yö aamuksi
valkenee,äänet heräävät, kiirekkin,
mutta kollikissani matias
lötköttelee pitkin pituuttaan
nojatuolissa josta katselen
telkkaria ja muutenkin viihdyn.
annan matiaksen köllötellä,
sillä minulla on kiire
bussille ja sitämyöten
työmaalle.
kadulla ihmiset menevät
kiireenvilkkaasti,
eivät hymyile,
hyviä huomenia toivottele,
sillä olemme ventovieraita,
vaikka tapaamme jokainen aamu aina
samaan aikaan, sillä tämän kadun
kulkijat
ovat säntillistä väkeä, mutta hymyttömiä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti