ihminen ihastuu,
vihastuu
ja pian toiseksi
vaihuttuu,
sillä ihminen on kohtalonkukka,
hetkiensä puliukko,
almanakka,
itsensähallitsija,
vihailija,
kunnes syksynsä puetuttaa hänet pitkäntalven
tärisijäks
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti