lauantai 3. lokakuuta 2015

lapseni...

Lapseni,
elämäni,
jokahetkiset hetkeni,
ainoat,
jotka tunnen,
ovathan osanen minua.
Siksi kiitän elämää,
olenpa saanut paljon.

Lapseni ovat rakkauden
hedelmiä,
kiittämättömiä vipeltäjiä,
itkettäjiäni ja ilonnaurun
mielihyviä,
siksikin minun makuisia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

orpon@purran miljardisäästöt,,,

siellä missä ei ole ihmisiä on linnuntiet, suot ja ikimetsät sijoillaan, siksi siellä luonto ihekseen voi, eikä tarvita hulavesijärjestelmiä...