keskiviikko 21. lokakuuta 2015

saavuin...

Saavuin unelmieni saatamina,
karun yksinäisyys vastaanotti,
kotini kylmä,
avaimetkaan eivät sopineet.

Istun hetkisen,
turpaan sain,
unelmani,
ei mitään enää,
lähden pois,
ikävöin,
mutten ikävissäin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

elämänkylläinen

  älä tule koskaan elämänkylläiseksi, sillä se lihottaa