kulleron kukka kukkii
metsälammellaan,
kanervat tuoksuvat,
eikä yhtäkään turhaa
ääntä,
vain ikimetsän
hiljaiset kuiskaukset,
siksi en minäkään
itseäni enempää,
olen vain ja hyväilen
kaikka aisteillain
kulleron kukka kukkii
metsälammellaan,
kanervat tuoksuvat,
eikä yhtäkään turhaa
ääntä,
vain ikimetsän
hiljaiset kuiskaukset,
siksi en minäkään
itseäni enempää,
olen vain ja hyväilen
kaikka aisteillain
kesä on vuodenajoista
kukittavin,
suven suloinen,
kauniisti luonnollisteltu,
sillä elämä kävelee paljasvarpasillaan
ilkosillaan,sillä eihän kellään mitään
peitettävää,vaan kaikki levällään,
selällään
kevään loistokkuus
suvenkukkaan
kukittunut,
lehtivihreäksi sovittunut,
yöttömäksi yöksi vaihtunut,
tienoot linnun laulusista sointuneet,
viljapellot viljavaksi orastuneet,
sillä nyt on kesä,
pitkän talven vastaranta,
hetki jolloin levätään,
luontokukkia kerätään,
talven varalle säilötään
terveys ei ole
itsestään selvyys,
sillä se elää samaa tahtia
kuin sinä,
sillä on samanlsiset olosuhteet,
vaivat ja ilonsurut
kuin sulla,
siksi kulkekaa
hyvin,
älkäällä pilkkuihin takertuku,
vaivoihinne seisahtuko,
sillä elämä kantaa luontolastaan
yöt ovat päiviä
täynnä,
aamut ja illatkin
ja kaikki muutkin,
sillä yöllä mennään
kuunvarjossa,
varjossa jossa kaikki
tanssivat tähtien tahdissa
elämä on herkkupaloja
paloja,
kaikkea,
siksi sun täytyy seistä
suorin jaloin,
silloinkin kun kylettää
yhteiskunta,
älä
tuhoa sairaanhoitojärjestelmämme,
sillä se huolehtii pienimmisään,
heistäkiin jotka muuten voisivat
ihminen onkuin
hetki,
pitempikin, mutta vihoviimein
on yhtä luontonsa kaa,
hymyilevien hetkien maa
kuiskaus
jolla on vain hyvää
sanottavaa,
sillä kaikki maallinen
keväässään
yksi kaunis päivä
joudut katsomaan hetkeä
jota olet väistellyt,
silloin mittasi mitataan
tuntoasi koetellaan,
sillä se vaatii pystyssä pysymistä,
uudenajan taivuttelemista,
uusien syntymää,
siksi ole tänään se,
joka pystyy elämään
voimaan silloinkin
daavidin linko
pelastaa israelin
ja suomen,
siksi olemme ystäviä
silloinkin kun olemme
kaukana
rosvojen ja pahempien
pitäisi kuolla ennen
hyviä ja viattomia,
mutta usein käy
toisinpäin
kaikki hetket eivät saa
ihmistä hyvälletuulelle,
mutta ne jotka saavat,
niin silloin kannattaa kunnolla
liehutella,
hyviä päiviä toivotella,
hymyään nostatella
joskus aristelen ihmisiä,
joskus kaikkia,
mutta
en hyvänpäivän tuttuja,
sillä tiedän että heillä on
nimipäivät,
sukulaisia ja lapsia,
asuvathan he samalla kadulla,
tahi ainakin tulevat jokainen aamu
samaan bussiin ja illalla takaisin,
siksi en heitä arastele,sillä hehän ovat
melkein tuttujani
kesäaamut ovat
mielenhyviä,
sillä ne eivät ole yön
peittämiä,
vaan valonpisaroiden
valaisemaa,
rauhaisaa maisemaa
todellisia sotarikoksia tekevät
he jotka piiloutuvat
tavallisen kansan
sekaan,
siksi
israelia on turha syyttää,
sillä sehän haluaa vain kaivaa
terroristit koloistaan
onnenhetki on hymyn
murunen,
hetkellä jolloin
suupielet alimmillaan,
mieli matalimmillaan,
onnenhetki ei ole
ikuista,
vaan hetken
mittainen,
murusen kokoinen
kun kuljet kevyellä
mielellä,
kuljet
kevätmielellä,
vaikka olisi syysmyrskyn
synkimmät
vapaus on kevyttä,
vastatuuletonta,
hetkiä jolla ei ole
ahtaita nurkkia,
sillä vapaus
ei halua
itseensä takertujia,
ahtauttajia
ajanmyötä elämä
siniharmaantuu,
hiljentyy,
sillä jäljellä on vain
hetket jotka ovat takanapäin, siellä
missä elämä oli ennen jokapaikan tuuppailija,
tänään
vain ilta tyynyttää,muistot ja kaipaukset
muistavat
elämän parhaita
puolia on
nähdä keväät ja kesät,
hetket ja toiset,
sillä tätä näköalaa ei
muualta saa
unelmat ovat
haaveiden kukkasii,
tähtihetkii, joiden kautta
arjen harmaat syttyvät toivon
kipunointiin
ihimisen tulee
välillä murehtia,
ikäviään hautoa,
sillä siten hänelle
valostuu nykyisyytensä
valonpilkut
ihminen on
pohjattoman utelias
kateellinen,
niin pohjaton,
että unohtaa itse
yrittää,
taimiaan istuttaa
suureksi tähdeksi
ihminen pääsee
tunnustamalla
kaikkien olemassaolon,
sillä vain sen siivilän kautta
kunniankukot laulavat
jos pysyt matalampana
saat vähemmän
huomiota,
huomiota jotka hidastavat
elämäntahtia,
kaventavat ja jopa
syrjäyttävät
ei sinun rarvitse olla
herran lapsi,
vähemmänkään,
sillä olethan
oman onnesi seppä,
joka takoo itsensä
vaikka mihin
jos elät loivin
kääntein,
et törmäile jokahiseen,
et pahastu
liiastakaan, vaan oletkuin
neitoperhonen,
hetkesi onnellinen
runoja ei kirjoitella
rahasta,
vaan mielikuvasta,
hetkistä,
menevistä ja uuvahtaneista,
tulevista,
niistä näistä
jotka ovat kirjoittajan
mielenpäällä
kiire tekee ihmisestä
punakkaan,
hikisen ja hermostuneen,
siksi istaha ja mieti,
kahtele ja rupee
virkoamaan luontos
kaa,
sen jolla ei ole mihinkään
kiire
puutarha on kauneimmillaan
itellään,
sillä silloin jokainen kukka
paikallaan,
rikkaruoho kohallaan,
puut ja pensaat sijoillaan,
tuoksut ja tunnelmat
lähellään,
eikä yhtäkään kukanvartta
vinollaan
kaikki mitä näet
ympärilläs on
elämää,
sinun tahi muiden,
siksi hymyile sille,
itke kanssaan ja käykää
yhtä jalkaa,sillä olettehan
samannäköisiä
.luontaisia.
älä suurentele itseäsi,
sillä kaikki olemme
kokoisiamme,
aikamme
näköisiä,elämäntuhkaa ja muistoja,
jotka painavat jälkiensä verran
älä ajattele asioita
muillatavoin,
vaan omanasi,
sillä vain sinä tiedät ja tunnet,
näet ja myöhemmin
keväällä monet syntyvät,
nekin jotka vasta myöhemmin,
kuolematkin,
sillä nekin tarvitsevat
kevään kukkasia
rinnalleen
elämä on nuoria varten,
heitä jotka haluavat
jokasuuntaan mennä
tulla,
kuviansa rakentaa
kaikella on aikansa
hyvällä ja pahalla
ja
niillä jotka eivät
olleetkaat,sillä ikuisuus on vain
taivaantähtien etuoikeus
keväällä maisemat ovat
kauneimmillaan,
sillä silloin ihminen ei ole viellä
kerinnyt tallata ympäristökauneutta alleeen,
karsia luonnonpuita alastomiksi,
niittänyt
luontokukkia,
ajellut ruohonleikkurilla pölyttäjiltä
elämänhuomista
toiset vastustavat
kaikkea,
itseäänkin, siksi että näin
voivat esiintyä enempien yllä,
siksi he myös ovat
äänekkäitä, mutta vain silloin,
kun jotain rakennetaan
rikkaat ja alemmat
ammentavat
yhteiskunnan tukea,
jonka keskituloiset
kustantavat,
sillä he eivät kerkiä kaikkea
työkiireitten keskellä hakea
pitkän poudan jälkeen
alkava sade saa luonnon
virkistymään,
latvat nousemaan,
kukkasten juuret
kasvamaan,
se saa myös luonnon pienimmät
maanpinnalle voimistelemaan,
sadepisaroita nauttimaan
ihanne olosuhteissa
ei ole vastustusta,
ei yhtään vastatuultakaan,
mutta ne olosuhteet eivät
osu ihmisen tielle,
sillä he joutuvat kulkemaan
säässä kun säässä
luonnonvoimat ovat
mahtavimpia kuin
ydinvoimalat,
sillä niitä ei tarvitse huoltaa
kuten olkiluotoo,
koska niille riittää kun
yhteiskunta elää
kestävänkehityksen mukaisesti
ay-liike on
demokratian täysjäsen,
sillä ilman sitä
vähemmillä ei olisi
vähääkään,
vain anojan katse,
kerjäläisen anova mieli
vetovoimaiset ihmiset
eivät ole
elämänkestäviä,
sillä he ovat syntyneet
hyvien tähtien alla,
hetkillä jolloin heitä on
ruokittu
huoliteltu ne hetket jolloin
ihmisen pitäisi seisoa omilla
jaloilllaan
venäjän eliitti
elää sodan varjolla,
sillä rauhan aikana sen
toimet eivät kestäisi äiti-venäjän
katsetta
kevät on lyhyt vuodenaika,
mutta nopea käänteissään,
sillä se puskee kerralla koko
vuoden
alut ja juuret,
suuret ja pienet,
siksi kevät on
vuodenaikojen tehokkain
hetki,
aika jolloin kaikki syntyvät,
vanhat ja väsyneetkin
ihminen on
itsensä orjuuttaja
vangitsija,
siksi hän on vaivojensa
vanki,
helpponakki viekastelijoille,
noille turhuuden markkinojille
mainostajille,
elämänlopun ennustajille,
uskonnoille
valokuvista näkyy
entisyys,
maalauksissa huominen,
sillä ne elävät ikuisesti,
koska siveltimet ovat
huomisen luojia ja
taidemaalarit
elämän
tuojia
ihminen on rikkaimmillaan
silloin kun hänellä on
vähemmän turhaa
kiirettä ja jonnin
joutavaa
kaikista pääsee
yli,
paitsi ei lumpeenkukan
kauneudesta,
kanervikon tuoksuista,
jotka ikimetsän
metsälampea komistavat
kesäniityn kukkaset
suvimielellä
taipuvat,
kesäillassa keinuvat,
luonnonkauneuttaan hehkuttavat
ympäristöään kauneuttavat,
siksi tyyntyvä ilta on
tyynen tyytyväinen,
sinitaivaan rauhallinen,
josta säteilee hetket joissa
on hyvä itseään tyynnytellä
jos huomioit
itseäsi
enemmän,
olet elämänvalon
lapsi,
hän jonka ymprillä
perhoset liitelevät
hyvät ilmat viihtyvät
kaikki kauneus
syntyy ilonpisarasta
pienistä hyvänolon
hetkistä,
niistä jotka synnyttävät
uusia.hyviä.
