metsälampi peilaa
sinitaivasta,
rannat täyttyvät luonnonpuista
kanervista ja sammaleista,
joissa viihtyvät ikimetsän
pienimmät,
nuo elämämme alkutekijät
täällä ei äänet kuiskauksia
kuuluvimmiksi ylly,
sanatkin taipuvat katseiksi,
siksi patikkakaverini kanssa
enmme ole pariin tuntiin sanoneet
sanasen sanaa,vaan kertoneet asiat
silmillämme
muuttolinnut liitävät sinitaivahalla,
kuuntelemme niidentuhinoita,
aistimme niiden
olevan onnellisia,
sillä onhan
aurassaan uusia jäseniä,
noita metsälampien rantamailla
syntyneitä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti