keskiviikko 5. marraskuuta 2014

kuun serkkupoika...

Tähtitaivas kuumottaa,
kuun puolikas pakkasyötä
tähdittää.
Tummansininen taivaankansi
on
pilviverhot pyyhkässyt
reunoilleen,
huomisen puolelle.
Varjoni seuraa lenkkipolullani,
takaisin tullen , osamme vaihtuvat.
Samoin toimi kesähelteillä
aurinkokin,
kuun
serkkupoika,
isomman talon
ainokainen.
Luomakunnan taivaan kapaleet
seuravat elämääni,
ainakin
ulkoilujani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

elintilaa,,

ihminen on tavallinen päivä yö, hetket ja iltaisemmat, kaikki, sillä hän tarvitsee elintilaa, vaikkei mitään ois