kalareissu,,,

kahtelen auringonlaskua

tunnen kuinka minäkin

vaivun iltojeni taa,

sinne yöttömänyönselän taa, josta

aamuisin herään auringonsäteenä joka

kurkistaa veroni raost,

havahdun, 

sillä

ongenkupu hävis lumpeenlehden taa,

sinne jonne sitä varmaan  kuljettaa

körmyniska

ahven, mutta kun nostan onkeni,

vapani taipuu,

siimani kiristyy ja saan veen pinnalle

uppotukin oksan joka irtosi rungostaan

ja koskenvoimasta alavirtoihin halusi

nostan oksan joka onkuin ilmetty

ovenkahva,

joten laitan sen kalastusreppuuni ja vien

kotihein jossa laitan se liiterin oven

kahvaksi

elämä on ainaista kalastamista,

työpaikkojen hakemista,

elämänkäänteiden

taivuttelemusta,

onneksi,

sillä vain täten elon kalastusretkistä jää

hyvä maku huomisiin