muikunpyytäjä asuu yksin,
muttei hän ole
yksinäinen,
hänhän on luonnonystävä ja
siksi elonsa on
vuorokaudet läpeensä
elämän aikaa
aamusta kallalle,
puoliltapäivin toisen kerran,
iltapäivästä hänestä tulee
luontokankaiden samoilija,
sieltä hän riistan tuo, marjat ja sienet,
kenties,
mut
yöpuulle hän
ain
kylläsenä pötkähtää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti