ajankulua...

hetkillä
on
merkitystä,
muut ovat ajankulua

tarkalla vainulla...

pikkuasioissa kytee
suurempien
siemen,
sillä ilman niitä ei synny

lihavia riitojakaan,
ei pieniä
vauvoja
eikä kaupungin katuvalot syty
syysiltojen saapuessa,

pikkuasiat
tarvitsevat vähän tilaa,
hetken kolosen vaan,
siksi niitä tulisi
tarkalla
vainulla kuunnella

jokaisella on osansa..

jokaisella on osansa
vaivat ja ilonsa,
jokaisella,
niin luonnon pienemmillä
kuin suurimmilla,
ihmisilläkin

ken vaivoihinsa tarttuu,
päivästä päivään
hän vihdoin niihin
kotiloituu,
ne vangitsevat hänet ja vihdoin
mukaansa ottavat

ihmisen onni on
saada litkutella
varpaitaan
syyskuisessa lätäkössä
jonka syyssade toi,
sitä onnenriemua
vain harva kokeilee,
ainoastaan
pieni lapsi josvain
huoltajastaan
irti pääsee

on oikeus..

on oikeus ja
velvollisuus olla
toistamieltä jos
siltä tuntuu,
on
vastuutonta kääntää
päätään
ikävyydet nähdessään

pitkänpäivän jälkeen...

pitkänpäivän hienoin
hetki on istahtaa
kotisohvan nurkkaan,
huokasta syvään
ja vielläkin syvempään,
se on hetki jota ei
maailman hienoudet
voita,
ei risteilyt eikä pidemmät,
sillä koti on elämäni juttu

ilman kotisohvan
nurkkaa ei illat olisi
iltojani,
pitkät päivät päiviäni,
enkä minäkään mitään,
tuskin jaksaisin
puoliakaan,
tuskin sitäkään

kauniisti sanotut...

kauniiisti sanotut
sanat lähentävät,
rumasti huudetetut
yksinäistävät,
siksi joskus on hyvä
silmillään kertoa

punajuuren juuri

ihminen ei ole kaikki
tietävä,
vaikka oliskin
herraksi tullut,
rikkaaksi ajautunut,
varurauteensa rakastunut,
ei vaikka oolisi loppuun palanut,
köyhääkin köyhempi,
kulkuri tahi muu ohikävijä,
sillä ihminen on opetettu
luontokappale,
tyhmempi,
kuin
punajuuren juuri

kesämieli...

kesä on
syksyyn
ruskaantumassa,
satoaan näyttämässä
rapujuhlia juhlimassa,
muikkusaaliitakin perkaamassa,
kesä valjastaa ihmiset talveen,
se puetuttaa ihmiset syyskylmiin,
talvisäiden pakkasiin, mutta ennenkaikkea
se on täyttänyt kesämielellä koko sydämmen
pohjukan jotta ihminen voi kevääseen kurkottaa ja
siitä uuden elämänmielen tavoittaa

kylmettyy...

ihminen kylmettyy
jos hän
joutuu
pidempiä aikoja onnettoman
yksinään värjöttelemään,
siksi
hänet on saatava
tuota pikaa ihmisten ilmoille,
mieluiten
hyväntuulisten pariin

erimieliset....

ihmiset ovat
erinpituisia,
painoisiakin,
sillä muuten olisivat
kaikesta samaa mieltä

tutuiksi tulleet...

tutuiksi tulleet
ovat usein
ventovieraita
jos lähemmin katsoo,
mut
ihmiset jotka
vain ovat,
- päivästä toiseen
ovat tutumpia silloin
kun tarve vaatii

lumpeen kukkanen...

suuret ajatukset
syntyvät
kun
katse kohtaa
lumpeenlehden kauniin
kukkasen
- silloin

pihlajanmäki...

syysaamu
pihlajamäessä,
kalliolla luonnonluoman,
hiidenkirnujen luona
helsinki herää,
Äänet kulkijansa kerää,
ketunpoikanenkin jolkuttaa
suojatietä pitkin,
on oppinut muuntautumaan
arasta luonnoneläjästä
kaupunkisuvaitsevaksi
kuten kaikki muutkin,
ihmiset etunenässä

täällä tapaa kaukaa
tulleita,
maailmanääristäkin,
täällä on ohjjeita
miten eletään,
sillä eihän siitä muuten mitään tulisi

liitohaukka ja kanahaukka
liitelevät taivahalla,
hekin ovat tänne saapuneet
sillä täällä elämä on vaivattomampaa,
eväät suoraan tarjottimella

mutta minä olen pohjimmiltani
metsien mies,
syväkorpien eläjä,
luonnonrauhan kulkija,
kannonnokassa tuumailija,
siksi kun aika on
palaan juurilleni,
syväsalloilleni,
kangasvuokon syntysijoille,
kankahille pertäjärinteen

hyvää yötä...

ilta yöksi vaihtuu
pääni tyynelle
taipuu
silmät untenmaille
vaipuu,
sillä onhan päivän työt
saavutettu
riennot ja muutkin
suoritettu,
hyvää yötä
kaikki rakkaimpain,
aamulla sitten
kirkkainsilmin
tapailemme

thaimaan lomalennot...

verovaroin kustannetaan
paljon,
se on sosiaalisen
yhteiskunnan elinehto,
mut
turhaankin
niitä kylvetään,
kuten
thaimaan lomalentoihin

vuodenajat...

kesä syksyksi kääntyy,
siint pikkuhiljaa
talven selkosille,
mutta tuekseen se tarvitsee
kaamoksen tähtitaivaan,
kuutamoiset pakkasyöt

vuodenajat
tukevat toisiaan,siksi
ken ne saa neljästi
vuodessa
luonnon ihmeellisyyttä
seurata,
hän
on enemmän
nähnyt

haavanlehti...

haavanlehti varisee
mut
ei päästä irti oksastaan
sillä se on ruskan
viimeinen
joka lehtensä luovuttaa,
oksan kolosesta
katselee liito_orava,
luonnonkaunis
nappisilmä,
siellä se talven yli
aikaansa viettää,
papanoita puun juurelle
viskoo,
josta käyn sen elämää
tarkkailemassa

sukulaistenkin hylkäämät...

ihmisillä on monia
luonteenpiirteitä,
kaikki pukevat heitä,
mutta ahneen
katkeruuden värisillä vehkeillä
kulkevat ihmiset työntävät
myönteiseiä mielikuvia poispäin,
usein näihin vaatteisiin
pukeutuvat
ovat sukulaistensakkin
hylkäämiä

tosi vale...

totta ei ole
mikään,
ei valhekkaan,
sillä niillä on
ain
ajankuva varjonaan

ennenvanhaan...

ennen nykyaikaa
elettiin entisaikaa,
sillohi oli
työhevoset ja pari
lehmää,
kanoja ja pitkiä päiviä,
sillä silloin tehtiin töitä
aamusarastuksesta
iltaruskoon
ja pyhäpäivinä tultiin
herran uskoon

ennenaikaan käytiin jalkapatikalla,
paljasvarpain,
sillä kengät olivat
osa pyhäkamppeita
eikä niitä arkena kuluteltu,
joskus mentiin pollella
kirkonkylälle, mutta useimmin
savottoille ja tilan raskaimpiin
töihin

ennenvanhaan oli
raskasta,
elettiin miten jaksettiin
kuoltiin ja synnyttiin
miten sattui

siksi tänään on valoisampaa,
voi elääkkin yliaikaiseksi,
kumarrella sinne tänne,
eikä oo niin väliä
käykö töissä
laisinkaan,
Sillä
lihoohan tuota
makkuullaankin

arki...

arki on
elämän
ylintä,
sillä silloin tehdään
elämän syvintä

yhteiskunta...

yhteiskunta joka
ruokkii
vain
hyvävoivaisempiaan
on
huomisen
nälkäinen

saimaan vesistö....

saimaan vesistö
suvessa ui,
kirkasvetisenä
sinitavasalla,
sen rantahat
luonnonpuhtaat,
vetensä kirkas kuin
kristallin kuvajainen,
siksihi siellä norppakin ui
ja luonnonkauneus luonnostaan
hyvin voi

tähdet...

taivaalla on tuhat tähteä
enemmänkin jos
tarkemmin katsot,
mutta vain muutama
loistaa tähtesi

iäkkyys....

menneisyys on
nuoruutta,
se on vanhoillakin
nuoremmuutta,
sillä huomiset
iäkyyttävät ja
viimein kunnolla
kyykyttävät

kuninkuusravit...

hevonen nauttii
olostaan,
sillä tänään alkavat
kuninkuusravit,
nuo hevosmaailman
ravatuimmat joissa on
monen monta hummaa lähdössänsä
kavionlaukkaa radallansa
kansa katsomossa
onneansa koittaa,
mut
kuningas ja kuningatar
homman lopultakin voittaa

yhteiskunta...

yhteiskunta
polveutuu
monesta polvesta
entisistä ja huomisista,
sekä tämänpäivän olijoista,
yhteiskunta rakentuu ihmisten
tarpeista,
sen hyvinvointia kaunistaa luontoarvojen
kunnioitus,
ympäristön laadukas huomioiminen,
yhteiskunta sykkii
sydänten tahdissa,
- kaikkien sydänten

vanha höperö...

jos vanha ei halua
nuortua
ja katsella tätäpäivää
nuorten silmillä
hänen on
luovuttava
- kehityksen vuoksi

kaikkein viisaimpia....

kaikkein vìisaimpia
ovat
tekijät,
näkijät jotka eivät
osallistu
- tarjottimelle

syysluonto...

luonto
on vaihtunut
syksyn väreihin,
lintujen laulut loppuneet, mut
huuhkaja viellä huhuilee, käkikin
äänellään saattelee

viljat ovat niitetyt
heinäpellot sängellään,
jäniksen pojat kettua
jallittavat,
varislauna tiellä tanssii,
ruisrääkkä kauempana

lehtipuut rusehtavat
taivaanrannan syyspilvet
pian tienoot kastelee
kävelen marjametsälle,
sinne syvienmaiden aarremetsään
jossa sienetkin satoaan tuottavat,
luonnonpienimmät tervetulleeksi
toivottavat

askeleet...

askeleet vievät
ain
johonkin
ja avaavat ovia,
siksi kannattaa aina
katsoa huomiseen
vaikkei
askeleen päähänkään näe

syksyllä...

syksyllä
luontoäitee
tarjoaa satoaan,
viljatähkäpäistä
luontometsän antamiin,
järvien herkutkin ruskaisassa
syysillassa maistuvat,
kynttilän valaistuksessa maukkaimmin,
syksy tarjoaa mahdollisuuden talvenselän
taittamiseen ja hetken jolloin riennot hiljenevät

päivetyttää....

elämä maisemoi
ihmistä,
päivetyttäen
vilututtaa ja joskus laittaa
iloitsemaan,
ylikaiken harmauden
elämä on vuodenaikoja,
hetkiä,
nälkäisen kylläsiä,
yksinäisiä hetkiä,
pimeitä kolosia,
sillä
kaikkea se maisemoi
paljosti tunnelmoi,
siksihi se sopii ihmiselle

joustavasti...

elää
ei voi
elää
ohjeiden mukaan
vaan siihen tarvitaan
mielensydämmen tunnelmia,
niitä aatoksia jotka johtavat
mielenhyvään,
tilaan jossa haluat elää joustavasti

täydellisyys...

täydellisyys lamaannuttaa
huomisen,
se pysäyttää
yrittäjyyden ja passivoi
vetelänkin,
siksihi
elämä on luotu puolivalmiiksi
ihmisen
ikäiseksi,
hänen mahdollisuudekseen

ilmaa....

ilmaa täytyy
olla monessa,
pyörän renkaissa,
lentokoneen siipien alla,
keuhkoissakin,
muttei
liialti tuotteiden hinnoissa

syystuuli...

syytuuli tuimana
puhaltelee
kuusenlatvaa heiluttelee,
ihmisten kauluksia nostattelee
se myös punastuttaa
luontomarjat makoisiksi,
sienet aromikkaiksi,
syystuuli kesäntuulet
poispyyhittää, kattaen
ruskaisaan pitopöytään
herkkuja yllinkyllin
sil pian talvi kerkiää
ja tienoon huurruttaa

eläköitynyt pyhimys....

tänänpäivän
elämä suosii
menestyjiä,
ennenaikaisesti eläköityneitä,
heitä jotka verovaroin
talonsa,
arvonsa ja
ikävän ilmeensä
ovat tienanneet,
sillä niissä ei loista
suomalaisuuden
pyhin
-    rehellisyys

rakastunut....

olen paljon mennyt
takaisin tullut,
olen nähnyt
kuullut
ja kuvitellut,
rakastunut
pettynyt ja
muuten vaan ollut,
siksi
uskallan sanoa sulle
että elä,
ja vähän enemmänkin

kuljen...

kuljen kaitaa tietä
esivanhempieni
karsimaa,
yhteiskunnan viitouttamaa,
elän arjen
pyhiä,
rakastan hetkiä,
enemmän toisia
kärsinkin
mutta silloin hiljennyn
itseeni,
kumartuen heikkouksissani,
juhlin
onnessani ja
käyn
ain huomiseen,
siksi mun on sinua
vaivatonta katsoa

oikeisto on fasismin keidas..mm

oikeiston kamalimmat
ihannoivat
fasismia,
he katsovat kauniisti
mutta kuuntelevat
huonosti
sillä he elävät
toisista

isosti

isosti eletty elämä
jättää
jälkensä
_ huomiseen

ajatukset...

ajatukset kulkevat
yli metsien taa,
järvien selkien,
arojen nummienkin,
sillä niitä ei pidättele
päivän mietteet,
iltojenkaan tummat ilmeet,
vaan
hetkien  loiskeet

katkeruuden huora...

katkeruuden kuningatar
itkee
muiden hyvinvointia,
siksi hän
illat pitkät
muita
arvostelee,
hän joka kerran oli
vallan morsian,
mutta huorasi lasillisesta
huomisensa

ihminen.....

ihminen ja elämä,
kaikki muutkin
mutta ihminen
ohikulkee,
luonto ja syysunelmat
talvisäät
kesähelteeet
ihminen
luonnon osanen,
kärkäs
olijainen

tuhat...

tuhat on
pitkän matkan päässä,
kauenpana kuin nykyisyyteni,
siksi
tunnen itseni kotoisemmaksi,
vaikka tuhannen mutkan takaa
onneni kukkii
haikailen
unelmoin,
arkeani työskentelen,
itkien
nauraen,
tikapuita kiipeillen
elän ja kuolen
yhtäaikaa,
onneni askeleilla

tuhanteen...

tuhanteen ei jaksa
yhtäkyytiä
lasketella,
vaivattomampaa
on
pysyä
peruskuvioissa,
silloin säilyy vilpitön
mieli,
sillä
liian kauaksi ei kannata
rakennella,
sil siellä tulee
harvemmin
käytyä

puoluefanaatikko....

puoluefanaatikko
ei
käsitä,
että on leutojakin aikoja,
hetkiä jolloin
voi elää
sulavemminkin

itää...

sydämmen kauneus
itää,
kukkii
ja takaisin säteilee
jos
olet sillä mielellä

keskusta....

asun lähellä
keskustaa,
syrjäseudun keskustaa
siksi
nään vain
menijät

nainen..

yksin,
tuhannesti
seurallisin

hyljätty,
sanattomaksi jätetty
arjen puuhajainen,
tavallinen ihminen
joka ei elämästään
suuria huutele,
hän joka aamuisin
menee
iltaisin tulee,
huoltaa perheensä,
lohduttaa heikompaansa,
hän joka haluaisi joskus
käydä hemmottelulaitoksissa,
jalkakylvyssä ja laulaa kaikki laulut
karaokessa ja juoruta kaikki tuopillisella,
hän
nainen
äiti
aviovaimo
- hän

syrjästä...

syrjästä
aistii
enemmän

suolla...

suolla

tuoksuu
kanervat,
suopursut ja hiljaisuus,
eilinenkin tuntuu,
vuosikymmenetkin
jos vain osaisin
niin paljon taaksepäin mennä,
mutta tyydyn karpaloämpärilliseen
ja hetken tuoksuihin,
syviin tunteisiin

taivaanranta....

kukaan ei ole
käynyt
taivaanrannalla,
ainakaan
- laskevan auringon aikaan

ymmärtää....

aina ei voi
ymmärtää
- eikä tarvitsekkaan

helposti ohi...

kuljemme helposti ohi,
elämme itsellemme,
kuten elukatkin,
elämme siksi,
mutta meillä on ihmisinä
velvollisuus
enempään,
meidät on luotu ajattelemaan
huomiseen,
muistamaan eiliseen,
siksi emme saisi
kulkea
helposti ohi,
mukavinta tietä,
koska meitä sitoo
ihmisyyden vala,
kirjoittamaton vala
- älä kulje helposti ohi

enakkoluulottomuus...

ennakkoluulottomuus
avaa mahdollisuuksia,
se lyö korvillekkin,
mutta jos haluat elää,
kokeile ja viellä senkin
jälkeen kokeile

luoja...

luoja taluttaa uskonnotonta,
hyväntekijää
pakanatonta,
pappia ja opettajaansa,
ihmistä
laupiaista ja äkkipikaista,
luoja taluttaa
luomijansa
ja on heidän tuomitsijansa

merenselän taa...

merenselän taa
menit,
menit horosonttini
ulottomattomiin,
mut
veneesi vana silmiini jäi,
purjeesi puhallukset mieleeni
ankkuroitui
hyväntuulisuutesi auttaa minua
yksin purjehtimaan//
hyvästi ystäväin,
purjeeni puhaltajain
mieleni kesyttäjäin
sydämmeni sulosuttajain
ain,
sinä vain

elämänviisaat...

vanhemmat ovat elämänviisaita
koska ovat kosketelleet
ensin tiedon murusta

nuoriso perii vanhempansa,
tavalla tahi toisella
ja
- tiedon murunsa

taakseen katsoa...

taakseen kannattaa
senverran katsoa
että eteensä
- näkis

luontaisetu...

ihmisen kannattaa
ilosta
innostua,
sillä
se on elämän
luontaisetu

lahja...

kun herään
olen
kiitollinen,
olen,
sillä jokainen aamuni on
lahja

pohjantähti....

kesän aika
vaipuu
syksyn taa,
lyhyemmän päivän taa
jossa hetket toisiaan tukevat
sillä pian koittaa kaamos jolloin
päiväkin hetkenvertainen
eikä päivänselkää missään näy,
näkyy vain kuunsilta unelmineen
pohjantähti otavineen

lakkasuo....

lakkasuolla minä
ja kurkipariskunta,
kummatkin samalla
asialla
-hillasuolla makialla

ämpärini on jo
kukkurouillaan,
vatsani täyteliäs,
joten huilaan hetkisen
kouvunkäppyrisen kannolla
ja ihastelen kauneutta ympärilläin

kurkipariskunta kävi
pitkälleen,
valitsivat hyvän mättään
josta näkee joka suuntaan,
sinne missä ketturepolainen
vaanii,
sinnekkin missä metsän kuningas
pentueineen majailee,
-minut jättivät pois laskuista

nouseva aurinko...

aamuvarhaalla
näet
hiljaisuuden,
kuulet
myrskyttyttömän hetken,
tunnet kuinka sovit
aamukasteiseen
hetkeen,
hetkeen jossa nouseva aurinko
pian hymyileee

viisaus...

viisaus on sitä
että osaa
laskeskella
elossaan

muurahaisten sukulainen...

olen elämäni puolisokea,
olen arjen menijä
pyhien olija,
kuljen kuten muutkin
alusta loppuun
olematta
parhaimmillani,
olematta
ihminen jolle merkitsisivät
kaikkikaikessa
aamuruskot,
illanlaskut,
yön hetket,
kaikki ne elämän tähtihetket

jotka ovat ylläpitämässä
elämää
ne hetket
joiden yli kuljen
ja silmäni suljen sillä
haluan olla
kuten muutkin
- muurahaisten sukuiset

katsellessaan...

ihmisellä on
silloin
mukavinta kun
muut
tekevät,
hän suorastaan nauttii
katsellessaan
menemisien tekemisiä jotka
hän saa aikaan
katsellessaan

tyynenhiljaiset...

viha kytee
tyynenhiljaa
se lymyää ja odottaa
hetkeään,
viha
luonnon rikkaruoho
elämän ikäväinen
pesiytyy
useimmin
tyynenhiljaisiin

rikkautesi..

rikkauksilla
ei ole
merkitystä
ellet niitä
käytä,
yksi aarteistasi jää
usein
huomiotta
- yhteishyvällisyytesi

katseesi....

katseellasi on
tuhat korvaa,
hyväämieltä ja
ymmärtämystä
jos vain sillä silmällä
katsot

kaulitsevat..

eiliset kaulitsevat
huomisia,
alustavat
tulevaisuuksia
siksi ovat usein
- valokuvissa

kasvumaa...

jotkut asiat
eivät
valkene vierahille,
eivät sillä niillä on
elämän vahvimmat tunnesiteet
jotka eivät aukene muille
siksi ihminen on
pohjimmiltaan
salaisuuksien kasvattama,
verhottujen hetkien tekijä
syvempien tunteiden
kasvumaa

tuote...

elämä on
hetken tuote
- ohimenevän

elämänmyönteisesti...

aamusta aamuun
illasta
iltaan
on syytä
hymyillä,
sillätavalla
elänmyönteisesti

valoisa ihminen...

valoisa ihminen
hymyilee
vähästäkin

digi-maailma...

ihminen on
digimaailman
hallinnassa

hyvinvoivana
kunnes
hallintalaitteet pettävät

valot sammuvat
eikä tuulikaan
käy
ei ilmanvirtaa eikä
aamuaurinkoa

niin kauan
hyvinvoivana

ihmeet...

ihmeitä ei voi
keksiä
sillä ne syntyivät
vuosituhat sitten

mestarit...

mestarit osaavat
kuunnella,
siksi he
ovat

mestarit....

mestarit eivät
kersku
eivät edes itseään
nostele
sillä he tuntevat
juurensa

aamu...

aamussa on
kivaa
se,
kun
näkee
päivänkin heräilevän

torilla...

torilla on iloisia
ilmeitä
sillä seura tekee
kaltaisekseen,
siksi
siellä mieluiten
jokainen käy

ihmiset eivät ole
halpahallitunnelmissa,
ei erikoisliikkeiden
tungoksessa vaan
reilussa ulkoilmassa,
jossa ihmisen ei tarvitse
olla turhan pönäkkä,
vaan ihan tavallisen
päivän punakka,
tanakka tahi ohuempi

torilla juttu kiertää,
jutunjuurta riittää,
sil niinpaljon
on
ihmisillä sanottavaa,
sitä kerrottavaa jota arkikaupoissa
ei viitsi näyttääkkään,
sillä siellä vinkuu kortit, joissa ei tunnetta
lainkaan,
torilla sentään setelinselkä tuntuu
huokeamman helpottavalta

ovet...

elämässäni on ollut
monia
ovia,
monia ja olen ne hyvinmielin avannut
ja lempeästi sulkenut,
mutta yhtä ovea en auki saanut,
sitä kuvitelmieni ovea
jonka takana olisi
enemmän kuin takanani,
en saanut aukistuksi
enkä suljetuksi
sillä arkeni tahtoo minut
toisaalla pysyvän,
siellä missä
mieleni ovet
aukeavat ja sulkeutuvat
niin tahtoessain

senaatintorin hautapaikka...

senaatontori on kaunis
tori
ja koria on
pyhättönsäkkin,
mutta
harvapa se tietää,
että senkin perustukset
lepäävät vainajien kalmistoissa,
noissa helsinginniemen
aikalaisissa,
jossa
helsinki oli
eiraa ja töölöö
jo takametsää
ja senaatintori
hautapaikkaa

nykyaika...

aina on ollut nykyaikaa,
aikojen alussakin, vaikkei silloin ollut
iso-isiä,
mummoja ja naapureiden ahneita silmiä,
aina on ollut
nykyaikaa
jota joku
kurmuuttaa,
mutta se johtuu vain siitä,
ettei
silmässä ole sitä
tulevaisuuden täplää

tarpeeksi...

tarpeeksi
on

riittävästi,
mutta kun aika rientää,
sekin väljähtyy,
kuten
kaikki muutkin

muutosvastarinta...

ihminen on
ain
ollut
muutosvastarintainen
- myös onnistuneesti,
mutta tänään yhteiskuntien
ei tarvitse toisiaan
valloittaa,
vaan
kääntämällä katseemme maapallollemme
tulevaisuuteen
tukemalla
ilmastokysymystä,
yhdessä

aamukasteinen...

syyskesäinen aamu
siristää
aamukosteuttaan,
siiin hämähäkin seitit
loistavat,
ketunpoika palaa yöllisiltä
retkiltään,
varis kuuusen latvassa on
aloittanut päivistysvuoronsa

juon aamukahvia rappusilla,
tämä on päivän paras hetki,
hetki jolloin luonto on lähellä,
aidon viattomana

tämä ovat hetkiä jolloin
ei tee mieli saastuttaa
ynpäristööä,
näinä hetkinä avautuvat
ilmastokysymykset ja hiilijalanjäljet,
mutta iltapäivällä olen
unohtanut ja elän kuten viimeistä
päivää

toisten puolesta...

et voi elää
toisten puolesta,
et
mut voit vaikuttaa,
voit
jos siltä tuntuu,
mut silloinkaan et saa
väkivalloin astua sisään

on ihmisiä...

on ihmisiä
joilla on
aikaa nähdä,
he ovat usein kiireisiä,
mutta
havaitessaan ihmisikävää
ohihittavat kiireensä

katse....

katse kestää
kaiken
jos sitä tukevat
sydämmen äänet

yhteistyöllä...

yhteistyöllä
mennään
pidemmälle,
niin pitkälle kuin
luottamus kantaa

lähiöbussi...

elämäni on

meri,
maantie ja sivuteitä
ilmateitäkin

olen kulkenut paljasvarpain
saappaillakin,
töppösilläkin töpötellyt,
mutten ole saanut
rakkoja
sillä en ole tanssinut
hoveissa
nappaskengillä

tänään ajan ilmastoimatonta
lähiöbussia,
hikikarpalot hyppii
nenänpäässäni,
vähän irvistän,
mutta maksavat tästä,
sillä onhan mulla
työjalkineet

lahkolausuus ja politiikka....

lahkolaisuus ja
politiikan yhteinen
tekijä on
palvonta,
palvonta jolla ei ole
viisaita silmiä

ahertavaisten äänet...

katselet
maailman etäisimpiin,
kumarrat niiden kullalle ja
takapihoille
katseesi on vangittu
niiden kirkauden tuoksuun,
mut jos näkisit sen kaiken
jalkojesi alla
-havahtuisit
sillä se on mielikuvan valheellista
elämää
eikä se ole sitäkään
sillä sieltä puuttuu
ahertavaisten äänet

maapallo...

elämme
avaruudessa,
yhdessä sen planeetoista
vaikkei sitä
aina
hoksaa

hymyville....

ruohikon mättäässä
asustelee
hymyville kuorikainen
joka ei töissä käy,
ei koulujakaan,
eikä mitään muutakaan
yhteiskuntakelpoista,
sillä hän on
nurmikon mättään
kuningas eikä sellaisten
tarvitse turhia osata

hymyville kuorikainen
makoilee
päivänvalosta toiseen,
pimeet ajat se tarkkailee
taivaan tähtösiä sillä sen
suku on sieltä kotoisin

aamusarastus....

aamusarastuksen
aikaan
luonto on
herkimmillään
silloin se kuiskaten
katsoo
hymyillen luokseen
kutsuu

vahva laki...

ihminen ei tullut
jäädäkseen
vain hetkeksi jotta
saa
ihmisketjun täytettyä,
ihmiskunta
on ihmisiä,
katkeamattomana ketjunaan,
vain siten

luomakunta on markkinatalouden
kovinta laatua,
sillä täällä hallitsevat armottomat lait

siksi ihmusketjun katkeaminen
avaisi ovet maailmaan jossa
toimisivat vain
vahvempien lait

omistaa...

ei ihmisen
tarvitse
kaikkea omistaa
-vain
hyvän omantuntonsa
verran

illat....

illat päiviä
tyynyttää
yönverhot
päivän sijoilleen
peitottaa,
on
hetki jolloin
tähtitaivas tuikkii
väsähtäneen silmäkulmaa
kuu unelmillaan
hyvät unet tuudittaa

imatrankoski...

imatrankoski
on
luonnon koski
joka valjastettiin
elämänviljavaksi
satoatuottavaksi,
sitä se on
vaahtopäänä läpi vuosisatojen
kuohunnut
elämänviljaa tuottanut,
sen virrassa on historia
vaahdonnut, se on nähnyt
vallankumoukset ja pyhät tsaarit,
bolsevikit ja muut  herttuatteret,
tänään se tyynenä virtaa,
mutta tarpeentullen vaahtopäänä
elämänviljaa tuottaa

hakaniementori...

hakaniementori
sykkii
isänmaata,
se on historialla katettu,
elämällä valettu,
siksi huominenkin siellä
hyvältä maistuu,
maalaiset tuotteitaan kojuissaan
myövät,
kiertokauppiaat syrjemmällä
irtosuomalaiset tuonnenpana,
siellä valvoo työelämäntuntijat,
suuret ja pyhimmät
arjen aremmat,
siellä huominen suomi
käy,
metrolla tulloo ja mennöö,
ratikalla tahi bussilla,
lautallakin moni mielellään käy,
sillä avartuuhan sieltä
kaunis suomenmaa,
itämeren helmi kerrassaan

maaseudun tulevaisuus...

tulevaisuus on
siellä missä leipäkin,
se on siellä missä työt
koulut ja muut,
siellä missä muutkin,
elämännälkäiset suut
siel
elää huominen
elämänarjen tuominen,
siel ei maaseudun ihanuus
viherrä,
ei kosket vaahtopäinä,
viljavainiot tähkäpäinä,
mutta ainahan mä
voin siellä
lomillain
käyvä,
siksihi en enää salaojaputkia
maasedulle tahdo,
en valtaväyliä
pienkyliä,
sillä ainahan mä voi siellä
joutavanpäiten käydä

kylläinen ihminen...

kylläinen ihminen
ei jaksa
eikähä viitsi,
ei hymyillä eik murheen
mieltä
sillä hällä on mieli
täys
eikä siellä
tilaa enempää lie
mut
hän taitaa
valituksen aakkoset
elämän murheitten merkitykset
siksi hän
usein
kadunkulmissa käy
ja vaivaa itsensä elättäjää

tyylihertta...

tyylihertta tepastelee
pikitiellä
siin se tanssiaan tanssittaa
elämäänsä viihdyttää ja samal
itikoita pyydystää,
hällä ei oo surumieltä
höyhenissään,
vaan hän tahtoo
elämänsä
tanssia tähtien iltaan,
tyyliherttaa ei ohimenijät haittaa.
sitä ei kiinnosta
joutavanpäiväiset vaan
sen intohimona on
tanssia tähtiensä iltaan

värit...

värit
täyttävät
mieleni,
elänhän vuodenaikojen mukaan,
hiihtelen ja soutelen
sienimetsissä seikkailen,
kevääkorvalla
kangasvuokkoa etsimässä,
elän
valkoisista
hankisista,
liukkahista latusista
pakkaspäivistä hohtavista,
elän
ympäristöni kauneudesta
pienen pienistä
pisaroista

rauha....

rauha tarvitsee
mahtavat
sotavoimat

hiilijalanjälkee.....

appelsiini kasvaa
lämpimässä
maissikin mukavammin
siksi niistä syntyy
- hiilijalanjälkee
kun pohjoisen ihmistä nälättää

ikimetsä.....

illalla kiire
hiljenee
päivä tasaantuen tyyntyy
sen somat
säteet laskevat
metsänreunan taa
kiehautan nokikahveet
ja senjälkeen
vetäydyn
yöpuulleni
kuunnellen yön supatuksia,
luontoelämän rupatuksia,
olenhan ikimetsän syvemmissä,
siellä missä luonto elää yhäkin
vuosituhannen takaista elämäänsä

savusauna....

savusaunassa
löylyt
makoisimmat,
maanäheisemmässä
maalatiallisella
ikinokisilla seunustoilla
löyly ei kipakalta tunnu
sillä sekin varoo hirrenpintaa
ikivanhaa

maalattia huokuu
raikista ilmaa,
räppänästä linnunlaulut
kuuluvat  ja saunojilla
hymyt herkän hyvässä sillä
savusaunassa puhdistuvat
myös pintaa syvemmät

siitä ku viimein  saimaaseen pulahtaa
niin ei mieli
mukavammaksi vois
kulottua

salamanisku....

salamanisku
läpi ärjyvän
syysmyrskyn
hiljentää
riehakkaammankin
sillä silloin luontoäitee
tuulettelee

sudenkorento....

lumpeen lehdellä
nukkuu
väsynyt
sudenkorento,
siin se venyttelee siipiään,
oikoo koipiaan
ja mieltään keventää
kesäisellä laululla
jossa satakielet laulavat
elämän kauneinpiaan,
hän nukahtaa mukavin
mielin sillä hänhän
on
metsälammen siimeksessä,
lumpeenlehti vuoteenansa
luontoäitee tyynynään

elämänvirtaa....

aikojen alussa oli
tähdet
ja kuu,
tänäänkin
sillä niissä tuikkii
elämänvirtaa joka
pulppuuaa unelmien
lähteeltä

ovet...

eilisillä ei ole
ohjaajaa
sillä ratsastat
tämänpäiväisillä,
mutta eiliset
auttavat sinua
suunnan etsimisessä
tulevaisuuden
haravoinnissa

ilman eilisiä
ei olisi tämänpäiväisiä,
ilman eilisiä
ovien sulkeutumisia,
uusien
avautumisia
et kulkis tätäkään päivää

siksi ei kannata
pienistä
polvistua,
sillä yhden oven sulkeudettua
toinen avautuu
ja
tarjoaa mahdollisuuden

joukkoliikennevälineen ohjaaja...

syyskuinen aamu
näkyy katukuvassa##
koulut alkaneet##
lomat loppuneet##
mutta ilmeet eivät vaihtuneet##
elänhän vilkkaassa
kaupungissa##
arkielämän lähteellä##

itsekkin olen tuttu
itselleni,
viimetalvinen,
yhäkin nuutunut,
vailla auringonnousun iloa,
onkipojan riemua

hyppään verovaroin
kustannettuun
joukkoliikennevälineeseen
jota ohjaa tuttu ihminen
hän joka luonnostaan
hymyilee,
piruuttaan

hyvinvointovaltio..

hyvinvointovaltion
tuntee
siitä
ettei sen
syrjimmissä
voida
paremmistoja huonommin

arvoinen...

jos olet
luottamuksen
arvoinet
-kaikki ovet
aukenevat

luottamus....

luottamuksen kautta
rakentuvat
kaikki,
ihan kaikki
mahdottomuudetkin,
se on sellainen
rakennusaine jota ei
paholaiset tuhoa
siihen eivät ikävyydet tehoa,
sillä se on
luottamuksella katettu
siksi
sillä kannattaa elämääkin
rakentaa,
kaikkea elämää

sodat...

koskaan ei kannata
sotia,
ei kauppasotiakaan
sillä niillä
on
hintansa
-luonnoton hinta

aluskasvillisto...

arjessa on
monia  näppylöitä
vivahteita jotka tahtovat
hetkeesi
joskus ne sapettavat
joskusen vähemmän
ne kuuluvat
arjen
aluskasvistoon eikä niitä ole
syytä
tuholaisille syöttää
sillä niissä itää
huominen

syksyllä kukkivat...

syksyllä kukkivat
kesän kaniimmat,
ne jotka hetken hurmalta
säästyivät,
ne
jotka uskovat selviävän
läpi tyynen myrskyn,
he
jotka ovat itäneet
syvemmältä,
sieltä sydänjuurien
pohjamullista

varjo...

ihminen elää
monen mutkan
kautta,
epäonnisten hetkien,
onnen myötäisten,
ihminen on aina
elämänsä
varjo

täydenkuun aikaan
ihminen elää
parasta kauttaan,
syyshämärten koittaessa
vain häilyvän varjonsa
verran,
kunnes elämänpäivä ei varjoa
luo
eikä ihmistä mukaansa suo

toivot....

eiliset
näkyvät
mielikuvissa
eletynarkipäivissä,
hetkissä jotka ovat johtaneet
tähän,
tähän jossa katsot huomiseen
parempaan huomiseen
tiedät ettet paljoa
voi saavuttaaksesi parempaa
mutta toivot
katsoen jonnekkin
ylöspäin

rappuset....

rappusia noustaan
ylösalas,
muuta virallista virkaa
niillä ei ookkaan,
paitsi
joskus nostattavat
reippailijan kuntoa

jalansijaton....

jalansijaton
ei paikkaansa
saa,
ei vaikka kuinka
koreasti
kattaisi

mestarietana....

mestarietana
piileskelee
raparperilehden alla,
sinne ei yllä halla.eikä
varis kaikkiruokainen,
siellä se päivät pitkät
säitä palvoo ja kerran viikossa
mökin isännälle niitä visioi,
ukko kun ei usko
telkkareillen sääkarttoihin
vaan ukkoetanaan joka on ain
povannut pilvet paikoilleen,
sateet ajoilleen,
helteet sijoilleen

ikivanha....

ikivanha
jääräpää
ei kantojaan käännä,
siksi
hän
sijoilleen jää

liian viisaasti....

liian viisaasti
ei kannata
haastella,
sillä silloin kukaan
ei kuule

yksituumaisuus...

yksituumaisuus
on
tylsän harhaa,
mutta se on kestettävä
isossa kuvassa,
joka on kompromisseillä kuvattu,
siin on
jokaiselta vähän otettu,
jokaiselle vähän luvattu,
tämä on
oikea tie huomiseen ja sen
peremmällekkin

arvokkuus...

arvokkuutta
on
kohteliaisuus,
sitä joka huomioi kanssakulkiat,
elämänsä
naapurit

keskustapuolue...

keskustapuoleen fanit
ovat
vanhempaa väkee,
sitä aikaa
jolloin
tukiaiset
heitä ylläpiti,
tänään sama joukko
ivaa köyhiä, jotka tukiaisilla
yrittävät elää,
lisäksi heitä kovasti ärsyttää
verot, joilla yhteiskuntaa
ylläpidetään ja heitäkin
- kaksin käsin

keskustapuolue ja vihreät....

huomisen suomessa
on tilaa
ympäristöpuolueelle,
sillä vihreät ja keskusta
ovat salaojittaneet
tulevaisuuden

maailmantuulet...

eurooppa elää hyvin vain
maailmantuulista,
siksi
sen tulee
nostaa myötäpurjeensä

tyynivaltameri...

tyynivaltameri erottaa
paljon,
tienanmeren aukio enemmän
siksi katson
horisontin taa,
sinne missä viattomuus
syntyi,
käyn kaupoissa
ostan edullisinta,
mutten
tulevaisuuden kestävää

lammen rannalla....

syyskuisen
illan
tyyntyvä hetki
ei laineen liplatustakaan
vain huuhkajan kaukainen ääni
uitan ukkovarvastai lammessa,
karpalosuon laidalla,
uitan ja annan vesikirpulle hetken
lepopaikan,
samakonpojalle pidemmän

ahvenet vedessä polskii,
hauenpoikanen enemmän,
sinitaivas tyynenä valvoo,
kurrenpoika petäjässään

olen tyynen hiljaa
sillä tämä hetki
tulee luonnostaan,
vaikka mulla olis sanottavaa
paljonkin
täällä ne eivät kuuluisi
mihinkään

syys...

syysilmat ovat
tyynenmyrskyisen
hiljaisia hetkiä
ne suovat hetken
seisahtamiseen,
hetken jolloin voi
kylkiään suoristaa
tuntojaan tarkistaa,
kunnes on aika matkaansa jatkaa

vangittu...

parisuhteeseen vangittu
on menettänyt
elämänsä,
elävä kuollut
hän elää vain
taloudellinen hyötysuhdeen
ansiosta,
suhteen josta hänelle
ei ole
mitään elämänmukavaa

jalokivesi...

maailma on kauheuksia täynnä,
sotia ja hirmumyrskyjä,
muovijätettä ja entisiä piruja,
siksi on elettävä sitä tietä
jota omatuntosi ohjaa,
- omatunto,
mielensydän
jalokivesi

ilmansuuntaa..

kun kaikki pitkästyttää,
tuntuu samantekevältä
poispäin katsotulta
silloin täytyisi
muistaa,
että sulla on aina mahdollisuus
itsesi näköiseen
ilmansuuntaan

vierastulijat...

vierastulijat
tahdotaan
kitkeä,
vaikka
ne somistaisivat
tavallaan

horsmaa ja etelän
kukkaa ovat
pientareet tulvillaan,
maljakossanikin
täytenään,
niitä on mukava katsella,
miellyttävää haistella
ja mukavia niille haastella

lapinkukkaa ne eivät kuitenkaan
silmissäin voita,
sillä se tuli
jäämeren aikaan,
juuri silloin,
kun kotimaani oli
karuimmillaan,
enkä sitä maljakkooni asettele vaan annan
olla sijoillaan
- mieleni povellain

asfaltilla päällystetty...

ihmiset menevät
mut
ikipuu jää
sillä ei ole
kiirettä
mihinkään,
eikä etenkään
asfalttilla päällystettyyn
elämään

jukka, valehtelu....

valehtelu kannattaa
vain
hätätilanteessa,
muilla hetkillä se on
totuuden
vastaista

aamu..

syyskuinen
aamu
kasteisen heleän raikas,
sinipunaiset luonnonkukat
tienvierustoilla hymyilevät,
ovat esi-isien aikaisia ja
heidänkin
esiesiensä,
kauniita eiilisen tämänpäiväisiä,
siksi mun mukavaa herätä
tähänkin aamuun
kun matkassain on eiliset,
tämänpäivän kukkasein

askeleen mittainen...

kevät syksyyn vaihtui
kauneus monenkertaistui
luontoruska kauneimillaan
luontomarjat maukkaimmillaan##
viheltelen metsätiellä tututuillein,
noille luonnon pienimmille joista en
näe jälkeäkään, mutta jotka aistivat minut,
luontokulkijan joka kopallisen sieniä kerää,
toisen luontomarjoja maukkaita ja laulut silloin tällöin
ilmoille lurittelee,
täällä olen askeleitteni mitan verran
itseni
ja en sittenkään mitään,
en sen kummempaa,
siksi käyn vienosti,
turhia huutelematta,
sillä olenhan vain askeleitteni mittainen

vuodet vaihtuvat..

vuodet vaihtuvat
vaikkeivät mihinkään
mee,
minä vain,
elän aikani päähän,
minä
itseni herra jolla
on
askeleen mittainen
hetki

tänään meen kalalle,
laitan matosen koukkuun
ja annan ajan olla,
olenhan vain askeleen
mittainen

sinitaivaan kanteeen julkisivu-töhrijät
eivät yllä,
eivät taidemaalaritkaan
ja
se minuakin harmittaa
sillä ongenkupuni on lipunut
lumpeenlehden viereen ja
sen päällä tanssii vesisippiäinen,
tuo kevyenkevyt luontokaunokainen

mielipiteet...

jos ihminen ei pysty
tarkistamaan
mielimiteittensä
nykypäiväisyyttä
hän elää
niillä
eilisiään

räpsyttelee....

tunti on
kuuskyt minuuttia,
monia hetkiä,
jos vain räpsyttelee
silmiään

saunapäivä....

mulle saunapäivä
on
lauantai,
vaikka olis vaivatonta
olla
jokapäivä,
sillä olen
savusaunan lapsi
sitä lämmitettiin
lauantaisin,
aamusta alkaen,
hartaudella lämmiteltiin,
läpiyön kylvettiin
sieltä
aamusella parhaat jälkilöylyt
sai
jos vain
niin haluttui

ääriryhmät....

ääriryhmät
ovat
vaarallisia
sillä he verkostoutuvat
ja
nimettöminä pysyvät
vastuitaan
pakenevat

voit voit....

voit
elämälläs
tanssia
voit voit
mut muista kuinka voit
aattele arkeasi
aattele aamujasi
aattele
huomistas
sillä niitä et voi
etukäteen tanssia

Onnea Aimo!

kahdeksankymmentä viisi
vuosirengasta on
varrelles kertynyt,
ne vuodet ovat
olleet elämänkauniita
ja merkityksellisiä
itsellesi ja ennenkaikkea
kaikkialle missä olet
liikkunut,
sinun kanssasi on ollut
vaivatonta kulkea ja siksi
me kaikki rinnallasi
juhlimme
- onnea
Aimo

hiljaisuus...

hiljaisudessa
äänet nukkuvat,
aika käy
muttei
sen enempää
hiljaisuus loppuu
kun elämä virkoaa,
arkielämä koputtaa,
sillohi kun
poispyyhityt pyrkivät
mukaan,
hiljaisuudessa kytee
tekemisen kipinä

harvaan asutulla...

harvaan asutuilla
pientareilla
on
väljää
ja jokapaikkaan matkaa,
mut sielllä on sinitaivas lähempänä,
luonnon jokapäiväisyys
käden ulottuvilla
usein siellä joutuu itseensäkkin
paremmin tutustumaan,
siksi nämä ihmiset
usein hymyilevät,
vaikka päivä pilvistyiskin

kyytipoika....

yleisurheilussa
ihminen
on
keskiössä,
muissa urheilulajeissa
kyytipoikana

ilonpäivät...

ilonpäivät
ovat
pilvettömiä,
niissä on
hyvin nukutut yöt,
aamuvarhaiset ja illan
sarastukset

kustannuksella...

elää voit
miten
vain,
mutta älä tee
sitä toisten kustannuksella

aseettomat...

aseettonat ihmiset
ovat
vaarallisia,
sillä heitä ei sido
mikään

unelmat...

unelmilla on
hetket,
joskus samat
kuin
sinulla,
siksi silloin kaikkialla
on valoisaa,
eikä ovia
ollenkaan

syys...

syys on
laskeutunut
pihapiiriin
pois lintuset lentäneet
valoisat yöt siirtyneet,
keitän aamukahvit hellalla,
tuntuu mukavalta katsella hellantulta joka
luo aamuuni valoisutta ja lämpöä
kissa köhnää nilkassa,
lirautan sille aamukermat kuppiin ja
muroja evääksi,
sillä silläkin on pitkä päivä
edessä

kerkiä....

itseään pidemmälle
ihminen ei
kerkiä,
ei vaikka
kuinka olis

ruska...

lintujen laulut
taonneet,
onhan elonkorjuun aikaa,
tummuvien pilvien taikaa
ruskaisan värikylläisyyden
sadonkorjuun aikaa,
sitä elämän taikaa joka
valmistuu pitkään
talvikauteen
pakkaslumen narskukuntaan
luomakunnan talvikauteen
joka avaa silmänsä
kevät hankisilla,
solisivilla purosilla,
elämänkevään hymysuilla

historia....

historia koostuu
eilisistä,
se on tämänpäivän
oven avaaja,
ilman sitä ei huomisemme
rakentuisi

tulonlähde....

kaikki palvelut
maksavat,
mutta
kanssaeläminen ja
myötämielisyys
ovat
tulonlähde
- hyvänmielen

syksy...

syksyllä metsämarja
mehukkaana
hymyää
sillohin mustikka
maukkaimmillaan,
puolukka punaisenaan,
lakkasuot keltasenaan,
syksyllä luontoäitee
sienimetsät kattaa,
ruskan värikkään

turhanpaskan kekäle...

ihmisen tulisi
polvistua
itsensä
edessä,
rukoilla luontoherralta
armahdusta,
sillä hän on ollut kuriton
eläjä,
ympäristönsä tuhoaja,
kissankarvan kokoinen
vispittelijä
ihminen ei ole otus,
ei luonnon viattomin,
vaan
melkolailla turhanpaskan
kekäle

saturnus...

saturnus on
isotähti taivahalla,
sinne on monen monta matkaa,
aikaakin tuontuosta,
mutta se on lähempänä
maapallomme kohtalonteitä
kuin uskommekaan,
siellä elää
syntymämme salaisuus,
- sieltä
saimme ensimmäisen jyvän

hyvät sanat...

hyviä sanoja ei voi
lausua,
sillä ne kerrotaan
käyttäytymisellä

ympäristökysymykset...

ympäristökysymykset ovat
aina olleet
tärkeitä
ja niiden avulla ihmiskunta on
tämänpäiväisiin tullut

ennen kustiin ja paskottiin
porstuan pieliin,
rotat tykkäs ja
kuoleman tautii
lykkäs,
sitten siivottiin,
jätehommelit viemäröitiin
ja taudit minimoitiin

tänään meidän tulee
katsoa jälkiämme tarkemmin,
emme voi saastuttaa
ilmakehäämme,
sillä
se johtaa lastemme
tukehtumiseen

rentoon letkeetä...

elämä on
rentoon letkeetä,
jos ei
sotkeudu
monimutkaisiin

voitat vastustajasi...

voitat vastustajasi
hänen
parhailla
aseillaan

politiikassa saa kinat
helposti aikaseksi,
mutta jos haluat
väittelyn
voittaa,
anna hänen sanoa viimeinen
sana,
sillä vaikka se olisi hölynpölyäkin
sillä
olet nujertanut
keskustelijasi
- kohteliaasti

armoa...

armoa ei heikolta
anota,
vaan
itsensä alistajalta

ruska...

syysillan ruska
pysäyttää
kiireen,
sillä siinä on
elämän värit,
värit jotka sopivat
syysiltaan,
iltaan joka on kesän
taakseen jättänyt ja
katseensa siintää
talvipakkasiin,
keväthankisiin

merisää...

merisää on
ikuinen,
se on ainut sää  joka
kulkijaansa liikuttaa,
laidasta laitaan
kiikuttaa,
siitä kertoo myös
radio suomi,
ain 18.50,
oli tyyntä tahi myrskyisää
ja sitä kuuntelevat
herkät korvat
vesillä olijain

sodan sukupolvi...

sukupolvet
ovat
toistensa
näköisiä,
mutta sodanaikaiset
joutuivat liian paljon
kokemaan,
sillä heille elämä oli
myöhemminkin
sotaisaa vaikka aseet
hiljenivät

menettäminen...

menettämiseen
ei totu,
sillä
sillä on
syvät sydänjuuret

aamu...

aamusta alkaen
koko päivä
alkaa
sen nostattaa aamuauringon
hymyilevän ilmeen,
tuhannet
mukavat aamuntouhut,
työt ja muuhun menevät,
aamusta alkaen
on
mukaville mahdollisuus,
murheenkryyneillekkin
tilaisuus,
sillä aamu suo
koko päivän aikaa

yöt ja päivät...

yöt ja päivät
johtuvat
siitä,
että välillä luontoäiteetä
nukuttaa
välillä
valvottaa

pietarin hovi...

pietarin hovissa
ennen
tanssittiin,
tänään siellä
eilisiä muistellaan,
sillä ajat ovat vaihtuneet,
kohtalot puhuneet

muuttuu...

maailma muuttuu
ain
sukupolvesta toiseen
- iät ja ajat

hetki...

ihminen ja hetki,
lyhyempi kuin korkeinkaan
vuori,
mut
pidempi kuin olematon
ohimennyt,
ihminen ei ole vuorten
kokoinen
koska hän mietislelee,
vuoret vaan
seisoskelee
ihminen on
satu,
tarina
ohimenevä olematon,
joka uudeksi ihmiseksi syntyy
jos sopivat kohtalot
iskevät toisilleen
silmää

tie..

kulkemalla
elämäsi helpointa tietä
sinulta jää
monet elonmutkat
näkemättä
arjenpyhät kokematta
ihmisen tie on
vaivojen kuoppaista
se on ylämäkisen
mutkikasta,
mutta se tie on ihmisen tie,
- taivaan luontolinnuilla
on
toisenmoinen

lopullista...

mikään ei
ole
lopullista
- ei sekään

bussikuski...

bussikuskiksi
ajaudutaan,
monen kaistan kautta
valikoidutaan
siellä ei menesty hetken
heilastelijat,
kelloa tuntemattomat
suurinpiirteiset,
vaan se vaatii
jämptiä mieltä,
sovitusta kiinnipitämistä,
mutta ennenkaikkea
joustavaa luonnetta

lomat...

lomat tuntuvat
- lompakossa
sillä
arki ei ole
vahtimassa

syysmetsä..

syysmetsässä
tuoksuu
herkut,
siel
värit loistossaan
tunnelmat pilvissään
sammalpeitteessä on mukavaa
tallustaa ja sieniä koppaan kasata,
syysmetsässä ei ole
kiireen poikastakaan
vaan siellä on tyynen sujuvaa,
hyvänmielen tunnelmaa
jota ei muualla aistikkaan

pihatieni...

en mä elämästäni
paikkaa hae,
etsin vain
pihatietäin jossa
luonto viheriöis,
luonnonlinnut lauleleis
sinitaivaan leutotuulet
tyynytteleis

voin mä nukahtaa
sinne tänne,
mutta jollei siellä
luonnon suloäänet
sois
en hyvin vois

elän tätäpäivää
en pihatietäin löytänyt lain,
etsin yhä vain
jospa
se täällä ois
kuljen ja nukahdan
siellä täällä
joka säällä

yön läpi....

yön läpi
vain valonsäde pääsee
sillä se on
vahvempi kuin
ikuisuus,
mut valoa se ei voi
vastustaa
sillä
tällä on viaton mieli
jolla on
sydämmen tunnetta mukanaan,
viattoman silmät
eikä varjoa hartioillaan

syys..

syys silittää
kesämielen
laitattaen kesäiset
riennot
piironkiin ja kattaen
pöytänsä
ruskalla ja luontometsän
aarteilla
sienillä ja maukkailla
metsämarjoilla
syksyllä ihminen
kerääntyy itseensä,
kuntaas kesäniityt veivät
sinne tänne
vainioille viljaville
syysunelmat kattavat
läpi pakkastalven
heräten kevään ensimmäisiin
säteisiin

sisuskalut...

kiinalaiset
ottavat
mielipidevangeilta
sisuskalut
oikiamielisten käyttöön,
mutta eivät tule ajatelleeksi
että siitä se sananvapaus vasta
yltyy

unelmat...

unelmilla ei ole
kotimaata
sillä ne haluavat
asua joka maassa
ihmisten sydämmissä
mietteissä tunnelmallisissa

herkistää...

hymy herkistää,
siksi
- hymyilen

parempi tulevaisuus...

ihminen onnistuu
luomaan paremman
tulevausutensa
yhteenliittymällä
toisiinsa,
se on nykyaikaisesti sanottuna
team-työtä
ja vain sillä rakennamme itsellemme
parempaa huomista

ihmisroska...

jokainen ihminen
on
laulunsa arvoinen,
jokainen,
jokainen,
myös hän jonka yli katsotaan,
helposti sivuutetaan
ihmisroskaksi kuvataan,
hän
voisit olla sinä,
sinä
jonka itsetunto on nyt
huipussaan,
terveys terässään,
sinä,
juuri sinuakin saatettaisiin
kutsua ihmisroskaksi
ellei sinua olisi
onnistanut

keskustapuolue...

sipilän hallituksen suurmies
istuu eduskunnan
perimmäisessä,
hän joka altisti monet tunnot
tuomiolle,
viisas mies,
liian viisas,
siksi hän istuu perimmässä
lehterissä,
mutta hänen viisautensa itää
rinteen hallituksessa
sillä sen on nyt helpompaa
näyttää tulosluvut ja toimia
suurmiehen ajatusoppien mukaan

mutta häntä varmasti harmittaa
kun otti kehnon
puolueen hallitukseensa,
tuon
ikävänkylväjän
jonka suosio itää
toisten epäonnistumisissa

keskustapuolueen tulevaisuus
ei lepää entisajoissa,
vaan sen täytyy
nykyaikaistua,
niinkuin
vihreät ja persut
tekevät

persut ovat suurin puolue,
mutta se on elinkelvoton sivistyneeseen
politiikkaan
siihen poliitisen ilmastoon
jossa elämme,
siksi se on oppositiossa
myös euroopan isoissa pöydissä

keskustapuolue valitsee puheenjohtajaa,
on valinnut aina
onnistuneesti,
mutta nyt sen on onnistuttava
enemmän

politiikka...

politiikkaa ei kannata
viljellä
sil
sillä on
päivän kasvot,
kahdet kasvot.
jotka kulkevat kaksilla rattailla

kunnioituksen puute...

kunnioituksen puute
altistaa monelle
ikävälle

ymmärtävä ihminen..

ihminen joka ymmärtää
toisenmieltäkin,
hän joka on juurevimmin
toistamieltä
on
ihminen
jonka kanssa
pystytään paljon rakentamaan

sateella...

sateella on
elonvoimaa,
sitä tähkäpäät tarvitevat,
sienimetsät herkullisemmat,
kalamiehenkin onkeen kala
vilkkaammin nappaa,
silloin myös
luonnon
pienimmät nurmikon pinnalla
tanssivat,
sillä onhan silloin heidän
kelinsä
elämänpelinsä

paljosta pois..

kun paljon teet
olet jostakin
pois,
mutta sen aika kertoo

arka ihminen...

arka ihminen
luonnostaan
säikkyy
ja tunteensa läikkyy,
mut
tottuessaan
hän on yhtä
välinpitämätön kuin
kovanahkaisimmat

saunavasta...

saunavastan tuoksu
tuoksuu
saapuessani
kotiin
pesääni jossa mieleni
hyvin voi ja
elämäni saa innostunen
ryhdin,
sillä täällä minulla
on
enemmän kuin
maailman turuilla
vaikka siellä hyllyt notkuvat
ylenpaljon

täällä en ole tavaroista
paljon,
vaan
täällä olen vähästä enemmän

elämän murehtija...

kesäkukka
heiluu kevyesti
suviniityllä
sen hyväntuulisuus
saa valtaansa koko niityn
siksi kaikkialla hymyillään
se tarttuu minuunkin
elämän murehtijaan
arkielämän puurtajaan
saaden minut pysähtymään,
hetkeksi hellittämään

tunnelmani...

tunnelmani syntyy
hetkestä
illan hämärtyvästä
kuunvalon valaisemasta,
hetken helakasta
tyynen tunteen iltaruskosta
joka tuoksuu
saunapuhtaalta
kuunvalon varjonsäteestä
jossa näen sinut
elämäni syvimmän

turhan tärkeys.....

turhan tärkeys
punoituttaa
se myös pönäköityttää
ja ympäristön
kulotuttaa,
sillä turhan
tärkeys luo
hapanta ilmapiiriä

kaiholla...

eiliset näkyvät
tänään
huomennakin
heijastuen kauemmaksikin
siksi meidän tulisi
siivommin
elää,
niin jalanjäljettömästi jotta
jälkeemme tulleet
- kaiholla muistelisivat

kulleronkukka...

kulleronkukka
metsälammen siimeksessä
kauneuttaan kukkii
sen terälehdillä
luonnon pienimmät viattomat
jotka hymysuin sen  terälehdillään
hetkkosen viivähtävät
hentoja siipiään lepuuttavat

kulleron ympärillä
lumpeenlehdet tarjoavat
lepopaikan
sudenkorennoille jotka
siin rupattelevat
päivän kulustaan

istun ongella,
mut kala ei syö,
hyvä niin
sillä
luontokauneudesta
saan
enemmän

mielipahoja...

sanoja ei tarvita
jos ei ole
sanottavaa
ei kuultavaa,
maailma on
täyttynyt turhan sanoilla,
jotka häiritsevät
mielen elämää
tuntojen mielialoja
ja aiheuttavat sanomattomia
mielipahoja joilla ei ole kuulijaa

kunnoton....

arjen menijöitä
ovat
tekijät
tuntonsa parsijat
jokapäiväiset
ihmiset jotka
sotkevat polkupyörillä
pitkin menoteitä
ajavat tuhatta ja sataa
kunnes alkaa
sataa,
sillohin
arjen menijä huokasee
ja päästää
taakseen kertyneen
menoteiden kulkueen,
nuo peltilehmät
joissa menee
toisenlainen arki
- kunnoton

eläköitynyt.....

ennalta eläköitynyt
menettää
arjen,
siksi hän höpisee
joistakin
eilisistä

ihmisen ei pidä
eläköityä koskaan
ei silloinkaan kun
hetki on,
sillä silloin huominen
ei uutena avaudu
eivätkä unelmien haavemaat
hymyile,
eivät
sillä huomiselle kelpaa
vain eläköimätön mieli
joka piehtaroi ennakkoluulottomuudessa
ja rakentelee huomisen
varalle

talviasuttavan mökin

sielun kammarit...

hetket jolloin
kuuntelet itseäsi,
käännät tuntojesi tulvat
mietteitesi puroset
hetken olijaiset
luoksesi
ovat  hetken tuokkosia
jotka päästävät
sinut sisääsi,
sielusi
kammareihin

kateus...

kateudesta kukkivat
tekemättömät
pellot
ne eivät idä
eivätkä satoa tuota
siksipä sitä
viljeleepi
toivoton rukka,
ihminen
omahyväinen
jolla katsekkin on  toisilta
vohkittu

kateudesta kukkivat
monet
katseet,
mutta ne eivät
kestä arjen töitä,
hallaöitä,
hetkiä joilla kateus
ansaitaan

omatunto...

teitteni valo
on omatuntoni
sil valaisen kulkujain
vaikka se välillä sammunutkin
en hyvässä kulje
en pahoja teitä
vaan
keskiteitä
tavallisen eloni kulkujain
yön selän lepojain
välillä pysähdyn
häpeilen
kadun ja korjailen
kunnes jatkan jälleen
kulkujain

maailman tienestit....

en maailmalla
turhanpäiten mee
sillä siellä mun leipäni on,
sieltä
kotoni lämpiää,
kissalleni latsikatsit tienaan,
maailmassa
on ahdasta,
mut tekevä sinne ain
mahtuu,
sillä tekeväisistä sekin
hyötyy
nekin jotka joutavan päin
kulkee

katseet....

toisten silmiin
kauppias katsoo
sil
siint
kassavirta yltyy,
mutta katseet voivat olla
viattomaman
pyyteettömmiäkin
sydämmen
tuntoisia,
hetkiä jolloin ihminen yltää
elämän syvimpiin

siristellään...

aamun hetket
illoista
johtuvat,
siksi niitä siristellään

sininen hetki...

sinisin hetki
on silloin kun
tyytyväisyys hymyilee
- se on hetki
joka auttaa monen
tuskaisen hetken
yli
- se on hetki
jota kannattaa
tavoitella

myrskyn jälkeen...

myrskyn jälkeen
järvenselkä tyyntyy,
niin tekee ihmismielikin

luonto on
luonnot luomilleen,
metsän puille humisiville
sammaleille
kesäkukille kaunokaisille,
myrskynsilmät
jokaiselle
ja tyyynenmielen
tyyntyneille

pystyssäpäin....

aina ei elämä suju
suunnitelmien
mukaan
- ei useinkaan
sillä säät vaihtuvat
olosuhteet muuttuvat,
mut
kaikkien vaiheiden jälkeen
jos pystyy olemaan
pysyssäpäin
- on onnistunut

rakennetaan...

ennen suomea rakennettiin
pitkästä
puusta,
nyt
jostakin muusta,
siksi rakennukset
kyllästyvät ennenaikojaan,
kun niitä ei rakenneta pitkästä puusta,
tuosta luontomaailman
kestävämmästä

näen paljon
yli satavuotiaita
puurakennuksia,
komean kerimäen kirkonkin,
mutten
yhtään yli kolmekymppistä
sementillä vuorattua
- tahi nään ja haistan,
mutta
asuinkelvottomia mokomat
lie

onnenkipinä...

vaikka menetin
maat ja mannut,
kotini ja kaiken muun
en menettänyt uskoani
huomiseen,
siihen onnenkipinään,
joka saa minut yhä uudelleen
menemään

pelkäsin,
kun olin suuri herra,
miljoonamies
ja kuntani mahakkain,
äyririkkain ja kumarretuin,
se ei ollut kivaa elämää,
sillä kaikki tuo suuruus
oli
velalla rahoitettu,
perinnöillä tienattu,
toisten työllä saavutettu

tänään olen
varakkaampi,
sillä mulla on
kevyt mieli,
eikä sitä ole
koristeltu
toisten työllä

masennus...

ihmiset masentuvat
koska eivät näe
tulevaisuuden valoa,
se  vangitsee ihmiset
masennukseen,
joka ei päästä
elämäniloa
luokseen

yhteiskunnan täytyy
olla kaikkien
yhdyskunta,
myös heidän jotka eivät voi
hyvin

ihmisten terveydellä ei saa
olla hintalappua,
ei pienintäkään

yks kaks...

yks kas
on
heti
eikä
ylihuomista

jumalan luomia....

monet ovat jumalan
luomia,
toiset
isien ja äitien,
jotkut
muiden saattamia,
mutta väliäkö sillä,
tärkeintä on
löytää
sopivat avaimet kotinsa oveen

viisaus...

viisaus on
käsittämistä,
se on
tulikipinän sytyttämistä,
hetken hiljaisuutta,
hymynnaurun itkua
elämisen huomista,
mutta
tänään se vaan
sytytyttelee
tulikipinöitä

sattumaa...

kaikkea ei kannata
suunnitella,
vaan
antaa elämäntuulten
kuljettaa,
sillä usein rakkaudet
ja onnenkukkasetkin
tupsahtavat
eteesi
sattumalta,
silloin kun vähiten odotat

yön valot...

yön valot eivät näy,
sillä katulamput sammuneet
pilviverho yönsylin
täyttäneet
hiljaisuus on äänekästä,
tunnen joka risahduksenkin,
kuvittelen
pedot polullein
harmitkin olallein,
mut mentävä on,
kuljen himmeän
varovasti,
vaikka sydämmeni hakkaa
pelon mahtii,
enkä tahdo keritä muuhun
tahtiin

tuusulan moottoritie ja ruposen ruskeat...

tuusulan motarilla on monen monta
pysäkkii
josta noukin ja päästän
matkustajain

siellä elämää on päivin
öin
sillä stadissa
elämä kukkii
nukkuessaankin

rautatientorilta
yö-vuoroain valjastan,
tuota
elämänvirtaa
solkenaan,
heitä on
seisomakuormallinen,
jotka pian kyydissäni kuorsaavat,
toiset jurripurria haastavat,
jotkut unelmissaan
keinuvat,
jotkut
kalpean hilpeinäkin,
sillä ovathan he
päivän stadissa
reissanneet
  pian matkamme kulkeutuu
järvenpään takakulmille nääs,
sinne kellokosken päättärille
ja muille haminoille
saakka
  he eivät  ole mulle taakkaa,
sillä niin
olen
sisäsyntyistynyt tähän
hommaani,
sillä kipinän sain
jo
syntyessäin,
kun ruposen ruskeilla
isäni matkassa kuljin
- päivin ja öin

hiljainen hetki...

hiljainen
hetki
on
syvän sininen

etuile...

ei huomiset
etuile
- vain sinä

luontolintu....

sinitaivaalla ei pilven
hattaraa
vain
luonnonlintu kaunokainen
kotkanpoika
liitäväinen
joka
elämänkuvaansa
maalailee,
kaaroksiaan maalailee,
sillä
hällä ei huolta
kummostakaan kunhan saa
vapaana
liidellä ain

elät ikuisesti...

elät ikuisesti,
osan näkyvästi,
muut ajat
luomakunnan
alkutekijöissä
-  siksi ole kiitollinen
luomakunnalle ajastas
jonka voit liihotella
mielin kevein
joskus painavienkin
jotka oos osakseis saanut

etääntynyt....

   vaikka asumme
lähellämme
on välimatkamme pitkä
sillä olemme etääntyneet,
kauemmaksi
muuttuneet,
vieraimmiksi kasvaneet
vaikkka sijoillamme
pysyneet,
siksi emme toisiamme
mielissämmekään
näe

etsin töitä....

etsin töitä
sillä nälkääni nälättää
olisin jouti,
mutta nälkäni ei
nuku
eikä suo hetkenrauhaa,
etsin töitä
ensimmäistä tiliäni
ja sillä tienattua
mielenhyvää
joka kylläistäis nälkäni,
rauhoittasi
hetkenrauhani
ja antaisi minun hetken
huilahtaa

harhautuis...

valoisan kesän aikana
kannattaa
käydä
reunoillakin,
jottei syyspimeillä
sinne harhautuis

perstuntumaa...

jotkut ihmiset hakevat
tuntumaa
ennenkuin
aloilleen
käyvät,
he hakevat
perstuntumaa,
sillä heiden luonteenpiirteisiinsä
ei kuulu
tupsahtaa
tuosta vaan

vallankumous...

ennenvanhaan
tarvittiin
vallankumoukset,
jotkut neilikoiden kera,
toiset toisin tavoin,
verimiekoin
hirttäjäisin,
tänään kansa joutuisi
kääntymään itseään vastaan,
sillä
muut vallanpitäjät olemme
teloittaneet

yhteishenki....

tuhannet
muurahaiset
uurastavat yhteisen
kekonsa eteen,
he ovat yksilöitä,
mutta heitä sitoo sisäisesti
yhteishenki jota ihmiset sanovat
team-työskentelyksi,
mutta muurahaiset taitavat sen
sisäsyntyisesti

kuunsilta....

aurinkoa päin
kannattaa kulkea
sillä sen laskeudettua
saavut kuunsillalle josta
aamusuringon säteet sinut
jälleen mukaansa ottavat

ennakkoluulottomat...

ei ihmisen tarvitse
olla viisas,
ei tyhmäkään
kunhan vaan osaa
huomiseensa yltää

jos ihminen olis
syntymästään asti
nero,
hän ei syntyskään,
tahi
lopettas jo tutti-iässä
varttumisensa

laadukas ihminen
ei parsi
ikävyyksiä
sillä
ne eivät avaa
huomisen ovia

ne jotka ratkovat
liiaksi elämäänsä
joutuvat
perääntymään
huomisen mahdollisuuksista
sillä ne
syntyvät
ennakkoluulottomasta
ajattelutavasta

näin laihdut...

ihminen laihtuu
parhaiten
syömällä
- sopivasti

liikunta on hyväksi
mut siinä tulee
tuhtikuntoiselle
lonkat kippeeksi ja
nilkat turvoksiin

siksi totuta itsesi
vähempään,
kun nälkä yllättää
ota vain
puolikas,
liiku just sen verran kun
kuntos tykkää
yhdestä kesämakkarasta
ei liho,

ei juhlien herkuistakaan,
kunhan muistaa
ettei niitä saa olla
365 päivää vuodessa

katseet...

ensi katseet
ovat joskus
koko iän
pituisia

kainokkaasti..

etsi rakkauttasi,
kuuntele ja hymyile
hiljan kainokkaasti
sillä
silloin olet sen
lähellä

turhan vilut...

aina ei ole
elämän ensimmäinen
päivä,
se tunne kun kaikki on edessäpäin,
mutta semmoisia
päiviä
pitää haalia
sillä silloin ei turhan vilut
vaivaa

tietön taival...

tiettömän taipaleen
päässä
viheltävät
luontoäiteen tuulet
siel katselevat suonsilmäkkeet
kuinka arotuulet
puhaltavat,
siel
on
myös hyvänmielen hetket,
hetket jotka hymyilevät

eiliset...

eiliset
aukovat
huomisten ovia

tuhatjoustoinen...

tuhatjouistoinen
multamaan
matelijaa
ramasee sillä se on
seurannut
kesälomalaisia jotka
huokuvat kaupunkilaisuutta

tuhatjoustoinen
ihmettelee millä
he tulevat toimeen,
sillä niin oli
avaruuden pehmoisia
puhuneet

mut nyt hän painuu
pitkälleen
raparperipenkkiin
jossa hällä on
kesäasunto,
talvisin
hänet tapaa ikimetsän
lehtometsästä