jos kaikki tautinsa
tietäisi jo syntyessään,
elämä olis yhtä väistelemistä,
joskus jopa turhan olemista,
joten on paree,
ettei tiedä juuri mistään mitään,
vaan paahtaa sen minkä kerkiää
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti