ruiskaunokki
kukkii
viel
siel tääl
arjenpyhien
jäätyä,
syksyn hämäryyksien saapuessa,
sillä se on tottunut kestämään,
pitkänmatkan kulkemaan,
siksi sen nupussa luontolintu hymyillen
keinuttelee,
päätään sinnetänne tyytyväisenä heiluttelee,
sillä onhan hällä täällä päijänteellä kukkanen joka
ei pienistä hätkähdä,
arjenpyhiinsä
uuvutu,
vaan jaksaa hymymielin päijänteen sinessä kauneutua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti