tiistai 20. lokakuuta 2015

Minä ja norppa

Vuodet vierivät,
Syntymäpäivien juhlintaa,
Pikkujoulujakin.
Tukka jakaantuu,silopää esiintyy,
Mieli on nuorenvanhan ukonkäppyrän,
Semmonen fiilis on,
Nyt.

Synnyin pakkassäällä,
Savonlinnan norppakin samaan aikaan.
En ole rauhoitettu nykyäänkään,norppaa onnisti.
Synnyin huviksein ja
Huusin, kun jalopeura.
Kuuromykkä hoitaja lepytteli minut elämään vaisummin.
Norppalla kävi tuuri, pääsi hyviin piireihin,
Minä joudun itse pesimään...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

mikään ei ole ikuisuutta,,,

mikään ei ole ikuisuutta,ei sekään, sillä uudet keväät silmuttavat uusien alkuja,heitä jotka aikansa ovat ja sitten vilkuttavat,kunnes jälle...