Kissani on herännyt ennen minua,
niin virkeä viirusilmä.
Lasken kaverini ulos,
siellä hällä elon tehtävät,
reviirin tsekkaus,
ilmojen haistelut,
elämän aamun
hyvää huomenta.
Ryystän kahfeet, ikkunani näyttää
aamun sarastavan,
päiväkin
kuusikon takana hartioitaaan
oikoo.
Mirrini kantaa
päästäistä pellon reunalla,
sitä se ei syö,
kitkerän makuinen,
mutta saalistus treenauksessa
moinen siimahäntä mitä
vikkelin.
Kohta lähdenkin
potkukelkalla
kylille,
mirrini lupasi tulla
kyytiin,
se tykkää
viiletyksestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti