sunnuntai 1. helmikuuta 2015

kettu keikura...

Kettu,
 tuo luonnon viekas
hymyhuuli,
käpälällään morjensti.
Tunnemme toisemme,
olemme luonnonluomia,
ihan kavereina
luonnonhelman.
Minä luonnosta elämän iloa
kaivan,
kettuseni maamyyrän.
Kettu,
elon viekas,
minä
hälle kahvit tarjoon,
kannonnokassa luonnon helmassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

itsenäsi,,,

mitä pidempään pysyt itsenäsi, sitä paremmin säilytät minäsi