älä turhia huoli
murheita nuole,
sillä niistä jää karvas
mieli,
hapannaama
eikä yhtään hyvänmielen
hymynkaarta
kaikkea ei kannata vastustaa
siltä istumalta,
vaan niitä jotka ovat
vastakarvaisia,
kuvioihin sopimattomia,
tilanteisiin mahtumattomia
älä aarnioita ympäriöstäsi,
sillä siinä ei hyvät kuki,
huomiset,eikä
yhdetkään,
sillä se
siellä elää vain
tuhonsiemen
ihminen on
yksilö,
aina ja etenkin, silloin
kun hän on yksin
jätetty,
hautaamista varten
ohitettu,
silloin ainakin
kun olet kaikkea sopivasti,
et ole hetkien kulmikas,
äkkijyrkkäinen
myrskyn
merkki, etkä hän joka käämntyy
jokakäänteensä ylösalas
toukokuu on
herkkien hetkien
kuu,
vanhan ja uuden
hetki,
herkän elämän hetki,
jossa hyvästejä jätetään,
uusia kätellään,
se on kuu, jolloin elämä uudelle
sivulleen kääntyy
nuorilla on keväät
edessään,
arjet ja kaikki muutkin,
mahdollisuus,
kaikkien kysymysten vastaukset
joihin
ennen syksyään kerkiävät
ihminen pahastuu,
kukkanen ei,
vaikka se maljakkoon
taitetaan,
tallataan,
sillä kukkanen ottaa elämän
elämällä
kevättä ei voi piirrellä,
vaan ihastela,
mielellänsä
tunnustella,
tuomentuoksuja haistella,
sillä kevät on
pikkuinen hetki
kevät ja tuomen
tuoksu,
vastaauenneet perhosten
siivet
kesäkukassa,
voikukassa ja kaikialla elämä
valoisimmillaan,
muuttolintujen sinitaivaallakin,
sillä pilven hattarat tyynemmillä
järvien selillä,
sillä kalatkin hengittävät kevättä,
niinkuin lumpeenlehdetkin, jotka pyrkivät
veden pinnalle
kauneuttaan kukittamaan
yhteiskunnan ei kannata
valikoida ihmisiä
ihonvärin mukaan
kansalaisikseen,vaan
avittaa kaikkia sopeutumaan itseensä,
niin kantasukkaita kuin just tulleita, sillä
vain siten sillä on huominen
sarvi-jaakko tulee jokainen
kevät kanssani tekemään ensitalven
saunapuita,
niin nytkin se lennähti olkapäälleni,
tarrasi kyntensä paidan hihaan,
hymyili ja sarvillaan heilutteli,
siinä katseltiin hetkisen toisiamme,
tutusti,
kunnes heilautin sen pöllinpäälle
istustukelemaan, töitteni jälkiä
seurailemaan,
eikä hällä kiire minnekkään,
sillä reilut parituntia se siinä
istuskeli,touhujani tarkasteli,
kunnes luovutti, sillä olihan jo ilta,
kuutamokin kallellaan
tuomi tuoksuu
samassa paikassa
joka kevät,
samassa elämänkeväässä,
kauniissa säässä,
muuttolintujen lentäessä sinitaivaalla,
haravoidessani talven
lakastuneita muistoja,
siksi hymyilen,
sillä näin on hyvä,
totutun tutusti
markkinavoimat ovat
vapaudentuulia,
niitä näitä jotka hyvänsään
kohtalonhetkillääkin ja tavallisen hetkien tuulikkaina
ihmevetävät kaikkea luokseen,
mutta alamäessä eivät huoli
vaivojaan valittavia,
sillä ne eivät osaa tyynytellä,
ajankuvaakseen sopeutua,sillä
ne pyrkivät paremman huomisiin
älä laita elämällesi
liian suuria
laatuvaatimuksia,
sillä ne rajoitavat
innovaatioita,
uusien etsimistä,
entiseten korjaamista,
vaan elä hetki hetkeltä
siten ettet tyrmää juttuja
jotka ovat muiden toimesta
syrjään painetuja,
hyviltä päiviltä alas painettuja
itseään ei kannata
asettaa liian korkealle,
sillä kaikki tölläävät,
vikoja ja heikkouksiasi
hakevat,
huonoja loitsuja
loihtivat, sillä kateus on
heidän ainoa voimavaransa
kakkostyypin sokeritauti häviää,
kun annat sen ensin
viedä sinulta turhat
kilot,
joutavat höllyvät,
sillä niiden ylläpito on aiheuttanut
sinulle tulehdustaudin,
diabetksen
väsyneenä ihminen
käyttää oikoteitä,
hetkiä jotka eivät kysele,
pysäyttele, vaan antavat
olla,
siksi väsynyt on saavuttuaan
elämänkiitollinen
kun lasket kaikki
yhteen,
niin sinulla on enemmän kuin
alussa,
jos jaat ne,
käsissäsi on osasi,
mutta jos vähennät kaikesta
yhteiskuntavelvotteet, niin sulle jää
vain kelan toimeentulotuki
jos kävelet aamusta
iltaan
yhtäsoittoa,
olet melkolailla
elämää nähnyt taivaltaja
~ainakin sen aamusta iltaan jakson
ihminen on itsensä
säilyttäjä
jokapäiväinen
huolitsija,
varjelija, siksi hän ei ensimmäisenä
mene tulisiin paikkoihin,
vaan sitten, kun ahneus voittaa
ihmeet syntyvät rotkon
pohjalla,
siellä jossa ei yhtään
elämänlehdokkia,
myötäpäivänkukkijaa,
ei mitään, vain hän ja sinä
suopursu ei kaduilla
tuoksu,
sillä hää ei ole siel kotonaan,
vaan pienen metsälammen reunohilla,,
siel,
mis luonto punoo juuriaan,
sammalpeite keinuttelee ihtiään,
karpalot ja lakat viihtyvät,
siel,
jossa ei liikennevaloja
tarvita kohdatessa
kevät on talven
helma,
hetki ja kaunis,
hyvin kaunis ja siveä,
se on täynnä unelmoivia
pitsireunuksia,
kauniita ajankohtaisia,
hetkiä jotka saavat mielen
hyvinpäin nyörittymään
tänään voit hyvin,
huomennakin,
loppuelämäsikin verran,
mutta se voi mennä toisinkin,
mitenpäin
vain,
sillä elämäsi on kirjoitettu tähtiin,
tapahtumat ja tyynemmät hetket
olosuhteisiin
kaikkiin,
mihinvain,
siksi elä kunnioittavasti,
mutta täysillä,
sillä hetket eivät perruuttele,
jälkiasentele
suomalainen ihminen on
maaseutua ja paljon
kivikkoisia peltoja
kalaisia järviä,
hetkiä joissa
loistaa
alkulähteen elämänvoima
kuiskaus kaukaisuudesta
peräänantamuudesta,
sisukkuudesta
kaupungin kerrostalon
ylimmästä ikkunasta
näkee kauas
alkulähteille,
mutta sieltä ei näe
kerrostalojen sisälle
yksinäisyyden avaruuteen
vaikki kaikki häviäis,
nekin jotka jokapäivä
ovat,
niin tyhjänä en ois,
sillä uskon huomisiin,
uusiin,
sillä elämä ei lopu yhteen
tyhjyyteen,
kahteenkan,
sillä se on luotu aamuvarhain
Metsät ja Niityt
ootte yhtäkuin Muut,
minä ja muunlaiset,
olemme
Synnymme ja Toisillamme
Korvaannumme,
aina vaan,
sillä se on elämän tahto
Kevät ja Syys,
talvet ja muunlaiset,
hetket ja pidemmät
metsä on ympäristömme
hyvittäjä,
suoja ja mukavuuksien
tuoja,
se on isoja puita
pienempiä,pensaita ja käpysiä,
lintusten pesiä
lauluja
metsämme on turva ja tulevaisuus,
innovaatioiden herättelijä,
kestävänkehityksen lähde,
sillä sieltä saadaan muutakin kuin
lankkua ja kuitua,energiaa,
pian myös muovimukien
syrjäyttäjää,öljyjalosteiden korjaavaa
metsä on paikka jossa
ihminen rentoutuu,
elämämme pienemmät
pystyvät piiloutumaan,
se on turvallisuutta
arvokasta isänmaallisuutta
jokaisen oikeutta
ole askel
pidempikin,
sillä pidän reippaista
menijöistä,
heistä jotka eivät istuta elämäänsä,
vaan jakavat sitä
älä ole itsesi tiellä,
vaan kävele omalla
miellä
siellä missä silmäsi säteilevät
huulesi hymyilevät,
tunteesi tuntuvat
keväisen kevyiltä
olemassaolevat ovat
eilisiä,
tahi just rakennettuja,
siksi niiden ympärille
on helppoa rakentaa
huomista
padasjoen laivarannasta
pääset päijänteelle,
tuolle eteläsuomen
suuremmalle järvelle,
juotavanhyvän lähteelle
mitä vaikutusvaltaisempi
olet
sitä ulottuvaisempi
ymmärtäväisempi sinun
tulisi olla, sillä vain siten
arvosi säilyy
korottuu
ulottuu
rakkauden voima voittaa
pahemmatkin,
sillä se tuntee sydämmellään,
ajattelee tunteillaan
ajan myötä kiperämmätkin
laimistuvat,
arkisimmiksi tulevat,
eivätkkä töksähtele joka
jutun nurkkaan
kevätaamuina
kuulet enemmän,
näet ja aistit monenmoista,
sillä silloin luonto on puheliaimmillaan,
hetkillä jotka saavat otteen
ihmismielestä,
kovimmastikin,
sillä se pehmentää jäykänmieltä
jos pystyt elämään
niin, ettei
suuret,pienet vaikuta
heiluttele elämääsi,
olet tasapainoinen,
heikkon vahvempanakin
elämä lavenee keväällä,
sillä sen seinät
siirtyvät
syksyyn,
siksi riennän sinne mihin
aurinkokin ehtii
vertaat itseäsi muihin,
sillä et voi sitä tehdä
itsesi kanssa, sillä
olet enemmän
itsesi näköinen
elämän kohokohtia
on
nauttia rantakalaa nyystölän rannassa,
on ja olla,
aistetella tunnelmia,lunnon jokaista
värinää,
hetkiä,joissa vain luonnon pienimmät,
etäisemmät kuuluvat
kun meet hyvään
päin,
sinnepäin jonne
mielesi
tunteet kyselemättä menisivät,
mee,
mutta varmista,
ettö osaat kotiin
ääriliikkeet synnyttävät
ikäviä,
siksi ihmisten kannattaisi
kannattaa puolueita
jotka eivät heilu
laidasta laitaan
elämä ei ole
herkutteluja varten,
mutta taitavimmat etsivät ja
löytävät herkkupaloja sielt täält,
siksi he jaksavat hymyillä silloinkin,
kun muilla on tuskanhiki
keväänpoika ilonen,
joka paikan sorkkivainen,
hyvänmielen levittäjä,
eino-poika,
joka tulee
juttuun heidänkin kanssa,
jotka kevätniityllä keinuttelevat,
korttansa kasvattavat,
kukanlehtiään levittävät,
sillä hehän ovat aitoja
luontonsa lapsia,hyvänmielen
heiluttajia
ihminen on aikansa
lapsi
ja hänen
lapsensa seuraavien,
siksi kaikki historiat ovat
esi-isämme
ihminen joka tuntee
itsellään,
puhelee suullaan,
on melkolailla aidon
näköinen,
hän josta voisi kasvaa
elämänpuu,
se jonka puoleen monet
taipuvat
kevätaurinko lämmittä
kaikkien syväntä,
niin ihmisten kuin
multamaassa vipeltäjien,
heidänkin jota sinitaivaalla
liitelevät,puitten kolosiin
pesiytyneet ja etenkiin lumpeen
lehteen, joka pian kauniin kukkansa
lammenpintaan nostattaa
aikuisen ihmisen
velvollisuuksiin
kuuluu enemmänkuin
oleminen,
ulkokuorensa koristeleminen
tosiasioita ei kannattaa
kiertää,
vaan ne kannattaa
ottaa omakseen,
sillä ne vähentävät
omantunnontuskia
kevät on
hetki,jolloin talvesta
virrotaan,
kevyemmin pukeudutaan,
hyvinpäin katsellaan,
uusia suunitellaan,päivänpaistetta
ootellaan
kevään jälkeen alkavat
lomat,
kesälomat ja niiden jälkeen
seuraavat keväät, siksi
ihmisen tulisi huilauttaa itseään
lomillaan, sillä ne hetket tarjoavat
hetkiä joita ei ole lukujärjestetty
kevät pätkii,
sillä aurinko vain
hetkittäin,
sadepilvet
lomittain, siksi
luontokukkaan ei ryhdissään,
mielenikin ajoittain
kun etsit elämästäsi
kohokohtia,
niitä näitä,
niin huomaat että
elät aaltosi harjalla,
elämäsi
hyvinvoinnin
kohokkeella
elämä on
ohimeneviä,
mutta
se on enemmänkuin
ohimenevät hetket,
joissa ei kuulu arjen
pyhän äänet,
sillä se on kudottu öistä
päivistä, sattumuksista ja kaikenlaisista,
joutavista ja tärkeimmistä
vietät aikaasi
enemmän muiden kuin
itsesi kanssa,
siksi tulet aika
ajoin alakuloiseksi,
syrjääntyönnetyksi
ne jotka elävät
olosuhteista,
ovat hyväntapaisia,
heitä joilla on hymy herkässä,
itku enemmässä,
mutta silti he näyttävät
minulta sinulta kaikilta
ole oikea ihminen
itsellesi,
kaikille tahoille,
heillekkin jotka myöhemmin
tulevat vastaasi,
sillä vain aidon kanssa
on turvallista
tavata
aina kannattaa uskaltaa,
enemmän koskettaa,
ikkunaverhoja raottaa. sillä
sieltä näkee enemmän
Äideistä rakkain
oot,
sillä Sinä jaksoit
vierelläni valvoa,
tuudittaa,
kuunnella ja parempia
toivoa, vain Sinä
katsoit perääni,
korjailit asenteitani,
valjastit elämään,
kiitos Äiti!
äiti,
olet enemmän kuin
mikään muu,
sillä olet ikuisesti lähin,
vaikka elämämme välimatka
on vuorokausien mittainen,
sillä tunnen yhäkin
kaikki hetket jolloin uneen tuudittelit,
huolitsit,pahoilta varjelit,
perääni katselit
kokonainen ihminen
ei ole puolikas
missään,
siksi
he
menevät ja tulevat ajallaan,
tekevät tavallaan ja huomennakin
äitee,
tänään on sun päiväs,
tänään kevään sinivuokkoisena
hetkenä,
tänään jolloin valkovuokotkin
tuomen kanssa kukkivat,
vuoksesi,
elämäni äiti
jokainen on
jonkinsortin hajamielinen,
mutta vain silloin
se ei kosketa
itseään
älä huolehdi hänestä kaikesta kaikkea,
sillä väsyt,
väsyt turhaan,
sillä hän kantaa itseään
paremmin kuin muut
olen tavannut
viisaan ihmisen,
hänet, joka elää
luontonsa kehdossa,
hänet joka arvostaa
kestävää kehitystä,
mutta arvostaa myös tämänpäiväisiä
toimintoja, jotka eivät rakennu
luontonsa kustannuksella
kun katselet
asioita
myönteisesti,
rakentavasti,
kohteet hymyilevät, sillä he ovatkin
odottaneet tekijää,
sinua
äidit ovat
synnyttäneet kaiken,
siksi he ovat
kevään kukkasia,
elämän sylittäjiä,
jokahetken tuudittajia,
heitä, joita juhlitaan
äitienpäivänä,
mutta he ansaitsivat
kunnioitusta jokaisena
hetkenään,
sillä he seuraavat lapsiensa
elämää silloinkin kun
aika hämärtyy
Äitee
nyt on päiväsi,
hetki jolloin sinua
paijataan,huolenpidostasi
kiitetään,
kiitos Äiti,että olet jaksanut
valvoa,sylilläs heiluttaa,
murheitamme tyynytää,
itkujamme hymyksi saatella,
kiitos Äiti !!
äideistä parhaimman
sain osaksein,
siksi kiitän sua
päivänäs, jotka ovat
ain
arvokkaimmat,
sillä rakkautesi valo on
sammumaton,sylisi
yötäpäivää
avoin
äiti,
olet elämäni
paras ihminen,sillä
et ole vaatinut
huolenpidostasi
yhtään mitään, sillä olet tyytynyt siihen
mihin pystyn,jälkeni johtavat,
kiitos äiti,
sinä uskollisin,
rakas ja enemmän
äiti,
kiitos,
kiitos ja ennemmän,
kiitos jokaisesta jonka annoit
minulle,
kiitos rakkaudesta
huolenpidostasi, sillä niistä oon saanut
elämänsiivilleni voimaa
äiti,
kiitos, kiitos
jokaisesta valvomisestasi,
askeleestani,
eteenpäin työntämisestäsi,
ja paljosta muustakin,
kiitos
äiti,
elämäni pyhin
arkinen,
kaikki,
alut ja loput,enemmätkin,
vaikka kuinka kauaksi ennättäisin,
kiitos äiti
äidit ovat
elämänsynnyttäjiä,
ensiaskeleitten katsojia,
hyvän ja pahanpäivän
erottajia,
huoltajia,jotka näkevät
tunteillaan
droonet ovat vekottimia
joilla suuretkin
tuhotaan,
sillä niiden toimintaäly riittää
silloinkin kun lentäjä levottuu
keväisin löytyy
nurkista paljon
ylimääräistä,
talven varalle
kerättyä,nurkkiin heitettyjä,
siksi kirpparit ovat pullollaan
elettyä elämää,huomisenkin
kestävää
eläkelläisten valtakunnassa
kaikki ovat nuoria, sillä
silloin perataan entisiä,
aikojen alusia
kun joudut
pääset eläkkeelle,
on ihan sama millä
olet sen ansainnut,
sillä
eläkeläinen ansaitsee
kaiken olemassaolollaan
aseet ovat ihmisten
käsissä toisiaan
tuhoavia,
mutta tekoälyn kourissa
ne kääntyvät jopa itseään vastaan,
sillä niiden osapuolena eivät
ole ihmiset vaan kohteet
palkansaajien
poikkiteloin oikeutta rajoitettiin
orpon ja purran
toimesta,
mutta he eivät pysty heidän
mieltään kääntämään
luontometsä
on enemmänkuin puita
pensaita,toimeentuloa,
se on myös elämänlähde
helpottaja,
elämän alkuaineiden koti,
heidän jotka kattavat meille elämän
laki ei salli
tekemään työtä
yötäpäivää,
sillä sinun pitää myös itsellesi
elää,
siksi käytä tämä itsellesi varattu
aika
itsellesi,elämän jokaiselle
tuomen tuoksu saa
kevääni tuoksumaan,
vuokkoja katselemaan,
luojaani kiittämään,
hyviä kylvämään,
sillä kevät on kauniin aikaa,
hyvän ja kauniin,
siksi en ole allapäin,vaan
ylväinmielin astelen luontopolullain,
en hölkäten, juosten kävellen,vaan aistien,kuunnellen,
katseillani hyväämieltä tanssittaen
rahalla et voi kaikkea
mitata, et ainakaan
niitä hetkiä, jotka
saavat sinut
näkemään
huomiset,sen hetket jolloin
saat vapaasti ajatella,liikkua,
ympäristöäsi ihailla,
luonnonkukkia keräillä,
niitä näitä elämänoksia taitella,
silllä niillä ei ole hintaa,
vaan olemassaolonoikeus,
joita voit milloinvain koskettaa
älä kohtele ihmistä
kuten eilistä
mennyttä,
vaan
katso häntä
ystävänä,hänenä joka on itsesi
kaltainen,
silloinkin kun et ole edustavimmillasi
onni on jokapäiväiset
asiat,hetket ja eteentulevat,
hekin jotka ohikulkevat,
varjoillaan lähestyvät,
sillä onni on kaikkea
sitä mikä hyvinpäin
koskettaa,hetkiä rakentaa
vanhempana elämä näyttää
eiliseltä,
eleteyltä, mutta heti perrään
ajattelen lapsiani,heidän lapsiaan,
niin katseeni muuttuu huomisiksi,
kaikkien aikojen paremmiksi,
sillä näen siellä heidät
ja kaikki mukavat
kaikki ihmiset ovat
ihmisiä,
vaikka toiset toisilta
näyttävät,
sillä olosuhteet eivät ole
kaikille armollisia
minulle on taivahan
samantekevää,
kuka maailmaa hallittoo,
muttei sama, onko mulla
ruokaa,vettä,
lämmintä ja turvallista
jos kilpailutat
elämäsi varsitiet,
laita kilpailuehtoihin,
että ne on vierustettu hetkillä,
jotka hyväilevät matkantekijää, eikä
niissä saa olle yhtään alennettua hetkeä,
joka ei ole kestävänkehityksen mukaista
kevät vapauttaa,
se luo lisäaskeleita,
ulottuvuuksia,
mutta myös se heittää
eilisiä itsestään,
vanhoja kuvioita mielestään,
sillä kevät on uusien nuppujen
aikaa,
uusien mahdollisuuksien aikaa,
kaiken aikaa
elämä on arkipäiviä
tavallisia,
sovittuja, mutta myös
odottamattomia,
siksi ole elämänketterä,
valmis taipuman
muuttumaan,
toisellaiseksi vääntymään,
sillä vain tätä kautta pääset
enempiin
nykyään sankarit eivät
voi symtyä,
sillä jokaisella on
mahdollisuus olla itsensä
kuvittelija
ihminen alentaa itsensä
suurten edessä,
sillä he pelkäävät
korkeita
vahvoja ja heitä,
joka näyttävät huomisilta
vastatuuleen eläminen
on
ajavieteetöntä,
aamusta iltaan tekemistä,
sillä se vie mehut
kun katsot tulevaisuuteen
hamotat sen
suurinpiirtein,
siksi näet siellä
vain päiviä,
jotka hohtavat hyvyyttä,
mutta mitä lähemmäksi tuut,
ymmmärrät ettei ne tämänpäiväisiä
kummempi
kaikissa yhteiskunnissa
on
hyviä ihmisiä,
heikompiakin,
joten meidän turha osoitella
ketään
.yhden tähden.
luonnonlapset elävät
päiviensä mukaan,
hetkiensä
saattamina,
siksi he eivät isoja tee,
vaan elävät olemassaolostaan
tyhjän hetkessä
kaikki
mieli tyyntyy,
kiire nukahtaa,aikakin
matelee, silloin myös
kaikki ympärillä lakastuu,
sillä eihän hyvän valoakaan
kaikki ihmiset ovat yksilöitä,
mutta he monikoituvat koska
eivät voi yhdessä kodissa elää
ihminen voi sairastua
ihestään,
muistakii,
elintavoistaan ja sattumalta,
luonnonoikusta,
ja vaikka mistä,
siksi ihmisen tulee vaivoineen mennä
kiireenvilkkaan
lääkäriin, jotta saat sellaiset rohdot,joilla voit
kitua pitempään
vuodet vierivät
monet polvistuvat,
polvet kankistuvat,
sillä aika
on loppupuoleltaan vanhoillinen,
siksi
aika pitenee,odotukset suurenevat,
yksinkertaisuudetkin monimutkaistuvat,
sillä en osaa kääännellä niitä kuten nuorena,
vetreenä, siksi kaiketi kaikki kallistuu,
eikä mulle enää anneta ylitöitäkään, ei
mitään,vaan annetaan olla,
vaivaamatta,
mut yks hyöty vanhenemisesta on,
ettei tarvitse suunnitella uusia,
valvoa niiden valmistumisia,
vastata niistä näistä,
sillä nyt riittää kun katson elämää päältä
aikansa eläneet viettävät
vanhuuttaan
kirpputoreilla, joista ne hyvässä
lykyssä tekevät viellä pikkupyrähdyksiä
~jonkun matkassa
vastarannan ikitaistelija
on aina poikkiteloin
paitsi silloin, kun
hän huomaa
itsensä
~myöntyneen
ylimääräiset ovat
aina liiaksi,
siksi kannattaa
mitata kaikki olosuhteittensa
mittaisiksi
rakkautta ja läheisyyttä
kannattaa jaella,
sinne tänne heitellä,
kunhan muistaa ettei
tyhjennä itseään
kokonaan
ihminen virkistyy
raikkaista asioista,
valon määrästä ja
asioista jotka ovat
käsien ulottuvilla
luovuttamalla syrjit itseäsi,
sukusi aikaisempia,
huomisia,
siksi pää ylös ja kohti
tulevia,
sillä vasta niiden jälkeen
tunnet olevasi se jonka
tiedät
terveys on ihmiselle
tärkempää kuin
sairaus
valitus,epätoivo ja unohdus,
siksi yhteiskunnan täytyy tulla
mukautua ihmisten sosiaalisille
haluille
intohimoille,sillä sietä avautuvat ne tekijät,
jotka tyhjentävät kaupojen hyllyt
ihmiset palvelevat toisiaan,
vaikkevät aina taho,
sillä ihminen on
aina toisestaan riippuvainen,
jos ei muuten niin välikäsien kautta
tavallisen ihmisen elämä
on
tavallisia maanantaisia,
itsensä keräilemisiä,
öitä ,joiden jälkeiset aamut
etsivät töitä,ketkä eivät löydä,
heidät iltapäivä herättää
älä ylikuormita itseäsi,
älä ainakaan sellisina
aikoina,
jolloin sinua tarvitaan
siellä täällä
kaikki viisaus elää metsissä,
etenkin ikimetsissä,
sillä sieltä lähtevät
elämän alut ja loput
rakkaus on hetki
joka yltää
yhteisten alkuun,
loppunsa päähän, siksi se on
kiva juttu
kirjoituksiani
on
tekoälytetty
kyselty vointiani,
sillä luulevat että olen
kone, enkä ihminen,
olen kertonut heille että minussa
on enemmän ihmisen piirteitä
kuin koneessa
pysähdy joskus
ja rupea laskemaan
kuinka monta serkkua
sinulla on,kuinka monta sukulaista
suvun vanhempaa, niin yllätyt,
sillä niitä on paljon,
liian paljon
jotka ovat jääneet aatoksistais
älä hankaloita elämääsi
liian ulospäin näyttävällä
egolla,sillä se luo turhan
vastarintaa,joka vain kuluttaa
aikaasi
olen etuoikeutettu
tekemään
luomaan sitä josta ei
makseta mitään,
enkä tarvitse tehdä sitä
elääkseni,
sillä minua elättää
palkkatyö,joka sovittuu
harrastukseeni silloin kun
haluaa
vain sinä olet itsesi,
vain sinä ja sisimpäsi,
ulkonäkösi ja peitellyt
hetkesi,
siksi älä kolhi itseäsi
turhiin,
heihin jotka haluavat näyttää
enemmänkuin ovat
älä sorru itsesäälin
kyyneliin,
sillä ne vuodattavat sinut
pois hetkistä joita
et ole kokenut
aistinut ,
tapaillut, siksi pyyhi kyyneleet nuo
ja katso hyvinpäin tulevaa,
eteesi avautuvaa
suomessa on opittu pelkäämään
ryssiä,
jokaista,
sillä he ovat vuosisatojen ajan
koputelleet kalevalaisen kansakunnan
ovia,yrittäneet tunkeutua syvempiin,
mutta aina näppinsä polttaneet,
maillensa vetäytyneet,
mutta karjalan ja petsamon
veivät,
sillä isä Wäinämöinen tahtoi
kalevalaisen juurakon pysyvän
itsenäisenä,eikä Iivana Julman
sylilapsena
ennenvanhaan uskonlahkot
kokonaisetkin kiertelivät
pitkin kyliä
telttakokouksineen.
ne olivat nykyäpään
kiertäviä sirkuksia,
jotka jättivät hyvän maun
suuhun ja tunteisiin,
kunnes pakkasten tullen
haihtuivat pois
maaseudulla jokainen
uusi on ihme,
sillä siellä on totuttu
että asiat kypsyvät
juurettuvat ja sitten
ovat
en ole maatilan poika,
vaan sen kummilapsi,
karjakon lapsi ja juurikasmaat,
heinätyöt,pitkät kesäyöt, joissa
elämä näkyi läpi,jokainen hetki,
vähemmätkin, sillä silloin ei piiloteltu
itseään,kukaan,
vaan elettiin ja käveltiin
paljasvarpain
jotkut eiliset ovat harmaan
sinisiä,
riihenseinän värisiä
muistoja ja läheisiä,
eläviä, sillä ne ovat syvemmällä kuin
tänään mikään,
sillä ne eivät ole
syntyneet eilen, kuten minä ja lapsuus
kevät olit sinä
ja hetki
ja siiten
tyhjä hetki,
hetki, jolloin
jouduin jälleen yksin,sillä
minun kevääni oli hetken hetki,
joka ei vienyt minua luokseen
luotettavien ihmisten perässä
ei tarvitse kulkea,
tekemisiään
haravoida,
sillä he eivät jätä
elämänroskaa jälkeensä,
vaan toimivat kestävän
luotettavasti
älä unohda hetkiä,
joidn kautta olet
nykyistynyt,
älä niitä ikävimpiäkään,
sillä ne ovat viittoittaneet
elämäntiesi,
hetkesi ja useimmat
olet sukusi jäsen,
ison,
mutta silti olet yksin,
miksi?
siksikö ettet ole avannut heille
oveasi,
vai siksi ettet ole koputelllyt heidän
oviin,
vai siksi että tahdot unohtaa ja he
sinut,
vai siksi että elämänkiireet
ovat sinut
heidät väsyttäneet,
vai siksi...
ihminen pärjää hyvin
yhdellä ja toisella,
vähemmän tärkeälläkin,
jos hän pystyy sovittamaan
ne elämäänsä, sillä mitä
vähemmällä kudot elämääsi,
sen virkeämpänä olet,sillä eihän
sulla turhan
painavakaan mukanas
jos ihminen elämä
on riippuu
yhest luppauksest,
niin melkovarman itsenunnon
hän tarvitsee,
sillä sen huterampaa ei oo
värikäs ihminen on
eläväisen
oloinen,eikä häntä viluta,
sillä hällä on aina pintahiki
yllään,
tuntosarvet ojollaan,
siksi hän on myös elämän
hoikka,sillä hän ei turhia kanna,
jotta jaksaisi suuria sanoja
sadatella,kanssaihmisiään
ohjailla
totuus valkenee kun,
mieli vapautuu,
kahleet aukenee,
asenteet nuorentuu,
sillä totuus ei tykkää olla
tyhjän häkissä
keväällä luonto
synnyttää uusia,
mutta se somistaa myös
pitkän talven yli jaksaneita,
heitä meitä
luontoäiteen luomia
käen poikia,
jotka menemne vuodenajoista
toisiin,
päivästä jonkinmoisiin
savonlinna on ulkoisesti
kaupunki,mutta
se sisältää myös maailman kauneimmat
asiat,
puhtaan luonnon,
historian jota elää tänäänkin
televisio on
synkistänyt ihmisen
mielikuvituksen,
sillä se vie kaiken sen ajan,
jolloin ihminen hyppis
luonnossaan
ne jotka hymyilevät
itsestään,
hymyilevät aidosti,
eivätkä kiemurtele,
kuten keinohymyileväiset
puolitotuudet väsyttävät,
sillä niissä ei näy yhtään
päivänvaloa
huomisen iloisuutta,
eikä vähääkään, sillä sekin tarvitsee
totuutta, joka on enemmänkuin
ulkoseinät
elämä ei ole
riskitöntä,
mutta kun vaihtoehdot ovat
mitä ovat,
niin auta kuin mennä vaan
työ on sitä
että aamulla lähdetään,
päivä aherretaan,
iltapäiväksi tullaan,
sitten nukahetaan ja nähdään
näkyjä,
unia ja muita
kun olet opettanut
itsesi viisaaksi,
alistut totuuksien edessä,
mutta jos annat tietoverkkosi
olla siinä tilassa jossa se pyydystelee
jatkuvasti uutta,
niin kehityt elämänviisaaksi
ihminen on
kesy
eläin
matalampi kuin metsäjänikset,
joutsenet ja muurahaiset,
jotka eivät ihmisen tapaan
ole suostuneet syömään toisiaan
älä ole yhden aatteen
heiluja,
ääripäittenkään,
sillä silloin aitautat
vapauttas
yksi päivä ei ole
elämän ainoa,
vaan yksi
lenkki
koko elämän pituudessa,
siksi kohtele sitäkin
kuin itseäsi
jos ihminen eläisi
ikuisesti,
elämä olisi
museoitunutta,
eikä yksikään perillinen
perisi mitään,
vaan mummonmökit olisivat
ikuisesti asuttuja
ärhäkkäät ihmiset
ihmiset ovat yleensä
pehmeitä,
yksinäisiä,
orvonoloisia
yksinjääneitä,
siksi voit taltuttaa heidät,
kutsumalla
seuraasi jossa
kuuntelet,
kanssaolet,sil
siint he taittuvat,
mukavammiksi muuttuvat
kirjoita kirje
tutulles,lähemmälles,
kaukaiselle, tahi
hyvänpäivän tutullles,
kirjoita kirje ja sano
kerro pohjimmaisetkin,
sillä hän luukee
tunnustelee niitä myöhemminkin,
sillä lauseet jäävät soimaan,
tunnelmillaan keinumaan,
jonkin muun aloittamaan
liian varovasti eletty
elämä
ei jätä
jälkiä, eikä mitään,
siksi minä painan täysillä,
sillä olisihan se hyvä, että poislähtiessä
jotakin jää
luonnonolosuhteet
luovat ihmisen,
kaikki,
siksi me pohjolanperukoilla
saamme olla tyytyväisiä
neljään vuodenaikaan
jokaiseen
ihminen ei ole
elöitten vanhin ja viisain,
mutta silti he keksivät
kehittelivät
internetin ja kaunosäätimen,
jolla voi käännellä anteeneja
toukokuussa ollaan,
kesän suulla
suvisella,
siksi talvikamppeet
orsille joutaa,sillä
nyt tarkenee
omillaan,
sillä ollaanhan
kesän sulla,
suvekkaalla,
jossa ihminen tarkenee
omillaan
luokkayhteiskunta on sulautunut yhteiseksi vipeltäjiksi, siksi herrat ja narrit kulkevat samassa sovussa