunta nukkuu
pyhäunta,
sitä iänikuista,
jossa ei tämänpäivän
huominen näy
kunta on vanhoilla tukirahoilla
pystyssä pysytetty,
sinne ei nykyaika virtaa,
vaikka sukujen vesat
kunnanvaltuustoissa
hääräävät
kunta vanhenee
päättäjien tahtiin,
sillä sinne ei virtaa
nuorta verta,
ei edes senvertaa,
että
huominen kurkistais
Kotipolku..
Olen onkinut
Onneani kaikkialta,
Olen haparoinut maailman merillä,
Myrskyvuorten takana,
Mutta onneni tavoitin
Kotipolultain
Espoon tapiola.....
Espoon tapiolassa
Elämä
Liikahtaa,
Siellä kaikki menevät
Metroon ja ainoon,
Jotkut busseihin,
Joku uimahalliin,jota ei ole,
Sillä tapiolaan ei osata tuota
Kivaa rakentaa
Viisas...
Aamua ei ihminen pysty
Luomaan,
Ei iltapäivääkään,
Ei kukkasen kukkasta
Kukkimaan,
Sillä joku on ihmistä
Viisaampi
Aamusumu...
Ankee mieli
Ei hymyillen aamusumussa
Tanssi,
Siksi ihmiselle täytyis saada
Ilomiel joka
Aamun jalkaantuis
luomakunnan pienin...
työlöysin viimeinen päivä, sitten
kotokulmille, tätä samaa rataa
vuosikymmenet. jotenkun jotkut
puhuvat aktiivimallista hymyilyttää,
olenhan toteuttanut sitä kolkytvuotta,
vapaaehtoisesti ja täysin rinnoin.
tää on ollut mulle räätälöityä hommaa,
enkä voisi kuvitellakkaan mitään muuta
olen elämän erakko,
tarpeksi köyhä ymmärtääkseni
työn merkityksen, tarpeeksi sairas
tajutakseni terveyden päälle,
en punttisaleilla kolistele, mutta
veryttelen varttani hyötyliikunnalla
ja loput hoitaa dita koirasein, joka
jolkuttaa rinnallain pitkin nyystölää,
päijänteen helmen pohjukkaa
ihminen on koostaan huolimatta
pienempi, kuin sammalpeitteessä
lymyilevä luomakunnan pienin,
sillä hänellä on elämänsalaisuuden
avaimet ja työkalut
verran...
en minä hetkeäni enempää,
vain osani verran,
hetken ajan,
saman verran
istun,
kuulutusen verran, aseman välin,
sen verran penkkiä varaan
ja sitten meen
vain osani verran,
hetken ajan,
saman verran
istun,
kuulutusen verran, aseman välin,
sen verran penkkiä varaan
ja sitten meen
epäreilu katse...
eniten elämässäni inhoan
epäluotettavuutta,
tuun kalpiaksi epärehellisyydestä ja
käytöksestä, joka jotakuta alentaa,
siksi en sellaisessa seurassa näyttäydy
toiseksi eniten elämässäni inhoan
itseni olevan sellainen
ja aikalailla usein olen itselleni kalvennut
ja hävennyt
siksi sanani harkiten tulevat,
kulkuni rajoittunut,
etten kalpenesi,
sillä pidän avoimesta elämästä,
jolla ei ole epäreilun katsetta
epäluotettavuutta,
tuun kalpiaksi epärehellisyydestä ja
käytöksestä, joka jotakuta alentaa,
siksi en sellaisessa seurassa näyttäydy
toiseksi eniten elämässäni inhoan
itseni olevan sellainen
ja aikalailla usein olen itselleni kalvennut
ja hävennyt
siksi sanani harkiten tulevat,
kulkuni rajoittunut,
etten kalpenesi,
sillä pidän avoimesta elämästä,
jolla ei ole epäreilun katsetta
minun kulkuni...
kun kävelen pitkillä askeleella
etenen jouheammin, mutten
muistoja nää,
kun hiljennän tahi
istahdan
tunnen syömmeni syvät,
näen elämäni reunat ja
peltomaat,
kuulen lintujen laulun,
yksinäisenkin kulkijan,
hänenkin, joka jouheammin
kulkee
elämäni eteisessä oli
lapsuuteni,
rauhalliset päivät ja kuutamoiset yöt,
päivät kaikkea näkevät,
käteni mustikan väriset,
kun marjametsässä ahertelin
en lukemaan oppinut,
en laulamaan taitanut,
sillä halusin olla luonnonlapsi,
kesäkuun ja helmikuun,
sillä niissä oli minulle elämän itu
kasvoin aikuiseksi
muiden mukana,
en suuria huudellut,
etten paljastuisi,
sitten erkanin ja syrjemmälle painelin
ja henkeni vapaammin kulki,
aivoni ajattelivat ja viimein
vapaasti laulelin,
sanoja lueskelin,
sillä olinhan tullut
aikuiseksi
etenen jouheammin, mutten
muistoja nää,
kun hiljennän tahi
istahdan
tunnen syömmeni syvät,
näen elämäni reunat ja
peltomaat,
kuulen lintujen laulun,
yksinäisenkin kulkijan,
hänenkin, joka jouheammin
kulkee
elämäni eteisessä oli
lapsuuteni,
rauhalliset päivät ja kuutamoiset yöt,
päivät kaikkea näkevät,
käteni mustikan väriset,
kun marjametsässä ahertelin
en lukemaan oppinut,
en laulamaan taitanut,
sillä halusin olla luonnonlapsi,
kesäkuun ja helmikuun,
sillä niissä oli minulle elämän itu
kasvoin aikuiseksi
muiden mukana,
en suuria huudellut,
etten paljastuisi,
sitten erkanin ja syrjemmälle painelin
ja henkeni vapaammin kulki,
aivoni ajattelivat ja viimein
vapaasti laulelin,
sanoja lueskelin,
sillä olinhan tullut
aikuiseksi
syliten...
ystäviä ei ole koskaan
liikaa,
mutta raskaaksi ne
joskus käyvät,
ainakin silloin, kun
yötämyöten syliten
liikaa,
mutta raskaaksi ne
joskus käyvät,
ainakin silloin, kun
yötämyöten syliten
joskus aattelen...
joskus aattelen elämää
syvemmältä,
mutta silloin joudun
niin syvälle, että palaan
elämään päiväni valossa,
sillä siitä jotain ymmärrän
syvemmältä,
mutta silloin joudun
niin syvälle, että palaan
elämään päiväni valossa,
sillä siitä jotain ymmärrän
sinitaivas...
sinitaivas tyhjänpäivän
iltana raukealta näyttää,
on syyskuun loppuja,
linnut pois muuttanneet,
poutapilvet jääneet,
mutta myrskytuulet
tummina taivaanrannalla
kumartaa
päiväni on ollut tyhjä,
sillä olen ollut itseni
kanssa,
kulkenut metsäkankailla,
jutellut luontopuille,
kuunnellut niiden turinoitaan,
siksi päiväni on tyhjänpäivä,
sillä olenhan kaikesta vapaa
iltana raukealta näyttää,
on syyskuun loppuja,
linnut pois muuttanneet,
poutapilvet jääneet,
mutta myrskytuulet
tummina taivaanrannalla
kumartaa
päiväni on ollut tyhjä,
sillä olen ollut itseni
kanssa,
kulkenut metsäkankailla,
jutellut luontopuille,
kuunnellut niiden turinoitaan,
siksi päiväni on tyhjänpäivä,
sillä olenhan kaikesta vapaa
huolimatomn menijä...
jos elämässäis oot
liian tarkka,
et mihinkään pääse,
vaan kun sinnepäin meet
jälkesi kertovat huolimattomasta menijästä
liian tarkka,
et mihinkään pääse,
vaan kun sinnepäin meet
jälkesi kertovat huolimattomasta menijästä
kohtalo...
kohtalo ei pidä
päiväkirjaa,
vaan se tulee jos on tullakseen
mikään ei ole sattumaa,
vaan kohtalon
sallimaa
niinkuin päivä ja yö,
ne paikoillaan jököttää,
mutta niitäkin sattuma asettelee
päiväkirjaa,
vaan se tulee jos on tullakseen
mikään ei ole sattumaa,
vaan kohtalon
sallimaa
niinkuin päivä ja yö,
ne paikoillaan jököttää,
mutta niitäkin sattuma asettelee
suomenhevonen...
suomenhevonen ei panikoi,
vaan se tasaiseen tahtiin
häinää syö,
korvansa kuulevat hiljaisuudenkin,
siksi se ain tyynen tyynenä
piehtaroi,
sen silmät hellyyden kauniit,
ilmeensä
rauhoittavan katseinen,
jalkansa vankat,
liinaharjansa luonnonkomia,
suomenhevosessa näkyy
isänmaa, sen kohtalot ja
tunteet elämän syvät
vaan se tasaiseen tahtiin
häinää syö,
korvansa kuulevat hiljaisuudenkin,
siksi se ain tyynen tyynenä
piehtaroi,
sen silmät hellyyden kauniit,
ilmeensä
rauhoittavan katseinen,
jalkansa vankat,
liinaharjansa luonnonkomia,
suomenhevosessa näkyy
isänmaa, sen kohtalot ja
tunteet elämän syvät
variksenmarja...
variksenmarja on makia
marja,
se on satoisa ja ei pelkää
lauhaa hallaa,
kukkii ajallaan siksi marjansa
mehukkaan hapokas,
se on musta ja täynnä vitamiinia,
semmoista vitamiiniä joka silmissä
heijastuu, terveytenä loistaa
marja,
se on satoisa ja ei pelkää
lauhaa hallaa,
kukkii ajallaan siksi marjansa
mehukkaan hapokas,
se on musta ja täynnä vitamiinia,
semmoista vitamiiniä joka silmissä
heijastuu, terveytenä loistaa
venäjä...
venäjä on iso maa,
sitä syytetetään
syystäkin,
mut
olis välillä hyvä
aatella sen hyviäkin puolia
jos venäjä olisi pelkkiä pikkuvaltioita,
niitä olisi tusinoittain ja samalla
ongelmia tuhansittain
suomenkin täytyisi muistaa
itsenäisyyden kulkuaan
ja vielläpä senkin taa, saatikka tulevaa,
sillä venäjä on ain
naapuri ja naapureiden kanssa on hyvä
olla rauhaisat välit
sitä syytetetään
syystäkin,
mut
olis välillä hyvä
aatella sen hyviäkin puolia
jos venäjä olisi pelkkiä pikkuvaltioita,
niitä olisi tusinoittain ja samalla
ongelmia tuhansittain
suomenkin täytyisi muistaa
itsenäisyyden kulkuaan
ja vielläpä senkin taa, saatikka tulevaa,
sillä venäjä on ain
naapuri ja naapureiden kanssa on hyvä
olla rauhaisat välit
pierettää...
kaukomailla asuu
ihmisiä,
jotka ei piimää
juo,
mut mä juon,
sillä se minnuu ravihtee ja hellekeleillä
viilentää,
se hieman pierettää,
mutta enhän minä ihmisten ilmoilla
muutenkaan
ihmisiä,
jotka ei piimää
juo,
mut mä juon,
sillä se minnuu ravihtee ja hellekeleillä
viilentää,
se hieman pierettää,
mutta enhän minä ihmisten ilmoilla
muutenkaan
lapsenlapset...
lapsenlapset ovat mun
hyvää elämää,
heitä kun katselen,
mieleni iloiseksi
virittyy ja eloni
lapsellisksi jalottuu
hyvää elämää,
heitä kun katselen,
mieleni iloiseksi
virittyy ja eloni
lapsellisksi jalottuu
jokainen kuolee..
jokainen kuolee,
mutta joka toinen
kevyemmin,
sillä he ovat marjastaneet
ja
niitä illat pitkät nauttineet
mutta joka toinen
kevyemmin,
sillä he ovat marjastaneet
ja
niitä illat pitkät nauttineet
sienimetsä...
lehtometsässä haapa havisee,
tikanpoika kotokolostaan
kurkistaa,
kurrenpoika muutenvaan morjestaa
olen sienessä,
ja tämä lehto niitä yllinkyllin tarjoaa,
siksi koppani pursuaa,
mutta haluan kiertää viellä
tutun kuusikon,
sillä siellä
minun on helppoa hetkeksi
istahtaa,
sil siellä on minun
mieleni
tikanpoika kotokolostaan
kurkistaa,
kurrenpoika muutenvaan morjestaa
olen sienessä,
ja tämä lehto niitä yllinkyllin tarjoaa,
siksi koppani pursuaa,
mutta haluan kiertää viellä
tutun kuusikon,
sillä siellä
minun on helppoa hetkeksi
istahtaa,
sil siellä on minun
mieleni
Tavallisuus...
Ihminen ja tavallinen
Päivä iltaan kulkevat,
Het perään nukahtavat,
Sillä niin on uuvuttavaa
Tavallisuus
Kestäköön...
Ihminen on
Rajallinen,
Siksi hetken ajallinen,
Mut
Heitä on täys tuvallinen,
Joten luoja heitä hetkenmitan
Kestäköön
Mitääntekemättömät....
Jos ay-liikettä ei
Ois,
Ei olisi myöskään
Eduskuntaa,
Eikä presidenttiä,
Ei ois peruskouluu,eikä
Keskustapuoluettakaan,
Olis vain
Joulupukki ja isomahaisia
Mitääntekemätömiä
Irtissnomis laki...
Laki joka suo mahdollisuuden
Irtisanoa
Ihmisen joka hetkellisesti
On aliviritteinen on huono
Laki
Irtisanominen helpommaksi....
Työmarkkinoita tuhotaan
Olan takaa,
Nyt irtisanominen halutaan
Vapauttaa säännöksistä,
Nyt ehdotetan että
Työnantaja voisi irtisanoa
Pärstäkertoimen mukaan,
Ennen siihen tarvittiin
Todellinen syy
Kaivosteollisuus....
Kaivosteollisuus tuo
Työtä js elämisen vaurautta,
Mut tuhoaa seutukunnan,
Tuhoaa luomakunnan pohjavedenkin,eikä luonto siitä
Toivu milloinkaan
Heinän seivästys.....
Silloinkun
Heinää seivästettin
Meni maataloudessa hyvin,
Mut kun pellot näki ensimmäisen
Paalaimen alko syöksykierre syvin
Juottovasikka....
Juottovasikka on
Söpö,
Mutta kurjalta näyttävät
Sen laidunmaat,
Sillä luonto on vihotellu
Ja
Yhteiskunta hylännyt
Isäntänsä
Kylellään...
Kevät js syksy
Tarvitsevat
Hyvänmielen,
Talvikausi ja kesä
Kaipaavat ilomielen hetkiä,
Muut luppoajat
Menee kylelläänkin
Irtisanomiset.....
Asenne ratkaisee,
Ei irtisanomiset,
Pieni yritys on voimakkaimmillaan
Hyvän joukkuhengen
Vallitessa,
Eikä se vahvistu jos on pelko
Persiissä
Varakas....
Jos näet varakkaan
Asunnon arvopaikalla,
Älä sorru kateudella katsomaan,
Vaan tirkistele sillä mielellä,
Että tuohon itsekkin pyrin
Jos haluat olla terve...
Jos halua elää
Terveenä,
Piipahda vaikeina päivinä
Metsässä ja halaa
Petäjäpuuta,
Jutustele pihlajan kaa,
Väittele kataja kanssa,
Naureskele koivun kylessä
Ja istaha kannolle,
Niin palaat hyvinmielin
tiistai 4. syyskuuta 2018
Pärjää...
Ihminen pärjää
Elämässään jos
On luotettavan rehellinen
Joka ulospäinkin ennakkoluulottomasti näkyy
Isänmaa ja presidentti...
Isänmaa tarvitsee
Samanluonteisen
Hallituksen,
Kuin presidenttikin
On
Yhteiskunta voi niin
Hyvinkuin sen
Vähäinen jäsenensä
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)