syyskuulas päijänne
höyryää aamuusvassaan,
lokakuisessa harsossaan,
on
kylmän tyyntä,
se on kylmempää kuin talvikeleillä
pakkassäillä
sillä nyt on tyynenkylmäkkää,
se hetki vuodesta jolloin
elämä on hiljaisemmillaan
ja muikkuverkot töttöröillään,
joskus paulasta paulaan täytenään,
siksi viihdyn näillä karuilla hetkillä,
antoisilla retkilläin
vastarannan kesäaukkaat
ovat pakkautuneet
asutuskeskuksiinsa,
luontolinnutkin pois muuttaneet,
siksi jäljelle on jäänyt
hiljaisuus
joka hymyilee kuuntelijalleen,
muikunpyytäjälle
vuodenajat ovat
neljännesvuosittain,
ihansamoin,kun
suuryhtiöiden kvarttaalit,
mutta vain toisessa
on
verkot tötteröllään,
siksi
viihdyn päijänteellä,
täällä luontoäiteen luonnonhelmassa,
ihmiselämän tyyssijassa,
jossa eivät voivottele
asutuskeskuksien turhanhälinät
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti