lauantai 3. lokakuuta 2015

lapseni...

Lapseni,
elämäni,
jokahetkiset hetkeni,
ainoat,
jotka tunnen,
ovathan osanen minua.
Siksi kiitän elämää,
olenpa saanut paljon.

Lapseni ovat rakkauden
hedelmiä,
kiittämättömiä vipeltäjiä,
itkettäjiäni ja ilonnaurun
mielihyviä,
siksikin minun makuisia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

arkielämän näyttämöt,,,

ihmiset jotka näkevät elämän pienempiä, havannoivat enemmän, sillä sieltä jokainen aamu alkaa, keväät synnyttävät,suvet kasvattavat, syksyt ...