itseään tiukanpaikan
edessä,
mahtailee mahtavimmilleen,
muttei pystyssä pysy,
kun arjen varjonsa eteensä
pysähtyy
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti