lauantai 17. lokakuuta 2015

päivät soljuu...

päivät soljuu itsestään,
seuraan huomaamattomasti mukanaan,
illatkin öitä myöten.
   aikaani en seuraa,
kuljen vain asiasta toiseen,
huomisesta seuraavaan.
  Viimein pysähdyn,
olen eksynyt,
aikani on tullut.
päiväni ovat elämääni vieneet,
en koskaan tullut miettineeksi
aikaa, kun päiväni luopuvat menostani,
en koskaan ole huomannut kuinka pieni olenkaan.
Nyt
näen,
mutten
kuule hyvin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...