en saata kurjuutta katsoa,
en loistoa
ensinkään,
tyydyn tyynyni lämpimään,
peittoni turvaan uniseen,
makuullein unimaille
makoisimmille.
elämäni on suorakulmasta
kaikonnut,
mutkateitä kuljen,
avaria maisemia ihailen,
umpiteilläkin,
mutten koskaan
ilmateitä kulkenut,
siivetönhän olen,
vain lättäjalat kulkuani
tallaavat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti