somaneiti syystuulessa
vienokaisessa heiluu,
oksallaan
kesäneito perhokainen
hymyhuulissaan keinuu
sillä pian on hetki muuttaa
talvilevonmaille,
josta kevätaurinko sen
säteillään herättää
ihmeet syntyvät rotkon pohjalla, siellä jossa ei yhtään elämänlehdokkia, myötäpäivänkukkijaa, ei mitään, vain hän ja sinä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti