tiistai 20. lokakuuta 2015

päiväni---

aamu valkenee,
unimaat jäivät sijoilleen,
herään päivääni,
elämäni yhteen aikaan,
jolla elämääni ylläpidän,
työmaa kutsuu.

ennakkoasenteita ei ole,
haaveetkin karisseet,
suinpäin koti-oveni suljen,
elämän syliin heittäydyn.

päiväni on elämäni,
ilman sitä enhän olisi,
siksipä turhat murinat ressulleni,
joka kotona vartoo.

oottelen salaa iltaa,
aikaa, jolloin alkaa
hämärtää,
tähdet tuikkivat,
kuutamo unelmoi,
hiljaisuus turinoi
näkemäänsä,
niitä tuokioita kohden
aherran.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

älä isottele,,

älä isottele, sillä siten pysyt paremmin itsenäsi