sunnuntai 11. lokakuuta 2015

taunus...

näin kaukaisia unia,
ajelin taunuksella,
ominkäsin viritetyllä.

metsätiellä kävyt lensi,
pölypilvi leijaili,
takavetoisen riemua.

kaukainen uni,
lapsuuden aikoja,
siitä kaukaisuus.

taunus, sillä opinsalat
sivuluisujen,
katonkautta pusikkoon,
sillä remonttitaidot
osaavan kaukaiset.

nyt kärrynäin tietokoneistettu
härväke,
ei pensaa niele,
sähkövalolla taivaltaa.
äänensäkkin kuulumaton,
pois on kaukainen
metsätien sivuluisu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

mikään ei ole ikuisuutta,,,

mikään ei ole ikuisuutta,ei sekään, sillä uudet keväät silmuttavat uusien alkuja,heitä jotka aikansa ovat ja sitten vilkuttavat,kunnes jälle...