väsyttää,
sillä en nukkunut hyvin,
ei mitään vaivoja,
mutta joskus vain näin
tämä on viimeinen kokonainen työtuurini
nykyisellä varikolla,
ennen vuodenvaihetta muutama
päivä ja siinä on seitsemäntoista vuotta
mutta, kuten koko elämäni olen ollut
muuntautuja,
kun yksi ovi sulkeutuu toinen aukeutuu,
tärkeää on vain pitää kaikki ovet auki ja
toimia sillämuotoin, että huomioitakin sais
viellä olis eläkkeeseen viisi vuotta,
uskomatonta,
oon kuuskymppinen,
jukranpujut ei uskos,
vaikka naama onkuin petolinnun pylly,
olen kunnossa,
ei vaivoja,
ei laiskuutta,
sillä pohjakunto luotiin lapsuudessa,
kiitos on vaatimaton sana,äidille,
joka patisteli ahkeruuteen,
mut
nyt
lähden suvisaariston- ja lauttasaaren linjoja
ees taas ajamaan,
ennenkuin metro
kerkiää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti