sunnuntai 16. marraskuuta 2014

tosipunoja

Rakastanko tarpeeksi
kuollakseni.
Nyt on huoletonta
rakkautta
hoivata,
huominen saattaa
olla
selkärankani koetin.
 Käki kukkuu,
ilta mietityttää
iltaani.
Käkikin kaukana,
latvojen takana,
kaikujen
sävelillä.
Pihakeinu tyynyttää mieltäni,
rakkauden
tosipunojaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

suomalainen on,,

suomalainen ihminen on maaseutua ja paljon kivikkoisia peltoja kalaisia järviä, hetkiä joissa loistaa alkulähteen elämänvoima kuiskaus kauka...