nälkä ohjaa monia
toimintoja,
suurien johtajienkin päätöksiä,
sillä nälkä motivoi
heikotkin
kaikkien tekoja ei voi ymmärtää
hyväksyä
niihin samaistua,
mutta jokaiseen hetkeen voit mielessäsi
tarttua,
ajatella ja parempia toivotella
sodan julmuudet
eivät kosketa niiden aiheuttajia,
vaan he nauttivat julmuuksista joita
saavat aikaan
sodat tuhoavat
enemmänkuin
voitoillaan
saavuttavat, sillä tapetun muistia et voi haudata,
vaan se siirtyy heille jotka jäävät
myötäilen elämää,
sillä ilman sen hyväksyntää
jalkani painaisivat,
mieleni sammuisi,
huomiseni hämärtyisi
myötäilen luontoa,
siksi en tohdi sitä
sopimamattomasti karsia,
sillä jos saan sen toiminnoillani
hurjistumaan,
minä olen mennyttä miestä,
samoin kuin kaikki ympäriltäin,
sillä luonnolla on mahtavat voimat,
lehmän hermot ja norsun muisti
myötäilen luontoani,
jotta minun olisi helpompi elää,
olla osa sen luomistaan
ja nauttia tuomistaan
kaupunki tarjoaa
suojaa,
sillä sen varjoihin on helpompaa
kätkeytyä,
kuin pienen kylän
taajamaan
kaupunki on ihmisten piilopaikka,
sillä täällä kaikki ovat
.luonnostaan.
poikenneet
kaupunki on semmoinen keskittymä
ihmisiä,
jotka eivät pätjäisi enää villissä luonnossa,
sillä heidät on jalostettu
.luonnoltaan.
pilvetön taivas
on
avara,
kaukainen, mutta läheinen,
sillä ilman sitä minulla olisi aina
yö,
enkä näkis enempää,
en taaksein en sivullein,
mutta pilvettömän taivaan alla jossa lintuset
liitelee,
aurinko helottaa,
on mulle mahdollisuuksien hetki,
tuokio jota en voi koskettaa,
mutta sen hipaisu auttaa minua huomisiin
ihminen on
toistensa
hyväksikäyttäjä,
siksi he eivät voi olla karsimatta
luontoaan,
syntysijojaan,
huomisten ihmisten elinoloja
evontiedekansallispuisto
olisi ollut
maailman ensimmäinen
tämänsuuntainen kansallispuisto,
nyt keskustapuolue kokookoomuksen
saattelemana jatkavat luontomme karsimista,
ilmaisten metsästysalueiden jakamista jäsenilleen
onneksi ihminen
ei ole ikuinen,
sillä he pystyvät vähällä ajallaankin
kaikkeen luonnottomaan
raskaan työpäivän jälkeen
vetäydyt kotiisi,
syöt
juot
ja vedät viltin korvillesi,
sillä olet antanut kaiken
itsestäsi,
myös ne viimeiset jotka kuuluisivat
itsellesi
askeleet johtavat
jostakin pois,
johonkin,
mutta ihminen pääsee matkansapäähän
ilman askeltakaan,
tosin se on pitkävetisin
etenemismuoto
päiväsi soljuu notkeammin,
kun teet sovitut hommat
sopivast,
eteentulevat ajallaan,
muut jutut
sukkelast,
sillä päivään ei mahdu kovinkaan paljon
eilisiä,
tulevia, vaan niille on omat päivänsä
kaupungit ovat
ihmisten
pesiä,
elämänpesiä, joista he aamuisin
lähtevät,
iltaisin tulevat
.ovat ja eivät.
kaupungit ovat millimetrien tarkkuudella
suunniteltuja,
siksi siellä ei saa hyppiä pelto-ojien pientareilta
toisille,
kuten kotopuolessa
kaupungeissa asustelevat nieleskelevät
pikaruokia,
sillä heillä ei ole aikaa
valmistella niitä kotonaan,
eikä kaikki siitä tykkääkään,koska
tulee ruuan käryjä
kaupungeihin tullaan
junilla
ja sieltä lähdetään kesälomille
velkaisella autoilla
jolla ajellaan loputon matka synnyissojoille,
joissa tutut itikat uskollisesti odottavat
kaupungeissa ihmiset sekoittuvat
toisiinsa tehokkaimmin,
sillä siellä on ihan sama,
kuka maksaa vuokrasta puolet
asiat järjestyvät ennenpitkään,
mutta
jos eivät silloinkaan,
niin niiden kohtalona on
jäädä selälleen
vanhat ihmiset ovat
elämämme mahdollistajia,
siksi he kantavat elämänvaivoja,
jotta me nuoremmat voisimme,
siksi meidän täyttyisi huolehtia heistä
yhtähyvin kuin he meistäkin silloin kun
olimme huolenpidon tarpeessa
työpaikka jossa
esihenkilöt kilpailevat
suurempiensa suosiosta
on
raskas työpaikka heille, jotka
tekevät kaiken tuottavan työn
jos ihminen ei matkis
toistaan,
hänestä saattaisi
avautua avarakatseinen
ihminen,
luonnonoikku, jolle suuret elämänherratkin
kumartavat
kun olet tarpeesi kypsynyt,
huomaat että monet jutut ovat
turhankiviä,
joutavia ja aikaavieviä,
eikä niissä ole hohtoa,
sitä elämäntunnelmaa jota tarvitaan
elämän viimeisillä rinteillä,
niillä mäennyppölöillä,
jossa varikset hymyilevät
ystävyys syntyy
hetkistä joita kumpikin
kokee syvemmin,
se ei ole rakkautta,
suuria lupauksia
valojen vannomisia,
vaan se on
syvempää joihin eivät muut tunteet
ylety
olet hetkien hallitsija,
olet kaukaisten vuorien hallitsija,
muttet näytä isolta,
koppavalta,
etkä vähääkään, sillä lumosi voima ei
tyrkyty mahdista,
kaikkien rahojen hallinnasta,
vaan kykysi ojentaa valonpisarat
silloinkin,
kun varjot vaeltavat
et ikäviä tehnyt,
pahoja saatellut,
rumuuksia valjastellut,
vaan tahdoit kaikkialle levonmielen,
hyvän
ja aurinkoisen vaikka säät olivatkin
joskus myrskyn mylvämät,
siksi sinua on helppoa aatella,
kummullesi kukkia saatella,
sillä olit elämänkukka,
kaunis
.huominen.
nälkä on
puutteista
tuotteliain,
sillä sille maistuu
muiden jättämätkin
nälkä pitää virkeänä,
solakkan notkeana,
mutta haittapuolena on että se kiristää
hermoja.
kutistuttaa hymynjuuria
nälkä keksii vaikka kivenkolosta suuhunpantavaa,
loihtien vaatimattomistakin murosista
herkkuja,
joita ei yltäkylläisyyden markettejen hyllyillä
notku
mieleni pysähtyy tämäntästä,
kun näen äidin ja lapsen,
heidät jotka
elävät hetkessään,
kahdestaan,
vaikka maailmanpyörät pyörisivat enemmän,
sillä äiti ja lapsi
ovat minulle elämänsydän,
pyhin, joka luo huomisia,
niitä hetkiä jolloin elämänkevät kukkii
luonnollisemmmin
ensimmäisen miljoonan tienaamisen
jälkeen
seuraavat tulevat
helpommin,
mutta kun sen ensimmäisen miljoonansa
on
hukannut maailman tuuliin,
seuraavat lentelevät kyselemättä,
pesää tekemättä
tunteettomat ihmiset
oikovat arjessaan,
siksi heiltä jää monenmonta
vivahdetta näkemättä,
itkua itkemättä,
iloitsematta
sota ei yhtä ihmistä
kaipaa,
mutta jos nämä rupeavat joukolla
vastarintaan,
sota kaipaa häntäkin joka sitä
eniten vihaa
saimaalla tuulee ain
myönteiset tuulet,
sillä onhan se elämänmyönteinen
vesistö,
vesistö jonka saimaannorppakin aikoinaan
kaikista järvistä valitsi
elämänparatiisikseen
juhannuksen jälkeen
kesä
himmenee,
sillä linnut synnyttäneet jälkikasvunsa,
karhuemot omansa,
sekä muut luontoilveilijät munineet tulevaisuutensa,
etenkin ne ihmiset jotka
juhannuksena avautuivat lähimmilleen,
huomisilleen
mikäli ihminen
tulisi toimeen
ilman töitä,
hän lekottelisi kuin ne miljoonikot,
joilta puuttuvat työteliäät esivanhemmat
uudet hetket
syntyvät edellisten mennessä,
ne ovat mahdollisuuksia,
puhtaita, sillä eiväthän ole olleet
kosketuksissa aikaisempiin,
siksi niille tulisi heti aamusta
hymyillä
arki on
elämäntoistoja,
hyväksi koettuja tapoja,
jotka joskus notkollaan, mutta
ne kestävät heikotkin hetkensä, sillä
huominen on arjen poikanen
ihmisillä on paljon
sukulaisia,
mutta he ovat
~hajallaan~
siksi he usein käyttäytyvät kuin
viholliset
jokaisella ihmisellä
tulisi olla
~elämänsävarjo~
suoja arjeltaan, hetkiltä joissa
ihmismielenpinta liiaksi ruskistuu
tavalliset päivät
tulevat ilman ryminöitä,
kuluvat kuten kuuluukin,
saapuvat iltaansa työajan jälkeen
ja sitten käyvät makuulle,
sillä uudet päivät odottavat vuoroaan,
yksi kerrallaan
suurikin ihminen
on
pienenpieni
luojansa edessä,
sillä vasta siellä hänen kokonsa punnitaan,
mielensä taivutellaan,
elämänasenteensa sovitellaan,
sillä luonnossa eivät pärjää ihmiset jotka
suinpäin juoksevat,
toisiaan karsivat,
sudenkuoppiaan kaivavat,
vaan luonnossa pärjää ihminen,
joka asennoituu kokonsa mukaiseen asentoon,
jossa se ei vie elintilaa toisilta,
ei ainakaan heiltä,
jotka tahtovat luonnostaan elää
suolla tuoksuu rauha,
siellä aistit heräävät hetkiin,
jotka ovat syntyneet ennenaikojaan,
mutta vasta nyt kukkivat,
tuoksuvat ja tarjoavat tulijalleen
hetket joita eivät aamut ja illat peittele,
vuosisadat taivuttele,
sillä suo on elämänsäilyttäjä,
vuosituhansien isoäiti joka varjelee hetteisiä
eilisiään
vanhat kuuluvat eilisiin,
mutta ne aukaisevat huomisia,
tahdoimmepa tahi emme,
sillä he tuntevat
lapsensa,
sillä heistä huomiset ovat syntyneet
lapsuudessani
köyhyys tuntui
vatsassa ja itsetunnossa,
se kavensi mahdollisuuksiani,
sillä vauraimpien perheen lapset
olivat useimmiten ensimmäisinä silloinkin kun
heidän paikkansa olisi ollut jälempänä
lapsuudessani keskustapuolue ja kokoomus
hallitsivat kunnan elämää,
siksi siellä ei minunlaiseni kansanryhmän
edustajia näkynyt,
sillä eihän köyhällä ole metsiä,
lehmiä,
eikä tulevaisuutta ,
totesi kunnanhallituksen puheenjohtaja,
jonka palveluksessa yksinhuoltajaäitini oli karjakkona
tänään tuota kuntaa ei ole,
tänään kunnanjohtajan tilan suuruudenpäivät
ovat menneet, sillä perillisensä lypsivät siitä mitä
irti saivat ja lähtivät maailmalle,
jossa minäkin,
mutta nostan rintaani äitini kunniaksi,
sillä meille ei ole koskaan tullut
pankrottia,
kuten heille,
jotka eivät pitäneet köyhää edes ihmisenä,
eivätkä rikkaa ristiin laittaneet heidän
lastensa tulevaisuuden puolesta,
vaan päinvastoin
olosuhteita voit
vaimentaa varautumalla,
mutta et voi elää tasapainoisasti
jos jatkuvasti joudut pönkittämään
seuraavaa poikkeamaa
on parempi,
että varaudut pahimpiin,
mutta älä anna niiden olla esteinä
haaveillesi,
päiviesi töille,
toiminnoille,
sillä vain niiden kautta elät sitä elämää,
johonka sovit
kun on mielensä kanssa
tasapainossa
on
yks hailee jos maailma
ympärillä keikahtelee,
olosuhteet muuttavat muotojaan,
sillä tasapainoinen ihminen pystyy
kävelemään elämänsä nuoranpäällä,
vaikka rotkossa olisi loputon lohduttomuus
liian koristeelliset ihmiset
eivät kestä
arjensäitä,
siksi he viihtyvätkin illat pitkät
siellä missä ihmisen pitäisi vain silloin tällöin
piipahtaa
kun olet liian
nöyrä,
olet alasti,
puolustuskyvytön, eikä sinussa ole
itseäsikään,
siksi ahneet tarttuvat elämääsi
ja vievät sinusta loputkin,
siksi
älä nöyristele turhan eess,
äläkkä minkään,
sillä jos he sinusta jotain tahtovat,
niin vain
sinä päätät millä hintaa pintaasi myyt,
tahi olet myymättä
onnenhuumia hehkuttuu
silloin tällöin,
mutta yhtä nopeasti menevät kuin tulevatkin,
joten entisillä
ilmeillä täytyy tämäntästä ratsastaa
elämä on
tunteilla koristeltu,
vaikka toiset vetävät samoilla arjenkaavoilla
alusta loppuun
ne ihmiset jotka pystyuvät naramaan,
sekä
itkemään silloinkin kun
ne eivät kuuluisi arkipäivän
kuvioihin,
ovat huomisen lapsia,
sillä heillä on kaikki edessään
juhannuksena on
kaupungeissa väljempää,
sillä monet ovat rientäneet
pitkinpoikin suomenmaan,
sen tuhansien järvien rantamaille,
saariin tahi muihin luontoäiteen
luontokohteisiin,
sillä
siellä juhannus tuoksuu,
tuntuu ja mielensyvimmät
ihastuu
juhannuksena
tuoksuvat luonnonkukat,
metsäpolkujen sammalikot,
rantojen kaislikot,
peltoniittyjen lainehtivat väriloistot ja
juhannussauna,
tuo ukkokalevalaisen elämysmaja
jossa jussina saunotaan
viholaiset jyrkänteiltä alas,
paholaiset kauemmaksi,
siel myös ukkokalevalainen
siitti perillisensä,
meidät,
tämänpäivän suomalaiset
jotka saunavasta on nykymallisiksi
kylvettänyt
luontokukkaset
juhannuksena tanssivat
kesäillanvalsii,
kavalveerinaan
liitäjäiset,
hyvänmielen pölyttäjäiset,
elämämme perhostelijat,
sekä pienenpieni koppakuorikainen, joka
kuitenkin viihtyy
käenkaalin juuristoissa,
sillä siellähän hän muutenkin suveaan viettää
luontolinnut
hetkeksi huohahtavat kiireiltään,
liidellessään juhannuspuvussuissaan
sinitaivaalla,
jossa ei pilven hattarakaan,
sillä
onhan se hetki vuodesta,
jolloin heillekkin luonto kukkii
parhaimpiaan
tienpintareet
loistuvat
luonnonkukista,
hennoista hyvänmielen
kukinnoist, jotka ovat siin iät ajat kukkineet,
ihmisille hyvää mieltä tuottaneet,
hyönteisiä keinuttaneet,
väsyneitä yönliitäjiä tuudittaneet
siellä on myös kaikki kauniit perhosemme,
luontoelämämme hentokaiset
sillä luonnonkukat keinuttelevat
luonnostaan kaikkea
elämänhyvää
sivummalla lupiinit kukkivat komiast,
vaikka ovat vierait näil pientareil,
mutta hyvin kotiutuneet, sillä
niiden kauneus hurmaa
heidätkin jotka
nurinpäin katsovat
kun päiväsi
täyttyyvät jo ennalta
eletyiltä,
katsot mielelläsi vastarannalle,
sinne minne elämänlaineet liplattelevat
kesäniityllä luonnonkukat
kukkivat juhannustaan,
niiden kukkasissa
mehiläiset mettä juovat,
perhoset suvenjuhlassa liitelevät,
käki kukkii tuonnenpana,
huuhkaja huhuilee taajempana,
mut satalieli ihan tuntumassa,
niittypellon koivukossa,
jossa tikkakin koputtelee
haapapuuta
vaikka sulla olisi
kaikki,
muttei myönteistä mieltä,
joudut aina katsomaan kahdesti,
sillä eihän mikään päivänselvää
kel aikaa on hän
kahtelee,
vaikkei joutomies laisinkaan,
sillä
hän hillitsee aikaansa,,
tuota hirmuista menijä,
nuoruuden vanhettajaa
onnellisia ovat he jotka
pystyvät
kahtelemaan,
eivät huutelemaan,
sillä se avartaa maailmankuvaa,
opastaa miten pienet hetket liittyvät isompiin
jotka vihdoin päättyvät yöhön
kesäniityllä märehtivä
lehmä on
suber-kahtelija,
sillä hän katsoo vaikkkei katsomistakaaan,
märehtii,
vaikkei märehtimistä
sanojen täytyy kaikua
hiljaisuteen,
kaiuttua tulevaisuuteen,
sillä kaikki muu on
läpänheittoa
en mä ilman luontoani
voisi,
en edes silloin kun kävelen
pyhimmillä teillä,
sillä luontoni on
mieleni
helsingin taksit
toimivat kuin
arabimaiden pasaareissa,
joille on yhteistä asiakkaiden kyniminen,
kilpailijoiden tainnuttaminen
hetket joita ei ole
kalenteroitu,
ovat elämän
merkittävimpiä,
kaikki muut ovat tilaustöitä
juhannuksena suomi
kotiutuu,
jokaiseen niemennokkaan
ajautuu,
hilpeissä mielentiloissa
lavatansseihin
pakkautuu,
saaden
pullohameet pyörähtämään
juhannuksena ihmiset eivät ole
pönäköitä,
eivät kerrostaloasukkaiden
mannekiinejä,
vaan mitä rennoinpia tuttavukksia,
vaikka ensikertaa tavattiin
juhannuksena yö ei varjoaan
luo,
sillä se on hetki jolloin
luontoäiteen luomat samoilla silmillä
menevät seuraavaan hetkestä toiseen
pakteerit puhdistavat
ihmiset kuonaaineista,
mitä nuhasempi oot,
sen suurempi on
pakteerien urakka
silloin kun olet
voimissas,
olet kurkotuskunnossa,
kuntaas alamais,
ei jälkesikään näy
aina et voi kävellä niinpäin,
kuten haluaisit,
sillä elämä vaatii
kävelemään välillä erisuuntiin
silloin kun ihminen tappaa
ensikerran
itsensä,
hän hiljentyy, sillä hän tavannut
mahdollisuutensa
kevätsade raikastaa,
luontopuuta komistaa,
saaden luonnon hymyilemään,
oksiaan taivuttelemaan,
lintusia kannattelemaan
kevätsade tiputtaa
kauniit helmet vedenpintaan,
joita vesisirkka taitokainen
sulavasti väistelee,
lumpeenlehdelle
hypähtää ja aloittaa keväisen laulun
jotka kaikki mökkirannan luontoeläimet
mieluusti kuuntelee,
sillä tästä alkaa heidän elämänsä kesä,
joka päättyy syksyntullen,
silloin kun kulleronkukkakin varjottuu
jokaisessa ihmisessä
on
elokipinöitä,
toiset peittelevät niitä sisimmässään,
kuntaas
ennakkoluulottomat antavat elämän roihuta,
kiehua ja sauhuta,
sillä ne luovat tunnelmia,
jotka johtavat roihukkaisiin
joskus on
pareen,
että asiat menevät
persiilleen,
koska sieltä on parempi näköala
syntyihin syviin
ihmisen tulisi sillointällöin
olla vain,
olla ja katsella sinnetänne,
sinnekkin mistä on tullut
poispäin,
jotta näkis enemmän,
näkis sinnekkin minne kiireensilmä
ei ylety
parhaat saunavastat
oon tehnyt
saimaanvesistön
rantamailla,
etenkin savonlinnan seutuvila
niillä saa makoisemmat löylyt
syrjäseutuja ei kannata
kaupunkilaistaa,
koska silloin luonnonlinnut
lehahtavat kaupunkeihin
ihminen jaksaa enemmän,
jos hänen huomisensa
on
turvattu
ihminen jaksaa aikaansa
pidemmälle,
jos hän tänään voi
hymyillä
ihminen,
etevä eläjä,
joka osaa nuorallakin kävellä,
kunhan vaan tahtoo sirkustähdeksi
nato on
yhdistys jossa kaikki
on
erimielisiä,
siksi siihen kannattaa liittyä,
sillä ilman sitä
riirapukarit lehastaisivat
jokaiseen maailman kolkkaan
jos sanot silmilläsi
kiitos
niin kaupan kassakin jaksaa
iltaan saakka
kiitos on
pyhä sana,
niin pyhä,
ettei sitä pidä viljellä
puolihuolimattomasti, sillä silloin se
menettää tarkoituksensa
kiitos
kannustaa jatkamaan
kiitos on usein hymyn saattamaa,
mutta kauneimmillaan
se on surunhetkillä,
silloin kiitoksen kyyneleet helmeilevät
aidoimmillaan
kohtuus on
keskitienkulkijan taloudellisin
vauhtinopeus,
koska se kuluttaa vähemmän
elämän myönteisempiä
kohtuus on
liian
ja vähän puolivälissä,
siinä
kohtaa jossa elämänmieli
hymyilee leveimmin
kohtuus on
siitäkin hyvä matkakumppani,
ettei se paina
itseään enempää
ja jos oikein hyvän jutun tapaa,
sen voi huoletta lisätä kuormaansa,
sillä se ei ole ylikuormittunut
ihmiset valittavat
veroista,
mutta eivät
silti halua keräilllä luonnonantimia,
joita ei verokarhu hinnoittele
maaseudulla itikatkin
tulee
iholle,
kaupungeissa vain partsille,
sillä eihän kaupunkilaisille sovi,
että joku tulee metriä lähemmäksi
ilooita pittää sillohi,
kun oikein pahast
suruttaa,
sillä ilolla ovat yhteiset
kyyneleet
työläisten lapsista
kasvaa usein yhteiskunnan
mahtitekijöitä,
sillä he ovat nähneet
ihmisten arjen
varakkaiden ihmisten
jäkikasvut usein inventoivat
perintöjään,
eivätkä sen kummempaa
köyhän ja rikkaan
~sekasikijöistä~
lapsista
tulee usein heitä, joita
sanotaan sillanrakentajiksi,
sillä kummankin perimässä tiedetään,
että siltoja tarvitaan
toiset ihmiset kesyyntyvät
toisisa herkimmin,
siksi kauppamiehet lähestyvät
~ujoimpia ensiksi~
asiat menevät
painollaan,
ajallaan,
siksi niitä ei tarvitse sen kummemmin
kammeta sinne
tänne, vaan
myötäillen huovata
savonlinnassa lomamieli
tarttuu luonnostaan,
sillä luontoäiteen
kehdossa lomailet
vaivattomasti
suuret ihmiset
pystyvät
alentumaan myös
heikomman puoleen,
siksi heitä katsotaan ylöspäin
ihmiskunnan historia
on
täynnä traumoja,
luonnononnettomuuksi,
hullujen tyrannien kädenjälkiä,
siksi ihmisen tulee pysytellä
erossa niistä joukoista
joissa laumaannutaan,
tasapäistytään,
sillä niihin helpoimmin
kulkutaudit tarttuu,
hulluus voimistuu
erehdysten kautta
ihminen vahvistuu,
sillä nahkansa paksuuntuu,
eikä mielensäkkään ole kilvetön
aatoksia ei kannata
ääneen virkkoa,
sillä silloin niistä
kutoutuu arkipäiviä,
eikä hetkiä,
jolloin aika tanssii kanssasi
katselen pihakoivua
jonka istutin
aikojeni alussa ja
huokaan syvään, sillä
se on kasvanut istuttajaansa
komiammaksi,
juuremmakkaaksi,
vantterammaksi ja yhäkin se tahoo
pidemmäksi,
vahvemmaksi,
elämänsä ryhdikkääksi
ja varmasti nytkin katsoo minua
alakuloisena,
sillä olen kumarasta taittunut,
elämäntuulissa taipunut
mutten viellä saunapuiksi kelvannut
ihminen on lämmitellyt,
valaissut
kuljetellut itseään huomisillaan,
jotka eivät jatku
itseään pidempään,
siksi meidän
elämämäntoivomme
on auringossa,
luonnontuulissa tuulikkaissa
ja eteenpäin kulkevissa
jaloissa
kesälomalla komentelee
hurjin pomo,
sinä,
joka et soisi edes pätkänverran
taukoa, kuten esihenkilösi
palkkatöissä
yrittäjä on just
niin hyvä,
kuin hänen viimeineisen
toimeksiantonsa lopputulos
silmillä nähdään,
sormenpäillä tunnetaan,
eikä oikeastaan muita tarvitakkaan,
sillä ne lisäävät turhan kuluttamista
menestyminen mahdollistuu,
vain toisten kautta,
sillä yksin et olisi edes
iloinen,
surullinen
tai edes niitäkään
vaatimattomuus ei liihoittele,
vaan punastuu,
tottuessaan aktivoituu
ja viimein onkin
kaikkein
räyhäkkäin
taudit tarttuvat
helpoimmin viattomiin,
siksi,
ota rokote,
tuo puolestasi sairastellut
elämänvoimistelija
maailma ei halpenee,
sillä elämä on kallista,
kalliiksi sen on tehnyt ympäristönsä
kalpeat kasvot,
vapisevat huomiset,
siksi elämä kallistuu heille jotka
viellä jaksavat,
muille se halpenee, sillä heihin
ei hinnat ylety
kiina pyrkii maailmanherraksi
venäjän avulla,
intian tuella
ja afriikan ongelmien tarjonnalla
jos se siinä onnistuu
nykyisenlainen elämämme on
on loppusuorallaan,
sillä kiina ei tuota telluksellemme muutakuin
saasteita ja alistettujen kansalaisryhmien kärsimyksiä,
sekä huonosti kopioituja tuotteita
elämänolosuhteet ovat
ihmiselle merten laineita,
myrskypilviä ja tyynen
tyyntyviä iltoja,
sillä vain ihminen pystyy
tunteittensa purjeilla seilaamaan
elontiensä rannoilta rannoilleen
ja vihdoin viimeiseen satamaansa
mitä vanhemmaksi tuut
sitä kevyemmin
käyt,
paitsi silloin jos oot tankannut
itseesi liikoja kulutustavaroita joita ei edes
lapsenlapsesi tarvitse,
vaan he jotka katsovat jälkeesi
laadukkaat tuotteet
ovat tehty
yhteiskuntavastuullistettujen
ihmisten käsitöinä,
muut ovat humpuukkia,
alistamisen ja kurjuuden
avulla tuotettua
aina kannattaa
avata suunsa,
syödäkseen,
mutta siitä on apuja myöskin, jos tahtoo
vaikuttaa äänellänsä
elämä on
askeleita, ees taas,
sivummallekkin,
elämä on aamuja,
jolloin lähdet sovitusti,
tahi muuten vaan,
elämä on
myös semmoinen juttu, että siellä
voi olla myös pitkittäin,
jollet jaksa olla sivuuttain
suomessa on paljon
ihmisiä
jotka ovat vain
-sosiaaliturvatunuksensa arvoisisa-
rankametsissä
työskentely laittaa
monesti miettimään
tulevaisuuden kysymyksiä
-olethan lähempänä juuriasi-
kartanoissa oli
ennen elämää,
mutta nyttemmin siellä ei viihdy edes
menneetkään,
koska siellä humisee
tyhjyys
juhannus on
hetki,
jolloin aamusta aamuun
vahitaan nuotiota,
syyvvään makkaroit,
hätistellään itikoita
ja puhutaan niitänäitä,
joita sitten kotimatkalla
-perästäpäin pyyhitään-
ne asiat jotka ihminen
oppii
elämänsä saattelemana
ovat asioita joita kannattaisi
vierittää jälkipolvillekkin,
sillä ne ovat syntyneet asioiden kohtaamisista
ihminen menestyy
parhaiten ympäristöissä
joissa hänellä on
virikkeitä
sama koskee tuotantoeläimiä,
eläintarhoja
ja luontokukkasia
ihminen supistuu
helposti jos hän vain
on ja juo kraanavettä
ja käy pikkuhumaloissaan
pikaruokaloissa
sukellusveneillä
liikkuvat vain sellaiset
tyypit,
jotka eivät kehtaa
muuten kurkistella
jos asustelee
koko ikänsä
yhdessä paikassa,
niin maailma näyttää
suurelta,
jos taasen toisinpäin,
koti suuremmalta
jos matkustaa
ratikalla aamun ensimmäisestä
lähdöstä viimeiseen,
niin oppii
näkemään
hesaa ja vähän enemmänkin,
mutta tampereella homma hoituu
jo eka kierroksella
ihmisen ei tulsi
juuttua
hetkiin,
jotka vain ovat,
vaan hänen tulee tarttua
tuulettuviin,
elämänajankohtaisiin,
niihin,jotka hänen elämäänsä tuulettavat
kaikki on tehty
korjattavaksi ja purettsviksi,
sillä he ovat aikansa palvelijoita,
paitsi museot,
joissa näemme jälkemme
huuhkajat ovat
muuttaneet stadiin,
sillä täällä on kesypupuja,
eikä
metsämiesten pyssyt ei pauku
huuhkajat,
ketut ja muutkin
villieläimet hakeutuvat
taajamiin
mutta olisi kaikkien
parhaaksi,
että he vierastaisivat
ihmistä,
sillä jos pelkokynnys ihmiseen
hälvenee,
ongelmat murheellisuuttuvat
kun liikut
hsl n alueella,sen tarjoamilla
kulkuvälineillä huomaat vaivattomasti
että päiväkodit ja bussipysäkit ovat tulleet
ihmisten perässä
pääkaupunkiseutu kehittyy
ihmisistään,
myös poislähtevistään,
siksi helsingin vanhemma kaupunginosat
ovat edukseen
pääkaupunkimme on
laajempi kuin
helsinki,
sillä
meillä on juuremme
hetkien kuningattaret
eivät kestä arkeaan,
siksi he näyttäytyvät
~tapahtumissa~
ulkomaalaiset ihmiset
jalostautuvat
kolmannen sukupolven jälkeen
normaaleiksi suomalaisiksi,
sillä vasta silloin he ymmärtävät
katsoa vierasta sillä silmällä,
vähänmatkan päästä
suomalaiseksi sulaudutaan ja se
kestää ainakin kolme sukupolvea,
itsepäisemmät joutuvat odottamaan
suomalaisuuttaan pidempääkin
suomi on syntynyt
vierastulijoista,
sillä me kaikki olemme
tulleet jostakin,
hekin jotka yhä katsovat
vieraita altakulmien
kesämieleni loistuu
makeimmin silloin kun
olen maaseudulla
~jokamiehenoikeulella~
kävellen pitkin maisemien
vesakoituneita tienvieriä,
samoillen rannoilla joissa
veneet ovat muistoittuneet
ylösalas, ongenvavat nojailleet
rantakoivua ihmisiän
hetkien elämässä
kesämieleni lomittuu
kun kyläraitilla ei tule
ketään vastaan,
jälestäkään
päin,
ei edes se vanha ja lihava kissa
joka teki tuttavuutta kaikkien kanssa
kesämieleni hymyilee
suljettujen
ja vinksallaan olevien
asuntojen kohdilla,
mutta enemmän siniharmaita
heinälatoja havaittuani,
sillä niistä varmistuu
et ahneus on siirtynyt
taajamiin
ihminen on
hetki,
hän on mielensä
.kokonainen.
ihminen ei synny uudestaan,
kuolekkaan, eikä nuorru vaikka
kuinka ehostellaan, sillä ihminen on
aikansa hetki
ihminen eroaa eläimistä
siten, että haluavat olla
itsenäisiä,
muuta eroavaisiutta heillä ja muilla
luomakunnan luomilla ei ole
ihminen ei jalostaudu
itseään pidemmälle,
ei edes muistoissa,
sillä ihminen on
vain aikansa
hetki
luonnosta löydät kaiken
mistä arjessasi
olet tyhjentynyt,
sillä siellä ei kiire raivaa
elämänteitä,
maalliset mammonat turhan ylevää,
vaan siellä jokainen on itsenään,
niin kiireemmät kuin kiireettömätkin,
varakkaat kuin varattomat,
sillä luonto on
eläjänsä huolitseja,
elämöänäiti, joka ei karsi
jälkikasvuaan
maanantai alkaa sunnuntain
jälkeen,
onneksi,
sillä sunnuntait ovat ihmisille
sellaista aikaa jolloin he ajautuvat
arkensa reunamaille ja tekevät siellä
mitä ihmeellisempiä mielitekojaan,
jotka eivät sovi arkeen,
sillä niissä ei kanneta useinkaan huolta huomisesta,
niiden tuomisista
ihminen on
menettänyt
kosketuksensa luontoon,
siksi hän ei osaa arjessaan arvostaa
ympäristöään,
sitä joka on kaiken elollisen toiminnan
mahdollistaja
ihminen oppii aina
uutta,
mutta parhaiten
ennenkokematonta,
sillä vanhojen juttujen uudelleenkäynnistämiset
eivät useinkaan natsaa
ihminen on
ainoa luontokappale joka
hairahtuu pilaamaan tulevaisuutensa,
sillä muut aistivat huomisensa
jo dna:aan
hyvänmielen ostoksilla
ei voi käydä,
vaan hyvämieli hankitaan
hyvin elämällä,
toisiaan,
ympäristöään huomioimalla,
samalla kun pitää itsensä
~aikansa mannekiininä~
katselen näkymätöntä,
mutta näen sen,
tunnen ja ihailen kuinka
tyylikkäästi hän on pukeutunut,
vaikkei ole viimeaikoina käynyt
ostoksilla
viereeni istahti
kuusijalkainen muurahainen,
tuo terhakka
alaston,
joka on mauttoman näköinen,
mutta silti hänen ruskea ihonsa
saa mielenmukavat liikkeelle,
sillä tuo väri on kahvinpavun värinen
jollaisia näin väliameriikassa
muurahainen ei kauaa istuskellut
vierelläni, vaan jatkoi kortensa
kiskomista
samassa kuulen näkymättömän,
jonka ääni kuuluu nyt
lähempää,
katselen,
mutten erota tuota luonnonkaunista
lintua
vaikka kuinka katselen
hyppään autooni,
joka on metsätiellä usein
samassa kohdassa jossa vanha haapa
on seissyt vuosikymmmeniä
huomaan yöllä ilmestyneet liitooravan
papanat ja mulle tulee hyvä mieli,
sillä nämä alueet ovat merkitty
hakkuualueiksi,
aukkohakkuualueiksi,
vaikka alunperin nämä piti
suojella luonnonsujalailla,
evontiedekansallispuistoksi
mutta alueen rajanaapurit eivät
näin tahtoneet
laittaessani vaellusvehkeitäni
autoon ja keittäessäni
nokikahfeet viereiselle
kannolle istahti
kuusitiainen,
tuo minun kaunis lintuni
jolla on kaunis ääni,
tuo lintu joka on monelle
ihmiselle tavallinen,
eikä sen lauluääni sen kummoisempi,
mutta mulle tuo lintu on
elämänlintu,
kaunis,
kauniinpi luin koristeellisemmat,
äänensä sulosointuvampi
kuin luonnollisemmat
elämäni on
kokoisein,
hetkisein ja palan verran
huomistakin,
se on päiviä jolloin olen väsynyt,
iloinen
ja kiipeilynhaluinen,nurinkurinen
kursittu
elämäni on koottu eilisistä,
heistä jotka saattelivat minut
kokeilemaan elämäntuulia
elämäni on minulle rakkainta
elämässäni
ja varmasti rakastan sitä
senkin jälkeen,
sillä elämäni on niin arvokasta,
ettei sitä pysty muut punnitsemaan ,
eivätkä toisiksi hautaamaan
arvokas käytös
loistaa
vain sieltä
josta elämänaamut valkenevat,
hyvät huomenet nousevat,
sillä arvottomilla käytöstavoilla ei päivällisiä
kateta,
illallisia nautita,
muistojen lounailla mukavia muistella
ihmisen ei kannata
kiivetä
toisten ihmisten ansioilla,
sillä hänellä on oma tiensä,
juuri se polku, josta hän saa ansaitsemansa
ihminen on kertaeläjä,
siksi hänen täytyy
tehä elläissään kaikki ne jutut
jotka hän sai ensimmäisenä
-syntymäpäivälahjanaan-
synnyin särkilahes,
säämingin kunnassa,
sitte muuttelin punkaharjun kuntaan,
sittemmin
kerimäelle,
joka sekin oli kuntanen,
sitten lähin hämeeseen,
tampereelle,
lahteen,
espooseen ja helsingin eiraan
ja sielt takaisin lahteen,
jossa oonkin ollut pysähyksissä
melkosen tovin.
nuo miun elämäin alun assuinpaikat ovat
nyttemmin
rantautuneet savonlinnan kaupunkiin,
eikä siinä mittään,
sillä sehän on itä-suomen helmi,
kuten miun pappain enonkoskel
usein lausahtel
vaikka mie asunkin nyt
päijänteen äärel,
niin puruves,saimaa ja
pihlajaves ovat miun rantojain,
sillä sieltähää mie kuvastun
käyn ahkerast savonlinnassa ja sen ymäristöis,
sillä äiteeni asuu nätkillä ja koko sukkuin
on yhäkin sielpäin ja olen usein aatellu,
jos viellä
kerran lastaisin muuttokuormain,
lähtösijoillein,
mutta
savonlinnan poliittinen ilmasto
tuntuu nykyään happamalta,
sillä siellä on kaunaisuutta,
kilpailua olemattomista,
sekä kaikenmaailman vehkeilyit,
jotka eivät kirkasta niin erinomaista
julkisuudenkuvaa joka savonlinnalla on ain ollut,
joten
eiköhän unoheteta poliittiset intohimot ja
parannellaan maailman sopusinta kaupunkii ja
etenkin savonlinnalaisuutta
jolla on enemmän rantaviivaa kuin espanjalla
yksinkertaisesti
eletty elämä ei jätä
jälkipolville ratkottavaa,
parsimista eikä mitään muutakaan
aikaansa suurempaa
ahomansikka on
luonnonmarja, jota ei
istutella joka vuosi,
kuten puutarhan mansikkapenkkien komistuksia,
joissa ei maistu
luonnonmaku,
kuten ahomansikassa,
tuossa pienessä luonnonherkussa
eurooppa on
sairastunut
venäjän toimista,
eikä ne arvet muutamassa sukupolvessa
arpeudu
kerimäelle pääsee
kososen kyyvil,
takasikkii,
mutta useimmat jättävät
paluulipun viimeiseksi,
sillä maailman kauneinta seutukuntaa
ei voita mikkään muu, ei edes helsingin
iso ja vaalee kirkko, sillä kerimäellä on
mahtavampi,
keltainen ja se on rakennnettu
puusta,
noista elämämne jaloaineista
Punkaharkun Vaarankylä
on elämänkylä,
sillä sen rannoilla
Puruvesi lainehtii,
ikipuut humisevat
ja luonnonkäki kukkuu
siel voit aistella
luontoäiteen istutuksia,
elämme hyvänäisä
ken siel kerran käyp,
tulee toistekkin
~jäädäkseen~
sillä siel elämän soinnukkaimmat
pientareet
kaikki keisarit
ovat
sulaneet suuruuteensa,
niin käy myös Pitari Suurellekkin,
Putinille
ihminen voi
keventää elämänaskeltaan
jättämällä liiat pois,
ainakin ne turhuudet jotka
varjostavat mieltään
suomalaiset
ovat syntyneet kantelleesta,
metsäpurojen solinoist,
suopursujen kukinnoist,
siint
heidät tunnistaa
maailmanäärissäkinsillä sillä elämäntapansa
ovat soinnukkaita,
hyväntuoksuisia aamunhetkisii,
joita säestää satakieli, tuo tuhannen elämänsävelen
tunnustelija
itseään ei kannata
koko ikäänsä etsiä,
vaan ihan alussa,
jotta kerkiää
ihtensä kanssa juoksennella
elämänteillään
onni on
hymy,
jolla on eläväinen mieli,
eikä se kulje kumarassa,
vaan säteillen saa muutkin
.hymysuiksi.
asikkalassa viihtyvät hekin,
jotka vain ohimenevät,
koska siellä
mieli ja keho leppuuntuu
luonnollisesti
ilman keinotekoisia elämyskeskuksia
ja muita luonnottomuuksia,
koskaha siel kesä viihtyy
ja siin jokaisen miel
viihtyy
ihminen on parhaimmillaan
silloin kun hän
hengittää
hyvinpäin,
eikä huuda suu vaahdossa
sinnetänne
kun on oppinut polkupyörällä
ajamaan,
niin silloin pysyy
elämänkieseilläkin hyvinpäin
huristelemaan
kesälomalla työkiireet
pysähtyy,
omat lisääntyy,
sillä pitkän talven sylissä
on
lomalaiselle paljon annettavaa
kun
katseet
valuvat eilisiin,
on
syksy,
eikä mitään kaunista
kosketeltavaa,
elämäntuulissa heiluteltavaa
kiireen päässä
odottaa seuraava
kiire ja sitä juoksuttavat
seuraavat,
joten niiden perään ei kannata
ehtiä,
ellei pysty ohituksiin
sienet kypsyvät vasta
syyskuussa,
mutta sitä ennen on
kesä,
jolloin niille voi kattaa
maukkaat tunnelmat
elämä on menemistä,
tulemista
ja olemista.
se on
aamuja,
ja muita juttuja,
ajankohtaisia,
joilla ei mitään merkitystä
monikertaiset
ihmiset
eivät
avaudu ensituulessa,
vaan pitkän talven jälkeen,
silloin kun voikukka taipuilee kevään
henkäyksestä
kun kaikki
on
käsillä, niin silloin ei ole
huomista.
Eilistä, eikä kauniita aamuja,
jolloin satakieli laulelee keväässään.
puu on osa
luontoamme,
siksi sen tuotteet ovat
tulevaisuutta, jossa öljypohjaiset
tuotteet, esimerkiksi
muovimukit ovat vanhanaikaisen luonnottomia
ihminen rentoutuu
vain
jos häntä ei paina
mielenpään pahoinvoinnit,
turhan maalliset kantamukset
joten kaikki turha on
liikaa
vahvimmillekkin
ihminen kaipaa hetkeä,
jolloin hän on vapaa
kaikesta,
siksi älä ota lomalles
-eilisten varastoimia-
puruvesi ja pihlajavesi siintävät
sinisyyttään
kuvastuen punkaharjuun,
tuohon komiaan kansallisaarteeseemme
joka luonnonketjuna halkoo
kumpaakin kaunista järveä
ja olemalla koko saimaan
vetovoimaisin käyntikohde
jonka luojamme sivelteli kaunille
savonlinnalle,
pyytäen että kohtelettehan
harjua sen arvokkuuden mukaisesti
katselen runebergin patsaalta
puolelta toiselle
ja näen
elämänkoreutta,
sitä hienotunteisuutta joka säteilee
harjusta, vesistöistä, luonnontuulten kuiskauksista,
sammalikossa vaeltavista elämämme ylläpitäjistä,
sen ikipuista,pensaista,kasveista jotka kasvavat
vain näillä rintehillä,
sillä vain täältä niiden kauneus juurettuu
kauniiseen luonnonharjuun
täällä ihminen käsittää kokonsa,
siksi hän on mieluimmin hiljaa
ja vetää aisteillaan tätä ainutlaatuista
tunnelmaa itseensä, sillä muualla se on
mahdotonta
luonto on
se juttu,
joka saa minut viihtymään,
kääntymään,
siksi viihdyn pidempään
luonnontilaisilla pientareilla
suurten teoksien takana
kumartuvat ihmiset
teoksen puoleen,
sillä
ovathan he tunteneet,
tukeneet,
olleet kätilöinä
teosten
syntymissä
jutut jotka syntyvät
tarpeesta,
ovat haluttua luettavaa,
kulutettavaa,
siksi niiden puoleen
usein vilkaistaan
Vääksyssä ja Kuhmoisissa
on
~matkaparkit~
joten vanhaa nelostietä kannattaa
kulkea,
onhan se road 24,
elämäntie,
joka pohjoiseen vie
elämä ei tarvitse
erityisosaamista,
sillä niiden ohjeet
ovat syntyneet aikojen saatossa,
joten tartu tuumasta toimeen ja pian
huomaatkin tehneesi tätä ennenkin
~evontiedekansallispuisto~
olisi
suomen suurin
KÄYNTIKORTTI
sitten Virtasen ja Sipeliuksen,
sillä sen merkitys jatkuu
senkin jälkeen kun
huomiset loppuvat
ihminen joka on
ulospäinsuuntautunut,
ei osaa paistella
pullia,
siivoilla kotia,
hoidella lähimmäisiään,
eikä osaa olla mitenkäänpäin,
muualla kun ulkoilmassa,
jossa tuulet häntä keinuttaa,
ohikulkijat tuudittaa,
baarijakkara heiluttaa
kaikkia ei voi
ymmärtää
käsittää,
siksi ei kannata turhia
hämmentää,
lämmittää, sillä he ovat eilisenpoikia
jotka vasta aloittelevat
aina kannattaa
aloittaa,
tai ainakin yrittää,
sillä silloin on vaivattomampaa
loputtaa,
toisaalle koputtaa
katselen silloin tällöin
eilisiäni,
muistelen niitä joita muistan,
mutten en paljon,
sillä en enää asu vakituisemmin siellä,
vaan täällä,
jossa on paljon ajankohtaisempaa
kevät on
auringonpaisteen pisara,
joka saa voikukan nousemaan,
linnut laulamaan,
variksenpojsan tanssimaan,
kevät on
hetki joka saa ryhtini suoristumaan,
katseeni kirkastumaan,
huomiseni loistamaan,
sillä kevät on elämän tarjotin,
jokavuotinen elämän orastaja
jos ihminen joutuu
jatkuvasti ylittämään
itsensä,
hän kadottaa
-itsensä-
hänet jonka kanssa hän paremmin
etenis
elämänsä ylityksissä
henkisesti suuret ihmiset
ovat kulkeneet
pitkäntien,
sen
elämänpätkän joka on kasvattanut
heistä enemmän
ihminen vanhenee,
vaikka ei viettäs yhtään
syntymäpäivää,
söisi enemmän,
vähemmän,
viheltelis tai emännällään ratsastelis,
sillä ihminen on luotu
-kestämään aikansa-
kevät on
elämänkukka,
hetkinen jolloin
hymynmieli luojaansa
suutelee,
kaikkialle hyvää tahtoa kylvää,
kunnes tulevat suvenhetket jolloin
se niitetään,
syksyyn säilötään,
talveen peitetään,
siksi tammikuussa on niin hiljaista
ja kylmää,
et varjonsakkin tärisee
suomi on
kevään ja huomisen
puettama maa,
mutta sillä on
esi-isiensä kutomat
mahdollisuudet selvitä sellaisistakin
joihin sillä ei hetimiten löydy avaimia,
sillä suomi on syntynyt heistä,
meistä jotka eivät katkaise välejään huonoihinkaan,
vaan tahtovat heillekkin rahanmaan,
hetket joissa olisi tyynenpää
tilaisuus tekee
varkaan,
mutta syntyy niitä,
vaikkei mitään olisi näkyvilläkään
pahat ihmiset
syntyvät
kurjuudesta,
kuten hyvätkin,
mutta vain pahat pystyvät
jatkamaan ikävänkierrettä
ihmiset syntyvät
omia aikojaan,
~lähtevät myös~
mutta niiden välillä ihmisten
täytyy pyydellä muilta lupalappuja
siel mis käki viel
kukkuu,
siel
Elämänvalo orrellaan keinuu
valasten huomisia
jotka elämänsäkeväässään
orastavat
ihmisvauva
voi perityä
esiaikaisista isovanhemmista,
sillä hän ei ole kehdannut
myöhemmistään
siksi vauvat usein ovat
entisten näköisiä
heitä,
jotka ovat perhealbumin
vanhempia
mutta myöhemmin vauvat
muovautuvat nykyisiin,
-usein taloutensa vuoksi-
ylipitkiä
työpäiviä ei kannata tehdä,
sillä ne ovat huomisesta pois,
sillä menetithän tarmosi
ylitöille
ken Punkaharjulla paljainvarpain kävelee
hän saa tuntea elämän Pyhimmät
Kosketukset,
sydämmentunteiden koskettavimmat,
sillä tuo harju on
Elämänharju,
Kauniinpi kuin Kauneinkaan,
Läheisin kun Läheisinkään,
siksi vuosienkin päästä tunnet
kosketuksennsa,
tuon pienenhetken tuulahduksen joka
luonnostaan säteilee
kerimäki
on
elämänmäki,
kaunis pitäjä, joka säteilee
hyvänmieltä,
sillä onhan se lähempänä luonnollisuutta,
puruvettä,
tuota maailman puhtainta muikkuvettä
saimaan rannoilla
kököttää monenmonta
kesämökkii,
talvenkin kestävii,
sillä saimaa on elämänjärvi,
kaunis, sillä sieltähän luontoäiteekin
on kotoisin
kun istahat helsingissä
junaan
näet iloista itä-suomee,
mutta kun pomppaat
parikkalassa kiskojunaan
ja huristelet sillä
savonlinnaan,
-näet syvemmin-
maailmassa on
monta kolkkaa,
jossa asuu
sisaruksiasi
vaikka vanhempas ovat aina olleet rinnallasi
kesälomilla pitäisi ainoastaan
löhöillä,
mutta useimmiten lomat ovat
loppuessaan kuivattaneet
koko
-viettelijän-
elämä on iso juttu,
niin mahtava että
se sitoo kuolemankin kasvattamaan
huomistaan,
siksi kaikki se luonnonkauneus
jonka näemme on ennenkin elänyt,
kuollut ja uudelleen syntynyt,
siksi näen luontopoluillani kaikki
rakkaimpani,
kaukaisemmatkin
ja itseni,
mutta ensin kävelen polkuni loppuun
lapissa kukkii
lapinkukka, tuo pohjolan
herttainen tähtisilmä joka saa
kauneutensa vuorten rintellä tuulevista
neljäntuulen henkäyksistä,
ukkosenjumalan jumalattomista
ärjähdyksistä,
suvituulten puhalluksista,
siel se keväästä syksyyn kukkii,
elämänkauneuttaan kutoo,
eikä sillä kaipuuta mihinkään,
sillä siellä on hänen kotonsa,
siellä neljäntuuulen rintehillä
taivaanisän kainalossa
ihmisessä on
paljin osia,
joita ei pystytä ostamman
varaosaliikkeistä,
eikä kursimaan entisilleen,
siksi niiden kanssa täytyy olla
-varovainen-
kun valtioiden joiden
demokratia on sitä ja
tätä,
on
heillä hätä,
sillä silloin sinne pesiytyvät
he jotka lahottavat yhteiskuntien
rakenteita
ihminen on
luontolajike joka tarvitsee
kaikkia muita
elääkseen,
muut pärjäisivät ilman ihmistä
~erinomaisesti~
muurahainen ei
meikkaile,
eikä muutenkaan tahdo olla
erillainen,
sillä se loisi kaveripiirissään
eriarvoisuutta
metsäpolun päässä on
kanto,
jossa istuu kurrenpoika
tuuheahäntä ja nyhtää
etukäpälästään pihkaa jonka se sai
ikikuusen latvuksesta,
kun
käväisi tervehtimässä kamuaan,
liitoorava sujuvamieltä.
jonka pesästä näkee kaikkiin ilmansuuntiin,
jopa evontiedekansallispuistoonkin, jossa liitooravat
useimmin liitelevät, kun illan kajo himmenee
kun pihka on irronnut,
orava harjailee häntänsä,
sipaisee korvallisensakkin
edustavaan kuntoon,
sillä pian polun päässä pitäisi
näkyä saukko, joka tuo aina tähän
vuodenaikaan yöllä pyytämiään
muikkuja
kurre ei muikuista itse välitä mutta hän vaihtaa
ne pähkinöihin, joita riikinkukko kiekuvainen
hautoo pesässääm,
tuolla viljamyllyn uumenissa
ei riikinkukkokaan muikuista
piittaa,siksi hän antaa ne siilinpojalle,
joka hotkis niitä
aamusta aamuun,
sillä niin maukkaita ne tälle ovat
kun asiat muuttuvat
kysymysmerkeiksi
on aika istahtaa,
tuumailla tahi touhoutua,
sillä eivät asiat itsestään raukea
yleispätevät ihmiset
ovat
arjen pyörittäjiä,
siksihi
eikoisihmiset joutuvat korjailemaan
jälkiään
suomi ei ole
ääripäitten
yhdyskunta,
sillä täällä on luononmukaisuutta,
hetkiä,
jotka ovat kavereita keskenään
ihmiset eivät tunne
toisiaan
kuin ulkonäöltään,
siksi heillä on kaikenmoisia
-kompastuksia-
venäjä on
yhden suvun hallussa,
suvun,
joka katosi
neuvostoliitto
oli hetki,
jolloin venäjä murtui,
kaikki kaunis pahemmaksi muuttui
tänään venäjä
on
neuvostojätteiden täyttämää,
siksi kaikki tunteet
ukrainassa purkautuu
kun käännät päätäsi
näet sivummalle,
kun käännyt ympäri,
huomaat heidätkin jotka
saattelevat sinua
ihminen ei ole
korvsamaton,
mutta jos uutta ihmistä
ei entisen paikalle tuu
on elämä tylsempää
ihmiset eivät ole
syntyjään eriarvoisia,
vaan hedän esimiehensa,
yhteiskunta jaottelee kohtanonsa
kevät on
hetki joka tulee lumipenkkojen
alta,
on hetken ja sitten
kukkasiksi kukittuu
kevät on
hetki,
jolloin
umpisolmut
eivät ole kireimillään, sllä nekin tahtovat
irrotella
kevät on nuoruus,
se on vanhuus,
keskiikäisyys
ja sitten jotain muuta
nuorena on
monta tienhaaraa
valittavana,
joskus valinta osuu heikoille teille,
mutta aina täytyisi säilyttää
suunnistustaito,
jolla pääsee oikeammille
en ymmärrä itseäni enempää,
enkä haluakkaan,
sillä näiden juttujen kanssa
vietän koko elämäni
ja pikkasen sen jälkeenkin
ihmiset erottuvat
toisistaan
siitä kuinka he lähestyvät
he jotka menevät
tönimättä
ovat ohikulkijoita,
ne jotka tönivät ovat
paikallisia
muut ovat tulleet jostain
muusta,
sillä he ovat jatkuvasti
.elämän jaloissa.
kun olet tarpeeksi monipuolinen
sinua
syytellään,
mutta jos puolillaan
.hyssytellään.
kun olet tarpeeksi vahva,
etsitään heikkoja
kohtias
kun olet tavallinen,
sinut noterataan
aakkosjärjestyksessä
esimerkeistä oppii
yhtä ja toista,
mutta he jotka menevät vain tien toistapuolta
joutuvat joskus kysymään
miksi?
tarpeeksi viisasta
ei ymmäretä
-tämänpäiväisesti-
vaan mennään minne muutkin,
aatellaan kuin
keritään
väsymyksen saa poistettua
levähtämällä,
nukkumalla,
mutta syvemmät vain asioita
käsittelemällä
ajatukset eivät
leimahda
jokaisessa, sillä ne
tahtovat edustaa itseään
tarmokkaassa ihmisessä
kaikki jutut
elävät,
myös
ne
pois pyyhityt,
joiden lapsenlapset
avaavat tämänpäiväisten
ovia
evontiedekansallispuisto
olisi
suomelle ja maapallon
ympäristölle
~elämänkoulu ja tutkimuskenttä~
kiina.
taivaallisenrauhan aukio.
korona.
putininvenäjä.
iso valtio eikä aina kovin leppoinen.
valoisat hetket
avauttavat mielialoja,
rakentelevat suunnitelmia
ja antavat
hymynsilmille katseen jonka
kanssa halutaan rupatella arkenakin
kesäkuu
mikä ihana kuu,
silloin elämänlaitumet
vapautuu,
koulutiet sulkeutuu ja alkavat suvihetket
suvimielen viljakaiset
jolloin kaikki elämänopit mieliin lomittuu
turhan kiirehtimällä kerkiät,
mutta samalla
menet monen hyvän ohi,
etenkin niiden joilla olisi sinulle
tarjottavaa
asiat tapahtuvat painollaan,
siksi ole niiden kulkueessa,
ota paikkasi ja rakenna
pesäsi,
älä ryhdy turhan vastustajaksi,
ärttyisäksi,
sillä elämäs on kokoisesi,
pituisesi
kesäkuun neljäs
aamu,
kosteinen ja siniharmaa,
kuten sinitiainen joka sireenipuussa juttelee
kaverilleen,
laulelee, tahi muuta sellaista visertelee,
kuuntelen mutten ymmärrä muutakuin sen että
se on niiden tapa jutustella,
aatoksiaan selvitellä,
tulevaisuuttaan siivitellä
tänään minulla on jos vaikka minkalaista
tekemistä.
ajattelen mistä olisi jouheampaa aloittaa,
jotta loputkin joutuisivat
tänään on vapaapäivistä ensimmäinen,
huomenna viimeinen ja sitten
taas elättämään itseään
en elä valmiissa elämässä,
vaan tarvitsen siihen
itseäni,
kavereita ja hyvänpäiväntuttuja,
muitakin,
joita en ole tavannut,
mutta jotenkin tuntuu,
et
putininvenäläiset ovat nyt
tuhonkylväjiä,
joita en halua tavata
tänään on koululaisten kevätjuhlien
aikaa,
parasta aikaa,
hetkeä jolloin voivat kesälaitumilleen kirmata,
sillä ne laitumet ovat
elämän luonnollisemmat
vaatteet kätkevät
paljaan ihmisen,
ihmisen joka luotiin
elämään kylmissäkin olosuhteissa,
siksi toiset ovat pukeutneet tukevammin
sotien jälkeen jäljelle
jäävät jälleenrakennus
ja kostonkierre,
siksi sodissa häviävät hekin,
jotka eivät osallistu niihin
tavallinen ihminen
ei eroa
muista,
siksi he jäävät huomioimatta
silloin kun
kaikki on vaakalaudalla
hetket jotka
menevät,
tulevat, eivätkä sen enempää ovat
elämän ylläpitäjiä,
juttuja jotka eivät tarvitse huolenpitoa
kun haluat päästä
oravanpyörästäsi,
suuntaa kulkus
iloiseen itäsuomeen,
sinne mihin saimaannorppakin älysi
aikoinaan
saimaa on
elämäjärvi,
kaunisrantainen,
elämänmehevä, jossa kiireenhuolet
haihtuu,kun norppaa silmmätysten
vahtoo,
eikä
siin ei puolin ja toisin
sanoja vaihella,
vaan
kahellaan ja möllötellään
ihmisestä ei tule
koskaan
hyvää konetta,
automaattia,
sillä hän tahtoo
välillä leppuuttaa jalkojaan
tavallisuuden säilyttäminen
vaatii tasaista
luonnetta,
samoja automerkkejä,
samaa työpaikkaa,
alkuperäistä puolisoa
ja nuhteettomia lapsia
se tarvitsee myös hyvät naapurit,
just samanlaiset kuin itsekkin
tavallisuuden säilyttäminen
on kovaa hommaa,
sillä siinä ei voi hetkeksikään
lipsua, koska silloin koko baletti
rojahtaa
tavalliset ihmiset eivät ole
etuoikeutettuja
myöskään taivaaseen,
sillä he joutuvat seisomaan
odottelemaan vuoroaan
samalla tavoin kun seisoisovat
kaupan kassalla joko naapurinsa
edellä tahi takana,
muttei jonon ensimmäisenä eikä
viimeisenä sillä silloin menettää
näköyhteyden
erikoisihmiseksi ei kannata
ryhtyä,
sillä siihen tarvitaan
-helppoheikin koulutusta-
vertaansa vailla olevat
ovat
ihmisiä,
joilla on kaikkien sydän,
tunteet ja elämäntavat,
mutta he eivät niitä
-piilottele-
suomessa on
kotimaisia oligarkkeja,
mutta he ovat suojanneet itsensä
paremmin kuin
putinin veljet
nykyisyys on
päivänpeili, kuva jonka
näet,
koet ja tunnet,
vaikka istuisit kannonnokalla
juttelemassa muurahaisille,
noille kaikenmaailman tietäjille,
sillä
nykyisyys on hetki,
jossa sinulla on vaikutusmahdollisuuksia,
perääntyä tai jatkaa
muurahaisilla tätä ongelmaa ei ole,
sillä heillä ei ole mitään
hävettävää,
hävittävää,
sillä he ovat aina eläneet
luonnonlakien mukaan
evontiedekansallispuistohankkeen
suurimmilla jarruttajilla,
keskustapuolueella,
kokoomuksella ja padasjoenkunnalla
ei luonto riitä katsomaan tosiasioita
silmästä silmään
nälkä ja kurjuus
ovat sodan satoa,
jonka päällimmäiset mausteet ovat
vihankosto,
sillä sodassa ei ole voittajia,
vaan häviäjiä
tieliikenteessä on
etuajooikeus,
muttei
takaajomahdollisuutta,
koska silloin ei olisi
-väistämisvelvollisuutta-
suomesta on karkotettu
rolliakat
ja kulkukissat
se ei ole hyvä juttu,
sillä kumpikin loi
elämään hyviä
~värinöit~
kissat jotka kiertelivät
siellä täällä,
napsivat hiiret ja rotatkin
ihmisten nurkia
nakertamasta
rolliakat taasen kertoivat
juttunsa
nenäkkäin
ja siihen ei
~kylmäkkö facebook~
pysty
ihminen muotoutuu
elonvirroissaan
kohtaloitten koukuissa,
elämän karikoissa
kun näet ryppyisen
vanhuksen,
näet paljon nähneen
ihminen ei ole
kaikkeen syypää,
ei hyväkäskään,
vaan elinolosuhteensa
kultaharkko
on
arvokas,
sillä sitä ei voi keinutella
yleisillä paikoilla,
kuten muita rikkauksia
vatikaani suojeli
hitleriä,
ja jatkaa samaa toimintaa
putinin kanssa,
koska tämä
lahko on paholaisen
pesäpaikka
keväinen luonto
kukkii huomisia,
antaen tämänpäiväisille elämänvalon
eilisille varjon
keväinen luonto
on hetki,
jolloin monet arkikiireet pysähtyvät,
sillä onhan kauniin suven ensihetki
keväinen luonto
kukkii luonnolisuuttaan,
sillä niin se aikojen alussa
säädettiin
keväinen luonto
laulattaa lintusii,
ihmisii ja heit joit emme
voi koskettaa
kuunteleminen on jalo taito, sillä sen avulla avautuvat sanomattomatkin