keskiviikko 5. marraskuuta 2014

rakastan oloani...

Minulla on yksi elämä,
elän sen kokonasesti,
monesti
höyryten.
Olen elämälleni ahne,
haluan koluta kohtaloni
sopukat,
halun sieluni maisemat
tirkistellä.
Haluan elämääni katsella,
kuunnella ja haistella.
Haluan istua kannon nokassa,
bussin penkissä..
Rakastan oloani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

orpon@purran miljardisäästöt,,,

siellä missä ei ole ihmisiä on linnuntiet, suot ja ikimetsät sijoillaan, siksi siellä luonto ihekseen voi, eikä tarvita hulavesijärjestelmiä...