Ilon irtonaisuus
ihmetyttää,
miks se ei vois kotiutua,
miksi ei pesää
vuoteeseni tee.
Karkoitanko sen,
huuvanko sille
ilkeyksiäni,
heiluttelenko
pulikkaa ilon päiville.
Minä olen hyväntahtoinen,
äänekäs eläväinen,
en
kuiskaten sanomaani sanele,
en rakkauttani ahistele,
näytän sen tulisen tulimeren
lailla.
Sitäkö sinä ilonpäivä
aristelet?
Älä suotta,
olen sun
miellyttysi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti