joulumieli
syntyy lähimmäisistä,
hetkistä joita lähemmäksi
et pääse
ihmiseksi synnytään
vasta pahanpäivän
jälkeen,
sitä ennen ihminen on
~elämänsäetsijä~
jouluun on hitusenverran
aikaa,
mutta juuri sen verran
minkä tarvitsen, mutta kyllä
siinä juoksuksikin täytyy laittaa,
jos ei kiireen takia, niiin tavanvuoksi,
sillä se nostattaa joulupunan poskipäille,
joulunajan odotuksille
ennen ensimmäistä.toista.
herännyttä
olet kaiken valtias,
pimeyden ja hiljaisuuden,
kuiskausten ja äänettömyyksien hymyilyjä
ennen ketään toista
olet tähtien lemmikki,kuutaivaan
suosikki,sillä vain sinun jälkesi
näkyvät vastasataneessa lumessa, sitten vasta
kissasi,joka missasi heräämisen, sillä yleensä se on hän
joka jättää ensimmäiset jäljet
aamun ensimmäisenä on
kiva olla,
sillä on väljää,eikä yhtään
mitään,ei ensimmäistä valoakaan,
joka halkoisi pimeyden,¨puhkoisi hiljaisuuden
ennen aamua
heräät ja katsot
.aikaasi.sitten puet ja meet
teet luonnolliset ja sittehe
eilen sovitut,tahi oot muuten vain
en ole täydellinen,
siksi minun täytyy
kurkistella elämän
jokapuolille,
myös sinne minne
ei saisi
jalallakaan astua
turhan vuoksi
ei kannata
taistella,
mutta ystävyyden vuoksi
vaikka jokaisten hetkien aamut ja
loput,sillä ystävää vahvempaa et
saa mistäkään
kaikkea ei tarvitse synnyttää,
päiväkausia
työstää,ajatella,
mukavasti järjestellä sillä asiat
ennemmin tahi myöhemmin
järjestyvät.paikoilleen.
joskus tunnen etten etene mihinkään,
vaan olen itseni jatkeena,joka ei
ylety mihinkään,.
joskus,
siksi en useinkaan turhiin kurkota,
pahimpiin ylety,
turhimpiin alennu,
sillä minulle elämä on hetki jolloin pitää olla
parhaimmillaan,luonnollisemmillaan,
just silloin kun siltä tuntuu
tänään olet kaikkialle
ulottuva,
nuori ja etenevä.etevä.
kaiken lähellä, kaikkeen pystyvä,
tänään sinulla on ystäviä,
hyvänpäiväntuttuja,ohikulkijoita,
mutta onko heitä huomenna,
onko huomista,
vähääkään vai enemmän,
onko, aamusi samanainen,päiväsi loistokkainen,
iltasi unelmoivainen,
yösi levollinen?
hetki on pieni,
niin pieni,
ettei sille voi tehdä
huomisia,
kattaa illallista,
sillä se on niin pienen viaton,
mahtavan kokoinen,
ettei se mahdu huoneisiisi,
ennenkuin kasvaa kokoiseksesi
tänään meet tuut,
huomenna vaan meet,
vaikket sinnekkään,
siksi pidä huolta huomisistasi,
läheisistäsi,
itsestäsi, sillä eihän sinulla mitään
suurempaa
pienen mökin ikkunasta
loistaa joulunliekki
lämpöinen,
se ei riehu valtoimenaan,
vaan arvokkaan ylväästi,
sillä onhan joulu,
joulu juhlista
arvokkain, hetki jolloin läheiset ovat
kokoontuneet luokseen,
nauttivat jouluaterian, avaavat lahjoja,
puhua porisevat tutuntuntuisan lämpimästi,
pitävät toisistaan huolta
tämän mökin yksinäinen kynntilän
sytyttäjä ei ole heillä, eiväkä he luonaan,vaan yksinään,
sillä hällä ei ole heitä,lähimmäisiä jotka olisivat
laskeutuneet luokseen,
hän johonkin
pienen mökin joulupöytä on katettuna
rakkaimmille,
kuten jokaisena jouluna,
jokaiselle on kuusen alusilla
käsintehdyt lahjat,
kuten jokaisena jouluna,
mökin mummo sytyttää ikkunalleen
kynttilän
jota tuijottaessaan hänen mietteensä
palaavat kaukaisuuteen,eiliseen,
vaikka pihalumessa näy jälkeäkään
joulupukki kumarainen,
korvatunturilla
pakkaa poronrekeen
lahjojaan kaikille
lapsukaisille, heillekkin jotka sillontällöin
ovat toisinpäin olleet, sillä pukkikin on välillä
ollut ärripurri änkyräinen, jokajutun tuholainen,
sillä ihmiset ovat sellaisia,
joulupukkikin,
silloin tällöin,
muttei jouluna jolloin hän saa lapsille lahjat ojentaa,
hyvää joulua toivottaa
elämäntyöläinen on
oppinut heräämään,
hommiinsa lähtemään,
palaamaan,
arkeaan suunnittelemaan,
haaveitaan sovittelemaan,
siksi kun hän syksynsä
tyyntyvässä illassa istuu
iltaansa, hänestä huokuu jotain sellaista
elämäniloa jota tapaa vain
hänen kaltaistensa kasvoilla
ihminen voi selittää itselleen
kaiken hyvinpäin,
mutta vihoviimein hän joutuu
puheittensa vaakaan,
siihen hetkeen jolloin punnitaan
tuntemukset ja todellisuus
vain itsenäsi olet
kokonainen,
vain itsenäsi tavoitat huomisesi,
vain itsenäsi pystyt koskettamaan
elämänarkoja,
vahvempia, sillä
vain itsenäsi olet
-sinä-
itsesi herra ja alamainen,
kaiken kestäväinen,
haavoittuvainen, huomisten näkijä,
elämännäköinen
joulumieli
kutoo lämpösii ajatuksii,
käärien ne lahjapakettiin,
ja sydämmen tunteilla ojentaa
hänelle, joka on
-enemmäm kuin enemmät-
päivät ja yöt,
hetket ja pidemmät
ovat teitä varten,
sinua ja häntä,
ne ovat teidän huomistanne,
siksi herätkää varhain ja nauttikaa,
sillä päivät ja yöt,
hetket ja pidemmätkin ovat elämänne
kevättä,
sitä aikaa jolloin kulleronkukatkin kukkivat
joulumieli on hyväntuulen
mieli,sillä kaikkialla sopuisat aatokset
joululauluja laulelevat,
joulutunnelmaa somistavat,
kaikkialla hohtavat hankiset,
jouluntähdet tuikkivaiset,
joulusaunan tuoksut
puhtoisat,joulupöydän herkut
maittavat ja jokaisella on hyvä mieli
odottavainen,
joka loistavat silmiltänsä,
hehkuvista poskisist jotka innolla
joulupukkia vartoilevat
Ihminen on päiviensä
mittainen,aikansa kokoinen,
vaikka olisi käynyt enemmät,
vähemmät,
sillä vain aika tekee ihmisestä
Jokasäänkestävän,
Itsensänäköisen
Vasemmistoliitto
ja
Nyt-Liike
ovat myötämielisimpiä
Putinin toiminnoille kuin muut
puolueet,
sillä he elävät Putinismista
tavallinen ihminen
katsoo tilipäiviensä
verran,
sillä muuhun heillä ei ole
-varaa-
ihmisellä pitäisi aina
olla keväinen katse,
sillä se luo enemmän kuin vie
kevät on elämän kukkanen,
pienenhetken hentoinen,
viaton, mutta se saa
luomakunnan näyttämään
paremmalta itseltään
kevät on hetki
jolloin ihmismieli suoristuu,
paikoiltaan ojentuu,
hyvemmilleen taivuttuu
kevät saa entiset kukkimaan,
uutukaiset syntymään,
arjenpyhät hymyilemään
kommunismi on
tauti,
pahan tauti,
joka kukkii tänään
Venäjänmaassa,
kylväen
tuskanverta naapureihinsa
Joulukuun kuudes
on hyvä
päivä,
niin hyvä, että se sallii
huomistemme olevan omissa
käsissämme,
se on Päivä jonka ansiosta voimme sanoa
sanottavamme, tahi olla sanomatta,
sillä se on Vapauden päivä
päivät täyttyvät toisistaan,
siksi ne näyttävät eilisiltä,
utuisen huomisilta
tämänvuoksi arki
kuljettaa almanakkaa taskussaan,
päivästä toiseen
tämä kaikki luo yhteisnuntarauhaa,
sillä ihminen villiintyisi
jos ain olisi elämänsä
kevät
joskus tulee eteen
ihmisen raja,
se kynnys jota ei ylitetä
mutta pahat ihmiset
ylittävät
ja samalla vetävät
hyvätkin kohti kohtalon portteja
siksi ihminen seisokoon
omilla jaloillaan,
aatteillaan,
elämäntavoillaan,
eikä mielipidehullujen saattelemina
ahneet ihmiset
ovat
miellyttäviä siihen saakka
kun saavat haluamansa,
sen jälkeen heistä jää ilkeä maku
talvella hanget hohtavat,
punaposket hehkuvat,
sillä latuset kutsuvat
elämänsä hiihtäjää,
huomistensa tulijaa
venäjä on kohdellut
ukrainaa aina
mielipuolisesti,
siksi se joutuu jälleen
pyhän pyövelin polvelle
syntejään sovittelemaan
jouluna ihmiset juoksentekevat
hikisinä kaupasta kauppaan,
hakevat verkkokaupan tuotteita
mitä mistäkin,
sillä posti ja matkahuolto ovat
ulkoistaneet palvelunsa
mikä mihinkin
joulua syyvvään kuivunutta
kinkkuu,
sillä sen niskassa ei ole yhtään
rasvoo,sillä
kasvattajat ovat syöttäneet niitä
porkkanoilla ja muilla ruohontupsuilla
jouluna rahat hupenee
ja luotot suurenee,
jos on elänyt vilpittömästi
joulu on koko kansan
juhla,
vaikka toiset syö
kepappii
ja notkuvat kulkukäytävien
ovenpielissä
joulu on
joulupukki, sekä pari
tonttuu,
sauna ja sandelsii,
herkuttelua ja villasukkien
vetelemistä jalkoihin,
se on hirvittävä määrä
lahjapapereita joita saa poltella
saunassa juhannukseen,
siksi kaiketi joulu on ihan
ok,
arki on
tuttuja hetkiä,
venyviä päiviä,
laihakkaita tunnelmia,
niitä on
maanantaista
perjantaihin, joskus lauantaikin,
mikäli joutuu ylitöihin
joutavanpäivinä ihminen
ajatuu hetkiin,
joista on
vaikeaa arkeaan ammentaa,
sillä se sammuttaa elämännälän,
siksi joutavanpäiviä ei saisi
olla turhanmonta
niin tyyni on
niittypeltoin, ettei siellä heidahda
ei lehdon kukkanen,
ei tuulen tuulettamat,
arjenpyhän hyvittämät,
sillä onhan nyt marraskuun viimeiset,
pitkän talven ensimmäiset
hetket,
kuukauden mitta jouluun,
tuohon vuoden pyhimpään,
siksi kaikkialla jokahine
vienonkauniisti ehostelevat
itseään,
niin minä kuin
lehdon kukkanenkin
kun elämä tympäsee,
hyppää tienposkeen ja
sukella ikimetsien salokankaille
ja istaha,
istaha ja oo,
sillä sieltä löydät mielenrauhan,
hetket jotka ruokkivat huomisiasi,
herkistävät mielenhyvää
jos ihmiseltä loppuvat
lähtemiset,tulemiset
hän jää,
eikä pääse kurkistamaan huomisten
tulevaisuutta,
hän jää ja joutuu kuluttamaan
muistonsa
-loppuun-
valoisia päiviä on
harvakseltaan,
muita tukuttain,
siksi niissä kannattaa viihtyä
aamusta puoleenyöhön
autiot ihmiset kulkevat
tyhjin katsein,
menevät, vaikkeivat mihinkään,
sillä niin on säädetty,
kaukaisuudessa päätetty
kadut täyttyvät menijöistä,
joita liikennevalot ohjaavat,
katuvalot suuntaa määräävät,
sillä heillähän ei päämäärää,
elämänsä suuntaa,
tuttua ja turvallista
kodinurvaa
maailman tuulet kylmästi
puhaltelevat,
ankarasti koettelevat,
sillä heillä ei turvanaan
mielensuojaa,
tuttua kodinturvaa
jos pystyt jättämään
perinnöksi tunteen,
että hänen kaltaisensa minäkin
haluan olla,
olet jättänyt suunnattoman paljon
ilman itsenäisyyttämme
ryssä raiskaisi
kotejamme,
huomisiamme, siksi joulukuun kuudes
on
enemmänkuin pyhäpäivä
en voi sinua koskettaa,
katseellani kahlita,
sillä olet arkeni
valo, hetkieni
kukkanen,
siksi
ajattelen sinua yötpäivät,
hetkienkin päästä, välitämättä
kurjimmistakaan hetkistäin
ihminen on
kaunis,
kaunis ja hauras,särkyväinen
ja sitten ei mitään,
ei ainakaan senvertainen kuin
kedon kukkanen,
joka keväästä syksyyn
suvituulissa keinuttelee
kaamos loistuttuu
tunturista,
äänettömästi,eikä sillä yhtään
varjonsäilääkään,
vain hetken tummuva kajo, joka saa
tunturin näyttämään
isommalta kuin
onkaan
ja minut pienenemään,
pienemmäksi kuin olenkaan
olen etelänmies,
hiihtelijä,
hyvien katselija,
siksi hiihtelen täällä,
jumalten rintehiltä, kauneuden kukkuloilla,
jänkämailla,
jossa luonto näyttää suuruutensa,
mahtinsa, siksi olen hiljaa,
hiihtelen vain ja katson
jylhää tunturia, jossa kaamos loistuttuu,
eikä siellä varjonsäilääkään
hiljainen marraskuun
viimeinen
aamu,
yön sylissä nukkuu viel
nyystölänlahti,
tuo päijänteen komein lahti,
jossa luontoäitee keväät kesät
soutelee,
talvisilla hiihtelee,
pilkittelee tahi muuten vaan
katselee kauneuden kukkaansa,
mutta nyt
tähtitaivas pilviverhoissaan uinuttelee
maantiellä autoja harvakseltaan,
sillä eihän kellään mihinkään
menemistä
tulemista, sillä
onhan marraskuun viimeinen aamu
olen varhaiskypsä, siksi käyn
lenkillä aamutuimaan,
sillä näin näen ja kuulen
askeleeni ja
syvemmät tuntoni,
eikä mun tarvitse väistellä
olemattomia,
vaan tähdenlentoja, sillä onhan
marraskuun viimeinen aamu
ihminen ei kasva
mittaansa pidemmäksi,
mutta häneen mahtuu senkin jälkeen
monenlaista
älä pahoja aattele,
joutavanpäiväisiä siunaile,
vaan kävelytä nykyisyyttäs,
vietä sen kanssa laatuaika, niitä
hetkiä jotka eivät huomenna ole
tämänpäiväisiä
jokaisen päivän
pitäisi olla sellainen,
jonka haluaisi jatkuvan
yötömästi seuraaviin, eikä
niiden välissä yhtäkään ikävää
en mä toivoton oo,
en,
sill mulla tuikkii
elämänvalo,se hienoin,
jaloin joka lämmittää
huomisijain,
hetkiäin,
eilisijäin
en mä surussa kylve,
en turhan riettahissakaan,sillä olen
tavallisenpäivän poika,
jolla on tavallinen mieli,
eikä yhtään äkkijyrkkää
mieltä
minuu ei päivän säät
purase,
pakkanenkaan,
ei pahat ihmismielet,
hyvätkään,
sillä minä katselen ja elän
tunteiden kautta,
sillä niihin ei pääse käsiksi
tunteeton
kaikki hyvät jutut kannatttaa
ujuttaa vastarannankiiskien
keksimiksi,sillä näin saadaan
turhanvastustajat kannattajaksi
kiinan korona
ja venäjän putin
tekivät elämään suuren surun,
niin suuren,
ettei pahempaa
kaikkien askeleitten jälkeen
saapuu hetki,
jolloin ei enää tarvitse,sillä
kiireen äänet eivät enää
juoksuta,
hiljaisemmat velvoita,
katseet tavoita,
sillä olet saapunut,
katsot vain taakses,
matkojes taas,
huokaat ja hymyilet
nainen kehittyy
aikaisemmin,
mies vasta ikäheppuna,
siksi vanhat ukot ovat tasapaksuja
menneitten kutojia,
kuntaas naiset mummouduttuaankin
näyttävät eilisten prinsessoilta
mies ja nainen
sunnyttävät toisensa,
joskus myös mies ja mies,
nainen&nainen
tahi sitten parit jotka eivät ole
niin perinteikkäitä
onnistumiset tarvitsevat
onnistuakseen epäonnistumisia,
sillä vasta niiden jälkeen
*palikat ovat järjestyksessä*
niin kauan kun
pidät itseäsi parhaana
kaverinasi,
pärjäät,
mutta jos rupeet riippumaan muissa
niin hakoteillä oot
aseita ei kannata
käyttää rauhaa vastaan,
sillä ne eivät tehoa siihen,
sillä rauhan liipasinsormi on
nopeampi kuin yhdenkään sotahullun
ihmisestä saa parhaimman
käsityksen silloin kun katsoo
pikkasen ohi,
sillä sieltä heijastuu
eilisensä
hyvät ihmiset eivät
keikuttele itseään hyvänpäivän
lehtien etusivuilla,
vaan arjen aamupainoksissa,
siellä missä tarviraan auttavia
käsiä
jos en olisi
minä,
niin olisinkuin he
jotka menevät suunapäänä
suuntaansa hakien,
siksi kiittelen,
että olen minä,
joka ei ohita, eikä juokse
itseään kiinni
joulu on
suurten hyvien juhlaa,
mutta
joillekkin hetki jolloin
yksinäisyys pyhittyy
hyvämieli tarvitsee
elintilaa, siksi se hymyillen
viheltelee,laidasta laitaan liihottelee,
hyviä juttuja mutustelee
vain vastasyntyneet
kissan pennut ovat
viattomia,
mutta kun niidenkin silmät aukenevat
alkaa todellisuus
~elämän raadollisuus~
venäjä tuhoaa tänään
ukrainan infran,
sodan loputtua se jälleenrakentaa,
sillä oligargit ovat tallentaneet
länsimaiden pankkeihin
siihen tarvittavat varat
ihmisen syksy
päättyy jouluun
ja sen jälkeisiin,
siksi ihminen on allapäin
elokuusta joulupukin kolkutuksiin
hyvät ihmiset eivät
pitkälle etene,
sillä heillä on monta
vastustajaa,
suurimpana ja vahvimpana
~omahyväisyys~
ihmisen ei tarvitse
olla isontalon herra,
ei pienen mökin poikanenkaan
jos hän haluaa elää elämää jossa ei
vihat kolkuttele,
puutteet nälistele,
turhat hätistele,
sillä jos hällä on jalo sydän,
tekeväinen mieli ja ennakkoluuloton
asenne kaikkeen näkyvään,
näkymättömään,
hän menestyy, sillä pirukaan ei
vastusta vilpitöntä yrittäjää
olen kasvanut maailmassa,
esi-isieni maassa,
jossa asiat sanotaan niinkuin ne ovat,
siksi minäkin
suorapuheinen,
kaunistelematon esi-isien
jälkeläinen
en ole siloitettu eläväinen,
vaan kovien hetkien
esikoinen,
juro nykyaikaan,
mutta olen pärjännyt
niillä mitä olen
en osaa arvostaa
takinkääntäjiä,itsensä
pyhittäjiä,
en hienostelijoita jotka
sipsuttelelevat valtaherrojen
lähteillä,
vaan katson kunnioittavasti
ihmistä joka seisoo
ylväin päin
jos ihmisillä ei olisi
nimiä,
väestökirjamerkintöjä
he kuuluisat alempaan kastiin
kuin tuotantoeläimet
turhantärkeät eivät
pysy elämänjalaksilla,
siksi he juoksentelevat tyhjän päällä,
huutelevat siellä täällä,koska eivät saa
arjestaan otetta
kirkot ammottavat
tyhjyyttään,
mutta kirkkovaltuustot
ovat täynnä
~einestelijöitä~
suuria ei kannata
heti suorinta tietä
lähestyä, vaan sivuteitä pitkin,
huomaamatta,
sillä siten saatat saada sen
takin helmasta kiinni,
sillä suuret eivät tahdo seurustella
kaikkien eteensattuvien kanssa,
vaan menevät omia teitään,
omaa tahtiaan
jos kaikki päivät
eletyt päivät
olisivat kirkkaina mielessä,
niin,
huomiset eivät saapuisi,
sillä eiväthän ne tahdo
samaan läjään
ihmeet näkyvät
kuilun partaalla,
hädän viimeisellä hetkellä ja
silloin kun salama välähtää,
muulloin ne nukkuvat päikkäreitään
maailma voi olla
isompikin kuin nykyisen
kokoinen,
sillä jos ihminen pystyy
liitelemään milloin mihinkin,
niin rajoja ei näy missään,
ei edes kohtalon takana
vastasyntyneenä ihminen
on vahvimmillaan,
sillä silloin eivät epäilijät ole
käyneet kylässä,
mutta
elämän loppusuoran päässä
ihminen tutisee
kyläläisistään
yksin et pääse
itseäsi pidemmälle,
mutta
kaverin kaa tuplaten,
joukkojen kera vaikka
maailman huipulle
suomi pärjäisi
erittäin mallikkaasti viidellä
hyvinvointialueella,
sillä
nykyiset kakskyt yksi
ovat politiikkojen mandaattipesäkkeitä
kaupunkit tarjoavat
turvapaikan
viattomille,kainuille ja uusorvoille,
muille se on vain
yksi paarikierros
ennenvanhaan oli niin,
että kantaväestö
vastusti kaikkea
uutta,
tänään hommat ovat kunnissa kääntyneet
nurinpäin,
sillä uudistuksien vastustajat asuvat muuallapäin,
eikä heitä haittaa hittojakaan
onko kunnassa palvelunpalveluu,
sillä hehän tuovat ne muualtapäin,
kuntaas kantaväestö yrittää saada investoinneilla
kuntakuvan pysyvän palveluineen hyvinpäin
hyviä juttuja kohti mielellään
minäkin kuljen,
mutta usein kompastun
pahempiin,
joissa aikani ryven,
itseäni paikkailen,
elämäntaipaleelleni itseäni taivuttelen
ja sitten meen
eestaas ja usein
mäkien takana odottavat uudet
juttuin,
en väistele,kiertele,enkä ainakaan kiemurtele,
vaan kohtaan ja joskus jopa
hyvinpäin,
niinpäin,että jatkan matkaani ehin päin
tavalliset ihmiset
eivät näy
kuulu,
eivätkä ole esteinä,
siksi suuret haluavat heitä,
sillä he elättävät kaikkia, etenkin
heitä jotka äänekkäimmin .voivat.
ymmärrettävän
vastauksen
saat kysymällä,
silmiin katsomalla,
pöydän kummallakin puolella
olemalla
yhden totuuden
hallitsijat ovat tuhannen vääräntiellä,
sillä totuus kuvastuu hetkistä,
olosuhteista
muutosvastarinta
on
lannistavinta,
tavallista, mutta niin kovin
luonnollista,
sillä sen avulla vaarat ovat
sukupolvesta toiseen hälvenneet,
niinkuin tuulimyllyjen välkekkin
jäte on
ihmisestä kotoisin,
ei luonnosta,
eläimistä, eikä taivaan vuohista,
vaan meistä,
tavallisista kulkijoista,
elämtapojemme maistelijoista
ihmisen jaloimmat
ominaisuudet
puhkeavat kukkaan silloin kun
tunteittensa ovet aukenevat,
sillä nuo ovet ovat jykevästi kiinni
ajessaan,
tavoissaan ja sukujuurissaan,
mutta kun oikea hetki koputtaa,
silloin ihminen jaloimmillaan,
sydämmensä hyvyydet ojentaa
ihminen on loppujen lopuksi
uudistusmielinen,
ainakin he jotka entisistä
uusilleen asettuvat,
siksi jos nurkat ahistaa,
aukase ovi ja mee valloilles,
rakentele pesäs mallilles
ei kaikkea kannata
ikävästi kertoa,
ei huonojakaan,
sillä nehän on alunperin
hymysuussa sanotut
ensilumi mielet valloittaa,
tiet sannoittaa,
villasukat jalkoihin mahduttaa,
sillä nuo kauniit hiutaleet saavat
mielet eläväksi,
elämänilon liitäviksi,
hyvänolon kantaviksi,
ulkoilman kestäväksi,
niin ihmisillä kuin eläimilläkin
kurrenpoika hangella kärrynpyöriä
pyörittää,
jänöjussi kinoksilla loikkii,
kuntaas ketunpoikanen ei vauhdissa pysy,
sillä hällähäm on tuo
tuuheahäntä, joka menoa kovasti jarruttaa,
ja sekös varista kuusen latvassa naurattaa
kylätiellä kulkee ukkoo
akkaa,sillä onhan seutukunta
pukeutunut valkoisiin, joissa mielikin
virkistyy, eikä tahdo enää ikkunaverhojen
reijästä tirkistää, niinkuin syksyn
tuimimpina hetkinään
kylätie mutkittelee
siel missä
mökki tahi kaks,
useampikin,
mutta ikimetsän salokankaille se ei vie,
sillä siellähän vain luonnon arimmat ja
humppaveikko ilomieli, joka jäi
eläköityään savottakämpille asustelemaan,
luontonsa kanssa seurustelemaan
humppaveikko jouluaan rakentelee,
kinkku suolaämpärissä lätköttelee,
etuselkä ja lavat suolatiinussaan,
hapankaali omassaan,
kalaherkut kylmäsavustuksessa,
joulkusiika savusaunan orrella
palvikinkun kanssa venyttelee,
karjalanpaistilihat lihapotissa
kylellään,
pippurit ja muut mausteet
vierellään
humppaveikko ilomieli hetkeksi
istahtaa,
elämänmenostaan huohahtaa,
hymyilee kissalleen,
rapsuttaa koiraansa korvalleen ja
maistelee kotitekoistaan,
joka saavat hänen jalkansa humpaan askeleille
vietteleviin,
mut senverran hän viellä maltaa, sillä ensin joulu
rauhassa vietetään,
sitten hankisille kiirehditään
laululavoille ajaudutaan
jos ihminen aattelis
ominpäin,
sillä tavalla
toisia kuunnellen,
hiljasempiakin huomioiden
saattaisi hän avartua huomaamattomasti
jos eläisin
omavaraistaloudessa,
elelisin pihapiirissäin,
lypsäisin lehmäin,
keräisin kukon panemalta kanalta
munaset,
syöttäisin sikani,juottaisin hevosein
ja huutelusin elämänherroille,
hellurei
nyt syöttelen
itiäin
pikaruuvvilla, joissa
on punaisia ale-hintoja,
kahtelen kohtaloni jäsenkirjaa
ja huomasn eläväni,
vaikka ei siltä tunnu
bussikuskin hommissa
näet kaikenlaista
tuon ja tämänkinuoleista,
itsesikin, jos vain taustapeiliin
vilkaiset
bussikuskiksi ajaudutaan
laman kourista,
tuonelan tuvista,
sillä bussikuskilla on näköalapaikka
seuraaviinkin kohtalon kuoppiin
busskuskin ei pidä pelätä
suurta herraa,
pienempääkään,
sillä hällä on allaan sellaiset
luonnonvoimat ettei niitä
kelläkään,suuremmallakaan,
sillä jos hallitsee busillaan
ratsastamisen,
sen avulla pääsee monen
ihmisen pysäkeille
niidenkin, jotka edellisestä jäivät
bussikuski ei paljoa
juttele,
sillä hän miettii
mieluimmin,
runoilee,kiroilee, ihekseen tuhisee,mutta
äänettömästi, sillä sellaisestahan
seuraa vain asiakaspalautteita,
jotka juoksuttavat sinne tänne,
mutteivät lopulta mihinkään,
eivät ainakaan oikealle pysäkille
tuulimyllyt tuottavat
elämänvaloa,
lämmintä ja ylläpitovoimaa
joilla yhteiskuntaa pyöritetään,
luonnollisemmin valjastetaan,
mut siinäkin haittoja lie,
hitto vie,
mutta niitähän löytyy ja löydetään,
jos jokaiseen kuulohavaintoon
tartutaan,
luulonväärtiin takerrutaan
ihmiset menevät
menojaan,
tekevät tekojaan,
huomiset tulevat,
myöhemmätkin, siksi he eivät
viivyttele,
vaikka kanssakulkijansa jäävät
ihminen kulkee tuhontietään
kiireillään sillä he karsivat
huomistaan,
ovat välinpitämättömiä
tämänpäiväisistään,
siksi uudet ihmiset voivat
huonommin kuin edellisensä
ihminen on yksilö,
joka ei selviä ilman
laumaansa,
aivankuin sudet,
se voi hyvin laumassaan huuomennakin,
mutta yksinäiset sudet eivät kestä
.peremmälle.
kaduilla parveilevat
yksinäiset
nuoret,
he jotka ovat jääneet laumastaan,
he elävät koruttomasti,
vailla lauman suojaa,
siksi elääkseen joutuvat
rikkomaan yhteiskunnan
keskeisempia normeja ja
kuluttavat loputkin
inhimillisyydestään
kuljet paljojen ohi,
kuljet ikävien ja itkevien,
hyvien ja parhaimpien,
et pysähdy,
sillä et halua keskeyttää
matkaasi heihin jotka väsyivät
samalla reitillä jota kuljet,
sinä et välitä,
sillä olet määrätietoinen ja
pääpäärätietoisuutasi eivät häiritse
elämässään epäonnistuneet
olet ihminen,
hekin,
olemme jokainen ohikulkumatkalla,
olemme jokapäiväisiä
määräänpään liikkujia,
ihmisiä joiden tulisi huomioida
toisensa myös silloin kun
elämänvarjot painavat
yksi ihminen ei voi
muuttaa maailmaa,
ei kourallinenkaan,
mutta jos yksikin ihminen
tahi kourallinen jättävät hyviä
jälkiä,
niille löytyy seuraajia,
hyvvempien tekijöitä,
sillä ihminen on laumaeläin,
kukko tunkiolla,
orpopiru aavikolla joka saa joukot
liikkeelle niin hyvässä kuin
paremmassakin
aika armahtaa,
sillä tämänpäivän vastustajat
joutuvat näkemään eiliset,
jos vain huomisiin uskaltautuvat
kaikki päivät johtavat iltaan,
sitten
yön hiljaisuuteen,
aamun sarastukseen jolloin olet taas
päiväsi alussa,
oman itsesi edessä
ensilumi peittää
syksynnäyn,
kylmänharmauden,
luoden kaikkialle valonilon,
joka huokuu huomisen riemua,
se luo joulumielen lähemmäksi,
ilonmielen sydämmiin,
tunteisiin syvempiin, se tuo
hiitoretket hohtaville latusille,
jyrkille mäkien kumpareille,
järviren jäille,
salomaille koskemattomille,
se pyörittää
lumiukot pihamaille,
ensilumi tuo talven paukkupakkaset,
suuret kinokset teitten vierustoille,
täyden kuun taivahalle ja sitten
alkaakin kevät,
tuo elämänalun soliseva puronen
ihminen kävelee
vain silloin,
kun hänellä ei ole
muuta etenemismuotoa
käytettävissään, toisin oli aikaisemmilla ihmisillä,
sillä he joutuivat,
paitse ne laiskimukset jotka ottivat eläimet
kulkuneuvokseen
katselen iltapäivälehen
sotakuvia,
minua kylmättää,
sillä ihmisen pahuus on saanut
vallan
kun kosketan vanhaa
ikipuuta,
niin rauhoitun,
eikä minulla enää kiire
mihinkään,
siksi vaellan metsissä tuontuosta,
rauhoittumassa,
tyyneyttä hipaisemassa,
mieltäni kohentamassa
ihminen viisastuu parhaiten
kantapäänsä kautta, sillä
kirjojen kautta opitut
vanhenevat ennen seuraavaa
painosta
joulu on
valon ja rakkauden
kuusipuu,
se tuoksuu kinkulle ja muille
herkuille, joulusaunalle,
joulu on herkkien hetken
kuusipuu,
hyvänmielen joulupuu,
jossa jokainen on toistensa
läheinen,
niin kaukaiset kuin lähemmät,
lähteneet ja tulevat
vuodessa on paljon päiviä,
joilla ei tee mitään,
mutta ne ovat täytteinä,
jotta saadaan 365 kasaan
kaikki ei oo
hirvenmetsästäjiä,
kanien syöjiä,
eivätkä edes tykkää jauhelihasta,
johon on possut ja lehmät uhrattu,
sillä ihmisillä on erilaisia makuhermostoja,
toiset tykkää ihestään,
toiset toisistaan,
omasta voinnistaan
.jotkut kaikkien.
kun aika vaihtuu,
silloin olet eilisen lapsi,
sillä tämänpäiväiset syntyvät tänään,
huomiset huomisissa
jalkapallon mm-kisat
Qatarissa
edistavat ihmismielen
laitimmaista puolta,
sitä jota ei kehtaa hyvinäpäivinä
esitellä
ihminen on luotu
syömään,
siksi maailmasta loppuu pian ruoka
ja lähimmäiset,
ympäristö ja kauemmatkin
myymäläautot -ja kirjastoautot
ovat hävinneet,
sillä maaseudut kaupunkeihn haihtuneet,
ihmisistä harvempiin vaihtuneet
ensilumi
maahan ehti,
riemuni repes ja mieleni
hankisille ehti,
voi mikä luonnon mahti onkaan
lumi,
tuo puhtaan valkoinen,
jolla on niin suuri mahti,
että se mut innosti lumipalloja
pyörittelemään, kaikkea näkemääni
ihastelemaan,
variksen kanssa laulelemaan,
lumienkeleitä tekemään
ihminen ei ole aikojen
herra,
ei minuuttienkaan
.eikä senkään vertaa.
jolloin peilisään näkyvä
kuva heijastuu
silloin kun kaikki on
hyvin,
ihmiset veltostuvat,
ympärilleen karkailevat,
kun on huonomin,
heissä herää jotain
-tukevampaa-
jokainen ihminen on
mahdollisuus,
etenkin lapset,
sillä he eivät ole viellä
-kyllästyneet-
toiset ihmiset eivät elä
ollenkaan,
vaan ovat ja noudattavat
yhteiskunnan ohjesääntöjä,
kunnes painavat viimeistä
nappulaa,
eikä sen jälkeen yhtäkään
silloin kun kaikkea
on vähän,
aukeavat mahdollisuuksien
meret,haaveet ja unelmat
jotka kaipaavat ottajaansa,
mutta vain heille joilta ne
puuttuvat,
yltäkylläiset jäävät nuolemaan
näppejään
keskustapuolue ei kunniota
suomen alkuperäistä kansakuntaa
~saamelaisia~
vaan
vaan haluaa sulattaa heidät
muuhun yhteiskuntaan
~väkisin~
talvi,
tuo kauniin valoinen,
jos ihmisen on lystikästä
hiihdellä,
persmäkee lasketella,
lumiukkoja pyöritellä ja tuumiskella,
sillä talvi on valoisaa aikaa, kuutamoisten
tähtiöitten taikaa, jolloin meet yötpäivät
elon rintehilläs, mielinmallin huvillas
Levillä lomaillaan,
ilomielellä lasketellaan,
poronkäristyksiä Hullussa Porossa
mauskutellaan,
massipussia kevennetään,
samalla kun
yökaudet juhlitaan, aikalaisia
tanssutellaan,tussun pohjia
kutitellaan, kunnes loppuu saldo ja on
edessä etelän matka,
jolloin närästää,
samarariinia kaipaillaan,
pahasti sylettää ja pää painuksissa
nolottoo,
mut nehän kuuluivatkin
LEVIN riemuliiterin lomapakettiin
merssumiehet ovat
tyylitietoisii,
kulmahoususii, vikavaloisii,
mutta muuten ihan hyvän oloisii
julkiset menot ovat
hyvinvoinnin
alusta,
mutta niiden holtiton kasvattaminen
lisää köyhyyttä,
sillä inflaatio on monen hyvän
syöjä
maatalousyhteiskunta
oli
eriarvoistuttavaa,
siksi on parempi,
että maatilat osakeyhtiöityivät
ja jakavat näin yhteistä hyvää
osattomillekkin
nuijasodassa tapettiin
armottomasti
sillä kartanon isännät eivät sietäneet
maaorjiaan jotka tahtoivat
heiltä palasen
tekoälyllä varustetut
ihmiset eivät ole yhtä
selviintymiskykyisiä kuin
maalaisjärjellä
varustetut
jos ihminen ei tuntis,
hän menisi vaan,
vaivoineen kaikineen,
ystäviään huomaamatta,
tuttaviaan tapaamatta
jos ihminen ei tuntis,
hän olisi yksin,
eikä hän ympäristöäänkään
tuntis,
sillä eihän hänellä
tuntojakaan
jos ihminen ei tuntis,
ei hän muita näkiskään,
vain itsensä,
eikä hänestäkään
puoltakaan, vaan sen osasen joka
liikuttelee häntä aamusta iltaan
älä ole
kaikkein tärkein,
älä turhimmainenkaan,
vaan omantiesi kulkijainen,
pienen hetkesi omistajainen,
tuokioittesi tulkitsija,
elämäsi isäntä ja renki,
äläkkä yhtään muuta sillä ne ovat
helppoheikkien hommia
katselet useimmin poispäin,
ulospäin
jotta näkisit,
mutta jos välillä katsoisit
sisäänpäin,
näkisit
missä menet, sillä ihminen helposti nurkkasokeutuu
tavoilleen muotoutuu,
urittuu, elämäntiellään turhantielle kaistuttuu
vaikeudet vahvistavat,
kestävämmiksi kuorruttavat,
elämänpituiseksi kasvattavat,
jos niiden yli päästään,
mutta jos ei, niin ne
valtaavat huomiset, elämänvalon
hämärryttävät,lopunajan matkoja
tarjoavat
kaikki elämänpäivät
ovat kukkasia,
villiniityn hentosii
kukkasii, jotka
arotuulissa heiluvat,
ikävän ja hyvän
tyyntyvissä
keinuttelevat, kunnes tulee
tuima talvensää ja saa elämänkukkaset
alistumaan,
kohtaloonsa taipumaan
pahuus kylvää
ukrainassa ikävänmieliä,
saaden hyvätkin kalpenemaan,
hauraat murenemaan,
mutta se ei pysty alistamaan
ihmismieltä, joka ei alistu hullunkynsiin,
sillä viimeistään keväänsäteet sulattavat
vihan kylvämät ja rauhanmieli palaa tuntojen niittyville,
jotka ovat surun ikävällä kylvetty
ensilumi säteilee
arjen harmaisiin,
laittaa nivelet vetreiksi,
mielen kiehtovan
solmuttomaksi, saaden
kaikenmaailman jutut
halutuiksi,koskettaviksi,
siksi minusta kehräytyy tunne että olen
hyvien kaveri,
useimpienkin
syksy vaaleaksi vaihtui,
suuremmaksi ja tilavammaksi,
luistavaksi, kauniin valkoiseksi,
siksi mä ensimmäistä lumiukkoa pyörittelen,
ilomielillä kierittelen, lapsenmielellä kieputtelen,
sillä mieleni täyttyy hyvästä,lumivalkoisesta, tästä kaikesta,
joka vei pimeän syksyn mennessään ja antoi valonsydämmen
loistokkaan, jolla on hymy herässä,elämänilo hallussa,pikkujekkuja takataskussa
mikään ei ole kestävää,
ei lujat ja vahvat,
eivät pitkät ja vanhat,
sillä kaikilla on aikansa,
hetket jotka eivät jatku
huomisiin
ihminen ei voi elää
enää
yksikseen, sillä hänessä roikkuu tuhansia
ja hän on riippuvainen
kaikesta
yö on aidoimmillaan
maaseudun rauhassa,
siellä missä vain sudet
laulavat ja tammikuun hyytävät
puhaltavat
jaloillaan käveleminen
helpottaisi ihmisten
jokapäiväistä elämää
ja olisi kaiken lisäksi
terveellistä
papit eivät enää
erotu muista
päivittelijöistä, sillä he
ovat samaistuneet nykyaikaan,
mutta muutama piispa
on
pitänyt pintansa
tuulivoimaa ei suvaita
pienissä kylissä,
sillä tuulimyllyn humina sekoittuu
arkisiin, mutta
isommat kylät ovat oppineet
sietämään
~muuttuvia olosuhteita~
taivaantähdet ovat
millilleen
aina samassa paikassa,
mutta ihminen liikahtelee
~ajankulukseen~
maaseudulla ei pärjää
enää valtion tukiaisilla,
vaan siellä tarvitaan
jokapäiväisiä
reissuja työmaille
ihmiset asuvat
mielellään
ilmaisten lähteiden
äärellä,
kuin siellä jossa joutuu itseään
taivuttelemaan
saamelaiset tahtovat
omia
alkuperäiskansan
identiteetin,
mutta heidän verenperintönsä ei riitä
siihen,
sillä koltan saamelaiset ovat ainoa
suomessa vaikuttava alkuperäiskansa
venäjän huominen
on
katseita jotka väistävät,
sillä sen teot ovat
sellaisia joissa ei elämänvalo
heleästi hymyile
aika alkaa alusta,
eikä lopu
lopunkaan edessä,
vaan jatkaa tahtiaan,
sillä sitä ei voi sammuttaa,
ovien taakse piillottaa
asioita ei kannata
suurennella,
sillä eivät ne niin suuria
ole,vaan
tavallisia ja ohimeneviä
ja sitten tulee uusia
ihminen on askeleita,
aamuja ja tekemisiä,
se on paljon kestämisiä,
suurten asioiden näkemistä,
se on ainutkertaista,
hetkistä,
alusta loppuun
älä kurkota suuriin,
vaan pieniin,
lähelläsi oleviin,
sillä niiden kautta ovet
aukenevat isompiin
venäjä syyllistyy
terrorismiin ja se johtaa
ennenpitkään tilanteeseen
jossa sen pyhimmätkin kääntävät
selkänsä ja silloin alkaa se hetki jota
itkevät monet, hekin jotka tämän kauheuden
aikaansaivat
ensilumi on
verhonnut pihapiirin,
tiet ja suuremmat,
ikikuusikin on valkoisiin pukeutunut,
on
hieman kylmä,
asteen parin verran,
ja se saa punatulkut hyppimään
lintulaudan alusella,
variksen tanssimaan syrjemmällä
ja minut, tukevammin pukeutumaan,
talvivarusteisiin siirtymään
lumiharso saa seutukunnan
hymyilemään,
iloisemmaksi valkenemaan,
sillä pois on synkän yön varjot
jotka pitivät mielen otteessaan
syksy menettää otettaan talvelle ja
se saa talvilinnut iloiseksi,
minut ja muut
eläväisemmäksi,
sillä pian on joulu,
sitten lumivalkoinen
tammikuu,raikas helmikuu,
kevään ensimmäinen kuu,
maaliskuu ja sitten onkin
elämänkevät
pahimmatkin ihmiset
ovat
hyviä,
kun heitä
kohdellaan hyvin, sillä he ovat
kovettuneet kylmän kosketuksista
ihmisen paras
kaveri on
ihminen
-sittenkin-
sillä muut otukset eivät ole
yhtä käteviä valehtelemaan
ja
rakastamaaan,
toisistaan kaiken hyödyn ottamaan
ihmisen ei kannata
ajautua
turhanvietäväksi,
sillä se tie johtaa suolakaivokselle,
jossa tulee elämänjano
työntelen yötpäivät itseäni
eteenpäin
vaikken halua olla tuntojain
suurempaa kuin sieluni sisimpäin,sillä
muuten itseni kadottaisin, jäisin itsestäni
pois ja
haihtuisin elämäni kalpiaksi,
itsetunnottomaksi,
syvimpiin alistuisin,
itsekunnioitukseni menettäisin,
sieluntarmoni kadottaisin,
sillä enhän muutoin huomisiini kerkiäis,
tavoitteisiini yltäisi,
unelmiini liitelis,
siksi elän sujuvan sovun
tahdikkaasti,
ympäristöäni kunnioittaen,
ketään haavoittamatta
jotten harmia lois,
esteenä kellekkään ois,
siksihi lennän,liitelen tuulispäänä
siel täällä,
unelmieni päällä,
kunnes kohtaloin minut kapaloi
huipulla tuulee,
siksi siellä pärjäävät
jokasään kestävät,
he,
kovanahkaiset jotka tuntevat
vähiten
en mihinkään mee,
vaan aamusta iltaan,
ja sitten seuraaviin,
siksi hyvinpäin tämänpäiväiset
huomisiin avautuu
silloin kun
auton talvirenkaat ovat vaihdettu,
vaatteet mahtuvat päälle,
kakkuja syöty,makeisia maisteltu,
lapset ja lastenlapset kehuskelevat,
eikä eukkokaan pihatöihin hoputa,
silloin on isänpäivä,
silloin ja muulloinkin, mutta silloin
ollaan arkisimmillaan
puruveen muikku
ja perunamuussi ne ovat
savonlinnan torin erikoisuuksii,
maistuvaisii joista saa hyvänmielenolon
koko kesäksein,
siksi käyn siellä lomillain,
kierrellen kerimät ja punkaharjut,
luonnonharjut mainiot ja uiskentelen
puruvees puhtahass,samoillen luonnon pyhimmis
kun ihminen täyttää
tarpeeksi hän ei riennä sinne tänne
vaan valitsee sopivimmat hetket
jolloin voi kuunnella eilisiään,
huomisia ja katsella aikaansaannoksiaan
kun ihminen täyttää
tarpeeksi,
hän ei riennä sinnetänne,
vaan tärkeimpiensä luokse
kun ihminen täyttää
tarpeeksi hän ei näy siel tääl,
vaan siel, missä pyhemmät soi
en ole varjon lapsi,
vaan valon,
aamuauringon esikoinen,
helmikuun poikanen jolla on
pakkasen punoittamat poskipäät
ja helevetinmoinen elämänjano,
siksi olen nykyään arpeutunut,kokemusten
haavoittama,
mutta yhäkin eläväinen, enkä yhtään varjovainen
hiljaisen kylän
hiljaiset hetket ovat luonnokkaita,
sillä sen raitilla huomaat elämän hiljaismmatkin,
aistit vähemmät,tunnet tuhannesti ja sydämmesi
hyväilee kaikkea havaitsemiaan, tuoksuja, tuulten tuulahduksia,
hetkiä joita et hälinässä havaitsisikaan,siksi askeleni ahmivat eteenpäin,
vaikka olenkin jo aikani .mennyt.
silloin on
helpompa kun vain
olet ja kahtelet,ympäristöäis hyvin
kohtelet,
hyvätpäivät toivottelet heillekkin, joilta
et katsettakaan saa,
sillä he juuri ovat suuria ihailijoitasi,
heitä jotka eivät halua mielistellä
jonninjoutavilla
olen herkimmilläni
illoin
silloin jolloin kaikki muistot
istuvat viereeni,
unelmat syliini,silloin olen
heille mieltämyötäinen,vastustelematon,
sillä hehän pukevat elämäni,silottelevat pahempani,
mutta sitä tuokiota ei kestä kauan,
sillä olen toimenmies
ja rupeen siivoilemaan,huonompiain korjaileman,
sekä aattelemaan, unelmiani vaatettamaan,
muistojani kaapittelemaan
elän tuhansissa,
elän ja kuolen tuhansista,
joka päivä, silloinkin kun pitäisi
olla eläväinen,
mutta minä en jaksa aina olla,
vaan useimmmiten vierähdän viereeni ja
oon,
kahtelen ja elän sinussa
ja vielläkin,
kunnes havaitsen sinun menneen
kaikkialle on liian pitkä
matka mennä.tulla.
siksi oon paikallain ja kurkistelen
metsän taa,
eilisten yli, kiertelen huomisten takana ja
istun paikallain ja katselen kaikkea
lähelläin
osuuskaupan pienet herrat ovat
vihaisia,
sillä heillä on heikot lihakset,
siksi mahtailevat ja itsään
hienostelevat,varpaillaan
keinuvat.hyväkkäät. siksi
tykkään enempi pienimmistä
elannon pikkupomoista, joilla ei ole itsetuntoongelmia,
koska ovat lanttupäisiä, jossa ei järki viihtyile,aatokset vivahtele,
mutta he ovat luonnollisia, vaikka heidänkin kanssa saa
olla varovainen, sillä he synnyttävät mittahävikkiä.tietämättään.
hyvät ja pahat jättävät
muistoja,
hipaisijat eivät,eivätkä
tekemättömät,harmaat ja haihtuvaiset,
vaan satamajätkät ja turvenuijat,
ne jättävät jälkiä ja sitten menevät
pois
nyystölänlahti kuvastuu huomisiin
entisiin,mahdollisuuksiin,
vaikkei täällä monia soutajia,
vaan alkuperäisiä, jotka ankkuroituneet
sukujensa rantamaille
olen olosuhteiden johdosta
soudellut näille rantamaille,
olen joutunut,tullut ja jäänyt
nyystölä on isompi kuin
padasjoki, se on isompi kuin päijänne,
tahi lahti, se jossa on ne hyppyrimäet ja
radiomasto, sillä täältä elämä on kotoisin,
ja kaikkien aikojen alutkin ovat paistatelleet
täällä ensiksi päiviänsä,
kunnes lähtivät tunnemmaksi
istun jokainen aamu
tässä,
katselen ikkunasta,
vähän menevät,
paljot tulevat, mutteivät liiku,
onhan aamu, sillä täälläpäin herätään
myöhemmin, he jotka elävät,
useimmat eivät
olen kotoisin muualta,
mutta sieltäkin vähäsen,
olin nuorempi,suorempi,
nyt siirtynyt viimeisen ikkunani
ääreen,
ellen sitten vielläkin johonkin muualle,
jotta näkisin menijöitä ja tulijoita
ne ihmiset jotka
elävät luontonsa keinuttamina,
hiljaiseten hetkien kyyditsiminä,
he jotka elävät kopistelematta,
luontoansa karsimatta,
viihtyvät myös hetkissä joissa elämä
kulkee vastavirtaan,
sillä hehän ovat luontonsa keinuttamia,
luontolapsia, joita hetket kyyditsevät
kaikkiin ei ole vastauksia,
onneksi,
sillä silloinhan olisimme
menneet ja jättäneet huomisemme
kylvämättä,
tuleviin tulematta,
eiliset elämättä
yksinkertaisuus on
läpinäkyvää,selvempää,
sillä siinä eivät varjot viihdy,
ikävät asustele,
pahemmat viihdy,
sillä ylsinkertaisuus on helppohoitoinen,
päivittäin pyyhittävää .läpinäkyvää.
kun katselet vastustajaasi,
näet itsesi,
kun haluat voittaa vastustajasi,
voita ensin itsesi
aina et voi olla
iloinen,surullinen,
tavallinen,
et aina, sillä on päiviä jolloin
joudut olemaan toisinpäin
olen kiitollinen
kaikesta, niistäkin,
joita en tavannut,koskettanut,
hetkiä,jotka menivät,ajallaan kulkivat.saapuivat.
sillä juuri ne antoivat tilaa
minulle,nykyisyydelleni
olen kiitolinen
isoista ja pienimmistä,kokemattomista,
olen, sillä saanhan katsella
elämää,aamuja ja iltapäiviä,
hetkiä jotka menevät tuulten mukana
olen kiitollinen
sinulle,sinulle,hänelle ja huomisille,
sillä ilman eilisiä olisin vasta puolimatkassa
kun elät tavallisesti,
elät turvallisesti,
sillä tavallisiin päiviin
ei pyrskytuulet yllä,
tuilettelevat vain
kun elät tavallisesti,
heräät
tavallisesti,totutusti
kun elät tavallisesti
kaikki tapahtuu totutusti.turvallisesti.
myös hetket joille tarjoat yösijan
olen ja voin
hyvin,
sillä olen oppinut
kävelemään itseni kanssa,
silloinkin kun vastatuuli puhaltaa
ihmisen arvoa ei
mittailla maallisilla,
vaan hetkillä jotka elättävät
elämänmieltä silloinkin kun kaikki
on arvottomampaa
olet hetken poikanen
ja sitten vanhenet,
kalpeaksi valahtelet, sillä
et pysynyt elämäsi tahdissa,
vaan jäit sivummalle,
sinne josta varjot alkavat
ihminen pärjää
itsekseen,
jos hällä on tarvittavat
ainesosat matkassaan,
jos ei niin on pareen hankkii kaveri jolla on
puuttuvat
ihmiset olisivat
iloisempia
jos he katsoisivat
asioita enempi
hyvinpäin,
sillätavalla mutkattomasti
viisaaksi tullaan
kuulostelemalla,
tirkistelemällä, oivaltamalla,
sekä mietiskelemällä,
kaikki muu on toisten toistamaa,
eilisten monisteita
en surssa kiehu,
en
vaikeuksissa porise,
vaan tavallisissa kiehuttelen,
päivästä toiseen paistattelen,
hetken
tunnelmissa tyynyttelen,arkisissa tiristen,
sillä olenhan jokaisen päiväni annoshetki, joka tahtoo
eteenpäin kiehutella vaikka välillä elämäni on
raakakypsymässä, elämäni orrella riippumassa
päijänteen pääkaupunki
on
padasjoki,
tuo luontolammen lumpeenkukka,
luontokukkanen, joka hyväilee
hymyllään,arjen kosketuksilla, hetkillä
joissa kukkii huominen,
hyvien tuulten tulevaisuus
ne ihmiset jotka näyttävät
ikäisiään nuoremmilta
ovat
löhöilleet jokaisessa
elämänvaiheessaan, etenkin silloin kun
piti kurkotella enempään
ennenvanhaan ei ollut
jokapaikan kieltoja,
ohjeita ja varotuskylttejä,
sillä herran pelko riitti
jos olisin kyllin hyvä,
en jaksaisi parannella itseäni,
en parsia tekojani,
taivutella luontoani taipuisemmaksi,
siksi on hyvä, että olen vähän kaikkea vaille
elämä on
yksi sivu ihmisen hetkille,
elämä on jakso,
jolloin synnytään ja siirrytään
ylemmäksi,
sillä
elämä on auringonkukan pituinen,
jonka terälehdellä
satakieli laulelee
parhaimmat eivät
asetu alttiiksi
huonoille,
siksi
he välttelevät ohikulkijoita, elämänmatkijoita,
heitä joilla ei sijaa itsessään,
tulevaisuutta helvetissäkään,
sillä he ovat elämän mitättömyyksiä,
heitä jotka vain asettuvat huomisten
vietäväksi
ne jotka eivät pyri mihinkään
ovat elämänlaadukkaita,
siksi heidät pitää
kutsua, sillä
he eivät
itseään tyrkyttele
ihminen on koeajalla,
hekin jotka
pysyvästi olleet
koeajalla ihminen on
varovaisimmillaan,
etenkin he jotka
eniten huomistaan pystyttävät
ilman koeaikoja
näkyis heti ensimmäisen
aamun koittaessa ihmisen
todelliset kyvyt,,
muuta viimeistään viimeisenä aamuna,
jos silloin on viellä jotain nähtävää
loppua kohden jäävät
turhat taakse,
nekin joiden kanssa
alkumatkan teit,
sillä päämäärääsi et voi
tuhansittain muita mukaan
ottaa,
vain ne vähäiset jotka sinusta
jääneet
maaseutu alkaa
sieltä josta viimeinen
ihminen on lähtenyt,
kukat kukkivat,
ikimetsät humisevat,
luonto hyhyväilee huomisiaan
parhaan vastauksen
kimuranttiseen kysymykseen
saat itseltäsi,
sillä vain sinä et vastaa
päästäksesi kysymyksstä pois
ihminen on
onnellisimmillaan
silloin kun hän voi
hyvinmielin mennä
itsensä kanssa sinne tänne
isät tykkää katsella
futista ja jääkiekkoo
sillä
he eivät voi pelata ite,
sillä niiden polvet naksuu
isät ovat isoja miehiä,
siksi he näkevät
kauaksi,
jaksavat kantaa monenmoista
ja pitää huolta minusta ja rattorista,
äitistä ja siskoista veikkosista
kun isä oli pieni,
hän oli sinun
näköisesi, hänellä oli samat
kujeet ja kepposet mielessään
kuin sinullakin,
siksi hän ymmärtää vaikka
välillä suutahtaakin
isä nousee varhain,
on päivän töissä,
palaa kotiin illalla,
jolloin ollaan vaan,
katsellaan ja kuunnellaan,
joskus ulos lähdetäään,
mutta enemmän mennään
sinne tänne viikonloppuisin kun
meillä on levännyttä aikaa
isien kanssa on
kiva leikkiä, koska he
osaavat matkia helppo heikkiä,
tuota marakatin näköistä
pelle pelotontonta,
joka nauraa maha kippurassa
ja juttelee hyviä
isät ovat kasvaneet
isiensä sylissä,
saaneet opit ja ohjeet
heiltä,
siksi isät tietävät
paljon asioita ja heiä voi aina
kysellä kaikenmoista
vaikeat hetket ovat
harmaita,
huopatossun värisiä,
vanhan riihiseinän oloisia
vaikeat hetket eivät
valita,
ovat vain ja häipyvät
päivänsäteen nähtyään
ihminen on valon
ja harmauden
sylilapsi,
ei esikoinen, eikä viimeinen,
vaan hetkenhuolien tuliainen
joka hyvinpäin kääntyy
päivänsäteen nähtyään
monet sanovat
hyviä,
useat parempia,
mutta ohi kävelevät,sillä ovathan he liian arvokkaita
kumartumaan,elämäänsä hidastamaan,
sillä hehän eivät tahdo itseään enempää, muutenkuin
julkilausumissaan
jos ihminen
pystyy samaistumaan,
sopeutumaan,
taipumaan, muttei nöyrtymään,
ikävistään toipumaan,
hän luultavasti selvyyntyy kohtalonsa
karikoilta
askeleet jotka
ovat kulkeneet
loputtomiin ovat elämän näköiset,
sillä niillä on kuljettu päivästä
päivään hetkestä hetkeen ja tultu
takaisin,
ne askeleet eivät ole maratoonareitten,
kilpaa menijöitten,
vaan ihmisten jotka ovat selvinneet
eiliset ovat aina
kevyempiä,
kuin huomiset,
siksi niihin kannattaa
heti aamusta lähtien ottaa
aurinkoinen ote
läpinäkyväisyys on
paljastavaa,
siksi venäjän malli on
haalistuvaksi havaittu,
monessa jutussa tosipaikan edessä
kevyeksi havaittu
siint on esimerkkinä ukrainan sota,
jossa lännen aseet ovat
astetta taidokkaammat,
sotilaitten aatteet
kyvykkäämmät
siksi läpinäkyväisyys on
voimavara kaikialla,
kaikissa,
jopa salaisuuksissakn
ihminen joka työstään uupuu
on
sankari,
sankari ja enemmänkin, sillä hänen
ansiostaan toiset voivat valvoa
ihminen tarvitsee kaverin,
jotta voi katsoa
silmiin,
kuulla enemmänkuin itseään,
tuumailla kuin ihekseen,
ihminen tarvitsee rinnalleen ihmisen jolle voi
sanoa,
vaikkei tämä kuuliskaan,
sillä se on parempi kuin puhuisi itselleen,
omalletunnolleen,
joka ei nyökkäile, ei vastaan sanoile,
vaan tyytyy ihtenään olemaan
kamalinta vallankäyttöä
ovat iänikuiset
puolueet,
jotka
toimivat entisin ottein,
vaikka maailma on toiseksi muuttunut,
sillä he eivät pysty havainnoimaan
tämänpäivän ongelmia, koska ovat yhä
napanuorastaan kiinni synnyttäjiinsä
ihmisen tulisi olla niin
nöyrä,
että pystyy katsomaan
itseään silmiin,
silloinkin kun tuntuu
-syvemmältä-
yksi ihminen on vähän,
mutta jos hän
pystyy
herättämään huomion asioiden
toisiin ulottuvuuksiin,
hän on siinä joukossa jossa on
tuhansittain samanmielisiä, heitä jotka
ovat kahlittuja
evontiedekansallispuistohankkeen
kaatoivat
kaivosyhtiöt, joiden asiamiehinä
ovat keskustapuolue ja kokoomus
kalleinta luonnonrikkautta
on koskematon luonto,
sillä sitä ei ihmiskäsi ole
karsinut
jos kaikki menisivät
toistensa perässä,
jäisi vain tyhjää,
siksi on onni,
että toiset
eivät
ole
antautuneet
elän hyvän maassa,
hyvillä hetkillä, vaikka elämänkivut vaivaavat,
en ole sairas,
vuoteenoma, en , mutten uskalla liukastella
elämäni alustoilla,
vaan yritän olla herrasmies,
vaika olen metsänpoika ikimetsien salokankailta
joka on
tullut kaupunkiin,
asustamaan,tienaamaan, sitä mitä eniten
vierastan,
turhuutta,
sillä ikimetsän salokankailla kaikki on
ajanmukaista,luonnonmukaista,ajatonta,
koska
siellä ei tienata turhuuksia,
ei jätetä jälkeensä kuin askeleen
painauman, joka hetkessä täyttyy
elämän ruohokkailla
parasta elämässä on
hetket jolloin voit katsella
ympärilles,
nukkua ja valvoa ajallas,
kuunnella elämänääniä,
.hiljaisuuksia.
ihastella ja vihastella,
tahi muutenvain
oleskella, sormenpäitäs nuoleskella,
pajupilliä vuoleskella,
sillä näitä herkkuja ei
tarjoilla muualla
kiire syrjäyttää
hitaimmat.jutut.se myös
laihuttaa puutumisen tunnetta,
hoikistaa nurkkasokeutta,
sillä kiire on vikkeläsorttinen ja iskee
vain tekeväisiin,
sillä näillä on vikkelä mieli,
hyvin kulkevat jalat.mieli.
kaikki kukkii ajallaan,
niin hetket,
kuin ajanhelmen kukkaset,
kaikki, mutta vain niiden kukkaset
kauniimmin näkyvät, jotka syrjäsilmällä
havaitset.
silloin kun kaikki muu on
yhdentekevää,
silloin ne kukkaset kukkivat,katseesi kääntävät,
mielesi hymyisäksi saattavat,
sillä niissä ajanhelmen kukkasissa on elämänvoimaa,
sitä tunneta joka mahdottomatkin voittaa,
synkimmätkin hyvinpäin kääntää
ken äänekkäästi kiroilee,
hän
pahoja poisspäin saattelee,
äkäisin tuntein sadattelee,
pahojaan häätelee
voit alati parempia
katsoa,
voit enemmän
hyviä laskea,
mutta jos unohdat kaiket muut,
olet avaran vaaran päällä,
siellä missä tyhjyys tuulettelee,
mitättömyys huokailee
voit astella maailman merillä,
sukellella tämänpäiväisissäsi,
mutta jos et kävellen mene eilisiisi,
ei sulla yhtään alkuunpanijaa
ihminen ei ole muita kummempi,
vain
luuta ja nahkaa,,
niinkuin nisäkkäillä on tapana,
siksi älä elämän pienempiä
potki,itseesi hotki,
sillä niillä on isoveli,
joka suuttuessaan
pyyhkäsee sinut taivahan tuuliin
jos haluat totuutta
katsoa silmiin,
ole avoisampi,
ota vastaan nekin jotka sinut
poistyöntävät,
sillä siellä on totuus,
jolla ei ole mitään merkitystä,
jollet tarjoa sille .pysyväisedustusta.
jotkut ihmiset nuortuvat
vanhetessaan,
mutta minusta se on
luonnoton näky,
siksi en värjäile ihteäni,
silittele ohimoitani,
vaan meen näillämain
ihmiset ovat koeajallaan
toimeliaita,
mutta kun hommat vakineistetaan
alkavat kaikenmaailman
vaivat
vähävaraiset ihmiset
elättävät vauraimpiaan,
sillä nämä eivät kykene
elättämään itseään,
vaan tarvitsevat toimeliaita
yhteiskunnanrakentajia,
köyhiä,
heitä joita ei saa enää sanoa orjiksi
nato on
enemmänkuin
yksin,
se on mahtavampi kuin
mahtailija,
sillä se toimii vain
pulustuakseen, kun taas verivihollisensa
toimii toisinpäin ja siksi tämäntästä
on allapäin,
vailla itsekunnioitustakaan
kiina on maa jonka
soisi pysyä nahoissaan,
sillä jos se poksahtaa,
niin maanvyöry ulottuu
syrjemmällekkin
kirkko hoitelee
valtion tehtäviä
sosiaalisissa kysymyksissä,
se myös ylläpitää arvorakennuksia,
jotka nekin kuuluisivat
valtiolle,
joten äänestän seurakuntavaaleissa,
sillä siellä on vähemmän
välistävetäjiä
kun katselen
vuosieni taa,
näen vain ne jotka ovat minua
koskettaneet,
kaikki muu on jäänyt unhojen taa,
sillä olen unohtanut kaiken
ikävän,
hohdottoman ja jättänyt jäljelle
syvemmät
vain elävät näkevät
unia,
siksi riennä sinne tänne,
touhua
siellä täällä,
hetkien ja mäkin päällä,
jokaisen tien päällä,
jotta voit iltasella laittaa
pääs tyynylles
ja mennä unies maailmoihin,
niihin elämän merkittäviin
Padasjoki on
kahden kansallispuiston
suojeluksessa,
kolmaskin,
EVONTIEDEKANSALLISPUISTOhanke
vierellänsä,
joten mistään et löydä
luonnollisempaa luonnonkehtoa,
kehtoa joka on parin ajotunnin
päässä Helsingin Erottajalta
Päijänteen muikut
ovat
rantautuneet,
siksi ota paistinpannu
esille,
nokare voita ja ruppee
paistelee
tuutpa mistä suunnasta
tahansa,
väännä ihtes
TAULULTA sisäänpäin
kirkkova kohin,
oot siellä mihin oot aina tahtonutkin
PADASJOKI
on
päijänteen pääkaupunki,
ainakin janonsa sammuttaja,
kirkkaan vetensä tuottaja,
luonnonkauneutensa ateneum
aika ei perruuttele,
vaan ihminen,
joka syksyn tullen taaksepäin
kahtelee,
kellon viisareitaan kääntelee
ilman ihmistä
olisi
elämä tyhjempää,
eikä yhtään yö-junaakaan,
pohjolanliikennettä kuljettavaa,
ilman ihmistä
ei olisi meitäkään,
heitäkään, jotka aamuin illoin
johonkin rientävät,
unimailleen tyynyttyvät,
uusia hetken retkiä uneksivat
joulun tuoksu
tuvassa tuoksuu,
sillä siellä jouluherkut
valmistuu,
ulkona hohtavien hankisten
takaa isäukko joulukuusta hakee,
halli perässään jolkuttaa, pari kolme
kertaa joulumielellä haukahtaa
joulusauna höyryää,
siellä koko perhe jouluansa
saunottaa,
lapsilla kiire mahoton, sillä
pian pukki tunturilta saapuu
poroinensa,
siksi kaikki joutuin pesytyvät,
jouluvaatteet yllensä laittavat,
joulupöytään kiirehtävät
niin on masut täytenänsä,
katseet ulkooveen nauliintuneet,
että vois se pukki pian tulla,
sillä odotuksesn jännityksestä posket
täytenänsä hehkuvat
viimein pukki ovelle
kolkuttaa,
halli tervetulleeksi haukahtaa,
isäukko pukkia peremmälle
pyytelee,
jakkaralle pukki luitenkin
istahtaa ja katselee lapsosia,
jotka ilonjännityksestä ujostelevat,
mutta kun pukki nimeltä lahjan
kullekkin ojentaa haihtuu jännitys
tipotiehen ja joulumieli saa
sydämmenmielet sykkimään
pian pukin on toisiin
koteihin riennettävä,
siksi hän viellä jokaista
halaa ja toivottaa joulumieltä
rauhaisaa, uutta-vuotta mieluisaa
ja poistuu poroinensa naapuriin,
jossa lapset jo ikkunaverhojen takaa
kurkistelevatkin
joulumieli on hyvän
fiilisen tuoja,
sillä silloin ei elämän
ahtaimmat mielissä pyöri,
vaan kaikkialle sopiva
hyvänmielen tuoja, joka ei
ikäviin tartu, vaan leipoo
hyvänmielen notkuvaa joulupöytää
kuunteleminen on jalo taito, sillä sen avulla avautuvat sanomattomatkin