maanantai 2. helmikuuta 2015

yhtäkivaa...

Aina ei ole yhtäkivaa,
monesti
tuulessa
puisteltu mieli,
alasliputettu juhlamieli,
mut
kasassa on
pysytty.
Apeanakin jaksaa,
kunhan on jotain hyvää
muistettavaa,
onnellista toivottavaa.
Iltaaurinko
mailleen laskeutuu,
minäkin
vuoteelleni
kääriydyn,
nukahdan huomisen
hymyilyyn.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

arkielämän näyttämöt,,,

ihmiset jotka näkevät elämän pienempiä, havannoivat enemmän, sillä sieltä jokainen aamu alkaa, keväät synnyttävät,suvet kasvattavat, syksyt ...