porkkana...

porkkana on
lähiruokaa,
mut
pussin kylessä
lukee
poland

jumatsuikka,
porkkanat tuodaan puolasta
ja myydääm minunlaiselleni
eurolla pussi

kyl nyt
sylettää

lentovero....

lentovero
on
hyvä vero
ympäristöteko
hyvä
teko
lentovero
kerrankinhyvä vero

totesi naapurin tero
jonka lomat suuntautuneet
iätja ajat
lähinurkille

Helisevät...

Silloin kun
Katse riittää
Kaikki on hyvin,
Kuntaas sanat helisevät
On tapahtunut selitettävää

pirtsakka pakkanen...

pirtsakka aamupakkanen
piristää
aamupiristää

päijänne höyryää
aamuusvassaan ,
joutsenparvi laskeutuu
pellolle jossa
jo
satoja muitakin
muuttolintuja odottaa
suotuisia säitä
muuttomatkalleen

padasjoentiellä nilkkani
vääntyi kun osuin viheliäiseen kuoppaan
vaikka tiesinkin sitä varoa
silti en nyt muistanut,
no
teen aamulenkkiäni
varovaisemmin

samaan kuoppaan hurautin kesällä
pyörällä,
mutta se teki kipeää vain etuvanteelle
ja aiheutti sen että ostin nastarenkaan
eteen
talvipyöräilen mielelläni ja ihan
polkuvoimalla.
en sähköavusteisesti,
vaikka sekin kiinnostaisi
niinkuin kaikki uusi

hetki....

  hyinen marrasuu
ei tunnelman tunnelmaa
vain
hetki
jolloin menen
enkä
poispäin katso

aika...

aika ei
ole
ennenaikojaan
ajallaan

Puolet...

Puolet
Elämästä nukut
Yhen osan
Torkut
Ja loput ajat valvot

Radio nova....

Radio novassa
Kuulennäen
aamuisin
Työpäiväni,
Siellä
Aki ja minna
Jutunjuttua leipovat
Työmatkani seurana matkaavat
Päivääni avaavat

Onni...

Moni nukkuu
Onnensa
Ohi

Sill

/ Onni syntyy
Elämisen olemisesta
Arjenpyhistä
/ Onni loistaa kauniimmin
Surun kuluttamilta kasvoilla
Rankan elämän uurastaneilla

Sekähä

Aikaisemmin heränneillä
Ennakkoluulottomilla asenteilla
Meneville

Olen hetki...

Olen hetki
Ohikulkeva tuokio
Tästä hetkestä seuraavaan
- josvain kanssani jaksat
Olen hetki
Tuokiosta toiseen
Josvain sen kanssani jaat

turistit...

turistit ovat muualta
lähtöisin
siksi he
töllöttelevät
ja
kuvia ottavat
parvessa liikkuvat

puutarhurit...

puutarhurit näkevät
kauneuden
päälle
- juuria myöten
sillä he kauneutta hoitavat
terälehdille puhuvat
kukankukaa paijaavat
rakkaudella
hoitavat

huomiseen...

huomiseen
pääsee
tämänpäivän kautta
mutta vain ne
jotka sinne
haluavat

narsistit...

helvetinmukavilla
tyypeillä
on
arjessaan
ikävänmaine,
sillä
he eivät
silloin hymyile
mukavia aattele
elämänmukavia
tarjoile
vaan omaa mukavuudenhaluaan
koristelevat
narsistisesti elävät
- toisista voivat

lomalla...

lomalla kannattaa
olla erillainen
melkein toisenlainen
/// minä
sillähä
silloin todellinen
minä
todella lomailee
huoletta liitelee
arkeaan pakenee
/// kun lomat loppuu
niin
lomaminä jääkööt
ja
pakkaat itseesi arkeen
ja huomaat kuinka
kevyenmukava ootkaan

kun kävelen...

kun kävelen pohjoiseen
etelään varjoni
jää
mikäli  kuutamo loistaa
aurinko paistaa
eikä omatunto soimaa
/ kuntaas
katseeni etelään
vie
tunturit jää
hohtavat hankiset kaamoostuvat
kairojen vuonontuoksut
neljäntuulen
puhuttelut korvissani soivat
ellei omatuntoni
soimaa

luontoäiteeen esikoinen....

marraskuinen aamu
nyystölässä
luontolaakson kehdossa
haapapuitten lehdossa
aukenee pienessä pakkasessa
kuuraisessa maisemmassa
  pihamaalla varis tanssii
se tanssii joka säässä
sillä hän on elämänmyönteinen
ei murjottele
eikä mitään ujostele
onhan hää
luontoäiteen
esikoinen

näköisemme...

ihmisen
alkueläin
oli
pikkuinen
taapertaja
se oli pienempi
kuin
muurahainen
vielläkin pienempi kuin
pieninkään,
mutta sitten se rupesi
syömään aina kun huvitti
ja turpos
nykyiseen kokoonsa
elikkä
näköiseksemme...

elämän hautsausmaa...

elämän hautausmaalla
tanssitaan
jonninjoutavia
riettahita harrastetaan
linnunmaitoa lipitellään
yökaudet alasti tansitaan
jumalattomia haastellaan
elämän hautausmaalla
ei jokapäiväisiä
suunnitella
huomisia aatella
vaan
biletetään
aamusta
lopun alkuun

askeleet...

askeleet
auttavat etenemään
mielenmukavia ajattelemaan
huomista odottamaan
askeleet
eivät paikalleen jätä
ja hädän kiireellä juoksuttavat
rakkauden sattuessaa
luoksesi kipittävät
askeleet
ovat elinehto
niitä tarvitaan
kunnon ylläpitämiseksi
kaupassa käymisessä
elämän kulkusuunnassa pysymysissä

tunteet ratkaisevat...

tunteet ratkaisevat
pelien ratkaisevat hetket
se
takoo
elämän inhimillisemmät
tuokiot
mut
järki
lopputuloksen

järki ei suutu..

järki ei suutu,
siksi
järkevien ihmisten kanssa
on
vaivatonta
edetä

virolainen kansa...

virolainen  yhteiskunta
on
ain
kaksoiskansalainen
milloin minkäkin
vallan
alainen,
nyt
euroopanunionin

pelko...

pelko syttyy
avuttomuuden
turvattumuudesta
huomisen kylmyydestä
omanarvontunteen
varjoista
joita vain katuvalot valaisevat

kunta...

kunta
on
syytön
siihen
ettei siellä ole
tivolia
se on syytön siihen ettei siellä
ole enemmän elämää
syytön
kunnes
todistetaan
ettei päättäjät kerinneet

mukavuuksien tuoksu...

aina ei
mukavuudet tuoksu
eivät
naurunmielet
hyvästi helky,
eivät
siksi kannattaa varautua
syksyn tunnelmiin
aatellen pienintäkin hyvää
vaikka kynttilänliekkii
lämmintä tupaa ja
elämänhyväsen jyvästä

kunnan isoherra...

kunnan isoherra
nimesi
minut
idiootiksi,
vähän se korpesi
mutta olen olen oppinut
ymmärtämään

asenteet jotka
eivät taivu nykyisyyteen
ovat
taantumuksellisia
ja
niillä eletään
sähkotuottojen luomalla
turvalla

padasjoki
on
huomistakin
ja
siksi sille on annettava
mahdollisuus

taskuperuutus...

kulkusuunnan tulisi olla
ain eteenpäin
paitsi
taskuperuutuksessa

työ...

työ pitää
lämpimänä
jos siellä
käy
- edes etänä

hirvenmetsästys...

hirvenmetsästys
on
luontoihmisten aikaa
hetkiä
passissa
tuokioita nuotiolla
ystäviä
luonnontuoksuja
syystalven hetkiä
ja jos kohdalle osuu
- maukkaalle hirvisopalle

kylmä elämä...

kylmä
elämä
ei lämpene
elämänkevänäkään
sillä se on tunteitten aavikoima

parannukset...

uskovaiset tekevät
parannuksia
mutta
todelliset paholaiset
hyvittävät
tekojaan
- tuomioilla
sakoilla ja muilla
maallisenvallan sanktioilla
ja
kärsittyään tuomionsa
paranevat yhteiskuntakelpoiseksi
toisinkuin\
uskovaisten
mielenmuutokset

varovaisuus...

liika varovaisuus
jarruttaa
elämisen taloutta
sillä elämä kulkee päiväsiltään

silmää räpäytttämättä
pysähtymättä
ajattelematta

siksi en saa
liikoja varoja
joita kaipaisin

ristikot...

täytän elämäni
ristikoita
   palaan töistäni
joihin aamulla menin
töihin
vuorokauteni kolmannekseen
ja työmatkat pois
muusta
yöpuusta
tuosta levon ihanuudesta
en vaikeroi
sillä muuten olisin
turhan inisijä
niin sanovat,
siksi täytän elämäni ristikoita

onnellisuus...

onnellisuuus
leivotaan
hymyilevillä tekosilla
joskus haikeilla tunnelmillakin
joissa soi hyvänmielen
sävelet
sellaiset ymmärtäväisen
melankoliset

työpaikkojen hyvinvointi...

työpaikkojen
hyvinvointi
on
kaikkien yhteinen
juttu
siksi johtajasta
duunariin täytyisi
ymmärtää että työpaikka
on
osa jokaisen elämää
koskettaen heidän kauttaan muitakin
ja
viimeinen koko yhteiskuntaa,
siksi
työsuojelu ja luottamusmiestoiminta
on
menestykkään yrityksen
kulmakiviä

tuhansien järvien maa...

tuhansienjärvien
maassa luonto on
neljäntuulen luomaa,
siel
keväät kesät
syksyt ja talvet
muokkaavat luonnon
monimuotoisuutta
jollaista ei löydy toista
maapallonkamaralta

Työllä ei rikastu...

Työllä
Ei rikastu
////////Tekijä
Vaan yhteiskunta
Joka jakaa tasinkoja
Myös tekemättömille
Osattomille ja kuningaskuluttajille
Arkielämän pyörittäjille
Se myös tunnontuskissaan
Avittaa maailman hätisteltyimpiä
Poloisia
Sotaorpoja
Kuningaitten lehtolapsia
Herranlapsia
Terroristeiksi ajautuneitten
Kääntyttämiseksi jälleen
Sananmiekantielle
Siksi
////////Nostan hattua tekijöille,
Sillä
He ovat paljossa mukana

Lähituotanto...

Nykyelämässä
Ei taota
Arkielämän tarpeita
Lähituotannolla,
Ne teetätetään
Kehittyvissä yhteiskunnissa
Kaatopaikkalapsilla
   Elämme aikaa
Jossa vastuut siirretään
Kauemmaksi ja samalla
Teemme itsemme toimettomiksi
Laiskanpulleiksi
Välinpitämättömiksi
Kuluttajiksi

aika...

aika ei vanhene
vain
sen matkassa
menevät

onkimies...

kesäinen onkimies
luodolla
on
vaihtunut
pilkkimieheksi
samaksi hemmoksi
joka  ahvenia narraa
oli sää kun sää
sulat tahi talvijäät

maaseutu...

maaseutu
on
syrjemmässä
taajamien kyljessä
sieltä missä  satakielen laulu soi
käki
kukuttuu
luontometsänpienimmät
viihtyvät
ja
ihminen
- tosi ihminen

venäjän keisarit...

venäjällä oli
monta keisaria,
nyt vain
yksi

kuurainen katu...

kuuranen katu
paljastaa
menijän jäljet,
minunkin
sillä
työt kutsuvat
ja
nekin jälkensä jättävät

jos en menis,
en jälkiäin jättäis
olisin
ja voisin
toisin

hyväksyntää...

sanoa pitää
mikä mieltä painaa
sillä
puhumattomuus
on
asioiden hyväksyntää

valtiovalta tapattaa...

valtiovalta tapattaa
vanhukset
omaishoitajat ja
muutkin
ihmisryhmät joiden
yhteiskunnallinen
merkitys on
vähäinen

vaatimaton...

vaatimaton
ei
kerskakuluta
sillä hän ei kehtaa
-toisin on
ahneen laita
hällähän on ahneen kita

lehmipolut...

ensimmäiset
tiemme olivat

lehmipolkuja
nyttemmin valtaväyliä
joita käyttävät nykyajan
lehmät
- autot

sinnetänne...

kun olet sina
tulossamenossa
///oletko
olemassa
sillä ihmisen on hyvän
olla
aikaajottain aloillaan
omilla jaloillaan

kun juokset
sinnetänne
väljähdytät itsesi
///syvintäsi

elämäsi on
riippuvainen vain
itsesi hyvinvoinnista

ymmärrä...

ihminen joka ei
tunne
itseään
ei ymmärrä toistakaan

nojaan...

   nojaan ikivanhaan
riihen seinään
siniharmaaseen riihen seinään
joka on
vuosituhannesta toiseen säilynyt,
aika on piirtänyt riiheen kuvansa
siinä näkyvät monet sukupolvet,
vuodet ja vuosikymmenet
joten
tunnen nojatessani
jotain suurempaa

kuurankukkaistuu...

ensipakkaset
tuntuvat
kylmimmiltä
sillä
asteenparin pakkanen
huuruttaa nenänpään
auton lasit ja tien pinnat
mutta
parinkymmenen asteen
pakkasissa mieli kirkkahaksi
kuurankukkaistuu

yö...

yö ja tähtitaivas
kuulas hetki
pelon ja rakkauden
sävyttämä
tuokio
tähdenlennon verran

jänöjussi..

ilta tyynyttää
kiireisen
menijän
jänöjussi pitkätassun
joka on aamusta saakka
mennyt ja tullut
puputtanut heinäntupsuu
juossu kilpaa ketunpojan kaa
joten uuvuksissa hää ja siksi
pesäkoloonsa helposti nukahtaa
  unimailla makoisilla hän kurrenpojan
mäntymetsässä leikkii
kurre ketterästi puuta kiertää
mut
hän kuperkeikkaa
tasamaalla ja samalla leikkiin ryhtyy
myös variksenpoika valtturi joka osaa
kaikki maailman metkut ja niitä he
yhdessä leikkivät
  ukkosenpokka ulkona jyrähtelee
rankkasateineen ropistelee
joten siihen jänöjussin unet loppui
ja johan tuo aamuaurinkokin
pesäkoloon kurkistaa

nykytahtiin....

tuhannen yönkin
kuluttua
aurinko loistaa
kuten tänäänkin,
mutta maapallolta
sitä on mahdotonta
havaita jos jatkamme
nykytahtiin

odottavan aika...

odottavan aika
on
armoton aika
vaikka kello käy
muttei sua missään näy
minuutit ikuiseksi.
kasvavat
hetkenhetketkin
loputtomilta
sillä odottavan aika
on ajaton

kuntapäättäjät..

monelle
kuntapäättäjälle
käy
kaikkimuu
paitsi ei sellainen joka
maksaa

se on huonoa
politiikkaa,
sillä ilmaiseksi
ei huonoakaan
saa

säästäminen ei
innovoi
se
passivoi
ja
sillohi ei kuntavaakuna hyvin
voi

hietaniemenranta...

marraskuinen
hetki
hietaniemenrannassa
jossa savusumu verhoaa
merensylin
kaupungin valot,
istun kivipenkillä
olen vaan
sillä pidän
olemisista
hetkistä joissa voin kutoa
unelmieni sukkaa

tämänpäiväisiä...

kaikkia asioita ei
ole viellä runoiksi
kirjoitettu,
ei ainakaan
nyt näkyviä
- tämänpäiväisiä

ohikulkeminen....

ohikulkeminen
on
välinpitämyyttä
sitä kohtelua
jonka
ohikulkija joutuu
itsekkin joskus
kokemaan,
sillä pahuuden kierre on
jatkuvaa,
ellei sille sanota
stop!

toiveet ja unelmat...

toiveet ja unelmat
ovat
jokapäiväisen
arjen koristeita
kauniinin innovoittavia
elämänmyönteisiä
huomisia
hetkiä jotka saavat
hymyn keinumaan
silmät elämään

viikonloppu padasjoella...

ajelen
lahesta pohjoseen
allani on kaksnelonen,
tuo entinen nelostie,
historiallinen tie joka suomen halki vie,
mut
mun päättärini on
padasjoki

käännyt taululta sisään
tankkaan huoltamolla
hieman matkaevästäkin

katselen ohikulkevia
paikallisia,
mutta etenkin rauhallista
luontomaisemaa johon
kunta on tyylikkäästi sovittanut
elinkeinoelämänsä tarvittavan infran

olen vuokrannut viikonlopuksi
loma-asunnon,
ei ollut halvemmasta päästä
mutta laadukas ja ennenkaikkea
ympäristölliset seikat
vaikuttivat päätökseeni

viikonlopun vietän
luontometsän antimilla,
aamusella päijänteellä,
päivemmällä sienimetsälle
jonka ulotan tarusjärven maisemiin,
lauantain ohjelmaan oon suunnitellut
illemmalla kyläilyn tutun luona,
ja heidän kanssaan menemme
humpalle,
näin olemme sopineet
/// sunnuntaina
luontopolun kautta hikilenkille,
suihkuun ja pikavierailu esun luona
joka on
työmaatuttu jo vuosien takaa,
samalla esu lupasi raamittaa
runon kummitytöttöni juhliin

viikonloppuni kääntyi
kakkosneloselle
kohti helsingiä,
haikia mieli,
oli mukavaa
rentouttavaa
ja huomisen innoittavaa

aamukahvi...

aamukahvi
piristää
puolinukkuvan
silmiä siristää
saaden mielen tähän
päivään avautumaan
niihin sulautumaan
uusiin asioihin hurahtamaan
mut ensin silmienpesulle/
hampaat huuhtoa täytyy jotta
ihmistenilmoille mennä kehtoo
ennenkuin tulee illan ehtoo jolloin
jälleen saan jälleen painaa pääni tyynyllein
ja tyynyttyä unimailleni makoisille

ensilumi...

ensilumi
pihalleni ehti
siin yölliset
jänökussin jäljet
ketunpojan ja ukko-oravan
talitintti pihapuun oksalla ei laula
viel
titityytä vaan katseellaan etsii
eväspuuta
siispä talipallon ripustan
ja jälkeni lumiharsoon astelen

kello käy...

kello käy
tikittää
muttei aikaa näy

sorsaemo...

voisin valittaa
tuhannesti
yhdenkin
mutta hillitsen
tunteitteni tulvan
kun katson
sorsaemoa joka
kylmäpäisesti
vie pentujaan
läpi
ruuhkaisan
pääkadun
  annan tietä
nostan peukkua
hattuani ja kaikkea
enemmän

sähködösä...

oon ruposen ruskeilla
kulkenut
uotilan sinisillähi
savon pikajunillakin,
muttahi mieluimmin
istun
pohjolanliikenteen
sähködösissä
jossa ei melunhaittaa
ei karstankäryy
  pakoputkeakaan
ne vain soljuvat
Äänettömästi
kotipysäkellein
josta matkani äänettömästi
asioilleni vie

pohjolanliikenne...

raideliikenne on
taajamien
kustannustehokkain
joukkoliikennemuoto
jota täydentävät
pohjolanliikenteen
laadukkaat
kumipyörillä liikkuvat
sähköbussit

kirjavata porukkaa..

ihminen elävät
elinaikansa
//
////
keskimäärin tuhannessa
vuodessa on ollut sata
ihmistä,
samantekevää
///
//
iänkaikkisuuden kannalta
mutta
- kirjavata on porukka
j=

aamuun saakka...

aina et voi
onnistua,
et useinkaan,
mutta kun joskus tunnet niin
- ole vaan
oo
ja katsele taivaan sineen
hymyile
hymyile aamuun saakka

omanarvontunne...

omanarvontunne
kehittyy
onnistumisista
vakiintuen
useista peukutuksista
siksi
on aina edullista olla
hyvänsään aikaan liikkeellä
tehdä
onnistua ja epäonnistua
korjata
ja kammata ryhtinsä
seuraavaan

viaton...

viaton ei
liene kukaan
ei lintu pien
eikähä
kirkonherrakaan,
mutta autuaita ovat
käsipäivää sanoavat

vuosituhannet...

vuosituhannet elävät
viikot ja maanantaitkin
mutta ihminen elää
vain hetkensä

ammattiliitot...

ammattiliitot
pitävät yhteiskuntaa
pystyssä,
sillä ne sitovat ihmiset
yhteiseen huomiseen

luottamusmiehet...

työpaikalla täytyy
olla
kommunistinen
luottamusmies
ja
patalaiska työsuojeluvaltuutettu
jotta se
pärjää
maailman markkinataloudessa,
kotimaisesta
puhumattakaan

aidot ihmiset...

kaikki ihmiset eivät
ole
aitoja,
eiväainakaan
jotka vaaleilla
valitaan

kumpparit...

syksyllä
sataa
kesälläkin ja talvisäillä
mutta syksyllä
se tarvitsee
kumpparit

raamattu...

luin osan
kirjasta,
luin toisenkin
ja vielläkin sieltä täältä
kirjan sanomaa,
se on vanha kirja
vanhempi kuin
elämämme
///se yhä uudestaan kiehtoo
sillä tarinansa on
luonnostaan ajanhermolla
kirja
  raamattu,
arvokas kirja
kalliimpi kuin
minun runokirjani
ja
vuosituhansittain merkittävämpi
se puhuttelee
nuhtelee ja viisveisaa
pirunviekkaista tähtiloisteista
nykyajan humputuuksista

suuruuden egonomia...

suuruuden egonomia
luo
taloudellista
hyötyä
omistajilleen
mutta se on
pois
- laadukkuutta arvostavilta

kaunis ihminen...

kaunis ihminen on
vilpitön
hyväntekijä
lähimmäisten auttaja
sosiaalinen ympäristönsä
havannoitsija
hän ei joka pilkkua
paikoilleen pistä
eikä
toisten virheitä
aidanseipääseen nosta,
vaan
sisäsyntyisästi elää
ja suo sen toisillekkin

yksinäisyys tarttuu...

yksinäisyys
on läpikuultavaa
kylmänkalvakka
tila jossa
ihminen on
supistunut
elämänkuivaksi
///varjoksi jota pulutkin kaihtavat
papit ja saarnamiehet eniten
sillä
se tarttuu
yksinäinen ihminen on
helvetin orpo
hänellä ei ole
mitään ääneen  saanottavaa
viellä vähemmän kuultavaa,
hän ei ole
juoppo eikä huoran pentu,
ei,
sillä niissä hahmoissa
elävät
seuralliset

helsinki...

helsinki
on
monen koti,
niidenkin
jotka myöhemmin
tulevat

onnenonkija....

pilkkijällä on
aikaa,
mutta vähemmän
kuin
onnenonkijalla

saunapuhdas...

ihminen
on
aidoimmillaan
- saunapuhtaana

kylmää...

alaskassa
on
kylmää,
mut
siperiassa enemmän
koska siellä
-luonto myös opettaa

mielekästä...

työn tulisi
olla
mielekästä
sen täytyisi olla myös
palkitsevaa,
jotta
tulosta syntyis
sillohi🥰

osapuolet hymyilisivät
sydänten kyllyydestä
taseitten täyttymyksestä
ja
palvelun
ostajat makiammin

pelolla elätetty....

pelon varjossa
kasvatettu
ihminen
joka myös
pelolla elätetään
kasvattaa
itkuisen elämän
semmoisen surumielellä
vaellettavan jonka varjot
näkyvät taivaanrannalle

kukkujat...

ihminen ja käki
kaksi
kukkujaa
mut
toinen ihanvaan
- luonnostaan

neronleimaus...

neronleimaus
voi syntyä
vain
- neuvottomalla hetkellä

pyhä...

pyhä
on
koskematon
ja
sillä on
laupiaan kalpiat
kasvot

jokasään kestävät...

räntäsade
piiskaa
elämänmieltä
toisien mielet alistaen
joittenkin kohottaen,
ainakin heidän jotka ovat
jokasään kestäviä

elämänliekki..

ajatus
voi olla lepattava kynttilänliekki
räiskyvä nuotiotuli
tunnelmallinen
takkatuli
sytkärin liekki
tulitikun raapaisu
ajatus
voi olla myös hiiltynyt
kekäle
sammunut
- elämänliekki

lakot....

lakkoja ei tulisi
jos osapuolet
taitaisivat
sillähä
- järki ei suutu

elämänarvet...

elämänarvet
näkyvät
vanhemmiten
siksi moni onneton
niitä peittelee ja varjopuolilla
aikaansa viettelee

markkaaika...

markkaaikana
oli
kekkonen ja vennamo
oli ropsipinoja
lautatapulia ja työmiehiä
saatanoita ja perkeleitä
arjen elämää joka oli
markan oloinen

euro on nykyaikaa
rahatonta aikaa
sillä fyrkat seinästä
revitään
tietokoneilla tuhlataan
euroaikana
ei enää ole
kekkosia eikä ropsipinoja
ei tapuleita eikä kovia sanoja
onvain

taivaskanavia

luottamus...

luottamusta
ei sanoilla
saavuteta
vaan teoilla
- taotaan

ensiaskeleet...

ensiaskeleet ovat
elämän mittaiset
  lapsi kehittyy
hetkien
hetkistä
arjenpyhistä
jokapäiväisistä tarinoista
hetkien torkahduksista
ukkosenpojan jyrähtelyistä
huolenpidon turvallisuudesta
rakkaudesta
joka iltaisin unimaille makoisille
tuudituttaa
aamupalalle kehottaa
päivän rientoihin puetuttaa
  niistä lapsi kehittyy
ja
parista muustakin
jokapäiväisestä
- turhuuden turhastakin

mahdoton...

mahdotonkin
muuttuu
mahdolliseksi
jos
meet
sinne ja koputat

ensisolisevainen...

ihmisen mieli
on
maapallon kokoinen
avaruuden suuruinen
iänkaikkisen
pieni
rakkauden synnyttämä
arjen raamittama
ihmisen mieli
on
tunteitten vuori
järjen tasapainoittama
pelon ja uskallusten
koski
vaahtopäinen vuolasvirtainen
kevään ensisolisevainen
puronen

arkensa kuva...

ihmiselle ei ole
hyvästä
olla kaikessa
vaan
hänen onnensa
syntyy
arkensa pienistä
asioista
niistä hetkistä joissa
näkyy arkensa kuva

arjenpyhät...

jokaiväistä elämää
täytyy
hienosäätää
aikaajottain asenteita
vääntää
kulkusuuntia kohdistaa
matkavauhtiakin hienosäätää
sillä turhankiireiset jäävät paitsi
elämän mukavuuksilta
jotka sijaitsevat kiireettömillä
kulkusuunnilla
noilla arjenpyhien seisakkeilla

tähtesi...

en tähtesi
itke
en surutta
katsettasi kohtaa
itken itseni tähden
mutten sinun nähden

varo...

jos liiaksi
varot
loistaa mielessäsi
ainaiset vaaranpelon valot
ja koet jokapaikkaiset varjon jälet
/// siksi
käy
uuteen hetkeesi ennakkoluulottomasti
muisten taipuvaisuutesi salat
joilla voitetaan vaarojen valat
nuo salakavalat elonkarikot

maanantaisin...

maanantaisin arki
virkoaa
///
koko viikoksi
aukeaa
///
mut jäykkä on
aamunhetki
sillä uni maistuis viel
///
mut mieleni siint
tokiaa
ja
arkeni aloitan
ja
itseni sinne sovitan

suomalaisuus...

suomalaisuus on
maailmantaloudessa
korkeallle noteerattu asia,
sitä verrataan ihmisen paratiisiksi,
siksi monien katseet tänne kääntyvät,
siksikin meidän tulee tuntea arvomme ja
omanarvontuntomme ja kertoa se heille, sillä mitään
emme ole saaneet  ilmaiseksi, vaan tekemällä

ukkosenpojan jyrinää...

ihminen joka ei
luontokauneudesta
ole saanut
hitustukaan
on
kuihtunut
laihtunut ihan
tunteettomaksi,
hän ei tunne kivun kipuu,
ei hyvän hyvvää,
sillä
hän on vierottunut
kielonkukan kauneudesta
kulleronkukan viehkeydestä
suolaheinän makeudesta,
eikä
hää oo saanut
rupatella luontoeläinten kaa,
kuunnella lintusten lurituksia
eikä
ukkosenpojan jyrinää

rikas...

rikas on
semmoinen
ihminen jolla on
paljon tunteiden tilisaamisia

pilkkettä...

ajelen pitkin
helsinkii
vantaata
ja espoon seutuvia
///vaahtopäisenä monet menevät
kiire ja rypyttyneet olotilat
pistävät silmään,
täällä on samanlainen
meininki kun
kotopuolessa
muurahaispesässä,
mut
muurahaisilla on ain
pilkettä silmäkulmassaan
///ajelen aikani
loppuun
ja
käännän autoni nokan
kohti
padadasjoen kyllää,
sillä siellä se
muurahaispesäkin
hyvin voi

lapset....

lapset kasvavat
pois kotoa lentävät
jäljelle jää muistojen hetket
kaipaus
ja
jälleen näkemisen hetki

puilla paljailla...

kun
olet
puilla paljailla
-olet vähäsen

muistot...

toiset
asiat koskettavat
pintaa syvemmältä
luihin ja ytimiin yltävät
unettomaksi tekevät,
mutta useimmat eivät
muistoja jätä

takertuu...

elämiseen
tottuu
ja kun kunnolla
elää
niin siihen oikein
takertuu kii

ilta...

iltasella
aamuvirkkua nukuttaa
mut
yökyöpelille ilta
on menojen meininkii

koti...

kodin merkityksen
ymmärtää parhaiten
koditon

muistosi...

muistosi valo
kummullasi kirkkahana
loistaa
vaikkei siinä kynttilänvalkiaa
laisinkaan
sillä
muistosi loistaa
mielessäni
iät ja ajat
kunnes
saavun viereesi
kummulles

yö...

yö
on
hiljaisuuden koti

poskilihas...

ihmisen vahvin lihas
on
poskilihas,
siksi sen haltijat pärjäävät
ongelmallisissa
asiakaskohtaamisissä
  hauislihas on taas
omiaan
silloin
kun tahtoo
pikasesti juosta
satasen,
sillä se juostaan
-hauislihaksilla

sateinen pihlajanmäki...

sateinen
pihlajanmäki
loistaa
hiljaisia askkeleita
tulevia ja meneviä
ylioppilaita
opiskelijoita
minunlaisia ja muunmaalaisia
olemmehan
sulassa sovussa
sillä meillä on
menemisen
tulemisemme

piru....

piru on
kylmä olento,
se vahtii saalistaan
muttei pidä varmoilla
tapauksilla kiirettä
- siksi yhäkin olen

taivutellaan...

sunnuntaisin
kerätään
maanantaihin taivutellaan
tulevan viikon kestäväks
se hitaalta
tuntuu
sillä perjantain ja lauantain
toiminnot
olivat jälleen hetkiä
joille ei viitsi kuvaansa
näyttää

kahta sataa...

jos autolla ajaa
kahtasataa
niin
silloin paljon
- ohi jää
jos hissukseen köröttelee
mieli täyttyy monesta
ohimenneen mukavasta

kuvat...

kuvat
valehtelevat
sillä ne ovat
heijastuksia-

turhuus...

mikään ei ole
turhaa
sillä
turhuus
tasoittaa tietä
tärkeämmille

punatulkku...

punatulkku
nakuttaa
pihlajanmarjaa
sillä
hää
tuntee höyhenissään
pakkastalven saapuvan

viereisellä oksalla
harmaapäätikka yrittää
sopeutua,
se suojautuu puun runkoa vasten
syyskylmiltä,
mutta punatulkku senkunvaan nakuttaa
talven varalle varautuu

varis maassa tanssii,
keräten sieltä tippuneita marjoja,
sillä se ei viitsi
taiteilla oksilla,
joten se vähänväliä
kehottaa tulkkua tiputtamaan
marjoja tiheämpään tahtiin

kurrenpoikaa ei moiset
jutut kiinnosta
sillä
hällä
on jo
käpysatsit kerättynä
talven varalle ja nyt hällä
on
aikaa leikkiä kurrrevilkastuksen
kaa,
vaikka tämä on useimmiten
tylsänpäällä sutija,
semmoinen pesässään
mietiskelijä,
sillä hää on
ikimetsän kuuluisa
filosoffi
ja siksi hänen täytyy
useita asioita
fundeerata
ja häntäänsä tupeerata,
jotta
mäntymetsän tyttöoravat  silmäripsiään
ahkerammin räpyttelisivät
lemmestä lurittelisivat

siemen...

siemen on
kaiken
alku
- hyvänteonsiemen
kasvaa
hyvänhenkiseksi
tekemiseksi
jonka myönteisyyden loisteensa
kirittää
myös
allapäinolijaa

meri...

meret
ovat
rantojensa
sylissä
satamiensydämmissä
sinitaivaan alusilla
tähtiöisen ulapalla
/// purjehtija onnensa pelkoon
kääriytyy
myrskytuulen riepotellessa
venettä heittellen
vaahtopäisenä purjeita ravistellen
sil
meri rakastaa
rantojaan
tuhansia satamiaan
ja purjehtijaa
jolla on
onni  omanansa

yksinäinen susi...

yksinäinen susi
ei ole
vaarallinen
sillä hän kulkee
-toista polkua

hyvin johdettu lauma
on tehokas
ja
tuloksiin pystyvä

menestyvät yritykset
ovat menestykkäitä
sillä he ovat
hyvin johdettu
organisaatio,
mutta joka silti salli
yksinäisen tekijänsä
kulkea omia polkujaan
/// jos
se luo
tuloksia

Mielenmukavuutta...

Ihmisen ei tulisi
Lannistua
Pitkiksi ajoiksi,
Sillä silloin tulee kumaramieli
Ja kaikki
Harmahtuu
Tuulettomaksi tyynyttyy
Eikä päivänvalokaan tavoita
Mielenmukavuutta

Malmin lentokenttä padasjoelle...

Malmin lentokenttä sopisi mainiosti
Padasjoen tarusjärvelle
Jossa on ollutkin lentokenttä

Tästä hyötyisivät alan harrastajat/
Toimijat,
Sillä padasjoen sijainti
On
Vajaan kahden tunnin ajomatkan
Päässä pääkaupungin ruuhkista,
Juuri senverran
Kun ruuhkaaikaan kuluu
Mennä  kirkkonummelta malmille

Padasjoelle mahtuisi
Kentän tuomat infrat
Ja niiden aiheuttamia
Ongelmia ei olisi kuten
Malmilla ollaan havaittu

Padasjoelle panimoteollisuutta...

Padasjoelle kannattaisi
Perustaa
Panimo,
Sillä se tarvitsee paljon vettä,
Raikasta ja puhdasta vettä,
Juuri sitä mitä
Nytkin koko eteläsuomi juo
Ja sitä padasjoella on,
Sillä sinivetinen päijänteen vesi
On juotavan hyvää

Kunta rakentaisi infran
Johon panimon olisi luontevaa
Itsensä asemoida

Juomateollisuus hyötyisi
Puhtaasta ympäristöstä,
Raakaaineesta,
Työvoiman riittävyydestä ja
Logistisesti,
Sillä padasjoki on kaikkien
Ilmansuuntien risteyksessä

Mitäänsanomaton...

Ihmiset valitsevat
Edustajansa
Päättäviin elimiin
Heikoin
Miettein,
Sillä useimmiten heitä
Ohjaa
Kateus ja omanarvonsa
Tuntemattomuus,
Siksi he antavat äänensä
Kaltaiselleen
-  mitäänsanomattomalle

Puoli hullu....

Normaali ihminen
On
Puoliksi hullu
Juuri sen verran että
Kehtaa
Ihmisten ilmoilla kävellä

pakottais...

ihmisen tulisi iltasella
rentoutua
sillä
viisii
ettei aamulla
mieltä
pakottais

runoileva bussikuski...

kun
aamu viideltä
kotiudut
yö-bussista
kuljettajana kotiisi
olet
nähnyt ja kuullut
aikamoista,
siksiköhän
minusta on kuoriutunut
neljänkymmenen työvuoden
rupeaman jälkeen
hymyilevä ja runoileva
bussikuskki???

viisaus...

viisautta on
monenmoista,
on
arkiviisautta,
pyhienmiesten neroutta
jokamiehen viisautta
viisautta
joita ei koulussa opita
ei
vaan ihan
käytännön päivänvalossa

sata...

sata on iso luku
tuhannen kymmenysosa
mutta ihmisen
iässä se on
hieno luku

raha....

raha
on
väline joka
on
monessa välikätenä
eikä
sen jäljet
aina mallikkaat

nauru ja itku...

nauru ja itku
ovat
tunteitten
luontaista mielentunnetta///
suoden tuntijalleen
hyvän ja helpottavan
hetken

kauppakeskus....

kauppakeskus on
kaikkea
muttei mitään,
sieltä saa
mitä vain
muttei tärkeintä
- mielihyvän tunnelmaa
sitä tunnetilaa
jota eivät ilmaiset ämpärit luo

karttapallo...

karttapallot
kadonneet
siksi että
maailma on
litistynyt,
ihan omin silmin
kosketeltavaksi

varis....

varis on
viisas
lintu,
se ei ulkomaille matkustele
vaan kärvistelee
mieluimmin pakkassäissä
ja
sillätavoin
höyhenpeitettään hoitaa,
sillähä
kirput ja muut loisolijat
eivät pakkasesta
tykkää

savupilvet....

ennen ei ollut
yhtähyvin
kuin
nyt,
sillä silloin
käytiin ainoastaan
luokkaretkillä
helsingissä

tänään on maisemmat
vaihtuneet
nyt
koululaiset
käyvät
kerran elämässään
maaseudulla

ilmastoaktivistit
syyttävät
kiinan savupilvistä
maatalouttamme

valtakunnan politiikka
on
poliittisten
puolueiden pelilauta,
siin
ei paljoa
kansalaisilta kysellä,
paitsi vaaleissa
joissa politiikoilla on lupa
toisiaan nuijia

padasjoki...

jokaisessa
suomen kolmessasadassa
kunnassa
on
luonnonkauneutta,
mutta
padasjoen kunnassa
se
on
sisäsyntyistä///
sillä se on
luontoäiteen kotikunta
jota ihmiskäsi
ei ole huvipuistoksi somistellut
seikkailuarenaksi
rakennellut
vaan siellä on annettu
luonnon  monimuotoisuuden
olla rauhassa
se ei ole
kansallispuisto
vaan
  yhteinen koto
siel
luonto ja ihminen
asuvat sopusointuisasti
saman lehtometsän siimeksessä
puhtaan päijänteen helmen kainalossa

olemassaolon oikeus...

olemassaolon oikeus
on
kaikilla
syntyneillä
- unelmillakin

myrskysäät...

myrskysäät
puita heiluttaa
nut
ikihonkaa se ei kuitenkaan
taivuttele
sillä hää on
ikuisesti paikallaan
pönättänyt
juurevaksi juurtunut

syksyllä....

syksyllä
sato korjataan
talven varalle säilötään
sillä talvisäillä
ei satoa
niitetä
perunoita nostella
vaan silloin
hiihellään
lumipalloja heitellään
nutun kauluksia ylöspäin nostellaan
pipoa syvemmälle painetaan

haaveilen....

katselen itseäni
sillointällöin
peilistä
en
sillä silmällä
vaan arkisemmalla
///  tutun kohtaamisella

aikaa on kulunut
ja se on kuluttanut
antanutkin

nuoruudessa haavailin
sen minkä kehtasin///
tänään ihan ylenaikaa
se on mukavaa,
ainakin silloin kun
arkihuolet huolettaa
sylettää
tahi muutenvaan kenkuttaa

mut nyt puen itseni
työasuun ja ojentelen
itseni työmaalleni
/// unelmieni  lähteille

auringonkevät...

elämä on joskus
tuntematonta
aistimattomia tuokioita
hetkiä jolloin tuntuu
/// ei miltään
hetkiltä jotka eivät
hymyile
kirkoile
eivätkä mukaansa
tempaa,
mut kun näistä
toivut
kiipeät elämäsi puuhun
josta näet elämän runsauden,
sen tuhannet mahdollisuudet
auringonkeväät
runsauksien tulvan///
kunhan vaan aukaiset
mielen sylisi

viikonloppu...

viikonloppu eikä
mihinkään hoppu
sil arkikiireet loppu
siksihi lähden luontopolulle
tuonne ikimetsän salomaille
hyville näköalapaikoille
josta näen ja kuulen luonnon
monimuotoisuuden joka on teeskentelämätöntä///
hetken heijastumaa
syysruskan värittämää
tuoksujen tuoksuja
purosen solinaa
luontoeläinten tuhinaa///
marraskuinen tuokioinen
oman hetkensä oloinen
siksi siellä ei passaa
olla mihinkään hoppu
muuten tulee ihastuksesta loppu

kun väsyttää...

kun väsyttää
kannattaa nostaa jalat
niskojensa
taa,
olla siinä asennossa niin
kauan kun huvittaa

tämäjuttu kannattaa
tehdä
ostareitten pihalla,
brismojen parkkipaikoilla,
city-markettien kassajonoissa
ruuhkabussissa,
sekä kirkoissa
siellä jossa
pappi
jumalattomasti saarnaa,
niin on takuuvarmaa
että
virkistyt
- pidemmämmäsikin aikaa

vaurastuu...

kun ihminen
vanhettuu
hän
pikkunotkistuu,
mieleltään
- vaurastuu

tilipäivä...

tavallisella ihmisellä
ei ole
suuria huolia,
vain jokapäiväset,
ne joihoin tarvitaan tilipäivää
ja
seuraavan
odottamista

salomon...

salomon oli
pitkätukkainen
raamatullinen,
hän oli melkein
samanlainen kun kaunein
pappimme,
mutta osasi ratsastaa
huonommin

hyvinvointi...

hyvinvointiin
voi kyllästyä
mutta kurjuuteen
ei,
sillä se vaatii
elämistä

perässä....

elän tätäpäivää
nousen bussiin,
kävelen toisten
perässä,
niiden jotka ovat
ehtineet

välillä kuvottaa
raskaasti sylettää
mut oon
oppinut
kävelen perässä

mut
kotooloissain oon
toisenmoinen
enkä siellä kävele kenenkään
perässä

eiliset...

eiliset kääntyvät
huomisiksi
mutta vain tämän
päivän kautta

liikkuvat osat...

ihmisessä on
paljon
liikkuvia osia,
ne tarvitsevat
jokapäiväistä huoltoa
- ravintohuoltoo
liikuntoo
sillä
muuten ne kitisöö
ja vihoviimein jäykistyy
ja koko ihminen vaivoihinsa
kyykisyyy

eurooppa...

eurooppa
on manner
jossa itää
ihmiskunnan
syvin siemen
-hyvyyden ja raakuuden
siemen joka itää
populismistä

rakkaus....

rakkaus
on
tulenliekki
hirmumyrskyn poikanen
tyynensään tyynyttelijä
///rakkaus
on
selittämättömiä asioita
käsittämättömiä tapahtumia
siksi siihen kannattaa
sijoittaa
eikä elämäntyhjyyteen
tuijottaa

vuodet näkyvät...

vuodet näkyvät
peräpeilistä
näkyvät ja tuntuvat
kolotuttavat
- vuodet ovat kuluttaneet
tienanneet
rienanneet ja hyvästi
siunanneet
arkeani pyörittäneet
pyhiä viettäneet
/// olen elänyt laidasta
laitaan
kiikutellut elonvenettäni
myrskysäissä
tyynenmmän lahden poukamissa
olen
katsellut elämäni rantoja
tuntojeni takametsiä
siksi
katson valoisasti huomisen
sarastukseen
kaikkeen eteentulevaan///

viikonloppu...

viikonloppu on
arjen hellitystä
arjen hyvitystä

silloin tekis mieli
vaikka
mitä
- tekis mutta en yhteenkään
ylety
sillä viikonloppuisin
ei arjen sanelijat patistele
vaan vallankahvassa on sisäinen
joutavanpäiväisyys joka
tahtoo olla möllöttää
kylellään köllöttää ja
turhanpäiväisiä töllöttää
turhista vollottaa

aika...

aika kulkee eteenpäin
vuosien taa
eikä se tikittele
eilisiä
sillä mennyt kuuluu
muistelijoille
vuoteissaan
makoilijoille
-tulevaisuus huomiselle

kotikärpänen....

kotikärpänen
ei enää
pörrää
lampunvarjostimessa
sillä onhan
marraskuu,
melkein joulukuu
ja silloin kärpäset
menevät talvitirsoille,
niin
munkin
pörriäinen joka retkottaa
selällään
ikkunaruutujen välissä

suomi...

suomi
menestyy
vain
kaikkien mukanaololla

savolainen....

En yksinäinen ole
En
Seurankippee
en vaikka
tuun ilta kuudelta
lähibaariin,
juon pissen ja lähen
////sillä saavolainen oon

kone...

ihminen ei ole
kone
vaan sen keksijä
joten
ihminen yhä
päättäkööt

Jumalaton....

Jumalaton en ole
Vaikka kironmellakoin
Oksat elonipuustani karsin
Elän ja rakastan
Koko kehollain
Jumalattomalla menollain
-  Elän
Elän hymyillen
Elän
Vaikka välillä jumalattoman
Oloisesti
Hetki joka rauhoittaa jumalatonta mieltäni
On hetki kanssasi
-  Hetki jolloin olen
Tyyni
Katseesi vanki
Kynnysmattosi
Siksi karsin elonpuutani
Jotta saisin olla hetken
- kanssasi

arki...

ihmisen arki
on
elämistä///
aikaisia menemisiä
hetkiä jolloin olet
muttet tiedä missä
mutta selviät
kun
istahat///
arki tarvitsee päätöntämenijää
jonottajia
tarjousten perässä juoksijoita
matelijoita
hitaitaan kiireisiä askeleita

arki on
elämän mittainen
sitten se ikipyhiksi vaipuu
ja kaipauksesi yltyy
- arjesta

sienimetsä....

syksyn sylissä
ruskaisan varikkäässä
luonnonhelman
sienimetsän siimeksessä
vapaapäivääni jaloitan,
mielihyvin tallustelen sillä
täällä mieleni kevenee
ajatukseni nuortuvat ja itsekkin
sopuisammaksi jalostun
sillä pois on
turhankiireet
huudot ja turhanvalitukset
neonvalot
katuvalot ja huoltomiesten
kalkattelut jotka ovat kerrostalossamme
nykypäivää
onhan kompleksi rakennettu olymbia—vuonna
ja vaivan vaivaa tuontuosta

siksi olen täällä
padasjoen nyystölässä
enemmän kuin
varsinaisessa kodissani
helsingin töölöössä
martinlaaksossa ja espoon tapiolassa
merihaassa
kasarmintorilla ja missäpäin tahansa

istahan hetkeksi
kivenlohkareelle
jolla ikää on
monen elämän verran

jääkausi sen pyöritteli
tänne,
pyöritteli ja muokkasi muutenkin
seutukunnan nykyiseen asuunsa,
jota kutsutaan salpausselän harjuksi,
harjuksi
jolla on suuri merkitys
koko
yhteiskunnalle,
mutta ennenkaikkea minulle,
luontoihmiselle

sinivetinen päijänne
välkkyy olkani takaa,
siellä  muikkuverkkoni
oottavat muikkuparvea,
tahi
muitakin,
joskus
sen tyhjäksi koen,
mutta saalis ei ole
kaiken perimmäinen syy,
vaan olla osallinen luontoäiteen
tarjoamissa mahdollisuuksissa
  

Nälissään...

Nälissään ihminen
Valittaa,
Koulukiusaa
- siksi syökäämme itsemme
Suvaitsevan
Leppoisaksi

sinä joka et silloin...

sinä joka et silloin
miltään
tuntunut
olet
paljon tänään,
mutta
osamme vaihtuneet
- epäonnekseni

oma lehmä ojassa...

työntajat ovat
keventyneet
kuten työntekkijänsäkkin
aika on tullut
sovitellummaksi
yhteisymmäretyksi
sillä
kummallakin on oma
- lehmä
ojassa

ajanvietettä...

elät
jos tunnet niin
kaikki
muu onkin sitten
ajanvietettä

pölkkypäät

esimiehen ei
tulisi olla
pölkkypää,
vaan valoisa
työnmaansa osakas

koti...

koti on
maailman paras
paikka///
siksi kaikilla tulisi olla
avaimet
sinne

kehtolapsi...

olen elämäni
kehtolapsi
arkeni sylilapsi///
  elän sovitusti
joskus moititusti
sillä
rakastan luonnostaan
/// sisäsyntyisesti
sydämmeni velvoittamana
sillä sinne ei ylety
työvelvoiteeni
  elän
kunniallisesti
sillätavalla sisäsyntyisesti
aistin vaarat kaukaa
mutten
läheltä
siksi usein olen
elämäni uuvuttama

sopivasti...

elän sopivasti
sillätavalla
säädyllisesti
jotten liikoja näkyis
kuuluis ja varjostuis

kehuja kartan
kirosanoja
viljelen
rakkauden ilmapiiriä
varjelen
mukavuuksia suunnitellen

aina en ole
ollenkaan
useinkin
/// silloin
oon
paikallaan
kahtelen ja kuulostelen
muuntelen tapojain
aikaan kuuluvaks

talvirenkaat...

talvirenkaat
vaihdetaan
kun
kaihdetaan
liukkaitten liukkaita
mutta usein ne vaihdetaan
myöhemmin kuin ennemmin

tiliote....

työnsä tuloksia on
vaikea
havaita
sillä ne häipyvät
maailmantuuliin
/// mutta tiliote
aina
jää

auringonkukka...

suuressa
elämässä
eletään
jokapäiväisesti
auringonkukkia hoivaten
arkisia asioita
askarrellen,
siellä elämä katetaan
mahdollisuuksilla ja jälkiruokaillaan
mahdottomuuksilla
ennakkoluulottomuuksilla
eikä
siellä
yskitä
epäonnistumisista vaan
katetaan lisää
huomisen uskoa
yrittämisen mielihalua

Hiiloksella...

Totuus valkenee
Arjen
Hiiloksella

pyhätunturi...

kaukana
loistaa
pohjantähti,
mutta niin
kauniiisti
se rintaani lämmittää
vaikkaha
yönnsyli on tumman puhuva
hiljaisen täyteläinen
varjonsa loistaa
pyhätunturin rinteelle,
tuolle lapinmaan kuningattarelle
tuhansien unelmieni
kangastukselle

huokasuttaa...

pieni hetki
ruuhkaisessa
ajassa
omall ajalla
omalla tavalla
se huokasuttaa mukavast
semmosen käärin
usein ruokatuntiin,
suljen itseni
muualta
- ja taas jaksan

tasasta....

jos ihmisellä ois
ain
vain
tasasta kuljettavanaan
hän ei näkisi kauniita vaaramaisemia
laaksonpohjia
eikä hirmuhyviä hetkiä
joita luontoäitee
sirottelee
matkan varrelle

altistun...

altistun helposti
elämälle
hyville ja huonommille
altistun
vaivattomasti
luontaisen mukavasti
koska
tahdon kurkistaa
tahdon nähdä
miltä varjot näyttävät
ikävyydet tuntuvat
rakkauden suudelmat maistuvat
siksi
altistun
ja vähänväliä kipee oon

pohjoistuuli...

hyytävä pohjoistuuli
lennättää
lintuset
etelän mail
haluaisin olla auran
kärjes
tuolla sinitaivaan
tähtösten alla
elämän tuulipatjan päällä
mennä ja liitää vain
laulella lintusten tavoin
mut
- se oli hetkeni mielijohde
vain
sillä täällä on mun paikkani
ain
vedän vain pipoa silmillein
kauluksia korvillein ja katson
suveen päin

digisalisaatio...

kirjoitan itseäni
ulos,
kirjoitan koska elän
tunnen ja huomistakin
näen

en luettavaksi riimittele
sanoiksi piikittele
vaan itseäni
puran

jos olisin
luku-ja kirjoitustaidoton
puhusin,
huitoisin käsilläin
tekisin takaperivoltteja
mutta nyt
näin
ja kiitos siitä
digisalisaation,
sillä se on elämääni
helpottanut,
sillä ennen paperille tuhrustin
rintataskuunmi rypistin
saunankiukaan sytytin

ennen....

ennen rakennettiin
isältä pojalle
- tänään kvartaalin kestäväksi
sopimuskauden mittaiseksi

lapsuus...

lapsuuteni elin
lunnonhelmassa
karjalanlaulumailla
sydänsavossa
kuutostien varressa
olen aistinut
kaunista ja hyvää
kulkenut punkaharjulla paljainvarpain
kouluni läpikäynyt
-suuressa puukirkossa
hetkeni viettänyt
myymäläautossa opintiellä
hämeenhärkätielläkin
kunnes
vartuin
omiin eväisiini
tartuin
ja kuljetuin tänne
missä muutkin

täällä on meitä
monta
samoja polkuja kulkenutta
mutta enemmän
uusia
heitä jotka
ovat

katselen lapsuuteeni
usein,
huomaan olevani
paljosta luojalleni kiitollinen,
Äidille ja isälle
kanssakulkijoillein
-aika monelle
siksi maltan mieleni
moittia jokaista asiaa,
sillä eihän mulla niihin
tarvettakaan

herrani raha...

elän
kovanleivän tantereilla
asfalttipihoilla äänekkäillä
jossa ei satakieli laula
haavanlehti havise
vaan
armoton
markkinatalous joka
takoo
taseitten tulosta

meen aamusta iltaan
olenhan vapaaorja
- valkoinen orja
kristitty ja hyvin puettu
nuhteeton jälkeläinen-
- uskonpuhdistuksen jälkeläinen

minussa ei roiku
vangin kahleet
minussa roikkuvat
Äänettömät ja langattomat
valjaat
bonuskortit
kelakortit
ajokortit
olen korvamerkitty orja
tuloksekas orja sillä jauhan
herralleni rahaa

en kuitenkaan halunnut
elää toisella
tantereella
sosialismin
tarjoamalla elontiellä
sillä
haistoin siellä
kuolemanpelkoa
joka vietellen hymyili
antimillaan
- olen eläväinen keväänpoika
enkä tykkää
kuoleman sävelistä
sosialismin satomaista

hyisenmeri...

hyisenmeren yllä
loistaa kuutamoinen
yö
tähtienyö
rauhanmeri jossa ei sotalaivat
keinu
tykkiveneet paukuttele
eivätkä
sukellusveneet navigoi
ihmismielet kapinoi
sotaisasti apinoi

hyisemeren aallokossa
karun kohtalon kainalossa
ihmismielet sotaisat
riidankylväjät
vainoajat
toisiaan teurastavat
mut
rauhanmeressä kuutamo
tähtiään tansittaa

Tunteet...

Ihminen saa alkunsa
Tunteesta
elää
tunteista
lähteekin tuntteitten
saattamana
sillä
- ovathan tunteet
elämän alku ja juuri

yksi...

yksi on
alkuluku,
nolla sen perään ja heti
on
kymmenen,
nollia lisäten päästään
mihin vain

luojankukka...

luojankukka on
kaunis
kukka,
kedonkukka
arka,
sillä se kukkii vain
iltahämärissä
rakkauden iltojen tähtiloisteessa
niillä hetlkillå
jolloin kuutamokin unelmoi

luottamusmies...

luottamusmieheksi
pääsee
punasen tähden
katkeroitunut
soturi,
juuri hän jolla on
aina jotakin
hampaankolossa
ja ainakin  työnantajan kanssa
hällä
yletaikaa jotain selvitettävää,
muttei koskaan mitään rakentavaa
annettavanaan

pennin hyrrä...

isosti pitää
elää
vaikkei ois
pennin hyrrää

helvettiin on aikamoinen matka...

helvetistä ei kukaan
oo
selvinnyt,
mutta jokunen
tyyppi on päässy pakoon
pakkoavioliittosta

nää tyypit
ovat menneet
ratkaisevilla hetkillä
lähiöbaariin,
notkuneet siellä
valomerkkiin
ja
sovitelleet
avainta ovilukkoon

helvetti on melkosen matkan päässä,
ensin pitää
olla puolikuollut,
sitten vasta pääsee vastaanotolle,
ihan
samaa hullun touhuu kun
arkisessa elämässä

mut kaikella on
aikansa,
kiihkeäkin rakkaus
väljähtyy
jos ei jommallakummalla
ole
sukunsa takametsät
pian perinnön jaossa

rakkaudden kutkutukset...

rakkaus on
kutkutusta
nalkutuksen
valitusta,
se
on
poikamiestyttöaikojen
loppumista,
hirmuista oppimista,
hikipäässä menemistä,
mutta
kyllä siinä on
puolensakkin
- katto päänsä päällä

bussikuski...

bussikuskiksi
ajaudutaan monen
ojanpohjan kautta,
sillä
dösää ajellaan
temparementilla,
eikä permamentulla
hiuslisäkkeellä

bussikuskikin eka luokka
on
ensimmäinen miljoona kilometriä
hsl:n
alueella,
loput tekevätkin hänestä
ajotähden,
mutta
vasta neljäkyt vuotta sompailtuaan
kuljettaja tuntee tehneensä
oikeat kaistavalinnat

keskenkasvuinen...

ihmisen ei tulisi
luulla itsestään
liikoja
- ei ainakaan
keskenkasvuisena,
eikä se oikein sovi
kypsällekkään

ovet....

isossa työpaikassa on
kaksi
ovea,
sisään avautuva
ulospäin kääntyvä
ja
ne avautuvat
tiuhaan
molempiin suuntiin
jos
kaikki ei ole
sisäisesti
kohdillaan

selittää...

jos ihminen
toimii
oikein
ei tarvitse selittää
vaan
mennä vaan

työyhteisö....

työyhteisö menestyy
jos siellä
helposti
hymyillään
kirotaan ja ripaskaa tanssitaan
- työyhteisö
voi huonommin
jos mielet ja kantojen kielet
voivat
huonommin

sovittele...

jos tahdot
jotain
- sovittele
sovittele sanat taipusaks
mielet mukavaks
sillä
sen tien päässä olet
saavuttanut

osalliset...

työssä
kannattaa
tehdä sovitutusti
sillä siitä
hyötyvät
osalliset

sivuuttain...

ihmiset kasvavat
koko
ikänsä,
toiset
sivuttain

Aikuiset....

pienistä asioista
Kasvaa
Aikuisia

silmälasit...

silmälasit
joutuvat
ennenpitkään
käyttäjänsä pyllyn
alle

karvaooppeli...

auto
syrjäytti
hevosen,
muttei
suomenhevosta joka
yhäkin iloisesti hirnahtaa,
onhan hää todella laadukas
karvaooppeli

luontokukka....

luontokukka on
lakastunut
päänsä povelleen
kallistanut
mut
yhä
varreltaan vankkana
vaikka syysmyrsky
rankkana sitä taivuttelee
kukka yhäkin
kauneuttaan hymyää
vaikka terälehtensä luovuttanut
sillä
talven jälkeen se
iloisesti jälleen nuputtuu
keväänkorvilla kukittuu

erään bussikuskin elämää...

maanantaiksi päiväni vaihtui
viikon ensimmäiseksi
työtuuruni toiseksi
viimeiseksi

vuorotyö
antaa ja ottaa

bussikuskina näet
vuorokaudet
näet arjenpyhät
yönselät

lokakuun loppupäiviä
sateisen harmaata
kuten kuuluukin

etsin pientä piristystä
elämääni eilisen muistopuista
niistä vankasti kasvaneista
juurevista ikipuista joihin saan
tänäänkin nojata
tänäänkin
lokakuun loppupäivien
hetkellä

arvokas ihminen...

ihmisen ei tulisi
olla
itseään
arvokkaampi,
sillä muutoin hän
köyhdyttää
ympäristöään

pienenkunnan kuntajohtaja...

pienenkunnnan
kunnanjohtajasta voi
tulla
mahtava jos hän
saa kuntansa peräkylillekkin
eloa,
mutta ennenkaikkea
hänen täytyisi
purkaa jäykkiä rakenteita,
luutuneita asenteita
joita kunnanvaltuustossa
vilisee suvuttain,
kohtapuolin jo 
kolmannessa polvessakin

hammasta purren...

hammasta on hyvä
joskus purra,
tekohammastakin,
mutta kielen purasu
tekee
kippeetä

tavallinen ihminen...

tavallinen ihminen
elää aamusta iltaan,
nukkuu
yöt
ja aamusta alkaa

suuret yhtiöt...

suuret yhtiöt
elättävät
pikkuisia tekijöitä
semmosia jotka eivät
pienissä firmoissa sietäis
päivänvaloakaan
iso firma
tarvitsee
pikkuisia tekijöitä
koska nämä täydentävät
suurten herrojen
egoja

kokkipoika....

olet loppujen
lopuksi
yksin
itsesi herra ja narripoika
viheliäs
viheltelijä
masennuksen maanittelija
kokkipoika
yksin
yksin vaikka kainalossasi olis
monta heilaa

rahalla saa...

rahalla saa
suun
täyteen,
muttei mieltään
kylläiseksi

rutistaisin....

en etsi
maailman kaikkea
murusen vain
onneni
kokoisen
siint
mieleni hyvin vois
jos
luojani mulle sen sois

onneani en rutistaisi
itselleni ikuisuutta
pidemmäksi
vain aikani verran
sen verran vain

keinokuituu....

luonto korjaa
jälkensä,
samalla siivoaa
sinunkin,
sillä se ymmärtää
että ihmislapsi on keinokuituu

yksinkertaisuus...

yksinkertaisuus
on
vaivattomamman
selkiää
sii  ei oo
koukeron koukeroo
vaan
ihan
puhtaat suunnat

ilta...

ilta saa
mielet tyynynemään
päivän myrskyistä
rauhoittumaan sillä pian
unimaat makoisat tyynyttyvät

arvokkaalla tilalla...

arvokkaalla tilalla
on varjonsa
vankeja,
heitä joita ei
päivänvaloon saateltu

perhoset....

perhoset ei liitele
kylmässä
- ei ainakaan sydänperhoset

matkiminen....

liiallinen
matkiminen
johtaa
samalle tavulle,
siksi kirjailijan täytyy
luoda omalla luvullaan

valtatiet...

valtatiet vievät
poispäin
kylmät tiet
ohihyytäviä hetkiä
menneet elämät pientareilla
kukkivat
muttet ylety poimimaan
sillä
olethan valtatien menijä

aurinko nousee yhä
kallion takaa
laskee ikikuusen kainalosta
järvikin on pysynyt
rannoillaan,
mutta ukkini soutuvene lahonnut,
samoin
ongenvapani jonka hän
veisti,
katselen
olen vaiti,
sillä sanani tunteet eivät
riitä

poimin suolahehnän
mutustelen ja vielläkin se
maistuu
lapsuudelta

meen poispäin
pidän elämän äänistä
mutta nyt on
hiljaista
kylmäkin

kartanonherra...

marraskuinen
aamu helsingin
laitamilla,
entisen suurtilan
pellon vierustoilla
täällä
sata vuotta sitten
elettiin kartanonherran
mahtiin,
tänään
laitakaupungin tunnelma
seutua ohjailee,
kymmenet keskeneräiset katutyöt
useammat tekemättömät
arkipäivän asiat
sillä
eihän
kartanonherraakaan

kohtalon kuljettama...

elämääsi et voi
käsikirjoittaa
tulevaisuuteen kaavoittaa
ennalta ohjelmoida,
voit vain suuntaas
kulkea,
mutta se tapahtuu
kohtalosi kuljettamana

elämäntuulten ihminen....

elämäntuulten
kuljettama ihminen
on nähnyt tyynet ja myrskysäät
kevään kukkaset ja hallan palentamat
   elämäntuulten ihminen
hymyillen ymmärtää
luontokunnan
elämää
hyvää ja karumpaakin
sillä onhan hän
nähnyt

kampela...

kampela on
yksisilmäinen kala
vaikka kahdella näkeekin
se on maukas kala vaikka latuskainen

kampelaa on vaikiaa kalastaa,
sillä se ei tahdo
silakaparvena
mennä,
eikä sitä
kiinnosta pintavesissä kellua,
vaan se tahtoo
pohjassa kylkeään kääntää
ja toisella silmällä
venenpohjia tsiikaa

tunnelmat...

tunnelmat tuntuvat
vaikkeivät
miltään maistu
   ne satuttavat
vaikka tilanne olisi tyhjää täys
- tunnelmat satuttavat
koska tunnet niin

pikkuvaras...

varkaat varastavat
hämärissä
roistot
päivän valkioissa
- pikkuvaras tilanteen
sattuessa

yhdeksän sekunttia...

ajan kanssa kilpaa
juokseminen
on
ajanhukkaa,
mutta satasen vois
pyrähtää vaikka
yheksään sekkaan

koivunlehti...

ruskan värittämä
koivunlehti
maahan leijailee
se päänsä muiden
viereen painaltaa
lehtikasaksi nukahtaa

onnellinen...

onnellinen
on
- hän
joka taakseen
vilkuttaa
ja tulevan avosylin
vastaanottaa

alkuperäisesti....

vuodesta toiseen
ei kannata
aatella
alkuperäisesti
sillä
vain tämänpäiväisillä
on
merkitystä

tahdon valo...

jos liiaksi silittelet
haavojas
itsesäälin tuudittaudut
teet elämästäsi
kyynelten helvetin
jotka eivät virtaa
tuntojesi koskina
purosten solisevien
lailla,
vaan kivuliaan
vuolaan virran tuomina
     jos
antaudut
elämäsi valo sammuu
tahdon ja tuntojen
valo,
valo joka on sydämmesi
tunteitten palo,\
rakkauden ja jumalattomuuksienkin,
se valo
joka rintasmieltä
kohottaa ja
pystyssäpäin kannattelee,
katsettasi yhä kauemman
syvemmäksi ulotuttaa,
se valo jolla näet myös
lähellesi,
itseesi,
siksihi
Älä anna sen valon
sammua

Sadepisarat....

Sadepisarat
Tanssivat vesilätökössä,
Niitä ihastelee
Lapsi joka on juuri
Oppinut kävelemään
Voi sitä riemun
Ilopäivää joka loistaa lapsen
Kasvoilta ja sateen yltyessä
Hänenkin elämänsä tanssii
Yhä kiivaammin pisaroiden kaa

turhat sanat....

turhia sanoja
ei
laisinkaan
- sanomattomia liiaksikin

elämänvirkiä....

työstä väsynyt
ihminen
on
elämänvirkiä

unelmia...

ihminen on
unelmia,
tuhansia tunteita
- alusta loppuun

lehmät paskovat..

lehmät paskovat
maailman ilmaston
mätäpaskaksi,
siksi täytyis kantturat
pitää
läävissään
eikä
rantamaisemissa
joilla tipsuttelevat
vihervassut ja muut
nassut,
nuo tämänpäivän
hassut

sivuilleen...

aina kannattaa
vilkaista
sivuilleen
-itsenensä
vuoksi

paksupoika....

trumppi ja putin
ja
paksupoika
vietnamista
hallitsevat
maailman tätäpäivää,
mutta
huomenna ihmiskunnan
maallidta valtaa
käyttävät bigropit,
nuo elämän suur-ruhtinaat

uskonnot...

uskonnot
luovat sotia
-- ne epäpyhimmät

kurjuus....

kurjuus on
elävälle
täyttä
helvettiä....
      sitä hyväksikäyttävät
      poliittiset tahot
-populistisemmat

joukkoliikenne...

joukkoliikenne
pärjää
kaupungeissa,
sillä maaseudulla
ei
ihmistäkään

nuoruus...

nuoruus
on
elämistä laidasta
laitaan
- vanhuus vasten
sängyn laitaa

keravan aseman kissat...

keravan asemalla
ei kollikissat
yökausia
ulise,
sillä ne on
salvettu,
main cooleihin
vaihdettu

kaluttu luu...

liikaa ei kannata
itsestään
antaa
sillä silloin
jäljelle jää vain
kaluttu luu

arjen suut...

arki ihmislasta elättää
siksi se muut hetket selättää
arjenillansuut nälättää
vapaiden aattopäivänä
janottaa
eka arkipäivänä
närästää ja omatunto
kolkuttaa
kellä sellainen on

eilinen...

eilinen on
eletty
muttei verhoja sen
eteen vedetty
sillä sieltä huomiset
kumpuaa

hymy....

hymy syntyy
mielen mukavuudesta
herkistyen
nauruksi
- toisinaan

reissumies....

reissumiehen
elämä
on
yksinäisiä hetkiä
tuokioita jotka on naulattu
työmaan koppiin

reppumiehen työt
ovat ratojen päässä
kaukana kotoa,
mutta lähempänä,
sillä eteäisyys lähentää

enää ei savottamiehen
hevonen ohjastamatta
vapailla kotiin laukkaa,
tänään autot ovat ottaneet
senkin homman hoitaakseen
noilta ihanilta
- karva ooppeleilta

sumuinen lokakuu...

sumuinen lokakuu
puut lehtensä pudotteet
muuttolinnut pois muuttaneet
jäljelle jääneitten äänet ovat
kuiskausten supatuksia
syyshetken kuiskauksia

tämä hetki on tilavan
sumuinen,
tämä aika tarjoaa
tekemisen rauhaa
sellaisellekkin
joka ei mihinkään
mee

sumuinen lokakuu
odottaa talveaan,
hohtavia hankisiaan,
kevään ensi sointuja
pajunkissoja punaneniä
ja vihoviimen ensimmäistä
leskenlehteään
narsissia ja kielonkukkaa

omistaminen ...

omistaminen
on
joutavanpäiväiväisen
kallista ja sitovaa,
mutta siitä yhteiskunta tykkää
sillä näin vaalikarja pysyy
karsinassaan ja vaalipäivinä
jotusasti lypsettävissä

neliveto....

etuveto
takaveto
neliveto
niillä ihminen
yleensä etenee

nöyryys....

riittävä nöyryys on
hyvä ominaisuus
-kauniskin
sillä on eessään
valoisa tulevaisuus
koska se on taipuvainen
valoonpäin

vastuut...

vastuut kuuluvat
hyvään
elämään
ne kuuluvat
työhön ja vapaille
sillä ilman vastuita
ei ole osoitettakaan

kohtalonkukka....

kohtalonkukka
kukkii
ain
se ei kuihdu
eilisen lain
vaan matkassas
yötpäivät,
siksihi älä murjota hälle
hallaöistä
hetkistä kivulisista
elämän myrskysäistä
vaan hymyile
sillä käytte yhdessä
ain

joutusat tiet....

kunpa osais
elää
sillätavalla oikein
jottei tarvitsisi oikoo,
mut
mä kiertelen ain
syvempien kautta
turhien notkojen
ja vaarojen laet,
vaikka allani olisi
joutusimmat tiet

säästämällä....

säästämällä
et investoi
- varaudut vain

huithapeli...

ennen ihminen syntyi ja eli
kuolikin samassa
pitäjässä,
useimmiten saman kattohirren
alusmailla,
tänään
hän
huithapelina voi
olla ja olematta
missäpäin
vaan

unelmien hedelmät...

tunnit ovat
minuutin
mittaisia
sekunttien tikittämiä,
kun kahdeksan tulee täyteen
silloin työvelvoite
täyttyy
ja sillohi alkaa se aika jolla
saat kuoria vaikka unelmiesi
hedelmiä

sadevarjo...

tänään sinulla voi
mennä
hyvin,
huomenna toisin,
siksi sun täytyis kantaa
aina
itsetuntos
sadevarjoo

seppä...

ihminen on
oman onnensa
seppä

Kokonsa pienin...

Olen kokooni nähden
Pieni,
Mutta näen
Ystävässäni muurahaisessa
Enemmän
Sillä hänen ei tarvitse
Laihdutella,
Hänen ei tartte
Olla nykyaikainen,
Eikä vanhankantainen,
Hänen täytyy vain
Kesäkeleillä ortensa
Kekoon kantaa

padasjoen rantamaisemat...

suomessa on
tiuhat
niemen kärjet,
suvantopaikat,
mutta vain padasjoella
tunnet niiden
mukavuudet

täällä ei tehtaat tupruttele,
eikä täälläpäin
paskavesiä salaojiteta
järviin,
täällä
luontoarvot kohallaan,
jokaisen olallaan,
siksi
täällä ei ympäristö
ole keinoviheriöity
vaan ihan luontoäiteen
luomana viheriöi

eilisen verannalla...

vanhan talon
tunnelmat
syntyvät
eletyistä seinistä
katsotuista ikkunoista
lämmitetyistä kammarien uuneista
hellan uunista,
ovikarmeista joiden reunat
ovat vuosien kuluessa
saaneet elämänkosketusta

täällä on turvallista
elää
sillä en ole yksin,
asunhan eilisen
verannalla

marraskuu...

marraskuussa aamut
venyvät
illat aikuistuvat
yön pidemään
nukuttavat
marraskuussa
hetkenpäässä joulusta,
valosta ja läheisyydestä
tuikituiki tähtösestä
joulukuusentähtösestä
marraskuun yö-taivaalla
on
tuhat tähtöstä,
miljoonakin jos jaksaa
pidemään katsoa,
on
hiljaisuutta,
tyynen tyyrbuuria,
tunteita joita ei kosketella
vaan hiljaisen äänettömästi aatellaan,
kuiskaten tuumataan
mietitään,
sillä
onhan marraskuu
tuhannen tähtösen kuu

siirtomaakauppa TRIPLA |||

pasilassa on nyt
kunnon
puoti,
- tripla,
tuo sekatavarakauppa
siirtomaatavaroita täytenänsä,
kulttuurin kauneutta
polkupyörien säilytystä,
ruokakauppaa
kapakkaa
huvipuistoo
ja talvellakin
trobiikkii,
pasilassa,
siellä se on
ja siellä on myös tilat joita et
mistään muualta
löydä,
    joukkoliikenneterminaali

hulluna houraile...

entistavalla
en ma
runoja latele
en sammalvuoteelta
vuorelle huutele
järvillä soutele
joukahaisena naikkosia
kalastele
hulluna houraile
kapakoissa hutsuja tansuttele
en
vaan vapaapäivinäni
runoja rustaan
sillä  ne tulevat
- luonnostaan

napanuora...

käyntikortteja ei enää
käytetä,
sillä
tänään
jokainen on
käyntikorttinsa,
jokainen

yhteiskunta on
kasvanut
ja
supistunut
yhdeksi heimoksi
taajamiin,
tänään käydään huvinvuoksi
luontokauneudessa,
maaseudulla,
mutta
tänään asutaan aamusta
iltaan tosissaan
helsingin lähiöissä,
sillä ihmisiltä
ei nykyään leikata
napanuoraa,
vaan sen varassa eletään
lähiöiden iltamissa

vainulaakso...

kun puhuttaa
puhu,
nauraen naura,
ilosta tanssi,
suruakin kunnolla tuulettele,
kirjoittele,
perskeleesti värssyjä naputtele
ja muutakin päähän pälkähtävää,
silloin elät
etkä ole tuppisuunna,
elämäsi hiljaisemmassa
vainulaaksossa

Kokoomuksen koulutuspolitiikka...

Kokoomus jarrutti
Aikanaan
Peruskouluuudistusta,
Tänään se
- se ei halua
Yhteiskunnan tukevan
Opetusjärjestelmää,
Joka suosii kaikkia tasaarvoisesti,
Sillä he ymmärtävät
Että kun köyhän lapsi viisastuu
Häntä
On vaikeampi orjuuttaa,
Hyväksikäyttää,
Alipalkata ja muutenkin
Ihmisarvoa alentaa

Esutsu.blogspot.fi

Eiliset...

En kaivele
Eilisiä,
En
Sillä olen niiden yli
Kävellyt
Mennyt enkä kaipaa,
Mut
Kiitollinen olen,
Sillä ilman sitä olisin
Vaan

aatteet...

aatteilla ei ole
enää
merkitystä
sillä
aatteet ovat tätänykyä
vaatteet,
juuri ne
päivittän käyttämäsi,
kaik muu on
jonnintekekää
eikä mitenkään
merkitsevää,
joten
kun äänestän,
Äänestän vaatteiteni mukaan,
kulloisenkin
tilanteen
hallitsemana

syys..

syys on
harmautta
pisaroita ja
lepattelevia kynttilänliekkejä
takkatulia
hetkiä
joita ei kesällä
koekkaan,
se on
luontokunnan hiljainen
hetki,
aavistuksia
salaisuuksia ja
tulevaisuuden katseita,
pisaroita
vesipisaroita,
tunteitten lätäköitä
joita sydämmen villasuksat
lämmittelevät

harmauden katseet...

haukuttavan ilmapiirissä
katsovat
harmauden katseet
nuo kylmän
kosteat silmät,
jotka ovat rakkaudettoman
kylmän varjostamat
ikiroutaisan
kovettamat,
siksi kaatson valoon
siihenkin valoon
jota en näe
mutta jonka tiedän
loistavan
sielläpäin

helmiäinen...

mielen tulisi
ain
olla
miekenmukavaisen
kevyt
herkän hymyn helmiäinen
josta ei
varjot
virity
- jälkipuheet kantaudu

sankarit...

sankarit
eivät
mielistele
sillä he tekevät

turhan jyvät..

ajatuksilla on
hyvän
siemen
paitsi ohdakkeilla
joita kasvattavat turhan
jyviä

paras ilo..

paras ilo
syntyy
vapauden tunteesta
hetkestä jonka
olet poissa
kahleista

päivän valoilla...

isosti ei kannata
syysmyöhällä
huudella
sillä sen kuulevat
vain jälkesi jotka
kohtaat päivanvaloilla

sade...

sade rapisee
takissani,
pisara silloin tällöin
vierähtää kasvoilleni,
pyyhin pois mutta olen hyvilläni
että edes pisara tahtoo luoksein pyrkiä

kesä on syksyksi kääntynyt
hiljaisemmaksi hiljentynyt
minäkin
rauhoittunut
sillä luonto opettaa
asettumaan
karhunpojankin talviunilleen
painumaan

kierrän tutun lenkin,
se tuntuu
minusta hyvälle,
olenhan arkisesti melkolailla
taivaanrannan maalari,
jolle ei pyhäkään pyhää

turvallisuus....

ihminen hakeutuu
mielellään
lämpimän
turvallisuuteen,
sillä
hän ei sitä luonnostaan
tunne

lieskat...

jos
helvetissä olis
isot
lieskat
ne näkyis
näin iltasella

tuhat uutta lääkäriä...

tuhat uutta lääkäriä
parsii
terveyskeskuksissa
tulehtunutta
kansaa,
muttei sitä kuosiin saa
sillä
oppositossa itää
mätä silmukka
joka tulehduttaa
jo muuten
hyvässä kuosissa olevaa
kansantaloutta

passit työpaikoilla...

nykyajan työpaikoilla
sun
täytyy
osoittaa passista
identiteettis,
sillä se on
muuten tunnistamaton

petolintu...

talitintti
on
talven lintu
niinkuhi
punatulkkukin,
mutta varis voi joka säällä
huoletonna,
sillä sitä ei kukaan
syö
sillä häntä suojaavat
ulkonäköseikat ja lauluäänensä
jota ei edes petolintu
suihinsa
pistäs

elämänkirkas...

talvi
ei
ole
jäänkylmää
vaan siinä on monta
hyvän hohtavaa latua
laskettelupäivää
pulkkamäkee
ja lumipallon heittoo,
josvain
mieles
on
elämänkirkas

punanenät...

puolukat
punoittavat
vain
syksyllä
mutta
punanenät talvipakkasilla
ja kesäterasseilla

suupielet...

etelässä
on
lämmintä
mutta kovin levotonta,
kuntaas
pohjolassa
kinat jäätyvät jo suupieliin

kirkkahat...

tähdet
ovat
syysmyrskysäilläkin
kirkahia
kuten kuutamo,
aurinko ja sinitaivas
sillä sinne eivät
maalliset ylety

pystyssäpäin.....

kaikk ihmiset
eivät
kävele etuojossa
ei kumarassa
eikähä
sivumyötäisessä
sillä
useimmat elävät pystyssäpäin

kuntoon...

tuhansia öitä seuraa
ain
saman verran aamuja
iltoja ja muitakin hetkiä
eikä sun tarvitse tehdä
muuta
kun laittaa itses
kuntoon

lokakuu..

lokakuu vaatii
ihmiseltä
enemmän kuin
kevään viheriäimmät
sillä pian pakkasviima nurkissa
paukkuu ja naapurin halli pakkasyössä
haukkuu
on
vain hetkinen
jolloin lumituiskuaa
pakkanen narskuu
ja sude häitään viettävät
on
tulossa talvi
tuo
karunkaunis
johon lokakuu varautuu

liian viisas....

liian viisaaksi
ei kannata
tulla
sillä silloin ei tiedä
mitään

juurakko...

syksyiset sadepisarat
kopsuttelevat
kattoa ja
luovat lätäkön pinnalle
kivat kuviot,
vedän lippalakkia syvemmämälle
ja etenen aamulenkilläin
ilman koiraani
joka ei turkkiaan
turhanpäiten kastele

tilhet kaluavat
viimeiset pihlajanmarjat,
joutsenet valmistautuvat
lähtemään,
mutta varikseni joka
nytkin tähystää
puhelinpylvään nupissa
ei lähde mihikään,
kuten en minäkään
- elämäni juurakko

kuluvat....

vuodet vierivät
mutteivät
kulu
sillä eihän niitä olekkaan
on vain ihmisen
aika
joka vuodatetaan
minuutin tarkkuudella
lasketaan

luomakunta ei kelloa

kaipaa
ihminen vain

tyynein hetki...

se aika jolloin
aamukaan ei ole
avautunut
on
elämän tyynein hetki

muikut...

olen eläväinen
kokoiseni ja huomiseni
mahdollisuus,
en entisen huomisen
poispyyhkäisemä
sillä
näen
// näen
eilisistä huomisiin
taivaanrannan maisemiin
luontoelämän ihmeisiin

irrottelen muikkuja
verkosta,
/// irrottelen paljon,
iltapäivä hämärtyy
luontoäänet hiljentyneet
kesälinnut lähteneet,
silti
en tohdi mesoa
vaikka tekis mieli,
onhan lokakuun aikaa,
aikaa jolloin
päivät lyhentyneet
ja luonto tahtoo
ruveta levolleen

kadun kulmassa...

ihminen on
kadun kulmassa
kyyhöttäväkin,
sillä
sinäkin voisit olla
hän

uusporvari...

uusporvari on
ytk:n
jäsen,
hän joka työskentelee
järjestäytyneitten
työntekijöihen
siivellä

viisas ihminen...

viisas ihminen
on
usein
hiljaa
— sillä hän kuuntelee

nyystölän unelma....

ruskainen lokakuu
hiljaisenhaavan
havinaa
lehtimetsänhuminaa
ovat
seuranain sieniretkelläin,
sunnuntaipäivän mukavalla
vapaapäiväni luvalla
arkihetkien poispyyhkimällä
hetkelläin
koppani on puolillaan
mustatorvisieniä
herkuista herkuimpia,
mutta
eniten nautin syysunelmastain
padasjoen maiselmaistain
jollaista en saa muualta
hakemmallakaan

Yhdentekevää...

Voin rakastaa ihailemaani
Vihaamaani
Mutten
Samantekevää
Tuota yhdentekevää
Siksi mun
Elämäni katsoo sinne tänne
Muttei koskaan
Yhdentekevään

Thaimaan ilmaiset matkat...

Etelän aurinkorannoille
Pääsee edullisesti
Sillä yhteiskunta
Ne verokustantaa

Tämä ei ole oikein,
Oikein olisi ohjata samat voimavarat
Kotimaiseen matkailuun,
Jossa emme tarvitse
Saastuttavaa lentoliikennettä

Ken tahtoo thaimaahan lentää
Hän maksakoon
Matkansa

Ken haluaa kipaista
Padasjolla
Hänet halauksen
Kera
Tervetulleeksi toivottakoot

Tasapäistää...

Ihmisiä ei tule
Tasapäistää,
Sillä monipäisinä olemme
Mahdollisuus

Kirkkonummi...

Kirkkonummi
On
Eilisen takana
Sillä sieltä on
Pitkä matka
Padasjoelle,
Tuonne päijänteen helmen
Rantamaille
Ihanaisille
Sulomielen hyväilemille
Pyhänarjen pisamoittamille
Kartanoitten alusmaille

Joutavanpäinen...

Joutavanpäisellä
On
Aina enemmän
Siksi siihen ryhmään ei kannata
Eläväisen hankkiutua

En...

En
Katsele
Tuonnepuolen
Vaan suuntiin joilla on
Monihaaraiset polut
Tuntemattomat tienpätkät
En
Katsele
- Vaan haeskelen

Aamu...

Aamu on
Mahdollisuus
Moneen ylösnousuun,
Vaatien vain
Asennetta jolla ei ole
Varjoja

Laskutaito...

Köyhän on osattava
Laskea///
Rikkaan enemmän
Sillä
Muuten katteet
Vuotavat///

eilinen...

eilinen poistuu
puolen yön jälkeen
mut aamun
sarastukissa elävöityy

kylvää....

rakkautta ei tule
lypsää
vaan
-kylvää

lauantaisauna....

lauantaisauna
ja
hetki
nyt

hetki jolloin
olen
hetken
hyväilemä
hetken
ja
pidemmänkin

ehtivät....

päivät ovat
kaikille
saman pituisia
mutta
joillekkin
lyhyitä,
etenkin heille jotka
- ehtivät

maailman napa...

katson
maailman karttaa
iso ja pyöreä on,
siel
palon vettä ja niemekettä
harmia ja hyväntuulisuutta

ihmisillä se on
asustettu
luontoeläimillä
ja pienimmälläkin

ite asustelen
pohjoisnavan seutuvilla
päijänteen reutamilla,
mutta näen ja kuulen
sinne etelän suuntaankin,
sillä siellä
mun vanhempi lapseni hyvin voi

Ilves...

Ilves on luonnonlintu
Vaikkei lennäkkään
Vaan vaani koivupuun oksalla
    Ystäväänsä
Elämänsä ylläpitäjää

Ilves on kissan
Näköinen,
Mut
Sutjakkaampi,
Eikä se tykkää
Latsi katseista,
Siksi sen silmät kiiluvat
Vainumielen sieluu
Sitä tunnetta
Joka laittaa miehenkin
Kalut pystyyn,
Naisen ottimet törröttämään

Ilves on sittenkin
Elukka syö nälkäänsä
Eikä ole kiinnostunut
Yhteiskunnallisista
Asioista,
Siksi se vain vaanii
Koivupuun oksalla

Veronkiertäjä....

Veronkiertäjä
On
Vangittu,
Sillä hän jäi eläkelläiseksi,
Mut yhä hän vain veiviään kääntäen
Vääntää
Vaikkei yhteiskunnan lompsasta
Heru kummoistakaan

orginelli...

jokainen ihminen on
alkujaan
orginelli,
mutta olosuhteet muokkaavat
hänet pian
keinotekoiseksi,
sillä vain tällätavoin ihminen
lisääntyy
ja siirtää
juurensa
aikojen taa

Kalaretki...

nyystölänlahti sumuaa
aamusumuaa
lokakuista hetkeään

tuttu lokki kiertelee veneeni
ylisillä,
kartanon kettu jolkuttaa
niemen kärjessä,
kauempaa kuulen ilveksen venyttelevän,
rannat ovat
autioituneet,
sillä
luontoäitee on siirtymässä talveen,
minä
muikkuverkoilleni
onhan muikun kutuaikaa

kunnassa vaihtui kunnanjohtaja,
siskon tuntema uusi johtaja
on
koripallotaustainen
erikoismies,näin sisko kertoi,
no
ainakin hän on avannut energisesti
pelin

mulla on kaksi vapaata,
töitä olis torpassani yllinkyllin,
mutta aloitan tärkeimmistä,
kalastamisesta ja luonnonsylissä
keinumisesta,
sillä ne ovat minulle paljon

olin työpaikkani luottamusmiesehdokkaana,
hävisin,
mutta voitin

katseeni kohdistuu erakonsaareen
joka on
komeassa ruskassaan,
kauniinpana kuin kauneinkaan
mieleni asettuu
siellä eläneeseen erakkoon,
vapaaseen ihmiseen

vuorten takana...

vuorten
takana
on
tyhjän kotimaa
siellä aikakin on pysähtynyt
aurinko himmennyt
hymyt
lakanneet,
sitä pilvetkin kiertävät
eivätkä linnut liiytele
sen synkällä taivahalla
tähdet ja kuu
käänttäneet kylkeään
siellä
on
ihmisen maa
sen ihmisen joka tahtoi
enemmän kuin on hyväksi itselleen,
siksi
vuorten takana on paljon
-tyhjää

yhteisön tuki...

kurkipariskunta
liitelee
etelänmaille
osan matkaa
muitten siivillä,
avittaen sitten vuorollaan,
sil
ilman
yhteisön tukea
ei heistä kukaan liitelis
ilmojen läpi
karusäitten
mihinkään

lottovoittaja....

lottovoittajaksi
ei
synnytä
ja harvoin niin
kuollaankaan

sukua....

ihmiset ovat
sukua toisilleen,
mut
voi
miten erilaisia
ovatkaan
- onneksi

luvalla eletyt...

luvalla eletyt
ovat
toisten elettyjä
- kun meet sydämmesi
matkassa
olet omalla matkallasi

kaikkialla...

kaikkialla
ei hymyillä
eikä itketä
- vain siellä missä
eletään

siirtolaiset...

suomeen virtaa
pian
ihmisiä
joten pian suomi on
kolkasta kolkkaan
täytetty

tätä väestösiirtoa
edesauttavat
lähi-idän konfliktit
jossa ei rauhantupsun
siemen idä

jotenka
ny uusia päiväkoteja
kouluja joka kolkkaan
sillä
pian
riemutanssit alkaa

fiilis...

aamuissa on
selkiä
fiilis
sillä päivä häämöttää

Alakuloinen päivä...

Alakuloinen päivä
Ei suurella liekillä loista
Vaan melankolian harmahtavana
Nämä päivät eivät
Suuria satuta
Eivät pieniä kosketa
Mutta niillä rakennetaan ne
Valoisammat mielenhetket
Joilla kiipeillään
Huomisen korkeuksiin

kevättä oottelen...

kevättä
oottelen
mutta nyt
syksyisessä illassa
kävelen,
iltalenkilläin joita tähtitaivas tähdittää,
kuutamo unelmoittaa,
kevättä mä
oottelen,
mutten tahtoisi syysilloista
poistua,
en tähtisateenloihtimista
kuutamoisista unelmistain

ammattiyhdistysliike...

ammattiyhdistysliike
on
joka iikanliike,
elämän valintamyymälä,
siirtomaatavaroitten puoti,
market,
hybermarket,
mutta ennenkaikkea se on
palkansaajan tuki ja turva

sieltä saa pekkaspäivää
sosiaaliturvaa
sieltä työsuhdeturvaakin löytyy,
mutta ennenkaikkea se on kestävän kehityksen
tuoretuotteilla hyllytetty liike
joka takaa huomisenkin hyvinvoinnin,
niin tekijälleen kun yhteiskunnallisemminkin

mutta on siellä
halppishyllykin,
josta saa
epäkuranttia tuotetta,
tuotteet ovat pilaanttuneeet käsittelijöidensä
käsissä,
sellaisten luottamushenkilöiden
johdosta joilla ei ole kaikki
tietotaito hallussa

tuo hylly ei houkuttele
ihmisiä
luokseen,
siksi ammattiyhdistysliikkeen
on syytä pitää paremmin huolta
laadunvalvonnasta,
eikä antaa hyvää aatetta
toheloitten käsiteltäväksi

toisten silmillä...

elämä on arkea ja pyhäpäivää
vapaapäivää ja toimenkuvaa,
elämä on mukavaa jos se valkenee
heti aamusta
iltaruskottuen illasta
tyynyttyen
yöstä,
elämä
on
matka
yksi matka samoilla silmillä
mutta elämässä on toisiakin matkoja,
toisten silmillä

suurlähetystö...

aamuhämärässä
yö varjostaa
kylmän kosteaa
hieman kankeaa,
mutta sovitusti
meen aamuviiteen
duuniin siis

muutkin menevät
meitä on
ratikka täys,
mutten näe tuttuja
vaikka joka aamuu
tällä meen

olen yksinäinen susi
näillämain,
olen suulas ja eläväinen
muttei ole sopivaa olla sitä
näilläman
jään tehtaankadun pysäkillä
pois,
vastapäätä pysäkkiä
avautuu pian työpaikkani
ovi,
suurlähetöstön ovi

huomisen arki....

yhteisöt joissa
on vain
joidenkin
päämääriä ei ole
huomisen kestävää,
sillä siellä ei loista
yhteiskuvallisuus,
se tunnelmallisuus joka
tarvitaan huomisen arjessa

kahdet kasvot...

altistaessa itsesi
johonkin suurempaan
joudut kohtaamaan
toveruuden
kahdet kasvot
kaksilla korteilla pelatut

tähtiloisteen maa...

huomiset ovat
yön takana
ja sieltä matkkavat
tulevaisuuteen
tuonne
tähtiloisteen maahan

hiljaisuus...

hiljaisuus ei siedä
ovisaranoiden
narahtelua
ei kulkijan kulkijaa
sillä se tahtoo
Ääneti majoittua

tuhannet yöt....

tuhannessa yössä
on
tuhat valkiaa
aamua
työntäyteistä keskipäivää
muttei yhtään
joutohetkee

juokseva virta....

juokseva virta
ei vuorille
laukkaa
vaan se haluaa lorista
villin vapaasti
laakson laitamaille
tuonenvirran tuollepuolen