joskus mieleni on
kalpea,
joskus turhan punakka,
mutta useimmiten
kuin tyynentyyntynyt nyystölänlahti,
tuo päivänteen sulopoukama,
luontoäiteen kesänviettopaikka
kun katselen harmaita näen eilisiä tahi nykyisiä jotka eivät pyri mihinkään, siksi niissä loistaa luottamus,valehtelemattomuus, sen vuoksi ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti