lauantai 7. helmikuuta 2015

yö-tuuri

Iloisesti hymyilen,
voiko muutenkaan.
Hymyilen muuten vaan,
suupielet muuten
surutukseen
muotoutuu.
  Vetelin itseni kanssa
sormikoukkua,
kiva homma.
Kynnetkin pitäisi leikata,
isänmaa loistaa
liiaksi.
Lähden töihin, kello naputtaa
puoltayötä.
olen ruokatauolla,
aamu kuuteen
tienataan, sitten unimaille,
sitten töihin ja
unimaille,
yksinkertainen on minun
elämä,
mutta
hymyillen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

arkielämän näyttämöt,,,

ihmiset jotka näkevät elämän pienempiä, havannoivat enemmän, sillä sieltä jokainen aamu alkaa, keväät synnyttävät,suvet kasvattavat, syksyt ...