jokainen hetki on
edellistään
tuoreempi, joten
älä jää entisiin,vaan tarraa
tuleviin
alkuun asiat ovat
vieraita ja suuria,
mutta kun niihin
pääsee käsiksi,
niin arkiseksi
muuttuvat
haviseva lokakuu,
on haapapuiden kuu,
sillä silloin ne
pukunsa vaihtavat,
talviunilleen juurettuvat,
mut viellä on muutamat lehdet
oksillaan riippumassa,
kurrenpoikia kiikuttelemassa
kololintuja vartoomassa,
ennenkuin talviunilleen taipuvat
kaikki kauneus elää
silmissä,
ihmisen ilmeissä
aatoksissa ja niisssä hetkissä,
kun hän juttelee tunteillaan
syyshetki
töölöönpuistossa on
mielenkirkas,
vaikkei yhtään iloista vastaantulijaa,
puistonpenkillä istujaa,
sillä luonto on tiputellut
elämänlehtensä
hetkensä puistoon
jotka
hymyilevät ja ovat elämäniloisia,
kauniin värisiä ja hentoja,
elämänrentoja,ilman mitään ehtoja,
ennakkoluuloja,
siksi katson mihin astun,
sillä en halua luonnolleni ikävää
tuottaa
ihmiselämä on
rikkaimmillaan silloin kun
se soutelee siel tääl,
mutta on aina ankkuroitunut
rakkaimpiinsa
kansalaiset hyötyvät
verotuloista,
sillä niillä rakennetaan
sosiaaliturvaa ja muita
yhteiskunnan kehikoita,
siksi on tärkeää lihottaa
yhteiskunnan kassaa
työmarkkinat toimivat
kolmikantaisesti
edukkaammin,
sillä onhan siellä kaikkien osapuolten
edustajat neuvottelupöydässä
siksi yhteisymmärrys ja kokonaisuuden
ymmärtäminen tuottaa jokaiselle
enemmän
vauva on
elämänlähde,
hento ja viaton,
siksi hälle kaikki hyvät
toivottakoot,arjen pyhät
näytettäkööt
ihminen ymmärtää
monimutkaisiakin,
mutta päivänselvistä
hän ei ymmärrä
tuon taivaallista,
sillä niitä ei opiskeltu
koulussa
vastasyntynyt ihminen
on ihme,
hyvin ihme,
siksi hänen edessään
sydämmet läikähtää,
tunteet syleilevät
vastasyntynyt on
elämänhelmi,
hyvyyden kuva,
viaton,sillä hän
elämänaarre,
arvokkaampi kuin ikuisuuden helmet
elämä on
ikuista kevättä,
vastasyntynyttä,ajatonta,
vaikka vuodet sitä pyörittävät,
kohtalot saattavat, niin silti se on
vastaalkamista,
syntymistä
pappana on
kiva olla,
sillä on kiva katsoa,
kun elämä nuortuu,
hymyt herkistyvät ja pienet sormet lujasti
puristavat sormiain
suvun uusi tulokas,
sytyttää riemun jokaiseen,
sillä hän edustaa uuttapolvea,
sitä joita vanhemmat eivät enää
jaksa polkea,
hän ei viellä maratooneja juoksentele,
ei keittiöönkään,
vaan ihan rauhassa äitinsä poveen
nojailee,isäänsä ohjailee
jos et suurentelisi
itseäsi,
mahtuisit jokapäiväisiin,
niihinkin arjen pikku kolosiin,
jotka ovat huomisten lähteitä
kätilöt ovat
ihmiselämän ensikoskettajia,
siksi he tietävät,
että ihminen on alussaan
.elämänviaton.
älä katso elämän varjoja,
älä pahojen kiertoteitä,
vaan sinnepäin mistä
saat mielesi loistamaan
elämäsi kevenemään
vastasyntynyt lapsi on
elämänliekki,
hento mutta valovoimainen,
sillä hänen puoleensa
kumartuvat elämän
pyhimmätkin
syys on tunteiden retki,
aatosten hetki, se on
tuoksujen ja varisevien
lehtien havinaa,
tuoksujen tunnelmaa, se on
aistien herkintä aikaa, sillä
kaikkiallahan tuoksuu herkkyyden kauneus,
hyvyyden ja rakkauden sadepisarat,
jotka hymyilevät pudotessaan
tunteittesi olkapäille
hellä on katse
vastasyntyneellä,
vahva ote käsissään,
sillä tahtoohan hän halata
vanhempiaan, heitä jotka ovat
heidät yhteen saattaneet
pienet silmät uutta
katsoo,
isää ja äitiä
tiukasti vahtii,
sillä eihän hällä viellä koko
elämä rinnallaan
tänään synnyit ja suurta
iloa
ympärilles tuotat,
minut elämänkeveksi
saatoit,
tuhansiin mielenhyviin
keinuttelet
elämä antaa ja ottaa,
mutta tänään olin saamapuolella,
kun sukuun syntyi pieni kaunokainen,
jolle kaikkea hyvää toivottelen,mielelläni
tuudittelen,rakkaudella keinuttelen
on onnea olla
iso-isä,
sillä tänään sain
sydämmeeni uuden
rakkaan,
siksi mieleni onnea
haukkaa,
aatoksein onnesta laukkaa
sotiminen ei ole
enää
muodikasta,
sillä se tuottaa vain
surua
puolin ja toisin,
siksi
vain tyylitajuttomat
sotivat
jos olisin joku muu,
tekisin kuten
kaikki muutkin,
mutta minusta ei ole jonon jatkoksi,
kaikkien seuraajaksi,
totuttujen toteuttajiksi,vaan haluan
kulkea omia polkujain,
joissa minun ei tarvitse kysellä
käyttäytymissääntöjä
olet elämäs
osakas.asiakas.
siksi palvele ja nauti
ajastas.pajastas.
sillä vain sinä saat itsesi
olemaan itsesi kokoinen
olet vain
harhaskel,
eteen tahi taakse
ja sitten poismennyt,
ellet hyväile huomistas,
rakasta sen jokaista sarastusta,
koskettele katseellasi aamujen
iltoja,
päivänpaistetta
ja pyydä anteeksi ettet ole
vesipisaaraa enempi
itseoppineilla ihmisillä
on arat ja tuntoherkät
kantapäät,sillä niiden kautta
jälkensä kuvaantuu
päivät jotka ovat
päättyneet
tuntevat huomiset,
sillä hehän heidät
saattoivat,
siksi uudisraivaajien täytyisi kysyä
heiltä elämäntietä,
sitä tietä joka seuraaviin vie
vesiharmaassa elämässä
ei kasva lumpeenkukkakaan,
vaan se vastii
elämäniloa ympärilleen,
loistuakseen
kauneutta ympäristölle
kuvastaakseen
vanhat asiat eivät pakene,
vaan ovat sinne minne
jäivät, mutta
kun katson niitä vuosien päästä,
niin huomaan että niistä on
häipyneet ikävät ja pahat
en pyri maailman tähtiin,
en laitimmaiseenkaan,
vaan siihen onnenpisaraan,
joka tippuu räystäältä
vesiastiaan ja tekee siihen
ympyrän,
pyrin siihen, että kerkiäisin soudella ympyrässä,
ennenkuin se hajoaa
unelmat särkyvät
helposti,
siksi niitä täytyy
säilyttää
tunteitten peittäminä,
hyvänmielen tyynyttäminä
sydämmen pyhimmässä
syys on hetki,
jolloin
naamiot riisutaan,
elämänmättäälle istutaan ja
katsellaan puista irronneita lehtiä
jotka viereesi tupsahtavat,
hymyilevät ja taipuvat paikalleen
syys on hetki,
vesipisaran kokoinen,
se ei itketä,
hymyilytä,
vaan sitoo sinut syliinsä
syys on hetki
harmaa ja vähäpuheinen,
hiljaisten hetkien tarjotin,
siksi nautin katseellain,
kuuntelen kaikilla aisteillain,sillä
en voi koskettaa yhtäkään
suo,
hyytävän harmaa,
hiljaisuuden kuiskkaama
hetki,
marjaretki,
en elämöi,en huutele suuria, en
pienempiä,
sillä olenhan luojani laitamailla, siellä jossa menneet
asuvat,
kurjet ja karhut marjastavat
ja minäkin,
ihmisparka
suo painuu jalkojeni ala,
pelkään että se vetäsee minut
sisuuksinsa,
siksi tunnustelen,mättäältä mättäälle
etenen,karpaloita poimin,
kunnes huomaan emokarhun
suon itälaidalla, sekin on marjastamassa,
talvivarastoaan täydentämässä
en tiedä miksi metsän kuningas
ei havainnut minua,
ehkä se johtui siitä että olin tuulen
alapuolella,tahi siintä, että kurkipariskunta
laskeutui samalle marjamättäälle jossa
itsekkin marjastin
lähdin poispäin
takaperin,
sillä halusin säilyttää
tämän hetken syvälleni,
eikä mua haitannut yhtään se että
ämpärini pohja juuri ja juuri peittyi
marjoista, sillä olinhan saanut
paljon enemmän
nykyisyys on
rakennettu kartanonmaille,
pakkolunastetuille heinäpelloille,
sillä nykyisyys tarvitsi kerrostaloja,puistoteitä,
kouluja ja rakennuksen jossa ihmiset pyhittäytyvät
tänään siellä on
ahdasta, eikä yhtäkään heinäseivästä,
ei edes kottaraista,
sillä eihän siellä karjaakaan,
luonnonmarjaakaan
en ole poikkiteloin
huviksen,
vaan silloin kun haluan
etteivät ikävät etenis,
pahemmat ylittyis,
turhatkaan
hiljaisuus on
iso tila,
niin mahtava,
ettei se mahdu
jokahetkeen,vaan sinne missä
sinulla on aikaa
tänään voit olla
kaikista vapaa,
mutta huomisestas et
tiedä,
siksi solmi itses kanssa sopimus
että meette yhtä jalkaa,
tapahtuipa mitä vain,
milloin vaan
väinämöinen elää
kalevalassa,
aikojemme alussa,
siellä kohtalontaipaleella jossa
luonto kävelyttää kulkijaa,
onnensa etsijää,
maisemiensa maalaajaa
ikuisuus alkaa
tästä hetkestä ja aikojen
alusta,
sillä se vaatii aina uudet
sukupolvet kantajikseen
laatu ja kestävyys
taotaan yhteistyötä
tekemällä,joskus myös itse
tekemällä,mutta kukaan ei ole
seppä syntyessään,
vaan takomalla,
jonka taidon saat kouluttautumalla,
asioita opiskelemalla,
yhteistyötä tekemällä,
siis kaikkien salasana on
TEKEMÄLLÄ
ei olemalla
monimutkaisiin
asioihin päästään
alun päästä,mutta joskus
on reilumpaa aloittaa nykyisyydestä,
sillä silloin asiat ovat tuoreimmillaan
ihmisen pitää puolustaa
itseään,
sillä siitä hyötyvät myös
seuraavat,
siksi ymmärrän heitä jotka
seisovat asioittensa takana,
vaikkapa lakkoportilla
suuret asiat alkavat
puolihuolimattomista,
sattumista ja niiden kavereista,
sillä suureksi kasvetaan
elämällä
Älä pyri Maailmanherraksi,
älä Pieneksi ja Turhamaiseksi,
sillä Tavallisena olet
Kuohkeimmillas
.Elämäsi ulottuvaisin.
sillä sun ei tarvitse kurottaa
itseäsi pidemmältä
syysilmeeni on uninen,
harmaan hiljainen,
mutta ei aatokseton,
sillä ruskan kauneus
piristää uteliaisuuttani,
sen katseita luonnon luomiin
mahdollisuuksiin, sen tuomiin
ulottuvuuksiin
lähden lähimetsään ja
otan sienikopan mukaani, sillä koskaan
ei tiedä milloin osun maukkaitten luo
syksyllä luonto puhisee enemmänkuin
keväällä,
sillä nyt luonnon ei tarvitse kohennella
itseään,vaan luovuttaa satonsa
luontoäiteelle, siksi sitä puhisuttaa, sillä
luonto tuntee olevansa alaston
istahan kannolle,
kuuntelen tuhinoita,
joita tulevat sieltä täältä,
sammaleista ja ikipetäjän
latvuksista,syvän kuusikon kätköistä,
hetkistä jolloin luonto valmistautuu
talveensa ja tiputtaa haaveensa vaahteranlehden
viereen,juuri siihen kohtaan jossa havaitsen
mustakorvasieniä
syntymän ja kuoleman
välinen aika
on
ihmisen parasta aikaa,
sillä silloin voi kävellä
metsäpoluilla,taivaltaa päivästä
toiseen ja istahtaa, miettiä ja taas
lähteä,
katsella iltatähteä,
aamun sarastuksia ja päivällisiä,
niitä näitä jotka tuntuvat läheisiltä
metsä on
elämämme hyvinvoinnin
kasvumaa,
paikka jossa elämää kudotaan
hyvinvoinnitetaan,
tulevaisuuteen kasvatetaan,
sillä ilman metsää meillä ei olisi
elämää hyvinvoinnittavia
migrobeja,noita turpeessa ja sammaleessa
asustavia hyväntekijöitämme
maailmassa on paljon
turhaa
harhaa,
sillä ne ovat jääneet pois
nykyisyydestä,
mutta niitä ei kannata
unohtaa,
sysätä nurkkien nurkkiin,
vaan tuoda uudelleen päivänvaloon,
kierrätykseen,
jonka kautta ne saisivat uuden elämän,
elämän jota ei tarvitse uudestaan synnyttää
venäjä on,
roistojen roisto,
iljettävä yhteiskunta,
siksi ukrainalaiset itkevät,
lapsensa enemmän,sillä
hyökkääjä kerää kuolleitten lasten
kuvia putinille
hotellit eivät ole
koteja,
vaan reissun yöpaikkoja,
siksi niissä täytyisi tuoksua
vastaleivottu pulla,
eikä monistettu aamiainen
ihminen ei ole
kaikkitietäväinen,
sillä häneltä puuttuvat alun ja lopun
datat,hetket jotka ovat vain
luontoäiteen käsilaukussa
satavuotias
kotini ei ole
nykyaikanen,
mutta sitäkin enemmän
minunlaiseni,
sillä siellä saan elämäni
yösijan,
hetket jotka eivät ole
sementoituja
tiistait ovat
maanantaisien jälkeen,
tavallisia
.arkisia.
eikä niihin suuret kuulu,
siksi tiistait olisivat sellaisia
päiviä jolloin kannattaisi suurien
ja vaikeitten kokoontua.sopia.
hyvä metsänomistaja
ei raaski läheisimpiään karsia,
pieniltään elämänsuojaa
aukkohakata
yhteiskunnan hyvinvointi
mahdollistuu
kaikkien osallistumisella,
siksi rikkaat ja vähempien
täytyy olla kylvämässä,
niittämässä,
satoa korjaamassa,
osaansa jakamassa
ihmisen suojaksi
on kehitelty
lakeja,
mutta sammakolle ei,
sillä hän ei voi äänestää
padasjoki on
mahdollisuuksien paikka,
heille,
jotka arvostavat luonnollisuutta,
sen kestävän kehityksen tuottamaa
ulottuvuutta
arkoja asioita
täytyy lähestyä
hienovaraisesti,
sillälailla tunnustelevasti,
jotta päästään lähemmäksi,
tutummaksi
päijänteessä on niin
kirkas vesi,
että se maistuu
myös pääkaupunkilaisille,
noille
kaikenhyvän naattijoille
älä rakenna itsestäsi
ikuisuuttta,
vaan aikasi kuningatarta,
kuningasta,sillä niin on
helpompaa hallita
itseään
vanhukset tietävät
enemmän,
vaikka muistavat
vähemmän,
sillä he ovat eläneet
silloinkin kun eiliset olivat
nuoria
metsälenkillä minun ei tarvitse
puhua,
aistia vaan,
katsella, olla ja ihailla,
sillä elämä on kauneimmillaan
täällä,
sillä olenhan ikimetsässä,
karsimattomassa metsässä,
jossa jokainen asia elää vaikka osa on kumollaan,
sikinsokin pientareillaan,
sammaloituneina, toiset taas ylväänä taivahan
pilviä kutittelevat,
samalla kun tarjoavat oksiensa suojista turvapaikan
luontolintusille,jotka eivät halua kiireenhälyn
tarttuvan siipisulkiinsa
kävelen,
vaikken mihinkään,
sillä jokainen askeleeni tuo
eteeni asioita,
joita en ratikan ikkunoista
havaitsekkaan
syyskuu lokakuuhun
vaihtuu,
ilmat laantuu,
sillä myrskytuuli on puistatellut
puut lehdistään,
irrottanut tienoon kesästään
ja juurettanut ensimmäisen kuurankukkasen
hämähäkinverkkoon,
joka on viritettynä kahteen taittuneeseen
oljenkorteen
aamulenkilläin lokakuu tuntuu
kevyemmältä kuin syys,
sillä ilmassa on enemmän
uutta
muuttolintuijen laulut eivät
enää soi,
mutta kettu tuttua polkuaan jolkuttaa,
varikset seuranaan,
tilhet pysähtyneet
pihlajamarjapuuhun evästämään
elämä on kaunis taulu,
luontoäiteen maalaama kuva,
siksi mua laulattaa,sillä tykkään
jokaisesta elämänaamusta jotka hän
on sivellyt
jos oot jatkuvasti
ihmisten ilmoilla,
kovetut,
mutta kun harvemmin näät
kanssakulkijoita, niin yrität
ohittaa heidät vaivihkaa
numerot ovat kirjaimia
mahtavimpia,
sillä jos niiden päähän
laittaa nollan, ne suurenevat,
kuntaas jos sananpäähän laittaa pisteen tahi pilkun,
homma loppuu tahi jatkuu vaisumpana
kerimäki on
elämänkukan mäki,
sen myös käki näki, kun
kävi kopsuttelemassa maailman
suurimman kirkon ylintä hirttä, mutta
lopetti, kun jostakin korkeammalta kuului
luontoäiteen huudahdus että mee justiinsa
koputtelee punkaharjulle,koska siellä on sulle
tarpeeksi kolopuita, kunhan et vaan kapsaha
siihen ikimäntyyn johon keisari aikoinaan
nojaili,jota runeberg hyväili ja monet tuhannet
ihmiset hyväilleet
ken on iloisessa
itäsuomessa syntynyt,
hän ymmärtää että
ilot ja surut ovat
elämän sisaruksia,
heitä jotka kävelevät
rinnallasi,
siksi itäsuomalainen nauraa ilosta
itkee surusta ja muut ajat köllöttelee
ennen olin
lapsi
elämän vastaalkaja,
monen jutun kokeilija
menijä,
kunnes kasvoin nykymittoihin
ja menemiset hidastuneet
tulemiset jääneet,
keväät ja syksyt aloilleen pysähtyneet
niinkuin minäkin,
isommaksi kerinnyt
olemattomatkin
voivat olla,
jos niitä
kohtelee kuten näkyviä,
siksi mulla on tapana kätellä
ja katsoa silmiin jotta saisin tuntumaa
vieraaseen,
olenattomaankin
älä monimutkaista
asioita,
äläkkä ainakaan
syntyviä,
koska silloin
pienetkin vääristyvät,
isommiksi mutkistuvat
yön jälkeen
tähdet sammuvat,
aamu valkenee
ihmiset lähtevät liikkeelle
kiire saa
jalat alleen,
mutta kollikissani takkuturkki ei pienistä
liikahtele
pahoistakaan säpsähtele,vaan
makoilee uunin pankolla, jossa
viiksiään vahailee,unissaan
hiirille mahtailee
Kun Sanotuttaa, niin
silloin on Sanottava,
kauemmaksikin Huudettava,
ettei ne vaan sisälle
pesiytyis.Koteloituis.
sillä niistä tulee melko nopeasti
uusia Sananparsia jotka synnyttävät uusia
.Sanojen Muoskia.
monimutkaisempia jutun juuria
joiden on syytä päästä het miten
uusiin Elämäntuuliin
.Viheltelemään . uusia sanoja punomaan,
sil muuten
niistä kasvaa Elämäntulva,
joka ei pydähdy viimeiseenkään
Sananvarteen
vanhat ovat
vahvoja,sillä he
ovat nähneet,
aikoja kuluttaneet,
kohtaloita tavanneet,
eivätkä ole elämältä mitään
salanneet,
heikkouksiaan piilotelleet,
vaan päiviensä varjossa
vahvistuneet
Aikojen päästä
nykyisyys jää.
Kasvot Kuvakseen ikääntyneet,
jäsenet hidastuneet,
Käsitykset Vahvistuneet,
sanat Harvenneet,sillä nehän
Sanoneet paljon
yö on elämän
tilavinta aikaa,
sillä sen seinät ovat
kaukana
katto korkealla,
siksi äänetkin hävinneet,
kaukaisuuteen kuiskautuneet
olen itseppäinen,
jäykkä mutta elämänhaluinen,
hetkien virtaviivainen,
mutten unohtelija, silllä rakastan
kaikkia tapaamiani
hekiä
ja heitä jotka eivät tulleetkaan
olen ihminen,
ainoastaan,
siksi usein kyseenalaistan,
monesti polvistun,
mutta useinpäin
hyvinpäin,
sillä minä haluan aamuni nähdä,
päiväni kokea
iltaani ihailla,
öitäni unelmoida ja paljon
muutakin hypistellä
ihminen ei ole
yksinään
mitään,
sillä hän tarvitsee ympärilleen
toisia,
ympäristöään ja heitä meitä jotka
vastaan tulemme,
rinnalla kävelemme,
meitä heitä, eilisiä ja huomisia
syyslehti leijailee kevyesti
pellon pientareelle
hymyilee
ja katsoo kauniisti sykyiselle sinitaivaalle,
jossa muuttolinnut lentävät,
pohjoistuulet tuulettuvat,
sillä onhan syksy,
elämän ensimmäinen päivä
sota on inhimillinen
tradekia,
ihmisen järjen ja tunteitten
syvintä hävettävää,
sillä me teurastamme itseämme,
tuhoamme läheisiämme,
luomme syvintä surua menettäneille,
eikä jäljelle jääneetkään hymyile,
vaan itkevät,
itkevät ja häpeävät
kun pystyt korjaamaan
virheesi
anteeksi pyytämään,
hyvittämään,niin olet
kunniapaikan ihminen,
hän,
jonka viereen heikot ja hyvät
tahtovat
elä itsellesi,
läheisillesi ja heille
huomisille,
tuleville,
sillä siten sovit joustavimmin
hetkiin joissa sinua katsotaan sillä silmällä
yöt ja päivät
ovat sinun,
siksi käytä niitä hyvin
tee päivistäsi huomisia,
öistäsi unelmiesi leipomoja,
niin huomaat huomisen aukenevan
hymyillen
kun elät luontorytmien
mukaisesti,
et ole mistään pois,
missään liiaksi
usein teen niinkuin
eilenkin,
useammin teen niinkuin
tavallisesti,
sillä silloin ne sopivat,
eivätkä aiheuta kysymyksiä,
mutta silti minua harmittaa etteivät
ne hymyile,
enkä minäkään
alimmat ihmiset ymmärtävät
juurisyitä,
mutta heitä on liian paljon
nostettavaksi näkyville,
siksi monet hyvät
jäävät toteutumatta,
monet huomioimatta
tavallisesti pärjäävät he
jotka ovat jonossa,
kuten muutkin,
valittavat ja ylistävät
kuorossa, eivätkä etuile
kassajonoissa, eivätkä etenkään eleskele
ympäristöään laveammin
yhteiskunta rakentuu
ihmisistä ja heidän elämästään,
siksi ihmisiä ei saa kaulakeinussa
kiikuttaa,vaan hyvinpäin liikuttaa, heille
mahdollisuksia tarjottaa,työpaikkoja rakentaa
kun elää tasaisesti,
niin ettei takerru takiaispalloihin,
naapuririitoihin,
eikä ole jatkuvasti
viranomaisten etusivuilla,
niin silloin menee hyvinpäin
terapeutit vaativat ihmistä
kehittymään,
mutta paremmin ihminen kasvaa
ajan kanssa,
olosuhteistaan,
koska silloin kasvukivut ovat miedoimmillaan,
sillä ne eivät erotu olosuhteistaan
lokakuu lokakuu
ensimmäisten pakkasten rapea
kuu,
jossa harmaus pakkashuuruisuuteen
haihtuu,
syksyn harmaus tähtitaivaaksi vaihtuu,
siksi
jalan jäljet aamupakkasten huurussa loistuu,
tuon tuosta toistuu,
onhan lokakuu, ulkoilijien kuu,
jolloin loistaa täysikuu,
unelmien kuu
älä käperry itseesi
kuin silloin,
kun haluat helliä itseäsi,
sillä muulloin sinun täytyy
olla avoin,
samointavoin kuin luontolintu
liitäväinen
tuhannen iloinen,
kuten vanhempasi kun sinut ensi kerran
näkivät
joskus on hyvä
hengähtää,
istahtaa ja katsella luontopuita,
lintuja,
piirrellä varpaallaan rantaveteen
kuvioita,
haaveilla, että olisi yhtä mahtava
kuin ikipuu tuolla ikimetsän kainalossa,
lumpeenkukan lähteellä,
siellä missä karhuemo asustaa,
joskus,
mutta ei aina, sillä välillä täytyy
käydä töissä
koulussa ja muissakin paikoissa
yö on tähtihetki
kuutamoinen unelma,
hiljaisuuden kaunistama
hetki,
onnenretki,
jonka tavoitat silloin kun muut
nukkuvat
älä katso taaksepäin
kuin silloin,
kun haluat kääntyä vasemmalle,
sillä elämän tiet tarvitsevat huomisia
jotka ovat eessäpäin
metsä tarjoaa
minullekkin,maattomalle
mahdollisuuden
hyvinvoinnittaa
elämääni
jokamiehenoikeudella,
siksi arvostan metsänomistajia jotka
pitävät metsänsä kestävänkehityksen
mukaisessa kunnossa
puhdas ja luonnollinen vesistö
päijät-hämeessä,
padasjoen kuppeessa,
siksi siitä janon sammuttavat
myös pääkaupunkilaiset
kun katsot peiliin
sillä silmällä,
näet hänet, jonka kanssa
joudut taivaltamaan silloinkin,
kun et viitsisi
jos kaikki ihmiset
olisivat
yrittäjiä ja liikemiehiä,
börssikeinottelijoita,
hyvän läpän heittelijöitä,
ketkä tekisivät työt,
maksaisivat verot,
pitäisivät yhteiskunnan valoisana?
älä särje
tulevaisuuttasi
tyhjän tähden,
nähden,
älä ainakaan hänen joka
ei puolestasi taistele
elämä on
kevään kukka,
vienonhento aikansa
heiluvainen,
kunnes syksyn hallat taittavat
hohtonsa,näyttävät elämän mahtinsa
presidentistämme
Sauli Niinistöstä tulisi
tasapuolinen yk:pääsihteeri,
sillä hän on tavannut kaikki
kurjat ja hyvät maailman
tantereet ja on jättänyt jokaiseen
hyväntoivon mielen,
toivonkipinän,joka toisinlaisissa
tilanteissa johtaisi kaikkien parempaan
japani on
hieno maa,
hienompi kuin kauniimmatkaan
unelmat,
koska siellä kumarretaan syvään
pienemmällekkin
jos kiinan kansa
kumartuisi etunojaan,
siitä nykyinen valtakoneisto
halvaantuis,
sillä niin monta on
toisin aattelijaa,vienanmeren muistelijaa
Putin on raaka valtias,
mutta on hänellä aikamoinen
matka Idi Aminin saavutuksiin,
sillä hän pystyi syömään myös
teurastamansa vastustajat
kristinusko joutui
polttamaan
toisinajattelijansa roviolla
jotta nämä eivät rollailisi
lutherin varjopuolista
Muhamed ALLAH asuu
afriikassa ja lähi-idässä,
on hällä myös kämpät euroopassa,
yksi niistä on Helsingissä,
lasten päiväkodissa
fordilla ja valiolla
on kauniimmat logot
ikinä,
sillä ne sopivat
suomalaiseen sielunmaisemaan
jos mä saisin teslan
ikiomaksi,
niin ajelisin sillä
hienovaraisesti,
jarruttelisin
lempeästi,
sillä se
on autoista unelmaisin
latailisin sitä näytepaikoilla,
suurten markettien parkkipaikoilla
väistelisin sokotamiesten katseet,
ahneitten borcenaisten silmäykset
ajelisin teslallani
unelmiini,
hurauttelisin sillä myös
uusissa paikoissa,
mutta en pysähtyisi,
jottei ruoste iskisi
helmapelteihin,
jotka ovat
avaruusteknologian teflonia
merien takana on
toinen maa,
se maa jossa unelmani
elämään
haaveeni purjehtimaan,
mutta sinne on pitkä matka,
elämänmatka,eikä mulla ole
jäljellä nykyisestäkään kuin loppusuora
aika parantaa
haavat,
saaden uudet keväät
syttymään ja ihmiset
oikeaan hetkeen heräämään,
mutta useimmiten se on
ihmisen liikuttelija,
toimintojen säätelijä
perkele on kova
sana,siksi sitä
käytetään vaan
tiukoissa paikoissa ja
silloin kun vasaralla
hutastaan peukaloon
susi on luonnonvalvoja,
eläinkantojen tasapainoittelija,
joka ei tahdo karhun kynsiin,
ihmisen pyssynpiippuun,
eikä ahneitten lahtipenkkiin,
sillä hän on
tyyppi joka jolkuttelee
arosoilla,
mutta joskus
makustelee lammasaitauksessakin,
sillä hälläkin on
herkkuhetkensä
monimutkaiset
vievät aikaa
niiltä jotka näkyvät
päivänselvinä,
huolettomina hetkinä,
aikoina jolloin ei tarvitse sovitella,
kovistella,asioita pituusjärjestykseen
asetella
ihminen on ihminen,
ei eläin, eikä
heinän tupsukka,
sillä ihminen on
käynyt peruskoulun ja joitakin
muitakin,
kuntaas ympäristömme muut ovat
tyytyneet elämänkouluun jonka
läpikäymisessä ei tarvita asumistukia,
neuvoloita,presidenttiä eikä ainakaan
hallitusta joka vetelee kaikki elämänherkut
itselleen ja lähiympäristölleen
suurvallat ovat
kolunneet,
ahnehtineet maanpäällisen
paratiisin tyhjäksi,
nyt on seuraavana avaruus,
mutta siellä kannattaa olla
inhimillisempi luonnonvarojen
varastelemisessa,sillä avaruuden pikku-ukot
suuttuessaan potkasevat varastelijat ikuiselle
kiertoradalleen
venäjä on historiansa
vanki,
muuten se näyttää lentokoneesta
tavalliselta
ihminen ei ole
enää alkuihmisen kaltainen,
sillä hän on ruvennut
sievistelemään
turhilla koreilemaan,
telkkarissa kokkailemaan,
siksi hän on kadottanut
kosketuksen lähtökohtiinsa
joissa hän oli osa luomakuntaa
elämä on
ekosysteemin mittainen,
sitten tulee toinen ja
muut,
siksi elämä on
hetkisen kokoinen,
jokaiselle,
myös ihmisen kavereille,
ympäristöllemme,
sillä me emme ole ikuisia,
vaan lakastumme aikamme jäljeen
päivät menevät
sukkelasti,
illat joutusasti,
yöt nukkuessa,
siksi en välillä huomaa
vanhentuneeni,
sillä enhän ole kerinnyt
peilinkään kuvattavaksi
karpalo ja haapapuu
ovat syksyni läheisiä,
sillä kaikki muut ovat
talveensa uuvahtaneet
syys on
vaahteranlehden
hetkinen,
kaunis ja hiljainen,
se on hetki jota haravoin,
sienestän ja marjastan,
se on itseni kokoamista,ajattelemista,
pienien liikkeiden ottamista,
sillä haluan voimistua ennen kevättäni,
vuodenaikojen kuningattaren saapumista
maaseudulla voit aistia
luonnon kulun,sen pienet
heiluvat hetket,
tuoksuvat retket,
sillä maaseutua ei ole kesytetty,
liikennevaloohjattu,vaan siellä kävellään,
luontopolkuja niin,että suuremmilla
on etuajooikeus,
eikä siellä ole risteyksiä,
vaan ikimetsien alkuajan sääntöjä,
joissa kunnioitetaan luontopoluilla
samoilijaa,
luonnonkauneuden ihailijaa
katollinen kirkko
lietsoo
venäjän ja ukrainan sotaa,
sillä se haluaa valtaa,
kuolemanvaltaa
maailmansotaa ei
tavallisilla aseilla käydä,
vaan siihen tarvitaan
ydinkärkiä,
joukkotuhoaseita,
sillä kaikki muut aseet ovat
venäjältä loppuneet
ihminen ja vesi
ovat kohtalontovereita,
sillä vedestä ihminen
kuvakseen muotoitui,
tavoilleen taivuttui,
elämänsä maastoon
henkilöityi
suomi ei vihertäisi
ilman metsiään,
siksi meidän tulee kohdella
elättäjäämme hyvin,
kestävää kehitystä kunnioittaen
syys on
harmaanhetki,
hiljainen,
se on vuodenaika jolloin
elämänlämmön liekki lepattaa
lämpöisemmin,
se on hetki jolloin äänet
hiljenevät
vähiä sanovat,sillä syksyllä
pukeudutaan talveen,
niihin hetkiin joissa turhat sanat
jäätyvät
haapapuu havisee,
sillä hällä viellä
pukunsa yllään,vaikka muut
ovat lehtensä pudottaneet,
talviunilleen maatuneet,
siksi puun oksilla talvilinnut
istuvat,syysilmoja ihastelevat,
toisiaan tapailevat,
pesäkolojaan talvikuntoon
saattelevat
syksy on mielenhetken
vuodenaika,
jolloin
olet,itsensi, sillä kaikki kesän lehdet tippuneet,
unelmat taittuneet,askeleet lyhentyneet, sillä
elämä on harmaantunut,sumu vallannut
kauniimmat elämänrinteesi,
siksi vaivut aatoksiisi,
hyvän ja kauniin alkujuuriin,
niihin hetkiin joista imet
elämänilon ja voit
hymyillä sadepisaralle
joka tekee rinkulan lätäkköön
älä katso elämääsi
nurinpäin,
vaan toisinpäin,
niin päin,
jolloin näet jokaisesta hetkistä
kuvasi
kierrätys on
elämän hyvinvointia,
sillä se kuluttaa vähemmän
vähiään ja laittaa vanhatkin
nuortumaan,tulevien päällä
suortumaan
elämä on
syömistä ja juomista,
se on tulemista ja menemistä,
harhaaskeleita, oikeitakin ja paljon
muutakin, niitä näitä elämänhetkiä, jotka
syntyvät sattumalta,tositarkoituksella, tahi muuten
vaan ilmestyvät rinnallesi
selviä asioita ei
kannata miettiä,
sillä ne haihtuvat
liiallisista analisoinneista,
mutta vaikeiden kimppuun
on hyvä ryhtyä,
sillä mitä aikaisemmin niitä
rupeaa tutkailemaan,
sitä läpinäkyvämmiksi käyvät,
sillä ne eivät tykkää vahtaamisista
politiikka ja
työmarkkinajärjestöt
ovat kolmikannan perusjätkiä
jotka pystyvät oikomaan ratakiskotkin
hallitus on politiikkojen
ravihevonen,
mutta liian usein se haluaa ravata vain
omalla raviradallaan,siellä josta
heruttuu poliittista valtaa
ihminen kasvaa
tiettyyn pisteeseensä,
sitten tasaantuu,mieleltään
kesyyntyy,
sillä eihän hänen enää tarvitse olla
elämänmetsästäjä
kun katsot kaukaisuuteesi,
juuri niille rannoille
joihin yllät,
niin tavoitat lähtökohtasi,
heidät jotka sinut nykyisyyteesi ovat saatelleet,
elämääsi rakennelleet,
arvojasi pystytelleet, siksi et ole yksin
heikkoina hetkinäsikään,
sillä onhan sinulla
heidät
syysmieli tuulahtelee
tasaisesti,
sillä se ei halua
myrskyksi ryhtyä,
puita heilutella,
syyskukkia taitella,
vaan se tahtoo kaunista
ruskaa levitellä,harmaansävyjä pihlajanmarjoilla
sivellä,
elämänpuille vihellellä ja tehä muutakin
aikaan sopivaa, kuten lätsäytellä saappaalla
lätäköihin, kurrenpojille käpyjä heitellä
olosuhteet määrittelevät
ihmisten toimintoja
siksi sama teko
erillaisessa ympäristössä
ei mahdollistuisi,
sillä mitä kurjemmat olosuhteet,
sitä ahdistuneimmin ihminen
käyttäytyy
jos lapset saavat kasvaa
monipuolusesti,
heistä tulee
~elämäntasapainoisia
jotka eivät heilahtele
elämänpolullaan sinne tänne
aikuisenakaan
kirjanpainaja tykkää
paahteisesta aukkohakkuun
reunasta,sillä siellä kuusipuu
ei ole vahvimmillaan,vaan viileimmissä
olosuhteissa,joita ylläpitää sekametsät,siksi
älä haukkohakkaa ja jätä kuusipuuta orvoksi
syksy on vahvimmillaan
kun muuttolinnut
poispäin lentävät,
pihamaat täyttyvät
putoavista lehdistä,
taipuneista unelmista,
silloinkin kun sadepisara
tipahtaa vesilätällöön,
tekee rinkulan ja antaa
tilaa uusille pisaroille
joilla on sateenvarjo ja
kumisaappat jaloissaan
ihminen on
enemmän kuin hyvät
pahat,siksi hän on mahdollisuus
silloinkin, kun muut ovat
lakastuneet
en ole uusi,
vaikka syntyessä minut
puettiin
~senaiksisuuteen
siksi olen joutunut melomaan
elämässäni
ees tass, enkä joskus mihinkään,
sillä en tykkää tyrkyttää itseäni
turhan kolosiin,
siksi olen monelle uusi,
mutta tutuille se hemmo jonka kanssa
on vaivatonta ankkuroitua
olet elämäsi asiakas,
hän,
joka on jokapäiväinen
sinä, elämännälkäinen joka joutuu
laskemaan mahdollisuutensa,
käteis- ja luottojensa katteet,
jos ne ovat miinuksella, joudut
siihen tilanteeseen, jossa nykyihminen on
päivittäin
duunarin pitää
pitää yhtään,
kunniaan yllään,
mutta hänen ei tule
ryhtyä poliittiseksi
aisankannattajaksi, sillä siinä hommassa
hän huomaa hetkenpäästä siirtyneen kelan
asiakkaaksi
ihmisen on hyvä
kiihtyä,lauhtua,
sillä
sen jälkeen näkee asioiden
molemmat puolet ja laajemmatkin
rauha maksaa paljon,
sota enemmän
lopullisesti,
siksi
maksan rauhanhetkistäni
mielihyvin,
vaikka ne hartioitani kolotuttavat
hyviä tekevät
jättävät paljon
jätteitä,
sillä
pahat sovi
kierrätykseen
saimaannorppa hymyilee,
sillä hällä on
elämänsä olot
puruveen rannalla,
sillä siel on suomen puhtain
ves ja maukkaimmat muikkuset
kaikista kaivoksista
ympäristöystävällisin on
kalkkikaivos,
sillä se ei kylvä ympäristötuhoja
kuten metallikaivokset
kaivoksien jätteet
ovat arvottomia,
sillä ne tuhoavat
huomisen,
kaikilta,
myös aarteitten kaivajilta, sillä
mitä he rikkauksilla tekisivät,
kun kaikkialla on.elämätöntä.
savonlinnassa
paistaa elämänaurinko
silloinkin, kun muualla
on harmaampaa,
sillä aurinko ja norppa ovat
kavereita, eikä nämä kaverukset
turhankulmilla notku,
harmaannu, vaan iloitsevat
kun saavat olla
puhtaan saimaan
helmoissa
syys on
ruskaa,
se on katseita huomisiin,
eilisiin,
sillä sen kautta elämä kulkee
kevääseen
aika ei seisahu,
vaikka et etene,
jälkees jää, sillä aika ei
tarvitse kavereikseen
menneisyyttä
tulevaisuutta, vaan
sekunttiviisarin joka taluttaa sitä
minuutin luo, josta menevät tunnettain
vuorokauteen ja siitä eteenpäin
ihmiset joutuvat olemaan
liikaa toisiaan,
siksi he eivät näy itsenään,
eikä yhtään persoonaa
aamuruuhkassakaan,
omantiensä kulkijaa
jalkapatikassa
jokaisella ihmisellä on
alkunsa,loppunsa
ja hetket jolloin
tunnet itsesi
elämänvahvalta, mutta ne tuntemukset
haihtuvat viimeistään silloin, kun askel
hiljenee,unelmat varisee,
tukka harvenee ja kaikkialle on pitkä matka
yön kaksi ensimmäistä
tuntia ovat raskaita,
sillä silloin aamuun on viellä
matkaa
ja takana on ilta, jolloin
työvuoro kiipesi puolikkaaseensa
monipuoliset ihmiset ovat elämännälkäisiä,
sillä he taipuvat myös varjopaikkoihin,
sinne jonne ei muut kurkistele
monipuoliset ihmiset pyörittelevät
asioita puolelta toiselle ja pidättäytyvät
tuomitsemasta,sillä he näkevät kaikessa
mahdollisuuksia
monipuolisilla ihmisellä
on kavereita ja heitä jotka
eivät halua lähestyä
kateudenviitassaan,
mutta sekään ei haittaa,vaan sekin
vahvistaa käsityksiään,että ollaan
oikealla tiellä, sillä tiellä jossa
vilisee kateellisia,
noita
työn ja tuotosten laaduntarkkailijoita
silloin kun kielo
kukkii,
elämä on jaloimmillaan,
suorastaa etukenollaan
syyspihlajien aikaan
kaikki on tehty,
mielikin just ja just
tuvan kynnyksen yli
kävelee
mutta talvella mieli
kohenee,
sillä silloin voi luistella,
elämänsä latuja hiihellä,
tahi vaan alamäkeään
lasketella
verotuksella ohjaillaan
yhteiskunnan hyvinvointia,
siksi olisi hyvä jos ohjaksissa
olisi
tasapainoinen ohjastaja
yksi sana on
joskus koko
elämä,
se saattaa olla kaikkien
alku ja loppu,
mutta useimmin siihen liitetäään
muitakin sanoja, jotka eivät ole mistään
kotoisin,
siksi ovat pelkkää sananhelinää,
lonksutusta
älä tuomitse tuomittua,
älä syyttömän viatonta,
sillä he ovat kohtalonsa
vankeja,elämänsä ensimmäisiä,
heitä jotka vain menevät,tekevät
ja katuvat, sillä eihän heillä ole
elämänkokemusta, sitä tunetta jollaisella
sinut on päällystetty
onni on
pieni hetki,
herkän koskettava hipaisu,
se on hetki jota et voi itselles
omia,
vaan hetkenverran ihailla
alkuperäiset ihmiset
ovat tutun näköisiä,
turvallisia,
maanläheisiä,
siksi heistä aiheutuu vähemmän
ympäristöhaittoja
kiskot kuljettavat ihmismassoja,
bussit yksilöitä,
sillä he asustelevat
laitapuolella
syys on hetki,
jota ei olekkaan,
sillä on vain tuokionkuva joka
on
ruskanvärinen,
se on hetki jolloin
sato korjataan,
muikut pyydetään,
eilisiä saatetaan
silloin kun viellä pystyt
kuvittelemaan,
olet ehjän puolella,
mutta kun kaikki fantasiatkin
ovat kuihtuneet,
olet kuilun partaalla
ihmisen jälkeen
tulee toinen ihminen ja
häntä seuraavat seuraavat,
siksi ihminen ei näivety tämänpäiväiseen
mikäli eläisimme
yhäkin
aktaaritaloudessa
meitä ei voisi hallita
muutkuin olosuhteet,
joten taitaa nykysysteemi
olla
elinkelvollisempi,
ainakin tälläiselle lupsakalle
jokapäiväneläjälle
kekkonen ei enää
olisi suurmies,
sillä tämänpäivän
suomessa pitää
sipsutella,
hitosti mielistellä,
sinne tänne pyllistellä
silloin kun ammattiliitossa
hymyilevät vain muut kuin
palkansaajat,
olkaan väärässä liitossa
ja väärässä hakaniemenrannassa
yhdysvalloilla ja
venäjällä on ainakin
se ero yhteiskunnissaan,
että toisessa sallitaan
kaikille mahdollusuus,
toisessa taasen
vain
harvoille ja valituille,
siksi tässä viimemainitussa ei ole
läpinäkyviä seiniä
syksyllä luontokukka ei
kuki,
vaan kauniit muistot,
huonommatkin, sillä ne
tarvitsevat syysmyrskyjä
tuulettuakseen
jos työvoimavaltaisesa
yhtiössä henkilöstöpolitiikan
pääpaino on rollailussa,
työkavereiden vakoilussa,
toistensa kyttäilyssä
~niin ollaan lopun alussa
onnistunut työvoimapolitiikka
alkaa rekrystä,
sillä jos siinä ei onnistuta,
ei tulos ole
myöhemminkään eteenpäin vievää,
vaan jatkuvaa hankaluuksia aiheuttavaa
vikinää,joka kuluttaa
yhtiön moraalipohjaa
jos firmassa on hitonmoinen
liuta korkeita päällystöhenkilöitä,
alempia esihenkilöitä ja paljon tyhjiä
katseita, niin firman jalkamiehet
ovat orvonoloisia,eikä sen logokaan
hehku tämänpäiväisyyttä,
jonka johdosta
lastauslaiturit ovat molemminpuolin
tyhjiä
uniin ei voi
luottaa,
sillä ne herätessä
haihtuvat,unohtuvat,
eivätkä muutenkaan ole
arjensopivia,
sillä niillä ei yhtä kiire kuin
näkijällään
varakkaaksi pääsee
perimällä,
keinottelemalla,
helvetinmoisella tuurilla,
muttei vuorotöissä käymällä,
sillä sen kulut ovat suuret
jeesus oli aikansa
merkkihenkilö,
niinkuin niinistö nykyään
opetuslapset taasen olivat kuten tämänpäivän
persut, nuo hyväkkäät jotka
niittävät mitä muut ovat kylväneet
ja elelevät toisten vaikeuksista
ennenvanhaan suomi oli
nurkasta nurkkaan
asutettuna,
myymäläautot kiersivät
kylästä kylään,
maitolaiturista toiseen,
kulkukissat enemmän,
mutta nyt on kaikki muuttaneet
katuvalojen ääreen,
tuonne tunteettomaan ihmisvilinään,
jossa päivät ja yöt sekoittuvat keskenään,
eivätkä ihmiset ole enää miehiä ja naisia,
vaan näiden välimuotoja, tahi ihmisoletettuja
nykyaikana kaikki ovat
toisistaan riippuvaisia,
sillä jokainen tarvitsee
toistaan,
myös he jotka
ovat jättäytyneeet
yhteiskunnan laitamaille ja varsinkin
ne jotka ovat tavallisten
yläpuolella,sillä ilman yhteiskunnan
tukea hekin olisivat avuttomia,
sillä ovathan he valmiiksi uusavuttomia
masennus on
hetki,
jolloin hartiat lyyhistyvät,
mieli mataloituu
ja elämänvalot himmenevät,
se on hetki,
jolloin mikään ei maistu,
ei hyvät, eikä puolimakeat,
sillä masennus on mielen harmaantumistauti,
jolla ei ole elämänsokeripalaa huulillaan,
elämänkiiltoa silmissään
aika ei vanhene
olijat vaan,
aika ei myöskään nuorru,
vaan se on aina aikansa mittainen
venäjä on raakamaa,
jumalaton,
siksi se teurastaa naapureitaan,
läheisiään,
mutta myös pahuuden kavereitaan,
siksi siellä ei hyvänmielen valo loista,
vaan pirun hehkuvat kekäleet
syysmyräkkä tienoota riepottelee,
puitten latvoja heiluttelee,
lehtikasoja tuulettelee,
ketunpojan häntää
puistattelee,
mutta ei koske
ikimäntyyn,
tuohon jumalanpojan istuttamaan
luonnonpuuhun,
sillä siitä seuraisi vain ukonilma joka
salamoisi syysmyräkän
hentoisiksi sadepisaroiksi,
jotka eivät jättäisi tippuessaan
lätäkköön
sitä kaunista ympyrääkään,
vaan haihtuisivat tuonelan sumupilviin
syysomena on
raikkaan värinen,
pulleaposkinen ja mehukas,
siksi niistä tykkäävät myös mehiläiset,
nuo kukkasten pölyttäjät,
elämänhyvän pörriäiset,
jotka ennen poismenoaan viellä
kuningatartaan ruokkivat
ihmisellä ei ole
ympäristöönsä nähden
etuajooikeutta,
sillä me elämme tasaarvoisessa
elämänristeyksessä,
jossa ensin menevät he jotka
aikaisemmin tulivat
syksy luo haikean mielen,
mutta se ilahuttaa
värikkyydellään,
elämän raikkaudellaan,
sillä onhan sillä syksyn harmaat
raameinaan,
siksi saan siitä elämäniloa,
hetkiä joiden kautta pystyn katsomaan
huomisten sarastuksiin,
eilisiin,
heihin jotka ovat menneet kaikkien
vuodenaikohen ohi,
nostamaan pääni ylöspäin ja
kiittäen nöyrtymään
mitä vanhemmaksi
kerkiät
sitä harvemmaksi käyvät
askeleesi,sillä eihän sun enää
tarvitse juosta kilpaa itses kaa
arki näkyy kevyemmin
maanantaisin
sillä silloin kaikkialla
näkyy viikonlopun uuvuttamia,
elämänsä kokoonpanijoita,
tulevaisuutensa rakentelijoita
ja myös heitä joilla viikonloppu jatkuu
syys on harmaampi kuin
jouluaatto,
talven tulipalopakkasten
hohtavaiset hankiset,
mutta syksy luo uudentoivoa
ruskallaan,
tuolla elämän värikkyydellään,
joka harmaudessa kauniisti
pisaroituu vesilammikkoon,
josta heijastuu koko kauneuden värikirjo,
elämäntaivas,
jossa muuttolinnut siivillään
vilkuttavat
minun karvilani on
poispyyhitty,
sillä lapsuuteni rakennelmat
muualle siirretty,
mutta muistot elävät,
kaikki
vanhemmatkin,sillä niitä ei
nykyaika voi kyntää
suurista asioista valetaan
dokumentteja
patsaita ja historian kirjoja,
mutta liian usein unohdetaan
niiden jalustat,
suuruuksien mahdollistajat,
he
tavalliset elämänsoturit
jos elämässä ei olisi
kilpailijoita,
ei olisi yhtäkään,
sillä elämä perustuu
vahvemman huomiseen
itsestäänselvyydet ovat
monen laman
pahan juuria,
sillä ne lamaannuttavat
innovaatiot,
uusien asioiden haravoinnit,
vanhojen rakenteiden kyseenalaistamisen
kiina on suuruutensa
vanki,
sillä jos maailmankauppa
romahtaa,
huonoonpäin nytkähtää,
silloin
miljardi ihmistä on
nälissään, eikä sitä nälkää saa
aseilla hiljenemään,
ei edes vienanmeren aukiollakaan
ihmisen elämään
mahtuu elämänpaljon,
sillä se venyy ja tilavuuntuu
tarpeiden mukaan,
myös tyhjentyy,
sillä elonsilmä ei tarvitse
yliaikaisia,vaan ajankohtaisia,
niitä joissa huominen
pilkottuu
kunnanjohtajana pärjää
semmoinen ihminen,
joka pystyy
ymmärtämään myös
kunnan laitimmaisia,
heitä joiden ääni ei mahtaviin
kuulu
rikkaat ja vauraat ovat
kuntavaakunan kiillokkaita,
eturivin ensimmäisiä,
mutta heidän takanaan
on kunnan olemassaolon
vahvuus,
he jotka eivät ryntäile
ensimmäisinä tarjottimille
kunnanjohtaja on orkesterin
johtaja,
hän on asianajaja,joka hoitaa
kuntataloutta niin että siitä
saavat osansa kaikki
osalliset
kuntapäättäjät ovat
oman elämänsä
taitajia,jotka
edustavat äänestäjiään,
siksi hyvin voiva kunta tarvitsee
kuntajohtajan joka ohjaa
koko kuntaorkesteria,
sen hennoinpiakin
elämänsäveliä
ei ihminen suuria
tarvitse,
ei pieniäkään kasoittain,
vaan kaikkea omansa verran,
sillä elämmehän vain tämän kerran
ole minulle ajatus,
hetkien ikuisuus,
sillä olet aamujeni valo
päivieni aurinko
iltojeni tähti,
sinä mieleni syvin,
luonteeni jaloin,
sillä ilman sinua olisin
tuulten vietävänä,
halpojen katseiden alimmainen,
sillä vain sinä pidät minut
omanain,
olethan tuntoni,
omatuntoni
tuo sivistynyt sisimpäni,
järeän itsetietoinen seuralaiseni
syyspäivä on harmaa,
muttei niin siniharmaa kuin
riihen hirret jotka yhäkin
ylväänä heinälatoa komistavat
sen narisevia ovia ei ole aikoihin
aukaistu,
sillä tänään heinät paaleihin rullataan,
eikä enää latoon heinähangoilla heitetä, joissa
muoskat saivat niitä talloa, isäntä salpietarisuolaa
kasan päälle viskoa, jotta nämä eivät syyskosteudessa
homehtuisi
harmaa on äänetön väri,
hiljainen ja muistojen saattama,
joka kuiskaten puhelee,
vaieten muistelee,
siksi se ei ole kenenkään tiellä,
esteenä,
vaan hetkenä jolloin on syrjempää
ihmisellä ei ole
ylemmäisiä tahi
alamaisia, sillä
kuninkaatkin
ovat tavallisiksi ruvenneet,
maan matosetkin saavuttaneet
tasaarvon luonnon kiertokulussa,
mutta ihminen on ainoa joka käyttäytyy
diktatoorisesti alammaisia kohtaan, eikä heitä
enää nähdä ehtoollispöydässäkään,
joten jos tämä tahti jatkuu,
ihmisellä ei ole kavereita ja se merkitsee
elämänkiertokulussa lopun alkua
syystuulet riputtelevat
lehdettömiä puita,
mutta ikipetäjää ne eivät saa
hievahtamankaan,
sillä se on juurettunut elämänsyvälle,
niin mahtavasti,
ettei sen runko kaadu kuin
luojan tahi karsijan kädestä
asiat tapahtuvat painollaan
seuraukset ajallaan,
siksi välttele
ikäviä,
sillä niiden huomiset vaativat
kyyneleitä,jotka satuttavat
älä monista itseäsi
tuhannesti,
vaan kerran,
sen verran,
että pääset itsestäsi
silloin,
kun huomaat olevasi
täynnä
vaikeat pulmat aukenevat
yksinkertaisesti,
jos maltat
kysyä
heiltä ensin miten voit,
sillä se aukaisee ruostuneimmatkin lukot,
monimutkaiset jutut
ihminen voi syntyä
tuhannesti,
kuolla ainiaaksi,
siksi hänen täytyy joka silmäyksellään
katsella elämää
niinkuin äiti lastaan,
nuori tulevaisuuttaan,
vanki vapauttaan
syyssateet ropisevat
mökin katoon
lämpöisästi,
sillä niillä on villasukat jalassaan,
herkänmieli pisaroissaan,
siksi takkatulen valkiakin somasti
liehahtelee,lämpöään jakelee,
tähtitaivaalle juttelee,hyviä aatoksiaan
liekittelee,
sen ansiosta
kollikissanikin hyväntuulisesti
venyttelee,
minä
yötaivasta ihailen,
sen tuhansia tähtiä katselen,
elämän kauneutta hämmästelen
vaatteet ryhdittävät
tuntematonta ihmistä,
mutta rypistyvät tavallisten
päällä,sillä heiltä puuttuu sisus
salaisuus ja sen tuoma viehättävyys
esimerkillisten ihmisten
täytyy olla elämää
nähneitä,
sen syvemmissä ojissa
ryömineitä ja heitä,
jotka ovat saaneet itsestään otteen,
kaikki muut konsultit ovat satukirjojen
tarinoitsijoita
syksyn
jälkeen aukeaa uusi päivä,
seuraava kevät jolloin elämä
luo uudet lehdet ja kukkaset,
sinitaivaan pilviset joiden seassa
pääskyset lentelevät,
liitohaukat liitelevät,
kiuru pihakivellä laulelee,satakieli
riihen takaa,
mutta ennen niitä
mä luontopoika hiihtelen lumivalkoisilla
hankisilla,nostan nuttuni kauluksia
tulipalopakkasilla,
kantelen polttopuita mökkiini,
jotta kollikissa mörököllini viihtyisi
uuninpankolla
syksy hymyilee
ruskottavasti,
kauniin oranssisena
tansittaa silmieni eloa,
mieleni menoa,
siksi
mielenhyvät
pisaroina poskipäilleni tippuvat,
jalkani ovat elämänkevyitä
kesä syksyksi
ruskottunut,
haavanlehden havisevaksi,
muuttolintujen aurojen lentelyiksi,
päivät lyhyemmiksi kääntyneet,
siksi istahan ja katselen elämää,
ees taas,
hymyilen kaikille, niillekkin,
joita en ole viellä tavannut, niille,
jotka ovat jo unohtuneet,
mutta eniten itselleni,tälle hetkelleni,
sillä olenhan elämän sadonkorjuun
poikanen,hän jota luontoäitee ohjailee,
vuodesta toiseen paijalee,
vaikeuksien yli kantelee
päivä iltaan verhoutunut
yöksi tyynyttynyt,
äänet hiljaisuudesi vaipunut,
taivaan tähdet syttyneet,
kuutamonsilta avautunut,
siksi mun on hyvä
levähtää,
silmäni ummistaa,
vuoteeseeni tupsahtaa
metsät siirtyvät isiltä
perisille,
sillä ne kasvavat
sukupolven yli,
siksi monet ikimetsät ovat tuottaneet
monenmoista hyvää heillekkin,
joilla ei petäjän petäjää
ole hiljainen silloin,
kun haluat kuunnella,
sillä vain siten erotat
sanottavat sanomattomista
olen aikani
sitten olen toinen
loinen, tahi jokin muu
mutten kova kuu,
sillä siellä tarvitaan
kevyempää rakennetta,
mutta se ainakin on varmaa,
etten aikojeni jälkeen
ole hymyilemättä elämälle,
myös sen varjopuolille ja
pienen pienille perhosille,
elämän ihanuuksilleni
luoja armahtaa ensin
viattomimmat,
sillä suurempien jalanjäljet
ovat monenmutkan takana
hetken annos on
kevyt ja haihtuvainen
ohimenävä tuulahdus,
siksi ne eivät
suurempia annostele
ihminen hyvinvoinnittuu
vitamiineistä,
elämästä
ja kaikista hyväntuulen kukkien
kukkimista
askeleista jotka vievät
ja tuovat
ja kävelyttävät aamusta iltaan,
jokaikinen päivä,aamuin illoin
asiat eivät ilmesty
itsestään,
sillä ne tarvitsevat
syntyäkseen sinua,
sinua elämänlapsi,
jokapäiväinen ahertelija,
tunteittesi saattelija,
sinua luonnonlapsi joka olet
pukeutunut nykyaikaisesti
ole hetki
ikuisuus ja kaikki
huonommat hetkeni,
hyvät päivät ja silloinkin, kun
katselen enemmänkuin tunnen
ihminen lyhenee
ikääntyessääm,
sillä hänen ei enää
tarvitse kurotella,
turhia tavoitella,
.taloaan rakennella.
ihastus syttyy
kun tunteet
hipaisevat toisiaan
kosketuksen jälkeen haihtuvat
tahi rakkauteen nojaantuvat,
entisistään erkaantuvat
tunteet ovat ihmisen
arvokkainta,
sillä niiden avulla
saavutat mahdottomiakin
ruska on syksyn lapsi,
hetki jolloin kauneus
kukittuu,
tienoot hiljentyy,kiireenaika
pysähtyy,
sillä kaikki on tehty
nähty ja on hetki aikaa katsella elämän
tyynintä aikaa,joka leijailee kevyen kauniisti
pientareille,
mielen syvimpiin tunnelmiin
hyvät teot ruokkivat
toisiaan,
siksi niitä tehdessään
ei tule ikävänmieli,joka
katselisi elämää allapäin
peruna on
parempaa,
kuin monistetut nykyaiset
einekset,
sillä niiden avulla ovat vanhempammekin
jaksaneet
nella poksautti haulikolla
ilmat pihalle,
ja sitten oli vain tyhjää,
eikä yhtään mitään
ole rohkea
ainakin silloin kun
sinua heikotuttaa,elämäsi masentaa,
sillä sitä kaikki harmaat ajatukset
väistävät,
hyvempiä kunnioittavat
syys ei ole enää
kesäajassa,
talvessakaan,
vaan harmaan pilven alla,
muttei allapäin, vaan
kaikkea kauneutta keräillen,
elämäntuoksuja haistellen,
kalastellen,
sillä onhan vuodenaika jolloin
luonnon tarjotin on kaikkea
yltäkyllin
syys on hennonhetken
pisarainen,
harmaan värinen,
hyväntuulinen, sillä hänhän
hymyilee punaposkisena omenana,
maukkaina luontomarjoina,
sieninä ja hetkinä, jolloin kuulet
haavan havisevan, pohjoistuulten tulevan
erittäin vauras ihminen,
on hän
jota et voi ohitttaa
ihailematta,
sillä hänen sydämmensä
loistaa jokaisella askeleella,
sillä hän ei ota niitä itsensä vuoksi,
vaan ympäristönsä
olet hetken lapsi
aikuinen,
pienen hetken kuvajainen,
sitten vanhempi,
kunnes et sitäkään,
siksi ole elämäsi herkimmmillä hetkilläsi
kohtalosi kukkanen,
tunteittesi tähtönen,
äläkkä kulje poispäin,vaan hyvinpäin
jalostautunut ihminen
on elämänlupsakasta
sorttia,
sellaista mallia jota ei
ikävänharmaat
pue
yhteiskunta syntyy
nuoristaan,
sillä he jatkavat siitä mihin
vanhempansa väsähtivät
ihminen kukkii
hyvinvoinnistaan,
siksi onnellisemmat ihmiset
eivät tarvitse rihmankiertämääkään,
kaikenmaailman koristuksia,
rikkauden tuomia vaurauksia
ihmisen elämä punoittuu
arjen ja pyhän
seutuvista
hetkistä ja niistä jotka
ohimenevät,
vaivihkaa tulevat,
siksi ihminen joutuu tämäntästä
parsimaan elämäänsä,
oikomaan elämänsuuntaansa,
kumartamaan myönteisille,
pyllistämällä vastakkaisille
yhteen asiaan ei pidä
sokeasti uskoa,
ei kahteenkaan,
mutta kolmas on usein
lähempänä totuudensiementä
omatunto on
herkkä mittari
viattomalle ihmiselle,
mutta turha paatuneelle,
sillä hän reakoi vain poliisiin
olen hetkieni
näköinen,
aikani pituinen,
enkä sen enempää,
vaikka joskus olen elämäni
koreimmilla päivällisillä
ken pystyy tuottamaan
vihreää terästä,
hän on huomisen ihmelapsi,
hän joka pelastaa ympäristömme ja
sen alkuasukkaat,
ihmiset
älä istuta
elämääsi sopimattomia,
vaikka olisivatkin kiehtovia,
sillä elämä kukkii kestävimmin,
kun otat istukkaita olemassaolevistasi
minusta ei koskaan
tule niin hyvää ihmistä,
kuin haluaisin,
sillä
olen olosuhteitteni muovaava,
kivikkoisessa elämässä arpeni saanut,
tyynemmissä hetkissä niitä parannellut,
siksi minusta ei loista jokaisen hetken hyvyys,
sillä olenhan elämästäni arpeutunut,
siipeni loukannut,
siksi en kykene oleman luontoni kaltainen,
vaan olen tunteitteni puolikas
syksy on pisaroita,niitä jotka
veteen tipahtaessaan
tekevät ympyröitä,
niitä jotka hetken olevat,
sitten tasaiseksi tulevat,
kunnes uusi pisara
tekee saman,
mutta ei sekään riko vedenpintaa,
ei,
sillä se vain hellästi koskettaa
äitiään
iäkkäät ihmiset ovat
nähneet ja kuulleet,
entisiä tavanneet,
tuoreimpia paijanneet,
siksi hehymyilevät
ihminen on moneen syyllinen,
sillä hän jättää jälkeensä
monenmonta anteeksiantamatonta ,
yksi suurimmista kauheuksista
on ympäristönsä turha karsiminen
yö tarjoaa hetken,
hiljaisen luppoajan, tuokionvalon
jossa ei ole turhamaisuuden verhoja,
sillä yö on aito,heijastumaton,
siksi se ei kaipaa näyteikkunoitten
loistoa,
ei ostosparatiisien tarjontaa,
vaan se kaipaa kuuntelijaa,
elämänsä olosuhteiden suunnittelijaa,
kohentelijaa,
pyhiinvaeltajaa joka on luonnonvoimien
ystävä,
yön ja päivän kaveri,
aamujen ja iltojen läheinen,
vuodenaikojen vaeltelija,
yönkulkija mietiskeleväinen,
elämänsä kuuntelija
toiset päivät menevät
innokkaasti
kevyellä mielellä,
vesikielellä,
jotkut taas ruutiinilla,
hammasta purren,
mutta menevät, sillä niinhän
kalenterin lehdetkin kääntyvät
kun yö aamuksi vääntyy
syysmetsässä huokuu
talven odotus,
sillä kaikki ovat
lehtensä pudottaneet,
vartensa taittaneet,
paitsi ukkomänty ja pullea kuusi,
jotka pitävät neulaspuvun yllään
jotta linnut voivat pakkasöinä niiden
suojissa nukkua
turhankeimailijat
ovat työpaikkojen
haitallisia,
sillä he tekevät jotain
hyvänä päivänään,
muut ajat valittelevat
olojaan
ihminen ei ole enää
uusi ilmiö
ympäristön pienempien
silmissä,
siksi he yhäkin
miettivät miksi ihminen tuhoaa
jalanjälkiään
kouluihin täytyisi saada
jälleen opettaja joilla
olisi karttakeppi
ja sille käyttö-ja näyttö oikeus
monelle koulukiusaajalle
peruskoulu on
päiväkoti,
jossa
puistotädit ottivat kiukuttelevan
syliin jossa tämä sai huomiota
osakseen
peruskoulu ei tarjoa
tätä oppiainetta,
vaan sielä on siirrytty
nuorten kehitysvaiheen
toiselle asteelle
koulukiusaajan täytyy saada
opiskella erityiskouluissa,
sillä sieltä häneen pystytään
kiinnittämään enemmän huomiota
koulukiusaaja
on
itselleenkin ongelmallinen,
siksi hän terrorisoi kouluyhteisöään,
jotta saisi apua itselleen
jos ihminen joutuu
itsensä vangiksi,
niin silloin
on aika riisua nykyisyys
ja aloittaa alusta
pääkaupunkiseutu
on muodostunut suomen
maaseudusta,
mutta on täällä jokunen kantaasukaskin,
jotka tosin ovat enemmän savolaisia kuin
savolaiset
ite
isänmaamme neljä vuodenaikaa
tarjoavat kaikille jotain,
siksi suomalaisuus kukkii
monen hyvän oksilla
kommunistit tahtovat
kaiken olevan
yhteistä,
kapitalistit taas yhen
ainoon,
mutta tasavaltalaiset pyrkivät siihen
että ottakoot kenen kynnet vaurauksiin
yltävät,
vähempiin tyytyvät
tämä tasavaltalaismalli tuottaa
enemmän yhteiskunnallista
hyvää,
siksi se hallitusmahtinamme
pysykööt
ääriryhmät ovat
ikävää väkkee ja niitä
liian usein näkkee,
vaikakin ovat pukeutuneet
tavallisiin
kuutostie on
iloisen karjalan päätie,
sillä sen reunustoilla elelee
lupsakoit immeisii,iloisii itäsuomalaisii,
joille itkukin on ilon ja naurun jel'kallukka
presidentiksi
pitäisi valita
mikkelin mies,
hän joka ymmärtää
enemmänkuin kilpailijansa
yhteensä,
sillä hän on nähnyt
kokenut ja todennut,
ettei huominen rakennu vihasta,
kaunaisuudesta,vaan hyviin suhteisiin
ajautumisista
vetytalous tarvitsee
palaljon vihreää energiaa,
samoin luonnonpuhdas teräskin,
jotka ovat tulevaisuutemme tuottajia
olkoon koulutie
lapsen turvallisin
tie,
sillä vain sitä kautta
he pääsevät
elämänsä valtateille
jerusalem on
raamatullinen kaupunki,
siksi siellä yhäkin
eletään ja miekkaillaan,
turhista asioista väännetään,
pahaamieltä tuotetaan,
ikiaikoisista kiistellään,
ikävänansoja viritellään
jos lentokoneilla
olisi samanlaiset siivet
kuin
muuttolinnuilla, niin ne
vain keväällä ja syksyllä
menisivät
kun et lastaa
itsellesi liian suurta
elämänkuormaa, voit
matkallasi seurata
kauniita hetkiäsi,
niitä näitä jotka turhan kiireessä
jäisivät näkemättä
kuunteleminen on jalo taito, sillä sen avulla avautuvat sanomattomatkin