Olen luonnonlapsi hyvä tavaton,
kuriillani sinua kiusottelen,
elämääni sovitellen.
Tyylistä en taida paljoakaan,
mut
sydämmein sykkeet rintaani repii yletajat,
niiden sykkiessä vieno kysymys
tää:
lähdetkö kanssain elämään,
uskallatko luonnonlapsen
kulunpäälle jalastaa,
kantelisin sinua yli mäkien jos
vain syliini tulisit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti