Muistan tosi hyvin, kun synnyin.
Valoisa paikka,
akaa parveili solkenaan,
yksi risupartakin
rillejään kohotteli.
Punnittiin ja hyppyytettiin,
koipia väänneltiin,
suuhun kusiset sormet
laittoivat.
Räkäni lensi.
En sen koomin ole syntynytkään,
elelen vaan
lampeni rannalla,
suvi keleillä juttelen
lumpeenkukalle,
Talvikeleillä luistelen
lammenjäällä,
olen se kiira notkea,
sievä piruletti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti