lauantai 17. lokakuuta 2015

päivät soljuu...

päivät soljuu itsestään,
seuraan huomaamattomasti mukanaan,
illatkin öitä myöten.
   aikaani en seuraa,
kuljen vain asiasta toiseen,
huomisesta seuraavaan.
  Viimein pysähdyn,
olen eksynyt,
aikani on tullut.
päiväni ovat elämääni vieneet,
en koskaan tullut miettineeksi
aikaa, kun päiväni luopuvat menostani,
en koskaan ole huomannut kuinka pieni olenkaan.
Nyt
näen,
mutten
kuule hyvin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

elämäsi tie,,,

kulje sitä puolta elämäsi tiellä, jossa on vähemmän vastatuulta, ikävän hetkiä,turhia retkiä, sillä siten säilyt ehjempänä, mutta kulje kuit...