kaikki...

kaikki
ei ole
paljoa,
ei yhtäkään,
sillä
se ei mahdu
mihinkään

kotimökki...

kaikkialle voit mennä
tuon tuost
mutta vain
yhteen paikkaan
                   mielelelläsi
kotiisi,,
kotiisi jossa olet itsellesi
alastottaman
viaton,
juuri se lapsi joka eka kerta kurkisti

kotimökin ikkunasta
maailmaan

älähtää...

se älähtää
kehen kalikka
kalahtaa

ruskattuu...

ihmisen elämä on hetki

niinkuin

kevätpuun lehti,

siksi

syys tuntuu mukavan

helpottavalta,

kunnes kohtalon

kukka kukkien

sammuu

syksyynsä ruskattuu

kunniankukka..

elämä on

kunniankukassaan

vasta

sen

loputtua

rehottaa...

keväällä ihmisen

mieli kukoistaa

kauaksi venyttyy,

kesällä

joka suuntaan

rehottaa

kunnes syksy saa

ihmisen aloilleen,

talvensuojaan

suojaisaan

luontolintu...

luontolintu liitää

sinitaivahalla vapaana,

mut on hälläkin

aitauksensa,

sillä vapaus ei ole koskaan

rajatonta

silmästä silmään...

kun kohtaat

kuoleman useasti

~ silmästä silmään

totut

eikä elämä tunnu miltään

jos itket...

jos itket

luonnostaan

elät vaikeittenkin

asioiden yli vaivattomimmin,

jos

patoat tuskat

itseesi

~ patosi murtuu

ennemmin tai myöhemmin

ja sen pyörteistä ei ihminen

taakseen näe

elämäntehtävä...

elämäntehtäviä ei 

ole,

on vain tehtäviä

jotka teet

tieltäs pois,

on vain tehtäviä joilla

katat elämääsi,

kaikki muu on jonninjoutavaa

paitsi

kulleronkukkien

ihastelu

elämänasenteet...

kun sinut väsytetään

nuhistut

ja joudut tilaan

jossa pysyt kasassa vain

elämänasenteittesi

tukemana

kuoleman ratsastaja...

kun läheisesi

poistuu

joudut tyhjä lautasen

äärelle,

hetkelle johon et ole

valmistautunut,

vaikka oletkin siihen

varustautunut,

sillä

kuoleman selässä

ei kukaan halua

ratsastaa

luonnontie...

elämän arjessa on

taipaleita

tienposkia,

hetkiä joissa et ole

koskaan 

käynyt

seisahtanut

pysähtynyt,

sillä elämäntie on

luonnontie,

ennalta arvaamaton

tie

joka sut kotihisi 

vie

muisto...

katson tyynen järven

tyyntyvää pintaa,

katseeni siintää

kauaksi

kauemmaksi kuin

iltaruskon maahan

~hyvin kauaksi

sillä

sydämmeni

muistaa yhteisiä hetkiämme

hyvän kaiholla

suurella kunnioituksella

nyt

olet poissa 

muttet minusta,

sillä olit elämäni kanssakulkija,,

katseeni siintää

kauaksi

tyynen tyynenä,

sillä olit ihminen

suurella sydämmellä

ja ikuisesti minussa

tarkoitus....

kaikella on

tarkoituksensa,

myös

niillä asioilla

joiden ymmärtäminen

on

mahdotonta

aamunhetket...

aamunhetket ennen

kukonlaulun aikaa

ovat

kauniin hiljaisia,

luonto tuoksuu

puhtaan viattomalta

aamukasteisen

tuoreelta,

silloin kuuluvat

myös

olemttomatkin äänet

hiljainen osoite....

elämä on

ihmisen

hiljainen osoite,

hiljaisempi

kuin se 

~viimeinen

laulajatähti jari sillanpää...

rantakahvilassa

on

odottavainen tunnelma

sillä ilta on täyttynyt

odotukselta

hetkeltä jolloin laulajatähti

jari sillanpää

astuu estraadille

~tuo söpö poika

aikamies

hurmuri ja elämän kolhima

tuhattaitaja

jota kadehditaan ja vihataan,

mutta ennenkaikkea

rakastetaan,

sillä onhan hän osa

suomalaista iskelmää

lavalulttuuria,

mutta ennenkaikkea

hänessä henkilöityy

ihminen johon on helppoa peilaantua

satumaat taittuvat häneltä

sydämmen syvyyksiin

ballaadit enempiin,

hänen otteensa

vangitsee

illan

ja

siksi rahtakahvilassa on

sydänten tunnelmaa

siellä ei kovasti puhuta

remuta

kiehutakkaan,

sillä laulaja on antanut

yleisölleen enemmänkuin

viihdeillallisen

tavalliset ihmiset...

tavalliset ihmiset

ovat jokapäiväisen

näköisiä

~kokoisia

mutkikkaita ja sulavan

jokapäiväisiä

sillä he osaavat

muovautua tavalliseen

päivään

hetkeen jos toiseenkin

suuret aateet...

suuret aatteet

ovat

petkoksella viljelty

mirhamilla kuorutettu,

sillä elämä ei suuria patsaita

tarvitse

~ei pienintäkään

sillä elämä on aamun iltoja

öitten päiviä

hetkiä kotka valkenevat ilman

suuria julistuksia

kuninkaita ja muitakaan

tekopyhyyksiä

hitto vie...

en elämältä jätä

en murusen vähääkään

sillä kaikki mitä saan kohdallein

on ainutkertaista

eikä osalleni toisten tipu,

siksi en sure vaikka kaikki

muruset eivät hohdokkaita lie,

sillä ne ovat kohtoloni tie

~hitto vie

rupatellaan...

valtateillä ei ole

sitä tunnelmaa

minkä kylätiet

tarjoavat,

sillä valtateillä

mennään lujaa

sinnetänne,

mut kyläteillä

~ rupatellaan

ropsimetsä...

ropsimetsän tunnelma

on parasta suomalaisuuden

kevättä,

siellä luonto

huokuu

loistossaan,

pihkainen mäntypuu

tuoksussaan,

kangasvuokon kukka

kukkii

koko komeudessaan,

kevään lintuset

laulellen

etsivät pariaan

rakkaus...

rakkaus on vihoviimeinen

tauti,

sillä se vie vapauden

ja rahat

tasapaksu....

tasapaksu eläminen

lihottaa

eino leino ja esa kärhä....

eino leino ei kirjoittanut

yhtään omaa

runoa,

ei ruunebergikään,

vaan minä

sanelin ne heille

koska en kerinnyt

silloin syntymään

outoutta...

jos maapallolla ei olis

yhtään ihmistä

olis täällä

paljon

~outoutta

rykijät...

ihmiset yskii

liian

huolimattomattomasti,

siksi

saamme pisaratartuntoja,

mutta

jos nielisimme 

räät itseemme

jäisivät

monet neuvolat

käyttökelvottomiksi

entisaikaan...

entisaikaan

ajeltiin

autoilla vähemmän

ja siksi

silloin huomattiin elää

~luonnollisemmin

korona...

korona on semmoinen

tauti

ettei sitä vähään aikaan

kesytetä,

~sillä vasta sitten tauti

hellittää ja asettuu aloilleen

kun ihminen ymmärtää

luonnon monimuotoisuuden

merkityksen,

eikä liikakuluta sitä

kukkivat...

kukat eivät ole

pitkäikäisiä,

mutta ne kukkivat

joka kesä

uusin kujein...

usa:ssa vaihtuu pian

valta,

muttei se mihinkään mee,

vaan jatkaa

uusin kujein,

sillä raha määrää

yhteiskunnalliset  

visiot

ja ennenkaikkea

~maailmanpoliittiset

raadollisempi...

ennen syntymäänsä

ihminen

on

jaloeläin,

synnyttyään

~raadollisempi

siivousfirmat...

jos jokainen siivoaisi

jälkensä

ei tarvittaisi

siivousfirmoja

joissa ihmiset moppaavat

~ali palkatttuina

käsin tehdyt...

käsin tehdyissä

tuotteissa

on

tunteet

kaupanpäällisinä,

teolliset tuotteet ovat

~ tunneköyhiä

kahella...

ihmiset ovat

mitä ovat,

mutta yksi 

erinomainen piirre

heissä on

~osaavat kahella taaksepäin,

nimittäin muut luodut

kurkottavat vain eteenpäin

eivätkä kirjoittele

historiaansa

katuvilinässä...

katuvilinässä ihmiset

menevät

ja tulevat,

eivätkä huomaa

sinua

vaikka olet

samaa rotua,

~mutta koirat ovat

erimaata

viisaudet...

kaikkia viisauksia

ei kannata

opetella

~ainoastaan

päällimmäiset

satoisat...

syksyt ovat

viattomia,

ovat mitä ovat

ja siksi vilpittömän

~satoisia

lakoaa...

aamut aukenevat

luonnollisesti,

elämä sen mukana

virkoaa,

ennen iltaa

lakoaa

työt...

kaikkia luojan töitä

ei voi ymmärtää,

mutta

omiaan

~melkoisesti

karttelee...

kun karttelee

muita

säästyy

~ kaksinkamppailuilta

ja

koronalta

kierrätyskeskus....

ennen piti kaikki 

tehdä,

ainakin ne jutut

joita tarvitsi

~ tänään kaikki tarvittava

löytyy

## kierrätyskeskuksesta

...mielihyvä...

nälkä nälättää

mielihyvää,

se juoksuttaa ja

kumarruttaa sinnetänne,

mutta hyvin syönyt

kehrää mielihyvässään

haistelijat....

aikaisin aamulla

aistii

enemmän

~enemmän kuin illalla

koska silloin on paljon

muitakin haistelijoita

pyristelen...

olen itseni retki

huominen 

~eilinen

olen puolivalmis

itselleni,

siksi jokainen päivä

pyristelen

himmene...

vuodet vierivät

ajat muuttuvat,

mutta yksi ei

himmene silmissäin

~sinä

hetken hohtoisaa..

ihmisen elämä on

hetken hohtoisaa,

kunnes lakastuen

haihtuu,

mutta se voi olla

ms

aikansa

kukka,

kedon kaunein tuoksuvainen,

ikimetsän hyväntahtoinen

luontoeläin,

ahkera muurahainen

tahi päiväperhonen

jolla on sinun

lennokkuutesi

mukana...

kun olet paljossa

mukana

olet

~itsestäsi pois

väsynyt...

kun olet

kauempaa väsynyt

olet todella uupununut,

mutta lähiväsymykset voit

poistaa kunnon yöunilla ja jutuilla

joissa tunteesi leikkivät mielihyvällä

ylettyä..

kaikkeen ei tarvitse

ylettyä,

vain

niihin joita tarvitset

nukutun yön jälkeen....

ihminen syntyy

jokainen aamu,

jokaisen nukutun

yön jälkeen

myrskysää...

syysmyrsky tuimana

tuivertaa

puitten latvoja taivuttaa

ihmisten nuttujen kauluksia

nostattaa,

mutta ketturepolaisen poikasta

se ei sinnetänne hetkauta,

sillä se tietää että näillä säillä

sen vatsa pian pullottaa

kalastaja on rantautunut

hyvänsään aikaan ja selvittelee

verkkojaam kalastajakojun räystään

alla

kissansa pesee tassujaan ja halli

lipoo poskiaan,

mutta kesyvariksensa

tuimana rantaviivaa tarkistaa

sillä näin myrsysäiden aikaan 

siellä on

hälle suuhun pantavaa

myrskytaivas jumalattomasti

salamoi ja taivaankannen

lintusista tyhjentää

sillä jokainen tietää

ukkosenjumalanpojan olevan

nyt ärjyllä päällä

turhan tärkeä...

ei ihmisen tarvitse

turhan tärkeä

olla,

riittää kun osaa

kellua

päivästä päivään

jutusta juttuun

pulmasta

toiseen

kuvastuu....

ihmisen kannattaa

katsella 

itseään

syvemmältä 

sil sieltä

kuvastuu

~todellisuus

jalostuu....

ihminen jalostuu

sukupolvesta

toiseen,

mutta sitä ei

aina

huomata

kesäilta....

on kaunis kesäilta 

kaunis ilta

ilta joka on tyyntynyt

hetken heleäksi

mielen taipuisaksi

joka kiittää luojaa

kaikesta luomastaan

ja etenkin tästä

kauniista

kesäillasta,

sillä vihdoin ymmärrän

olevani

isot kirjaimet...

liian laimeasti

sanotut sanat

eivät kuulu 

välinpitämättömälle,

siksi joskus on

pakko sanoa

isoilla

~kirjaimilla

kiiltomato...

kiiltomato ei
suurta ääntä
olomassaolostaan
pidä,
vaan hehkuaa
heleän punaisena
syysmetsän siimeksessä
illanaamun sarastaessa,
sillä se on kosioretkellään

väistän sitä ja toivotan
onnea kosinnossaan,
jatkan matkaani metsäjärvelle
sieltä saa komioita
ahvenia näin aamuisin ja
illan sarastaessa

luonto on näinä hetkinä
tuoksuvimmillaan,
äänensäkkin tyyntyneet,
sillä nämä hetket kehräävät
elämää

kesäaamuinen...

kesäaamuinen hetkeni
aukeaa
siristävän kauniin
varhaisella hetkellä,
hetkellä jolloin aamuaurinko
tirkistää ison kuusen takaa ja
naapurin kissa tulee kyhnytettäväksi

lomat ovat huomisen jälkeen
vietetty ja nämä kauniit
aamut vaihtuvat
kiireen juoksuttamiin
elämänrytmeihin,
joita katuvalot valaisevat
ja elämänvauhtipyörä
pyörittää

tänään käyn keräämässä mustikoita,
sillä niitä on
lähimetsät täynnä,
otan myös sienikopan mukaan
sillä naapuri kertoili että nyt
sienimetsät ovat aarteitaan
pullollaan

korona on muuttanut minunkin elämääni,
en ole sairastellut, mutta tuo tauti
on
lamaannattanut yhteiskunnan
elämää niin, että se tuntuu
minunkin
taloudessani

hörppään loput kahvikupistani
ja samalla huomaan ketunpojan
jolkuttelevan pihan perillä
eilen se yritti käännellä siiliä, mutta
yritykseksi jäi ja taisipa sille
jäädä muistot siilin piikeistäkin,
joten se kiertää
siilin pesäpaikan kaukaa

elämän valtatiet...

elämän valtateillä
on
kiire,
siellä ei näe
maitolaitureita,
eikä sivuteitten
raiteilla myymäläautoa,
sillä ajansivu on
käännetty,
ihmiset eilisen teiltä
käännytetty,
elämänote toiseksi
väännytetty,
siksi elämän valtateillä
on
kiire

elämän ratsastusjoukot...

elämän ratsastusjoukoissa
on
monta ratsukkoa
jalkamiehen mielipuolta,
mutta ain nuo joukot
ovat
elonkynnysten
valiojoukkoa

mitta..

kohtuus on
tasapainoisin
mitta

idea...

What do you want to do ?

New mail

ajatus on

suojaton

idea

  alkujaan se on

toivonkipinä

mutta

rakentuessaan

siitä syntyy

hyvä

kate

mutkanmatkaa...

elämässä on
monta mutkanmatkaa
taipaletta ja
sivupolkua,
mutta sinun täytyy
kulkea
omaa tietäsi,
sillä se ainoastaan
perilles vie

ikuisuus...

ikuisuuden tuollapuolen
koittaa
tämänpäiväiset
hetkien retket,
sillä ihminen ei katoa
itseltään,
eivätkä tuhannet yötkään
taivuta häntä
tuonpuoleiseen

hetken poikanen...

olet hetken poikanen 

vaikka olisit

ikäs ollut

sammalvuode....

luonto
on raikkaan
viatonta,
tuoksunsa vetävät mukaansa
syvemmälle
luontopolun valtateille
ikimetsien salomaille
jossa huokkuu
luonnollisuus
elämänkaikkeuden
todellisuus

istahan hetkeksi
puunrungolle joka
on
salamaniskusta kaatunut
sammalvuoteelle,
tunnen kuinka
tämä hetki
imeytyy itseeni
mieleeni ja elämäni
syvemmille

sammaleitten suojissa
liikkuvat
elämämme alkutekijät
kohtalomme
saattajat,
he jotka eivät
katuosoitteita kaipaa,
eivät suuria tiluksia
sieltätäältä,
sillä heidän onnelansa on
sammaleissa,
elämämme synnyinkodissa

sanoilla sanoa...

rakkautta ei voi
sanoilla
sanoa,
vaan se pitää
istuttaa
elämänsyliin
johon rakastaan
tuudituttaa

rakkaus on hymyn
kauniita
juonteita,
arkipäivän kiireitä
helvetin ja paratiisin
alkuvaiheita,
sillä se loistaa
kauniimmin kun
kiirastuli
on hyytynyt

rakkaus on viattomimmillaan
silloin kun
rakastat häntä jota ei ole,
häntä
itsesi kaltaista

syvänsininen...

syyskuulaassa luonnonhelmassa
tuoksuu mukavan raikkaalle
elämälle
elämälle joka on luonnostaan
luojan luomaa,
syvänsinistä mielenjuomaa
jota haluaa litkiä
koko aamunsa verran
sillä se maistuu
syvänsiniseltä

tienpientareet ovat
luonnonkukkien
kukkapenkkeinä,
ne ovat kestävän kauniita,
ikivuosien
mittaisia,
jokasään
kantavaisia

jatkan aamulenkkiäin
ihastelen maaseudun
kuvankaunista
luonnonpintaa,
viljavainioita ja
järven tyyntä pintaa,
sinitaivaan lintusii,
jotka ovat elämäni
syvintä

nimet...

jos asioilla ei
olisi
nimiä,
toisia nimiä,
kutsumanimiä ja
hymynotetta
eivät ne mitään
olisi,
ei yhtään mittään,
eikä niitä tyyni tuulikaan
tyynittelis

ei,,,

jos ei olisi
   menemisiä ja tulemisia
ei olisi hetkiä, joillon ei
ajatuksen kipinäkään
ei syttyis
sammuis
ja hiillostuis,
sillä elämänotteessa
   liike on
tärkein

syysniitty...

syysniityllä
kukkivat luonnonkukat jota
kestävät tuulet ja myrskyt
yökasteet sekä hallaiset
hetket,
siellä liitelevät kukasta
kukkaan perhoset ja muut
pörriäiset, sil viellä on
kesää jäljellä/
sinitaivaalla
linnut harjoittelevat liitojaan
sillä pian on pitkä muuttomatka
etelämeren tuonne puolen,
mutta huuhkaja on päättänyt
jäädä
niille sijoilleen,
tuonne
ikimetsän tuuheaan
kuusikkoon,
jossa viihtyvät myös
luomakuntamme arinman
voimakkaimmat

elät...

kaikki keväät eivät
kuki,
eivätä
syysmyrsyt salamoi,
sillä
on hetkiä jolloin
 elät

kaukainen...

sanot välittäväväsi

mutta katsot

ylitseni,

siksi

katseeni sinuun

on

kaukainen

kauneus...

kauneus näkyy

jälestä päin,

sillä silloin on

~raameissa

kohtalon kiemurat...

en kohtalon kiemuroita
pelkää,
sillä
   olenhan
juonessa mukana,
mutta minua
jännittää olenko
kelvollinen kohtaloni
tarpeiksi

heinäkuinen aamu...

sateisen seeesteinen
heinäkuinen aamu,
kalenterissa on
päivämääränä
kaheskymmenes neljäs

pian kauppareissulle,
sitten reissu savonlinnaan,
illaksi takaisin

normaalisti nämä reissut ovat
mukavavia,
mutta nyt
on
matkassa paljon
painavaa


elämä on pieni hetki,
niin pieni,
ettei sill' ole
edes suurta taloa,
vaan
pienen pieni hetki,
itsensä
kokoinen

koostun,,,

illat ja aamut
ovat
mukavia
hetkiäin,
sillä
ne ovat osa
elämääni,
arjenpyhän touhuain
joista koostun

kevätilta.....

kevätillan

siimeksessä tyynen tyyni

lounaistuuli

hyväilee mieltäni,

onhan

tuomien ha kielojen

tuoksuvaa

aikaa

joita käki vastarannalta

kukuttaa

huuhkaja kuusikon takaa

säestää,

samalla kun katseeni osuu

maanvilhelijään joka

peltoaan äestää

vapaa...

kun annat

katseesi aikansa

katsoa merelle,

sinne vastarannattomalle,

olet kaikesta muusta pois

vapaa 

niin vapaa että

~hymyilet itsellesi

kerralla...

jos jaikki onnistuis

kerralla

~mitä

huomenna tehtäis?

rautatieasemat...

rautatieasemat

tuoksuivat

lapsuudessani

~ hyvältä

ne olivat arvokkaita ja

kauniita rakennuksia

joissa näki ihmisiä,

meneviä ja tulevia,

mutta minä metsänpoika polonen

en ujouttani voinut katsoa ketään silmiin,

vaan heidän ohitseen

toista matkaa...

luoja loi elämän

luontopuut

ihmiset,

sekä kaiken

muun

jokainen

on jonkun

mittaista

yhtä arvokasta

ja lähimmäisilleen

rakkaan arvokasta

ikimänty on oksattoman

harmaana katsellut

pientareita oman aikansa,

se on tyytyväinen elämäänsä

ja hyvinmielin voi mättähälle pian

rojahtaa

niin on ihmisenkin laita,

sillä meillä jokaisella on

tiemme pää,

hetki jolloin

jatkamme

~toista matkaa

kesäkukka...

kesäkukka syksyntullen

painaa terälehtensä

varrelleen

ja 

talven tuloon keinuttuu,

mut viel

se ruskaisan ajan

luontoamme komistaa

niittyä somistaa

perhoset sitä tervehtivät

pörriäisen kimalaiset

yhtenään

sillä heillä kaikilla

on kesä jäänyt taa

ja on pian alkaa talvinen

aika jolloin jokahine päänsä

tyynylle painattaa

omatunto....

syysmyöhällä katuvalojen

varjoissa on tyynen tyhjää,

sillä ihmiset

vetäytyneet

verhojen taa,

mutta yksi varjo

liikku ain,

sillä se ei unta saa

~ omatunto

tuo sydämmen rehellisin

kolkuttaja ei unta saa,

sillä sitä päivänvalo 

häikäsyttää

työmies....

työmies on

tämäpäivänän

siistin kalpea,

hän joka yötäpäivää

ahertaen

maksaa asuntovelkaa,

eikä hän muualle 

~kerkiäkkään

syysmetsä...

syysmetsässä

unelmat kukkivat,

täällä luonto tuoksuu

pehmeän marjaiselta

puolukkapuurolta,

mustikkamaidolta

sekä maukkahilta marjapiirailta

sienikastikkeeltakin

sillä näitä luontoaarteita

on

yltympäriinsä

ja voi miten tyynen kauniisti

luonto kuiskailee

haapapuu havisee 

sillä onhan

~ tämä maanpäällinen paratiisi

jossa on luonto kukkii

kauneinmpia kukkasissaan

hetki...

mikään ei ole

ikuista,

siksi kannattaa

elää

jokainen hetki,

kulkea jokainen

retki

ja katsella elämäänsä,

kokeilla ja sisään

puikahtaa,

sillä ihminen ei voi näitä

retkiä uusia

kesäniitty...

kesätuuli niittypellon kukkasia

keinuttaen taivuttelee

perhosia lennättälee

hyvänmielenoloa

puhaltelee

nojaan ikimäntyyn

kelottuneeseen

luonnonpuuhun joka

on

vuosisatoja seurannut

niityn elämää,

se on nähnyt niityn kaskiajat

vihannoivan heinäpellon,

tuottoisat viljavainion tähkäpäät,

nyt kauniina luonnonniittynä

sinitaivaalla pääskyset liitävät

vapauttaan kiitävät

elämäänsä kiittävät,

ovathan tämän kesän

sorjia lintusija

jatkan matkaani

suolammen rannalle

hyville hillamaille,

sillä tänä vuonna on

hyvä hillasato

kulkiessain huomaan

ilveksen kallionkielekkeellä

jossa sillä on tapana

makoilla,

nytkin se pitkin pituuttaan

nuoleskelee suupieliään,

ojentelee viiksiään

~heilautan ylävitosen ja se samoin,

olemmehan opetellert tämän 

tervehtimistavan

jo ennen koronaa

kiina on kuoleman kauppias...

koronan  alkuperä

on

kiinan syvissä

metsissä,

metsissä jotka se

hakkautti tuhannen sileeksi

kiina on julma kansakunta,

sillä siellä ihmishenki ei ole

minkään arvoinen,

sillä onhan heitä

solkenaan

ihmiskunta pelastuisi

jos se ei ostaisi

kiinan varastamia

tuotteita

ehto...

luontoäiteen 

käsivarsilla

on

ihmisen lohtu

~ elon ehto

näkyvissä...

olen itseni

~elämäni

hetkinen

eikä sitä muut nää

sillä

olen

vaivankappale heille

joille en mitään tuo

siksi en usein mihinkään mee,

mut hymyilen

kaikkien näkyvissä

sillä tunnen etteivät

he

mistään 

oo

punnituspiste...

en katso eilisiä

pahoin mielin

en niiden saattelemia

kyynelten rappusiakaan,

sillä ne ovat kantaneet minut

~ elämäni punnituspisteeseen

luontolintu...

luontolintu ei kanna

reppua

selässään,

vaan haluaa liidellä vapaana,

toisin toimii

ihminen,

joka usein taakkansa alle

uinahtaa

arvokas ikä...

kun olet

tarpeeksi vanha

muistelemaan 

etkä uusia tuulia

kalastelemaan

olet tullut

~arvokkaaseen ikään

hyvyys...

hyvyys itää

huonoissakin

ilmapiireissä,

joten sitä kannattaa

viljellä

muistot...

ihmisestä jää

muistot,

jotka kantavat

huomisen päähän

arki...

arki on

enemmän kuin

haavekuvat,

sillä se vaatii

~valveillaoloa

tyyntyvä ilta...

katselen tyyntyvän

illan

järvenpintaa

jossa vesilinnut

uittavat lapsiaan,

lokit liitelevät

tuttuun tyyliinsä,

mutta naurulokit jo

muuttomatkalleen

kiirehtineet

~ tuulihaukka 

pilven reunustalla 

lentelee ja se jollekkin

pahaa enteilee

~katselen tätä kauniisti

tyyntyvää iltaa,

en sanoja kaipaa,

en tavuakaan

sillä mieleni tajuaa

ettei mun muuta tarvitsekkaan,

sillä täältä saan kaiken

mitä

mieleni halajaa

luonnonlapsi...

olen sukuni

näköinen

ympäristöni

kokoinen,

sillä olenhan luonnonlapsi

kantasoluiltain

tarkoitus...

kaikella on tarkoituksensa,

niin niillä

~ei halutuimmillakin

hakaniemi...

hakaniemi keinuu

ihmispaljoudesta

kuten

aina,

sillä täältä

saa elämisen tunnelmaa,

viisaan rakkautta

sekä syntisiä

mielihyviä ja 

kaikkea niiden välistä

pieni kulutuksinen auto...

toisilla autoilla

pääsee kymmenellä

litralla sata kilometriä,

mutta mun kärryllä meen

puolta pidemmälle samalla

litramäärällä,

kuljen siis luonnollisen pihisti

oon kattellu täys-sähköautoo,

mutta niille ei löyvvvvvvy töpselin reikää

joka kulmakunnalta ja hirvittää tuon auton

synnytyksessä muodostuvat ympäristö

ongelmat,

joten ajelen ropposellani ja kaikenlisäksi

isännän kaasujalalla

ihminen on uusiutuva luonnonvara...

ihminen on luonnonvaroista

uusiutuvin

ja aina jälkimmäinen

on

edellistään

~hohdokkaampi

lapin noita...

syysmyrsky tasoittelee

tietä

talvisäille

noille lumivalkoisen

hohtaville

joissa suksi sulavasti

luistaa 

~ain

ja tunturilammella

pilkin rautua

ain vaan

siksi hymyhuulin katson

jumalatonta ukkosmyrskyä

joka taivuttelee ikimäntyjä/

lentometsiä ja salamoitten 

kipinöitä jotka iskeytyvät

ikihongan runkoon,

mutteivät tuolle luontovanhukselle

mitään voi

voi tätä odotuksen aikaa,

ruskan taikaa,

sillä pian alkaa

hohtavainen

taiga,

siellä tunturi  kupeessa

lapinakan kodassa

jossa jumalat tansii

yötäpäivää

kellotkin käyvät vastapäivää

jossa elo on helevetin alastomaksi

tiisuttu,

sillä tuo lapin noita

voitelee minut tunturikelkoiseksi

lapinhiihjäksi

karaistuneeksi

tunturiporoseksi

joka kevähällä virtaa

ilomielin

etelämmäksi

vahittavanain...

surua on monenmoista

harminpalasta

tuhansin

palasin,

mutta mitäpä

mä niitä

vahtoomaan,

sillä onhan mulla

ihteni

vahittavanain

avaimet...

avaimia ei ole

elämän jokaiseen

tilanteeseen,

siksi joskus täytyy

mennä karmipuolen

kautta

ajatukset...

ajatukset

ovat terveen

päänupin

merkki

avautuvan...

olen jo niin

elämänkokenut

etten

huomiselta paljoa

toivo,

vaan odotan

sen 

~avautuvan

valppaana...

köyhän täytyy

olla

ain

varpaillaan,,

rikkaamman

valppaimmillaan,

sillä muuten

~leipäsiivu ohenee

kestävä kehitys...

luontomme

kärsii

liiasta

karsimisestamme,

sillä ympäristömme on

luotu

kestävänkehityksen kanssa

elämään

ympäristömme...

ihminen on

luku- ja

kirjoitustaitoinen,

mutta kykenemätön

suojelemaan

huomistaan,

sillä he eivät ymmärtä

että ympäristömme ei kestä

ylikulutusta

oravanpoika...

oravanpoikaa ei

huomiset

sureta,

sillä hällä on

jemmassa

käpy jos toinenkin

kommarit ja vihreät...

entisajan

kommarit ovat

tämänpäivän

vihreät,

nuo

haaviston näköiset

luontoelämän karsijat

ylikuumenee...

kun ihminen ylikuumenee

hänestä tipahtelee

hikipisaroita

ja otsanahka

punertuu

ja

muutenkin koko

tyyppi tuntuu

ylikypsyneeltä

haalentavat...

pienet yksityiskohdat

koristavat

ihmistä,

suuremmat

~ haalentavat

melun lapset...

äänettömyyden sisällä

käy

ukkosenpojan

jumalaton huuto,

mutta se ei kuulu

kuuroille korville,

heille jotka ovat

melun lapsia

sinä...

kun olet yksin

niin silloin

paras auttajasi

on

~ sinä

tuhannet askeleet...

tuhannen askeleen

jälkeen

tulevat

seuraavat

tuhannet,

sillä askeleet eivät

lopu kesken

vaikket niitä

ottaisikaan

puolikkaat...

elämä on hetkien

puolikkaita

kiireesti eletty...

kiireesti eletty

elämä jättää

jälkensä

~kiireetön elämä

niille sijoilleen

luontolintu...

luontolintu

puun latvassa

tutkii lähitienoita katseellaan,

sillä se on vieras näillä main

ohikulkumatkallaan talvilaitumeille

tuonne kauas kalliovuorten taa, jossa

ikiaurinko ei varjoaan suo,

eikä aamunsarastukset tuu,

illatkin suoraan yöksi verhoutuvat

~siksi luontolintu imee itseensä tätä

kaunista seutumaisemaa jotta jaksaisi karun

matkansa lennähtää,

välilaskuitta liidättää

ainutkertaista...

ihmisen elämä

on

ainutkertaista,

mutta vain

~itselleen

tarkoitus...

kaikella on

tarkoituksensa,

niin myös

~tyhjälläkin

kohtalomme...

kohtaloomme

emme voi

vaikuttaa,

mutta

elintapoihimme

~kyllä

mukana...

kaikkeen et voi

vaikuttaa,

mutta

paljossa voit olla

mukana

elämänharhailija....

tuhannet ilon ja surun

kasvot

verhoavat minut

~elämänharhailijan

joka mielellään aamuisin

kirkkain silmin aamunkoitaan

katselee

lakkasuo...

lakkasuolla tuoksuu

tunnelmallisen

tutulta,

luonnollisen

viihtyisältä

sillä täällä ei kiire

juokse

ei kenkään luo,

vaan täällä keinuttelee

suopursuinen tuoksu

ohjaten kulkijaa

syvempien tunnelmien

luo

hetkiin jotka hiljentävät

turhan hälinät

silmistä....

silmistä katseet

lähtevät

ja niihin

palaavat

elämänkukka....

elämänkukka kukkii

aikansa verran

~yhden kerran

ja sitten

muistojen

maljakkoon taittuu

pienet sanat...

pienenkokoisilla

sanoilla 

on

suuri kaikupohja

ikuisesti...

ihminen elää

aikansa

~ toiset ikuisesti

kantamoiset...

ihmisen elämä

on

hetken

häivähdys,

ikukuisuuden pikkunen

pyrähdys

elämänsadun

oivallus

joka kestää

hetkensä kantamoiset

sanoa...

paljon pitäisi

sanoa,

mutta

mä

tunnen

vain

kylmänkaunis kukkanen...

elämä on

kohtalolla

kiedottu

deittailu,

kylmänkaunis

kukkanen

isoin kirjaimin...

muistosi jää

elämään,

olithan elämänhyvyys

hyväsydämmellinen

ihminen

ihminen joka ei

numeroa tehnyt itsestään

vaikka olit iso numero

ja nimesi kirjoitettiin aina

suurin kirjaimin kunnioitusta

tuntien,

jälkesi ovat painuneet monen

ihmisen sydämmiin

ja sinun arvosi ihmisenä

korostuu 

aina

aika käy...

aika käy

muistot jäävät

kaikki ja niitä

jokaista puristan

sylissäni

rutistan sydämmeni

syvältä

tunteitteni täydeltä

hiukkanen...

ihminen on

hetkien tuokkonen

pienenpieni tuokion

tuikkivainen

hiukkasen pien

elämänkaikkeuden

tähtisateen

välähdys

elonsa valtameressä,

mutta hänen kuvansa

heijastuu kotojärven

tyyneltä 

pinnalta,

sieltä jossa hän

lapsena ahvenia 

kalastel

tyynyttyy....

ei ihminen ole

itsensä

herra,

pikkuinen hallitsija

vaan,

kunnes sekin ote

irtoaa

elämän tyynsijoille

tyynyttyy

vaimentuu...

ihmisen elämä on

kulkemista

hetkien kokemista

päivästä päivään parjäämistä

kunnes kaikki haihtuu

tyyntyvässä illassa pois

pyyhittyy

iäisyyteen

~vaimentuu

hennonhentoja...

ihminen on

osa luomakunnan

hennonhentoja hetkiä

tuokion kuvia

aamunsarastuksesta

illan tyyneyteen,

ihminen onkuin

vieno tuuli

lehtometsässä

valtameren vaahtopäänä

kunnes hetkensä tyyntyy

ja osaansa tyytyy

hetkilöit....

ihmisen elämä

on arjenpyhän

pinnoittamaa,

se on elämänkukan

innoittamaa

tuokioita

huomisenpäivän

hetkilöit

kunnes on aika

jättää kaikelle

hyvästit,

hyville ja 

~ heillekkin

elämän pituinen tie...

elämän pituinen

tie

on

monen polun

kuljettamaa,

se on hetkien tarinoita

tuokioita

jota vievät eteenpäin

ja viimein

suovat levon

alut ja loput...

ihmisen elämä

on

alusta loppuun

tie

jossa on vain

pysähyspaikkojen

~alut ja loput

kohtalosi kartta...

koskaan et voi

tietää

kohtalosi

~ karttaa

hänskänkäkkänät...

ilminen on

luontoäiteen 

alotuspakkous,

siksi heistä tulikin

~~hänskänkäkkäniä

kalastajan kaverit...

lokki ja kotikissa

istuvat

rantakivellä

vierekkäin,

ovathan he kamuja,

saman kalastajamökin

asukkaan kavereita

he odottavat miestä

kalasta,

muut lokit kiertelevät

kalastajaveneen

ylisillä,

mutta tämä lokki on lentokyvytön

ja kissa on pöhöttynyt kermasilakoista

niin tuuheaksi ettei siitä ole edes

kellujaksi

kalastaja otti hylätyn

lokinpoikasen huostaansa,

kun emo oli hyljännyt tämän

raajarikkoisena,

sama kohtalo oli kissanpennulla

jonka omistaja oli jättänyt

oman onnensa nojaan

kalastaja oli huomannut nämä

hylätyt yksinäiset rappusillaan

eräänä aamuna,

nojailivat toisiinsa

ja olivat surusta kalpeita,

hyljättyjä,joten ukko otti ne hoiviinsa

ja pian ne kiintyivät kalastajaan

niin etteivät muualle halunneetkaan

liikapöytä...

elämän liikapöydissä

on paljon liikaa,

siellä on semmoista

tulevaisuutta jota

tulisi varoen

maistaa

tiedostaa...

et ole aina oikeassa

ja se tulisi sinun

tiedostaa

lähtöpaikkas...

mitä kauemmaksi kuljet

sitä lähemmin

lähtöpaikkas

tunnet

iholla...

aina kannattaa

välittää,

vaikkei asiat

iholla oiskaan

ihmisen tekeminen...

ihmistä ei kannata

tulipalokiireellä

tuhertaa

sillä silloin voi

tulos olla

~suurin piirtein

sommittelee..

en ole maailman

ainoa,

en useasta se useinkaan,

vaan itseni

joka sommittelee

päivänsä toiseen

näköalaisuutta..

tunti tahi hetkonen

luontopolulla

antaa sielunvoimaa

ja näköalaisuutta

silloinkun

kadun kulmat

tympeiltä

häämöttää

jokirapu...

ikimetsän järven siimeksessä

asustaa

ukko joka vuosikymmenet

seilasi maailman merillä,

mutta eläköityään

rakensi tänne mökkipahasen

ja asettui aloilleen,

tänne luontoäiteen

helmahaan

jossa elää

luonnon antimil,

vain suolat ja oluet

hakee kylilt päin

nyt ukko savusaunaa

lämmittää,

sillä pian on

rapukausi mahtavimmillaan

ja järven jokiravut maukkaimmillaan

merrat hää jo viime syksyn

rapukauven jälkeen saunotti 

mutta tarkkana miehenä hän

homman uudistaa,

ettei järven rapukanta sairastuis

merillä hän oppi siisteyden,

säästäväisyyden

ja ryyppäämisen,

mutta ennenkaikkea sieltä

oppi asioiden kokonaisvaltaisuuden 

mitään ei saa olla liikaa eikä liian vähän,

mutta kaikkea luontonsa mukaan

hänelle tämän järven

puhtaus tietää rahakkaita

jokirapusaaliita, jotka on myyty

jo ennen ensimmäistäkään

ylösnostettua rapua,

joten semmoinen ukko tämä

entinen merikarhu on

ikimetsänjärven jokirapu...

ikimetsän järven

kivikolosissa

rapukanta

hirmuinen,

siksi sinne rientävät

monet herkkusuut,

sillä eihän missään muualla

näin mahtavaa jokirapukapukantaa 

olekkaan

tää järvi on salojen takamail,

sinne minne ei

siivoton kulkija

mertojaan ole

laskenutkaan,

siksi täällä jokirapu

lymyää

ja vas

tuuntuntuisille

ravustajille parhaimman

nautinnon suo

luonto pärjää omillaan...

luonto ei tarvitse

ihmiskättä

elämiseensä,

siksi ihmisen tulisi

elää siellä siivommin,

eikä karsia ympäristöään

rapuveet...

rapuveet ovat puhtahia,

sillä tuo 

jalo maistuvainen ei

tykkää

luonnottomuuksista,

siksi rapujuhlien

juhlijatkin ovat

elämän vilpittömiä,

sille heidänkään

luontoonsa ei

ei ole luonnoton

rapu...

rapu liikkuu

taaksepäin

siksi ei etene

eespäin,

vaan puhtahissa

veis 

joissa sille on

perruutus mahdollisuus

Ravustuskausi....

ravustuskausi pian

päällensä

nytkähtää

ja herkkujen perässä

merta jos toinenkin

rapuveteen putkahtaa,

nautiskelijat yöt läpeensä

rapua tikuillaan nytkyttää

vaikka se pidemmän päälle

haukottaa,

mut niin on maukas

tuo luonnontuote

ettei vertaistaan

mikään lie

ihmisen hetki...

ihminen on hetki

kuuluva

hetki,

jälkiä jättävä hetki

kunnes tulee

se viimeinen retki,

mutta hänen perintönsä

jää

siksi paljon hyvän pahaa

nään,

mutta uskon huomisen

olevan

valoisempaa

luontolintu...

luontolintu liitelee

sinitaivahalla

hällä ei huolta huomisesta

sillä liitonsa on ain

tuulentuomaa

luonnonluomaa

siksi se ei

tarvitse mitään 

lennokkaampaa

kaupunki...

kaupunki on

ihmisten

sija,

se on pieniä hetkiä

suuria

menemisiä,

hetkiä joita elämä

taluttaa

ohjaa ja keinuttaa 

kaupunki on monia ovia

kadunkulmia,

eilisiä ja tämänpäivän

huomisia

maailmantalous...

maailmantalous

koskettaa

myös

pientä ihmistä

ja se pahimmoillaan kurmuuttaa

häntä enemmin,

siksi yhteiskunnan tuliverkostojen

tulee olla riittävän kattavat jotta

ne hädän hetkellä suojaavat

heikointa jäsentään

katseiden hetket...

rakkaus on katseiden

hetkiä

joita ei

~muuten solmita

jokapäiväinen...

olen itselleni

jokapäiväinen,

siksi on hyvä tulla

itsensä kanssa 

toimeen

pihlajanmäki...

huuhkaja huhuilee

pihlajanmäessäkin,joten

en ole luonnostani

irtaantunut

kävelen puistossa

joka on jätetty

luontokeitaaksi,

tuntuu

hyvältä

elää ja hengittää

elämää

kaupunki on kiireinen

paikka

~elämänpaikka

siksi ympäristöarvot

ja lähikosketukset

ovat

elintärkeitä

ajatusten juoksu...

ajatusten juoksu

on

ihmiselle

hyvä toiminto,

mitä ripeämmin

se juoksee

sitä parempia tuloksia

hän kirjaa

huominen...

huominen on

yön jälkeen,

joten

sinne on 

~viellä matkaa

kirjeet...

kirjeet tarvitsevat

osoitteen,

sillä muuten ne

~jäävät

tunteillaan...

iloiset ihmiset

itkevät

ilonsurut

~tunteillaan

vaikuttaa...

kaikki vaikuutta

kaikkeen,

vaikkei sitä

heti

huomatakkaan

kesämieli...

kesämieli

on

paljolle avoin,

joskus ihan ammollaan,

mutta

kannattaa välillä aatella

syksyä

pitkää talven kevättäkin

sillä ne

kesäherkut leipovat

unelmat...

unelmilla ei ole

takarajaa,

sillä  ne

ainoastaan

~syttyvät

ikimetsä...

ikimetsä hoitaa

itse

itseään

~sillähän on

luonnostaan

kestävänkehityksen

metodit matkassaan

matalalta....

ihmisen ei tulisi

kulkea

luontoansa

matalammalta

elämän perusjuttuja..

elämän perusjuttuja
on
syöminen ja juominen
nukkuminen,
sekä
valveilla valittelu,
kaikki muu on
turhan ylellisyyttä
joutavan elämän
kuluttamista

jos ihminen ei söisi lehmänlihaa...

  jos ihminen
ei söisi
lehmänlihaa,
ympäristömme olisi
luonnollisempaa
  jos ihminen
ei söisi
lehmänlihaa
moni sairaus jäisi
kokematta,
  elämänlääkäriltä
näkemättä

kitkeä...

kesä on ilmavan
vapautta
sisältäen
leudokkaita
mielenaloja
inspiroivia jutunjuuria
joita on kiva
kitkeä

niittykukat...

niittykukat kauniisti
vienotuulessa heiluvat
hyvää mieltä toivottavat
ja neitoperhosia keinuttavat

ketunpoikanen kivenmurikan
päällä
tienoota ihastelee
varis korkeammalta,
juuri siintä samasta petäjäpuusta
jossa kurrenpoikakin asustaa
peruranvasat nyhtävät villiheinää
ovat oppineet
tarkkailemaan ympäristöään,
mutta turhan kesyjä silti ovat,
mutta ehkäpä ne tietävät ettei
asemiehet näillä kulmilla paukuttele,
eivätkä vauhtiautot hurjastele
sillä olemmehan kesantopellolla
ikimetsän rajamailla,
ikuisen lammen rantamailla,
jossa eletään luonnon ehdoilla,
aamusta iltaan ja yönsylissäkin

yksi ihminen...

yhden ihmisen
ei kannata
koko
maailmaa
parantaa,
vaan
 itsensä

sumuinen aamu...

sumuinen aamu
tuntuu pehmen
äänettömältä,
ruoho aamukasteisen
kosteaa,
hämähäkki seitissään
odottaa evästään

västäräkki herrastelee
liiterin edustalla,
sen puku muistuttaa
kirkkoherran
virka-asua
ja muutenkin
siinä on otain
hartaan komiaa

kahden päivän vapailla sain
puut pinoon
ja sen tuntee kylissään,
mutta mielihyvä urakan vuoksi
on
miellyttävämpää

niin ja sainhan
mä toisenkin
hyvän jutun aikaan,
auton valopolttimon
vaihdon,
kaukovalo oli palanut,
sen vaihto ei ollutkaan
niin yksinkertaista,
kun ennenvanhaan, h4-polttimoiden
aikaan,
sillä se vaati muutaman voimasanankin
ja taipuisan käsivarren,
sekä puolen auton purkamista

mutta nyt ny laitan työhaalarit niskaani
ja ajelen työmailleni, jonne on matkaa
suuntaansa 133 km

työnantajat..

iihmiset jotka

elävät

toisilla ihmisillä

ovat

~työnantajia

pienet asiat..

pienet ja

yksinkertaiset asiat

ovat

kauniin

jokapäiväisiä

linnut...

linnut haluavat

taivaan tuulissa

lennellä

vapauttaan liidellä

silloin tällöin maankamaralle

laskeutua

tunnelmiaan

ihailla,

mut enimmäkseen niiden elämänsä

liidot kuuluvat vapaudelle

sinitaivaan tähtösille

haaveilen vain...

en elämältä suuria etsi
haavittelen vain
ain
siksi käyn
ja näyn,
elän ja toivun
aatoksistain,
mutta arjen karuja katuja
pystyssäpäin meen,
sillä tiedän,
että kohtaloni on
täällä
päin

ihmiset ovat mustasukkaisia...

ihmiset ovat

mustasukkaisia

toisilleen,

siksi he toinen toistaan

kyttäävät ja asuvat

samassa

kerrosstalon rapussa

hienot autot...

hienoilla autoilla

ajelevilta

ihmisiltä

puuttuu

elämästään

hyvänpäivän kukkasia

perso ihminen...

ihminen

oli jo

alkujaankin

aika perso

elämäm makeudelle

ja siivottomuudelleen,

silloikin lensivät latvuksista

kaikki paskat hujan hajan,

luontoon,

kuten nytkin

tuurin kyläkauppa...

ihminen on kausieläjä

~kevään ja kesän

syksyn sekä talven

kulkija,

siksi hän on niin

pirteällä päällä

kun tarjoustavaroiden

perässä hyppää

ehdoton kohokohta on

jonottaa

ilmaista polttoainetta

jota tuurin kyläkauppa jakelee

~paras hehku

hälle syntyy

kun

vihdoin asemalle saapuu,

silloin nimittäin

jakelu loppuu

huolitsija...

ihminen on

kekseliäin

eläin,

mutta tyhmin

ympäristönsä

~huolitsija

pihakoivu...

tyynen tyymyttämä hetki

pihakoivun alla

jota iltarusko

kulottaa

ja käki kauempana

kukuttaa

huuhkaja lähempää

mutten kumpaakaan näe,

tunnen vain

tämän hetkeni

kulottuvan

mulla ei vaivoja

laisinkaan,

mutta jos ois

täällä ne huuhtoutuis pois

nuorena menin

suinpäin

sinnetänne,

nyt

oon mielelläin

paikallain

tän luonnonkauniin

koivuni luon

jota

iltarusko niin komiasti

tyynnyttää

useat poliitikot ovat rikollistaustaisia...

monet politiikkomme ovat
syyllistyneet rikoksiin,
mutta esiintyvät
kauniin
luottamuksen kasvoilla

eduskunnassa ei ole
montaakaan
tuomitsematonta
edustajaa,
sillä
se on semmoinen valtakunta johon
hakeutuvat vain ihmismielen
   vetelimmät

umpisolmu...

asioita ei kannata
solmia
umpisolmuihin

verkkokaupat...

verkkokaupat ovat
maaseudun lähikauppoja,
työllistäjiä ja huomisen
toimijoita

rakkaus...

rakkaus on hellä
katse
kosketus ja hymyn
hetki joka suutelee
sydämmensä

koronaan ei ole lääkettä...

korona on
tauti johon ei ole
lääkettä,
sillä se on luonnon
viimeinen silaus itsensä
karsijoille

haavistosta tulee presidentti vain jos...

haavistosta tulee
presidentti vain siten,
että hän eroaisi ministeripestistään
ja hänet todettaisiin syyttömäksi
ministeriönsä epäselvyyksistä,
mutta jos hän jatkaa
ministerinä vaikka olisikin syytön on hänen
aikansa ohi

sak...

sak on
ylimmistön
rahasampo

se junailee palkat,
ja kerää
jäsenmaksut,
sijoittaen ne
tuottamaan
itselleen maallista
mammonaa,
juuri sitä hyvinvointia
jota sen tulisi jyvittää
jäsenilleen

sak:n paras kaveri on
ek,
siksi
nämä järjestöt
ovat mahtavimmista
mahtavimpia

korona ja uskovaiset,,,

uskovat ovat
kuolleet
sukupuuttoon,
sillä korona
taivutti
julistajat

pahuus...

pahuutta ei kannata
suojella
ei silitellä eikä myötäillä sillä se
syö aina aisansa kannattajatkin

helsinki...

helsinki on
monen
onnettoman
petipaikka,
sil siel asustaa
monta onnetonta
kulkijaa,
jotka lähtivät onneaan
onkimaan

kolonen...

maailmassa on monta
kolkkaa,
mutta se synnyinpaikan kolonen
on
aina rakkahin

korona taivutti..

korona taivutti
jäykkin
mielenniskat,
se näytti kuinka hommia voi
tehdä toisinkin,
taivuttaen katseet,
että elää voi muuallakin kun
kehäteitten sisäpuolella,
mutta ennenkaikkea tuo tauti
huomautti ettei luontoaan
kannata karsia liiemmälti

aamusuvi...

aamukasteinen

heinäkuun puoliväli 

siili tepastelee tien yli,

peippo laulaa,

ruisrääkkäkin

matkaan aamulenkilläin

tähän aamusuviseen

aikaan joka tarjoaa

minulle

enemmänkuin mikään

viljavainiot lainehtivat

viljelijät ahkeroivat

ja mansikanpoimijoiden

selkä taipuu hyvään malliin

maailmanmureet eivät

ole täällä

harteillain

ei

puoliskaan,

sillä

nää hetket ovat

luonnnollisen

vilpittömät

sukupuu...

ihminen ei kasva
kohtaloaan
pidemmäksi,
mutta hän lihoen kutoo
kuihtunutta
sukupuutaan,
rakentaen talon,
eroaa ja vihittyy
uudelleen,
kärsii elämän ummetuksesta ja
juopottelee itsensä
älyttömyyksiin

vikatikki..

ihminen ei ole
luontoäiteen uroteko,
vaan vikatikki,
josta tuli iänikuinen
ongelma

jano...

kun ihminen  on kaikkea täys,
hän on silloin
vähäisimmillään,
sillä hänellä ei ole
elämännälän 
janoa

aatokset...

elämä on syntynyt
aatoksesta
tuhansista aatoksista,
siksi elämä on
kaunista satua
jännitystä ja
kertomuksia
ahdistuksia ja kevyen kevyttä
juoksentelua suviaamussa

elämä ei kesyynny
koskaan,
ei silloinkaan
kun ihminen
luovuttaa
ei silloinkaan vaikka
kaikki sammuis,
sillä elämä on
syntynyt
aatoksista

ihme tyyppi...

ihminen on
enemmän kuin
tyyppi joka menee aamuisin
töihin
ja palaa sieltä
väsyneenä

luottamusmies...

luottamusmiehen

tulee olla

työyhteisönsä

kymppi,

asioiden esilletuoja,

välittäjä

ja työkavereiden

ehdoton

~luottopakki

ihminen oli alkujaan afriikkalainen....

ihminen on alkujaan

afriikkalainen,

mutta muutaman luonnonmullistuksen

jälkeen heistä

tuli

helsinkiläisiä

sanat...

on sanoja
sanottuja
ja lausumattomia
on
mutta vastauksia
vähemmän

epätoivoinen...

jos ihmisellä ei olisi
känykkää
hyppysissään
kävellessään
kaupungin pääkatua
hän olisi
epätoivoinen

saimaan sinivetiset...

saimaan sinivetset
tunnelmat
keinuttavat
venettäni,
norpan kotovesilla
hiljakseen luovittelen
luontorauhaa kunnioittaen

täällä ei viitsi
maailmaa parantaa
sillä olen täydellisyydessä

rantaudun
tuttuun niemekkeeseen,
keitän nokikahvit
ja laitan perunat
kiehumaan,
sillä
illemmalla nautin rantakalaa,
jossa on aitoa
puruveden muikkua

elän normaalisti
maailman kiireissä,
joten tämä luonnonrauha
on minulle
enemmänkuin
mikään muu

luonto on ihmisen koto..

luonto on ihmisen

koto,

sillä sieltä

hää

on tullut ja

sinne jäävä

nojailu...

tuttuun ja turvalliseen
jatkuva nojailu
rupee heikottamaan
pidemmän päälle

kolme kertaa kahdeksan....

työpäivään kuuluu
kahdeksan tuntia,
vapaa-aikaan samat,
elpymiseen
jää toiset
mokomat,
joten näillä eväillä
elät ja ylläpidät
elämäsi taloutta
yhteiskuntasi rameutta

jos noista kolmesta
kahdeksikosta
yksikin
joutuu
häiriötilaan
se vaikuttaa
kaikkeen,
ensiksi niihin
kahteen

kiinalaiset ovat...

kiinalaiset ovat
kopioinnin
mestareita
halutettujen tuotteiden
halpuuttajia,
mutta mikä pahinta he kylvävät
sairauksia
jotka tappavat
monia viattomia

korona...

korona on
vanginnut
vapauden

masentua...

masentua kannattaa
silloin kun se sinuun
istahtaa,
mutta karistele se tovin
kuluttua,
sillä se on
tylsimmistä
tylsin
seuralainen

tyhjänpäälle...

tyhjänpäälle jääminen
ei ole kevyttä
leijailua

ennakkoon...

ihmisen tulee
katsoa
eteensä
ettei kompastu
mutta miten mä voin huomiseen
katsoa
tahi vuosien päähän
##varaudunko joka juttuun
vai
antaudunko
#tahi menenkö
näin vain

päijät-hämeen koronaiset...

päijät-hämeessä
on
koronaisia

tuhannet muruset...

elämä on
tuhansista murusista
koottua
helposti murenevia
tämänpäiväisiä,
huomisiakin,
mutta eiliset kestävät
sillä ne ovat lukkojen takana

itsessään..

ihmisen tulisi
asua
itsessään

hauras hetki...

ihmiselämä on
hauras hetki,
huokaus
jolla
on
elämän haluiset silmät,
mutta
jatkuvat varjot eivät
anna hänen nähdä
tuonnemmaksi

paholaisen paha...

ihminen on
melkolailla
olematon juttu,
mutta he ovat onnistuneet
näyttämään
näkyvältä,
paholaisen pahalta

tähdet...

tähtiä on niin paljon,
että näen  vain
lähemmät ja nekin
tosi kaukaa,
mutta oon huomannut että ne
katsovat minua
määrättyn aikaan
just
prikulleen
samaan aikaan
samassa paikassa

yönselässä...

yönselässä
kuulee
luontoäänistä
vaimeammat
  kauniin hiljaiset
värinät,
joita yönkulkijat päivänvalossa
arastelevasti
ääntelevät
  lepakko on
yönkiitäjä,
äänetön suunnistaja
jolla on
kauniin tunnelmallinen
ääni
ja sen
kauniisti väreilevän
soinnikkuuden
kuulee vain
yön sylissä

sydämmensä seutuvilla....

ihminen ei

mieltänsä pidemmälle

yllä,

ei vaikka juoksis

kaikkien aitojen yli

eikä sinne pääsis

kaikilla maailmojen

rahojenkaan

kaa,

sillä

ihminen on luotu

olemaan

ihtenään

asumaan

~sydämmensä seutuvilla

tunteittensa

pientareilla

nopeus...

nopeus aiheuttaa

vähän

kitkaa

ja haihtuvat

jäljet

hietaniemi,,

hietaniemen kesäinen

aamunkoi on suvisen

aamuinen

lokit heränneet,

toiset tuskin

nukahtaneetkaan

kävelen hautausmaalla,

kuten usein,

en etsiessäni itselleni

pesää,

vaan minusta täällä on

kauniin tyyntä,

hetkiä joita en elämäni ruukassa

tavoita

vanhat hautakivet kertovat

eilisistä,

antaen syvyyttä nykyisen

tuntemiseen,

huomisen tavoittamiseen

nyt olen mecglininkadulla

joka on minulle

stadin kaunein katu,

päivemmällä tämä

on elämää täys,

mutta näin aamutuimaan

vain minä

täytän

sen

ajelen nyt ruuhkabussia,

ajelen kuten oon kohtapuolin

tehnyt neljä vuosikymmentä

ihmiset tulevat ja menevät,

olemme tuttuja

vaikkemme katseita vaihdakkaan,

se kuuluu tapoihin,

mutta silloin tällöin

tunteet herkistyvät molemmin

puolin ja ne hetket ovat

syvintä inhimillisyyttä

elämäni varrella olen huomannut

ettei kannata olla ihmisten kesken

äkkijyrkkä, sillä ne umpisolmiuttavat

tilanteita

asiakaspalvelu on luontevinta

silloin kun sitä teet

sisäsyntyisesti,

sillä

liialliset kumarrukset

ovat

pyllistelyjä toisille

maailmanparantajat...

maailmanparantajat

ovat itse sairaaloista

väkkee

tarjotin...

ystävällisyys on

kädenojennut

toiselle

sillä se on

ihmisten keskinäinen

tarjotin

seuraava ovi...

yksi asia johtaa

aina toiseen,

siksi kannattaa

yhden oven

sulkeudettua

avata

seuraava

huteran syli...

aina ei tarvitse

olla keskipiste,

tuskin koskaan

sillä se piste

on huteran

~syli

ihminen jaksaa...

ihminen jaksaa

melkoisesti

jos niin tahtoo 

mutta se voi taittuakkin

jos liialti

tahkoo

elämänillat...

elämänillat

ovat tyynen

tyytyväisiä,

sillä ovathan ne

heränneet monet

aamut

rankat päivänselät

ahertaneet,

siksi elämänillat

hymyilevät vienon

illassaan

pettymysten tie...

pettymisten tielle

löydät 

aina,

mutta onnentielle

joudut kulkemaan

nauriskukko...

mikkään ei oo

niin

maukasta

evästä ku

nauriskukko,

sitä syö ihan

ajankulukseen

~mielikseen

juoksuajat...

ihmiset nuortuvat

vanhetessaan,

sillä he ovat ohittaneet

~juoksuajat

keskituloiset...

keskituloiset

ovat

työteläimpiä,

sillä he ovat

~siinä iässä

lidl on halpa kauppa...

lidl on halpa kauppa

halvempi kuin

brisma tahi

city-market

jos ostaa

vain

~ei oota

ihminen syntyy...

ihminen syntyy

vähän samoista

aineista lun

sammakkokin,

mutta ihminen sylkäsee

kamat pesäkoloseen,

kuntaas

sammakko rysäyttää nesteet

lätäkön perimmäiseen nurkkaan

savonlinnan kultaesiintymä...

saimaan alta on löytynyt

euroopan suurin

kultaesiintymä,

tässä esiintymässä on myös

muitakin jalometalleja

on arvioitu,

että siellä olisi timantti-

juovasto joka alkaisi

mäntyharjulta ja päättyisi

kerimäen kirkon rappusille

nyt puntaroidaan sitä

että uhrataanko suomen kaunein

vesistö maallisille rikkauksille

joiden arvo on esimerkiksi tuhatkertainen

norjan öljyrikkauksille

savonlinnan päättäjät

ovat kallistuneet

luvan myöntämiseen,

sillä heitä kiinnostaa

luonnonrikkauksista juuri

eniten kaivostoiminnasta saadut

mammonat jotka tekisivätkin

kaikista upporikkaita,

rikkaimpia luon saudiarabian

hemmotelluista kruununprinsestä

mutta minä en luovu

punkaharjusta,vaan aitaan

sen kaikelta kaivostoiminnoilta

sillä mulla on tsaarilta saatu

valtuutus että punkaharju kuuluu

olla luonnonsuojelualueena iänkaiken

ja ken tätä valtuutta rikkoo se joutuu

~esutsu.blogspot.fi:n käsittelyyn

loppu inventaario..

elää pitää

tilanteitten mukaan,

sillä jos sitä liialti

suunnittelee

tulee

mittahävikkiä ja se ei näytä 

loppu inventaariossa hyvältä

itikka...

itikka on

vaatimaton

luontoeläin,

se syö vain

kerran elämässään,

eikä viitsi talvipakkasia

katella

ihmisen jalanjäljissä...

ihmisen jalanjäljissä

ei kulje

luontoeläin,

sillä se haistaa

pedot jo kaukaa

turhan rikkaus..

köyhyys ei rumenna

ihmistä

vaan

turhan rikkaus

herkkuhetket..

elämän herkkuhetkiä

ovat

hetket

jotka

hymyilevät

koko vartalollaan

paljasvarpain...

paljasvarpain kannattaa

kesäkeleillä

tallustaa,

sillä siten voi parhaiten tuntea

~kulkemansa

iso perhe...

suomi tarvitsee

jokaista

kansalaistaan

luomaan hyvinvointia

joka

jakaantuu

maamme kolkasta kolkkaan

jokaiseen jäseneensä,

sillä me olemme

yhtenäisen ja demokraattisen

kansakunnan

~iso perhe

ammattiyhdistysliike...

ammattiyhdistysliikkeen tulee

olla osa huomisen

työmarkkinaratkaisuja,

niin että siihen

kuuluvat

myös

~yrittäjät

aloittaa...

alusta ei tarvitse

monesti

aloittaa,

sillä useimmin on

hyväkin jatkaa siitä mihin

jäätiin

syysmyrsky...

syysmyrsky

hakkaa majakkakalliota

saaden luodon harvat puut

taipumaan

majakkavahdin sisällä

pysymään,

mutta yksi uljas ei säitä

pelkää 

sillä hän on luotu luodolleen

eikä sitä luontomyrskyt

sinnetänne taivuttelekkaan

vaivaiskoivu on

paikalleen

juurtunut silloin

kun luoja luodon loi,

se juurettui tähän karuun

maisemaan

eliniäkseen

siksi se hymyilee silloinkin

kun muut suojaan hakeutuvat

karulta luodolta suojaa

hakevat luontolinnut

muuttomatkoillaan,

sinne merihätään

joutuneet alukset

rantautuvat,

siksi se on

tämän suuren meren

halutuin

nälkä,,,

jos ihminen olisi

yltäkylläinen

hän ei

nälästään

eläisi,

vaan harsottuisi

mitäänsanomattomaksi

~sillä nälkä elättää ihmistä,

saaden yrittämään

taivuttaen ihmisluontoa

ahkeroimaan,

huomistaan ahertamaan

korona...

korona taivutti ihmiset

katsomaan

luonnon

puoleen,

se sai ihmiskunnan

havahtumaan ettemme

saa luontoamme liialti

hyväksi käyttää,

vaan meidän täytyy elää

kestävän kehityksen kautta

syystunnelmat...

syys on tunnelmallista

aikaa,

sillä luonto on

ruskankaunis

marjasadot maukkahimmat

sienimetsät

herkullisimmillaan

syksy on hämyisten

tunnelmien

hyväilemää

takkatulten aikaa,

tummuvien iltojen

taikaa

syksyllä muikkuja

verkot pullollaan

paistinpannut voisulassaan

muikkuja tirisevät

makuhermoja mauskuttavat

syksyllä ihminen

kesyyntyy,

niinkuin

luontopuu

ja

kaikki muu,

sill

luonto valmistuu

pitkän talven odotukseen

syksy on luomakunnan

parasta aikaa,

sillä siint seuraava kevät

hiirenkorvilleen elämöityy

sivukadut...

sivukaduilla näkyy eiliset

ja tämänpäiväinen

epätoivo,

huominen ei siellä

näy,

sillä epätoivo on

verhonnut

katujen tunnelmat

ja sulkenut toivonkipinöiden

ovet,

ne ainoat

valonpilkahdukset

kotonaan...

aina ei jaksa

olla

jotain,,

sillä on 

vaivattomampaa

olla

~ kotonaan

ilmanalat...

ilmanalat vaikuttavat

ihmiseen,

sateen sattuessa

ei aloiteta

maailmansotia,

kevätauringon lämmittäessä

aatellaan elämän

kauneinpia,

rajuilmoilla ollaan

tuvan nurkassa

hissukseen,

~tyynellä säällä tyynytellään

tuntoja tulehtuneita

olen se..

en ole se

joksi itseni

kuvailen,

vaan olen se

miltä

näytän

luonto...

luonto hyväilee

tuntijaansa,

kävelyttäen

puistoissaan ja

mertensä juurilla

ojien uomissa

~satamissa

kutsuen

luontopoluilleen

järvien lahdelmiin

kallion kielekkeille,

sillä luonto on luontosi

luoja ja hyvän suoja

onnelassa...

helvetin ja onnelan

ovessa

lukee

~tervetuloa

pisaranpoikanen...

ihminen on ajan

huokoinen hetki

pieni pisaranpoikanen 

valtameressä,

mutta hiukkasen kuvastuu

lähi lammessa

sillä siellä hän on

lapsena uinut ja isompana

soudellut

mutta  vain

pisaranpoikasen verran

ihmisen mieli...

ihmisen mieli

kukkii

hetkistä,

jokapäiväisistä

retkistä,

sanoista ja

sanomattomista

arki...

arki

alkaa

aamusta

vapauden laineet...

kesä on

vapauden

laineita

heiluvia luontoäiteen

helmoja,

hetkiä jotka eivät ole

arkipäiviä

vaan hyväntuulisia

hetken haihtuvia

maisemat...

elämä on

hetkien 

maisemia

kevään keksintö...

ihminen on kevään keksintö

syksyn arpaonni

talvikelien

hiihtelijä

katseet...

katseet eivät

puhu,

mutta jättävät

jälkensä

kerran kesässään...

heinäkuussa

luomakunta huokuu

kesässään

linnut pesässään

ja ihmiset kerran

kesässään talviturkin

pois heittävät, kun kotilammen

lätäkköön kastautuvat

~heinäkuu on

mätäkuu, silloin haavat

tulehuu ja tunteet herkästi

punastuu, sillä ihminenhän

kerraan kesässään puol alastomana

pesässään,,

esutsu.blogspot.fi

kuivakas...

ihminen ahnehtii

itsensä

kuivakkaaksi

on onni...

on onni ymmärtää

itseään

on onni

jos pystyy

itseään parsimaan,

mutta

on autuaampaa juhlia

kun on juhlittavaa

ohitustiet...

ohitustiet
vievät ohi
kaupunkien
syvemmästä

elämän tähtihetket...

ihmiselämä kulkeutuu
moneen suuntaan
elämänsä
pyörteissä,
siin on monta
tienhaaraa,
syvännettä ja mäkinotkoo,
mutta ellei näin olisi
oli koko elämä
kirjoton,
vailla elämän
tähtihetkii

manssikkamaa...

manssikkamaalla on
monta taipuvaista
selkää
ahkeraa ja
elämänmakuista
poimijaa,
tuntuu hyvältä
katsoa ihmisiä jotka
jaksaen
viitsivät

rakkaus on kutomista...

rakkaus on
kutomista
jatkuvaa parsimista,
sillä se elää
hetkistä,
arjenpyhän
tekosista

heinäkuinen luontoaamu...

heinäkuinen
luontoaamu kylpee
aamukasteessaan,
linnut ruokkivat kiivaaseen
tahtiin poikasiaan,
hämänhäkin seitit ovat
viritetty,
väistän niitä, mutta lntusten
äänet rytmittävät
matkaani kalapaikalle
ikimetsän lammelle,
lumpeenkukan kotolammelle,
joka on luontoäiteen
kaunein luomus
näillämain

ongen kupu on painunut
jo
riittävän monesti
pinnan alle ja vasussani
on
soppakalat, joten jään hetkeksi
rantamaille ja seuraan
luonnon elämää,
keittelen samalla nokikahvit

lammenpinta on tyynen tyyni,
sinitaivas heijastuu pinnastaan ja
samalla näen korkeuksissa
tuulihaukan joka on luontolintusten
taitavin liitelijä, nopean notkea
sulavan sukkela

lammenpinnalla vesisirkka luistelee
taidokkaasti, huilailen välillä
lunpeenlehdellä joka on kauniissa
kukassaan

telkkä on vastarannan pesässään,
se pitää poikasilleen luentoa
elämän perusjutuistsa,
uskon äänen perusteella
että perille meni, sillä pesänsä sivustalla
sorsaemo uitattaa seitsemää poikastaan
syrjemmälle

kahvit on juotu ja reppu pakattu
paluumatkalle ja samalla
katseeni kohdistuu
koivunkarahkaan jossa päivystää
ilves, tuo ystäväni joka ottaa usein osaa
näille onkireissuilleni,
sen katse seuraa tekemisiäni ja näen kuinka
se viiksiään sukii huomatessaan kuinka
jätän osan kaloista sille, perattuna, sillä
ilvekseni tykkää suomustetuista
körmyniskoista

ikikallion päällä makoilee
ikimetsän valtias,
otso mesikämmen joka sekin
tietää tarkalleen liikkeeni,
huomioin hänetkin, sillä toin
hunajapesästäni isohkon
hunajatuokkosen, sillä se on
otson maukkainta herkkua

matka jatkuu ja saavun
lehtometsän seutuville,
istahan, sillä polveni
narskuvat, olenhan talsittanut niitä
jo yli puolivuosisataa

katseenni osuu kiiltomatoon,
joka etsii sulhoaan,
sillä on kauniin valoisa olemus,
joten uskon sulhoja tulevan
jonoksi asti

viimein olen kotonain,
kissani tervehtii ensiksi,
koirani sitten ja viimeiseksi
emäntä,
hymyilemme jokainen,
sillä näin meillä on ollut
tapana

vapauden tuokkion...

joskus on hetkiä
jolloin ei mitään
oo
vaikkea kaikkea
on,
silloin ihmisellä on tyynen
keinuvainen hetki
vapauden tuokion
tuokkonen
jolloin olet
vain

teoillaan...

ihminen elää

teoillaan

pikkuinen siirtolainen...

suomalainen on
pohjimmiltaan
pikkuinen
siirtolainen,
mutta on mukautunut
tähän kauniiseen kolkkaan
jota suomeksi tätänykyä
kutsutaan

he oppivat jo
alussa
että kuokan täytyy
heilua mikäli
talven yli päästään

nyt maahamme virtaa
kaikenlaista väkee
ja heistähän jo kaukaa
näkee
ettei heillä
kuokka entisaikojen malliin
heilu

mutta nykysuomalainen
on
ymmärtäväinen ja
luottaa siihen että tulijatkin
taipuvat itse tienaamaan
eväänsä , mutta hieman
he raapivat päätään,kun
katselivat tilaamiaan
lapsipakolaisia, nämä kun
sieltä tupsahtikin
parrakkaita ja harmaantuneita
sheikkejä

pullistuvat...

ihmiset varastoivat liikaa
itseensä,
siksi he pullistuvat
ja poispäin
kallistuvat

tasanen elämä...

tasasen elämän
kohokohtia on
ettei tarvitse elää
ylä-ja alamäkiä

olen liikkuva äänestäjä...

politiittisella
puolueella ei ole
merkitystä,
kunhan  se
hoitaa
hyvin luottamustehtäviään,,
oikeistopuolueissa on
monta hyvää
piirrettä,
kuten vasemmistossakin
ja muissakin
puolueissa,,
siksi äänestän asioiden
puolesta,
vaikka kuinka poliittisen
elämän keskipistettä,
kunhan heidän ja minun
käsitykset ovat yhtenäiset

hulluus...

ameriikassa kaikki

on

suurta

~hulluuskin

tuhkamunat...

raha on piilossa

bulewardin

kauniin vanhoissa

rakennuksissa,

siellä esi-isien

holveissa

~esi-isiä joita ovat

kaikki sellaisetkin

jotka

olivat

~tuhkamunia

elämän alkujuuret...

korona sai meidät

näkemään

pintaa syvemmälle,

sinne

elämän alkujuurille

tyhjä sielu...

tyhjässä sielussa 

ei ole

elämää,

vaan kateuden kasvot

joka odottaa

kohdettaan

elämänsaunoja...

arjet ovat

elämänsaunoja

pyhät

jäähettelyjä

huomiset...

huomiset ovat
öitten jälkeen,
mutta aamut
ovat päivänsäteiden
ensiaskeleita

helsinki elää..

helsinki sykkii
elämää,
sillä siellä elää
eläviä,
jotka kuolleiden hautoja
kukittavat

alkuasukas...

ihminen ei ole
alkuasukas
vaan uustulija

pienten kohtalo...

pienten kohtalona
on
kulkea
muita alempana,
mutta he
ovat tärkeissä jutuissa
päitä ylempänä

varjopuoli...

ihminen näkee mielellään
myönteisiä asioita,
mutta heidän täytyisi
katsoa myös
varjopuoliin

huolen käppyrä...

ihminen on

yksi huolen

käppyrä

luontoäiteelle

sillä tämä karsii

luontoa tuhottomasti

poikamies...

ihmisen pitäisi

olla

ikuisesti

poikamies,

sillä silloin voisi

~tuuletella

lahen tori..

lahessa ei ennää

iskuu ja askoo,

mut täällä on

toriparkkii

ja tyhjä

tori

lahden kaupunki...

lahden kaupunki

sykkii

suomalaisuutta 

sillä täällä on

sellainen harju

joka suodattaa

~ ohikulkijat

ihmiskunta...

ihmiskunta kuluttaa

itsensä

loppuun

elämämme herra...

luonto on

elämämme

herra

kärpäsen elämä...

kärpäsellä ei oo

isoja

elämäntehtäviä,

vaan sen hommaa

on

pörrätä ihmisten ihoilla

ja paskoa lampunvarjostimiin

paljasvarpain...

elämä on

yksinkertaisen

monimutkaista

jos sitä

kävelee 

kumisaappailla,

mutta

paljasvarpain

kaikki on

päivänselvää

orjalauma...

tämänpäivän orjia

ovat siitotyöläiset ja

matalapalkkaiset

suomalaiset,

sillä he uhrautuvat

keski -ja sitä varakkaimpien

palvelijoiksi

olipa koronaa tai ei

ammattiliitot takaavat

että tämä

orjalauma pysyy

hengissä ja jatkaa

heidänkin hyvinvointinsa

palvelemusta

vuokraasunto tuotanto

nojaa näihin ihmisiin

ja niiden ylläpitäjinä

on yhteiskunnan

hyvinvoivat

ja suurimpina tahoina

ammattiyhdistysliilkeet

ja säätiöt jotka eivät viitsi

maksaa verojakaan

toimistaan

ihminen jaksaa,,

ihminen jaksaa

hirveästi

enemmän

jos

tahtoo

monta elämää....

yhden elämän

aikana

kerkiää

elää monta

elämää

sade...

heinäkuussa helle
hellittää
sillä sadepisarat
maahan lennähtää
saaden luonnon
vihannoimaan
pihakaivot täyttymään
ja kasvimaat piristymään
  sadepisarat luovat luonnonkukasta
luonnollisen kauniin,
semmoisen kauniin jossa hymyilee
kauneuden herkin

ruiskaunokki...

ruiskaunokki on
kaunis kukka,
aivan kuin se hetki
jolloin suvituuli puhaltelee
kesäillalla pihakeinuun
jossa vilvoittelen saunan
jälkeen,
silloin luonnon hyväntuulinen
kauneus on kuhkeimmillaan

varjoisat kasvot..

ihmisen ei sovi
olla
pitkälläänkään
toimeton,
sillä siinä
pian veltostuu
paikalleen jähmettyy
siint
mielialansa mataloituu
johtaen lopulta
kaikenlaisen ryhdin
lysähtämiseen
ja pian
peilistä
katsoo ihminen jolla on
varjoisat kasvot

omia mietteitä..

omia mietteitä kannattaa
lykätä
yleisiin
käsityksiin,
sillä siten
sinullakin on
mahdollisuus olla
elämäsi matkassa

jaloa...

eläminen ei ole
jaloa
ei mustan synkkääkään,
sillä itse voit
sommitella
kulkuas

sähkökulkimet...

sähkökulkimilla ei
ajaessa
saastutella,
mutta niiden valmistus
on
siivotontoa touhuu

unet...

unet vievät
sinne missä
päivien varjot
ovat viipyneet

olen ujo...

olen ujo
itselleni,
siksi
katselen
toisinkinpäin

arkistoeläin,,

ihminen on
arkistoeläin,
alusta loppuun

keskikesä...

keskikesällä

elämä

on

seesteisen

oottavaa,

sillä pois on

kevätlaitumet ja eessä

syksyisen ruskan satokaus

pitkän talven oottelu ja itsensä

kasaan taittelu

väljähtäneet...

kun liiaksi asioihin

paneutuu

ne kesyyntyvät

~väljähtäneiksi

oma katu...

kun ihminen

tarpeeksi

lomailee

hän kaipaa

~ omalle kadulleen

aihe...

kaikille asioille

on

~syynsä

sillä eivät ne

aiheetta

synny

piloillaan...

elämää ei kannata

ottaa

haudanvakavasti

vaan

pittää

elää

~ piloillaan

jälkeenjääneetkin...

elää pittää

niin

et

jälkeenjääneetkin

hymyilee

aatokset...

aatokset

ovat

hetken

helakoita

viattomia hetken

tuokkosia

krilli

krillaus pn

ulkoilma

aterioinnin

valmistamista,

siin ei käryt haittaa

eikä pöytäliinat

tahriinnu, 

siin soppaantuu

hyvää ja maukasta

purtavaa

mielenkin maukasta

janottavaa

sillä

luonto nälättää

mehukkaammim

itikka....

itikat elävät

lyhyen

mutta 

hyvän elämän,

sillä ne inisevät vain

yhden ateriansa

verran

ihmisen älykkyys...

ihmisen älykkyys

loppuu

siinä vaiheessa kun

hän joutuu

ympäristökysymysten

ääreen

varpaat...

elää voi

melkein mitenpäin

tahansa,

mutta päällään seistessä

varpaat

~haroittuvat

köyhän lapsi....

köyhän lapsista

kasvaa

tekijöitä,

rikkaamman kersoista

~ olijoita

välittää...

kaikista ihmisistä

ei tarvitse

pitää,

sillä riittää kun

sinulla on

hänet

aloittaminen,,

vaikeinta

on

aloittaminen,

loput hoituu

itelleen

ihmispolo...

muilla elijöillä on neljä jalkaa

tahi enemmänkin,

mutta

ihmispolo vetelee

kahella

kotimaa..

kaikilla ihmisillä

ei ole

kotia 

eikä kotimaata,,

liian kauan hallinneet...

liian kauan

hallinneet

vievät

huomiselta

elintilaa

eläjät...

kaikista ihmisistä

ei ole

eläjiksi

thai-tytöt..

thai-tytöt ovat

onnettomien

onni

peruselämä...

peruselämisellä

pysyy

hyvin

~jalkeilla

ahneus...

ei ihminen paljoa
tarvitse,
leipää
ja turvallisuutta
vaan,
sillä ken liikoja tavoittelee
hältä jää
ihestään paljon pois

kesän jälkeen...

kesän jälkeen
saapuu syksy,
sitten
talvi ja
jouluvalo,
sekä
pian hiihtolomat
sitten kahtelen kevätaurinkoa silläsilmällä,'
kunnes oon samassa tilassa,
kun nytkin
suven suvessa

koronapesäkkeet...

kesäaamu maaseudun
raihaisan
metsälammen
rannalla
on
paljon enemmän kuin
elämä
helsingin ratikassa,
sillä täällä kuljetaan jalkapatikassa
eikä täällä
koronapesäkkeitäkään

koronan toinen aalto...

koronan toinen aalto
koittaa, kun suuret
yleisötapahtumat
saavat toimintaluvat,
pahimpia ovat laivaristeilyt
ja sisätilakonsertit

uskonlahkot ja autokauppa,,,

uskonlahkot
ovat
vallanneet
bisnesmaailman,
nyt ei autoakaan voi ostaa
lahkottomalta
kauppiaalta

hyväilylaitos,,

kun mielesi
on
tyhjän kyllästynyt
ajasta haalistunut,
lähde luontopolulle
ja anna aistiesi virrata
itseesi,
sillä olet elämäsi paratiisissa
luontoäiteen hyväilylaitoksessa

taipua...

ihminen ei ylety
elämäänsä
ylemmäksi,
mutta hän voi
taipua
elämänsä tilanteisiin,
hetkiin jotka
vievät hänet
elonsa tähtiin

tarkoitus...

kaikella on tarkoituksensa
niilläkin jutuilla
jotka vain ovat

kedonkukka...

kedonkukka on
viattomista
viattomin
hetken heleänä
se vienotuulessa
keinuu,
kunnes syksyn tullen
vartensa taivuttaa

kedon värikirjo on
luontoäiteen
värittämää
luonnollisen somaa
joka ei ole
kenenkään omaa

kirjosieppo
ja ruisrääkkä
kuiskailevat toisilleen,
satakielen laulu
levittäytyy
koko
niittyhalmeen
kuuntelemaksi
sillä äänensä on
suvimielen hyväilemää

revohka...

tuhannen sanan
kasassa
voi olla pienen
pieni sananen,
jolla on tuhannesti
enemmän
kerrottavaa kuin
koko revohkalla

heinäkuun kahdeksas...

heinäkuun kahdeksas,
aamuaurinko tirkistää
ison männyn
välistä
varis vahtii
tienoota,
jossa siili tallustaa
eväspaikalleen

varis on viisas lintu,
yhden ja viimeisen
kerran se härnäsi sitä,
sillä piikki vielläkin kalvaa
sen varpaan väliä

yöllinen sade on
taivuttanut
kasviston,
mutta aamuauringon
säteet kohentavat
ne pian kukkaan
kuohkeimpaan

tänään sahailen
talvipuita,
normaalisti ne
olisivat pinottukkin,
mutta
tämänvuotinen kevät on ollut
toisenlaista aikaa

suurinpiirtein...

elämässä on monta

yksityiskohtaa,

mut tärkeintä on

ne suurinpiirtein

olevat

en ole surullinen...

en ole surullinen
vaikka
allapäin käyn,
sillä aattelen eilisiäin
jolloin
olin asioiden äärellä,
tänään vain ohikulkijain
kuvana

viisas...

on helevitin vaikiaa
olla
viisas,
tahi edes sen näköönen,
mutta tyhmyys loistaa
ensisilmäyksellä

arkipäivät...

arkipäivät
kuljettavat pyhäpäiviä
tasoittaen
mutkaisia hetkiä
jotka huomiseen
saattavat

savonlinna...

savonlinnassa on

ihmisen

syntymäkoti,

siellä suven talven maassa

jossa luonto kukkii kauneuttaan

joka säällä, siellä puruveden rantamailla

kerimäen kirkonmäel

putikon peril

särkilahden saloil,

siellä ihminen on kuvakseen

syntynyt

harrasta hommaa...

onkiminen

on

harrasta hommaa,

eikä sitä suositella

turhan vipeltelijöille sillä

heidän apajansa on brisman

matalikolla

yksinkertaistuu...

ihmisen tulisi

yksinkertaistua,

sillätavalla

~ kotitaloustuu

kärpänen...

kärpänen on

viaton

eläin,

siksi se ei talvella

luistele

säästäminen...

ikuinen säästäminen

kuivetuttaa

mittansa...

kaikella on

mittansa

~ajallakin

vanhus...

ihminen ei vanhukseksi
hetkessä kerkiä
vaan siihen
tarvitaan

monia nukuttuja
öitä

kesyä aikaa...

talvi on kesyä
aikaa,
mutta kesällä on
kaikki mahdollista,
    mahdottomatkin

jonninjoutavat...

eläminen sujuu
sutjakkaammin
silloin kun
mahdollisemman
vähän käy
pikaruokaravintoloissa,
sillä siellä majailevat
jonninjoutavat

ventovieraus...

kun ihmiset tutustuvat
toisiinsa he rupeavat pikkuhiljaa
moitteitten sanansaattajiksi,
ikäväksi nalkuttajiksi
turhan melun kantajiksi,
siksi olis paras
pysyä
hyvänpäivän tuttuina,
jos sitäkään,
sillä
ventovieraus olisi ihmisille
ihannetila

kalareissu...

luontometsässä huokuu
tyynen hiljaisuus
joka hymyilee
aamukasteisen
hyväilevästi

jatkan matkaani metsälammelle
jossa on paras syöntiaika
näin aamutuimaan,
juuri silloin kun aamu aurinko
sarastaa

huuhkaja huhuilee
kauempana,
käki tuonempana,
mutta mustarastas
pöyhii tutussa koivikossa,
ikuinen touhukas

ilvesvuori on edessäin
ja tänään tuo jalokissa
vaivautui tervehtimään,,
heilautin kättäni ja päätin
samalla onkia muutaman
körmyniska ahvenen hällekkin

onkireissu tuotti
tutun saaliin ja olis
suonut enemmänkin,
mutta mitä minä liialla,
tosin nyt
paluumatkalla heitän
ilvekselle viisi körmyniskaa

elämä on parhaimmillaan
silloin kun mitään ei ole
liiasti ja on tarpeeksi
yksinkertaista,
sillä minä en viihdy roinakasan
päällisemmäinä,enkä kaipaa
arpajaisia miten milloinkin
elän

ay-liike...

ammattiyhdistysliike
on
tarjonnut
siivousalalle
orja-markkinat

ihminen on suuri keksintö...

ihminen ei ole
suuri keksintö,
mutta se on
pakteereistä
monimuotoisempi,
tehokkaampi kuin
korona

keinuttelen...

keinuttelen
illassani,
suven tyyntyvässä
illassa
aistien luonnon
monimuotoisuuden¨pienemmätkin
eläjät,
perhoset ja ruohotason
pienet
vipeltäjät
  katseeni liitää
luontolinnun kaa
iltataivahalla
jota iltarusko reunoiltaan
värittää

olen onnellisessa tilassa,
sil
olenhan luonnon
luonnollisemassa
hetkessä

maailmanherruus...

ennen tarvittiin
maailmnherruuden
ylläpitämiseksi
raakoja toimia
jotka toteutettiin
ryöstöstöillä ja orjakaupalla
   tänään
sama homma toimii
ilman sotalaivoja ja
orjajien kuljetusaluksia,
sillä he ovat jalkautuneet
jokaiseen yhteiskuntaan,
jotka ovat helppo valjastaa
maailmanherruuden rintataskuun

rakkaus...

rakkaus on
katseen
silmänräpäys,
mutta se saattaa
luoda kiintymyksen
joka natinoista
huolimatta jatkuu
viimeiseen hengenvetoon

brasilian korona...

brasilliassa korona jyllää,
niinkuin intiassa ja
jenkkilässä,
sillä näissä maissa
surutta raiskataan
luonnonmonimuotoisuutta

muurahainen...

muurahainen
ei kärsi
elintasosairauksista,
ei koronastakaan
sillä se pitää
ympäristönsä
luonnollisena

ravintolaruoka...

ravintolaruoka on
lihottavaa,
sillä sitä ei syöjän omat
kätöset lautaselle
taittele

eletty elämä...

elämää et voi elää
etukäteen
sillä aamut ja illat
ovat ajallaan
tulevat tavallaan,
mutta niiden välissä
voit rientää sinne tänne,
ihan läkähdyksiin saakka

lahen kaupunki...

lahti on
tulevaisuuden
kaupunki,
sillä
siellä on otollinen
maaperä ihmisen asustaa,
yritysten toimia
ilman turhia loimia

lahessa on hyppyrimäkee
ohitustietä
kantatietä ja sivukatuu,
mutta ennenksaikkea
luontipolkuu
ja vesijärvee

lahteen pääsee
jokasuunnasta
ja takaisinkin

leimattu...

ihmisen tulisi herkistyä
aikaajoin,
mutta samaan syssyyn
riemustakin
revetä,
  ja muut ajat
kannattaisi olla
tavallisesti,
sillä muuten tulee leimatuksi,
laumaeläimestä poikkeavaksi

koronsa,,,

korona tarvitsee
elääkseen
luonnotonta
käyttäytymistä
joka kokoontuu
yhteen

ympäristön liiallinen
karsiminen saa
ne aktivoitumaan ja
villiintymään ihmismassoissa,
sillä se tarvitsee
elintilaa,
juuri sitä tilaa jonka
ihminen on karsinut

iänloppuun...

ihminen ei tule toimeen
ilman toista ihmistä
iänloppuun,
mutta pärjää
elinaikansa
verran

suvituulet...

on hyvä jos
voi mennä
tulla
on
hyvä jos
niitä kuljettaisi
hyvät ja suotuisat
suvituulet

tappavat taudit..

tappavat taudit
ovat aina läsnä,
tulevat ja lähtevät
elintavoistamme,
siis
älkäämme karsiko liikaa
ympäristöämme,
sillä se aktivoittaa
taudin

yksinkertaiset asiat...

vaikeina aikoina
yksinkertaiset asiat
auttavat

onni...

onnea et saa

onkimalla 

et tuhannen kapakan

kautta,

vaan istahtamalla

itsesi viereen

maisemat...

olen maisemia

nähnyt

ihaillut ja

poismennyt

harmitellut ja

takaisinkin saapunut 

mutta yhdessä mä

viivyn ain

pidempään

ja lähteminen sieltä tuottaa

tunnon tuskaa

~ kotoain

en omiani ongi...

en omiani ongi,
en mitään
omastain,
vaan
ongin saalista
jonka sinäkin tahtoisit

kuljen kulkuain,,

kuljen kulkujain
ylöspäin
huomisen suuntaan
sinne kesäaaumuun
sinertävään
leutotuulisen hyväilevään
mutta välillä tuumailen
entisiäin,
vilustuen
ilostuen,
mutten päätäni koskaan
alemmaksi
kumarra

koronan levittäjät...

koronan levittivät

suomeen

hyvin

elävät

perkele...

ihminen on

perkeleen

mittainen

veltostuu...

ihminen veltostuu

iän

myötä

luonnollista tietään,,

siksi on kamalaa

katsottavaa

kun osa nuorisostamme

polvistuvat

~ tahdottomina

omatunto....

en jumalia pelkää

vaan omaatuntoain,

sillä se

askeleitain

johtaa

sanova....

ain pitää 

sanova~

~ niitähi mitä

sylki suuhun

luo

ajankohtaisuus...

parasta elämässä

on sen

akankohtaisuus

juurakot....

ihmiskunta

jalostuu

sukupolvesta toiseen,

mutta aina

jää

juurakoita

jotka ovat

entisaikojen

eläjiä

turhanniemi...

elämässä ei ole
oikopolkuja
joita kannattaa
tuontuosta
kulkea,
sillä ne polkut
vievät
  turhanniemeen

isot kihot...

isot kihot
syövät kuormasta,
siksi
jäljelle jää vain
kalpiaa huomista

punkaharju...

punkaharjulla koet
sitä
mitä et
näe muualla,
sillä siellä olet
  luontoäiteen kohdussa

en jumalia pelkää...

en jumalia pelkää
en kohtalooni,
mutta
pelkään
että
onneni lakastuu

faaraot olivat rasisteja...

faaraot
kuolivat
sukupuuttoon,
sillä he olivat
  rasisteja

korona tappaa...

korona tappaa
enemmän kuin
raaimmat sodat,
mutta ei jätä
savuavia raunioita

ihmisen elämä...

ihmisen elämä ei ole
halpaa,
sillä se
on
vuosisatojen saatossa
kustannettu

kiina..

kiina on
halpuuttanut
terveydenkin
merkityksen

punkaharju...

en suuria
selittele,
en yhtikästä
virkettäkään,
sillä
silmäni
näkevät
aistini tavoittavat
kauniin
puruveen
sillä  allani on kaunis punkaharju

hyvät olosuhteet..

rakkauden tunteita
ei pidä
säästellä,
sillä ne kukkivat vain
hyvissä
olosuhteissa

uudisasukkaat...

ihminen on joutoeläin
luonnon
näkökulmasta
katsottuna,
mutta on siitä sille
hyötyäkin,
sill' he pelottelevat
uudisasukkaat huit
helvettiin

savi...

luojalla on
jutussa kun jutussa
sormensa
pelissä,
mutta mulla juuri nyt
  savessa
sillä kaivelen ojaa
joka on
savisen maan savisinta
kohtaa

huvikseen...

eivät ihmiset rakastu
huvikseen vaan
silmänripsien räpsäytyksien
johdosta

askeleeni...

askeleeni
painat
keveyttä
sillä olen
iloisella päällä
  ihan huviksein

aamuaurinko...

yön jälkeen
raottuva aamu
saa
elämäni
ilostumaan,
sillä
herään
hetkeen joka raottuu verhon
reikäsestä
  aamuauringon hymyilyyn

superlupaus...

jokaisena hetkenä
ei tarvitse
olla
superlupaus,
sillä aloittelijan hetket
ovat
viattomampaa katsottavaa

ajallaan...

ihminen elää
ajallaan
muut
tavallaan

suku...

kaikki ihmisset

eivät

ole sukua toisilleen,,

ihmisen onni...

ihmisen onni

on

sydämmen

tunteissa,

niissä joita säätelee

jokapäiväinen elämä

kauttarantain....

joskus on hyvä

saapua

kauttarantain

tyynyttäää...

ei ihmisen tarvitse

tuhansia

unipaikkoja

vaan

yhden

~ omansa johon

voi itsensä

mielihyvin tyynyttää

elämisen ilo...

jos ihmiseltä loppuu
elämisen
ilo,
hän sammuu
vieno tuulessa,
mutta jos hän perkeleitten
lailla
lieskuu
hän hyvin voi,
ainakin seuraavaan hetkiseen

ihmisen arki...

ihmisen arki
on
elämistä
joka syö ja juo
  helevetisti,
tienaten

huononlaisesti

jumala,,,

jumala on
kaukaisuus
läheisyys,,
riippuen
olosuhteista

niinehyvineen...

ihmisen ei tulisi
asukokonaisuuttaa
itseään,
vaan mennä liihotella
niinehyvineen

kun kulutat...

jos kulutat
vain
lähellä tuotettua
kulutat väemmän
turhuuksien turhaa

eurooppasta on kaikki
alkuperäisin,
siis
miksi
tilaamme ne kiinasta,
toiselta puolen maapalloa
--omia
tuotteitamme
jotka on
halvalla
plagioitu

mustikat...

mustikoita löytyy vain
--syksyllä
mehistä,
siis jos talvipakkasilla
näät niitä kauppojen
pakastealtaissa
niin ne ovat
--edellisvuoden puolalaisia

laihat ovat muodikkaita...

laihat ovat kuulemma
terveellisen
muodikkaita ja ketteräjalkaisia,
no olkoot,
mutta mä
tahon olla itteni
ja haluan syyvvä kun nälättää
juua
kun janottaa
ja muutenkin elää
iheksein

isosti...

ei tarvitse elää
isosti
ei vaatimattomasti
vimmatusti,
vaan riittää
semmoinen tasainen tahi,
tahti jonka kyydissä
pysyt

luovuttavat...

sodassa kaikki haluavat
säilyä hengissä,mutta
rauhan vallitessa
monet luovuttavat

ihtensä...

ihmisen tulisi
olla ihtensä,
sillä sitä hommaa ei voi
ulkoistaa

ihmeet...

ihmeitä ei

tehdä

~ne

koetaan

luonnollista...

ensitapaaminen

on

luonnollista

jos sen kohtaa

sattumalta

käräjät...

kauniinpia hetkiä

ovat

tuokiot

jolloin keinut

luonnon helmas,

siellä kotokulmillas

jossa on sun haas

elosi veräjät

~portin pielet

ja

rakkautesi käräjät

luontosaari...

luontosaari luonnonhelmas

tuolla kauniilla

järven seläl

kiehtoo

luonnollisuudellaan,

sillä

siel

ei ole mitään

~turhan turhaa

arvostelu...

arvostelusta tulee

nauttia,

sillä sitä huomiota

ei huonommat

saa

luontoäitee,,

ihminen polveutuu

luontoäiteen

povest,

siksi on tuhmaa

sitä myöhemmin

~karsia

koronan jälkeen...

koronan jälkeen
kanssakäyminen
virittyy
kukkaan kuhkeimpaan,
sillä
tämä tauti lamaannutti
huomiset

eurooppa elää käsikädessä
ja me sen osasena
siksi kaikki vaikuttaa
kaikkeen

tämä on unionin
parhaita puolia,
sillä yksin meistä kukaan
ei olisi mitään

perusjuttu..

elämisen

perusjuttu

on syömimen

ja

paskominen

~kuseminen

mutta on siinä monia

muitakin vivahteita

normaali...

normaali ihminen

on

tavallinen,

hän joka

nukkuu aikaisin

ja

herää varhaisin,

valittaa

muttei  jälkiään

korjaa

pienet hetket...

pienet hetket

kattavat

suuremmat

en ole kouluja käynyt...

en ole kouluja kolunnut
en suurimpien
salien
ovia
koputellen availlut,
mutta olen astunut
elämään
-omaani jossa olet
rinnallan