keskiviikko 21. lokakuuta 2015

saavuin...

Saavuin unelmieni saatamina,
karun yksinäisyys vastaanotti,
kotini kylmä,
avaimetkaan eivät sopineet.

Istun hetkisen,
turpaan sain,
unelmani,
ei mitään enää,
lähden pois,
ikävöin,
mutten ikävissäin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...