kohteliaan ihmisen
läheisyydessä ei
tunnu ahtaalta
nykyaika on
haihtuvaista,
sillä sitä ei tehty kestäväksi,
purettavaksikaan,
vaan ylimenosillaksi
huomiseen,
siksi tähän hetkeen ei kannata
juurettua, vaan pysyvimpiin
jos kulutat
sen minkä tienaat,
olet sutjakassa kunnossa,
mutta pahanpäivän varalle sulla
ei ole ainuttakaan,
joten pieni pyöreys sallittakoon
itsemääräämioikeus
ei kuulu heille,
jotka pyrkivät toisten taskuihin,
noihin turjakkeisiin
jotka eivät tee ainoatakaan
liikettä jos joutuvat vaivautumaan,
kylkiään kääntämään,
persettään pyyhkimään
normaalit ihmiset ovat näkymättömiä,
eivätkä minkään tiellä,
itsensäkkään
muut tyypit ovat
toista maata,
riippuen
mitenpäin seuraaviin kulkeutuvat
näiden hemmohen lisäksi
on sekasikijöiden ryhmä,
jotka hajottavat itseään
mikä mihinkin
ihminen rakentaa itsensä,
yhteiskunta tarjoaa tarvikkeet,
ympäristö julkisivun
vaaleissa päättäviin asemiin pyrkivät
punnitaan,
mutta usein väärällä mitalla,
siksi läpipäässeet ovat usein
alamittaisia
perkele on pirun
lempikoira,jota se taluttelee
mielellään pyhissä paikoissa,
siellä jossa hyvät kasvattavat lapsiaan
piru on taas on helvetin
poikanen,
väkäleuka kieromulkku,
tyyppi joka haisee
elämänpahalta
uskovaiset ovat savolaisia
lupsakoita,kalakukkojen
paistajia,mutta on heissä
karjalaisia ja muun
läänisiäkin,
mutta he ovat enempi kallistuneet
itseensä
elämää joutuu sillointällöin
etsimään,
mutta useimmiten se istuu
vieressäsi,
siksi on tärkeää olla elämänvalppaana,
mielipiderikkaana,turhankellukkeena,
jotta aistisi herkemmin,
sillä elämän tavoitat vain aisteillasi
nykyaikana eletään
medioitten kautta, mutta
ennenvanhaan
~~~~~~kurkattiin ite
ja se mitä ei nähty,tavoitettu,kysyttiin
meedioilta,noilta luontöäiteen
shamaaneilta,
elämän höyrähtäneiltä,
vanhoilta ihmiskäppänöiltä,
runonlausujilta,itkijöiltä,lapinmaan
joukahaisilta,juoppuhulluilta jokajutun
vääntäjiltä
liian viisaat eivät
näe järkeään
pidemmälle,siksi he eivät
tavoita elämän pyhimpiä,vaan
sen ulkorakenteet
perjantai on
arjen viimeinen
päivä,
siksi silloin elämä on
aallonharjallaan,muhkeimmillaan,
sillä kaksi seuraavaa päivää saa olla
mielinmäärin kintut hajallaan,tavallaan
marraskuu,vuoden
toiseksi viimeinen,
harmaamielinen,
innoton,sillä
poissa on alkuvuoden menot ja
meiningit,
jäljellä vain joululahjojen ostot
pitkät pärjäävät
koripallossa,
pätkät alemmissa,
tuhdikkaat kuulantyönnössä,
taipusat voimistelussa,
pitkäkintut juoksussa,
lyhyemmät painonnostossa
joten jokaiselle rakenteelle on
jotakin,paitsi heille jotka ovat
ihannemitoissaan
arki on toistoja,
kaupassa käyntejä,
työtä kouluja,
menoja tuloja,toistoja toistoja
kunnes ilta saapuu,
yö tyynyttää ja tuhannet tähdet
tanssittavat ja kuutamon unelmat vievät
sinne mihin en päivisin yllä
ensilumi maahan suli,
mut hetkenhymy siint tuli,
mieleni lumipalloili hetken verran
ja olin jälleen onnellinen lapsi,sen verran
ennenkuin se suli ja bussini tuli,
mut hyvinmielin työmatkaani jatkoin,
muistelin hymyhuulissa lapsuuteni
ihanempia,kaikkea mikä elämässäni oli
kohteliaan ihmisen läheisyydessä ei tunnu ahtaalta