jos ihmiset eivät lähekkäin kasvaisi,
kuten luontopuut,
niin he olisivat
yksinkulkijoita,
muodittomia,sillä eihän sillä välillä
millä koltuilla päivänsä iltaan saattaa,
he olisivat myös harvasanaisempia,
enempi ympäristöään kuuntelevia
tuntojensa asiantuntijoita,
sillä eihän heillä vieressä
toista höpöttelijää
jokainen on jostain
kotoisin,
jostain, joskus enemmän,
joskus vähemmän,
mutta kuitenkin ovat,
siksi heidän päänsä kääntyy kun
aistivat elämänsä alut
vaikka juuret olisivat kynnetty,
uusiksi valettu,
eivät ne ole pystyneet energiajätteeksi
heitä kasaamaan,
sillä ihminen on elämänsä lapsi,
alusta loppuun
siksi silloin tällöin
kannattaa kulkeutua
.mietettyä.
alkunsa alkuun,
hetkiin,
jolloin elämänaamut olivat
tuoreimpia
aika harmaannuttaa
heinälatojen hirret ja ihmiset,
ohikulkijat ja pysyvämmätkin,
sillä he ovat aikansa kulkijoita,
heitä jotka hiljenevät huomisten eest
mikään ei ole lopullista,
ei mikään,
eivät hekään jotka
ovat istuttaneet itsensä
kaupungin seiniin,
suuriin elämänlähteisiin,
patsaisiin,joiden sisälle pääsee vain
ymmärtämällä niiden merkityksen,
sillä kaikilla, lopuillakin,
on huominen,
sillä heilläkin on elämänlapsi
sylissään
katson pihakoivua,
isoa ja tuuhevaa,
pihapiirini luontevaa,
jossa lintuset levähtää,
lauluttuu,
sitä jonka juuressa on pihakeinuni,
paikka jossa aistin elämää,
kehrään uusia,
muistelen eilisiä
muistelen
sitä hetkeä kun istutin sen,
se oli pieni,
viaton ja taipuvainen puolimetrinen,
joka lojui tienpientareella juurineen, sillä
kaivinkone oli ojia kaivaessaan nyhtänyt sen
kasvualustaltaan,paikasta josta äitinsä oli
sahattu polttopuiksi
tunnen elämänlämpöä
katsellessani puuta,
sen oksia,
lehtiä,
siksi usein kiedon käteni rungon ympärille
ja olen, ja olen ja vielläkin
elämä on pienistä asioista kiinni,
sattumien kohtaloita,
tuhansia hetkiä,jotka toisin ollessaan
eivät olisi nykyisiä,
kellään, ei koivullanikaan,
minulla,yhteiskunnalla,
sen suurimmalla pienimillä,
sillä sattumilla on suurempi merkitys
kuin
arvaammekaan
palaan mielissäni hetkeen jolloin aamulenkillä ihastelin
siistittyjä tien vierustoja,
kun samalla katseeni kohtasi
hylättyn koivupuun lapseen,
minun tulevaan pihakoivuni,
elämäntähteeni,lämmön ja rakkauden
keinuttelijaan
avarakatseiset ihmiset ovat
elämänulottuvaisia,
heitä joiden ansiosta
tuntemattomatkin tunnetaan,
vaikeimmatkin voitetaan,
sillä
he eivät haudo itseään
itseensä
ihmisen ei tarvitse kauaksi
rientää,
vaan lähemmäksi,
itseään,
läheisiään,ympäristöään,sillä
siellä on lähempänä kaikki yhteensopivat,
terveys,läheiset ja yhteisö,jolla on samat juuret
usko itseesi,
usko silloinkin kun
on vähäisempää
olemattomat mahdollisuudet,
sillä vain siten pystyt
ylettymään.huomentumaan.
tavallinen päivä
eikä yhtään tyynenmyrskyä,
ikävän katseita,
tahi muutakaan ohikulkevaa,
huokauksia jotka johtaisivat
toisinpäin,
nurinpäin, vaan olemassa olevaa,
siksi voin tasaisen
tyytyväisesti,
kuten läheisyytenikin,
miun
tärkeimmät
älä etsi suuria,
vaan pieniä,
niitä tavallisia,hetkiä, jotka
vievät seuraaviin,
niitä ja häntä jonka kanssa voitte
enemmän
kurjanpuolella ei tarvitse olla,
ei empaattisenkaan,
mutta jokaisen velvollisuus
on avittaa olojaan,
sillä silloin itsekkin kohentuu
ihmistä huijaavat toiset
ihmiset,
eivätkä mitkään
muut,
siksi kun kävelen luonnossa,
olen turvassa,
sillä selkäni takana
humisevat vain luontopuut
arki on
enemmänkuin hetket jotka
menevät
tulevat,
sillä se on ja pysyy,
aamusta alkaen,viimeiseen
ihminen ja luonto,
samanlaisia,toisistaan
riippuvaisia,
hetken ja ikuisesti,
sillä hehän syntyneetkin
samasta juuresta
eläväiset ihmiset katsovat ympärilleen,
aistivat joka solullaan,
maistelevat kaikkea,
mutta eivät pysähdy turhan ees,
sillä he haluavat tavata kaikki
elämän eläväiset
hetket ja vanhemmat
onnellisilla ihmisillä on
vähän
kaikkea,muttei yhtäkään liikaa,
sillä he haluavat hymyilllä
tilavasti
ihminen elää koko ikänsä,
mutta jotkut
hoitavat sen yhdessä päivässä,
sillä loput ajat he kahtelevat
maisemia,
eivätkä riennä mihinkään,
eivät tule mistäkään,
vaan olevat ja kahtelevat,
tosin energisimmät
joskus kalastelevat,
mutteivat muuten heilauta eväänsä,
sillä he muistelevat eksäänsä,
sitä yhden päivän juttua
keskiyö,
hiljaisuus,tähdet kukkivat,
kuutamo unelmoittaa,
muut nukkuvat,
äänet ja kaikki,
paitsi minä ja hetkeni,
sillä odotamme hiljaisuuden unelmia
jotka syntyvät keskiyöllä,
kukkivien tähtien alla,
odotamme ja odotamme kunnes nukahdamme,
sillä silloin unelmat ovat lähempänä,
tähdet kirkkaimpia
asiat järjestyvät
aina,
tavalla tahi toisella,
sillä aika järjestelee
hankalammatkin
pienet hetket ovat
suuria suurempia,
jos vain maltat pysähtyä
hetkeksi,sillä ne eivät perään
huutele
jouluna aika kumartuu
syntymäänsä kohden,
sen nähden
tähden, sillä onhan
joulu on elämän synnyttäjä,
anteeksiantaja, toivon ja rakkauden
hetki,
hetki,joka saattaa meidät niidenkin aikojen
yli,
jolloin ei valoakaan,ei toivon kipinää,
huomista, oljenkorttakaan
demokraattinen yhteiskunta menestyy
siksi että se sallii vallan jakautuvan
laajemmalle, sinnekkin jossa
vain entiset ovat,huomiset
tulevat, siksi ne menestyvät ja etenkin siksi,
että yhden hallituskauden jälkeen toiset
voivat korjata entisten jälkiä,rakentaa uusia,
joita seuraavat purkavat,siksi demokraattiset
yhteiskunnat ovat vaikeuksienkin keskellä
maapallon menestyjiä
purran ja orpon hallitus
aitauttaa
köyhät itseensä,
sillä hallitus ei enää tahdo
yhteiskunnan paimentavan yhtäkään
heikompaa
itken,
olen surullinen,sillä yhteiskuntamme on
muuttunut aroille ihmisille kovaksi,
köyhille armottomaksi
isänmaani on joutunut
hullujen kouriin,
sotaisten ihmisten aitauttamiksi,
vapauden ja kulttuurin
poispyyhkimäksi,
helvetiksi
kokoomus ja perussuomalaiset ovat
sotaisaa joukkoa,
tunteettomia nyhtäjiä,
heitä jotka eivät kuki onnellisessa
keväässä,
vaan helvetin kiirastulessa
ihmiset jotka ovat askeleen
mitan edellä aikalaisiaan,
ovat tyyppejä,
joista kirjoitellaan,
myöhemmin
kouluja käymätönkin voi olla
syvästi sivistynyt,
ulkoisesti hyvin pukeutunut,
terävä ja älykäs,
sillä nämä arvot tykkäävät oleskella ihmisissä,
jotka eivät levittele kaikenlaista, mitättömyyttä,
vaan pyrkivät toiminnoissaan olemaan yleishyödyllisiä,
huomisten kylväjiä
ihminen joka ei
luontoaan hakkaa on
elämänsä hyvinvoiva,sillä
vain tunnottomat itseään lyövät
tavallinen ihminen
on elämänsä
nero,
oivaltaja,hetkiensä taittaja,
sillä hän ymmärtää eiliset,
nykyisyydet ja huomiset,
ne elämän tärkeimmät
alkuaineet
omantunnontuskissaan oleva
poliittinen toimija
on valehtelijoiden suurmestari,
selittelyjen sepittelijä,
mauton valehtelija,
joka ei usko edes
itse itseensä
yhteiskuntapäättäjien
ei pidä ruokkia yksinomaan
yhtä väestönosaa, vaan
kaikkia, sillä jos yksi heistä
polvistuu, muut jaksavat
yhteiskunnan ei pidä
säästää
vaan sijoittaa,
sillä vain sitä kautta
hyvinvointi koskettaa
huomenna vähemmänkin
pintaa
ole rehellinen
ainakin itsellesi,sillä
jos itsellesi valehtelet,valehtelet
lopuillekkin
jalkaväkimiinat ovat maahantunkeutuvia
varten,
siksi meidän on irtaannuttava
ottawan sopimuksesta
orpon ja purran hallitus
on kylmänkovien arvojen
hallitus,
tunteeton ja vähempiosaisia syrjiä
koalitio,
se on julma ihmisille, joilla ei ole
enempää kuin luontonsa
tasapuolisuus on tärkeää
aina,
mutta etenkin silloin,
kun nuoret maailmaan
lähetetään,
koulutielle valjastetaan,
harrastuksiin ohjataan,
kulttuurin,taiteen pariin ohjataan,
kaikkialle ja kaikille, sillä sen kautta
jokainen lähtee vanhemiensa varallisuudesta
huolimatta omille teilleen,
niille urille jotka ovat heille luontaisempia,
eivätkä jää riippumaan tyhjänpäälle ainakaan sen vuoksi,
etteivät saaneet mahdollisuutta
joulunaika odottavin,
hyvänmielen halutuin,
hetki jolloin hymy herkäst
helähtää,
ystävyys lähemmäks
lähentyy,
sillä onhan meillä juhlien juhla,
kerranvuotinen, jolloin hyvänmielen jalous
lahjoitetaan
lapsen pitäisi saada ahmia
elämää,
hänen tulisi nähdä maailmaa,
koskettaa hyvää ja pahaa,kaikkea
olemassaolevaa,sillä niistä hän
aikuisuuteen rakentuu,huomisiinsa
valmentuu
kaikkea ei tarvitse,eikä
kannatakkaan ymmärtää,
sillä tärkeämpää on käsittää
mitä hetkillään rakentuu,tapahtuu,
sillä niiden kautta elämämme avartuu,
huomisiin piirtäytyy,kuvaksemme
huomentuu
joulukuun kuudes
tuhat yhdeksänsataa
seitsemäntoista ovat hyviä
lukuja,sinivalkoisia numeroita,
sisun ja sitkeyden syntymän
piirtämiä,
siksi siniristilippumme tänäänkin
ylväänä
liehuu,kansakunta itsenäisenä keinuen
heiluu
kalevala on isänmaamme
isä ja äiti,
alkumme alku
synnyttäjä,kohtalomme tyynyttelijä,
katajaisen sitkeä ja arjenhikinen,
siksi tänään olemme kokonainen,
vapaa ja itsenäinen,
pohjantähden sinivalkoisin
kansakunta
nälkä kuihuttaa,
kiukustuttaa, mutta se hyvä puoli
siinä on ettei se kolestoroi verisuonii,
jotka kulettavat ravintoaineita
ihmiskehon alepaan,sale:n,s-
markettiin,k-markettiin josta
näläkäset kehonosat käyvät hakemassa
eväänsä
tieto tyhjentää
adjektiivin normittamalla
totuuden,
siksi tietoviisaat eivät ole
eläväisen näköisiä,vaan heitä
jotka tietävät enemmän kuin tuntevat
ihmiselämä on aluksi
nuori,
sitten aikuisempi,
iltaisempi ja viimein
tyyntyvän illan äänetön hetki
yksi ihminen ei ole
itseään enempää,
vaan hän ja me
kaikki
olemme enemmän, myös
silloin kun olemme yksin
kirjastolaitoksemme on osa
sivistystämme,
siksi se täytyy löytyä
pienemmästäkin kunnasta,
sillä sen kautta
valjastuvat kaukaisemmatkin
ihmisen on hyvä käydä
kouluja,
sillä siellä tietotaito jalostuu
myöhemmiksi kierrättyy
ole kohtelias
kaikille,
itsellesikin,
mutta älä heille joita
ei ole,sillä muuten heistä
kehittyy varjontyyppejä
reippaat ihmiset sannoo ja aatteloo
ääneen,eivät mutise,aatoksiaan
kainostele,seinien vierustoilla
majaile,
vaan näkyvät autiopaikoilla,
siellä jossa ei niin soveliastakaan
joulu on
hyvyyden juhla,
pienten asioiden suuri hetki,
hiljainen ja iloinen,valoisa ja
hyvänsävyinen,se on maistuvainen,
lahjakainen,muisteloinen,hyvien
asioiden tarjotin,yhteinen juhla,
läheisten,kauimmaistenkin
Aleksis Kiven aikoihin
Suomi oli
kyntäjien kansakunta,
sillä silloin ei turhia höpisty,
Tehtiin vaan ja Seitsemää Veljestä
Eläteltiin
ihminen on ihminen
vasta sitten kun hänet
on kirjoihin ja kansiin
nimetty.nidottu.
sitten vasta.
aikansa täyttyessä
hänet sieltä yliviivataan ja
hän palautuu alunjuurilleen,
pehmeämpänä
uskonnot ovat
elämänherroja, niitä tyyppejä
jotka hallitsevat
helvetintulella,
sotivat ja sopivat,
kylvävät ja niittävät,
mutteivät kiitä,
sillä pelkäävät akanoiden.pakanoiden.
leviävän
maakuntaneuvosta ei pidä päästää
maailman katolle,
sillä pian koko
seutukunta
näyttää
kokoistaan suuremnalta
merimiehet ryyppäsivät
ennen kunnon
lailla,
mutta tänään nuokin hyväkkeet
ovat laimentuneet
kevytjuomiin
hyvät ihmiset eivät
pureskele purukumia,
mätystele ruokapöydässä,
eivätkä oo toisten tiellä,
ainakaan liikenteessä
silloin elämä sujuu
makuuhaavattomasti,kun on helevetisti
velekoo,kiinnitetty ommaisuus,
äkkipikainen akka ja hyvä ajokoira,
sillä ne kyllä juoksuttavat sinut
sutjakkaaseen kuntoon
iloinen elämänasenne
ei naurata pitemmänpäälle, jos
joka kurvissa on turvallaan,
vaan siihen tarvitaan tasaista
elämää,
elämää jossa kynnykset eivät
ole turhan korkeita,eivätkä
elämänkäännökset
äkkipikaisia
bussikuskit ovat
tuppisuita,
umpikorvia ja pään
nyökyttelijöitä,sillä heiltä
on kielletty mobiilisovellutusten
käyttö ajon aikana
ennenvanhaan joulupukki toi
lahjat korvatunturilta,
mutta tänään
verkkokaupasta,
postnordin pakettiluukusta
jotkut uskoo joulupukkiin
jotkut eivät,
mutta jokainen uskoo ja tietää
pukin tuovan lahjoja,
sillä he ovat sen ominsilmin
nähneet.kokeneet.
pienen kunnan suuri
etu on siinä,
ettei siellä kompastu
kehenkään,
jos vaan ihteään
varoo
Iloisessa Itäsuomessa
ei liikoja Hötkyillä,
ollaan vaan ja Möllötellään,
annetaan ajan kulua ja Kahotaan
mitä Kahotaan
puolen päivän aikaan
palokunta soittaa
pilliä,
kellon viisarit
ovat korkeimmalla kohdallaan,
päivä pisimmällään ja minä lounaalla
puntala,vaara,punkasalmi,kerimäki,
mouhijärvi,ikaalinen,helsinki,
niissä olen käynyt kouluja,
niistä olen alkeet hakenut,
myöhemmät taitellut,
mutta eniten olen saanut oppia
elämänkoulusta,
kantapäänkautta,sillä niissä lähiopetus
on ollut syvempää
Kohtalonsiipi koskettaa
kaikkia.kaikissa.
heitäkin jotka eniten
Väistelevät,
sillä siltä et voi piiloutua
.mihinkään. taakse hakeutua, sillä se
on osa Sinua
vaiherikkaasti eletty
elämä,
ei ole kylmän väristä,
vaan siinä on väriloistoa jonka
elämä on värittänyt
uni tulee paremmin
kun pehmittää
tyynyn
tyytyväiseksi,
sulkee silmät joutavilta ja
kävellyttäen itseään kuunsillalla
ihminen on nisäkkäistä
viisain,
muttei niin viisas,
että pystyisi elämään
luonnollisemmin
hyvänolontunne
syntyy tekemisistä
olemisista ei taaksejättämisistä,
sillä ne koputtelevat silloinkin,kun ei
tarvitsisi
avaruutta pystyt hengittämään,
aistimaan,mutta iäisyyttä et,
sillä se tulee huomisten jälkeen
usa kallistuttaa
tavaroita,
mutta samalla se kallistuttaen
keinuttaa
markkinatalouttaan,
markkinaehtoista mentaliteettiään
se on tahra vapaalle yhteiskunnalle,
yhteiselle maapallollemme,
kysynnän ja tarjonnan tasapainolle
hyvät ja arvokkaat
tuotteet syntyvät
kysynnän ja tarjonnan kautta
muut edustavat kehittyvien yhteiskuntien
tusinatuotteita,
kestämätöntä kehitystä,
sosialismin ihanne taloutta, joiden
laadukkuuden olemme oppineet
nahoissamme tuntemaan
kaikkea ei kannata katsella
mustavalkoisina,
ehdottomina,
sillä sieltä näkyy vain
ehdottomuutta,eteenpääsemättömyyttä,
ahdistusta ja epätoivoa,
vaan katsele asioita myönteisemmin,
pahojakin hellemmin,
sillä niiden kautta ikävämmätkin hymyilevät
kun en ole tehnyt pahojain,
olen liikkuessani
puolet kevyempi, enkä tarvitse
kulkea seinustojen vierustoilla,
teitten penkereillä,
muutenkuin ihaillessani luontokauneutta,
ikivanhojen hirsien iättömyyttä,
niitä näitä, joita en karkuun kiirehtiessäin
huomaiskaan
elämäni hyvinvoi hetkistä,
kaikista,myös kurjimmista,sillä
ne opettavat minua kävelemään,
eteenpäin ajattelemaan,
tulevan siivillä liitelemään,
siksi en pahoita ikihyvikseni mieltäni
kompastuskivistä,
en eteen osuneista julman jyrjänteistä,
vaan annan niiden olla ja kiertelen
liitelen ohitseen,joskus vaan laitan
pitkin pittuuttain,sillä kyllä aika hoitaa
vahvimmatkin
Savonlinna on Suomen Kaunein
Kaupunki,sillä se on syntynyt
Luonnollisista Olosuhteista,
eikä kuten muut kunnat,
sillä se on Tapetoitu
Luonnon Antimilla
puruvesi on
suomen puhtahin
ves,
järvi jonka muikut maistuvat
maukkahilta,
sillä saavathan ne kutea vesistössä
jossa ei yhtäkään luonnotonta
Punkaharju on
Säämingin kaunein harju,
nykyäänkin,
sillä onhan se Luontoäiteen
Lepopaikka,
Luonnonpesä jossa luonto on
kauneimmillaan
ihminen ei ole
muovailuvahaa,
vaikka taipuvainen onkin,
sillä ihmisellä on selkäranka joka
pitää heitä pystyssä silloinkin,
kun kaikki muu valuu viemäriin
diktaattorit ovat pieniä
ihmisiä,
mieleltäänkin,
siksi he mieluusti
isottelevat,hulluuksiaan
esittelevät,
kanssaihmisiään ahistelevat,
alaisikseen alistavat
jokainen ihminen
on
etevä,
mutta vain silloin kun
joutuu itse menemään, eikä
toisten tahdittamina etenemään,
sillä suuremmassa sakissa mennään
alimpaan tahtiin niin että viimeinenkin
kerkiää kyytiin
joulunaika odottavin
hyvänaika juoksevin,
joulun tuoksut maittavat,
hymyhuulet muikkeloiset,
ilosilmät tapittavaiset,
vaikka joulukiire mahoton,
se ei joulumieltä ahista,
vaan sinne tänne riennetään,
kipin kapin saavutaan,
lahjapaketteja kääritään,
leivonnaisia leivotaan,
ruokapatoja uuniin laitetaan,
joulukuusta sisään kannetaan
tupaa yltäpäältä siivotaan,
sillä eihän joulunaikaa parempaa
kaikki ihmiset eivät ole
saman kokoisia
tapaisia, eivätkä näköisiä,
mutta he ovat sittenkin sinun
sukulaisiasi
jokainen ihminen
pystyy samaan mihin
toinenkin,
mutta siihen tarvitaan
luonnetta ja päättäväisyyttä,
niitä kykyjä jotka romahduksien jälkeenkin
hymyilevät ja menevät,yrittävät, enemmänkin
usein kannattaa olla
samankaltainen
omilla vahvuuksillaan,
sillä niillä on
kysyntää harmainakin hetkinä
arki on on useimmiten
aamusta iltaan,
hetkiä jotka eivät hymyile,
vaan ovat,
siksi ne eivät sytytä elämän
innostelijaa,
häntä joka tahtoisi hymysuin
rientää aamusta iltaan,
vaan hän hyppää siihen kelkkaan,
jota kohtalo vetää ja usein se vetää
siihen suuntaan jossa toivonkipinäkin hyytyy
ihmisen ei kannata
synkistellä,
mieltänsä
pahoitella,
alennella, sillä sen tekevät muut ja ihan
huvikseen,
siksi on tärkeää, että elät vahvuuksillasi,
pomppaat esteitten yli ja vilkuttelet epäilijöillesi,
huudahtaen heissulivei
hyvinvoivat hymyilevät
kaupan kassalla,
sillä he voivat,
mutta toisin on heidän laita jotka
katsovat näyteikkunoita,
rohkenematta astua liikkeeseen,
sillä heillä ei siihen rahallista oikeutta,
sillä ovathan he varattomia,heitä jotka vain
ovat
jokainen päivä on
joillekkin
verinen elämäntuska,
enemmänkuin askel,
enemmänkuin normaalin ihmisen
päivä,koska
he ovat altistaneet itsensä
kurjuuteen, jossa ei toivoa jaeta,
sillä he ovat päihteitten käyttäjien
yömajan vakituisia asukkaita,
heitä joista kukaan ei välitä,
eivät itsekkään,
siksi
he tietävät mitä elämänhelvetti on
jos elät laijasta laitaan
olet avara ihminen,
mutta jos katsot vain
ikkunasta niin elämäs
kaventuu
~illan hämärtyessä
ihminen ei kuole
terveenä,
vaan siihen tarvitaan
tauteja,
noita helvetin lahottajajia,
jotka saadessaan ylivallan
kamppaavat ihmisen matalaksi ja
ruppeevat evästämään
etunenässä ei kannata
olla muuten kuin kelan
jonossa,
sillä esimerkiksi kaupassa
ekat saavat eilisiä,
mutteivät viellä
punalaputettuja,
kun taas jonon häntäpääläiset saavat
nauttia tämänpäiväisistä ja laputetuista
turistit rientävät
ihmeiden luo,
he suorastaan juoksevat
ennennäkemättömiä
~volmottamaan
siksi tuulimyllynkin sijoittaminen
autioituneeseen kuntaan on jo
melkonen tulonlähde,
jos näyteikkunoista loistaa valo
työpaikalla ei kannata
huvinvuoksi
käydä,
vaan tekemisen ilosta,
sillä se on kannattavampaa
tasapainoisessa tilassa
huonot ja hyvät
ovat yhtä
lihavia,
eivätkä yhtään
puutostilassa,
siksi ihmisen täytyisi pyrkiä olemaan
neutraali,
tyyppi joka ei ole kallistunut liiaksi
mihinkään suuntaana
ainainen valittaminen on ikävän
tauti,
itkuinen,eikä sillä
kirkkaita silmiäkään,
siksi minä katson mieluummin
kevään
päin,
sillä sieltä löytyy monenmonta
hymyilyttävää
köyhä on turhista vapaa,sillä
hän on puhtaampi kuin enemmät,
koska eihän häneen ole tarttunut toisten
tarvitsemaa,vaan hän tulee omillaan toimeen
vain onnelliset hymyilevät,
sillä he nauravat luonnostaan,
muut olosuhteistaan,eivätkä
silloinkaan tahdostaan
ihminen ja luonto,
kaksi maailmankaikkeuden sivullista,
viattoman eläviä,
hetken olevia, heitä jotka pyrkivät
elämään juurillaan,
omilla vahvuuksillaan,kasvattamaan huomisiaan,
ovat kuitenkin vain tähdenlennon veroisia,
heiveröisiä,
sillä maailmankaikkeus on enemmän kuin me,ympäristömme ja
huominen,sillä luojamme kotimökki on pilviverhojen tuollapuolen,jonne
on melkonen matka,niin pitkä,ettei se yhden ja kahden hetken päästä valjastuta
jalkaväkimiinat ovat ovat
hyvä ase heikommalle osapuolelle,
sillä se torjuu jo ennalta vihollista etenemään
kun hyväksyt itsesi itsenäsi,
olet enemmänkuin he jotka
etsivät huomistaan,
sillä silloin sinun ei tarvitse
jokapaikkaan keritä,
pätevöityä, lupia anoa,
vaan voit vapaasti elää,voida,tulla ja mennä
mitenpäin haluat
älä alamitoita itseäsi,
sillä eivät muut ole yhtään
enempää,
vaan he kävelevät korkokengissä,
ovat pukeutuneet itseään koreammin,
siksi näytä ihan ihtenäs mikä oikein oot
elämä ei aina ole
hyvinpäin,
eikä kuulukkaan,sillä
ihminen on elämänsä lapsi,
luontokeijukainen joka on omaksunut
nykyelämän sääntöjä, jotka vievät silloin tällöin vinksalleen
fiilikset,
siksi on hyvä että huonojen juttujen jälkeen käännät
kylkiäis,
muriset pahoille,hymyilet hyville ja laitat mielesi
ajattelemaan mukavuuksia, tahi mitä vain, jotta ikävät jutut ottavat
itseensä ja häippäsevät hevonkuuseen
vesivarantomme kuuluvat
yhteiskunnallemme,
meille jokaiselle
huomisille,
siksi niitä ei pidä kaupallistaa,
maailmanmarkkinoille ulkoistaa,
ettei kävisi kuten kävi sähkömarkkinoillemme
kun sopeudut elämäsi rytmiin,
luontosi tarjoamiin,
yhteiskunnan hyväksymiin,
niin olet melkolailla elämäsi
hyvänmielenkeinussa, siinä kiikkustuolissa
jossa sinun velvollisuutesi on huolehtia vain
arjestasi,yhteisesti sovituista
kun olet muualta pois,
olet kotonasi
itsenäsi
ja näinollen pystyt näkemään kokosi,
elämäsi,kaikki,
sillä olethan itseäsi lähempänä
avarat ihmiset eivät liiku äärirajoillaan,
kaukana itsestään,
sillä he tietävät,että jos napanuoran
katkaisee, niin turvasatama ei tarjoa
enää suojasäitä,
niitä hetkiä,joita elämä
luo ja tuo,
etenkin heille jotka pidemmälle
ajattelevat,elämää tutkivat,
monimutkaisuuksia haravoivat
pasuri on ruotoinen kala,
niin ruotoinen ettei siitä
kalapöydän tarjonnaksi,
mutta savupöntössä siitäkin
irtoaa särkikalojen tapaan
mitä maukkainta herkkua
presidenttimme
Aleksanteri on
reipas ihminen,sillä hän nauttii
ulkoilmasta,uurastaa aamusta iltaan,
eikä ujostele suurempien herrojenkaan
seurassa,
siksi meidän ei tarvitse kansakuntana
kainostella kenenkään ees
isänmaamme täyttää
pian vuosia,
rakkaan arvoisia,suomalaisuuden
kokoisia,
siksi joulukuun kuudes on
aina suuri päivä
kaamos hiljentää
mieltä,sillä se on painavampaa
kuin keskikesän valoisuus
kaamos on lappilaisten
hiljentymistilaisuus,
samanlainen kuin
muslimien
ramada,
mutta
kuukautta lyhempi ja nautintoaineiltaan
päihdyttävämpi,
mutta kummankin juhlan
jälkeen ihmiset ovat tyhjentyneet
liiasta
sumu on harmaan
näköinen,
leijailevan utuinen,
valon nielijä, kostean makuinen,
eikä pysyvä,
sillä se harhailee lämpimän ja kylmän
lähimaastoissa,
useimmiten aamuisin,
silloin kun on muutenkin
unisempaa
pitkänmatkan juoksijat
eivät pyrähtele kuten
satasen kiitäjät,
sillä heillä
on
suunnitelmia etenemiseensä,
kun taas pikamatkojen menijät
kiitävät niine hyvineen
vuoden loppu häämöttää,
enkä ole miksikään
muuttunut,
paitsi
isommaksi varttunut,hitaammaksi
nuhistunut,,
mutta luontoni on yhä huomisen
kirkas,siksi haistelen yhä
suurella mielenkiinnolla avautuvia
hetkiä,kuten olen tehnyt aamujeni alusta
säät muuttuvat olosuhteistaan,
ympäristöstään,
ilmastostaan,
niin myös nuoremmat ihmiset,
mutta
vanhat ovat jo
pinttyneet,tavoilleen juurtuneet,
joten menkööt ja nostakoot vain
kauluksiaan
jokainen joutuu ottamaan
askeleita joita ei aikonut,
siksi on hyvä ennalta
opetella tie hetkiin,
joissa ei kysellä
vaikuttavammat tunnelmat syntyvät
tuokionkuvista
hetkistä, niistä,näistä
jotka koskettavat syvempiä,
aremman hellimpiä,
siksi ne heilauttelevat saapuessaan,
lähtiessään
ojenna kaniimmat sanasi
silloin kun näet hänet
horjuvan,hetkiään
etsivän,haparoivia askeleita
ottavan,
mutta myös silloin kun hän
on elämänsä kunnossa, silloin kun
on hänen valoisin hetki,
sillä ihminen tarvitsee aina
toistaan,välittämistä
kovakin ihminen on herkkä,
jos hänestä ihmisenä välitetään,
sillä unohdettu ihminen kovettaa
luontonsa,ulkokuorensa,koska on
joutunut syrjäytymään
hymy onkuin kevään
ensimmäinen
hennonhetki,
jolloin ensimmäinen keväänkukkanen
varttaan heiluttaa,
sillä se on lempeä tuulahdus, niin hento että
sitä voi vain vastahymyllä koskettaa
työnantajaleiri haluaa
työperäisiä maahanmuuttajia
myös siksi,että saisi heistä edullisempia
tuotantovälineitä,sillä alkuasukkaat ovat
hinnoitelleet itsensä yläkanttiin ja kaikenkukkuraksi
ovat liittoutuneet toisiinsa, joiden seurauksena silloin tällöin
leimahtaa lakkoja, joista ei aiheudu näille edes sakkoja,sillä ne
ovat demokratian pyhäänkirjan kirjoitettuja duunarin oikeuksia,joita
ei mahtavimmatkaan instanssit tohdi loukata,koska silloin finlandia näyttäisi
kehittyvältä yhteiskunnalta,jossa työntekijöillä ei ole edes ihmisoikeuksia,saati mitään
muutakaan arvoa
elintasopakolaisten
täytyy uhrautua
tekemään, kuten meidänkin,
jotka olemme pidempään
olleet
humanitaarisistä syistä
tulleita on autettava,
jaloilleen nostettava,
sillä se on ihmisen tehtävä
toiselle ihmiselle,
aina ja jokaisessa tilanteessa,
maailmankolkassa
ihmiset eriarvoistavat monesti
itse itsensä
toimimilla normien vastaisesti,
maan tapoja loukkaavasti,
omaa kulttuuriaan alentavasti,
omia etujaan ylikorostaen,
siksi maahantulijoiden kotouttaminen
tulee aloittaa ensimmäisestä päivästä,
jotta he intergoituisivat yhteiskuntaan
sulavammin
älä liikoja sano,
mahottomia virko,
vaan katso silmiini,
hymyile luonnollas,
lämmitä mieltäni
sydämmelläs,
sillä niistä minä lämpiän,
hetkeeni ihastun ja sinuun rakastun,
vaikken sua syliini purista,
sillä olen elämäni yksinäinen,
aikani kulkija,joka ei voi aitautua,
hetkiinsä sitoutua,sillä minun on mentävä
aikani loppuun
lapinmaassa alkoi kaamos,
aika jolloin ei auringonsäteet
häikäise,aika jolloin
päivä ja ilta ovat tipotiessään,
sillä hiljainen hämäryys on
yltänyt jyrkimmillekkin rintehille,
jokhasen tupanurkille,
mut ei se haittoo,sillä
lapin eläjä on sitkusta porukkaa,
tummasilmästä jänghän ukkoo akkaa,
muoskaa,jotka laittavat sillohi
nuotion tulille ja sen
ääressä tekevät elämän pienempiä,
huomisii,
niitäjoita ei kehtaa valoisaan aikaan
puuhatakkaan
tilipäivät ovat tärkeitä,
sillä niiden avulla
ruokit elämääsi,
läheisiäsi,
yhteiskuntaa,ympäristöäsi ja heitä
jotka eivät voi
katselen mielelläni pieniä,
vastasyntyneitä,
heitä joita elämä ei ole viellä
jokapäiväisesti koskettanut,
sillä he ovat kauniin puhtaita,
vilpittömiä,hymynraikkaita
ihmisiä,heitä joiden toivoisi
pysyvän yhtä vilpittöminä
koko elämänsä ajan
en kerjää itseäni enempää,
vaan teen sen eteen
töitä
jos onnistun,
luovutan itsestäni
ylimääräiset, sillä minähän
täytyn tekemisistäni
eläminen ei ole
kauneimmillaan
olemalla,
vaan tekemällä
jokainen aamu et voi olla
onnellinen,
sillä onnenmuruset syntyvät
päivän tekemisistä,
olemisista
joskus murusia syntyy
vähemmän,
siksi laari on herättyäsi
tyhjä
mutta älä huoli,
apeuttasi nuole,
sillä onhan sulla
koko päivä aikaa täyttää
laariais,
huomisen aamun hymyäis
talven jälkeen tulee
kevät jolloin kaikki
heräävät,
puroset ja kukkaset,
sillon myös ihminen suoristuu,
sillä elämänvalolla on mahtavat voimat,
niin isot,että se pystyy säteellään
sytyttämään tuhannet mielet
hymyilemään
elämä on maailma,
jokainen päivä,hetken kolonen,elämä on mahdollisuuksia,
aitoja ja tuntemattomia, se on aamuja,iltoja ja hetkiä
jolloin tähdet näkyvät,unelmat tanssivat ja varjot
liikkuvat,se on myös hetki,
jolloin aisitisi tuntevat,vaikka itse olisit vauhdikkaimmillasi,
siksi elämä on kiehtovaa, ainakin minulle, jokapaikan
tutkijalle,elämää rakastavalle
älä sure sitä mitä sinulla ei
ole,
vaan iloitse kaikesta
mitä on,
sillä mitäpä sä joutavilla,
turhan kääreillä tekisit,
kun ylläsi on parempaa
ihmisluonto harvenee iän
myötä,sillä keväät ovat
harvenneet,
yöttömät yöt vähentyneet,
nuoruuden uteliaisuus
tämänpäiväistynyt,
siksi ihmisluonto on syksyllään
vähäpuheinen,eikä se jaksa nuoruudenlailla
egoaan heilutella
jos elät ylihyvästi,
kylläisesti,
muistathan
elää silloinkin kun
hetket eivät kuki,
huomista näy,
käy, sillä näiden hetkien
kautta pääset valoisepiin aamuihin,
elämänpäiviin,
hetkiin joissa sinut huomioidaan
älä ole kaikille mielinkielin,
vaan heille jotka huomioivat
sinut silloinkin, kun voit heikommin
ihminen ja eläin
pärjäävät keskenään
vain jos vain toinen syö
toista,
mutta ihmiset keskenään ovat
tottuneet ottamaan toisiltaan parhaat
palat
yhteiskunnan ylinherra
on taipunut turunjunan
kyytiin,
siksi hän ei kerkiä iisalmeen,
padasjoelle,
minnekkään,
sillä eihän tuo kallis väylä vie
muualle kun turkuun
ne jotka elävät saman kaavan mukaan,
päivästä päivään,
vuodesta toiseen,
ovat siistejä silloinkin,
kun päivänsä
päättyvät,
mutta ihmiset jotka elävät päivällisistään,
kohtalonmutkien kautta,
hetkistä joista selvitäkseen on
uurastettava,innovoitava ja mutkalle taivuttava,
ovat ihmisiä jotka tulevat viimeiselle portille
niinehyvineen
aika on
herkummaisillaan silloin,
kun se on
nyt, sillä
ennen tahi jälkeen sitä
on maustettava muistoilla ja odotuksilla
kaikki päivät ovat kaikkia
varten,
mutta vain harvat käyttävät
etuoikeuttaan,
vaan tyytyvät eilisiin,
tahi harppovat ylihuomisiin,
siksi yhteiskunta kelluu
olemassaolevistaan
ihmisen ei kannatta
tyhjentyä,
sillä silloin hän on mehuton,
siksi heidän meidän tulee
syyvvä ja juuvva,
käyvä humpalla ja tulla takaisin
ihmeet syntyvät
epätoivon hetkillä,
silloin kun tyhjyys on
syvempää kuin todellisuus,
silloin kun olet kääntymässä
poispäin,silloin ja
joskus sattumaltakin,
siksi koskaan ei kannata luopua
toivosta
kaikki loppuu aikanaan,
nuoruus,suoruus ja alut,
hetket jotka suuremmiksi
kasvoivat,
aikansa kukoistivat,
sillä päivät ovat itsensä
ikäisiä,kunnes vanhenevat,
aikojensa taakse vetäytyvät
joulu,
valon ja rakkauden
juhla,
lämmin, vaikka pakkanen
paukkuu,sillä joulumieli levittyy
kaikkialle,
luontoon,ihmisten mieliin,
kaikkialle,sillä onhan vapahtajamme
juhlahetki,se hetki jolloin sydämmet
hymyilevät
marraskuun aamut
aukenevat myöhemmin kuin
kevään,
sillä niillä ei paljon
valaistavaa,
kevätkukkasia huolehdittavanaan,
eikä mitään,
onhan se syksyn viimeinen kuu,
jolloin enemmät tehty,
vähemmät jätetty
hyvä elämä saadaan
itsetekemällä,
arvoja punnitsemalla,
huonompia välttämällä,
lisäksi se tarvitsee hitonmoisesti
tuuria ja suotuisia
hetkiä
kansanedustaja joka kelpuuttaisi
päiväkoteihin vain synnyttäneitä
naisia,
on hirviö
~ihmiseksi
kin
kaikkia ei kannata
kosiskella
~politiikassakaan
sillä heillä on tuomisinaan
raskaita kuormia
koti,uskonto ja isänmaa
ovat tänään isompia,
suuremman mahtavampia,
vaikka rajamme paikoillaan,
sillä me olemme kaikkialla,sielläkin
jossa eivät eiliset käyneet
kun elät tavaliseen
tahtiin,
et hyppää ahneen mahtiin,
siihen menorekeen jossa
ei yhtään turvallista,
vaan kaikenmaailman murheet ja itkun
aiheet
pitkittyvät asiat tahtovat
mutkitua lopustaan,
lisäksi ne ovat huomisen
ees,
joten hommia ei kannata jättää
kesken,
vaan tehdä ne ajallaan,
tavallaan ja sitten onkin
seuraavien esikoisten vuoro
hetket joissa sanat eivät
kysele,
ihmiset toisiaan väistele
ovat tyyniä,
elämänkokoisia,kaikkia,
isompia heikompia,
siksi
sopivat samaan hetkeen,
sillä eiväthän he toistaan
tilavampia
pihapuun pihlajanmarjat
odottavat popsijoitaan,
etelään muuttajiaan
mutta viellä ei ole lähtönsä aika,
sillä tilhet eivät ole hetkenarkoja,
hätäisiä,vaan oottelevat hermoilemattta
luontomme myrsysäitä, joiden
selkärepussa siipensä kantavat etelän tyyntyviin
ihmisen elämä on
itsensä pituinen,
siksi hänen ei kannata
itsestään suurempia rakentaa,
vaan elää ja olla kokoisensa,
itselleen ja toisilleen läheinen,
sillä onhan elämämme yhtä
merkityksillisiä,vaikka tulemme eri suunnista,
eri aikaan ja poistumme ajallamme
älä pystyttele turhankuvia,
hetkiä jotka varjostavat
huomisia,
vaan kulje valoisemmin,
mene niin että jätät jälkeesi
kaihoisia katseita,
niitä jotka hyvinsilmin
katsovat jälkeesi
myrskyn jälkeen on
tyynenmmän
tilavampaa
istahtaa
ja katsoa itseään ja heitä joita myrsky
heilutteli,
tyynemmäksi istutti,
istahtaa ja katsoa ylemmäksi,sillä
sieltä ojentui huominen
asioita pitää katsoa
päivittän,
ajoittaan,
sillä silloin ne näyttävät
ajankohtaisimmiltaan
jos pyrit elämän
korkeimmaksi,
muista kuitenkin juureis,
alkujesi alkuaineet,
sillä ne pelastavat silloin kun
syvemmälle sukellat
eilen haravoin,
tänään kolasin,
sillä
elänhän elämäni haassa,
maassa,
isänmaassani jossa luonto muuttaa
muotojaan,siksi minunkin täytyy olla
elämäntaipuvainen,
joka säähän sopeutuvainen, tarjolla
oleviin tyytyväinen,
eteenpäin pyrkiväinen,
päättäväinen kuten Jukolan Jussi,
elämänhaluinen kuin Väinämöinen,
Katajaisen kansan Kalevalainen,
joka kunnioittaa herraansa
pyhintään,
Luontoaan,
sulotartaan Ainoa,
vaikkei sinne ylettyisikään
yhteiskunta on nimetön jos
se ei hallitse itseään,
siksi valtion
täytyy
varautua huonompiinkin
luonto on kauneimmillaan,
kun se hurjistuu,
salamoitaan viskelee,
puitten latvoja heiluttelee,
jyrkänteiltä jyrähtelee,
sillä silloin se esittelee mahtavuuttaan,
hurjaa luontoaan, joka hiljentää
turhanmielet,
tavallisetkin kunnioittamaan ympäristöään
joulunaika hoputtaa,
muisteloittaa,
hyviä esiin
kaiveloo,
sillä
onhan joulunaika pyhistä jaloin,
lahjoista lahjakain,
hetki jolloin
ruokapöytä notkuu herkuistaan,
saunanlämpöinen mieli puhtaimillaan,
se on vuoden tähtihetki,joka saa jokaisen
posket hehkumaan, joululahjoja
oottamaan,
mutta ennenkaikkea se on hetki
jolloin yhteen keräännytään,
vaikkemme lähekkäin, niin
mielissämme
joulun vähät riitelevät,
sillä enemmät
istahtavat
hetkeen
jolla
on
enemmän annettavaa kuin hetkillä
jotka pelkäävät itseään,
sillä joulunaika on rauhan ja rakkauden
tyynyttämä pyhä hetki,
hetki jolloin hyvyys ja ystävällisyys,
toisten huomioonottaminen on
elämänarvojen pyhin
kaikki mitkä ovat
maasta tulleet,
maahan menevätkin,
kaikki,
siksi koko elämämme on
kierrätysravaraa,
sitkeimmätkin
talvi ennen joulua
on hetken,
sitten
pois,
kunnes täysikuu kääntyy
tammikuuhun,
kuuhun jossa se on kylmimmillään,
silloin kinokset valkoisinaan,
hiihtäjät punanenäisimmillään,
ulkoilijoitten riemu ylimmillään,
silloin on talvi puhtaimmillaan,
kinoksimmillaan,
kunnes kevätaurinko hymyilee,
hankisia vahvistaa,pajunkissoja kukittaa,
kaikkien selkiä suoristaa,
silloin talvi hellittää,
sillä rakastaahan se kuurankukkasten
lisäksi kevään ensimmäisiä leskenlehtii
purosii,kevätlintujen laulusii
mielipiteet jotka
eivät pohjaudu mihinkään,
unohtuvat,
mutta tietoon perustuvina
ne jatkavat matkaansa
työkykyisemmät ihmiset
ovat heitä joilla ei ole
elämänvaivoja,
sillä he ovat
niistä selvinneet, he ovat heitä
joiden lapset ovat maailmaan lentäneet,
arjenkriisit selättyneet,
pikkujutut unohtuneet,
siksi palkkaa heidät,
sillä heillä on vähemmän muuttuvia kuluja
en ylety itseäni
enempään,
siksi hymyilen,
siksi en tasapainoile,
vaan olen juuri se mikä olen
päiväni ovat kokoisiani,
sillä en tahdo kulkea
ylisuurissa,kapeissakaan,
sillä kaikki muu kuin
olemassaoloni viihtyvyys
halventaa mieltäni, siksi
en suurentele,
pidentele minääni kuin juoksulenkeillä
älä peitele itseäsi
uneen
suurilla mitättömillä
päiväntöillä,ainakaan niillä
jotka olet ottanut joiltakin pois, sillä
unet suojelevat vain elämänlämpöisiä
ihmisiä,heitä jotka eivät hyötyile lähemmäisistään
metsä,
elämän suoja,
paikka jossa tunnet
elämänlämpöä,tunteita,
kiireettömiä hetkiä,niitä samoja
tunnetiloja joista mielesi tykkää, siksi
pistä saappaat jalkaas,nuttu niskaas ja mee
ihtes luo
arjesta selviät
jos et ota itsellesi
turhanpainoja,hetkiä joihin
joudut kiirehtimään,sijoiltasi
ryömimään
ennen luntometsä suojeli
ihmispoloa,
jolle se tarjosi suojan,turvan ja
toimeentulon,
tänään se tarvitsee ihmistä
suojelijakseen,
sillä ilmansaasteet lakastuttavat
huomisensa
älä lannistuta itseäsi
ylipääsemättömillä,
ylisuurilla,
vaan aloita ihan vähästä,
siitä jonka voit sylissäsi kantaa,
mielessäsi kehittää,
sillä siten suuret syntyvät
elämässä on kaikki
kierrätystavaraa,
kaikki,
kusi ja tuulimyllyn siipi,
juomatölkki ja kananpaskakin,
sillä toisen kuolema on seuraavan
syntymää
vapaus on ihmiselle
yhtä tärkeää kuin
elämänjano,
sillä se mahdollisuuttaa sinut
tekemään myös äärilaidoillaan,
siellä missä vain kanervat ja suopursut
kukkivat asioita joita et voi duunailla
espanpuistossa,
kaivopihan pyhimmällä penkillä
värikkäät elämänmaisemat
innostuttavat,sillä ne saavat
mielen kurkistelemaan,uusia
etsimään,
sillä tavalliset elämänpäivät ovat
arjen värisiä,
tiukkojen säännösten nyörittelemiä,
juttuja joihin ei sovi ominluvin
koskea,
mutta toisin on
värikkäissä elämänmaisemissa,
sillä ne suorastaan vaativat mukaansa
hyppäämään
en ole rauniolapsi,
en kulkukoiran pentu,
vaan tavallisen elämän
näköinen,
tavallinen,sillä en erotu päivittäisistä,
sillä osaan olla hiljaa
toisenmoinen,
kulkukoiran luontoinen,rauniolapsen
tapainen,heidän joita elämä on
koskettanut syvemmin,
siksi silloin tällöin liitelen siel tääl,
ankkuroidun hyvänhetkenniemiin,
kuljen myönteisillä poluilla,
etsin ja tallennan,
huomisiani kohden tallustan
hetkenlapset ovat elämäniloisia
jokasuuntaan taipuvaisia,
pikkumurusista iloisia,
sillä he näkevät kaiken edessään,
eivätkä kuten muut,
huomisten jälkeen,
siksi he ottavat ilon irti hetkistään,
sattumista ja eteensä tipahtaneista, eivätkä
sure ennalta,
kumarru vaivaiseksi
turhan vuoksi
hiljainen on aamun
mieli,
usvainen ja unelias,
minäkin,siksi sovin sumunharsoon,
usvan peittämään aamuun,
jossa on muitakin
hiljaisia,minun tapaisiani,meitä,jotka
menemme tulemme
olen tottunut menemään,tulemaan
olenhan syntynyt kansakouluaikoihin,
säämingin kunnassa,isossa hyvänmielen kodassa,
joka myöhemmin sovittautui savonlinnaksi,
ooperoitten pääkaupungiksi
tänään elän padasjoella,
päijänteen helmessä,
kunnassa jolla on
vaakuna seinässään,tuulimyllyinen tulevaisuus
edessään,
hyvä se,
sillä silloin huominen raottuu,itsenäisyys vahvistuu,
sillä onhan sillä turvanaan luonnonvoimat,
nuo iänikuiset
elämäni on
kaunis piirros,avarampi kuin tähtitaivas,
syvempi kuin
isoäidin voikirnu,
siksi minun on hyvä,
on niin hyvä olla etten tahdo
paikallain olla,hyviä sanoja virkkoja,
kaikkia kiitellä,luojaani hyväillen syleillä
rakkaus on huolehtimista
pienten asioiden havaitsemista
ymmärtämistä,hetkiä jotka eivät
komentele seuraavia,vaan ovat kuten
ovat,
sillä rakkaus ei ole rakentamista,vaan säilyttämistä,
pienten asioiden huomioimista,niitä näitä tavallisia, jotka
eivät itsestään sen enemää
jokainen tahtoisi olla
itseään parempi,
mutta ei elämän
heikompi,kurjuuden synnyttämä
nykyisyys
siksi taistelemme
heikkouksiamme vastaan,
korotamme itsemme vähästäkin,
vaikka meidän tulisi tunnistaa, ettemme
voi olla toisia,vaan omiamme,itseämme
sen tähden ajan myötä
vanhetumme,
itseemme tyydymme,
kohtalon käsivarsille heittäydymme,
koska olemme luovuttaneet,emmekä jaksaneet
nähdä itseämme kevään kukkasena,syksyn kauneimpana
ruskana,
talvisena kuurankukkana,
punaposkisena hyvänolon hiihtelijänä
joulun lähestyessä
arvot lisääntyvät,
sillä se on hetki jolloin
paatuneinkin hiljentyy,koska
joulunaika tarjoaa kaikille hyvänolontunteita,
hetkiä,jotka eivät kilpaile toistensa kanssa,
alista ja arvota,vaan yhdistää,luokseen kutsuttaa,
olitpa sitten enemmän tahi vähemmän, tahi et yhtäkään,
sillä joulu on juhla jossa jokainen on jokainen,hänkin,
jota ei muulloin havaita,hänkin joka loistaa arkena kaikkialla,
jokaisessa, mutta joulpöydässä hänkin on jokainen,samanvertainen
elämäntie syntyy olosuhteista,
hetkistä joita et voi aurata,
ennalta viitoittaa,
rakentaa,sillä ne tulevat
hetkien jälkeen,kaikki,
vaikka et yhtään liikahtaisi
suuret ajattelijat
syntyivät silloin kun oli ajateltavaa,
tänään heitä ei näy,
sillä eihän mitään ajateltavakaan
toiset tekevät töitä
hulluna,
toiset eivät selvinpäinkään,
jotkut eivät sittenkään,
jotkut
kylläsyyden tähen,
toiset siksi että niin kuuluu tehdäkkin,
mutta minä en milloinkaan,
mitenkään,
sillä siinä tulee hiki ja ahistus,
sillä silloin en kerkiä syventyä ihteeni,
minuun,
jonka kanssa mun täytyisi ilmeisesti
elellä loputajat
ihmisen täytyy liikkua itsensä
ulkopuolella,
mikäli haluaa olla ulospäinsuuntautunut,
cool-tyyppi,
sillä sieltä saa erillaisia
vivahteita arkeensa,sillä
ihminen ei pysty itsestään tuottamaan
muuta kuin jätettä
hyvät hetket syntyvät
hymyn pilkahduksesta,
myötämielisyydestä,empatiasta,
kaikesta hyvän kosketuksesta, sanoista
ja osallistumisesta, sillä yhteinen aika luo
läheisyyttä,tuota ihmisten tarvitsemaa välittämistä
tavalliset päivät alkavat
aamuista,
hyvin nukutuista öistä
hetkistä jotka eivät kolota,
kaikista niistä ja vähän muistakin,
siksi heti päivänsäteen hymyillessä pitää
olla ojennuksessa,sillä päivänherra ei katso
hyvällä silmällä vinossa olevia heräilijöitä,onnensa
keräilijöitä,vaan tyrkkää heidät sivummalle,sinne iltapäivän
pientareelle,johon paistaa vain iltarusko,tuo nukkumatin esihenkilö
kaikki syntyvät
elämän tähtihetkistä,
kaikki, niin ihmiset kuin
luonnon kaikki muutkin, siksi
elämä jatkuu, vaikka välillä ne
nuukahtelevatkin
älä katso vaivasia ja nuutuneita
toivottomin silmin,
sillä sieltä usein nousevat
seuraavat elämänkukat,
hetket jotka eivät muualla syntyisikään
tasapäistäminen on
alistamista,
sillä elämässä annettakoon
kaikille mahdollisuus
kukkia tavallansa
kaikilla on päivänsä
loppunsa ja uudet aamut,
heilläkin jotka ovat heittäneet
pyyhkeen kehään,
muillakin,
jotka viellä ole kerinneet
tulevaisuuden suomalaisuus
on
väljempää,
sillä elämä maapalloistuu,
suurimmiksi laajentuu,
mutta vaikeaa on suomalaisuutta
nyhtää näiltä karuilta kankahilta,sillä
verenperintömme on sakeampaa kuin
muunmaalaiset aatteet,
sillä toista tuhannen järven maata ei oo,
ei yhtäkään päijännettä,saimaata,
inaria,eikä yhtään kolkkaa jossa ei itäis
pyhimmät arvomme
herrat ovat vähentyneet
yhteiskunnastamme,
sillä nykyään suurin osa
meistä on syntynyt
vanhemmistaan
kalevalalainen kansa,
luonnostansa juurettunut,
olosuhteistaan kehittynyt,
siksi olemme,
siksi siniristilippumme ylväänä heiluu,
siksi kansakuntamme hyvin voi,
heikkoina hetkinäänkin paremmin kuin vieraat
muut,
siksi,että olemme juurettuneet olosuhteistamme,
kohtaloomme kovien kourien
puristelemina,
jumalattomien kurjien olosuhteitten
hallaöisinä lapsina, joilla on itsepäinen
mielenluonto,
taipumaton väkivallan eess,
mutta sulavamielinen hyvien rees,
siksi, että väinämöinen ymmärsi
kumartaa luonnollensa,
kurjien kulkijoiden herrallensa,
tulijumalille mahottomille juuri sen verran,
ettei sielunsa häpeillyt,
ilmatar kauhistellut,
ainonsa vuoksi
ihminen kasvaa olosuhteistaan,
päivettyy ajankohtaisistaan
ja vanhettuu nuorempien eest,
sillä ihminen on yksi luonnon
luomista,
niinkuin puu,
joka aikansa kasvaa ja lehtiään
heiluttelee,sitten lahoo nuorempiensa
eest,
niinkuin kevään kukkanen kukkii suven ja syksyn
tullen taipuu sijoilleen,
hetkilleen,
seuraaviensa
eest
ihmisen ei kannata aina
olla lomalla,
sillä silloin tavallinen arki
hujahtaa ohitse,
etkä näe kaikkea mitä se
tuo tullessaan,
mut kyllä silloin tällöin on hyvä leppuutellakin
ihteensä,
sillä arki vie helposti ihmisestä mehut
ennakkoluulot ovat
uudistuksien suurin haaste,sillä ne eivät
perustu tosiasioihin,
vaan mielikuviin
onneksi elämä ei ole
yhtä hymyä,
karua, tahi samanpäiväisyyttä,
vaan siinä on loivempia hetkiä,
jyrkempiäkin,vaihtelevaisuutta,
sillä melko nopiasti ihminen
makuuntuu yhden sortin olemiseen ja
tulee elämänkalpiaksi,veteläksi,
semmoiseksi vätylähtäjäksi joka
ei pysy kasassa
~itsestään
ihminen ja hetki
ohimeneviä,tulevia,
aikansa vaeltajia,sitten
enempiä,myöhemmin muistoja
kun systeemit tulevat isoiksi
ne heikkenevät,
sillä arjen nykyisyys menettää
näköyhteyden perimmäisiin
ennenvanhaan oli tosiuskovaisia,
rolliakkoja,kulkukissoja,
isoja metsoja ja parempia
kalasaaliita,
tänään vain nykyisyys ja brisman
matalikko
syksy on joutilasta
sikaa,
sillä kaikki on tehty,
siksi se on niin harmaa,
muttei siniharmaa kuten pellon
perällä oleva heinälato,
sillä se sentään hymyilee,
joutessaan
ihmisen ei kannata aina
syyvvä ja juuvva,
sil
siintä pöhöttyy maha,
veltostuu jalat,
kävet puutuu ja
piäkin vaimenee,
vaan hänen täytyis reipastua niin
paljon että lähtis ulos,
immeisten ilmoille,
pyöriä ja hyöriä siel tääl
~eikä olla aina pahal pääl,
sillä vain siten hänen elämänriemunsa
aukenis,mahollisuutensa valkenis ja
mahakin vähän soikenis,koivet oikenis,
piäkin selvinis
tuulimully pyörii
tuulen tahdissa,
pyörittäen luonnonmukaista
energiaa,
kestävänkehityksen mukaista
huomista
tuulimyllyllä olisi paljon
ystäviä,suvaitsijoita jos se
olisi pieni,
niin pieni ettei sitä
huomattaisi,
silloin se olisi jokaisen
väkäleuvankin päiväuni,
mutta se ei voi olla,
sillä tuulet puhaltelevat korkialla,
siksi sen täytyy olla isompi kuin
alun alku
arvostelijat ovat enimmäkseen
heitä jotka vähemmän
pystyvät,
heitä jotka tonkivat vaikka
heidän pitäisi virkkailla
arvostelijat ovat
luomiskyvyttömiä,
sanasta sanaan kävelijöitä,
jotka eivät kykene piirtelemään
elämänkauniita,
sanomaam hyviä ja rakentamalla
kestävämpiä
arvostelijat ovat
alansa väliinputoajia,
heitä jotka hengissäpysyäkseen
haukkuvat
~ilman muuta
en elä toisten kautta
tuskin minkään,
vaan itseni
jokapäiväisteni,
hetkieni kautta,sillä miksi minä
muissa riippuisin,
muiden asenteita kantaisin,
itselle kuulumattomia vaalisin
avaruus on enemmänkuin
maapallo,
siksi sinne valloittajat tahtovat,
uudet siirtomaaisännät pyrkivät,
koska siellä on avarampaa kuin
kotinurkillaan,
josta on mahdotonta
saada valvontaansa kaikki
eurooppa ei pysty
puolutamaan itseään
itseltään,
siksi se tarvitsee suojelusenkelin
eurooppa ryösti aikoinaan
maailmaa,valloitti ja tuhosi,
varasti ja orjuutti,
tänään se on vanha ja avuton,
sillä raiskaustensa perilliset tulevat
massoittain isiensä kotinurkia
koluamaan
eurooppa on manner
josta maailman nykyisyys lähtenyt,
vihat ja väärät tuomiot,
turhan rajat ja elämänkivut,
siksi maailman taudit vyöryy
eurooppaan,josta ovat siitetyt
eurooppa on myös huomisten
kehto,
mutta sen ehto on toisenlainen kuin
eilisyys,
sillä enään ei siirtomaa ajattelu ole
viisastakaan,toisten hyväksikäyttö
ensinkään,uskonnotkin vähemmiksi
vaimenneet
siksi eurooppa tarvitsee
itselleen suojelusenkelin,
hänet joka ei ole
itsestään kotoisin
sodat päättyvät ennen
seuraavia,
siksi sotilaitten kannattaisi
niiden vaihtoviikoilla käydä
toistensa luona kylässä,
jotta tutustuisivat paremmin
toisiinsa
jokainen ihminen on
lopulta kohtalonsa
edessä alaston,
paljas, sillä
sen edessä olet sitä mitä olet,
vaikka olisit rikkaampi kuin
oletkaan
elämää ei kannata ruokkia
valheilla,
mitättömillä,vaan tosiasioilla,
arjen jokapäiväisillä, sillä niistä
elämä voi silloinkin kun on heikompaa
eiliset jääneet,
mutteivät pyyhkityneet,sillä
niiden kautta nykyisyys on
mahdollistunut,siksi sen kipeimmätkin
ovat siedettäviä,sillä niiden kautta
tänään pystyn katsomaan huomista
muistenen lapsuuttani
ja vertaan sitä nykyisyyteeni,
niin huomaan että maisemat ovat
muuttuneet,elämäntavat enemmän,
mutta asenne elämään on yhä
elämännälkäinen,
vaikka elämää on takanapäin enemmän
kuin edessä
ihmisen paras kaveri
on lopultakin
oma
itsensä, mutta hänen täytyy olla
useimmiten rehellisempi kuin
minänsä,
tyyppi, joka on kylmän viilee ja perustaa
tekemisensä tosiasioiden varaan,
siksi jotkut ihmiset
loistavat enemmänkuin toiset
yön hiljaisuus
saa mietteet elämään
arempiinkin koskettamaan,
sillä se on hetki jolloin päivänvalo
ei läpivalaise aatoksia, tunteitten oikopolkuja,
eikä mitään,sillä yön hiljaisuus on hetki jolloin aremmatkin
uskaltautuvat tuntemaan,toisiaan koskettamaan,itsensä hyväksymään
rakkaus on arvokkainta
rikkautta,
sillä se suojelee,huolehtii
ymmärtää,anteeksi antaa,vastuunsa
kantaa
elän monesti niin että
hyppään päivieni yli,
mutta myöskin eilisiin,
aivan sinne muistini portille saakka
minusta se on mielenkiintoista,
sillä helposti turhaudun jokapäiväisiin
päiviini
jotka alkavat aamusta ja
tyynyttyvät tavallisesti
on kiva seikkailla ylihuomenissa,
kauemmissakin,
sillä siellä ei ole kukaan viellä
käynyt
~kun taas
eilisissä kiehtoo se mistä nykyisyydet
ovat syntyneet
siksi joskus en muista
hetmiten
napsauttaa valoja päälle,
palautua arkeeni, vaan soutelen
huominissa,
viettelen aikaani eilisissäin,
mut
haittaako tuokaan, sillä elelehän
muutenkin aika leveästi
itsetuntoinen ihminen on
ryhdikäs,
mutta jos hällä on myös
luonteenpiirteenään toisten
huomionottaminen niin hän on
elämänkaunis,luokseen vetävä
välittäminen ja vastuu
ovat elämän arvokkaimpia
arvoja,kaikille ja kaikissa,
sillä jos ne puuttuvat,
puuttuvat myös hyvänhedelmät,
usko huomisiin,sovittujen asioiden
pitävyyteen ja ennenkaikkea
turvallisuuden tunne että en jää
yksin kun huonommin meen
jos eläisimme
kokomme mukaisesti
jäisi toisillekkin
tilaa,vieraanvaraa,
sillä tänään elämäämme ei mahdu
yhtään uutta,
kohtalonmutkien kautta saapuvaa
en ole ennustelija,
mutta sillointällöin ennaltanäkijä
hahmottelija.aavistelija.siksi
kurkistan jokaiseen,
muistelen aikaisempia,unelmoin
kuutamon katveessa,
kääntelen ja vääntelen eteentulevia,
kiroilen ja jumaloin,
hyviä ja pahoja noituuttelen,
jotta näkisin kulkea oikeaa tietäni
olen kokopäiväisesti
itseni,mutta joskus haen
itseäni,etenkin silloin kun näen
leveämpää elämää,
sillä olenhan tottunut
itseni kokoisiin
epävarmat ihmiset
esiintyvät isosti,tyylittömästi,
sillä he haluavat näyttää itseään
enemmän
kohtalonlapset elävät ajallaan
tavallaan
eivätkä sovitusti,ennalta
suunnitellusti,
siksi he törmäilevät armontolppiin,
ennalta istutettuihin
hetki,lyhyemmätkin ovat
tuokionkuvia,enempien alkuja,
niitä näitä jotka koputtavat hiljaa,
sanovat varovasti ja lähtevät
pikkuhiljaa
älä ylimitoita mahdollisuuksiasi
vaan elä kykyjesi mukaan,
sillä vain siten pysyt
itsesi näköisenä
elämä on
jokapäiväistä,
menemistä ja tulemista
huolehtimista,
arjen pyyhkimistä,
lepopäivien oottamista,
mutta ellei se niitä olisi, olisimmeko
mitään
pihavaris ei ole
ronkeli,
vaan se on tottunut
olemaan höyhenillään
olipa sitten kesä tahi tammikuu,
siksi sitä ei heilauttele vuoden säät,
vieraat päät,eivätkä mitkään muut
marraskuun viimeiset
hetket,
pienen pakkasen huurruttamat
maisemat,alastomat,sillä luonto
talveensa pukeutunut
on avaraa,hiljaista,eikä yhtään
elävää ruohontupsuakaan,
vain minä ja muut talven
kestävät,mutta ainoastaan minä olen
juureton,sillä enhän ole
mistään kotoisin
taivas on pilvien peittämää
siniharmaata,jossa viimeiset
joutsenet muuttolintuilevat,
myös hanhet ja muut myöhäismuuttajat
pilviverhon suojassa liitelevät lämpimään
minä jään ja kaikki he jotka
voivat pukeutua lämpimiin,
mutta poissa on kevään
riehakkuus,suven hyväntuulisuus,
syksyiset kirjavuudet,
sillä nyt kaikkialla on siniharmautta,
harmautta joka ei elämäntanssituta,
vaan asennoittuuaa hiljaisuteen,kaiken kestävään
tänään on tavallinen päivä,
sillä suuria esteitä ei näy,
hetken haitatkin
olemattomia,
siksi kaiketi haukottelen tyytyväisenä,
mutta olen asennoitunut siihen,
että toisinkin käy,
siksi en sen enempää irrottele,
vaan tavalliseen tapaan
perjantailen
juon kahvia,
käntyn kaa,
maukasta ja herättävää,
sillä onhan aamu,päivän alku,
illan ja yön synnyttäjä,menemisieni
työllistäjä
ihminen on hauras
kovinkin,
hekin jotka hyviltä näyttävät,
hyvin voivat,
sillä ihminen kumartuu kohtalonsa
eessä,
vahvinkin
siksi kannattaa elinaikanaan
pyrkiä yhteishyvällisyyteen,
siihen että jäljelle jää
hyvänpäivän tuulia,
sillä myrskynmerkit seuraavat
seuraavaan elämään
ihmisiä täytyy kunnioittaa
ihmisinä,
väestöryhminä,
henkilöinä,ohikulkijoina
ja läheisinä,
sillä jokainen olemme osa toistamme,
hekin joiden elämänkuviot eivät
ole omiamme
en ylety itseäni pidemmälle,
vaikka kuinka venyttelisin,
jokasuuntaan kurkottelisin,
siksi olen sijoittanut itseeni kaiken sen
mikä valuisi hukkaan etsiessäni itseäni
ihminen on itsensä
tärkein tukipylväs,
päiviensä kävelyttäjä,
huomisten suunnittelija,
aikansa eläjä,
siksi hänen täytyy pitää itsensä
menevän mehevässä kunnossa
herra maallisten valtias
älä unohda meitä,
aluskasvallisuuden eläjiä, muunmaalaisia,
uusmaalaisia,
meitä heitä,niitä jotka emme
tarvitse turun junaa,
vaan kunnon teitä,
jotta pystyisimme arjessamme liikkumaan
ihmiset ovat erisuuruisia,
sillä olosuhteet,kohtalonmutkat
tekevät näköisiään
siksi toiset näyttävät
vauraimmilta kuin
toiset,
siksi näet kaupan kassalla
elämänhoikan ja
ylitäytetyn
ihminen on syntyessään
aidoimmillaan,
sillä häneen ei ole viellä tarttuneet
kohtalonmutkien juoksuttamat
turhamaisuudet
ole hetki,
älä ikuisuus,
sillä en minäkään,
vaan ole hän johon hukun
silloin kun elämä puristaa,
ole hän jolle saan tarjota kaikkeni,
kaiken sen jota olen pyhänäni pitänyt
päijäthäme on
maakunta jossa
luonto ja ihmisten tarpeet
ovat lomittuneet kestävänkehityksen
mukaisesti,
rinnakkainoloisesti jossa kaikki
nojaavat toisiinsa
luonto,
elämäni kehto,
mieleni ja huominen,
jokainen askeleeni.nyt ja myöhemmin.
siksi en karsi sitä,
sillä miksi itseäni pieksäisin
raajojani katkoisin,
elämääni raiskaisin,
hirviöille syöttäisin
ihmisen ei kannata
vastustaa kaikkea,
vaan itselleen
sopimattomia ja niistäkin
sellaisia jotka ovat elävän kuolleita
valion jogurtit ovat
maukkaimpia,
sillä sinne on lusikoitu
marjoja ja purkin kokokin
on suurempi kuin halvempien
meijereitten jogurtit,
siksi oon niihin tykästynyt
sotien jälkeen ihmiset
kokoavat itsensä,
parsivat jäljelle
jääneitä ja
samalla
teroittelevat kirveitään,
sillä ihminen on syntynyt
kostonenkelistä
on onnea olla
tavallinen
ulkoisesti, mutta ei sisäisesti,
sillä se pitkästyttää,
enkä tykkää vetelehtiä missään,
enkä varsinkaan itsessäni
arki on aukenevia ovia
käyntejä,
työtä ja huomisten
synnyttämistä,
vanhempien muistamista,
nuorempien avittamista
arki on tavallisia
uusia ja kerran kaluttuja,
se on tuttujen kiertämistä,
sillä en jaksa samoja
horista,
uusia tavata,sillä ne pyytävät
kylään,enkä tahdo mennä
mihinkään
aamut synnyttävät päiväni
siksi silloin syön
aamiaisen josta saan potkua
mieleeni.kehooni.
mutta ennenkaikkea
selaan facebookista missä
tutut ja tuntemattomat ovat
ovat harhailleet
putin ja muut sotineet,
sillä senjälkeen voi hyvinmielin
lehahtaa päivääni
jumala on lähellä
kaukana,milloin missäkin,
mutta mulle hän on
jokapäiväinen,
vaikkemme aina tapaakkaan,
siksi voin tasapainoisemmin, kun tiedän
että takanani on elämän suurin,
hän,
johon voin nojautua silloin kun
heikottaa
elämä on askel.toinenkin.
se on ihmisen hetki
.kaikkien.
siksi hymyilen kun olen,siksi hyväilen
ymäristöäin.kaikkea.
sillä täällä olen kotonain,
.kaikessa.
katseen kosketuksella
voit tunnistaa
aidon
ihmisen,hänet joka jaksaa silloinkin
kun muut väsyvät,
sillä katse tunkeutuu ihmisen
syvempiin,sinne saakka josta ihminen
.toimii.
vapaalla ihmisellä ei ole
yhtään
bonuskorttia,
eikä mitäkään,
vaan enemmän liikkumatilaa
leipäjonoihin pitää
pukeutua
säälittävästi,huppariin ja vähäeleisesti,
sillä se on tilaisuus jossa
arvostetaan vähiä,
mutta on tyylitöntä jos ruokakassin kanssa
poistut arvoautolla
savupiipputeollisuuden
hävitessä
hävisivät kaupunkinosat joissa
tavalliset asuivat,
siksi heidän jälkeläisensä ovat
majoittuneet avarimpiin, joskus
myös hyvivointikadun arvokkaimpiin
eläminen ei ole
liukuhinha
hommaa,sillä siinä on hetkiä joita
ei voi ennalta aavistaa,
kaavoittaa,vaan se on otettava niine
hyvineen
ole elämänvarakas,
ihminen jolla on itsensä
sijoitusvarallisuutta
tilanteeseen kuin tilanteisiin,
etenkin niihin huonompiin
kun elät pitkään tavallisesti,
mielesi kaipaa irrottelua,
hetkiä,
jotka eivät elämääsi kuulu,
mutta
ne ovat usein vaarallisia hetkiä
retkiä,
sillä olethan kokematon,
heikoilla jäillä, niin heikoilla,
ettei se kanna huomisia
yhteiskunta tarvitsee aina
väestöryhmän jota se kivittää
enemmänkuin omansukuisia
eilen he olivat mustalaisia,
tänään pakolaiset,
huomenna ehkä
me, jotka olemme vähemmällä
siksi kohdelkaamme kaikkia ihmisinä,
heitäkin,
jotka eivät ole tervetulleita,
sillä rehellisyys jättää
vähemmät arvet
pidä arki arkenasi,
päivittäisenä,
semmoisena jossa tuut ja meet
ominpäin,
niin et kävele mielinkielin,allapäin
monet erehtyvät,
kaikki ja sinäkin,
huomisetkin,
mutta eivät eiliset,sillä
niistä jäi jäljelle totuus,
totuus josta varjot häipyneet
monet ovat itsesi näköisiä
kokoisia,
tavallisia,
monet ja sinäkin,
sillointällöin
kysynnän ja tarjonnan
laki
pitää tuotteet laadukkaina
työolosuhteet haluttuina,
sillä sen johdosta firmat ja tekijänsä
eivät pöhyty,
työolosuhteet isovanhetu,
vaan kaikki odottavat huomista,seuraava tilausta,
tilipäivää
alipalkatut ihmiset eivät
jaksa kauan kävellä töihin,
vaan ajautuvat
toisten elätettäviksi
kun aloitat pienistä
vaatimattomista saatat päätyä
isompiin,
mieltäsi ylentäviin,niihin jotka
kauenpana siintävät
marraskuun päivät ovat
lyhyitä,
sillä
yöt aikuistuvat,aamut myöhemmin,
siksi elämä ei päivety suvenvertaa,
vaan keinovalottuvat
nauti hetkistäs
jolloin sinua ei
kaivata, sinne tänne.vedetä.
tunnetakkaan,
sillä ne tuokiot ovat
vapauttavia, uusien alkuja,
syntyviä hyvänolonhetkiä,
joiden jälken arkikin katselee sinua
uusin silmin ja sinä sitä.kaikkea.
syksyllä
vähätkin elävät,
ne jotka jäivät suvituulten
varjoon,
kesäpäivien tallomiksi,
sillä nyt niitä eivät varjostuta
hetken heiluvaiset
sadepisara on
harmaan kaunis,
tyynen hymyileväinen,
sillä pian hän saa tehdä
ympyrän järven pintaan
