torstai 18. elokuuta 2022

metsänpoika,,,

ikimetsä hymyilee

syksyssään,

puolukat punoittavat,

herkkusieniä mättäät täytenään,

syksyn tuoksu leijailee sammalikossa,

luontometsän salokankailla, jossa

talvilinnut asuvat,

luontomme arimmat piileskelevät

ja minä,

metsänpoika istun kaatuneen kelopuun

rungolla ja mietin niitä näitä,

juttelen tuhansille hetkillein,

sillä olen omieni mailla

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...