ikihonka nököttää rinteellään
kannattaen luontolintuja jotka ovat oksillaan
istuineet iät ja ajat,
varhaisemmatkin,
nekin ajat jolloin elämäpuhkesi kukkaan,
eikä mikäään tunne mennyt hukkaan
tänään ympäriltään on
kaadettu kaikki muu,
ei petäjän petäjää,
ei koivunrunkoa hohtavaa,
kuusta jalompaa,
lehtipuutkin
ympäriltään hävinneet, sillä elämänmoto on
aukkohakannut ympäristön,
tappanut elämän,
saanut luonnon pienimmät poismuuttamaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti